Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto

Mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo ehdolla vuoden vapaaehtoiseksi

 

Kansalaisareena palkitsee kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan päivän kynnyksellä perjantaina 4. joulukuuta jo seitsemännen kerran Vuoden vapaaehtoisen. Yleisöäänten perusteella finaaliin pääsi kymmenen ehdokasta, joista yksi on Wirmon Marttojen kautta Leader-projekteissakin ahkeroinut Maija-Lotta Vauramo. 

Mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on aina tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Jo lapsena hän marttaili innokkaasti oman isoäitinsä kanssa, mutta varsinaisesti hän kertoo vapaaehtoistyönsä alkaneen kehitysvammaisten parista. 

– Opiskelin sosiaalialaa ja sitä kautta päädyin avustajaksi esimerkiksi sellaiselle armeijahenkiselle vammaisjärjestöjen järjestämälle leirille ja sen jälkeen tukihenkilöksi, hän muistelee nuoruuttaan.  

Parin kauden ajan Vauramo oli mukana kunnallispolitiikassa, ja lisäksi hän on toiminut vapaaehtoisena seurakunnassa.

– Tykkään ideoida uutta ja järjestää kaikenlaista. Seurakunnassa olen ollut mukana järjestämässä monenlaisia tapahtumia, hän kertoo. 

Vauramoa ollaan kiitelty seurakunnan vapaaehtoistyössä ennen kaikkea pirteästä ja avoimesta otteesta. Hänen tekemänsä matalan kynnyksen tempaukset ovat tavoittaneet myös niitä, joille, seurakunta on muuten jäänyt etäiseksi. 

Myös teatteria tuli kokeiltua naapurikunnan puolella Nutturlan Makasiiniteatterissa  ennen kuin hän löysi nykyisen harrastuksensa eli marttailun pariin. 

– Tämä on sellainen harrastus, joka vie helposti mukanaan. Meillä on niin mahtava porukka, että on kiva tehdä kaikenlaista. Marttailun nimissähän voi järjestää oikeastaan ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, jos vain itse ottaa vastuun. Ja kyllä ne muut yleensä aina innostuvat mukaan, Vauramo iloitsee. 

– Esimerkiksi tänä syksynä saattoi käydä niin, että menin omin päin lupaamaan, että Wirmon Martoilla on Mynämämäen joulutorilla Tiernapoikaesitys. Kun sitten Facebookkiin kirjoitin muille martoille, mitä on tullut luvattua, 18 ihmistä ilmoittautui vapaaehtoiseksi.

Kun joku projekti on kesken, Vauramolla saattaa kulua vapaaehtoistyön parissa enemmän tunteja kuin palkkatyössä. Välillä kotityötkin jäävät vapaaehtoistöiden jalkoihin. Silti hänen mukaansa vapaaehtoistyö antaa aina enemmän kuin ottaa. 

– Marttojen kautta olen saanut paljon uusia ystäviä – eri-ikäisiä ja muualta muuttaneita, eli sellaisia, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt, hän toteaa. 

Kotiväki onneksi ymmärtää Vauramon harrastuneisuuden ja välillä he marttailevatkin koko perheen voimin. 

Vuoden vapaaehtoiseksi ehdolla olevaa Maija-Lotta Vauramoa kuvaillaan kilpailun esittelytekstissä aktiiviseksi ikiliikkujaksi, joka rakastaa kaikkea yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa. Hän ottaa toiminnassa mielellään paljon vastuuta ja hoitaa hommat kutsuen muutkin mukaan tekemään.

Leader Ravakka vapaaehtoisten apuna

Wirmon Marttojen viimeisin ponnistus, eli Yhteisötila Tuuki, syntyi Leader Ravakan avustuksella. Mynämäen käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen entisiin tiloihin rakennettu yhteisötila avattiin lokakuussa. 

– Kun nuorilla on nuokkari, niin meillä keski-ikäisillä on nyt keskari, Vauramo veistelee. 

– Täällä on hyvät keittiöt, joihin voi tulla kokkaamaan ja esimerkiksi ompelukoneita ja saumureita, joilla voi tulla tekemään käsitöitä. Tai sitten voi lukea lehtiä tai viettää aikaa muiden kanssa. Keittiöitä käytetään meidän ruokakursseilla, joita varten ollaan aikaisemmin vuokrattu koulun keittiötä.

Leader Ravakka myönsi hankkeelle 9 700 euron tuen. Lisäksi yhteisötilan eteen tehtiin yhteensä 1 431 tuntia talkoita, joilla katettiin hankkeen omavastuuosuus (5 500 euroa).

– Meitä marttoja oli talkoissa yli 50, mutta marttojen lisäksi oli toki paljon muitakin  vapaaehtoisia. Koko projekti pilkottiin niin pieniin palasiin, että kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan. Yksi kävi jonain päivänä siivoamassa ja toinen seuraavana päivänä kokoamassa kalusteita. Yleensä ihmiset karttavat talkoita, kun pelkäävät, että joutuvat ottamaan vastuulleen liian ison kakun. On paljon helpompi tarttua johonkin yhteen tehtävään. 

Yhteisötilaa ja siellä olevia tarvikkeita voivat käyttää muutkin yhdistykset ja yhteisöt, eikä käytöstä peritä vuokraa. Tilassa on koko ajan pöydät ja tuolit 30 hengelle, mutta lisää saa pystytettyä tarvittaessa. Ylläpidosta ja varauskalanterista aiheutuvia kustannuksia katetaan yhteistötilan kummiyritysten avulla. 

Toinen Wirmon Marttojen Leader Ravakalta rahoitusta saanut hanke oli kansainvälinen ruokaprojekti, joka tehtiin yhteistyössä romanialaisten kanssa. Romaniasta on ollut pieni porukka Mynämäellä tutustumassa suomalaisiin perinneruokiin ja Wirmon Martat ovat puolestaan käyneet vastaavalla reissulla Romaniassa. 

– Saimme maistaa monien eri alueiden perinneruokia ja pääsimme käymään myös viinitiloilla ja ruokatapahtumissa. Hanke oli kaikin puolin todella antoisa!

Yhteisötila Tuukin sisustus on yhdistelmä uutta ja kierrätettyä sekä marttojen luovia keksintöjä. Esimerkiksi liesituulettimien tilalle LVI-alalla työskentelevä Vauramo kehitteli ilmastointikanavien osista omatekoiset huuvat.
Yhteisötila Tuukin portaikkoon ollaan koottu kuvia menneistä tapahtumista.

Vapaaehtoistyön merkitys korostuu maaseudulla

Maija-Lotta Vauramo on kasvanut Mynämäellä ja todennut, että jos maaseudulla jotain haluaa, niin sen eteen pitää itse toimia. 

– Ei tänne kukaan meille tuo tapahtumia tai kursseja. Kyllä ne pitää itse järjestää. Tärkeintä täällä maaseudulla on tehdä yhteistyötä. Marttayhdistyksiäkin on täällä kahdeksan, kun niitä on aikanaan perustettu joka kylään. Tietysti kannattaa tehdä asioita yhdessä ja kutsua avoimesti kaikki mukaan toimintaan. 

Wirmon Marttojen kaikki toiminta on avointa kaikille, mutta jäsenmaksun maksaneet saavat alennusta esimerkiksi kurssimaksuista. 

Vauramo kokee, että tärkein asia vapaaehtoistyössä on kiittäminen. 

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin. 

Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. Ravakan alueella on tehty talkoita vuonna 2014 alkaneella ohjelmakaudella yli 35 000 tuntia. 

Leader Ravakan toiminta-alueeseen kuuluu Eurajoki, Laitila, Mynämäki, Pyhäranta, Rauma, Uusikaupunki ja Vehmaa. Toimintaa ohjaa EU-rahoitteinen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. 

Viime vuonna Marttojen 100-vuotisjuhlien aikaan Wirmon Martat askartelivat SankariMartan, jonka ulkomuoto muistuttaa erehdyttävästi Maija-Lotta Vauramoa.

 

Janica Vilen

*Juttua muokattu 3.12. klo 15.30 Tuukin talkootuntimäärän osalta. 

Vehmaalaiset ottavat vesistöjen suojelun tosissaan! Kesän aikana poistettiin talkoilla 60 tonnia ruovikkoa

 

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) perustettiin joulukuussa 2013, kun paikalliset asukkaat huolestuivat Vehmassalmen ja muiden Vehmaan vesialueiden tilasta. Ensimmäiset vuodet talkoita ollaan tehty kovalla sykkeellä ja nyt tulokset alkavat näkyä. 

Vehmaa on tunnettu upeista vesistöistään. Vehmassalmen lisäksi alueella on parikymmentä järveä ja Mynälahteen laskeva Puttaajoki, jotka ovat tärkeitä virkistyspaikkoja sekä hyviä lintu- ja kalavesiä.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rehevöityminen on riistäytynyt käsistä ja vesistöt ovat paikoin kasvaneet lähes umpeen. Rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet jo valtavia alueita. Myös levästä on tullut alueella iso ongelma. 

Syksyllä 2013 Leader Ravakan silloinen ympäristöneuvoja, eli yhdistyksen nykyinen sihteeri Tuuli Jansson, kutsui ihmisiä Kirkonkylän koululle keskustelemaan aiheesta. Paikalle tuli 80 ihmistä.

– Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain pitää tehdä, mutta siitä keskusteltiin paljon, että miten tehdään ja millä vesialueella, Jansson muistelee. 

Yhteistuumin päätettiin perustaa Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe), joka toimii kaikkien Vehmaan vesistöjen valuma-alueella. 

– Moni piti Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin, varapuheenjohtaja Kai Vuori toteaa. 

Toiminnan pohjaksi tarvittiin koko valuma-alueen kattava suunnitelma, joka tilattiin asiantuntijatyönä Valoniasta. Valonia on Varsinais-Suomen kuntien yhteinen puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio. Homma saatiin käyntiin Leader Ravakan myöntämän hankerahoituksen turvin. 

– Talkoilla kerättiin vesinäytteitä, tehtiin kyselyitä ja järjestettiin yleisötilaisuuksia, Jansson täydentää. 

Ruovikot ovat vallanneet Vehmassalmen paikoin lähes koko leveydeltä. Kuvassa näkyy talkoolaisten niittämä kaista, josta mahtuu ajamaan veneellä.

Nopeasti näkyviä tuloksia

Hanke päättyi viime vuoden loppuun. Suunnitelma on luettavissa Vehmaan kunnan sivuilla. 

Suunnitelmassa on esitelty kaikki vesialueet, niiden tila ja tarvittavat toimenpiteet, joita ollaan heti alettu toteuttaa talkoilla. 

Hoitotyöt vaativat tekijöiden lisäksi myös oikeanlaisen kaluston. Erillisessä KaislaYara kuntoon -Leader-hankkeessa varusteltiin VeVe:lle oma hoitoalus. 

– Saimme kaluston valmiiksi vasta heinäkuun lopulla, mutta silti ehdimme nostaa jo 60 tonnia niitettyä ruovikkoa sekä pienissä määrin lummetta, ulpukkaa, kaislaa ja ärviää, iloitsee puheenjohtaja Kari Puttaa. 

Avovesialue on kaksinkertaistunut, ja vesi myöskin liikkuu paremmin. Niitto on siitä kiitollista työtä, että tulokset näkyvät maisemassa heti. Vedenlaadussa ja kasvillisuudessa tulokset näkyvät viiveellä, mutta nyt jo nähdään, että makeissa vesissä viihtyvä lumme on alkanut vetäytyä, kun veden suolapitoisuus on niiton ansiosta noussut, Jansson jatkaa.  

Muutoksia odotellaan myös alueen kalakantoihin. 

Kuvassa näkyy viimevuotisen leikkauksen reuna. Ruoko kasvaa takaisin, mutta paljon hennompana. “Yleensä kahtena peräkkäisenä vuonna niitetty ruovikko pysyy poissa seitsemän vuotta”, Kai Vuori tietää.

Tarvitaan rahoitusta, ihmisiä ja pakkastalvia

Vesienhoitoalus saatiin ostettua Yaran taloudellisessa avustuksella. Lopputulos on yhdistyksen näköinen. Vanhaan katamaraanialukseen lisättiin moottoori ja tarvittavat välineet, muun muassa haravat ja ketjut, joiden avulla leikatut vesikasvit saadaan ylös vedestä. Alus toimii hyvin, mutta sen työskentelynopeus on kävelyvauhtia hitaampi. Työläintä on leikatun jätteen saaminen nostopaikalle. Sen vuoksi yhdistys on tehnyt rannoille paljon uusia nostopaikkoja. 

– Jos jostain tulisi pari miljoonaa euroa, homma olisi valmis parissa vuodessa. Mutta tällä kalustolla ja näillä aktiiveilla työhön tulee kulumaan paljon aikaa, Kai Vuori toteaa. 

Vaikka työtä tehdäänkin talkoilla, rahaa kuluu muun muassa kaluston päivittämiseen, polttoaineeseen ja nostetun ruovikon hävittämiseen. 

– Tänä vuonna ajoimme sitä kuivalantalevittimellä peltoon silpuksi. Vaikutuksesta ei vielä osata sanoa mitään, Vuori kertoo. 

Raha ja aktiiviset talkoolaiset eivät vielä kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös tietynlaiset sääolosuhteet. Kunnon pakkastalven aikana työskentely onnistuisi myös jään päällä. Jos ruovikot poistaa jään päältä talvella, seuraavana kesänä leikattavan ruovikon massa on pienempi, mikä nopeuttaa nostoa ja kuljetusta. Kesällä paras aika ruovikoiden poistolle on heti juhannuksen jälkeen, kun kukka-aihio on syntynyt. Silloin ravinteet ovat nousseet pois juuristosta, jolloin leikkauksella saadaan aikaan parhaat tulokset. 

Paikalliset ihmiset ja yritykset ovat lähteneet tukemaan työtä liittymällä VeVe:n jäseniksi. Jäseniä on jo yli 150, mikä tarkoittaa jäsenmaksuina noin 3 000 euron vuosittaista pottia. Kunta taas lähti mukaan muun muassa ostamalla niittoa omille ranta-alueilleen. Isoilla vesialueilla niittoon tarvitaan neljän suurimman maanomistajan lupa. Onneksi kaikki ovat olleet asialle myötämielisiä. 

Jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan, esimerkiksi varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.  

– Tämä kaikki työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan, muistuttaa Kai Vuori. 

VeVe on mukana myös koko Varsinais-Suomen yhteisessä vesistökunnostusverkostossa. 

Yhdistyksen vesienhoitoalus on varusteltu vastaavanlaiseen alukseen kuin kuvassa oleva Kai Vuoren oma alus.
Haravat kiinnitetään aluksen eteen.

Monta rautaa tulessa

Niittotalkoiden lisäksi yhdistys on järjestänyt muun muassa keskustelutilaisuuksia viemäröinnin tärkeydestä ja perustanut koululaisille suunnatun Pisara-palkinnon saadakseen myös uuden sukupolven kiinnostumaan vesiensuojelusta. Kesällä järjestettiin MTK Vehmaan kanssa pyöräilytempaus, jossa poljettiin läpi kaikki hoitosuunnitelmassa mainitut vesialueet. Kilometrejä tuli 85 ja polkijoita oli mukana yli 100. 

Lisäksi pyritään tuomaan mahdollisimman paljon tietoa esille. 

– Maatalouden päästöt, metsätalouden päästöt ja yhdyskuntapäästöt ovat ne asiat, joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa, listaa Jansson. 

Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. 

– Vaikka lopettaisimme elämisen kokonaan, vesien ravinnekuormitus jatkuisi vielä pitkään, sillä ravinteita on varastoituneena maaperään vaikka kuinka paljon. Me paikkaamme nyt 60–70-lukujen virheitä. Muistan hyvin, miten silloin kynnettiin aina niin pitkälle rantaan kuin uskallettiin ajaa. Sen jälkeen pellot lannoitettiin fosforirikasteella, jota päätyi myös vesistöihin. Nykyisin lannoitteita levitetään vain EU:n hyväksymät määrät – suojavyöhykkeet huomioiden, kertoo Kari Puttaa, joka on tehnyt työuransa maanviljelijänä.

Myös uusi sukupolvi halutaan innostaa mukaan vesiensuojeluun.
Ote Vehmaan vesistöjen hoito- ja virkistyskäyttösuunnitelmasta. Koko suunnitelma luettavissa täällä.

 

Janica Vilen

EkoTeko-hanke esittelee energiansäästöviikolla yhdistysten ekovinkkejä

 

Leader Ravakan ja Leader Varsin Hyvän yhteinen EkoTeko – yhdistykset kestävän kehityksen kärkeen -hanke aloittaa 5. lokakuuta energiansäästöviikon kunniaksi kampanjan, jossa jaetaan somessa vinkkejä ja tietoiskuja sekä tutustutaan yhdistysten onnistuneisiin esimerkkeihin Facebookin livelähetyksissä. Vierailukohteita ovat ainakin Kodiksamin kylätalo Raumalla, Livonsaaren kyläläisten oma kierrätyspiste Naantalissa, Nautelankoski Liedossa ja Yhteisötila Tuuki Mynämäellä.

– Luvassa on havainnollistavia esimerkkejä liittyen muun muassa energiansäästöön, kierrätykseen ja jakamistalouteen. Kylillä tehdään monia asioita, mutta niitä ei ehkä itse sanoiteta energiaa säästävinä tekoina. Viikon aikana haluamme tuoda esiin tärkeitä ja helposti kopioitavia ratkaisuja, joita muut ovat jo tehneet, kertoo EkoTeko-hankkeen koordinaattori Tiina Saaresranta (artikkelikuvassa).

EkoTeko-hankkeen kampanjassa aktivoidaan maaseudun asukkaita, yhdistyksiä ja muita toimijoita energiansäästöön päivittäin vaihtuvien teemojen avulla. Viikon teemoja ovat kierrätys, ruoka, asuminen, liikkuminen sekä kuluttaminen ja jakamistalous.

Kampanja toteutetaan Facebookissa Ravakan ja Varsin Hyvän sivuilla sekä Instagramissa.

Leaderit tekivät kestävän kehityksen lupauksen

Ympäristö- ja kestävyysnäkökulmat ovat yksi painopiste molempien Leader-ryhmien paikallisissa kehittämisstrategioissa. Leader-ryhmät ottavat osaa valtakunnalliseen energiansäästöviikkoon nyt ensi kertaa. Sekä Ravakka että Varsin Hyvä ovat laatineet myös omat Kestävän kehityksen lupaukset.

– Leader-ryhmissä valmistellaan tulevan EU-ohjelmakauden 2021–2027 strategioita. Ympäristöön, energiansäästöön ja kestävään elämäntapaan liittyvät asiat kiinnostavat yhä enemmän ja ovat nousseet esiin myös valmistelua tehdessä. Me haluamme tarjota tietoa ja herättää keskustelua teemoista, jotka alueen ihmiset kokevat tärkeiksi. Samalla kiinnitämme huomiota myös omaan toimintaamme, Saaresranta korostaa.

 

EkoTeko-hankkeen tehtävänä on herättää keskustelua, tarjota asiantuntija-apua, järjestää tapahtumia ja koulutuksia sekä kannustaa yhdistyksiä, yhteisöjä ja asukkaita toimimaan ympäristömme ja kestävän kehityksen hyväksi. Hanke julkaisee Ekotekoja-blogia, jossa kerrotaan maaseudun yhdistysten ja muiden paikallistoimijoiden kestävää kehitystä edistävistä teoista ja kokemuksista.

Motivan organisoima valtakunnallinen energiansäästöviikko järjstetään 5.–11. lokakuuta. Energiansäästöviikko nostaa puheenaiheeksi suomalaisten energiankäytön ja lukuisat keinot tehostaa energiankulutusta sekä saavuttaa säästöjä niin työpaikoilla, kouluissa, liikenteessä kuin kotonakin.

Mynämäen Riistapaja helpottaa peurakannan harventamista

 

Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Nyt Lounais-Suomessa aletaan olla sen kanssa jo pulassa. Peuroja on jo pitkälti yli 100 000, mikä on johtanut siihen, että viljelykset on pitänyt aidata ja peurakolareja ajetaan jo tuhansia vuodessa. Mynämäkeläispariskunta keksi keinon kasvattaa peuran lihan menekkiä.

Jahtikausi on taas alkanut, mikä tarkoittaa Mynämäen Riistapajalla sitä, että peuroja nyljetään välillä yötä myöten. Ville ja Saara Kalluisen vuosi sitten perustama yritys on saanut asiakkaita laajalta alueelta, sillä vastaavia riistantarkastuslaitoksia ei lähialueella juurikaan ole. 

Idea on se, että metsästäjät voivat tuoda ampumansa eläimet Riistapajalle, jossa eläinlääkäri käy tarkastamassa ja leimaamassa ruhot. Esimerkiksi jalostava teollisuus, suurtalouskeittiöt ja kaupat sekä monet ravintolat ostavat nykyisin vain leimattua eli eläinlääkärin tarkastamaa riistaa.

– Kun peurakannat kasvoivat valtaviksi myös metsästyslupien määrää lisättiin, jotta kanta saataisiin kuriin. Monet metsästäjät ovat kuitenkin ampuneet vain yhden peuran kaudessa, sillä se riittää täyttämään oman pakastimen. Peurojen myynti on ollut niin hankalaa, että metsästäjillä ei ole ollut motivaatiota kaataa enempää kuin oma maha vetää, selittää metsästystä jo pitkään harrastanut Ville Kalluinen, joka on mukana myös Riistakeskuksen toiminnassa. 

Kuvassa eläinlääkärin huone ja varusteet. Leima on lukkojen takana kaapissa, jonka koodi on vain eläinlääkärin tiedossa.

Riistapaja voi toimia metsästäjän ja ostajan välikätenä, mutta paljon yritys myös ostaa riistaa ja huolehtii itse sen myynnistä. Ville nylkee eläimet ja leikkaa lihan, Saara taas vastaa markkinoinnista. 

– Viime vuonna myimme peuraa paljon ruhoina, mutta nykyään suurin osaa haluaa valmiiksi leikattua filettä. Jos myymme pelkät fileet, voimme teettää leikkolihasta makkaraa. Teemme yhteistyötä Perniön lihan ja Auran Palvituotteen kanssa. Valikoimassa on esimerkiksi makkaraa, ryynimakkaraa ja palvia, kertoo Saara Kalluinen. 

Mynämäellä on isot peurakannat, mutta eniten niitä on Loimaan seudulla. Suurin osa Riistapajaa hyödyntävistä metsästäjistä tulee Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, mutta välillä saaliita tuodaan Pirkanmaalta ja Uudeltamaalta asti. Peuran lisäksi Riistapajalla käsitellään hirveä ja metsäkaurista. 

Pelkkää priimaa

Ville Kalluinen nylkee riistan ja tekee itse ensimmäisen tarkastuksen ennen eläinlääkärin tuloa. Kuvassa vasemman puoleisin vasa näyttää sen verran punaiselta, että eläinlääkäriltä odotetaan hylkyä. Vieressä näkyy peuroja, joiden lihaksista veri on ehtinyt valua kunnolla.

Ravintolat ovat olleet tyytyväisiä lihan laatuun. Riistapaja lähettää eteenpäin pelkkää priimaa. Jos on pienikin riski, että liha on epäkuranttia, sitä ei myydä. Esimerkiksi kolarieläimiä Riistapaja ei ota käsittelyyn ollenkaan, sillä vuosien kokemuksella he ovat huomanneet, että niiden liha on poikkeuksetta pilaantunutta. Vaikka eläin näyttäisi päältä ehjältä, sisäelimet ovat usein ehtineet rikkoutua. 

– Parasta lihaa saa, kun taidokas metsästäjä ampuu puhtaan keuhkolaukauksen, jolloin eläin kuolee nopeasti ja veri valuu lihaksista keuhkoihin, selittää Ville Kalluinen. 

Moni myös haluaa ostaa lihan riistapajalta, koska silloin kaupanteossa ei ole välikäsiä ja hinta-laatusuhde on parempi. Tähän mennessä riistaa ovat tilanneet lähikuntien ravintolat, mutta nyt näyte-eriä lähetetään myös Helsinkiin. 

Sipulivarastosta teurastamoksi

Leader Ravakka tuki Satakunnan Ely-keskuksen kautta maaseuturahastosta Riistapajan rakentamista.

Riistapaja perustettiin Kalluisten maatilan yhteyteen. Viljan viljelyn ja munituskanalan pyörittämisen lomaan riistan käsittely sopii hyvin, sillä metsästyskausi alkaa samoihin aikoihin, kun puinnit valmistuvat. 

Riistapaja tehtiin maatilan vanhaan sipulivarastoon. Leader Ravakka myönsi tukea investointikustannuksiin ja tiloista tehtiin kerralla Ruokaviraston säädösten mukaiset. 

– Rakennus valmistui lokakuussa 2019, eli vuosi alkaa nyt tulla täyteen, pariskunta kertoo. 

Peurasta voi kokata vaikka mitä

Esimerkiksi peuran lihasta tehty makkara maistui kesällä ihmisille. Kun ravintoloiden varaukset jäivät koronan vuoksi sisään, paikalliset asukkaat ostivat Riistapajn varastot tyhjiksi.

Kalluisten perheessä syötävä liha on pääosin riistaa. Siitä tehdään makaroonilaatikkoa ja pitsaa, lihakastiketta ja erilaisia pataruokia. 

– Nyt olemme opetelleet myös uusia reseptejä, esimerkiksi savustettua sisäpaistia ja riimiä. Peurariimistä tuli niin hyvää, ettei Ville meinannut edes tunnistaa syövänsä peuraa, Saara naurahtaa. 

– Olen nyt 40 vuotta syönyt pääosin hirveä ja peuraa, joten vähän tässä on jo ehtinyt kyllästyä, Ville selventää.

Peuran liha on mureaa ja se sisältää paljon kivennäis- ja hivenaineita. Se on esimerkiksi porsaan lihaa vähärasvaisempaa ja lisäksi ympäristöystävällistä. 

Peurareseptejä voi lähteä opettelemaan Wirmon Marttojen ruokakurssille 10. lokakuuta. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Riistapajan ja Mimis Kotipellon puutarhan kanssa heidän tuotteitaan hyödyntäen. Ilmoittautuminen on auki 1. lokakuuta saakka numerossa 044 209 6555. 

Mynämäellä kasvaneet Ville ja Saara Kalluinen ryhtyivät pitämään maatilaa vuonna 2012. Metsästys on heille koko perheen harrastus. Jopa perheen lapset tunnistavat jo eläinten jäljet maastosta.

Janica Vilen

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

 

Yhdistys voi pienellä tai suurella teolla edistää ympäristön hyvinvointia ja kantaa kortensa kekoon ilmaston hyväksi. Konkreettisilla teoilla yhdistys luo muille esimerkkiä ja toimii ympäristövaikuttajana! Leader Varsin Hyvän ja Ravakan yhteinen EkoTeko-hanke kirjasi kymmenen vinkkiä yhdistystoimijalle. EkoTeko-hankkeen voi kutsua myös käymään, jos haluat miettiä yhdessä asiantuntijan kanssa keinoja valitsemasi ekoteon toteuttamiseksi. 

1. Tarjoa vieraillesi luomukahvia tai -teetä

Kahvittelu on tärkeä osa yhdistyselämää. Tarjoa tilaisuuksissa luomua, näin edistät luonnonmukaista viljelyä ja ympäristön hyvinvointia. Maukkaan ja puhtaan kahvin lisäksi tarjoat näin myös hyvää mieltä ja esimerkilläsi edistät ympäristötietoisuutta.

2. Vähennä autoilua

Järjestä kokouksiin ja tapahtumiin kimppakyytejä tai yhteiskuljetuksia. Kimppakyydit voi sopia vaikka yhteisen WhatsApp-ryhmän, sähköpostilistan tai soittoringin kautta. Innosta ja kampanjoi paikalle saapumista polkupyörällä tai jalan. Näin vähennät ilmastopäästöjä ja kannustat ihmisiä muuttamaan liikkumistottumuksiaan.

3. Lisää kierrätystä

Järjestä, kirppis, rompetori tai luo alueellesi oma kierrätys- ja tavaroidenvaihtoryhmä Facebookiin. Nykypäivänä on useita tapoja löytää tavaroille uusi omistaja ja pidentää niiden käyttöikää. Monet ilahtuvat edullisista ja käyttökelpoisista tavaroista.

4. Laita roskat kuriin

Järjestä keväällä yleisten alueiden ja tienvarsien roskienkeruutalkoo, jonka päätteeksi voi pitää mukavan kahvihetken; tai järjestä tempaus, jossa asiantuntija opastaa jätteiden lajittelusta. On tärkeää saada jätteiden määrä vähenemään ja ihmiset lajittelemaan roskat oikeisiin paikkoihin.

5. Adoptoi luonnonvarainen lemmikki

Adoptoi yhdistyksellesi luonnonvarainen ”lemmikki”, esimerkiksi tiainen tai mehiläinen ja tee jotain hyödyllistä tämän eläimen hyvinvoinnin puolesta. Rakenna linnunpönttö, säästä kelopuu, kylvä kukkia joista pölyttäjät pitävät, tee hyönteishotelli jne.

6. Järjestä etäkokous, -koulutus tai -tapahtuma

Etäkokous tai -työpaja on hyvä vaihtoehto monissa tilanteissa ja säästää liikkumiseen kuluttamaamme energiaa.

7. Suunnittele yhdistyksesi toiminta ympäristön hyväksi

Lisää seuraavaan vuoden toimintasuunnitelmaan kohta siitä, mitä konkreettista yhdistyksesi tekee ympäristön hyväksi tulevalla kaudella. Toiminta ympäristön hyväksi on satsaus oman alueenne ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. 

8. Osallistu ympäristökampanjoihin ja teemapäiviin

Teemapäivään tai kampanjaan osallistuminen on kätevä tapa toteuttaa ympäristöaiheinen tapahtuma. Teemoja on paljon erilaisia, kuten Suomen luonnon päivä, energiansäästöviikko, ylikulutuspäivä jne. Näihin on usein jo valmiita ideapaketteja, materiaaleja, ja ne saavat julkisuutta tiedotusvälineissä.

9. Käytä ekologisia ja hajusteettomia puhdistusaineita

Vähemmän ympäristöä kuormittavia tiski- tai siivousaineita voi ostaa valmiina kaupasta, tai niiden valmistamisen voi oppia. Netistä löytyy paljon ohjeita, ja näiden valmistamiseksi yhdistys voi järjestää mukavan työpajan.

10. Vähennä veden- ja sähkönkulutusta

Yhdistyksen käytössä olevissa tiloissa voi vähentää vedenkulutusta tiskauksen, siivouksen yms yhteydessä, tai huolehtimalla siitä, että esim. hanat ja wc:t eivät turhaan kuluta vettä. Jos yhdistyksellä on mahdollista vaikuttaa käyttämiensä tilojen lämmitysratkaisuihin, suosi uusiutuvaa energiaa ja tarkkaile huonelämpötiloja. 

 

EkoTeko – yhdistykset kestävän kehityksen kärkeen on Leader Varsin Hyvän ja Ravakan yhteinen hanke, joka järjestää tapahtumia ja antaa neuvontaa alueensa toimijoille ekologisen ja kestävämmän maaseutuelämän puolesta. 

 

Ota yhteyttä:

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta

044-7929005

tiina.saaresranta@varsinhyva.fi

Ekotekoja-blogi: https://www.varsinhyva.fi/arkisto/blogi/

Lisätietoja: https://www.varsinhyva.fi/ekoteko/

http://www.ravakka.fi/leader_ravakka/yhdistyksille/ekoteko-hanke 

Vesiensuojelussa tarvitaan pitkää pinnaa – Onneksi sitä löytyy!

 

Vesiensuojelu yhdisti ihmiset kahden kunnan alueelta. Nyt Puhdas Mannervesi ry laatii Uudenkaupungin Pyhämaahan yleissuunnitelmaa ja rakentaa kosteikkoja Pyhärannan Kaukkaan. Apua alkuun pääsemiseen saatiin Leader Ravakan ympäristöneuvojalta.

Ensin puuttui jää, sitten tuli tulva. Uuttakaupunkia ja Pyhärantaa yhdistävän Mannerveden suojelemiseksi perustetun Puhdas Mannervesi ry:n aktiiveilla sormet ovat syyhynneet jo pitkään. Yhdistyksellä on meneillään Leader-hanke, jonka avulla pyritään hillitsemään ravinnekuormitusta. Toukokuussa 2020 päästiin vihdoin tositoimiin.

– Mannerveden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Veden laadun heikkenemisen voivat kaikki havaita. Sinilevä on nykyään iso ongelma alueella. Keväällä 2019 päätimme viimein perustaa yhdistyksen ja tutkia, mistä ravinteet Mannerveteen tulevat ja miten heikentyneeseen tilaan voisi puuttua, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sinikka Pirttinokka Pyhärannasta.

Apuna suojelun ja hankkeen suunnittelussa oli Leader Ravakan ympäristöneuvoja Pekka Alho. Alhon ja sekä Valonian asiantuntijoiden vierailut yhdistysväen luona olivatkin viimeinen kipinä yhdistyksen perustamisessa. 

– Meillä oli intoa tehdä, Pekalta saimme välineitä siihen, mitä tehdään, Pirttinokka kiittelee.

Yhdistyksen pyhämaalainen varapuheenjohtaja Mirkka Ali-Laurila on paluumuuttaja. Hän kertoo muistavansa lapsuudesta kirkkaat ja puhtaat uimavedet. 

– Mannerveden tila on kymmenien vuosien tulos. Voi mennä yhtä kauan ennen kuin tila todella paranee. Tämä on pitkäjänteistä toimintaa, jonka tulokset eivät heti tule näkyväksi. Tarvitaan pitkää pinnaa, onneksi sitä löytyy! 

– Hyötyjien joukko on suuri, kaikki asukkaat ja mökkiläiset, jotka Mannerveden äärellä ovat. Jos ajatellaan rahan kautta, puhtaampi vesi nostaa varmasti myös kiinteistöjen arvoa, Ali-Laurila pohtii. 

Puhdas Mannervesi ry:n puheenjohtaja Sinikka Pirttinokka talkoissa.

Valkamanlahden kosteikoilla hillitään huuhtoumaa

Pyhärantaan on laadittu muutamia vuosia sitten yleissuunnitelma, jossa on huomioitu luonnon monimuotoisuus ja mahdolliset kosteikko- ja suojavyöhykepaikat. Hankkeen avulla Pyhämaahan tehdään vastaava yleissuunnitelma. Tätä varten on nyt tehty maastokäyntejä, joilla on kartoitettu lajistoa ja luontotyyppejä sekä käyty läpi valuma-alueet.

Pyhärantaan rakentuu ensimmäinen kahdesta kosteikosta. Valkamanlahden kosteikoilla pyritään pidättämään ravinteita ja estämään niiden huuhtoutumista Ihodenjokeen ja sitä kautta Mannerveteen. 

– Ensin kaivetaan saareke, jonka ympärille tulee kosteikko, johon vesi jää. Kaivettu maa-aines käytetään joen reunaan tulevien pengerten muotoiluun. Näin vesi ei pääse valumaan suoraan pelloilta jokeen, Sinikka Pirttinokka avaa.

Ensin Kaukkaan piti tulla vain yksi kosteikko, mutta kun tieto hankkeesta tavoitti naapurimaanomistajan, hänkin halusi osallistua. 

– Maanomistaja ehdotti itse kosteikon rakentamista. Tämä oli ilahduttava. Se kertoo, että asian tärkeys ymmärretään, Pirttinokka kiittelee. 

Kosteikkojen ennallistaminen ja rakentaminen edistävät myös luonnon monimuotoisuutta. Puhdas Mannervesi ry aikoo pystyttää kosteikolle infotauluja, joissa kerrotaan kosteikon toiminnasta. Kaukan kosteikkoihin on suunniteltu myös kalatalouden pilottihanketta liittyen hauenpoikasten viljelyyn. 

EU:n tavoitteena on saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila koko unionin alueella. Vesienhoitoa suunnitellaan Manner-Suomen seitsemällä vesienhoitoalueella. Kuvassa Mannerveteen kuuluva Ihodenjoki Pyhärannassa.

Yhdessä tekeminen yhdistää

Ali-Laurila ja Pirttinokka kertovat, että vakituisten asukkaiden lisäksi myös Pyhärannan ja Pyhämaan kesäasukkaat ovat ottaneet toiminnan hyvin vastaan. Jäseniä on yhdistykseen tullut mukavasti. He sanovat yhteisen päämäärän yhdistäneen Pyhärannan ja Pyhämaan ihmisiä. Suunnitteilla on ollut yhteisten talkoiden ohella myös muuta yhteistä toimintaa.

– Itselle on ollut iloinen yllätys, miten mukavia ihmisiä Pyhärannan puolella onkaan. Tämä on mielekästä toimintaa, pystyy vaikuttamaan ja saa toimia rennossa hengessä kivojen ihmisten kanssa. Tarjoamme mielellämme tietoa ja otamme uusia jäseniä vastaan, Mirkka Ali-Laurila sanoo.

Pyhärannan Kaukassa Valkamanlahteen rakentuvalla kosteikolla raivaussaha soi ahkerasti kesäkuussa. Noin 1,4 hehtaarin suuruinen kosteikko pidättää ravinteita noin 23 hehtaarin valuma-alueelta.

Ravakan ympäristöneuvoja yhdistysten apuna

Paikallisten yhdistysten on mahdollista saada Leader Ravakasta maksutonta neuvontaa vesistö- ja ympäristökunnostuksiin liittyen. Enenevissä määrin ihmisiä puhuttavat ympäristön- ja vesiensuojeluun liittyvät kysymykset. Ravakan oma ympäristöneuvontahanke on vastaus alueen asukkailta tulleisiin kyselyihin. Osa-aikaisena ympäristöneuvojana työskentelee alueen hyvin tunteva asiantuntija Pekka Alho.

– Voin olla apuna siinä, mitä yhdistystasolla voi ja kannattaa tehdä. Olen voinut antaa yhdistyksille myös kontakteja eri viranomaisiin ja olla kertomassa ennakkotapauksista, mitä muualla on tehty ja miten on onnistuttu, Alho kertoo.

Esimerkiksi peltojen suojavyöhykkeet, kosteikot ja ruovikon niitto ovat toimia, joilla voidaan hillitä ravinnehuuhtoumia ja suojella vesiä myös vapaaehtoisvoimin.  

– Toisaalta taas ruoko esimerkiksi jokisuulla pidättää ravinteita. Asioita tulee pohtia alue- ja tapauskohtaisesti, Alho korostaa.

 

Teksti ja kuvat: Mimmi Virtanen

EkoTeko-hanke järjestää Laitilassa kurssin syötävän metsäpuutarhan perustamisesta

 

Mikä on syötävä metsäpuutarha? Miten sen voi perustaa? Miten sitä hoidetaan? Minkälaista satoa sieltä saa? Näihin asioihin perehdytään Syötävä metsäpuutarha –kurssilla Laitilassa sunnuntaina 23.8.

Leader Ravakan ja Varsin Hyvän EkoTeko-hanke järjestää Laitilassa kurssin syötävästä metsäpuutarhasta sunnuntaina 23. elokuuta kello 13–17. Iltapäivän aikana opitaan metsäpuutarhan suunnittelusta sekä ruokaa tuottavien puiden, pensaiden ja monivuotisten hyötykasvien kasvatuksesta. Kurssilla saa inspiraatiota ja käytännön vinkkejä oman syötävän maiseman luomiseen.

Kurssi sisältää luennon, opastetun kierroksen ja harjoitteita 2011 perustetussa syötävässä metsäpuutarhassa. Kurssin vetäjä Joel Rosenberg (TaM, erä- ja luonto-opas) on erikoistunut syötäviin kasveihin, ja toimii kouluttajana useissa oppilaitoksissa ja organisaatioissa.

Syötävä metsäpuutarha on monilajinen ja monikerroksinen metsäekosysteemiä jäljittelevä puutarha. Se tuottaa ruokaa, kauneutta ja pitää yllä maan viljavuutta ekologisesti ilman merkittäviä ulkoisia tuotantopanoksia. Syötävä metsäpuutarha on lähtöisin tropiikista, jossa ihmiset saavat ravintonsa, kuitunsa, lääkkeensä, rehunsa ym. tarveaineet monikerroksisista kotipuutarhoista. Britti Robert Hart toi konseptin 70-luvulla Eurooppaan ja pohjoisessa nyt kokeillaan sen sovelluksia.

– Minulle tämä on oppimista luonnosta, omavaraistumista, luovuuden lähde ja kohde ainakin, kertoo Joel Rosenberg.

Kurssille voidaan ottaa vain rajoitettu määrä osallistujia.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset mahdollisimman pian:

tiina.saaresranta@varsinhyva.fi

040 7929 005

 

Kuva: maaseutuverkosto / Antti Saraja

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

 

Laitilassa Leinmäen kylätalolla on vietetty viime vuosina monet talkoot. Vanhasta kyläkoulusta vaihdettiin ensin lämmitysjärjestelmä ja katto. Sen jälkeen tehtiin pintaremontit ja uusi keittiö. Viimeisimpänä remontoitiin sauna, kylpyhuone ja takkahuone. Leader Ravakka on tukenut Leinmäen kyläyhdistyksen hankkeita matkan varrella jo kymmenillä tuhansilla euroilla.

Leinmäen kylätalo tavoittaa kesäisin tuhansia ihmisiä perjantaisille kesätoreille ja kerran vuodessa järjestettäville Rompetoreille. Kylätalon toiminta on kuitenkin aktiivista ympäri vuoden: on jumppia, levyraateja, kylävisoja, saunailtoja, kankaan kudontaa ja monenlaista muuta aktiviteettia. Toiminnasta vastaa Leinmäen kyläyhdistys, joka osti talon vuonna 2007.

– Kun kyläkoulu lopetettiin, paikalliset yhdistykset saivat muutaman vuoden ajan käyttää taloa omiin kokoontumisiin. Sitten kaupunki alkoi realisoimaan omaisuuttaan ja oli laittamassa taloa julkiseen myyntiin. Silloin me kyläläiset keräännyimme yhteen ja päätimme, että ostetaan talo kylätaloksi ja tehdään hanke, jolla saadaan laitettua talo kuntoon, kertoo hankevastaava Pirkko Lavila. 

Leinmäen kylätaloa on remontoitu Leader-hankkeiden avulla pikkuhiljaa vuodesta 2007 alkaen.

Nykyisin eläkepäiviä viettävä Lavila teki työuransa Mynämäen kulttuurisihteerinä ja sitä kautta hänellä oli kokemusta monenlaisten hankkeiden vetämisestä. Suunnitelmat tehtiin ja rahoitus saatiin Leader Ravakalta. Lisäksi alkupääomaa kerättiin kesätoreilla, jotka ovat edelleen suuressa suosiossa. 

– Ensimmäisessä hankkeessa vaihdettiin lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittiin katto sekä maalattiin kylätalo ja varastorakennus. Seuraavassa hankkeessa laitettiin keittiö kuntoon. Nyt kylätalolla on moderni pitokeittiö. Vanha puuhella modernisoitiin ja keittiöön tuli suurtalouskeittiön astianpesukone, joka pesee nopeasti, kertoo Lavila. 

Uusitussa suurtalouskeittiössä on helppo tehdä juhlatarjoilut. Astiat löytyy sadalle hengelle ja uudella astianpesukoneella tiskit hoituvat käden käänteessä. Kuvassa kyläyhdistyksen puheenjohtaja Paula Huppunen.

Viimeisimmässä hankkeessa remontoitiin alakerta, jossa on sauna, erilliset pukuhuoneet naisille ja miehille sekä takkahuone. Energiatehokkuutta saatiin uusimalla vuosikymmeniä vanhat putket ja vaihtamalla suihkut sellaisiksi, jotka hyödyntävät sadevettä. Kiuas lämpiää edelleen puilla ja remontissa saatiin hyödynnettyä vanhoja lauteita. 

Viimeisimmässä hankkeessa uusittiin talon alakerta, jossa on sauna, suihkut ja pukuhuoneet sekä takkahuone.

Leaderin tuella ja talkoovoimalla

Lavila näkee, ettei yhdistys olisi pystynyt tekemään remontteja ilman Leader Ravakalta saatua tukea, vaikka paljon on toki tehty ominkin voimin. Talkoissa on parhaimmillaan ollut mukana 70 ihmistä ja aina on tekijöitä löytynyt, kun apukäsiä on kaivattu. Varsinaisen remontoinnin lisäksi talkoolaiset ovat valmistaneet tuotteita myyntiin kesätoreille ja toimineet siellä myyjinä ja makkaranpaistajina. Lettutaikinaakin on tehty joka viikko 90 litraa.

Yhdistyksen omin varoin on remontoitu myös kaksi vanhaa opettajan asuntoa, joiden vuokratuloilla saadaan katettua kylätalon ylläpidon kustannuksia. 

Vaikka paljon on saatu aikaan, vielä riittää haaveitakin. Suunnitelmissa on muun muassa terassi, jolle pääsisi saunasta vilvoittelemaan ja kylätalon katolle sijoitettavat aurinkopaneelit. Lisäksi toiveissa olisi kyläarkisto, johon kerättäisiin kylän historiaa. Historian kirjojen ensimmäiset maininnat Leinmäestä ovat 1400-luvulta. 

Kylähenki kohoaa yhdessä tehden

Yksi hankkeiden tärkeimmistä saavutuksista on Lavilan mukaan ollut se, miten kylähenki kasvoi silmissä.

– Kun kesätoreja alettiin pitää, pian ihmiset jo alkoivat sanoa, että me ollaan Leinmäeltä. Kylälle tehtiin oma Whatsapp-ryhmä ja yhteisten talkoiden kautta myös nuoriso tuli tutuksi. Täällä ovat 16-vuotiaat ja 80-vuotiaat tehneet töitä yhdessä, iloitsee Lavila.

Kylän yhteisessä Whatsapp-ryhmässä on lähes sata jäsentä. Välillä siellä sovitaan talkoovuoroista, välillä vaihdetaan kuulumisia. Joskus joku kysyy jotain paikallisesta historiasta ja joskus joku kaipaa kyytiä keskustaan. Lähes mihin tahansa kysymykseen saa ryhmästä nopeasti vastauksen, koska se tavoittaa lähes koko kylän. 

Pihalla järjestettävät tapahtumat ovat olleet tauolla koronan vuoksi. Tämän vuoden ensimmäinen kesätori pidetään 7. elokuuta ja Rompetori 14.–15. elokuuta.

Kyläyhdistys on perustettu 50-luvulla. Nykyisin sen puheenjohtajana toimii Paula Huppunen, joka on muuttanut alueelle lapsena. Hänen pikkusisaruksensa ovat käyneet Leinmäen kyläkoulua ja hymyilevät edelleen kylätalon seinille ripustetuissa luokkakuvissa.

– Olemme keränneet koko kyläkoulun historian ajalta kaikki luokkakuvat ja kaivaneet esiin lasten nimet. Ehkä kolme lasta koko historian ajalta on enää tunnistamatta, kertoo Huppunen. 

Vanhan kyläkoulun aikaiset Kouluaitan opetustaulut herättävät mielenkiintoa kylätalon seinillä. Moni Rompetorin kauppias on tehnyt niistä tarjouksia, mutta yhdistys ei aio niistä luopua.

Hyvä paikka juhlille ja tapahtumille

Leinmäen kylätalo on monille tuttu isoista pihatapahtumista, joissa on aina tunnelma kohdillaan. 

– Ihmiset tulevat tänne vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan. Mutta kyllä täällä kauppakin käy. Lapsille on leikkipuisto, ja pomppulinna pystytetään aina. Joskus on poniratsastusta ja joskus ongintaa. Kaikki ohjelma on maksutonta ja hinnat ovat muutenkin edulliset. Emme halua, että ihmisille tulee täällä ryöstetty olo. Itsellänikin on monta lasta ja tiedän, miten paljon tapahtumissa voi kulua rahaa, kun kaikki haluavat vuorotellen ponin selkään ja lettuja syömään, kertoo Huppunen. 

Liikuntasalissa pidetään säännöllisesti jumppaa, mutta yhtä hyvin sen voi koristella juhlasaliksi.

Ympäri vuoden talolla on kyläläisten omia aktiviteetteja. Yleensä joka ilta talossa tapahtuu jotain. Kyläläiset saavat varata saunavuoroja ja taloa voi vuokrata myös juhlakäyttöön. Pöydät ja astiat löytyy jopa sadan hengen kattauksiin. 

– Täällä on järjestetty esimerkiksi häitä ja ristiäisiä, mutta kaikkein eniten synttäreitä, toteaa puheenjohtaja. 

Kesällä pystyy pitämään vielä isompia juhlia ja tapahtumia, sillä ulos voi pystyttää teltat ja kyläyhdistykseltä voi tilata keittiöhenkilökunnan laittamaan ruokaa soppatykillä. Talolta löytyy aggregaatti, jonka avulla kylätalolla pystyisi myös kriisitilanteessa ruokkimaan useita suita. 

Luontoretkienkin tukikohdaksi kylätalo sopii, sillä lähistöllä olevalla Liesjärvellä on laavu. Myös suunnistuskilpailuja pidetään säännöllisesti. 

Kellarissa järjestään myös kudontapiiriä.

Salon Märynummeen talkoiltiin monipuolinen virkistyskeidas

 

Salossa entisen Halikon kunnan keskellä elävässä Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata uudella ulkokuntosalilla. 

Märynummen kylä syntyi aikanaan Märyn ja Nummen kylien kasvaessa yhteen komean hiekkaharjun päälle. 1800-luvun lopulla Märynumella oli sotilaskasarmialue ja 1920-luvulla alueelle perustettiin piirimielisairaala. Nykyisin Märynummella on noin 1 000 asukasta – ja tekemistä riittää moneen makuun. 

– Aluksi ajateltiin, että hommataan muutama frisbeegolf-kori kylän piristykseksi, mutta hommahan lähti siitä paisumaan kuin pullataikina, naurahtaa Märynummen Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo. 

Nyt Märynummen ulkoilualueella on sauna ja uimalampi, vaelluspolku geokätköineen, täysipitkä frisbeegolf-rata, petanque-, tennis- ja rantalentopallokentät sekä ulkokuntosali.  Talvisin pääsee hiihtämään valaistuille laduille ja perjantaisin lämmitetään sauna avantouimareita varten.

Uusia ulkoilumahdollisuuksia on rakennettu talkoovoimin monen toimijan yhteistyöllä Leader Ykkösakselin avustamana viime vuosien aikana. 

Kesällä 2017 avattiin yhdeksän frisbeegolf-väylää ja kesällä 2018 toiset yhdeksän. 

– Nyt täällä on täysipitkä ja kisakuntoinen rata, jossa riittää haastetta kisaajille, mutta se sopii hyvin myös lapsiperheille. Vuonna 2019 avattiin petanque-kenttä ja tänä kesänä ulkokuntosali, kertoo Leivo. 

Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo Märynummen frisbeegolf-radalla.

Hankkeiden valmistumista on aina juhlittu kunnolla.

– Frisbeegolf-rataa oli ensimmäisenä vuonna avaamassa Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna ja seuraavana vuonna kansanedustaja Katja Taimela. Tänä kesänä ei voitu juhlia koronan vuoksi. Perinteisten avajaisten sijaan kuvasimme kyläyhdistyksen Instagramiin videoita siitä, kun kylän kovakuntoisin mimmi näyttää, miten kuntosalilla voi treenata, Leivo jatkaa. 

Märynummella sijaitsee myös Leader-tukea saanut koiraharrastuskeskus Tassukallio ja Veitakkalan pelastuskoirien koulutusalue. Märynummen keskustassa on kyläkauppa, kahvila ja posti sekä nuorille tarkoitettu tila, Mesta. Kylällä on myös kauneushoitola, kampaaja ja hieroja. 

Vuonna 2018 Märynummi valittiin Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Silloin juhlittiin isosti, mutta ei kuitenkaan jääty jalustalle lepäilemään. Kehitystyö jatkui ja tänä vuonna esiteltiin kyläläisille uusi ulkokuntosali.

Ensi vuodelle suuret suunnitelmat

Vuosi 2021 tulee olemaan Märynummelle kunnon juhlavuosi. Syksyllä valmistuu nimittäin uusi koulu- ja päiväkotirakennus. Uuteen hirsirakennukseen on suunnitteilla tiloja myös yhdistyksille ja nuorille – ja pihalle on tulossa laavu. 1900-luvun alussa valmistunut kyläkoulu jää edelleen koulukäyttöön, mutta 1950-luvulla tehty sisäilmaongelmista kärsinyt lisärakennus on purettu.

Koulun avajaisia ja Märy-päiviä tullaan viettämään isosti. Samalla varmasti juhlistetaan myös uusia ponnistuksia kylän ulkoilualueella. 

– Ensi vuodelle kyläyhdistys on suunnitellut uimalammen viereen kuntoportaita, joille ollaan hakemassa Leader-tukea. Lisäksi suunnitteilla on omin voimin toteutettava maastopyöräilyreitti. Täällä on hienot pyöräilymaastot, mutta reitin tekemisessä riittää puuhaa, kun pitää selvittää maanmittauslaitoksen kanssa, kuka omistaa minkäkin siivun metsistä. Sitten pitää tehdä opasteita, siltoja ja vaikka mitä, Leivo kertoo suunnitelmista. 

Vaikka moni asia huipentuu vuoteen 2021, kehitystyö jatkuu varmasti senkin jälkeen. 

– Täällä on sellaisia kyläläisiä, että uusia ideoita putkahtelee tuon tuosta. Ja yleensä ihmiset innostuvat muiden ideoista heti ja osallistuvat ahkerasti talkoisiin. Meillä on joukossa sellaisiakin kylän miehiä, jotka ovat tehneet talkoita jo minun lapsuudessani. Heille kuuluu tästä kaikesta iso kiitos, Leivo sanoo.

Esimerkiksi skeittiparkkia ja lammen ruoppausta on toivottu. Aikanaan Märynummessa oli yksi iso lampi, jonka keskelle on kasvanut niin tiheä ruovikko, että käytännössä väki jakautuu uimaan kahdelle eri lammelle.  

Märynummen uimalampi on kasvanut keskeltä umpeen. Kyläyhdistys haaveilee ruovikon poistosta ja ruoppauksesta, jotta uimarannat yhdistyisivät taas yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.

Huoletonta lapsuutta

Laura Leivo on itse muuttanut Märynummelle 1-vuotiaana vuonna 1980. Välillä hän opiskeli ja aloitteli työuraa muualla, mutta kun lapsia alkoi syntyä, hän halusi takaisin omiin lapsuudenmaisemiinsa. 

– Täällä olen saanut viettää ihanan huolettoman lapsuuden ja halusin tarjota omille lapsilleni sitä samaa. Uimaranta on sadan metrin päässä ja kouluun on 500 metriä. Asunnot ovat järkevän hintaisia ja sijainti on loistava: Täältä on vartin matka Saloon, puolen tunnin matka Turkuun ja tunnin ja vartin matka Helsinkiin, Leivo kertoo paluumuuttonsa syistä.

Nyt Märynummelle toivotaan lisää asukkaita. Salon kaupunki on juuri laittanut tontteja myyntiin. 

– Tietysti toivomme, että saisimme uuteen kouluun lisää oppilaita. Märynummen frisbeegolf-radat on noteerattu hyvin valtakunnallisissa kanavissa ja esimerkiksi koronan aikaan täällä oli joka ilta parkkipaikat aivan täysiä. Täällä käydään siis sankoin joukoin virkistymässä, joten eiköhän pian huomata myös se, kuinka kivaa täällä on asua, Leivo pohtii. 

Märynummen lampi on suosittu uimapaikka. Kioskia ja kaupungin saunaa pitävät paikalliset urheiluseurat.

 

Alkuperäinen juttu julkaistu Salonjokilaaksossa 16.7.2020

 

MÄRYNUMMESSA TEHDYT LEADER-HANKKEET

 

Teemahanke LIVE

Toimenpiteet: 9 koria frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 1 612,50 euroa

Maksetut talkoot: 975 euroa

Yksityinen rahoitus: 637,50 euroa

Kokonaiskustannus: 3 225 euroa

 

Teemahanke LIVE 2

Toimenpiteet: 9 koria lisää frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 4 353 euroa

Maksetut talkoot: 4 353 euroa

Yksityinen rahoitus: 1 980,64 euroa

Kokonaiskustannus: 10 686,64 euroa

 

Teemahanke LIVE 4

Toimenpiteet: Treenikehikon rakentaminen

Leader-tuki: 2552,50 euroa

Maksetut talkoot: 1 021 euroa

Yksityinen rahoitus: 1531,50 euroa

Kokonaiskustannus: 5 105 euroa