Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto

Paraisilla panostetaan retkeilymaastoihin

 

Kanta-Paraisilla ollaan viime vuosina panostettu luontopolkuihin ja retkeilymaastoihin: Pargas Port Rotaryklubb on tehnyt Varassaarelle (Tjuven) laiturin, puuceen ja grillikatoksen. Luonnonsuojeluyhdistys on kunnostanut Munkvikenin luontopolkua ja Helena Särkijärvi vetää parhaillaan KuntaHelmi-hanketta, jonka kohteena ovat Långholmenin ja Norrbyholmenin saaret. 

Paraisilla tehtiin vuonna 2017 Paraisten polut -niminen I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän rahoittama hanke, jossa kartoitettiin Kanta-Paraisten alueen luontopolut ja virkistysreitit, sekä selvitettiin uusien mahdollisten reittien perustamisedellytyksiä. Hankkeessa tuotetussa raportissa on pitkä lista ehdotuksia, joilla virkistysmahdollisuuksia Kanta-Paraisten luonnossa voisi kehittää. 

Hanketta vetänyt Helena Särkijärvi on tyytyväinen, kun ideoita ollaan alettu toteuttaa myös käytännössä. 

– Esimerkiksi keskustan lähellä oleva Varassaari eli Tjuven oli mukana hankkeessa. Nyt paikallinen Rotary-yhdistys on tehnyt sinne laiturin, puuceen ja grillikatoksen erillisenä Leader-hankkeena, Särkijärvi kiittelee. 

Lisäksi Paraisten polut -hankkeessa saarelle ideoitiin vanhaan kansantarinaan perustuvia patsaita: sikaa ja makkaraa. 

– Paraislaiset ja kemiöläiset ovat aina olleet kilpaveikkoja keskenään. Tarinan mukaan kemiöläiset olivat aikoinaan varastaneen paraislaisten siat, leikanneet ne lihoiksi juuri sillä saarella ja paenneet paikalta. Paraislaisille jäi sitten pelkät makkarantekoainekset. Sen vuoksi kemiöläisiä alettiin kutsua sioiksi ja paraislaisia makkaroiksi. Jos saarelle tulisi patsaat, se voisi herättää veneilijöiden huomion. Ja kun he tulisivat katsomaan patsaita, he saisivat samalla kuulla tämän hauskan tarinan, Särkijärvi avaa ideaansa. 

Saaren suosio on kasvanut parantuneiden puitteiden vuoksi. Se on suosittu retkikohde myös kunnon pakkastalvina, kun sinne voi kävellä tai hiihtää jäitä pitkin. Kesällä vierailua varten tarvitaan vene. 

Varassaari (Tjuven) on pieni saari Paraisten keskustan tuntumassa. Kuvassa vasemmalla.

Långholmen ja Norrbyholmen kehityskohteina

Vuonna 2018 tehtiin myös Leader-hanke, jonka aikana suunniteltiin luontopolku Norrbyholmenin saarelle. Polun lisäksi saarella tehtiin maisemanhoitoa ja Sollidenin leirintäalueelta sai vuokrata veneitä päiväretkiä varten. 

Nyt Norrbyholmen on yhdessä Långholmenin kanssa mukana KuntaHelmi-hankkeessa, jota vetää niin ikään Helena Särkijärvi. Kyseessä on ympäristöministeriön käynnistämä elinympäristöohjelma, jossa ehkäistään Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.

– Långholmenia on tarkoitus hoitaa lehtona ja sinne on suunnitteilla myös laidunnusta, jos vain löydämme laiduntajat. Siellä on kaupungin maata lähes 65 hehtaaria, Särkijärvi kertoo. 

Norrbyholmen on puolestaan alle kahdeksan hehtaarin saari, joka on kokonaisuudessaan määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Siellä on luontopolku, joskin vielä vailla opasteita, ja lisäksi saaressa laiduntaa lampaita. 

– Tänä vuonna ollaan taas paljon niitetty ja raivattu kuusikkoa, jotta alue ei muutu umpimetsäksi. Täällä on aivan omanlainen elinympäristö, jota pitää joka vuosi hoitaa, jotta se saadaan säilymään! Tarkoitus olisi laittaa tänne vielä puucee, grillipaikka ja kunnon kyltitys, Särkijärvi kertoo. 

Roger Gruner ja Helena Särkijärvi ovat ahkeroineet Norrbyholmenilla.

Saari on ollut jo pitkään virkistyskäytössä ja erityisesti 80-luvulla se oli paikallisen nuorison keskuudessa niin suosittu, että rannalle laitettiin kyltti, jossa lukee: Vain paikallisille! Nykyisin kaikki ovat tervetulleita.

Norrbyholmenin ja Långholmenin suurin ongelma on tällä hetkellä saavutettavuus.

– Sellainenkin idea on esitetty, että brändäisimme keltaisia soutuveneitä, jotka olisivat nimeltään sundoleja. Sana tulee Suntista (Paraisten kirkkosalmi) ja gondolista. Niitä voisi vuokrata vaikka paikalliselta leirintäalueelta tai keskuspuistossa sijaitsevalta seikkailugolfradalta, Särkijärvi kertoo visioista. 

Sundoli-nimen on keksinyt paraislainen Marcus Lindström, ja soutuveneiden lisäksi sundolit voisivat olla myös esimerkiksi kajakkeja. 

KuntaHelmi-hankkeeseen kuuluu virkistyskäytön suunnittelu Norrbyholmenin ja Långholmenin saarille, mutta toteutukseen pitää etsiä rahoitus erikseen. 

Norrbyholmen on kahdeksan hehtaarin kokoinen saari, jonka yhtenä hoitotoimenpiteenä mainitaan sitä ympäröivän ruovikon poisto.
Lampaat hoitavat osan Norrbyholmenin maisemanhoidosta.
Norrbyholmenista avautuu upea maisema kohti Paraisten korkeinta kohtaa eli Vepon kallioita.

Munkvikenin luontopolku on kovassa käytössä

Lähellä keskustaa kulkeva parin kilometrin mittainen Munkvikenin luontopolku on jatkuvasti kovassa käytössä. Kunnan ja seurakunnan mailla kulkeva parin kilometrin mittainen polku on helposti saavutettava ja luontoarvoiltaan rikas. Polun varrella on kaunista ja rehevää pähkinäpensaslehtoa, merenrantaa sekä kosteita puronotkoja, joihin kasvaneet pusikot tarjoavat linnuille oivallisia pesimäpaikkoja. Siksi polulla saa erityisesti keväisin nauttia samalla lintujen tarjoilemasta konsertista. 

– Luonnonsuojeluyhdistys on laittanut täällä paikkoja kuntoon. Paraisten polut -hankkeessa ehdotettu penkkikin on tullut rantaan, Särkijärvi huomaa. 

Polkua hyödynnetään paljon lähivirkistyspaikkana, mutta myös koulujen ja päiväkotien ympäristökasvatuksessa. Lisäksi Kalakamut ovat jättäneet lapsille etsittävää polun varrelle. 

Munkvikenin uimarannalla on yksi hyvä lähtöpaikka Munkvikenin luontopolulle.
Helena Särkijärvi on koirineen tuttu näky Munkvikenin luontopolulla.
Kalakamutkin ovat jättäneet jälkensä Munkvikenin luontopolulle.

Kohteita riittää

Kanta-Paraisilla on edellä mainittujen kohteiden lisäksi esimerkiksi kolme Lofsdalin kartanon mailla kulkevaa vaellusreittiä, jotka lähtevät Sattmarkin kahvilalta. Lyhin on 2,5 kilometriä, seuraava 5,5 kilometriä ja pisin 11 kilometriä pitkä. 

Jos jatkaa kahvilalta Saaristotietä vielä hiukan eteenpäin, pääsee Lenholman luonnonsuojelualueelle, jossa on parin kilometrin mittainen luontopolku ja sen varrella lintutorni. Alue voitti tänä syksynä Varsinais-Suomen maisematekokilpailun. 

Lemlahden kartanon alueella taas on 2,8 kilometrin mittainen Mustikkapolku ja 1,3 kilometrin pituinen Puolukkapolku. 

– Nimet ovat kyllä kuvaavia, sillä polut kulkevat kangasmetsässä, jonka varrella kasvaa paljon marjoja, Särkijärvi kertoo. 

Lenholman luontopolku.

 

Janica Vilen

 

Har du funderat på att ansöka om investeringsstöd från en Leadergrupp? Kolla på videon in tipsen om hur processen lyckas!

 

Projektet Mera liv i investeringar utredde vad som främjar eller fäller föreningarnas investeringsprojekt. 

Leader I samma båt – Samassa veneessä föresatt sig att utreda hur det gått för investeringarna som finansierats under åren som gått. Via utredningen fick man rikligt med viktig kunskap som hjälper till då man ger råd åt nya sökanden. 

De viktigaste punkterna samlade man också i en video som ger goda tips om hur man ansöker om finansiering och hur man planerar projekt. 

Undersökningen omfattade intervjuer med tolv föreningar som har genomfört ett investeringsprojekt. 

Då ett projekt är över hör vi vanligtvis inte mera just något om det. Vi ville utreda vad som sker efter projektet. Vad har fungerat, vad inte? Hur kunde man utveckla ansökningsprocessen och hurudant stöd behövs, berättar Sara Söderlund som gjort undersökningen. 

God arbetsfördelning lönar sig 

Ju flera talkoarbetare som finns att tillgå, desto bättre klarar man sig i allmänhet, både under projekttiden och efter den. Det lönar sig alltså att försäkra sig om att tillräckligt många människor engagerar sig, så att inte någon kroknar under arbetsbördan. 

Många tyckte att ansökningsprocessen är jobbig och komplicerad. 

Föreningarna gav en vink om att det lönar sig att välja till exempel tre olika ansvarspersoner i föreningen. En sköter kontakten med Leader, en annan sköter penningtrafiken och en tredje byggandet. Om man är ensam projektansvarig får man bära ett stort ansvar och ensam sköta om många ärenden, säger Söderlund. 

Många föreningar har haft stor nytta av att bland sina medlemmar ha olika branschers proffs vilkas kunnande har kommit till sin rätt i talkoarbetet. 

Projektens aktörer ser det också som viktigt att man reserverar tillräckligt med tid för planering. 

Det lönar sig att planera investeringen så att det behövs så lite service som möjligt, preciserar Sara Söderlund. 

Föreningarna som varit med har till exempel byggt byagårdar, festlokaler, en hundpark, en väderkvarn, en minigolfbana, en ungdomslokal, ett museum, en brygga och en utescen. Ett projekt som lyckas väl medför ofta många slags positiva följder. Till exempel byggandet av

en hundpark i Gustavs sammanförde människor som efter projektet aktivt har ordnat evenemang och planerat också nya investeringar. 

Oftast är det föreningar med många medlemmar och väl inkörd verksamhet som inleder investeringsprojekt, men det har också grundats nya föreningar för ändamålet. Somliga föreningar har redan genomfört flera projekt då de har fattat galoppen i processen. 

Enligt Sara Söderlund lönar det sig att vara i kontakt med Leadergruppen genast då idén har fötts för att projektet skall löpa så smärtfritt som möjligt. En välgjord projektplan hjälper bland annat då man gör kostnadsberäkning och då man ansöker om tilläggsfinansiering från annat håll. 

Det lönar sig också att hålla bokföringen up-to-date under hela projektet så att inte slutskedet blir så tungt, instruerar Söderlund. 

 

Text: Janica Vilen 

Översättning: Mathias Luther

Foto: Sara Söderlund

Oletko harkinnut hakevasi investointitukea Leader-ryhmältä? Katso videolta vinkit onnistuneeseen prosessiin!

 

Lisää elämää investoinneille -hanke selvitti yhdistysten tekemien investointihankkeiden onnistumisen avaimet ja sudenkuopat. 

Saaristossa toimiva Leader I samma båt – Samassa veneessä lähti selvittämään, mitä heidän menneinä vuosina rahoittamilleen investoinneille kuuluu nyt. Selvityksen myötä saatiin paljon tärkeää tietoa, jonka avulla pystytään neuvomaan uusia hakijoita entistä paremmin. 

Selvityksen keskeisimmät asiat koottiin myös videolle, josta saa hyviä vinkkejä rahoituksen hakemiseen ja hankkeen suunnitteluun:

Selvityksessä haastateltiin 12 yhdistystä, jotka ovat toteuttaneet investointihankkeen. 

– Yleensä, kun hanke on ohi, emme enää kuule siitä juuri mitään. Halusimme selvittää, mitä hankkeen jälkeen tapahtuu. Mikä on toiminut hyvin ja mikä huonosti? Miten hakuprosessia voisi kehittää ja millainen tuki olisi ollut tarpeen, kertoo selvitystä tehnyt Sara Söderlund. 

Monen hankkeen kohdalla tekijät törmäsivät siihen, että varsinaisen investoinnin jälkeen on ollut vaikea rahoittaa huoltotarpeita. 

– Monilla oli myös se käsitys, ettei yleishyödyllisenä hankkeena tehtyä investointia voisi vuokrata eteenpäin. Jos on vaikka rakentanut kylätalon, niin huoltokustannuksia voi hyvin kattaa vuokraamalla sitä juhlatilaksi. Tai minigolfradan huoltokustannuksia voi kattaa käyttömaksuilla, oikaisee Söderlund. 

Hyvä työnjako kannattaa

Mitä enemmän on talkoolaisia tarjolla, sitä paremmin pääosin pärjätään – sekä hankkeen aikana että sen jälkeen. Kannattaa siis varmistaa, että hankkeeseen sitoutuu riittävän paljon ihmisiä, ettei kukaan muserru työtaakan alle. 

Monen mielestä hakuprosessi oli työläs ja monimutkainen. 

– Yhdistykset vihjasivat, että kannattaa valita hankkeeseen esimerkiksi kolme eri vastuuhenkilöä, joista yksi hoitaa yhteydenpidon Leaderiin, toinen vastaa rahaliikenteestä ja kolmas rakentamisesta. Jos toimii yksin hankevastaavana, joutuu kantamaan ison vastuun ja huolehtimaan monista asioista, Söderlund kertoo. 

Monia yhdistyksiä on helpottanut paljon se, että omista riveistä on löytynyt eri alojen ammattilaisia, joiden osaamista on pystytty hyödyntämään talkoissa.

Hanketoimijat näkevät tärkeänä myös sen, että suunnitteluun varaa kunnolla aikaa. 

– Investointi kannattaa suunnitella niin, että huoltotoimenpiteitä tarvitaan mahdollisimman vähän, Sara Söderlund täsmentää.

Hyvät tulokset kertautuvat

Selvityksessä mukana olleet yhdistykset olivat rakentaneet esimerkiksi kylätaloja, juhlatiloja, koirapuiston, tuulimyllyn, minigolfradan, nuorisotilan, museon, laiturin ja ulkolavan. Jos hanke onnistuu hyvin, se usein poikii monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi Kustavin koirapuiston rakentamisen myötä toisensa löytäneet ihmiset ovat hankkeen jälkeen järjestäneet aktiivisesti tapahtumia ja suunnitelleet uusiakin investointeja. 

Usein investointihankkeita lähtevät tekemään yhdistykset, joilla on paljon jäseniä ja vakiintunutta toimintaa, mutta mukana on myös sellaisia esimerkkejä, joissa ollaan perustettu uusi yhdistys toteuttamaan hanketta. Jotkut yhdistykset ovat toteuttaneet jo useamman hankkeen, kun ovat päässeet prosessista jyvälle. 

Jotta hanke sujuu mahdollisimman kivuttomasti, kannattaa Sara Söderlundin mukaan olla yhteydessä Leader-ryhmään heti kun idea on syntynyt. Hyvä hankesuunnitelma auttaa esimerkiksi kustannusarvion laatimisessa ja lisärahoituksen hakemisessa muualta. 

– Kannattaa myös päivittää kirjanpitoa koko ajan hankkeen aikana, jotta loppuvaihe ei ole niin raskas, Söderlund neuvoo. 

 

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuva Kirjaisin Leader-hankkeena rakennetusta leikkipuistosta: Sara Söderlund

Barnen studerar ivrigt läget i Östersjön!

 

Båtliv är en populär hobby för hela familjen, men speciellt i den yttre skärgården har det funnits överraskande lite program riktat specifikt till barn. Med stöd av Leader i Samma båt och kunnandet hos föreningarna i skärgården sökte man en lösning på problemet, och fann en riktigt elegant! 

Har du redan stött på Gäddan och gänget? De har ett pass för barn som kan tas med på rundtur i Kimitoöns och Pargas stads skärgård samtidigt som barnen bekantar sig närmare med Östersjön. Uppdrag som antecknas i passet kan man utföra på Örö, Iniö, Houtskär, Korpoström, Pensar, Brännskär, Stenskär, Gullkrona, Nötö, Bodö, Jurmo, Trunsö, Tunhamn, Vänö och Högsåra.

Medan föräldrarna navigerar kan barnen koncentrera sig till exempel på att spana in havsörnar. Dessutom har varje holme sina egna uppgifter som ger en stämpel i passet då man utfört dem.

Barnen lär sig inte bara miljöfrågor utan också skärgårdens kulturhistoria då de utför uppgifterna.

– På en ö får man veta varför man inte får kissa i havet, på en annan studerar man kartan och räknar hur många öar som har ”häst” i någon form i sitt namn. Skärgården har varit bebodd redan länge och med människorna så har också hästarna kommit till öarna. Vi hoppas att barnen genom uppgifterna lär sig att uppskatta och ta vara på både Östersjön och skärgårdskulturen, säger föreningsaktiva Pia Prost som deltar i projektet.

Passet från Gäddan och gänget får man bland annat på turistinformationerna i Pargas och i Kimitoön, på öarna och på Skärgårdscentrum i Korpoström. Alla mål är också tillgängliga med färja så man är inte tvungen att ha en egen båt för att göra upptäcktsfärden.

Barnen gillar Korpoström 

Barnen som besöker Knattelabbet är stolta över sina fynd. Sommarens ovanligaste var en vattenskorpion. Vanligare är blåmusslor, tångräkor, maneter och trollsländans larver. Foto: Erika Silventoinen.

Korpoström är ett av de bästa målen för barnfamiljer. Förutom att man kan simma och röra sig i naturen kan man hoppa i en skärgårdsforskares stövlar i Knattelabbet som finns i Skärgårdscentret. Knattelabbet som nu fungerar för femte sommaren har vissa favoriter bland uppdragen, men en del byts också ut varje år. En favorit är Åbo Akademiforskarnas akvarium som står på Skärgårdscentrets gård. I det har knattelabbets besökare kunnat lägga fynd som de fiskat upp ur havet.

– I sommar följde vi med stort intresse sandstubbar i akvariet. En byggde rentav bo i akvariet, men fick inte någon familj. Dessutom fick vi småspigg och vitfingrad brackvattenskrabba i akvariet. Tångräkor fastnar nästan i varje håv, berättar Erika Silventoinen som ansvarar för Knattelabbet.

De små forskarna har också fått studera till exempel algläget och kvaliteten på havsvattnet.

Erika Silventoinen ansvarar för Knattelabbets verksamhet.

Bli bekant med fiskarna 

Barnen tas alltid i beaktande i Skärgårdscentrets utställningar. Under 2020 och 2021 har man en utställning som heter Piscatus – fisken och människan. Utställningen berättar historier om världen under vattenytan och om stränderna. Visste du till exempel att människor åt fisk och skaldjur för 500 000 år sedan? Utställningen ger också en god uppfattning om yrkesfisket och hur det påverkar tillståndet i havet.

– Favoriten på den här utställningen är en fem minuter lång videofilm som heter Fiskens sinnen. Den har charmat besökare i alla åldrar, säger Anna Franzén som är informationsansvarig på Skärgårdscentret.

Anna Franzén.

Filmen som går på tre språk berättar bland annat att fiskar har sinnen för syn, hörsel, känsel, lukt och balans. Somliga fiskar har rentav ett bättre färgseende än människor. Fiskar kan se också ultraviolett ljus som är osynligt för människor.

Å andra sidan kan fiskar se bara omkring en meter bort och fiskögon kan inte reglera mängden inkommande ljus. Därför blir fiskar blinda om man lyfter dem ur vattnet. Fiskar har sina öron inne i huvudet. De uppfattar låga ljud bättre än höga. En del av fiskarna jagar sin mat med hjälp av luktsinnet.

De kan också känna lukten av fara, till exempel olja eller rentav svetten på fiskarens hand. Med en rad känselnerver i sidan kan fisken känna vattnets darrningar. Fiskar känner också beröring och smärta.

Förutom utställningssalen och Knattelabbet finns det också en restaurang, ett hotell, en gästhamn och en butik i Korpoströms Skärgårdscentrum.

– Folk är alltid så nöjda med att vi har roliga och lärorika sysselsättningar för barn. Nätterna blir lugna och barnfamiljer övernattar gärna här, säger Franzén.

Ett mål, flera projekt 

Biosfärområdets och FÖSS föreningsaktiva Pia Prost: ”Det har varit ett nöje att genomföra de här projekten då så många olika människor deltar”.

Det har genomförts många projekt de senaste åren för att utöka barnfamiljernas aktivitetsmöjligheter. Gäddan och gängets pass med sina uppgifter har skapats inom Leaderprojektet, liksom knattelabbet, som ändå nu redan fungerar med annan finansiering. Också videofilmerna som ingår i Skärgårdscentrets utställning har producerats med Leaderstöd.

– För åtta år sedan anordnade Skärgårdshavets biosfärområde en idéverkstad för föreningarna i skärgården. Till slut antog FÖSS (Finlands Öar rf – Suomen Saaret ry) ansvaret för att utveckla Ö-expeditionen och Knattelabbet. Det första projektet hette Vår Östersjö och det andra Ö-expeditionen, berättar Pia Prost.

 

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

 

Veneily on suosittu koko perheen harrastus, mutta erityisesti ulkosaaristossa on ollut yllättävän vähän lapsille suunnattua ohjelmaa. Leader I samma båtin tuella ja saaristossa toimivien yhdistysten tietotaidolla lähdettiin hakemaan ratkaisua tähän ongelmaan ja homma tuli hoidettua tyylillä kotiin!

Oletko jo törmännyt Kalakamujen tutkijapassiin? Se on lapsille suunniteltu passi, jonka kanssa voi lähteä kiertämään Kemiönsaaren ja Paraisten saaristoa tutustuen samalla tarkemmin Itämereen. Passiin kirjattavia tehtäviä voi suorittaa Örössä, Iniössä, Houtskarissa, Korpoströmissä, Pensarissa, Brännskärissä, Stenskärissä, Gullkronassa, Nötössä, Bodössä, Jurmossa, Trunsössä, Tunhamnissa, Vänössä ja Högsårassa. Kun vanhemmat navigoivat, lapset voivat keskittyä bongaamaan vaikka merikotkia. Joka saarella on lisäksi omat tehtävät, jotka suoritettuaan saa passiinsa leiman. 

Tehtävien parissa lapset oppivat paitsi ympäristökysymyksiä myös saariston kulttuurihistoriaa.

– Yhdellä saarella opitaan, miksi mereen ei saa pissata; toisella taas katsotaan karttaa ja lasketaan, kuinka monen saaren nimessä on jossain muodossa hevonen. Saaristossa on ollut asutusta jo kauan, ja ihmisten mukana saariin on tullut myös hevosia. Tehtävien kautta lapset oppivat toivottavasti arvostamaan ja suojelemaan sekä Itämerta että saaristokulttuuria, kertoo hankkeessa mukana ollut yhdistysaktiivi Pia Prost. 

Kalakamujen passeja saa muun muassa Paraisten ja Kemiönsaaren matkailuinfoista, saarista ja Saaristokeskus Korpoströmistä. Kaikkiin kohteisiin pääsee myös lautalla, joten omaa venettä ei ole pakko olla, jos haluaa lähteä tutkimusmatkalle. 

Kalakamujen tutkijapassin tehtävät löytyvät saarista tällaisista kylteistä.

Korpoström on lasten suosiossa

Yksi parhaista lapsiperheiden kohteista saaristossa on Korpoström. Uimisen ja luonnossa liikkumisen lisäksi siellä pääsee hyppäämään saaristotutkijan saappaisiin Saaristokeskuksen katon alla olevassa Junnulabrassa. 

Viidettä kesää toimivassa Junnulabrassa on tietyt kestosuosikit, mutta aina myös vuosittain vaihtuvia tehtäviä. Yksi ikisuosikki on Saaristokeskuksen pihalla oleva Åbo Akademin tutkijoiden akvaario, johon Junnulabran kävijät ovat saaneet laittaa merestä haaviinsa tarttuneita löytöjä. 

Lapsia työn touhussa. Kuva: Erika Silventoinen.

– Tänä kesänä akvaariossa seurattiin suurella mielenkiinnolla hietatokkoja. Yksi rakensi akvaarioon jopa pesän, mutta perhettä hän ei koskaan saanut. Lisäksi akvaarioon saatiin kymmenpiikkejä ja liejutaskurapuja. Leväkatkarapuja osuu täällä lähes jokaiseen haaviin, kertoo Junnulabrasta vastaava Erika Silventoinen.

Lisäksi pikkututkijat ovat päässeet seuraamaan esimerkiksi meriveden laatua ja levätilannetta.

Junnulabran toiminnasta vastaa Erika Silventoinen, jonka mukaan lapset ovat aina hyvin ylpeitä tekemistään löydöistä. Tämän kesän harvinaisin löytö on ollut vesiskorpioni. Yleisimpiä taas ovat sinisimpukat, leväkatkaravut, sudenkorennon toukat ja meduusat.

Kalat tutuksi näyttelyn parissa

Saaristokeskuksen näyttelyissä huomioidaan aina lapset. Vuosina 2020–2021 esillä olevan näyttelyn nimi on Piscatus – Kala ja ihminen. Näyttelyssä kerrotaan tarinoita vedenalaisesta maailmasta ja rannoilta. Tiesitkö esimerkiksi sen, että ihmiset käyttivät kaloja ja äyriäisiä ravinnokseen jo 500 000 vuotta sitten? Näyttelystä saa hyvän käsityksen myös ammattikalastuksesta ja sen vaikutuksista meren tilaan. 

– Tämän näyttelyn suosikki on viiden minuutin mittainen video nimeltä Kalan aistit. Se on hurmannut kaikenikäiset katsojat, kertoo Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kalan aistit on Leader-hankkeessa tuotettu video. Kuvassa Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kolmella kielellä pyörivässä videossa kerrotaan esimerkiksi se, että kaloilla on näkö-, kuulo-, tunto-, maku-, haju- ja tasapainoaisti. Jotkut kalat näkevät värit jopa paremmin kuin ihminen. Kalat voivat nähdä myös ultravioletin valon, jota ihmissilmä ei havaitse. Toisaalta kalat näkevät vain noin metrin päähän eivätkä kalan silmät ei kykene säätelemään sisään tulevaa valoa. Siksi kala sokaistuu, jos sen nostaa vedestä.

Kalojen korvat ovat pään sisällä. Ne kuulevat paremmin matalia kuin korkeita ääniä. Osa kaloista pyydystää ruokansa hajuaistin avulla. Ne haistavat myös vaaran, esimerkiksi öljyn ja jopa kalastajan käsistä tulevan hien hajun. Kylkiviivojen avulla kala tuntee veden värähtelyn. Kala tuntee myös kipua ja kosketuksen. 

Latinan kielinen sanonta “viinissä on totuus” ja muokattu kaloista kertovassa näyttelyssä muotoon “kalassa on totuus”. Näyttelyssä selviää myös se, miksi sööttiä hyljettä vihataan kalastajien parissa.

Saaristokeskus Korpoströmissä on näyttelytilan ja Junnulabran lisäksi ravintola, hotelli, vierasvenesatama ja kauppa. 

– Ihmiset kiittävät aina sitä, että meillä on hauskaa ja opettavaa tekemistä lapsille. Yöt ovat rauhallisia ja siksi lapsiperheet yöpyvätkin täällä mielellään, kertoo Franzén. 

Saaristokeskus Korpoströmin pääomistaja on Turunmaan saaristosäätiö. Muita omistajia ovat Metsähallitus, Åbo Akademi ja Paraisten kaupunki.

Yksi päämäärä – monta hanketta

Lapsiperheiden aktiviteettien eteen ollaan tehty viime vuosien aikana useampi Leader-hanke. Kalakamujen tutkijapassi tehtävineen on luotu Leader-hankkeen puitteissa, samoin Junnulabra, joka nykyisin pyörii jo muulla rahoituksella. Saaristokeskuksen näyttelyssä olevat videot on niin ikään tuotettu Leader-tuella. 

Hankkeissa on ollut mukana useita eri toimijoita saaristosta. 

– Kahdeksan vuotta sitten Saaristomeren Biosfäärialue järjesti ideointipäivän saariston yhdistyksille. Lopulta FÖSS (Finlands Öar rf – Suomen saaret ry) otti vetovastuun tutkimusmatkan ja Junnulabran kehittämisestä. Ensimmäinen hanke oli nimeltään Meidän Saaristomeri ja toinen hanke oli Tutkimusmatka Saaristoon, Pia Prost taustoittaa. 

FÖSS:in ja biosfäärialueen yhdistysaktiivi Pia Prost: “Näitä hankkeita on ollut kiva tehdä, kun yhteistyössä on ollut niin monta eri ihmistä!”

Itämeri kuntoon askel kerrallaan! Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

 

Jurmon saari on koko Suomen halki kulkevan Salpausselän viimeinen maanpäällinen jatke, lähes puuton moreeninummi, satujen ja merirosvotarinoiden saari. Siksi se on ollut pitkään veneilijöiden suosiossa. Viime kesänä hankittu vessajätteiden imutyhjennyslaite vaikuttaa osaltaan siihen, että Saaristomeren kansallispuiston helmi säilyy paremmassa kunnossa myös tuleville sukupolville. 

Maaseuturahaston tuella hankittu kiinteä imutyhjennyslaite Jurmon vierasvenesatamassa on keventänyt Itämeren ravinnekuormaa jo kahden kesän ajan. Laitteen huoltotöistä ja tyhjennyksestä vastaa Pidä Saaristo Siistinä ry omalla huoltoaluksellaan M/S Roopella.

– Laite otettiin käyttöön keväällä 2019. Ensimmäisenä kesänä sillä kerättiin yhdeksän kuutiota käymäläjätettä. Meidän kelluvat imutyhjennysasemat keräävät kesässä keskimäärin kuusi kuutiota, joten yllätyimme Jurmon määrästä positiivisesti. Jos se yhdeksän kuutiota lietettä olisi päätynyt mereen, se olisi antanut kasvualustan 4,5 tuhannelle kilolle levää, kertoo projektipäällikkö Hanna Haaksi. 

Mutta olisiko liete tosiaan voinut päätyä mereen?

– Vessajätteiden päästäminen mereen kiellettiin jo vuonna 2005. Silti tekemämme selvityksen mukaan veneilijöistä 5 % päästää jätteitään mereen usein ja 40 % silloin tällöin. Syy tähän on veneilijöiden vastausten perusteella se, että imutyhjennysasema on ollut epäkunnossa tai sellaista ei ole löytynyt, Haaksi vastaa.  

Näyttää siis siltä, että veneilijät haluavat toimia oikein, mutta infrassa olevien puutteiden vuoksi hätä ei aina lue lakia. 

– Esimerkiksi purjeveneen vauhti on sen verran hidas, että jos imutyhjennysasema on epäkunnossa, seuraavalle asemalle voi olla niin pitkä matka, että veneen vessa tulee väistämättä täyteen, Haaksi selittää. 

Keskimääräinen koko veneessä olevalle septitankille on noin 40 litraa. Tämä täyttyy noin kahdessa päivässä, kun neljä henkilöä käyttää veneen vessaa. Silti jätösten päästäminen mereen on ehdottomasti kielletty.

– Veneiden vessoissa käytetään niin vähän huuhteluvettä, että se tavara on todella sitä itseään ja siksi erityisen vaarallista päätyessään mereen, Haaksi muistuttaa. 

Jurmossa pysähtyy veneilykauden aikana yli 2000 venettä ja siksi sinne on toivottu imutyhjennyslaitetta jo pitkään. Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry.

Tänä vuonna kerätään ennätysmäärä käymäläjätettä 

Jos vierasvenesatamassa on 50 venepaikkaa, siellä täytyy olla myös imutyhjennysasema. Pidä Saaristo Siistinä on myös kantanut kortensa kekoon: Yhdistyksen hallussa on ympäri Suomen 30 kelluvaa imutyhjennysasemaa, joiden ylläpidosta ja huollosta se vastaa. 

Kuluvana kesänä lietettä on kerätty ennätysmäärät jokaisella asemalla, eikä veneilykausi suinkaan ole vielä edes ohi. 

– Ihmiset ovat liikkuneet veneillä tänä kesänä aiempaa enemmän. Ja toisaalta veneilijät ovat yhä tietoisempia jätösten aiheuttamista ongelmista meressä, Haaksi selittää lukuja. 

Veneilijöiden käymäläjätteet aiheuttavat Itämerelle kuormitusta erityisesti satamien läheisyydessä. Virtsa sisältää ravinteita, esimerkiksi typpeä ja fosforia, jotka ovat kasveille suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Uloste sisältää vähemmän ravinteita, mutta sen mukana taas leviää bakteereita. 

Jurmon satamassa vierailee kauden aikana yli 2 000 venettä, joten tarve omalle imutyhjennysasemalle on ollut suuri. 

Leader-tuella ja hyvällä yhteistyöllä

Pidä Saaristo Siistinä ry hankki Jurmoon 40 000 euron arvoisen imutyhjennyslaitteen Leader I samma båtin tuella. Lisäksi hanketta ovat rahoittaneet Saaristomeren Suojelurahasto, paikallinen yrittäjä Klas Mattsson ja Pidä Saaristo Siistinä ry itse.

– Veneilijät olivat jo pitkään toivoneet imutyhjennysmahdollisuutta Jurmoon. Aluksi suunnittelimme sinne kelluvaa asemaa, mutta sille ei löytynyt sopivaa paikkaa, koska Jurmo on niin tuulinen. Lopulta päätettiin tehdä kiinteä asema. Onneksi saimme sataman yrittäjän hyvään yhteistyöhön, Haaksi taustoittaa. 

Maaseuturahastosta on tuettu vuosien varrella myös muita Pidä Saaristo Siistinä ry:n hankkimia imutyhjennysasemia. 

Sinilevä on herättänyt monet pohtimaan omaa toimintaansa merellä. Keskimäärin yhden henkilön yhdessä päivässä tuottamat jätökset luovat vesistöön päästessään kasvumahdollisuudet 2,5 kilolle levää.

Torstaina 27.8. vietetään Itämeripäivää. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Itämeripäivän ohjelma alkaa aamulla klo 8.30 ja sitä voi seurata suorana Itämeripäivän sivulla: https://itameripaiva.fi/

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

 

Kemiönsaarella on käynnissä Lähiruokaa yhteistyössä -niminen Leader-hanke, jonka tarkoitus on tutustuttaa muualta tulevat kesävieraat paikallisten tuottajien herkkuihin. Ostokset tilataan näppärästi verkosta ja tuotteet voi noutaa mökille mennessä Kemiön torilta. 

Kemiönsaarelta löytyy lähiruokaa moneen makuun: on mansikoita, perunoita ja muita kasviksia, hilloja, mehuja, leipiä, versotuotteita ja kaloja. Tunnelmallisten maalaisteiden varsilla on pieniä tilapuoteja ja paikallinen REKO-lähiruokarengas on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, mutta monille kesävieraille on ollut vaikea päästä käsiksi Kemiönsaaren omiin herkkuihin. Heitä varten aloitettiin oma kokeilu, jonka kautta voi hankkia lähiruokaa entistä helpommin. 

Foodhubissa pääsee valitsemaan ja maksamaan tuotteet verkossa – ja valmiin kassin voi napata mukaan Kemiön torilta. Tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan. Toukokuun hittituote oli parsa, kesäkuun raparperi, heinäkuussa halutaan mansikkaa ja syksyn tullen myyntiin tulee muun muassa sieniä ja hunajaa. 

Kokeilu on osa Kemiönsaaren omaa Leader-hanketta, jossa pyritään kasvattamaan lähiruokamarkkinoita. Hankevetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth ovat saaneet kokeiluun mukaan kourallisen tuottajia ja jonkin verran asiakkaitakin. 

– Tänä kesänä meillä on jakelu vielä elokuun ja syyskuun alussa. Sen jälkeen tulee raportointivaihe ja mietitään, voisiko homma pyöriä jatkossa ilman hanketta. Kemiön kyläyhdistyksen kanssa ollaan jo pohdittu mahdollista yhteistyötä myynnin ja kuljetusten suhteen, kertoo Stella Törnroth.

Uudellamaalla saman sivuston kautta tilatut tuotteet noudetaan itsepalveluperiaatteella Nihtisillan myyntipisteestä, johon pääsee sisälle tilauksen jälkeen puhelimeen tulevalla koodilla. Toiminta perustuu luottamukseen eikä väärinkäytöksiä ole ilmennyt. Myös Kemiönsaarella ollaan pohdittu kokonaan digitaalista vaihtoehtoa. 

Sabina ja Torsten Ekholmin hillo voitti kultaa artesaaniruuan SM-kisoissa vuonna 2017. Se on myös yksi Foodhubin tuotteista. Kuvassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeen vetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth.

Läpinäkyvyys tärkeää

Kokeiluun valittiin valmiiksi Uudellamaalla toiminut ekompi.net -sivusto, jossa valttina on ennen kaikkea läpinäkyvyys. Asiakas näkee tuotteita tilatessaan, mikä osuus hinnasta menee tuottajalle, mikä on verojen osuus ja minkä siivun saa myyjä, eli Foodhub. Esimerkiksi paikallisen paholaisenhillon hinta on verkkokaupassa 6 euroa. Siitä euro jää Foodhubille, 0,74 euroa menee veroihin, jolloin tuottajan osuus on 4,26 euroa. 

Erityisesti pienet tuottajat ovat todenneet Foodhubin hyväksi. Esimerkiksi JuuriHerkun leipiä tulee myyntiin kerralla vain kahdeksan, sillä tuotteet myydään tuoreina, eikä Vuokko Nuorteva ehdi niitä päivässä paistaa kahdeksaa enempää. Ne menevät yleensä kaikki. Sen sijaan viljelijä, joka kuljettaa päivittäin satoja kiloja tomaatteja myyntiin kauppoihin, ei ehkä näe hyötyä siinä, että myy Foodhubin kautta 30 kiloa. Sen vuoksi valikoimaan toivotaan paljon juuri artesaani- ja luksustuotteita. 

– Moni on mukana myös siksi, ettei heillä ole omaa myyntipistettä ja erät ovat ruokakaupoille liian pieniä. Paikallinen versotuottaja taas lähti mukaan säästääkseen markkinoinnin vaivan. Verkkokaupan tekeminen on vielä melko yksinkertaista, mutta vaikeampaa on saada sinne asiakkaita, Törnroth listaa. 

Närboden – Lähipuoti myy muun muassa satokauden kasviksia ja artesaanituotteita Turuntien varressa. Kesätöissä olevan Samuel Engblomin mukaan kaupaksi käyvät heinäkuussa ennen kaikkea mansikat ja uudet perunat. Lähipuoti on mukana myös Foodhubissa.

Kuluttajat ruokatalouden keskiössä

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke sai Kemiönsaarella alkunsa sen jälkeen, kun kunta lähti mukaan Varsinais-Suomen yhteiseen KulTa-hankkeesseen. KulTa-hanke on tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä välittämällä uusinta tietoa ja luomalla kumppanuusverkostoja.

KulTa-hankkeessa tehtyjen kuluttajakyselyiden perusteella ihmiset ostavat lähiruokaa, koska haluavat tukea paikallista yrittäjää. Ihmiset haluaisivat ostaa lähituotteita kaupoista, mutta myös vaihtoehtoiset jakelukanavat ja esimerkiksi lähiruuan joukkorahoitus kiinnostavat. 

– KulTa-hankkeessa olemme selvittäneet muun muassa villiluonnon hyödyntämistä. Valmis ostajakunta olisi jo olemassa, mutta alkuketju puuttuu. Tänä keväänä meidän piti järjestää villiyrttien poimintaa, mutta korona sotki suunnitelmat, kertoo Törnroth. 

Kemiönsaaren omassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeessa järjestetään syksyllä sienikurssi. 

– Meillä on metsät pullollaan hyvää ruokaa, jota ei vain osata hyödyntää. Moni löytää kanttarellit ja suppilovahverot, mutta metsissä kasvaa paljon muitakin sieniä, joista pystyy jatkojalostamaan vaikka mitä, hankevetäjät sanovat. 

Lähipuodin omat mansikat kasvavat tien toisella puolella.

Valtteina maku, terveys ja ympäristöystävällisyys

Vaikka ihmiset kyselyissä vastaavat arvostavansa lähiruokaa, se ei kuitenkaan kovin paljon näy ostokäyttäytymisessä. 

– Suomalaiset ovat tottuneet käymään isoissa kaupoissa, joista saa kerralla kaiken. Ja moni miettii hintaa. Jos hillopurkki maksaa kaupan hyllyllä 2 euroa ja Foodhubissa 8 euroa, on ihan luonnollista miettiä, kumman valitsee. Lähiruoka ei koskaan pysty kilpailemaan hinnalla, mutta ehdottomia valtteja ovat maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys, kun tuotteita ei kuljeteta kauas, Jonas Bergström toteaa. 

– Monet lähiruokatuotteet ovat käsintehtyjä artesaanituotteita, eli luksusta – ja luksukselle oma kohderyhmänsä niin ruuassa kuin muissakin tuotteissa, lisää Törnroth. 

Foodhubissa tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan.

 

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke

Toimenpiteet: Uusien toimintamallien luominen lähiruokamarkkinoiden kasvattamiseksi

Leader-tuki: 32 753 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 21 835 euroa

Kokonaiskustannus: 54 588 euroa

 

Kustavin koirapuisto saattoi koirat ja ihmiset yhteen

 

Kustavin keskustaan tehdyssä koirapuistossa on ilo ylimmillään aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin, kun Saariston Koirakamut kokoontuvat treffeille. Leader-tuen turvin tehty puisto on saattanut koiraharrastajat yhteen ja poikinut jos jonkinmoisia tempauksia. 

Vuonna 2016 Kustavi sai kuntalaisilta aloitteen koirapuiston rakentamisesta. Ideasta innostuttiin heti ja asiaa perustettiin ajamaan yhdistys, joka sai nimekseen Saariston Koirakamut. Koirapuisto valmistui vuonna 2018 talkoolaisten, yksityisten lahjoittajien ja Leader I samma båtin yhteistyöllä.

– Aikaisemmin piti ajaa joko Raisioon tai Uuteenkaupunkiin asti, jos halusi koirapuistoon. Valmistumisensa jälkeen tämä on ollut kovassa käytössä, yhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Koskinen kertoo heinäkuisilla koiratreffeillä, joihin on saapunut paikalle koirineen myös Pia Backman, Eija Heikkilä ja Ulla Hörkkö.

– Täällä sekä koirat että omistajat saavat seuraa toinen toisistaan ja täällä on helppo sosiaalistaa pentujakin kohtaamaan muita koiria, puheenjohtaja jatkaa. 

Pia Backman, Sirpa Koskinen ja Eija Heikkilä koiratreffeillä 6. heinäkuuta.

Koirapuistossa on erikseen isojen ja pienten koirien puoli. Yleensä kaikki ovat isojen puolella, mutta jos oikein ruuhkaa tulee, niin jakaudutaan kahteen leiriin. Alueiden välissä on yhteinen eteinen, josta puistoon pääsee kulkemaan niin, etteivät koirat lähde karkuteille. Yhdistys kaatoi puiston paikalta puita ja teki pohjatyöt suurimmaksi osaksi talkoilla. Myös paikallinen kaivurikuski saatiin mukaan talkoisiin, joiden myötä puiston kustannukset saatiin putoamaan alle 20 000 euroon. 

Uusia tuttavuuksia ja tapahtumia

Ulla Hörkkö kokee, että koirapuisto on ollut hänen berninpaimenkoiralleen valtava pelastus. 

– Maikki oli aluksi tosi arka ihmisiä kohtaan, mutta täällä se pääsi tutustumaan ihmisiin omaan tahtiinsa, Hörkkö kertoo hymyillen koiralleen, joka nyt juoksee kerjäämässä rapsutuksia kaikilta koirapuiston kävijöiltä.

Berninpaimenkoira Maikki on oppinut koirapuistossa luottamaan ihmisiin. Kuvassa häntä rapsuttelee Pia Backman.

Koirapuisto on poikinut myös koiraharrastukseen liittyviä tapahtumia, esimerkiksi Rally-tokovalmennuksia. Rally-toko on kaikenlaisille koirille sopivaa aktivointia, jossa yhdistyy elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista. Lisäksi järjestetään vapaamuotoisia puistotreffejä, koirakävelyitä, luentoja, koirahierontaa, koiratarvikekirpputoreja ja ovatpa koirat osallistuneet Kustavin Pride-tapahtumaankin. 

Seuraava koiratarvikekirpputori pidetään 17. heinäkuuta, ja syksyllä on luvassa ainakin luento koirien hajutyöskentelystä.

Harrastus yhdistää

Koirapuistolla on ollut sosiaalistava vaikutus koirien lisäksi myös ihmisiin. Koirapuistossa moni loma-asukaskin on tutustunut paikallisiin. Ystävyyssuhteita on syntynyt ja sosiaalisen median kautta moni sopii tapaamisia puistoon virallisten treffiaikoijen ulkopuolellakin. 

Lisäksi koirapuistossa käy naapurikuntien harrastajia. 

– Me asumme Taivassalossa. Tämä on tosi kiva paikka. Cissi on amerikanbulldoggi eli voimakoira, jolta on normaalisti pääsy kielletty koirapuistoihin. Täällä olemme kuitenkin saaneet käydä, sillä Cissi on aina tullut hyvin toimeen muiden kanssa, kertoo Eija Heikkilä.

Amerikanbulldoggi Cissi tekee tuttavuutta emäntänsä Eija Heikkilän valvonnassa. Normaalisti voimakoirat eivät saa käydä koirapuistoissa, mutta Cissi on aina tullut niin hyvin toimeen muiden kanssa, että hänelle on avattu portti Kustavin koirapuistoon.

Toimintapuiston piristysruiske

Koirapuisto sijaitsee Kustavin keskustassa Vähämaankujan toimintapuistossa, jossa on lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä, joka voidaan talvisin jäädyttää luistelua ja jääpelejä varten.

– Tämä on tosi hyvä paikka! On parkkitilaa, valaistus ja vesipiste, kehuu Pia Backman. 

Kun koirapuiston paikka päätettiin, alue oli vielä pitkälti ryteikköä. Nyt eri toiminnot tukevat toisiaan ja alueesta on tullut siisti ja viihtyisä.

Toimintapuistossa on koirapuiston lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä.

Yhdistys kehittyy jatkuvasti

Saariston Koirakamuissa on noin 30 jäsentä ja koiria sitäkin enemmän, sillä monessa perheessä on useampi koira. Toiminta on virkeää ja uusia avauksia tehdään jatkuvasti.

– Seuraavaksi toivoisimme koirille omaa uimarantaa. Kustavissahan niitä rantoja riittää, mutta koiraa ei voi viedä uimaan samalle rannalle ihmisten kanssa. Koirille pitäisi olla oma ranta, joka olisi turvallinen ja hyvässä paikassa, Sirpa Koskinen sanoo. 

Ulla Hörkkö nostaa esiin myös roskikset. Kustavissa on koirille paljon mieluisia lenkkipolkuja, mutta roskiksia ei ole, joten kakkapusseja joutuu joskus kantamaan mukanaan useita kilometrejä.

Tähän asti kaikki yhdistyksen jäsenet ovat olleet koiran omistajia, mutta mikään ei estä liittymästä joukkoon ilman koiraa. Jos vaikka oma koira on kuollut, saattaa muiden koirien tapaaminen piristää mieltä. Jotkut koiranomistajat kaipaisivat mukaan myös lapsiperheitä, jotta aikuisten kanssa eläviä koiria voisi sosiaalistaa kohtaamaan pikkuihmisiä. 

Gentsu ja Emma menevät aina portille vastaan tervehtimään sekä koiria että ihmisiä.

 

Kustavin koirapuisto -hanke

Toimenpiteet: Koirapuiston rakentaminen

Leader-tuki: 11 781,25

Korvaus talkootunneista: 2025

Kunnan suora tuki: 1 812,50 

Oma / yksityinen rahoitus: 2 506,25

Kokonaiskustannus: 18 125 euroa

 

Alkoiko kesäloma? Tsekkaa vinkit kotimaan matkailuun!

 

Lähimatkailu on nostanut päätään viime vuosina ennen kaikkea ympäristösyistä, mutta tänä vuonna myös terveydellisistä syistä. Kotimaan matkailu ei totisesti ole tyytymistä vähempään, vaan arvovalinta suomalaisen luonnon, kulttuurin ja moninaisten matkailumahdollisuuksien puolesta. Tee se Suomessa -kampanjasivusto esittelee matkailukohteita, joita on kehitetty maaseuturahaston tuella esimerkiksi paikallisten Leader-ryhmien kautta. Lisää kohteita päivitetään vielä kesän mittaan.

Varsinais-Suomesta mukana on muun muassa Liedon Vanhalinna – Suomen tutkituin ja löydöiltään rikkain muinaislinna (kuvassa). Linnavuoren alueelta on löydetty esineistöä rautakaudelta asti. Vanhalinnan museosta löytyy muun muassa kotimuseo ja aika ajoin vaihtuvia näyttelyitä. Museokauppa Hildan puodissa on pieniä matkamuistoja ja se on auki aina samaan aikaan museon kanssa.

Laitilan Untamalan kylässä 2 000 vuotta vanha historia ja sen hyödyntäminen limittyvät hyvin tämän päivän maaviljelykseen, aktiiviseen kyläyhteisöön sekä matkailuun. Untamalan harjua pitkin kulkee keskiajalta peräisin oleva kyläraitti, jonka varrella on yhä vanhoilla paikoillaan olevat kantatalot, kuten Untamalan puinen kirkko ja Ventolan kylätalo. Alueella on myös museo, kulttuuripolku ja kesäkahvila. Samalla alueella sijaitsee myös viime kesänä suuren suosion saanut KasiTori, josta voi tehdä löytöjä kirpputorimaiselta vintiltä ja ostaa kotiin tuomisia tarjolla olevasta laajasta kirjosta paikallisia tuotteita, aina tuorevihanneksista käsitöihin.

Varsinais-Suomen aatelia ovat myös toinen toistaan tunnelmallisemman saaristokohteet. Esimerkiksi keskellä Saaristomeren kansallispuistoa suojaisessa lahdessa palvelee vierasvenelaituri ja kahvilaravintola Bodö, jonka palveluihin kuuluu myös bed&breakfast -majoitusta sekä mahdollisuus elämysyöpymiselle TENTSILE-puumajoituksessa! Kesätekemistä haluavat voivat vuokrata kanootin sekä SUP-laudat tai lähteä luontopolulle seikkailemaan. BistroCafé Bodön tarjoaa lähituottajien raaka-aineista valmistettuja herkullisia annoksia ja leivonnaisia sekä oluita ja siidereitä. Alueella on myös mahdollista saunoa!

Jos taas haluaa lomailla omassa rauhassa luonnon keskellä patikoiden, kannattaa suunnata vaikka Kurjenrahkan kansallispuistoon. Puisto on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue. Nimensä mukaisesti Kurjenrahka on kurkien kotisuo, joten lintujen bongailu onnistuu mainiosti lintutorneilla. Kohde sopii kaiken ikäisille ympäri vuoden ja Kurjenpesän luontotuvan piha soveltuu myös liikuntaesteisille. Kansallispuistoon sijoittuva Kuhankuono on tunnettu tärkeänä rajapaikkana jo yli 600 vuoden ajan. Kuhankuonon rajakivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat.