Paraisilla panostetaan retkeilymaastoihin

 

Kanta-Paraisilla ollaan viime vuosina panostettu luontopolkuihin ja retkeilymaastoihin: Pargas Port Rotaryklubb on tehnyt Varassaarelle (Tjuven) laiturin, puuceen ja grillikatoksen. Luonnonsuojeluyhdistys on kunnostanut Munkvikenin luontopolkua ja Helena Särkijärvi vetää parhaillaan KuntaHelmi-hanketta, jonka kohteena ovat Långholmenin ja Norrbyholmenin saaret. 

Paraisilla tehtiin vuonna 2017 Paraisten polut -niminen I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän rahoittama hanke, jossa kartoitettiin Kanta-Paraisten alueen luontopolut ja virkistysreitit, sekä selvitettiin uusien mahdollisten reittien perustamisedellytyksiä. Hankkeessa tuotetussa raportissa on pitkä lista ehdotuksia, joilla virkistysmahdollisuuksia Kanta-Paraisten luonnossa voisi kehittää. 

Hanketta vetänyt Helena Särkijärvi on tyytyväinen, kun ideoita ollaan alettu toteuttaa myös käytännössä. 

– Esimerkiksi keskustan lähellä oleva Varassaari eli Tjuven oli mukana hankkeessa. Nyt paikallinen Rotary-yhdistys on tehnyt sinne laiturin, puuceen ja grillikatoksen erillisenä Leader-hankkeena, Särkijärvi kiittelee. 

Lisäksi Paraisten polut -hankkeessa saarelle ideoitiin vanhaan kansantarinaan perustuvia patsaita: sikaa ja makkaraa. 

– Paraislaiset ja kemiöläiset ovat aina olleet kilpaveikkoja keskenään. Tarinan mukaan kemiöläiset olivat aikoinaan varastaneen paraislaisten siat, leikanneet ne lihoiksi juuri sillä saarella ja paenneet paikalta. Paraislaisille jäi sitten pelkät makkarantekoainekset. Sen vuoksi kemiöläisiä alettiin kutsua sioiksi ja paraislaisia makkaroiksi. Jos saarelle tulisi patsaat, se voisi herättää veneilijöiden huomion. Ja kun he tulisivat katsomaan patsaita, he saisivat samalla kuulla tämän hauskan tarinan, Särkijärvi avaa ideaansa. 

Saaren suosio on kasvanut parantuneiden puitteiden vuoksi. Se on suosittu retkikohde myös kunnon pakkastalvina, kun sinne voi kävellä tai hiihtää jäitä pitkin. Kesällä vierailua varten tarvitaan vene. 

Varassaari (Tjuven) on pieni saari Paraisten keskustan tuntumassa. Kuvassa vasemmalla.

Långholmen ja Norrbyholmen kehityskohteina

Vuonna 2018 tehtiin myös Leader-hanke, jonka aikana suunniteltiin luontopolku Norrbyholmenin saarelle. Polun lisäksi saarella tehtiin maisemanhoitoa ja Sollidenin leirintäalueelta sai vuokrata veneitä päiväretkiä varten. 

Nyt Norrbyholmen on yhdessä Långholmenin kanssa mukana KuntaHelmi-hankkeessa, jota vetää niin ikään Helena Särkijärvi. Kyseessä on ympäristöministeriön käynnistämä elinympäristöohjelma, jossa ehkäistään Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.

– Långholmenia on tarkoitus hoitaa lehtona ja sinne on suunnitteilla myös laidunnusta, jos vain löydämme laiduntajat. Siellä on kaupungin maata lähes 65 hehtaaria, Särkijärvi kertoo. 

Norrbyholmen on puolestaan alle kahdeksan hehtaarin saari, joka on kokonaisuudessaan määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Siellä on luontopolku, joskin vielä vailla opasteita, ja lisäksi saaressa laiduntaa lampaita. 

– Tänä vuonna ollaan taas paljon niitetty ja raivattu kuusikkoa, jotta alue ei muutu umpimetsäksi. Täällä on aivan omanlainen elinympäristö, jota pitää joka vuosi hoitaa, jotta se saadaan säilymään! Tarkoitus olisi laittaa tänne vielä puucee, grillipaikka ja kunnon kyltitys, Särkijärvi kertoo. 

Roger Gruner ja Helena Särkijärvi ovat ahkeroineet Norrbyholmenilla.

Saari on ollut jo pitkään virkistyskäytössä ja erityisesti 80-luvulla se oli paikallisen nuorison keskuudessa niin suosittu, että rannalle laitettiin kyltti, jossa lukee: Vain paikallisille! Nykyisin kaikki ovat tervetulleita.

Norrbyholmenin ja Långholmenin suurin ongelma on tällä hetkellä saavutettavuus.

– Sellainenkin idea on esitetty, että brändäisimme keltaisia soutuveneitä, jotka olisivat nimeltään sundoleja. Sana tulee Suntista (Paraisten kirkkosalmi) ja gondolista. Niitä voisi vuokrata vaikka paikalliselta leirintäalueelta tai keskuspuistossa sijaitsevalta seikkailugolfradalta, Särkijärvi kertoo visioista. 

Sundoli-nimen on keksinyt paraislainen Marcus Lindström, ja soutuveneiden lisäksi sundolit voisivat olla myös esimerkiksi kajakkeja. 

KuntaHelmi-hankkeeseen kuuluu virkistyskäytön suunnittelu Norrbyholmenin ja Långholmenin saarille, mutta toteutukseen pitää etsiä rahoitus erikseen. 

Norrbyholmen on kahdeksan hehtaarin kokoinen saari, jonka yhtenä hoitotoimenpiteenä mainitaan sitä ympäröivän ruovikon poisto.
Lampaat hoitavat osan Norrbyholmenin maisemanhoidosta.
Norrbyholmenista avautuu upea maisema kohti Paraisten korkeinta kohtaa eli Vepon kallioita.

Munkvikenin luontopolku on kovassa käytössä

Lähellä keskustaa kulkeva parin kilometrin mittainen Munkvikenin luontopolku on jatkuvasti kovassa käytössä. Kunnan ja seurakunnan mailla kulkeva parin kilometrin mittainen polku on helposti saavutettava ja luontoarvoiltaan rikas. Polun varrella on kaunista ja rehevää pähkinäpensaslehtoa, merenrantaa sekä kosteita puronotkoja, joihin kasvaneet pusikot tarjoavat linnuille oivallisia pesimäpaikkoja. Siksi polulla saa erityisesti keväisin nauttia samalla lintujen tarjoilemasta konsertista. 

– Luonnonsuojeluyhdistys on laittanut täällä paikkoja kuntoon. Paraisten polut -hankkeessa ehdotettu penkkikin on tullut rantaan, Särkijärvi huomaa. 

Polkua hyödynnetään paljon lähivirkistyspaikkana, mutta myös koulujen ja päiväkotien ympäristökasvatuksessa. Lisäksi Kalakamut ovat jättäneet lapsille etsittävää polun varrelle. 

Munkvikenin uimarannalla on yksi hyvä lähtöpaikka Munkvikenin luontopolulle.
Helena Särkijärvi on koirineen tuttu näky Munkvikenin luontopolulla.
Kalakamutkin ovat jättäneet jälkensä Munkvikenin luontopolulle.

Kohteita riittää

Kanta-Paraisilla on edellä mainittujen kohteiden lisäksi esimerkiksi kolme Lofsdalin kartanon mailla kulkevaa vaellusreittiä, jotka lähtevät Sattmarkin kahvilalta. Lyhin on 2,5 kilometriä, seuraava 5,5 kilometriä ja pisin 11 kilometriä pitkä. 

Jos jatkaa kahvilalta Saaristotietä vielä hiukan eteenpäin, pääsee Lenholman luonnonsuojelualueelle, jossa on parin kilometrin mittainen luontopolku ja sen varrella lintutorni. Alue voitti tänä syksynä Varsinais-Suomen maisematekokilpailun. 

Lemlahden kartanon alueella taas on 2,8 kilometrin mittainen Mustikkapolku ja 1,3 kilometrin pituinen Puolukkapolku. 

– Nimet ovat kyllä kuvaavia, sillä polut kulkevat kangasmetsässä, jonka varrella kasvaa paljon marjoja, Särkijärvi kertoo. 

Lenholman luontopolku.

 

Janica Vilen

 

Lenholman haka voitti Varsinais-Suomen maisematekopalkinnon

 

Paraisilla sijaitseva Lenholman haka on voittanut Varsinais-Suomen vuoden 2020 maisematekopalkinnon. Seuraavaksi Lenholm lähtee kisaamaan valtakunnallisesta maisematekopalkinnosta, joka jaetaan marraskuussa.

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset julkistivat 13. lokakuuta alueelliset Vuoden maisemateko -kilpailun voittajat. Varsinais-Suomessa voiton vei Niklas Reuter Paraisilla sijaitsevalla Lenholman haalla ja Satakunnassa Euran kunta Kauttualla sijaitsevalla Luistarin kedolla. Molemmat voittajat lähtevät edustamaan alueitaan valtakunnalliseen kilpailuun, joka ratkeaa marraskuussa.

Tänä vuonna maisematekokilpailun teemana on Niityn lumo. Teeman avulla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa kiinnittämään huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Kilpailun suojelijana toimii Pirkka-Pekka Petelius.

Palkinto useammalle sukupolvelle

Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholman maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.

Lenholman haka on monimuotoinen ja mosaiikkimainen laidunalue, jossa vuorottelevat hakamaat, erilaiset niittykuviot, lehtomaiset ja puustoiset perinnebiotoopit, katajakedot, peltosaarekkeet, avoimet merenlahden rantalaitumet sekä useita satoja vuosia vanhat tammet.

– Jo 1600-luvun kartoissa tämä on merkitty tammialueeksi. Olen kuullut sellaisen legendan, että tammet olisi istutettu Ruotsin vallan aikana, kun tammea tarvittiin laivanrakennukseen. Mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Reuter kertoo.

Joka tapauksessa alueen vanhimmat tammet ovat jo yli 400 vuotta vanhoja. Kun ne kelottuvat tai kaatuvat, ne saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten.

Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.

Vaikka maisematekopalkinto myönnettiin Niklas Reuterille, hän itse näkee, että on vain yksi sukupolvien välisen viestikapulan kantajista. Heidän sukunsa on hallinnoinut maata jo pitkään ja erityisesti hänen isänsä on ollut aktiivinen alueen kehittämisessä.

– Täällä on laidunnettu vuosisatojen ajan aina 60-luvulle asti. 80-luvun lopulla alue suojeltiin ja 90-luvun alussa laidunnus aloitettiin uudestaan maiseman ja niityn entisöimiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tämä on vanha, kaunis ja arvokas miljöö, joka on myös näkyvällä paikalla Saaristotien varrella. Senkin vuoksi sitä kannattaa suojella, Reuter kommentoi.

Lofsdalin kartano sijaitsee palkitun alueen vastarannalla.

Yhdessä tehden yhteiseksi hyväksi

Reuterin suvun lisäksi alueen maisemanhoitoon ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet monet muutkin. Suurimman maisemointityön tekee alueella vaeltava karja, jonka omistaa paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg. Lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen talkoolaiset sekä Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat.

Luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa on muun muassa poistettu ruovikoita, mikä on mahdollistanut karjan tehokkaamman laiduntamisen.

– Vuosien saatossa myös Pro Agria Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseuran laadukkaasta neuvonnasta on ollut paljon hyötyä, Reuter kiittelee.

Kelottuneet ja kaatuneet puut saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten. Ne kuhisevat elämää ja siksi niihin ei kannata koskea. Lenholmassa tavataan esimerkiksi kaikki tylppökuoriaislajit.

31 hehtaarin kokoinen alue sijoittuu Saaristotien molemmille puolille. Jotta Reuterin suvun lisäksi myös muut pääsisivät nauttimaan ainutlaatuisesta ympäristöstä, alueelle on tehty vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja niiden ylläpidosta vastaa Metsähallitus.

Luontopolun lintutornilta voi bongata monia vesilintuja ja kahlaajia. Alueella pesii muun muassa kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, tukkasotka, telkkä ja punajalkaviklo. Lisäksi Mattholm fladen on monien lajien suosima levähdyspaikka. Siksi siellä voi nähdä myös laulujoutsenia ja merihanhia.

– Luontopolku on erityisen suosittu keväisin, kun lehtoalueen nittykukat kukkivat ja lintutornilla riittää bongattavaa. Sen edessä oleva matala sisävesialue on ainutlaatuinen, Reuter kertoo.
Luontomatkailu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja tämä vuosi on koronan vuoksi ollut ennätyksellisen vilkas. Reuter pitää vain hyvänä asiana, jos alueen suosio ja virkistyskäyttö kasvaa palkinnon myötä. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset pääsevät luontoon ja kauniisiin maisemiin. Luontopolun kyltitykset vain alkavat olla jo aika kuluneet. Niiden kunnostuksesta hän on vinkannut Metsähallitukselle.

Luontopolun lisäksi Reuterin suvun mailla on Sattmarkin kesäkahvila ja sen yhteydessä kolme pyörämatkailijoiden suosimaa savipaalimökkiä. Kahvilalta lähtee myös kolme luontopolkua, joista lyhin on 2,5 km, seuraava 5,5 km ja pisin 11 km pitkä.

Tämä tammivanhus kaatui talvella 91–92 yli 450-vuotiaana. Kaatuessaan sen rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija jopa 8 metriä.

 

Janica Vilen

Uusi vierasvenesatama houkutteli ennätysmäärän veneilijöitä Nauvoon!

 

Nauvoon rakennettiin täksi kesäksi uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin viime vuonna. 

Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki. 

Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria. 

– Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund.

Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Tänä vuonna vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500.  Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa.

Helsinkiläiset Henrik (13), Anna (11) ja heidän äitinsä Satu Sjöman mökkeilevät Nauvossa ja käyvät aina kauppareissun yhteydessä pyörähtämässä myös satamassa. Erityisesti jäätelökioski ja savukala houkuttelevat paikalle. Heidän mielestään vierasvenesataman helmi on nykyään kelluva satamakonttori.
Miljoonan euron investoinnista 70 % tuli Varsinais-Suomen Ely-keskukselta.

Pitkään kaivattu remontti

Nauvon vierasvenesatamassa ehdittiin kaivata remonttia pitkään. 

– Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa. 

Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä.

– Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund. 

Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat.
Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa.
Uusitulla rantamuurilla on turvallista ja viihtyisää.

60-luvulta nykypäivään

Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa. 

– Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee. 

Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa. 

– Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo. 

Nauvon vierasvenesatamassa on hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula.
Nauvon vierasvenesatamassa on myös yhteysaluslaituri, jolta pääsee lähtemään Seiliin, Ahvensaarelle tai Houtsalaan.
Kun vierasvenesataman vanha laituri purettiin, uudempia osia pystyttiin vielä hyödyntämään uimarannan puolella eli kuvassa etualalla olevan Nauvon purjehdusseuran (Nagu Segelsällskap, NSS) laiturissa.

 

Janica Vilen