Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Lähikuva ruovikosta.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.

Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.

Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.

Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa. 

Lähikuva ruovikosta.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.

Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan. 

– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.

Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta. 

Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen. 

Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita

Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti. 

– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!

Ilmakuva Tammiluodon Viinitilan rannasta, joka on täynnä jörviruokoa.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.

Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena. 

Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti. 

– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.

Jokinen ja Kääriä laiturilla.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.

Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo. 

Ruovikkoa, jonka keskellä ärviäkasvusto.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.

Yrittäjät avainasemassa

Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä. 

Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä. 

– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.

Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin. 

– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä. 

Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan. 

Oikealla ruovikkoa, vasemmalla merimaisema.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.

Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa. 

–  Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.

Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu

– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.

vene ajaa ruovikon läpi kapeaa väylää pitkin.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.

Vanha idea, uudet tekniikat

Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen. 

50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.

Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa. 

Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!

Kuvan yläreunassa näkyy ruovikkoa ja alareunassa veden pinnan alla uivia kaloja.
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Paraisten rullahiihtorata tarjoaa vauhdin hurmaa, mutta ei vaarallisia tilanteita!

 

Leader I samma båt – Samassa veneessä myönsi maaseuturahastosta tukea Paraisten uuden rullahiihtoradan rakentamiseen. Tänä kesänä rata on ollut kovassa käytössä, ja ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailutkin keräsivät kiitosta. Rullasuksien ja -luistimien lisäksi radalle pääsee myös perinteisillä suksilla, sillä asvaltoitu reitti toimii talvikaudella hiihtoladun pohjana.

Finbyn hiihtokeskuksella vietettiin syyskuussa 2020 Paraisten rullahiihto- ja rullaluisteluradan avajaisia. Innokkaimmat ehtivät nauttia radasta jo viime syksynä, mutta viimeistään tänä kesänä se on ollut kovassa käytössä. 

– Radan rakentamiseen meni koko viime kesä, mutta se oli sen arvoista! Nyt työ palkitsee, kun näkee, miten hyvin rata on otettu vastaan, kommentoi Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.

Tänäkin kesänä 2,6 kilometrin mittaiselle radalle tehtiin vielä pieniä korjauksia ja loppukesästä päästiin jo järjestämään ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailut.

–  Ihmisiä tuli ympäri Suomen ja kilpailijat antoivat radasta paljon positiivista palautetta. Rata on kilpailuja varten tarpeeksi tekninen, mutta jos ei halua tehdä niin raskasta lenkkiä, radalta voi valita vain sellaiset osuudet, joissa ei ole kovia nousuja, kertoo Johansson. 

Rata sopii siis hyvin kilpailijoiden lisäksi myös kuntohiihtäjille ja vasta-alkajille. Moni onkin uskaltautunut rullasuksille ensimmäistä kertaa nyt, kun lajia varten on oma turvallinen harjoittelupaikka. 

–  Monelle se on iso este, jos joutuu hiihtämään liikenteen sekaan ja sen vuoksi rullahiihtoa ovatkin harrastaneet tähän asti lähinnä kilpahiihtäjät. Mutta täällä on turvallista kokeilla, kun ei ole muuta liikennettä, vaarallisia risteyksiä tai kaivonkansia, selittää Johansson. 

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla.
Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson on iloinen nähdessään, miten iso työ kantaa nyt hedelmää. Hänen omassakin perheessä on neljä kilpahiihtäjää, joilla on nyt hyvät harjoittelumahdollisuudet ympäri vuoden.

Uusi rata on parantanut ennen kaikkea lasten harrastusmahdollisuuksia seurassa. Aikaisemmin rullahiihtotreenit pidettiin liikenteen joukossa, minkä vuoksi nuorimpia hiihtäjiä ei voitu ottaa mukaan. Nyt harjoittelu on turvallista junioreillekin.

Rullasuksien lisäksi radalle voi lähteä myös rullaluistimilla. Valaistu rata on päivittäin vapaassa käytössä ja se pyritään pitämään kunnossa pitkälle syksyyn. 

– Sadekaan ei haittaa, jos rata vain on puhdas lehdistä ja neulasista. Niitä aletaan syksyn tullen harjata tai puhaltaa, kertoo Johansson. 

Keskellä seitsemän lasta rullasukset jalassa ja molemmissa reunoissa aikuinen neuvomassa.
Kuva: Pargas IF.

 Asvaltointi auttaa talvellakin

Radan asvaltointi parantaa hiihto-olosuhteita talvellakin, sillä tasaiselle radalle tarvitaan vähemmän lunta hyvän ladun tekemiseksi. Lisäksi asvalttipohja kantaa latukoneet paremmin, eikä lumi sula asvaltin päältä yhtä helposti. Viime talvenakin Finbyssä pääsi hiihtämään vielä pitkään sen jälkeen, kun muualta oli ladut jo sulaneet. 

Viime talvena uuden radan lähtöpaikalle kasattiin lunta säilöön 4 400 kuutiota, joten toiveissa on, että hiihtämään päästäisiin jo joulukuussa. 

– Nyt meillä oli poikkeuksellisen kuuma kesä, mutta vielä kasa näyttää ihan hyvältä. Jos hyvin käy, saamme säilölumella kilometrin verran latua aikaiseksi. 

Finbyn hiihtokeskuksen hiihtorata on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Viime talvena lumitilanne oli niin hyvä, että pitkästä aikaa kaikki Finbyn ladut olivat käytössä. Asvaltoidulta ladulta pääsee hiihtämään yhteensä lähes 15 kilometriä eri latuja.

Latukartta.
Finbyssä on hyvänä talvena latuja jopa 15 kilometrin edestä.

Pargas IF on ollut useita vuosia Hiihtoliiton luokituksen mukaan Suomen 20 parhaan seuran joukossa.

– Se on aikamoinen saavutus, kun Suomessa on yli 300 hiihtoseuraa, joista osa pääsee laduille jo lokakuussa. Lumiolosuhteet ovat vaikuttaneet paljon harjoitteluun, mutta nyt tilanne tasoittuu, sillä rullahiihto toimii hyvin harjoitteluna hiihtokautta varten, kommentoi Johansson. 

Viime vuosina Pargas IF:n juniorityö on tuottanut tulosta, ja nyt riittää jännitettävää myös aikuisten puolella. Seuraa edustava Anni Lindroos teki läpimurtonsa viime kaudella nuorten suomenmestaruuskisoissa. Pian nähdään, miten kaksi SM-kultaa Paraisille tuonut hiihtäjä pärjää aikuisten sarjassa. 

Yhteinen ponnistus

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä.
Radan lähtöpaikan vieressä on 4 400 kuutiota säilölunta odottamassa seuraavaa hiihtokautta. Lunta on säilötty Finbyssä aikaisemmin sahanpurun alla, mutta nyt apuna on myös lumensuojamattoja.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 60 900 euroa, josta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän myöntämän julkisen tuen osuus oli 39 600 euroa, eli 65 prosenttia. 

– Ilman Leader-tukea tätä ei olisi rakennettu. Lisäksi auttoi se, että kaupunki oli niin myötämielinen ja paikalliset yrityksetkin auttoivat meitä. Ja paljon tehtiin talkoita. Muualla Suomessa samanlaisia ratoja on rakennettu kolminkertaisella budjetilla, tietää Johansson. 

Rullahiihtorata täydentää Finbyn muutenkin vaikuttavaa urheilupalettia. Samalla alueella pääsee harrastamaan golfia, padelia, frisbeegolfia ja maastojuoksua. Elokuun viimeisenä viikonloppuna uusi rata toimiikin SaaristoTrail-polkujuoksutapahtuman lähtöpaikkana. 

 

Janica Vilen

 

Pargas IF esittelee rataa PiffenTV:ssä

Rullskidbanan i Pargas erbjuder fart, men inte farliga situationer!

 

Leader I samma båt – Samassa veneessä rf ry beviljade stöd för byggandet av en ny rullskidbanan i Pargas. I somras har banan varit i stor användning, och de första nationella rullskridskoåkningstävlingarna fick också beröm. Förutom rullskidor och -skridskor kan banan också användas med traditionella skidor, eftersom den asfalterade vägen fungerar som bas för ett skidspår under vintersäsongen.

I september 2020 firade Finby Ski Center invigningen av Pargas rullskid- och rullskridskobanan. De mest ivriga hann njuta av banan i höstas, men i sommar har den varit i stor användning.

– Byggandet av banan varade hela sommaren, men det var värt det! Det är härligt att se hur bra banan har tagits emot, kommenterade Patrick Johansson, ordförande för Pargas IF:s skidivision.

Även i sommar utfördes mindre reparationer på den 2,6 kilometer långa bana, och i slutet av sommaren hade de första nationella rullskridskoåkningstävlingarna redan organiserats.

– Det kom folk från hela Finland och konkurrenterna gav mycket positiv feedback om banan. Banan är tillräckligt teknisk för tävlingar, men om du vill göra det lättare, kan du bara välja sektioner som inte har branta stigningar, säger Johansson.

Banan passar därför inte bara för tävlande utan även för nybörjare. Många har faktiskt vågat sig på rullskidor för första gången nu när de har en egen träningsplats för sporten.

– För många är det ett stort hinder om man måste åka skidor i trafiken, och det är därför rullskridskoåkning hittills har tränats främst av tävlingsåkare. Men det är tryggt att prova här, när det inte finns någon annan trafik eller farliga korsningar, förklarar Johansson.

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla seuran takissa.
Patrick Johansson, ordförande för Pargas IF Ski Division, är glad över att se hur mycket arbetet bär frukt. Det finns också fyra längdskidåkare i hans egen familj, som nu har bra träningsmöjligheter året runt.

Framför allt har det nya spåret förbättrat barns fritidsmöjligheter i föreningen. Tidigare hölls rullskidträning i trafiken, vilket innebar att de yngsta åkarna inte kunde vara med. Nu är träningen trygg också för juniorer.

Förutom rullskidor kan du också åka banan med rullskridskor. Den upplysta banan används dagligen gratis och det ska vara underhållas långt in på hösten.

– Banan kan också användas när det är våt. Den endast måste vara ren från löv och barrar, som ska borstas eller blåses bort på hösten, säger Johansson.

Foto: Pargas IF.

Asfaltering hjälper även på vintern

Asfaltering av banan förbättrar skidförhållandena även på vintern, eftersom när banan är plan, behövs mindre snö för att göra en bra bana. Dessutom bär asfaltbasen spårmaskinerna bättre, och snön smälter inte så lätt på asfalten. Redan i vintras kunde man åka skidor i Finby länge efter att spåren från andra håll redan hade smält.

I vintras samlades 4 400 kubikmeter snö vid startpunkten för det nya spåret, så man hoppas att skidåkningen kommer att ske redan i december.

– Nu hade vi en exceptionellt varm sommar, men högen ser fortfarande ganska bra ut. Om det går bra, kan vi göra en kilometer spår på snön.

Skidbacken på Finby Ski Resort har använts i mer än 20 år. Förra vintern var snöläget så bra att alla Finbys spår var i bruk. Från asfaltleden kan du åka skidor totalt nästan 15 kilometer. 

Latukartta.
Spårkartan. Det finns över 15 kilometer av skidspår i Finby.

Pargas IF har under flera år varit bland de 20 bästa klubbarna i Finland enligt Skidförbundets klassificering.

– Det är en ganska stor prestation när det finns mer än 300 skidklubbar i Finland, varav några når skidspår redan i oktober. Snöförhållandena har påverkat träningen mycket, men nu planar läget ut, då rullskidåkning fungerar bra som en träning inför skidsäsongen, kommenterar Johansson.

De senaste åren har Pargas IFs juniorarbete gett resultat, och nu finns det tillräckligt med spänning även på vuxensidan. Anni Lindroos, som representerar klubben, fick sitt genombrott förra säsongen vid finska juniormästerskapen. Det ses snart hur skidåkaren som tog med sig de två finska mästerskapsguld kommer att lyckas i vuxenserien.

En gemensam insats

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä.
Flygsikten visar en skridskobana till vänster och en golfbana till höger, med en blåbaserad padelbana emellan. Bredvid banans utgångspunkt väntar 4400 kubikmeter snö.

Den totala budgeten för projektet var 60 900 euro, varav det offentliga stödet av I samma båt – Samassa veneessä Leader-gruppen var 39 600 euro eller 65%.

– Utan Leader-stöd hade detta inte byggts. Det hjälpte också att staden var så stöttande och lokala företag hjälpte oss också. På andra håll i Finland har liknande spår byggts på en trippelbudget, vet Johansson.

Rullskidbanan kompletterar Finbys annars mäktiga sportpalett. Golf, padel, frisbeegolf och terränglöpning finns i samma område. Den sista helgen i augusti kommer det nya spåret att fungera som utgångspunkt för SaaristoTrail -löpningsevenemanget.

Text: Janica Vilen
Översättning: Nina Maunuaho

Jurmo Inn expanderar sin restaurangverksamhet i sommar

Jurmo Innin päärakennus.

 

Restaurangföretagarna på ön Jurmo borde sova med handen utanför fönstret. Om det är blåsigt på morgonen, kan man fortsätta sova. Om vädret är stilla, måste man förbereda sig för mängder av hungriga båtfarare som anländer till ön vid lunchtid. Jurmo Inn, som erbjuder mat och boende för besökare, bygger nu en ny matsal som motsvarar den ökande efterfrågan restaurangtjänster på ön.

På ön Jurmo, som hör till Pargas stad, bor det bara 10 permanenta invånare. Dessutom har ön 60 fritidsinvånare och 20 000 besökare varje år. Det sätter press på Jurmo Inn, som är den enda restaurangenön. Hittills har företagare Tiina Johansson matat hundratals turister i sitt eget kök, men i sommar kan gästerna på Jurmo Inn äta i en ny matsal. Salen för cirka 30 personer byggs bredvid Jurmo Inns huvudbyggnad.

– Det finns fler och fler besökare varje år. I juli förra året hade vi över 1000 kunder, säger Tiina Johansson.

Jurmo Inn har plats för åtta personer, och totalt finns det cirka 40 bäddplatser på ön. Dessutom kan turisterna tälta på Forststyrelsens campingområde. Många båtfarare stannar också bara för att äta i Jurmo.

– Många grupper äter här. I synnerhet seniorer är en viktig grupp bland inhemska turister, tillägger Johansson.

På sommaren har Jurmo Inn en buffé dagligen från klockan 12.00 till 18.00. Frukost och middag erbjuds på begäran. Buffén inkluderar en mängd hemlagad mat, men till middag kan man till exempel beställa ett traditionellt skärgårdsbord. Restaurangen har också serveringstillstånd för alkoholdrycker.

Som barn tillbringade Tiina Johansson sina somrar på Jurmo hos sina morföräldrar. Redan då bestämde hon sig att en dag ska hon inte åka tillbaka till fastlandet när hösten kommer. Hon har bott permanent på Jurmo i 20 år.

Investeringsstöd från landsbygdsfonden

I samma båt – Samassa veneessä rf ry Leader-gruppen stöder Jurmo Inns investering med en andel på 35 %. Ändå är byggprojektet en stor insats för entreprenören.

– Enligt vissa beräkningar är byggandet på ön även 50 % dyrare än på fastlandet. Det är en klar sak när avstånden är långa. Till exempel en elektriker behövs här bara ett par timmar, men i några olika steg, så måste hen resa till ön för varje steg, berättar Johansson om utmaningarna med skärgårdsbyggandet.

För närvarande transporterar M/S Baldur resenärer till Jurmo från Nagu gästhamn och resan tar fyra timmar. På sommaren kan man också åka till Jurmo från Pärnäs, vilket är lite snabbare.

Investeringen kommer att öka öns restaurangkapacitet. Det finns ett café i hamnen på sommaren och man kan också laga sin egen mat i hyrestugorna och i en eldplats på campingområdet. Trots det vill fler och fler turister sitta vid ett färdigt bord.

Jurmo Inns nuvarande byggnad blev färdig för nio år sedan, men redan innan det hade Johansson haft ett litet företag. Ny matsal motsvarar den ökande efterfrågan på restaurangtjänster på ön.

En liten ö som har en intressant historia

Skärgårdhavets pärla, som ligger exakt 200 kilometer från både Helsingfors och Stockholm, lockar turister framför allt på grund av dess intressanta historia och unika natur. Enligt berättelserna brukade Jurmo vara en bas för pirater, varför Gustav Vasa beordrade att hela ön skulle brännas på 1500-talet. Denna bränning sägs ha format landskapet som det är nu: öppet och kargt. Nötkreatur som betar fritt på ön och idag även alpackas har fortsatt landskapsarbetet för sin del. Merparten av marken är täckt av låga enar och ljung, men det finns också planterad tallskog på ön.

Jurmo hör till Salpausselkä ändmorän, vilket förklarar öns långsträckta form. Ön växer också hela tiden och stiger från havet cirka 40 millimeter per år.

– Förutom att beundra landskapet vill besökare också surfa och skåda fåglar här, men under häckningssäsongen på sommaren är den andra halvan av ön stängd, säger Johansson. – Och det finns också 150 sällsynta växter här. En lista över dem finns på Forststyrelsens webbplats

Man kan simma på båda sidor av ön: det finns en sandstrand på ena sidan och en stenstrand på den andra. Man kan också boka bastuturer av Klas Mattsson, som hyr ut stugor. Under turistsäsongen erbjuder Forststyrelsens naturstuga i hamnen information om öns historia, natur och djur.

Jurmos hamn.
Kapellet, byggt 1846, är en av Jurmos attraktioner. Prästen besöker platsen en gång om året, men byborna kan också samlas i kapellet, till exempel för att sjunga julsånger. Andra attraktioner är en kyrkogård och en väderkvarn.
Forststyrelsens Naturstuga presenterar öns historia, geologi och biologi. 
Den högsta punkten i Jurmo, Kapellbacken, når bara cirka 17 meter över havet. Kapellbacken är en gammal kapellplats. Det finns också en annan gammal kapellplats och fyra andra munkcirklar på ön: stencirklar vars syfte är okänt.
Förbindelsefartygstrafik till Jurmo började 1964. Båtturen är gratis.
Jurmo Inn erbjuder en autentisk skärgårdsatmosfär. Besökare får till exempel använda ett utedass. Elektricitet erhölls 1996, men förhållanden på ön är inte moderna. Därför är priserna också måttliga.

 



Text: Janica Vilen
Översättning: Nina Maunuaho

Jurmo Inn laajentaa ravintolatoimintaansa täksi kesäksi!

Jurmo Innin päärakennus.

 

Ravintolayrittäjänä Jurmon saarella kannattaisi aina nukkua käsi ulkona ikkunasta. Jos on tuulinen aamu, voi kääntää kylkeä, jos taas on tyyni sää, kannattaa varautua siihen, että lounasaikaan nälkäisiä veneilijöitä riittää. Parhaillaan kotimajoitusta ja ruokaa tarjoavan Jurmo Innin pihapiiriin rakentuu uusi ruokasali, jolla vastataan ravintolapalveluiden kasvavaan kysyntään. 

Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Jurmon saarella asuu 10 ihmistä. Vapaa-ajan asukkaita on 60 ja lisäksi taianomaisella saarella käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Se asettaa painetta pienen saaren ainoalle ravintolalle Jurmo Innille. Kauniina kesäpäivänä nälkäisiä turisteja voi helposti tulla toista sataa ja tähän mennessä yrittäjä Tiina Johansson on ruokkinut heidät oman kotinsa keittiössä ja terassilla. 

Ensi kesänä kotimajoitusta ja ruokapalveluita tarjoavan Jurmo Innin asiakkaat pääsevät syömään uuteen ruokasaliin. Jurmo Innin päärakennuksen viereen rakentuu parhaillaan noin 30 hengen ruokailutila.

– Ruokailijoita tulee joka vuosi enemmän ja enemmän. Viime heinäkuussa meillä oli yli 1 000 syöjää, kertoo Tiina Johansson. 

Jurmo Innillä on itsellään kahdeksan majoituspaikkaa, ja yhteensä saarella on noin 40 vuodepaikkaa. Lisäksi saarelta löytyy Metsähallituksen telttailualue ja myös monet veneilijät pysähtyvät syömään Jurmoon.  

– Ja ryhmiä käy paljon. Erityisesti eläkeläiset ovat tärkeä ryhmä kotimaan matkailussa, Johansson lisää.

Kesällä Jurmo Innissä on seisova pöytä päivittäin kello 12–18. Aamiaista ja illallista saa tilauksesta. Seisovassa pöydässä on vaihtelevasti kotiruokaa, mutta esimerkiksi illalliseksi voi tilata perinteisen saaristolaispöydän. Ravintolassa on A-oikeudet. 

Tiina Johansson vietti lapsuutensa kesät Jurmossa isovanhempiensa luona ja päätti jo silloin, että joskus tulee se aika, kun hänen ei enää tarvitse palata syksyn tullen mantereelle. Nyt hän on asunut Jurmossa vakituisesti 20 vuotta.

Investointitukea maaseuturahastosta

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmä tukee Jurmo Innin investointia 35 prosentin osuudella. Silti rakennushanke on yrittäjältä iso ponnistus.

– Joidenkin arvioiden mukaan rakentaminen on saaressa 30 % kalliimpaa kuin mantereella, toisten arvioiden mukaan jopa 50 % kalliimpaa. Ja onhan se ihan selvä asia, kun matkat ovat pitkiä. Esimerkiksi sähköasentajaa tarvitaan vain parin tunnin ajan, mutta muutamassa eri vaiheessa, joten joka vaihetta varten pitää matkustaa, Johansson avaa saaristorakentamisen haasteita. 

Tällä hetkellä Jurmoon kuljetaan M/S Baldurilla Nauvon vierasvenesatamasta ja matka kestää nelisen tuntia. Kesällä Jurmoon pääsee Pärnäisistä, jolloin matka taittuu hieman nopeammin. 

Investointi parantaa kuitenkin koko saaren mahdollisuuksia ottaa turisteja vastaan. Satamassa on kesäisin kahvila ja ruokaa pystyy tekemään myös itse vuokramökeissä ja telttailualueen nuotiopaikalla, mutta yhä enemmän turistit haluavat istua valmiiseen pöytään. 

Jurmo Innin nykyinen rakennus valmistui yhdeksän vuotta sitten, mutta jo sitä ennen Johanssonilla oli pienimuotoista yritystoimintaa. Nyt rakennuskanta laajenee uudella ruokasalilla.

Pienellä saarella mielenkiintoinen historia

Tasan 200 km päässä sekä Helsingistä että Tukholmasta sijaitseva Saaristomeren helmi houkuttelee turisteja ennen kaikkea mielenkiintoisen historiansa ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi. Tarinoiden mukaan Jurmo on aikanaan ollut merirosvojen pesäpaikka, minkä vuoksi Kustaa Vaasa määräsi koko saaren poltettavaksi 1500-luvulla. Tämän polton kerrotaan muokanneen maiseman sellaiseksi kuin se nyt on: avoimeksi ja karuksi. Saaressa vapaana laiduntava karja ja nykyään myös alpakat ovat jatkaneet maisemointityötä omalta osaltaan. Suurimmaksi osaksi maata peittää matala katajakasvusto ja kanervanummi, joiden lisäksi siellä on nykyisin myös istutettua mäntymetsää.

Jurmon saari kuuluu Salpausselän päätemoreeniin, mikä selittää pitkulaisen muodon. Saari myös kasvaa koko ajan, sillä se kohoaa merestä noin neljä senttiä vuodessa. 

– Maisemien lisäksi täällä käydään paljon myös surffaamassa ja bongaamassa lintuja. Lintujen pesimisaikaan kesällä toinen puoli saaresta on suljettu. Ja on täällä myös 150 harvinaista kasvia. Lista niistä löytyy Metsähallituksen sivuilta, kertoo Johansson. 

Uimaan pääsee molemmilla puolilla saarta: toisella puolella on hiekkaranta ja toisella kallioranta. Saunavuoron voi varata mökkejäkin vuokraavalta Klas Mattssonilta. Matkailukaudella satamassa oleva Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä. 

Jurmon satama.
Vuonna 1846 rakennettu kappeli on yksi Jurmon nähtävyyksistä. Pappi käy paikalla kerran vuodessa, mutta kyläläiset saattavat kokoontua kappeliin myös keskenään vaikkapa laulamaan joululauluja. Muita nähtävyyksiä ovat hautausmaa ja tuulimylly.
Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä.
Jurmon korkein kohta Kapellbacken yltää vain noin 17 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kapellbacken on vanha kappelin paikka. Saaresta löytyy myös toinen vanha kappelin paikka ja neljä muuta munkinkehää: kivikehää, joiden tarkoitusta ei tiedetä.
Jurmon ainutlaatuinen luonto on herättänyt turistien mielenkiinnon.
Tältä penkiltä näkee hyvin, kun hylkeet tulevat Jurmon edustalle.
Yhteysalusliikenne Jurmoon alkoi vuonna 1964. Laivamatka on maksuton.
Jurmo Innissä yövytään aidoissa saaristotunnelmissa ja käytetään ulkohuussia. Sähköt saatiin vuonna 1996, mutta edelleenkään saaressa ei koreilla puitteilla, minkä vuoksi myös hinnat ovat maltilliset. Varauskalenteri on täynnä aina monta kuukautta eteenpäin.

Janica Vilen

 

Lue myös:

Itämeri kuntoon askel kerrallaan!

Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

Leader-ryhmät jakavat Varsinais-Suomen maaseudun kehittämiseen 3,7 miljoonaa euroa vuosina 2021–2022

 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tarjoavat rahoitusta maaseudun kehittämiseen, esimerkiksi yritysten investointeihin ja yhdistysten yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin. Vuosina 2021–2022 jaettavissa on yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Haku on auki, ja päätöksiä aletaan tehdä huhtikuussa. 

Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Ryhmät rahoittavat monipuolisesti elinkeinojen, palvelujen ja kylien kehittämistä omilla maaseutualueillaan. Vuosina 2021–2022 ne tulevat jakamaan maaseudun kehittämiseen Varsinais-Suomessa yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. 

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Siksi myös rahoituspäätökset tehdään paikallisesti Leader-ryhmien hallituksissa, joissa on edustajia kunkin alueen julkisesta sektorista, yhdistyksistä ja asukkaista. 

Suomessa toimii kaikkiaan 54 Leader-ryhmää. Ryhmillä on yhteensä jaettavissa 69,4 miljoonaa euroa vuosina 2021–2022. Rahoituskehyksestä EU:n maaseuturahaston osuus on 42 %, valtion osuus 38 % ja kuntien osuus 20 %. Maaseuturahaston ja valtion osuuden myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Ryhmillä on lisäksi erikseen toimintaraha, jonka turvin muun muassa tarjotaan neuvontaa ja apua hakemusten tekemiseen. 

Leader-ryhmien rahoittamat hankkeet ja yritystuet keräävät myös merkittävän määrän yksityistä rahoitusta ja talkootyötä, esimerkiksi ohjelmakaudella 2014–2020 Varsinais-Suomessa tehtiin eri Leader-hankkeissa yhteensä yli 100 000 tuntia talkootyötä. 

Tulevan EU:n rahoituskauden valmistelu vuosille 2023–2027 on parhaillaan käynnissä. Vuosina 2021–2022 jatketaan kuitenkin vielä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimeenpanoa olemassa olevilla säännöillä ja strategioilla, mutta uusilla siirtymäkauden varoilla. 

Leader-tukea voi hakea jatkuvasti. Siirtymäkauden 2021–2022 hankkeista aletaan tehdä päätöksiä huhtikuussa. Siirtymäkaudella myönnettyjen hankkeiden tulee valmistua vuoden 2024 loppuun mennessä.

Leader-ryhmien lisäksi myös Ely-keskukset myöntävät tukea maaseudun kehittämiseen. Sekä Ely-keskusten että Leader-ryhmien myöntämiä maaseuturahaston hanke- ja yritystukia haetaan sähköisesti HYRRÄ-palvelun kautta. Tukea ei myönnetä yrityksen tai yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseen, vaan ennen kaikkea uuden toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi investointeihin, joilla on kerrannaisvaikutuksia koko alueen hyödyksi.

Varsinais-Suomen maaseudulle suuntautuva Leader-ryhmien rahoituskehys vuosina 2021–2022:

Leader Ravakka: 1 087 000 euroa

(Laitila, Mynämäki, Pyhäranta, Uusikaupunki, Vehmaa)

Leader I samma båt – Samassa veneessä: 736 000 euroa

(Kemiönsaari, Kustavi, Parainen)

Leader Varsin Hyvä: 700 000 euroa

(Turku, Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo, Taivassalo)

Leader Ykkösakseli: 700 000 euroa

(Salo)

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit: 490 000 euroa

(Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero, Tarvasjoki)

Yhteensä: 3 713 000 euroa

Leader Ravakka ja Leader Ykkösakseli toimivat kumpikin kahden maakunnan alueella: Ravakka osin Satakunnan puolella ja Ykkösakseli osin Uudenmaan puolella. Ravakalla on jaettavissa yhteensä 1,67 miljoonaa ja Ykkösakselilla 1,75 miljoonaa euroa koko alueelleen. 

Leader-ryhmät vetoavat päättäjiin: Maaseutua paikallisesti kehittävään toimintaan tarvitaan isompi tuki!

 

VETOOMUS

Suomen kaikki 55 Leader-ryhmää vetoavat, että Suomi kohdistaisi kansallisesta CAP27-strategian maaseuturahaston osuudesta 10 % Leader-toimintaan. Suomi on pitänyt aina Leader-toimintaan antamansa kansallisen rahoituksen EU-säädösten edellyttämällä minimitasolla eli 5 prosentissa. Monet muut EU-maat ovat tukeneet kansallisesti Leader-toimintaa suuremmalla osuudella tehokkaan Leader-toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. 

Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien ja yhdistysten hankkeisiin. Toiminta kehittää suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta aitojen tarpeiden pohjalta. Leader-ryhmät aktivoivat, innostavat, tiedottavat, kouluttavat sekä toimivat hankkeiden toteuttajien apuna antaen heille ilmaista neuvontaa. Ryhmät toteuttavat myös omia hankkeita toimien näin itsekin merkittävinä aluekehittäjinä ruohonjuuritasolla.

Suomessa on toteutettu Leader-toimintamallia menestyksekkäästi jo 25 vuoden ajan. Toiminnasta on vuosien varrella karttunut hyviä kokemuksia sekä paljon kiitosta kentältä. Leader-tuilla on muun muassa kunnostettu kylätaloja, hankittu harrastusvälineitä lapsille ja nuorille, tuettu ikäihmisten palveluita, autettu yrityksiä investoimaan ja siten luomaan uusia työpaikkoja sekä luotu infraa esimerkiksi matkailua varten. 

Vuosina 2014–2020 Suomen Leader-ryhmien käytössä oli 300 miljoonaa euroa julkista rahaa maaseudun kehittämiseen. Siitä maaseuturahaston osuus on 42 % eli 126 miljoonaa. Loppu rahoitus tulee valtiolta (38 %) ja kunnilta (20 %). 

Varsinais-Suomessa toimii viisi Leader-ryhmää, joiden rahoituskehyksistä suuntautui  vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomeen yhteensä noin 19,5 miljoonaa euroa: Varsin Hyvä 4,5 milj. euroa; Ravakka 3,5 milj. euroa; Jokivarsikumppanit 4,9 milj. euroa; I samma båt – Samassa veneessä 3,7 milj. euroa ja Ykkösakseli 2,9 milj. euroa. Maaseuturahaston osuus (42 %) koko Varsinais-Suomen potista on ollut siis noin 8,2 miljoonaa euroa. 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana rahoittaneet yli 500 maaseutua kehittävää hanketta, joissa ollaan tehty yhteensä yli 100 000 tuntia talkootyötä.

Leader-tuet kohdistuvat suoraan ruohonjuuritasolle aitoihin, paikallisiin kehittämistarpeisiin. Kyseessä on siis todellinen alhaalta ylöspäin -kehittämistyökalu. Tuet, joita myönnetään esimerkiksi paikallisille yrittäjille, yhdistyksille, kunnille ja oppilaitoksille, saadaan moninkertaisesti takaisin hyvinvoinnin ja lisääntyneen elinvoiman muodossa. 

Maaseutu elää tällä hetkellä globaalin pandemian myötä uutta mahdollisuuksien aikakautta, jolloin on tärkeää edelleen jatkaa maaseudun kehittämistä ja maaseudulla asuvien ihmisten monipuolista tukemista.

Suomi tulee saamaan tulevalla ohjelmakaudella maatalouden ja maaseudun kehittämisen EU-rahoitusta enemmän kuin aiemmin, joten on perusteltua nostaa myös Leader-toimintaan annettavaa rahoitusta. Leader-ryhmille avautuu uudella CAP-kaudella uusia tehtäviä, kuten Älykkäät kylät, pienimuotoinen maatalous ja koronapandemia- elvytys. Suomen 55 Leader-ryhmää vetoavat, että Suomi kohdistaisi kansallisesta CAP27-strategian maaseuturahaston osuudesta 10 % Leader-toimintaan, jotta Leader-ryhmät voivat jatkossakin toimia koko Suomen kehittämisen tukena. Myös Maaseutupolitiikan neuvosto on esittänyt 10 %:n rahoitusosuuden käyttöönottoa.

 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät

 

Leader Varsin Hyvä (Turun seutu): Pia Poikonen, p. 050 3383867

Leader Ravakka (Vakka-Suomi): Ulla Kallio, p. 044 0344345

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit (Loimaan seutu ja Somero): Taina Sainio p. 044 0674434

Leader Ykkösakseli (Salo): Maarit Teuri, p. 0400 982236

I samma båt – Samassa veneessä (Turunmaan seutu ja Kustavi): Minna Boström, p. 0400 718913

 

Leadergruppen kartlade ringvägens naturstigar

Henkilö kävelee luontopolulla.

 

Skärgårdens ringväg är välbekant för cyklister, men det finns också fina vandringsleder längs rutten. Sara Söderlund som jobbar för projektet Outdoor Leader har kartlagt de naturstigar som finns eller är under uppbyggnad, och hon noterade samtidigt de bästa platserna för nya tänkbara stigar.

I samma båt – Samassa veneessä har just blivit klar med sitt projekt Outdoor Leader, som betydde jobb på lokal, regional och internationell nivå.

Lokalt kartlades alla naturstigar och rastplatser längs Skärgårdens ringväg samt gjordes anvisningar för föreningar om hur man anlägger en naturstig. Regionalt utreddes tillsammans med andra Leadergrupper vilka elektroniska plattformer som presenterar stigar, samt inleddes marknadsföring av rekreationsområden. Den internationella delen av projektet var studieresor, av vilka bara två kunde förverkligas på grund av coronan.

Projektarbetare Sara Söderlund svarade för projektets lokala del.

För närvarande ligger det ett tjugotal naturstigar längs Skärgårdens ringväg. Flera stigar är under planering redan, och dessutom kartlades också platser där det skulle vara bra att få en naturstig. För närvarande finns det mest naturstigar i Nagu, men det finns fina objekt också på andra öar, berättar Söderlund.

I Korpo till exempel finns Barfotastigen som presenterar miljökonst, men dessutom kommer snart två nya naturstigar: hembygdsmuseets historiska naturstig samt Verkans Biosfärstig. Söderlund menar att det dessutom finns bra platser för nya stigar i Markomby och i Korpoström.

Fler rastplatser behövs!

Inom projektet kartlades också rastplatserna, som det finns alldeles för lite av.

Det finns stort behov av rastplatser utrustade med WC, picknickbord och papperskorg. Dessutom är det brist på tältplatser. Visst får man tälta i många skogar, men till exempel utländska turister känner inte till allemansrätten, konstaterar Söderlund.

Camping sliter också på skogarna för längs ringvägen kan det under en och samma kväll finnas hundra människor i jakt på nattkvarter. Tältandet lämnar också skräp, avföring och rester av brasor i skogarna. Därför skulle det vara bra att anvisa tältandet en plats där man samtidigt kunde erbjuda andra tjänster.

På samma stig

Största delen av naturstigarna i skärgården har anlagts av lokala föreningar, men det finns också sådana som skapats av företagare, kommuner och markägare. Minna Boström som är verksamhetsledare för Leadergruppen I samma båt – Samassa veneessä efterlyser samarbete mellan aktörerna.

En naturstig kan vara en god investering för markägaren. Om det går en stig genom skogen följer de flesta den och lämnar resten av skogen i fred, påpekar hon.

En bra naturstig kan dessutom ge tillfälle till företagsverksamhet, för vandrarna behöver också tjänster. I Sattmark i Pargas till exempel är de som vandrar längs naturstigen också stamkunder i caféet vid stigens början.

Vid sidan om naturstigarna finns det längs Skärgårdens ringväg mycket annat att se i naturen om man ger sig tid att stanna upp och titta. Minna Boström som själv bor i Korpo påminner om att turisterna kan ha svårt att hitta sådant som är självklart för ortsborna.

Det kunde vara bra att till exempel visa turisterna var de bästa platserna för att beundra solnedgångar finns, föreslår hon

Det kunde också vara en rolig idé att lista skärgårdens högsta platser som vandrarna kunde ”göra” så som man gör Alptoppar, fortsätter Söderlund.

I skogarna i Nagu kan man se mufflonfår – vilda får med stora horn – eller dovhjort vars hannar har stora bredbladiga horn. I vattnen kring Iniö åter kan man mot slutet av sommaren få simma med medusor, och om man kastar en blick mot himlen får man beundra havsörnens flykt.

Minns underhållet!

Då man börjar planera en naturstig lönar det sig att redan i planeringsskedet också tänka på dess underhåll. Bristfällig skyltning eller söndriga gångplankor till exempel kan medföra faror för vandrare.

Mången naturstig har skapats genom projekt men lämnats åt sitt öde, då projektet tagit slut, förklarar Sara Söderlund.

Man kan inte få Leaderstöd för att rusta upp en stig för finansieringen är inriktad på utveckling och nyskapande. Därför lönar det sig att inom projektet planera en så hållbar stig som möjligt och att försäkra sig om att någon förbinder sig att underhålla den framöver. Ett undantag är att man har kunnat rusta upp gamla stigar med Leaderpengar om man samtidigt utvidgat stigen eller utvecklat den till exempel till en guidad temastig.

Leaderstöd finns

Minna Boström som är verksamhetsledare för I samma båt hoppas på mera naturstigar i skärgården. Det finns gott om platser för stigar!

Naturstigar är populära Leaderprojekt. Man kan anlägga en stig antingen som ett eget Leaderprojekt eller så kan man ansöka om stöd inom ett lämpligt temaprojekt. Via det pågående SMILe-projektet till exempel beviljades pengar åt föreningen Kirjais- och Sommaröbygdens utveckling för byggandet av en naturstig i Nagu Kirjais.

Då vi beviljar Leaderstöd tänker vi alltid på hur allmännyttiga och långlivade åtgärderna är. Därför är öppna naturstigar och grillplatser bra Leaderprojekt, konstaterar Boström.

Som en del av Outdoor Leader-projektet gjorde Söderlund också en projektguide för föreningarna. Den ger råd om hur man anlägger en naturstig eller en rastplats som Leaderprojekt. Guiden innehåller information om tillståndsärenden, säkerhetsaspekter, råd om skyltning, råd om projektansökan och kriterier för naturstigars tillgänglighet. Det är nämligen numera stor efterfrågan på tillgängliga utfärdsmål.

Utöver den skriftliga versionen finns guiden också som video. Med guiden försöker man sänka tröskeln för att ansöka om Leaderfinansiering. Leadermedlen är avsedda för landsbygdsutveckling och de kommer ur landsbygdsprogrammet, som skall skapa tillväxt, utveckling och välstånd på landsbygden. Av finansieringen kommer 42 procent från EU, 38 procent från staten och 20 procent från kommunerna.

 

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Video: Sara Söderlund

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

Anne Marie Taina ja lautasellinen joulutorttuja Cafe Simpussa.

 

Pääsiäisenä 2019 Korppoon torilla avattiin I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella Cafe Simppu. Keskeisellä paikalla toimivasta kahvilasta muodostui nopeasti kyläläisten kohtaamispaikka ja epävirallinen turisti-info. Mutta pääosassa ovat kuitenkin leivonnaiset ja saaristolainen kotiruoka. 

Cafe Simppu on hurmannut lyhyen historiansa aikana niin korppoolaiset kuin turistitkin. Yrittäjä Anne-Marie Taina tekee kaikki myynnissä olevat tuotteet itse. Joulun alla tarjolla oli muun muassa glögikakkua ja sienipiirakkaa itse kerätyistä sienistä. Haastattelun aikana hän paistoi itse leipomastaan voitaikinasta tehtyjä joulutorttuja, joita vakiasiakkaat osasivat tulla kysymään juuri oikeaan aikaan. 

– Kaikki on itse tekemääni. Hyödynnän mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja esimerkiksi villiyrttejä. Keväällä oman pihan nokkosista tehty nokkos-fetapiirakka oli todella suosittua, yrittäjä kertoo. 

Leivonnaisten ja kahvin lisäksi tarjolla on myös Anne-Marie Tainan puolison tekemää kotiruokaa. 

– Hän on ammattikokki, joka on nyt jo eläkkeellä, joten hän laittaa täällä ruokaa. Suurimmaksi osaksi tarjolla nopeita ja yksinkertaisia kotiruokia, jotka ovat erityisesti lounaalle tulevien työmiesten mieleen. Esimerkiksi protto on perinteinen saaristolaisherkku. Se on vähän niin kuin lihasoppa ilman lientä: porkkanaa, lanttua ja perunaa hyvässä liemessä keitettynä ja siihen lisäksi kinkkua tai savukylkeä, Taina selventää. 

Ruokapuolen päätuote on kuitenkin pariskunnan naapurin Black Angus -lehmistä tehdyt purilaiset. 

– Niitä ihmiset tulevat syömään kauempaakin, Taina kehuu.

Cafe Simpun ruokalistalla korostuu saaristolaisuus, mutta leivonnaiset ovat saaneet vaikutteita ennen kaikkea Itä-Suomesta, sillä Anne-Marie Taina on kotoisin Kouvolasta.

Torin piristys!

Cafe Simppu on kesäisin auki maanantaista lauantaihin ja muina vuodenaikoina keskiviikosta lauantaihin Korppoon torilla. Tori on pariskunnalle tuttu paikka, sillä vuosituhannen vaihteessa he myivät siellä kalaa lähes kymmenen vuoden ajan. 

– Yhden vuoden elimme oikeastaan pelkillä simpuilla. Simppu on pohjakala, jolla on täällä Korppoossa sellainen aivan turkoosin vihreä mäti, joka on erityistä herkkua, kertoo alun perin kalakoulusta valmistunut yrittäjä. 

Myös muut oppivat muistamaan Anne-Marie Tainan simpuista ja pian Simppu olikin hänen lempinimensä paikallisessa partiotoiminnassa ja sen jälkeen koko saaressa. Sen vuoksi nimi oli sopiva myös kahvilalle. 

– Suomenkieliset tulevat kahville Simpulle ja ruotsinkieliset Simpalle, Taina sanoo hymyillen. 

Nyt kun torilla on säännöllisesti toimintaa, myös muille on matalampi kynnys tulla myymään omia tuotteitaan. 

– Harva lähtee myymään mitään tyhjälle torille. Kahvila toimii hyvänä selkänojana muille kauppiaille. Yritämme aina auttaa parhaamme mukaan!

Usein kahvilan viereen tuleekin ihmisiä myymään muun muassa kukkataimia, kalaa ja kasviksia sekä satunnaisesti muutakin. 

Torimyyjien lisäksi Cafe Simpussa autetaan myös matkailijoita. Kahvilasta muodostui hyvin nopeasti Korppoon epävirallinen turisti-info, josta matkailijat ovat saaneet kullan arvoisia vinkkejä sekä esimerkiksi lautta-aikatauluja ja karttoja. 

– Matkailuneuvonta kuului aiempaan työhöni Amalias Hemin kahvilassa. Ja olen asunut täällä vuodesta 1992, joten osaan vastata lähes aina turistien kysymyksiin. Tässä on kielitaidosta paljon hyötyä. Puhun sujuvasti suomea ja ruotsia, hyvin englantia ja auttavasti saksaa. 

Cafe Simppu tuo valoa ja iloa Korppoon torille.

Leader-tuella vauhtiin

Cafe Simppu pääsi alkuun I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella. 

– Ostin tämän vaunun uutena ja lisäksi piti hankkia kaikki muu paistopisteestä ja vitriinistä lähtien. Alkuinvestointi oli siis aika iso, mutta se on osoittautunut kannattavaksi. Ilman Leader-rahoitusta kynnys yrityksen siirtymisestä torille olisi ollut paljon korkeampi. Nyt uskalsin investoida torikahvilaan ja myös hankkia uusia hiukan kalliimpia laitteita. Ne ovat olleet korvaamattomia toiminnan sujuvana pitämiseksi, yrittäjä kiittelee. 

Moni paikallinen on ottanut kahvilan omakseen ja erityisesti koronan aikaan isolla torilla kahvin juominen on houkutellut. 

– Täällä pystyy pitämään juuri niin ison turvavälin kuin haluaa. Rollaattorilla pääsee kuitenkin helposti luukulle ja istumapaikkojakin löytyy. Telttammekin on saanut paljon kehuja. Se tuo valoa ja iloa torille, joka olisi muuten ihan pilkkopimeä. 

Simpun edessä kokoontuu myös Korppoon toriparlamentti. 

– Jokaisella itseään kunnioittavalla kahvilalla pitää olla omat vakiasiakkaat. Tänne muodostui todella nopeasti se joukko, joka tulee aina aamuisin kahvikupin äärelle parantamaan maailmaa, Taina naurahtaa. 

Joulun alla myynnissä oli myös sinappia ja kinuskipopcornia!

 

Janica Vilen

Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto