parainen

Aurinkosähkö tuo Korppoon nuorisoseuralle vuosittain valtavan säästön

kirjoittaja
Pariskunta aurinkopaneelien edessä.

 

Korppoon nuorisoseurantalolle asennettiin marraskuussa 2020 aurinkopaneelit. Tavoitteena oli saada aurinkoenergian avulla 40 prosentin säästö ison talon sähkölaskuihin, ja Leader-rahoituksella tehty investointi täytti odotukset. 

Korppoon nuorisoseuran 28 paneelin aurinkosähköjärjestelmä Gjallarhornin pihapiirissä on tuottanut sähköä vajaassa kahdessa vuodessa jo 17 000 kilowattituntia. Talvella tuotto on luonnollisesti pienempää, jolloin sähköä ostetaan lisää; kesällä sitä taas voidaan myydä ulos hyvään hintaan.

– Yleensä tällainen järjestelmä maksaa itsensä takaisin viimeistään 15 vuoden jälkeen, mutta täällä näyttää, että puhdasta voittoa voi alkaa tulla jo parin vuoden päästä, toteaa paneelit asentanut paikallinen yrittäjä Johnny Pettersson.

Korppoossa on useampia aurinkopaneeleiden toimittajia, joista Johnny Petterssonin IP Solar voitti nuorisoseuran kilpailutuksen. Lupamaksuineen aurinkopaneelien hankintaan ja asentamiseen kului 13 960 euroa. Leader I Samma båt – Samassa veneessä myönsi hankkeelle 65 prosentin tuen, mikä tiputti heti paneelien arvioidun takaisinmaksuajan reiluun viiteen vuoteen. Vallitsevan energiakriisin vaikutuksesta aurinkoenergian hinta on kuitenkin noussut niin paljon, että oman aurinkosähkön myynti on nyt erityisen kannattavaa. Pelkästään heinäkuussa paneelit tuottivat sähköä yli 200 euron edestä.

– Ennen aurinkoenergian myynnistä sai muutaman sentin kilowattitunnilta, mutta tänä kesänä parhaina päivinä hinta on ollut jopa 70 senttiä, kertoo Pettersson. 

Viime vuosina Gjallarhornin sähkölaskut ovat olleet niin suuria, että yhdistys alkoi olla niiden kanssa pulassa, kun tuloja on ollut koronan vuoksi hankala saada. Vuonna 2019 talon sähkölasku oli noin 3 600 euroa. Vuonna 2020 talo oli koronan vuoksi tyhjillään peruslämmöllä, mutta silti vuotuinen sähkölasku oli yli 3 000 euroa. Vuonna 2021 sähkölaskusta säästettiin aurinkopaneelien avulla noin 20 % ja tänä vuonna säästöä tulee jo yli tavoitteiden. Gjallarhornin aurinkosähköjärjestelmällä on 25 vuoden takuu, joten luvassa on vielä paljon tuottoisia vuosia. 

Aurinpaneelit vasemmalla ja nuorisoseurantalo pilkistää oikealla.
Tänä vuonna Korppoon nuorisoseura on säästänyt jo yli 1 000 euroa tammi–heinäkuun aikana aurinkosähköjärjestelmän avulla.

Yli satavuotias talo uudistuu jatkuvasti

Korppoon nuorisoseura on perustettu vuonna 1903 ja Gjallarhorn valmistui vuonna 1907. 

– Alusta asti oli selvää, että vanhaa kaunista taloa ei haluta piilottaa aurinkopaneelien alle. Siksi paneelit asennettiin ulos tien viereen. Samalla tavalla on tehty esimerkiksi Korppoon kotiseutumuseolla, kertoo yhdistysaktiivi Kirsi Sukala-Pettersson.

Vaikka paneelit ovat Gjallarhorniin tulevan pienen hiekkatien laidassa massiiviset, talon pihapiiristä niitä ei juurikaan enää huomaa. Ja kun paneelit eivät ole kiinni katossa, ne eivät häiritse esimerkiksi tulevaisuuden kattoremontteja. 

Kun seura päätti investoida uusiutuvaan energiaan, aurinkosähkö oli helppo valinta. Tuulivoiman kustannukset ovat paljon korkeammat ja maalämpö on kustannustehokasta sellaisissa kohteissa, joissa on jo valmiina vesikiertoinen patteriverkosto esimerkiksi öljylämmityksen jäljiltä.

Gjallarhorn on alun perin lämmennyt puilla, mutta 1980-luvulla tehdyn remontin yhteydessä puulämmityksestä luovuttiin ja siirryttiin suoraan sähkölämmitykseen. Ennen aurinkoenergian hankintaa taloon asennettiin jo kaksi ilmalämpöpumppua, jotka helpottivat tilannetta hieman, mutta eivät tarpeeksi. 

– Seuraavaksi on tarkoitus tiivistää vielä ikkunoita ja päivittää keittiökoneet sellaisiin, jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Näin talosta saadaan pikkuhiljaa energiatehokkaampi, Sukala-Pettersson sanoo. 

Vanha vihreä kakluuni.
Gjallarhornissa oli alun perin puulämmitys ja silloin talo olikin käytössä vain kesäkaudella. Enää puilla ei pysty lämmittämään, mutta vanhat kakluunit on säästetty.

Häitä ja harrastajateatteria

Gjallarhornia vuokrataan yksityistilaisuuksiin, muun muassa häihin ja muihin juhliin. Lisäksi talossa on säännöllisesti yhdistyksen omaa toimintaa, esimerkiksi teatteriesityksiä.

– Seuran harrastajateatteri ehti harjoitella pitkään Robin Hood -näytelmää, jonka näytöskausi jouduttiin perumaan päivää ennen ensi-iltaa muuttuneiden koronarajoitusten vuoksi. Nyt täällä suunnitellaan kevääksi revyytä. Toivottavasti se toteutuu suunnitelmien mukaan, Sukala-Petterson sanoo.

Esityksistä seura saa lipputuloja toimintansa pyörittämiseen, ja samalla kylälle saadaan eloa ja yhteisöllisyyttä, kun ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan. Ja tulee esityksiin yleensä paljon väkeä naapurisaaristakin!

Tällä hetkellä Korppoon nuorisoseuralla on 259 jäsentä. Seuran historian merkkihetkistä on Gjallarhornin seinillä valokuvia. Vanha talo kiinnittää aina seuran uudetkin jäsenet kylän omaan historiaan. 

Pariskunta nuorisoseurantalon edessä.
Johnny Pettersson ja Kirsi Sukala-Pettersson ovat molemmat kasvaneet Korppoossa ja muistavat hyvin lapsuudestaan esimerkiksi Gjallarhornin suositut keskiviikkodiskot.
Ilmakuva nuorisoseurantalosta.
Uusi aurinkosähköjärjestelmä toimii jopa paremmin kuin toivottiin.

 

Solenergi ger Korpo Ungdomsförening en stor årlig inbesparing

Turunmaan saaristossa kehitetään infrastruktuuria vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan avulla

kirjoittaja
Sattmarkin silta Paraisilla.

 

Turunmaan saaristo houkuttelee yhä useampia, mutta sen infrastruktuuri on jo nyt ylikuormittunut. Puutteellinen infrastruktuuri uhkaa sekä asumisen että yrittämisen perusedellytyksiä ja siksi alueelle on tehty oma tiekartta: konkreettinen suunnitelma, jonka avulla puutteita lähdetään korjaamaan yksi kerrallaan.

Henkilökuva tummalla taustalla.
Anders Jungar.

PBI Stiftelsen on tehnyt Turunmaan saaristolle eli Paraisten ja Kemiönsaaren alueille vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan, jossa määritellään, millaista infraa tarvitaan, jotta saaristo voi kehittyä kestävällä tavalla ympäristöälykkääksi, hyvin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Tiekartta luotiin I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän tukemassa hankkeessa, jossa oli mukana PBI Stiftelsenin lisäksi Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta ja Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK). Työhön osallistui tiiviisti myös yrityselämän edustajia ja sijoittajia.

– Hankkeen taustalla on aito huoli saariston tulevaisuudesta. Saaristomeri on aivan uniikki paikka maailman mittakaavassa. Nykyään yhä useampi haluaa tehdä saaristosta käsin etätöitä tai matkailla siellä, mutta samaan aikaan asumisen ja yritystoiminnan perusedellytykset ovat uhattuina puutteellisen infrastruktuurin vuoksi, kertoo hankkeen projektipäällikkö Anders Jungar, joka asuu itsekin saaristossa. 

Tiekartta on paitsi asiakirja myös työkalu, jonka Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta ovat ottaneet käyttöön. 

– Siellä on määritelty ihan konkreettiset toimenpiteet, jotka tehdään seuraavan 6–12 kuukauden aikana ja kun ne ovat valmiit, mennään taas eteenpäin seuraaviin tavoitteisiin, Jungar selittää. 

Kunnat ovat päättäneet kokoontua jatkossa kaksi kertaa vuodessa katsomaan, miten tiekartan toimeenpano etenee. 

– Yksi tämän hankkeen positiivinen vaikutus on se, että Paraisten ja Kemiönsaaren kunnat löysivät yhteisen tahtotilan ja tavoitteet, joita virkamiehet voivat edistää yhteistyöllä.

Tiekartan tavoitteet näkyvät selkeästi myös esimerkiksi Paraisten kaupungin uudessa strategiassa.

Viisi kategoriaa

Tiekartassa on määritelty keskeisimmät tavoitteet infrastruktuurin kehittämiseen viidessä eri kategoriassa, joita ovat fyysiset yhteydet, digitaaliset yhteydet, asuminen, vesi ja viemäri sekä yrittäjyys. Kaikkiin kategorioihin on määritelty strategiset päämäärät ja niiden toteuttamiseen tarvittavat investoinnit. Tiekarttaan valittuihin investointeihin tarvitaan yhteensä noin 70 miljoonaa euroa, joten yksi tärkeä tehtävä tiekartan toteuttamiseksi on rahoituksen hankkiminen.

Fyysisten yhteyksien kategoriassa lähdetään etsimään rahoitusta Paraisten väylälle, eli uudelle tieyhteydelle Kirjalansalmen sillalta Kuusiston läpi Piispanristille uutta siltaa pitkin. Listalla on myös kevyenliikenteen väylien kehittämistä Saariston rengastielle ja merkittävälle osalle Rannikkoreittiä välillä Kasnäs – Taalintehdas – Kemiö.

Digitaalisten yhteyksien puolella fokus on kuituyhteyksien rakentamisessa. Saaristossa on tällä hetkellä paljon kapasiteettiongelmia, ja esimerkiksi Nauvossa maksuliikenne saattaa katketa, kun risteilyalus lipuu ohi. Sekä Paraisilla että Kemiönsaarella rakennetaan uusia verkkoyhteyksiä parhaillaankin. Paraisten Puhelin Oy on saanut EU:n maaseuturahastosta rahoituksen yhteensä 18 valokuituhankkeeseen. Kemiössä kuitua rakennetaan vähintään viidelle uudelle alueelle. 

Asuntojen kategoriassa aletaan kartoittaa muun muassa sitä, kuinka paljon ja missä saaristossa on käyttämätöntä rakennusoikeutta. Paraisilla panostetaan asuntotuotannon laajentamiseen myös Länsi-Turunmaan Vuokratalot Oy:n kautta.

Vesi ja viemäri -kategoriassa konkretisoidaan, mitä Länsi-Suomen vesistrategia 2050 tarkoittaa Turunmaan saariston osalta. Lisäksi saariston vesi- ja viemäriverkostoon asennetaan uusia mittaristoja, joiden avulla saadaan kerättyä dataa saneerauspäätösten tueksi.

Yrittäjyyden osalta tavoitteena on houkutella Turunmaan saaristoon uusia yrityksiä. Tiekartta-projekti on jo nyt poikinut yhden uuden yrityksen: A’Pelago Experience -yritys aikoo muun muassa tarjota yhteisöllisiä työtiloja saaristoympäristössä ja järjestää tapahtumia kestävään liiketoimintaan ja Web3-kehitystyöhön liittyen. Web3 on uuden sukupolven internet, jossa sovelluksia rakennetaan avointa lähdekoodia käyttämällä julkiseen lohkoketjuun.

Karttakuva Turunmaan saaristosta ja sen päälle merkitty investointitarpeita eri väreillä.
Yhteenveto tunnistetuista infrastruktuuri-investoinneista. Fyysiset yhteydet keltaisella, digitaaliset yhteydet vihreällä, asuminen punaisella, vesi ja viemäri sinisellä ja yrittäjyys oranssilla.

50 syvähaastattelua ja kansainvälinen vertaisanalyysi

Tiekartta luotiin laajassa yhteistyössä. Kunnista oli mukana 16 virkamiestä ja SANK toi arvokkaan lisän hankkeen ohjausryhmään. Hankkeessa tehtiin lähes 50 syvähaastattelua saariston asukkaille, yrittäjille, sijoittajille ja virkamiehille. Lisäksi toteutettiin kansainvälinen vertaisanalyysi, jossa haastateltiin ihmisiä Ahvenanmaalta, Ruotsin Värmdöstä, Tanskan Samsøstä, Viron Hiiumaalta ja Saarenmaalta sekä Norjan Valdresista. 

– Halusimme arvioida, mitä voisimme oppia muiden maiden saaristoasukkailta. Esimerkiksi Tanskan Samsø on maailmankuulu siitä, että he lähtivät kehittämään saarestaan energiaomavaraista jo 20 vuotta sitten. Yhteistä kaikissa näissä yhteiskunnissa tuntuu olevan se, että tarvitaan pitkäjänteisyyttä, selkeä visio ja strateginen suunta. Käytännön tasolla asioiden edistämiseksi tarvitaan aina paikallisia priimusmoottoreita, Jungar sanoo.

Tiekartta-hanke päättyi toukokuussa 2022, mutta tästä se työ oikeastaan vasta alkaa. 

– Vastaanotto on ollut hyvä ja nyt on odotukset korkealla, Jungar päättää.

Mies luennoi oikealla, vasemmalla näkyy näytössä Tiekartan kansi.
Professori Kim Wikström esitteli Tiekarttaa Saaristomeren huippukokouksessa perjantaina 17.6.2022.

Tiekartta-hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2022. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 101 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 44 %. Lisäksi hanke sai rahoitusta Svenska Kulturfondenilta ja PBI Stiftelseniltä. 

Svenska kulturfonden on säätiö, jonka tarkoitus on tukea suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa. 

PBI Stiftelsen on vuonna 2001 perustettu yleishyödyllinen tutkimussäätiö, jonka tavoitteena on tukea ja edistää tutkimusta ja osaamisen kehittämistä, erityisesti teollisen projektiliiketoiminnan ja teollisuuden alalla.

 

På svenska:

Infrastrukturen i Åbolands skärgård utvecklas med en vägkarta fram till 2030

Paraislainen Lauri Mattila perusti Nuori Yrittäjä -rahoituksen avulla Venekuvaus-yrityksensä! Tämän kevään haku päättyy 1.4.

kirjoittaja
purjevene, jonka reunalla istuu ihmisiä. Taustalla useita muita purjeveneitä.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa. 

Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.

Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.

– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.

Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.

– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.

Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

kirjoittaja
Palokuntavarstorakennuksen julkisivu.

 

Paraisten kirkon kupeeseen vuonna 1907 rakennettu palokuntatalo ehti olla unohduksissa vuosikymmeniä. Nyt uuteen loistoonsa Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista!

Paraisten vapaapalokunta perustettiin vuonna 1894 ja vuonna 1907 kirkon kupeeseen valmistui Paraisten ensimmäinen palokuntatalo. Se jäi kuitenkin nopeasti pieneksi ja vapaapalokunnan toiminta päätettiin siirtää keskustaan VPK:n talon viereen vuonna 1926. Vanha rakennus jäi varastoksi. Vuonna 1933 seurakunta osti sen itselleen työkaluvajaksi. 

Myöhemmin 70-luvulla seurakunta oli aikeissa purkaa rakennuksen ja silloin kotiseutuyhdistys heräsi. 

– Kotiseutuyhdistys halusi säästää rakennuksen ja nyt se on kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, vaikkakin kirkon tontilla. Silloin yhdistys teki rakennukseen uuden tornin vanhojen piirustusten mukaan ja tänne avattiin vapaapalokunnan näyttely, kertoo kotiseutuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lena Långbacka. 

Tavaraa kertyi kuitenkin niin paljon, että rakennus jäi käytännössä vapaapalokunnan vanhojen tavaroiden varastoksi. Ajan saatossa katto alkoi vuotaa ja rakennus muutenkin rapistua. 

Nainen palokuntavarastosta kertovan näyttelyn keskellä.
Paraisten kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Lena Lånbacka esitteli näyttelyä Leader-toimijoille perjantaina 5. marraskuuta.

Kaksi Leader-hanketta

Vuonna 2018 Paraisten kotiseutuyhdistys alkoi kunnostaa suojeltua rakennusta I samma båt – Samassa veneessä ry:n tukeman Leader-hankkeen turvin. Kunnostushankkeen budjetti oli 62 000 ja siihen myönnetyn Leader-tuen osuus 65 %. Muita rahoittajia olivat Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrenin kulttuurirahasto, Vanhan Malmin säätiö, Nordkalk ja Lähitapiola Etelärannikko. 

– Täällä oli sen verran vesivahinkoja, että torni oli lähellä romahtaa. Ensin rakennus piti tukea ja tyhjentää. Sitten oli paljon paperitöitä ja vasta sitten alkoi varsinainen kunnostus. Sisäkatto on uusittu melkein kokonaan ja peltikatto kokonaan. Tällainen katto on todella harvinainen, Långbacka kertoo. 

Myös lattia piti purkaa kokonaan, mutta osa lankuista pystyttiin vielä hyödyntämään. Koko rakennus nousi 15 senttiä ja torni sai uudet ikkunat. Suurin osa töistä piti teettää ammattilaisilla, mutta silti kotiseutuyhdistyksen väelle ja muille talkoisiin osallistuneille kertyi 250 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi maalaamisesta ja sitä edeltävistä pohjatöistä. 

Rapistunut rakennus, jonka seinän edessä rakennustelineet.
Talkootyötunteja kertyi 250. Kuva: Paraisten kotiseutuyhdistys.

Kun rakennus saatiin kuntoon, kotiseutuyhdistys toteutti vielä toisen Leader-hankkeen. Siinä tehtiin palokuntavarastoon näyttely rakennuksen historiasta ja vapaapalokunnan vaiheista Paraisilla. Näyttelyhankkeen kokonaisbudjetti oli 13 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 70 %. 

Kotiseutuyhdistys on saanut paikallisilta paljon kiitosta urakastaan. Ovet avattiin kesäkuussa 2021 ja sen jälkeen on kävijöitä riittänyt. 

Punainen hevosvetoinen koneruisku, jonka päällä kaksi palokypärää.
Palokuntatalon valmistumisvuonna Paraisten vapaapalokunta sai paloapuyhdistykseltä lahjoituksena hevosvetoisen koneruiskun, jota leikkimielisesti kutsuttiin Paksuksi Bertaksi. Nyt Paksu Bertta on osa palokuntavaraston näyttelyä.
Näyttelyn esineitä. Palotorvi on kuvassa etualan vasemmassa reunassa.
Kun palokuntatalo valmistui vuonna 1907, Paraisilla oli vasta vaatimaton puhelinverkko. Malmilla asuva palomies vastaanotti hätäpuhelut ja hälytti muut palokuntalaiset paikalle puhaltamalla palotorveen (kuvassa vasemmalla) palokuntatalon tornissa.

Valoa pimeyteen!

Palokuntavaraston sisälle näkee aina lasioven läpi ja näyttelyteksit pääsee lukemaan tai kuuntelemaan pihalla olevan qr-koodin kautta, joten kohteessa voi vierailla koska tahansa. Varsinaisia aukioloaikoja kohteella ei ole, mutta kotiseutuyhdistyksen aktiivit tulevat tarvittaessa opastamaan. 

Nyt käynnissä on Lux Archipelago -tapahtuma, jonka aikana rakennus komeilee juhlavalaistuksessa ja ovet pidetään auki. Tapahtuma jatkuu 21. marraskuuta asti. 

Palkuntavaraston rakennus iltavalaistuksessa.
Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista. Kuva: Lena Långbacka.

Paraisten uudet kuntoportaat viittä vaille valmiit

kirjoittaja
Ihmisiä kuntoportailla.

 

Paraisten kalkkilouhosta ympäröivälle jätekivimäelle rakentuu uudet 470-askelmaiset kuntoportaat. Suurilta osin talkootyönä toteutettujen portaiden olisi tarkoitus olla valmiit syyskuuhun mennessä. Tällä hetkellä hankkeen parissa ahertavilla talkoolaisilla on edessään vielä muun muassa näköalatasanteen rakentaminen portaiden yläpäähän.

Paraisten Pajbakantiellä raikuu moottorisahan ja porakoneen hurina. Talkoovuorossa puurtavat eläkeläiset kiinnittävät portaisiin asennettujen paalujen päälle kaidelautoja. Käynnissä on kalkkilouhoksen jätekivimäelle rakennettavien kuntoportaiden viimeinen silaus, jonka jälkeen vuoden 2020 kesällä aloitettu hanke alkaa olla loppusuoralla.

– Rakentaminen aloitettiin viime vuoden kesällä hakkaamalla puita rinteiltä, ja lisäksi jouduimme kaivamaan maata pois todella paljon, jotta saimme rinnettä loivennettua. Kesäkuun alussa tänä vuonna taas aloitettiin varsinaisten portaiden tekeminen, kertoo hankkeen vetäjä Johan Kronberg.

Portaiden rakennustyöt on toteutettu suurelta osin talkootyönä. Paikalla on ollut myös ammattilaisia hoitamassa pohjatyöt, joiden jälkeen muun muassa vapaaehtoiset eläkeläiset ja muut talkooporukat ovat jatkaneet rakennustöitä. Tällä hetkellä vuorossa on kaiteiden kiinnitys varsinaisiin portaisiin.

– Kiinnitetään kaiteita vielä tänään, sillä huomenna pitäisi olla jo valmista. Meillä on tällainen eläkeläisporukka, jonka kanssa tehdään töitä kahden hengen ryhmissä neljä tuntia päivässä. Yleensä tullaan talkoisiin kahtena päivänä viikossa, kertoo Mårten Malmlund.

Portaisiin on käytetty Johan Kronbergin mukaan jo noin 2000 talkootyötuntia. Hankkeen kokonaisbudjetti on 158 670 euroa, ja sen vetäjänä toimii Länsi-Turunmaan yrittäjät. Rahoitusta hanke on saanut myös paikalliselta Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:ltä.

– Leader-tuen hakemisen jälkeen otettiin myös yhteyttä paikallisiin tahoihin, ja sitä kautta hankimme myös muuta rahoitusta ja yhteistyökumppaneita hankkeelle. Käännyimme Länsi-Turunmaan yrittäjien puoleen ja he nyt sitten vetävät tätä projektia, kertoo Kronberg.

Kaksi henkilöä portaiden rakennustöissä.
Mårten Malmlund ja Bernt Engström asentavat kaidelautoja portaisiin.
Portaissa talkoilevat eläkeläisten lisäksi myös urheiluseurojen jäsenet. Linnea Nyström-Salonen on ollut talkoissa mukana useita kertoja, ja odottaa innolla kuntoportaiden avautumista.

Idea saatiin Helsingin Malminkartanon kuntoportaista
Ajatus portaiden rakentamisesta syntyi, kun Johan Kronborg vieraili Helsingissä Malminkartanon kuntoportailla, jotka ovat yhdet Suomen ensimmäisistä kuntoportaista.

– Olin mukana start upissa, jossa oli tarkoitus tehdä matkailijoille sovellus, jossa on tietoa kaikkien isompien kaupunkien ulkoliikuntamahdollisuuksista. Silloin tutustuin Helsingissä kohteeseen, josta en tiennyt aikaisemmin mitään – Malminkartanon kuntoportaisiin. Silloin tuli jo vähän ajatus siitä, että tänne Paraisillekin voisi tehdä sellaiset, kertoo Kronberg.

Rakennusintoa kuitenkin hidasti se, että Paraisilla ei juurikaan ole korkeuseroja tai sopivia mäkiä portaiden rakentamiselle. Kronberg sai kuitenkin lopulta yhdessä vanhimman poikansa Jimmy Kronbergin kanssa idean portaiden rakentamisesta Paraisten kalkkilouhoksen jätekivikasan päälle. Louhoksen omistavalta Nordkalkilta tulee päivittäin monta tonnia jätekiveä kalkin louhimisen sivutuotteena, ja se pinotaan louhoksen ympärille kasoiksi. Kivikasa, jolla portaat sijaitsevat, on melko vanha, sillä siihen ei ole tuotu uutta kiveä sitten 1950-luvun.

– Päätimme Jimmyn kanssa mennä Nordkalkiin tapaamaan tuttavaamme Tarmo Tuomista, ja hän lupasi selvittää olisiko tämä mahdollista. Kyseessä on kuitenkin kaivosalue, joten sinne on ulkopuolisilta pääsy kielletty. Asia eteni tästä huolimatta nopeasti, ja ongelma ratkaistiin vuokraamalla maa-alue Nordkalkilta ja tekemällä meille oma alue kaivosalueen sisälle. Nordkalk on ollut kannustava tässä projektissa, ja he ovat muun muassa antaneet meille käyttöön irtokiveä portaiden väylän pohjaksi, kertoo Kronberg.

Kaivos itsessään on 130 metriä syvä, joten sinne on iso pudotus kivikasan päältä. Siksi portaiden vaatima maa-alue on aidattu verkkoaidalla. Erona moniin muihin suomalaisiin kuntoportaisiin Paraisilla on myös se, että rinnettä jouduttiin muokkaamaan portaille sopivaksi ja tekemään siihen 10 metrin paljas väylä portaita varten. Yleensä ne rakennetaan esimerkiksi laskettelukeskuksen yhteyteen tai maastoon.

Johan Kronberg on toiminut porrashankkeen vetäjänä jo toista vuotta. Hän koordinoi päivittäin muun muassa mäellä työskenteleviä talkooryhmiä.

Hienosäätöä vielä ennen avajaisia

Suomeen on rakennettu Leader-tuen avulla monia kuntoportaita, joista Paraisten portaisiinkin on otettu mallia. Kestäviin näköalatasanteisiin saatiin malli muun muassa Loimaan kuntoportaista.

– Ollaan vähän kopioitu tähän ideoita monista eri suomalaisista portaista. Näköalatasanteeseen saatiin vinkki Loimaan kuntoportaista, jonka tasanteen penkit eivät kestäneet kuin pari kuukautta. Paraisille penkkeihin laitettiin heti rakennusvaiheessa vahvikkeet, jotta ne olisivat kestävämmät, kertoo Johan Kronberg.

Portaiden alle olisi tarkoitus asentaa vielä led-valot, jotta niitä voitaisiin käyttää myös talviaikaan. Valaistusjärjestelmä on kopioitu suoraan Sipoossa sijaitsevista kuntoportaista, joihin on asennettu liikkeen tunnistava sensori. Jos portaissa ei ole ketään, valot ovat pois päältä, mutta kun paikalle saapuu käyttäjiä, syttyvät valot päälle. Sensori myös laskee kävijämäärät portailla.

Portaiden sijainti Pajbakantiellä lähellä kaivosaluetta tarkoittaa sitä, että alueella ei ole kovin paljon parkkitilaa portailla vieraileville. Ensi kesäksi alueelle olisi tarkoitus kuitenkin rakentaa myös suurempi parkkipaikka, sillä portaille on odotettavissa suuri määrä kävijöitä. Paikalliset ovat ottaneet porrashankkeen innolla vastaan.

– Paikalliset ovat olleet oikein mielissään kuultuaan hankkeesta.  Portaiden askelväli on tehty tarkoituksella matalaksi, sillä niiden kohderyhmäksi on ajateltu kaikenlaiset ihmiset, eikä vain urheilijat, kertoo Kronberg.

Kronbergin mukaan portaat saadaan avattua viimeistään syyskuun aikana. Sitä ennen tarkoitus olisi asentaa portaisiin vielä kameravalvonta ja rakentaa niiden yläpäähän näköalatasanne.

Kuntoportaiden kyltti verkkoaitaan kiinnitettynä.
Portaita ja sitä ympäröivää aluetta kutsutaan Hundbanaksi eli Koirabaanaksi. Nimi tulee alueella aikanaan sijaitsevasta junaradasta, jonka veturi on ollut koiran näköinen.
Timpuri Ari Adolfsson valmistelee kaidepylväitä eläkeläistalkoolaisia varten.
Portaat kohoavat 50 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Portaiden yläpäähän rakennetaan näköalatasanne, josta voi nähdä selkeällä säällä jopa Turkuun saakka.
Portaat sijaitsevat Paraisten kalkkilouhoksen kupeessa. Niille on vuokrattu erillinen tila vanhan jätekivikasan päästä.

 





Nina Maunuaho

 





Paraisten rullahiihtorata tarjoaa vauhdin hurmaa, mutta ei vaarallisia tilanteita!

kirjoittaja

 

Leader I samma båt – Samassa veneessä myönsi maaseuturahastosta tukea Paraisten uuden rullahiihtoradan rakentamiseen. Tänä kesänä rata on ollut kovassa käytössä, ja ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailutkin keräsivät kiitosta. Rullasuksien ja -luistimien lisäksi radalle pääsee myös perinteisillä suksilla, sillä asvaltoitu reitti toimii talvikaudella hiihtoladun pohjana.

Finbyn hiihtokeskuksella vietettiin syyskuussa 2020 Paraisten rullahiihto- ja rullaluisteluradan avajaisia. Innokkaimmat ehtivät nauttia radasta jo viime syksynä, mutta viimeistään tänä kesänä se on ollut kovassa käytössä. 

– Radan rakentamiseen meni koko viime kesä, mutta se oli sen arvoista! Nyt työ palkitsee, kun näkee, miten hyvin rata on otettu vastaan, kommentoi Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.

Tänäkin kesänä 2,6 kilometrin mittaiselle radalle tehtiin vielä pieniä korjauksia ja loppukesästä päästiin jo järjestämään ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailut.

–  Ihmisiä tuli ympäri Suomen ja kilpailijat antoivat radasta paljon positiivista palautetta. Rata on kilpailuja varten tarpeeksi tekninen, mutta jos ei halua tehdä niin raskasta lenkkiä, radalta voi valita vain sellaiset osuudet, joissa ei ole kovia nousuja, kertoo Johansson. 

Rata sopii siis hyvin kilpailijoiden lisäksi myös kuntohiihtäjille ja vasta-alkajille. Moni onkin uskaltautunut rullasuksille ensimmäistä kertaa nyt, kun lajia varten on oma turvallinen harjoittelupaikka. 

–  Monelle se on iso este, jos joutuu hiihtämään liikenteen sekaan ja sen vuoksi rullahiihtoa ovatkin harrastaneet tähän asti lähinnä kilpahiihtäjät. Mutta täällä on turvallista kokeilla, kun ei ole muuta liikennettä, vaarallisia risteyksiä tai kaivonkansia, selittää Johansson. 

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla.
Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson on iloinen nähdessään, miten iso työ kantaa nyt hedelmää. Hänen omassakin perheessä on neljä kilpahiihtäjää, joilla on nyt hyvät harjoittelumahdollisuudet ympäri vuoden.

Uusi rata on parantanut ennen kaikkea lasten harrastusmahdollisuuksia seurassa. Aikaisemmin rullahiihtotreenit pidettiin liikenteen joukossa, minkä vuoksi nuorimpia hiihtäjiä ei voitu ottaa mukaan. Nyt harjoittelu on turvallista junioreillekin.

Rullasuksien lisäksi radalle voi lähteä myös rullaluistimilla. Valaistu rata on päivittäin vapaassa käytössä ja se pyritään pitämään kunnossa pitkälle syksyyn. 

– Sadekaan ei haittaa, jos rata vain on puhdas lehdistä ja neulasista. Niitä aletaan syksyn tullen harjata tai puhaltaa, kertoo Johansson. 

Keskellä seitsemän lasta rullasukset jalassa ja molemmissa reunoissa aikuinen neuvomassa.
Kuva: Pargas IF.

 Asvaltointi auttaa talvellakin

Radan asvaltointi parantaa hiihto-olosuhteita talvellakin, sillä tasaiselle radalle tarvitaan vähemmän lunta hyvän ladun tekemiseksi. Lisäksi asvalttipohja kantaa latukoneet paremmin, eikä lumi sula asvaltin päältä yhtä helposti. Viime talvenakin Finbyssä pääsi hiihtämään vielä pitkään sen jälkeen, kun muualta oli ladut jo sulaneet. 

Viime talvena uuden radan lähtöpaikalle kasattiin lunta säilöön 4 400 kuutiota, joten toiveissa on, että hiihtämään päästäisiin jo joulukuussa. 

– Nyt meillä oli poikkeuksellisen kuuma kesä, mutta vielä kasa näyttää ihan hyvältä. Jos hyvin käy, saamme säilölumella kilometrin verran latua aikaiseksi. 

Finbyn hiihtokeskuksen hiihtorata on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Viime talvena lumitilanne oli niin hyvä, että pitkästä aikaa kaikki Finbyn ladut olivat käytössä. Asvaltoidulta ladulta pääsee hiihtämään yhteensä lähes 15 kilometriä eri latuja.

Latukartta.
Finbyssä on hyvänä talvena latuja jopa 15 kilometrin edestä.

Pargas IF on ollut useita vuosia Hiihtoliiton luokituksen mukaan Suomen 20 parhaan seuran joukossa.

– Se on aikamoinen saavutus, kun Suomessa on yli 300 hiihtoseuraa, joista osa pääsee laduille jo lokakuussa. Lumiolosuhteet ovat vaikuttaneet paljon harjoitteluun, mutta nyt tilanne tasoittuu, sillä rullahiihto toimii hyvin harjoitteluna hiihtokautta varten, kommentoi Johansson. 

Viime vuosina Pargas IF:n juniorityö on tuottanut tulosta, ja nyt riittää jännitettävää myös aikuisten puolella. Seuraa edustava Anni Lindroos teki läpimurtonsa viime kaudella nuorten suomenmestaruuskisoissa. Pian nähdään, miten kaksi SM-kultaa Paraisille tuonut hiihtäjä pärjää aikuisten sarjassa. 

Yhteinen ponnistus

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä.
Radan lähtöpaikan vieressä on 4 400 kuutiota säilölunta odottamassa seuraavaa hiihtokautta. Lunta on säilötty Finbyssä aikaisemmin sahanpurun alla, mutta nyt apuna on myös lumensuojamattoja.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 60 900 euroa, josta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän myöntämän julkisen tuen osuus oli 39 600 euroa, eli 65 prosenttia. 

– Ilman Leader-tukea tätä ei olisi rakennettu. Lisäksi auttoi se, että kaupunki oli niin myötämielinen ja paikalliset yrityksetkin auttoivat meitä. Ja paljon tehtiin talkoita. Muualla Suomessa samanlaisia ratoja on rakennettu kolminkertaisella budjetilla, tietää Johansson. 

Rullahiihtorata täydentää Finbyn muutenkin vaikuttavaa urheilupalettia. Samalla alueella pääsee harrastamaan golfia, padelia, frisbeegolfia ja maastojuoksua. Elokuun viimeisenä viikonloppuna uusi rata toimiikin SaaristoTrail-polkujuoksutapahtuman lähtöpaikkana. 

 

Janica Vilen

 

Pargas IF esittelee rataa PiffenTV:ssä

Uusi vierasvenesatama houkutteli ennätysmäärän veneilijöitä Nauvoon!

kirjoittaja
Laituri, johon kiinnitettyinä purjeveneitä.

 

Nauvoon rakennettiin kesäksi 2020 uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin vuonna 2019. 

Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki. 

Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria. 

– Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund.

Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Tänä vuonna vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500.  Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa.

Helsinkiläiset Henrik (13), Anna (11) ja heidän äitinsä Satu Sjöman mökkeilevät Nauvossa ja käyvät aina kauppareissun yhteydessä pyörähtämässä myös satamassa. Erityisesti jäätelökioski ja savukala houkuttelevat paikalle. Heidän mielestään vierasvenesataman helmi on nykyään kelluva satamakonttori.
Miljoonan euron investoinnista 70 % tuli Varsinais-Suomen Ely-keskukselta.

Pitkään kaivattu remontti

Nauvon vierasvenesatamassa ehdittiin kaivata remonttia pitkään. 

– Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa. 

Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä.

– Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund. 

Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat.
Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa.
Uusitulla rantamuurilla on turvallista ja viihtyisää.

60-luvulta nykypäivään

Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa. 

– Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee. 

Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa. 

– Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo. 

Nauvon vierasvenesatamassa on hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula.
Nauvon vierasvenesatamassa on myös yhteysaluslaituri, jolta pääsee lähtemään Seiliin, Ahvensaarelle tai Houtsalaan.
Kun vierasvenesataman vanha laituri purettiin, uudempia osia pystyttiin vielä hyödyntämään uimarannan puolella eli kuvassa etualalla olevan Nauvon purjehdusseuran (Nagu Segelsällskap, NSS) laiturissa.

 

Janica Vilen

Jurmo Inn laajentaa ravintolatoimintaansa täksi kesäksi!

kirjoittaja
Jurmo Innin päärakennus.

 

Ravintolayrittäjänä Jurmon saarella kannattaisi aina nukkua käsi ulkona ikkunasta. Jos on tuulinen aamu, voi kääntää kylkeä, jos taas on tyyni sää, kannattaa varautua siihen, että lounasaikaan nälkäisiä veneilijöitä riittää. Parhaillaan kotimajoitusta ja ruokaa tarjoavan Jurmo Innin pihapiiriin rakentuu uusi ruokasali, jolla vastataan ravintolapalveluiden kasvavaan kysyntään. 

Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Jurmon saarella asuu 10 ihmistä. Vapaa-ajan asukkaita on 60 ja lisäksi taianomaisella saarella käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Se asettaa painetta pienen saaren ainoalle ravintolalle Jurmo Innille. Kauniina kesäpäivänä nälkäisiä turisteja voi helposti tulla toista sataa ja tähän mennessä yrittäjä Tiina Johansson on ruokkinut heidät oman kotinsa keittiössä ja terassilla. 

Ensi kesänä kotimajoitusta ja ruokapalveluita tarjoavan Jurmo Innin asiakkaat pääsevät syömään uuteen ruokasaliin. Jurmo Innin päärakennuksen viereen rakentuu parhaillaan noin 30 hengen ruokailutila.

– Ruokailijoita tulee joka vuosi enemmän ja enemmän. Viime heinäkuussa meillä oli yli 1 000 syöjää, kertoo Tiina Johansson. 

Jurmo Innillä on itsellään kahdeksan majoituspaikkaa, ja yhteensä saarella on noin 40 vuodepaikkaa. Lisäksi saarelta löytyy Metsähallituksen telttailualue ja myös monet veneilijät pysähtyvät syömään Jurmoon.  

– Ja ryhmiä käy paljon. Erityisesti eläkeläiset ovat tärkeä ryhmä kotimaan matkailussa, Johansson lisää.

Kesällä Jurmo Innissä on seisova pöytä päivittäin kello 12–18. Aamiaista ja illallista saa tilauksesta. Seisovassa pöydässä on vaihtelevasti kotiruokaa, mutta esimerkiksi illalliseksi voi tilata perinteisen saaristolaispöydän. Ravintolassa on A-oikeudet. 

Tiina Johansson vietti lapsuutensa kesät Jurmossa isovanhempiensa luona ja päätti jo silloin, että joskus tulee se aika, kun hänen ei enää tarvitse palata syksyn tullen mantereelle. Nyt hän on asunut Jurmossa vakituisesti 20 vuotta.

Investointitukea maaseuturahastosta

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmä tukee Jurmo Innin investointia 35 prosentin osuudella. Silti rakennushanke on yrittäjältä iso ponnistus.

– Joidenkin arvioiden mukaan rakentaminen on saaressa 30 % kalliimpaa kuin mantereella, toisten arvioiden mukaan jopa 50 % kalliimpaa. Ja onhan se ihan selvä asia, kun matkat ovat pitkiä. Esimerkiksi sähköasentajaa tarvitaan vain parin tunnin ajan, mutta muutamassa eri vaiheessa, joten joka vaihetta varten pitää matkustaa, Johansson avaa saaristorakentamisen haasteita. 

Tällä hetkellä Jurmoon kuljetaan M/S Baldurilla Nauvon vierasvenesatamasta ja matka kestää nelisen tuntia. Kesällä Jurmoon pääsee Pärnäisistä, jolloin matka taittuu hieman nopeammin. 

Investointi parantaa kuitenkin koko saaren mahdollisuuksia ottaa turisteja vastaan. Satamassa on kesäisin kahvila ja ruokaa pystyy tekemään myös itse vuokramökeissä ja telttailualueen nuotiopaikalla, mutta yhä enemmän turistit haluavat istua valmiiseen pöytään. 

Jurmo Innin nykyinen rakennus valmistui yhdeksän vuotta sitten, mutta jo sitä ennen Johanssonilla oli pienimuotoista yritystoimintaa. Nyt rakennuskanta laajenee uudella ruokasalilla.

Pienellä saarella mielenkiintoinen historia

Tasan 200 km päässä sekä Helsingistä että Tukholmasta sijaitseva Saaristomeren helmi houkuttelee turisteja ennen kaikkea mielenkiintoisen historiansa ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi. Tarinoiden mukaan Jurmo on aikanaan ollut merirosvojen pesäpaikka, minkä vuoksi Kustaa Vaasa määräsi koko saaren poltettavaksi 1500-luvulla. Tämän polton kerrotaan muokanneen maiseman sellaiseksi kuin se nyt on: avoimeksi ja karuksi. Saaressa vapaana laiduntava karja ja nykyään myös alpakat ovat jatkaneet maisemointityötä omalta osaltaan. Suurimmaksi osaksi maata peittää matala katajakasvusto ja kanervanummi, joiden lisäksi siellä on nykyisin myös istutettua mäntymetsää.

Jurmon saari kuuluu Salpausselän päätemoreeniin, mikä selittää pitkulaisen muodon. Saari myös kasvaa koko ajan, sillä se kohoaa merestä noin neljä senttiä vuodessa. 

– Maisemien lisäksi täällä käydään paljon myös surffaamassa ja bongaamassa lintuja. Lintujen pesimisaikaan kesällä toinen puoli saaresta on suljettu. Ja on täällä myös 150 harvinaista kasvia. Lista niistä löytyy Metsähallituksen sivuilta, kertoo Johansson. 

Uimaan pääsee molemmilla puolilla saarta: toisella puolella on hiekkaranta ja toisella kallioranta. Saunavuoron voi varata mökkejäkin vuokraavalta Klas Mattssonilta. Matkailukaudella satamassa oleva Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä. 

Jurmon satama.
Vuonna 1846 rakennettu kappeli on yksi Jurmon nähtävyyksistä. Pappi käy paikalla kerran vuodessa, mutta kyläläiset saattavat kokoontua kappeliin myös keskenään vaikkapa laulamaan joululauluja. Muita nähtävyyksiä ovat hautausmaa ja tuulimylly.
Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä.
Jurmon korkein kohta Kapellbacken yltää vain noin 17 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kapellbacken on vanha kappelin paikka. Saaresta löytyy myös toinen vanha kappelin paikka ja neljä muuta munkinkehää: kivikehää, joiden tarkoitusta ei tiedetä.
Jurmon ainutlaatuinen luonto on herättänyt turistien mielenkiinnon.
Tältä penkiltä näkee hyvin, kun hylkeet tulevat Jurmon edustalle.
Yhteysalusliikenne Jurmoon alkoi vuonna 1964. Laivamatka on maksuton.
Jurmo Innissä yövytään aidoissa saaristotunnelmissa ja käytetään ulkohuussia. Sähköt saatiin vuonna 1996, mutta edelleenkään saaressa ei koreilla puitteilla, minkä vuoksi myös hinnat ovat maltilliset. Varauskalenteri on täynnä aina monta kuukautta eteenpäin.

Janica Vilen

 

Lue myös:

Itämeri kuntoon askel kerrallaan!

Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

Lämpö on saaristossa varhaisperunan viljelijöiden valttikortti

kirjoittaja
Pontus Franzén traktorin kyydissä.

 

Yli 70 % suomalaisesta varhaisperunasta viljellään Varsinais-Suomessa. Perinteisesti vuoden ensimmäiset pellolla viljellyt perunat tulevat saaristosta jo toukokuun puolella. 

Varhaisperunaa aletaan vuosittain nostaa säistä riippuen touko–kesäkuun vaihteessa. Ne, jotka pääsevät nostamaan perunaa ensimmäisinä, voivat saada tukkuhinnaksi kilosta jopa viisi euroa. Ensimmäisten nostojen jälkeen hinta putoaa joka päivä ja juhannusviikolla tukkuhinta on tuottajalle usein jo alle euron per kilo. 

– Saaristossa on sen verran lämpimämpää, että pääsemme yleensä istuttamaan ja myös nostamaan perunaa noin puolitoista viikkoa aikaisemmin kuin mantereella. Se on meidän ainoa kilpailuvalttimme. Muuten täällä on pienempiä aloja ja huonompia lohkoja. Pitkät välimatkat kasvattavat tuotantokustannuksia ja peurat tekevät paljon tuhoja, toteaa nauvolainen maanviljelijä Pontus Franzén. 

Franzén on viljellyt varhaisperunaa nyt 13 vuotta, mutta vietti jo lapsuutensa kesät perunapelloilla, sillä ennen häntä saman tilan peltoja viljeli hänen isänsä.

– Nyt varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria, mutta sato tietysti vaihtelee vuosittain. Eniten viljellään Timoa ja Siikliä, mutta viime vuosina kokeilussa ovat olleet myös Colomba ja Avanti. 

Varhaisperunan lisäksi Franzénin tilalla on viljan viljelyä ja metsätaloutta – ja moni tuntee heidän saaristolaislimppunsa, jota myydään nimellä Björkdals delikatesslimpa. 

Ilmakuva perunapelloista muovien alla.
Pontus Franzénin tilalla varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria. Yhteensä Suomessa viljeltiin vuonna 2020 perunaa noin 21 000 hehtaarilla. Varhaisperunaa alasta oli noin 800 hehtaaria. 

Paljon riippuu säästä

Tänä vuonna Franzén alkoi istuttaa varhaisperunaa 26. maaliskuuta ja viimeiset perunat saatiin maahan 16. huhtikuuta. Tällä hetkellä pellot ovat valkoisten muovien ja harsojen peitossa. Kun muovit poistetaan, alkaa työläin vaihe. Jos toukokuussa tulee yöpakkasia, pitää olla valmiina hallakasteluihin. 

– Viime vuonna valvoin 16 yötä. Siinä oli kyllä ihan loppu, kun valvotun yön jälkeen piti kuitenkin aloittaa aamulla vielä toinen työpäivä. Mutta on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin toukokuussa on ollut vain yksi pakkasyö. Varhaisperunan viljelyssä työmäärä riippuu todella paljon säästä, Franzén selventää.

Hallakastelu perustuu siihen, että vesi on lämpimämpää kuin ilma. Kun vesi osuu harsoon, lämpö siirtyy sen läpi. Harson päälle saattaa kertyä sentin paksuinen jääkerros, mutta veden lämpö jää talteen harson alle kasvin avuksi. 

Hallaöistä Franzénille tulee hälytys puhelimeen, mutta harvoin pakkaset pääsevät yllättämään. 

– Tässä työssä on oppinut jo hyvin tulkitsemaan illan säästä, millainen yö on tulossa. Yleensä selkeä ja tyyni ilta tarkoittaa pakkasyötä, hän sanoo. 

Toisaalta myös kuumuus voi lisätä paljon kastelun tarvetta. Joinain vuosina vedestä on ollut loppua kohden jo kova pula. 

Kuvassa Pontus Franzén perunamaansa laidalla.
Pontus Franzén on opiskellut agrologiksi, mutta opintoja enemmän häntä on viljelijän uralla auttanut eteenpäin kaikki se, mitä hän on oppinut työskennellessään tilalla lapsesta asti.

Varhaisperuna työllistää ympäri vuoden

Vaikka varhaisperunan viljelyn työläin vaihe onkin istutuksesta nostoon, eli maaliskuun lopulta juhannukseen, työtä riittää kuitenkin koko vuodeksi. Varhaisperunan noston jälkeen maahan istutetaan keräilykasvia. Franzén on todennut omalla maallaan öljyretikan parhaaksi vaihtoehdoksi.

– Se kylvetään heinäkuussa. Kasvaessaan se käyttää hyväkseen peltoon jääneet ravinteet. Vahvat juuret muhentavat maata ja parantavat samalla vesitaloutta seuraavan vuoden viljelyä varten. Lokakuussa kasvusto murskataan – kaikki jätetään peltoon, mitään ei viedä pois. Sitten pellot kynnetään alas, jolloin ravinteet ovat käytössä myös ensi vuonna, Franzén selittää. 

Lisäksi Franzénin tilalla työtä teettää myös siemenperuna. Sitä viljellään varhaisperunan jälkeen ja nostetaan kesän lopulla. Syksyllä aikaa kuluu siemenperunan lajitteluun ja varastointiin. Ja joulun aikoihin alkaakin sitten jo seuraavan vuoden perunoiden idätys. 

– Tämän vuoden ensimmäisiä perunoita aloin idättää joulun välipäivinä. Yleensä teen idätyksen kolmessa tai neljässä osassa, koska istutuskin tehdään vaiheittain. Idätys on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos idättää liikaa, tulee nopea kasvu, mutta huono sato. Maltti on valttia!

Kuvassa itävä peruna.
Perunoiden idätys alkaa joulun aikoihin ja istutus yleensä maaliskuun viimeisinä päivinä.

Saaristossa huomioitava monta asiaa

Saaristossa varhaisperunan viljely on kannattavaa meren tuoman lämmön vuoksi. Usein toukokuussa mantereella on huomattavasti kylmemmät yöt kuin saaristossa. Saaristossa työtä hankaloittaa kuitenkin sumu, haastava maaperä, pitkät välimatkat ja peurat. 

– Nauvossa on savimaata, hiekkarinteitä ja vanhaa merenpohjaa. Me viljelemme vanhaa merenpohjaa ja hiekkamaata. Hiekka on huomattavasti helpompi, varsinkin, jos tulee paljon sateita. Vanhaa merenpohjaa viljellessä on todella tärkeää, että maa on välillä roudassa. Se parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo.

Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. 

Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. 

– Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään talteen. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. 

kuva traktorista, jonka kanssa perunaa istutetaan.
Istutustyöt tehtiin Pontus Franzénin tilalla tänä vuonna 26.3.–16.4. Tilalla viljellään pääosin perheen kesken. Franzénin apuna on hänen vaimonsa sekä heidän molempien vanhemmat. Nostokaudella otetaan yleensä kesätöihin myös muutama paikallinen koululainen.

Moninaiset markkinat

Vaikka varhaisperunan viljely on työlästä, Franzén nauttii siitä, että haasteita riittää. 

– Jos käy niin, että kaikkialla saadaan huippuhyvä sato, niin varhaisperunaa tulee markkinoille samaan aikaan liikaa, jolloin hinta laskee dramaattisesti, Franzén selittää.

Kotimaan markkinoiden lisäksi saaristossa seurataan tarkkaan myös Ruotsin markkinoita, sillä ruotsalaista varhaisperunaa tulee kauppoihin usein pari viikkoa aikaisemmin ja sen hinta on toukokuun lopussa jo todella kilpailukykyinen. 

– Viime vuosi oli poikkeus. Ruotsissa oli paljon hallavahinkoja ja lisäksi korona hankaloitti tuontia. Sen vuoksi kotimainen varhaisperuna oli arvossaan viime kesänä. 

Franzénin perunat lähtevät kauppoihin tukkuliikkeiden kautta. Suoramyyntiä on vain pariin paikalliseen kauppaan. Oman tilansa lisäksi hän seuraa varhaisperunan viljelyn ja markkinoiden kehitystä myös MTK:n varhaisperunajaostossa. 

ilmakuva perunoiden istutuksesta.
Suomalaiset syövät keskimäärin 50 kiloa perunaa vuodessa. Perunassa on muun muassa C-vitamiinia, kaliumia, magnesiumia, kuitua ja hiilihydraatteja. Peruna on kotoisin Perusta. Suomessa sitä alettiin syödä 1760-luvulla, mutta varhaisperunaa alettiin viljellä vasta 1930-luvulla.

 

Janica Vilen

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

kirjoittaja
Anne Marie Taina ja lautasellinen joulutorttuja Cafe Simpussa.

 

Pääsiäisenä 2019 Korppoon torilla avattiin I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella Cafe Simppu. Keskeisellä paikalla toimivasta kahvilasta muodostui nopeasti kyläläisten kohtaamispaikka ja epävirallinen turisti-info. Mutta pääosassa ovat kuitenkin leivonnaiset ja saaristolainen kotiruoka. 

Cafe Simppu on hurmannut lyhyen historiansa aikana niin korppoolaiset kuin turistitkin. Yrittäjä Anne-Marie Taina tekee kaikki myynnissä olevat tuotteet itse. Joulun alla tarjolla oli muun muassa glögikakkua ja sienipiirakkaa itse kerätyistä sienistä. Haastattelun aikana hän paistoi itse leipomastaan voitaikinasta tehtyjä joulutorttuja, joita vakiasiakkaat osasivat tulla kysymään juuri oikeaan aikaan. 

– Kaikki on itse tekemääni. Hyödynnän mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja esimerkiksi villiyrttejä. Keväällä oman pihan nokkosista tehty nokkos-fetapiirakka oli todella suosittua, yrittäjä kertoo. 

Leivonnaisten ja kahvin lisäksi tarjolla on myös Anne-Marie Tainan puolison tekemää kotiruokaa. 

– Hän on ammattikokki, joka on nyt jo eläkkeellä, joten hän laittaa täällä ruokaa. Suurimmaksi osaksi tarjolla nopeita ja yksinkertaisia kotiruokia, jotka ovat erityisesti lounaalle tulevien työmiesten mieleen. Esimerkiksi protto on perinteinen saaristolaisherkku. Se on vähän niin kuin lihasoppa ilman lientä: porkkanaa, lanttua ja perunaa hyvässä liemessä keitettynä ja siihen lisäksi kinkkua tai savukylkeä, Taina selventää. 

Ruokapuolen päätuote on kuitenkin pariskunnan naapurin Black Angus -lehmistä tehdyt purilaiset. 

– Niitä ihmiset tulevat syömään kauempaakin, Taina kehuu.

Cafe Simpun ruokalistalla korostuu saaristolaisuus, mutta leivonnaiset ovat saaneet vaikutteita ennen kaikkea Itä-Suomesta, sillä Anne-Marie Taina on kotoisin Kouvolasta.

Torin piristys!

Cafe Simppu on kesäisin auki maanantaista lauantaihin ja muina vuodenaikoina keskiviikosta lauantaihin Korppoon torilla. Tori on pariskunnalle tuttu paikka, sillä vuosituhannen vaihteessa he myivät siellä kalaa lähes kymmenen vuoden ajan. 

– Yhden vuoden elimme oikeastaan pelkillä simpuilla. Simppu on pohjakala, jolla on täällä Korppoossa sellainen aivan turkoosin vihreä mäti, joka on erityistä herkkua, kertoo alun perin kalakoulusta valmistunut yrittäjä. 

Myös muut oppivat muistamaan Anne-Marie Tainan simpuista ja pian Simppu olikin hänen lempinimensä paikallisessa partiotoiminnassa ja sen jälkeen koko saaressa. Sen vuoksi nimi oli sopiva myös kahvilalle. 

– Suomenkieliset tulevat kahville Simpulle ja ruotsinkieliset Simpalle, Taina sanoo hymyillen. 

Nyt kun torilla on säännöllisesti toimintaa, myös muille on matalampi kynnys tulla myymään omia tuotteitaan. 

– Harva lähtee myymään mitään tyhjälle torille. Kahvila toimii hyvänä selkänojana muille kauppiaille. Yritämme aina auttaa parhaamme mukaan!

Usein kahvilan viereen tuleekin ihmisiä myymään muun muassa kukkataimia, kalaa ja kasviksia sekä satunnaisesti muutakin. 

Torimyyjien lisäksi Cafe Simpussa autetaan myös matkailijoita. Kahvilasta muodostui hyvin nopeasti Korppoon epävirallinen turisti-info, josta matkailijat ovat saaneet kullan arvoisia vinkkejä sekä esimerkiksi lautta-aikatauluja ja karttoja. 

– Matkailuneuvonta kuului aiempaan työhöni Amalias Hemin kahvilassa. Ja olen asunut täällä vuodesta 1992, joten osaan vastata lähes aina turistien kysymyksiin. Tässä on kielitaidosta paljon hyötyä. Puhun sujuvasti suomea ja ruotsia, hyvin englantia ja auttavasti saksaa. 

Cafe Simppu tuo valoa ja iloa Korppoon torille.

Leader-tuella vauhtiin

Cafe Simppu pääsi alkuun I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella. 

– Ostin tämän vaunun uutena ja lisäksi piti hankkia kaikki muu paistopisteestä ja vitriinistä lähtien. Alkuinvestointi oli siis aika iso, mutta se on osoittautunut kannattavaksi. Ilman Leader-rahoitusta kynnys yrityksen siirtymisestä torille olisi ollut paljon korkeampi. Nyt uskalsin investoida torikahvilaan ja myös hankkia uusia hiukan kalliimpia laitteita. Ne ovat olleet korvaamattomia toiminnan sujuvana pitämiseksi, yrittäjä kiittelee. 

Moni paikallinen on ottanut kahvilan omakseen ja erityisesti koronan aikaan isolla torilla kahvin juominen on houkutellut. 

– Täällä pystyy pitämään juuri niin ison turvavälin kuin haluaa. Rollaattorilla pääsee kuitenkin helposti luukulle ja istumapaikkojakin löytyy. Telttammekin on saanut paljon kehuja. Se tuo valoa ja iloa torille, joka olisi muuten ihan pilkkopimeä. 

Simpun edessä kokoontuu myös Korppoon toriparlamentti. 

– Jokaisella itseään kunnioittavalla kahvilalla pitää olla omat vakiasiakkaat. Tänne muodostui todella nopeasti se joukko, joka tulee aina aamuisin kahvikupin äärelle parantamaan maailmaa, Taina naurahtaa. 

Joulun alla myynnissä oli myös sinappia ja kinuskipopcornia!

 

Janica Vilen