Mynämäen Riistapaja helpottaa peurakannan harventamista

 

Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Nyt Lounais-Suomessa aletaan olla sen kanssa jo pulassa. Peuroja on jo pitkälti yli 100 000, mikä on johtanut siihen, että viljelykset on pitänyt aidata ja peurakolareja ajetaan jo tuhansia vuodessa. Mynämäkeläispariskunta keksi keinon kasvattaa peuran lihan menekkiä.

Jahtikausi on taas alkanut, mikä tarkoittaa Mynämäen Riistapajalla sitä, että peuroja nyljetään välillä yötä myöten. Ville ja Saara Kalluisen vuosi sitten perustama yritys on saanut asiakkaita laajalta alueelta, sillä vastaavia riistantarkastuslaitoksia ei lähialueella juurikaan ole. 

Idea on se, että metsästäjät voivat tuoda ampumansa eläimet Riistapajalle, jossa eläinlääkäri käy tarkastamassa ja leimaamassa ruhot. Esimerkiksi jalostava teollisuus, suurtalouskeittiöt ja kaupat sekä monet ravintolat ostavat nykyisin vain leimattua eli eläinlääkärin tarkastamaa riistaa.

– Kun peurakannat kasvoivat valtaviksi myös metsästyslupien määrää lisättiin, jotta kanta saataisiin kuriin. Monet metsästäjät ovat kuitenkin ampuneet vain yhden peuran kaudessa, sillä se riittää täyttämään oman pakastimen. Peurojen myynti on ollut niin hankalaa, että metsästäjillä ei ole ollut motivaatiota kaataa enempää kuin oma maha vetää, selittää metsästystä jo pitkään harrastanut Ville Kalluinen, joka on mukana myös Riistakeskuksen toiminnassa. 

Kuvassa eläinlääkärin huone ja varusteet. Leima on lukkojen takana kaapissa, jonka koodi on vain eläinlääkärin tiedossa.

Riistapaja voi toimia metsästäjän ja ostajan välikätenä, mutta paljon yritys myös ostaa riistaa ja huolehtii itse sen myynnistä. Ville nylkee eläimet ja leikkaa lihan, Saara taas vastaa markkinoinnista. 

– Viime vuonna myimme peuraa paljon ruhoina, mutta nykyään suurin osaa haluaa valmiiksi leikattua filettä. Jos myymme pelkät fileet, voimme teettää leikkolihasta makkaraa. Teemme yhteistyötä Perniön lihan ja Auran Palvituotteen kanssa. Valikoimassa on esimerkiksi makkaraa, ryynimakkaraa ja palvia, kertoo Saara Kalluinen. 

Mynämäellä on isot peurakannat, mutta eniten niitä on Loimaan seudulla. Suurin osa Riistapajaa hyödyntävistä metsästäjistä tulee Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, mutta välillä saaliita tuodaan Pirkanmaalta ja Uudeltamaalta asti. Peuran lisäksi Riistapajalla käsitellään hirveä ja metsäkaurista. 

Pelkkää priimaa

Ville Kalluinen nylkee riistan ja tekee itse ensimmäisen tarkastuksen ennen eläinlääkärin tuloa. Kuvassa vasemman puoleisin vasa näyttää sen verran punaiselta, että eläinlääkäriltä odotetaan hylkyä. Vieressä näkyy peuroja, joiden lihaksista veri on ehtinyt valua kunnolla.

Ravintolat ovat olleet tyytyväisiä lihan laatuun. Riistapaja lähettää eteenpäin pelkkää priimaa. Jos on pienikin riski, että liha on epäkuranttia, sitä ei myydä. Esimerkiksi kolarieläimiä Riistapaja ei ota käsittelyyn ollenkaan, sillä vuosien kokemuksella he ovat huomanneet, että niiden liha on poikkeuksetta pilaantunutta. Vaikka eläin näyttäisi päältä ehjältä, sisäelimet ovat usein ehtineet rikkoutua. 

– Parasta lihaa saa, kun taidokas metsästäjä ampuu puhtaan keuhkolaukauksen, jolloin eläin kuolee nopeasti ja veri valuu lihaksista keuhkoihin, selittää Ville Kalluinen. 

Moni myös haluaa ostaa lihan riistapajalta, koska silloin kaupanteossa ei ole välikäsiä ja hinta-laatusuhde on parempi. Tähän mennessä riistaa ovat tilanneet lähikuntien ravintolat, mutta nyt näyte-eriä lähetetään myös Helsinkiin. 

Sipulivarastosta teurastamoksi

Leader Ravakka tuki Satakunnan Ely-keskuksen kautta maaseuturahastosta Riistapajan rakentamista.

Riistapaja perustettiin Kalluisten maatilan yhteyteen. Viljan viljelyn ja munituskanalan pyörittämisen lomaan riistan käsittely sopii hyvin, sillä metsästyskausi alkaa samoihin aikoihin, kun puinnit valmistuvat. 

Riistapaja tehtiin maatilan vanhaan sipulivarastoon. Leader Ravakka myönsi tukea investointikustannuksiin ja tiloista tehtiin kerralla Ruokaviraston säädösten mukaiset. 

– Rakennus valmistui lokakuussa 2019, eli vuosi alkaa nyt tulla täyteen, pariskunta kertoo. 

Peurasta voi kokata vaikka mitä

Esimerkiksi peuran lihasta tehty makkara maistui kesällä ihmisille. Kun ravintoloiden varaukset jäivät koronan vuoksi sisään, paikalliset asukkaat ostivat Riistapajn varastot tyhjiksi.

Kalluisten perheessä syötävä liha on pääosin riistaa. Siitä tehdään makaroonilaatikkoa ja pitsaa, lihakastiketta ja erilaisia pataruokia. 

– Nyt olemme opetelleet myös uusia reseptejä, esimerkiksi savustettua sisäpaistia ja riimiä. Peurariimistä tuli niin hyvää, ettei Ville meinannut edes tunnistaa syövänsä peuraa, Saara naurahtaa. 

– Olen nyt 40 vuotta syönyt pääosin hirveä ja peuraa, joten vähän tässä on jo ehtinyt kyllästyä, Ville selventää.

Peuran liha on mureaa ja se sisältää paljon kivennäis- ja hivenaineita. Se on esimerkiksi porsaan lihaa vähärasvaisempaa ja lisäksi ympäristöystävällistä. 

Peurareseptejä voi lähteä opettelemaan Wirmon Marttojen ruokakurssille 10. lokakuuta. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Riistapajan ja Mimis Kotipellon puutarhan kanssa heidän tuotteitaan hyödyntäen. Ilmoittautuminen on auki 1. lokakuuta saakka numerossa 044 209 6555. 

Mynämäellä kasvaneet Ville ja Saara Kalluinen ryhtyivät pitämään maatilaa vuonna 2012. Metsästys on heille koko perheen harrastus. Jopa perheen lapset tunnistavat jo eläinten jäljet maastosta.

Janica Vilen

Saaristomeren tila on huolestuttava, mutta toivoa on!

 

Saaristomeren tilaa ollaan tutkittu pitkään, mutta tieto rehevöitymisestä ei ole johtanut vaikuttaviin tekoihin. Uusia innovaatioita odotellessa professori Kalervo Väänänen kannustaa hyödyntämään vanhoja menetelmiä: mereen päätyvän ravinnekuorman vähentämistä, biomassan keräämistä ja kalastusta.

Leader Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen järjestämä keskustelutilaisuus Saaristomeren tilasta keräsi kymmeniä osallistujia Taivassaloon keskiviikkona 9. syyskuuta. Turun yliopiston entinen rehtori, professori Kalervo Väänänen puhui illassa Saaristomeren rehevöitymisen syistä. Vaikka tilanne näyttää pahalta, hän muistuttaa, että toivoa on. 

– Tärkeintä on tehdä vahva päätös ainutlaatuisen meremme kuntoon laittamisesta kiertotalousperiaatteella ja sitoutua siihen mahdollisimman laajasti. Meidän pitää ryhtyä yhdessä toimeen päättäväisesti ja välittömästi, hän linjaa. 

Väänänen julkaisi kesällä Ainutlaatuinen Saaristomeri -operaation tilaaman selvityksen Saaristomeren alueen kestävästä kehityksestä sekä sen edellyttämistä toimenpiteistä. Selvityksen pohjalta on julkaistu myös tietoteos: Saaristomeren Sininen Kirja.  

Ongelmana varastoitunut fosfori

Kestävän kehityksen edistämiseksi on määritelty 17 kansainvälistä tavoitetta vuonna 2015. Tavoitelistalla on muun muassa köyhyyden vähentämistä, sukupuolten tasa-arvoa, ilmastotekoja ja vastuullista kuluttamista. Suomi on edistynyt kaikissa muissa tavoitteissa paitsi vedenalaisen elämän elvyttämisessä. 

– 50–60-luvuilla vedet olivat vielä kohtalaisen kirkkaat. Sen jälkeen on valitettavasti tapahtunut muutoksia. Saaristomeri on hyvin matala ja melkein suolaton. Siksi se on niin haavoittuvainen, Väänänen sanoo. 

Kalervo Väänäsen mukaan suurin syy Saaristomeremme nykyiseen tilaan on se, että viimeisen 50 vuoden aikana Itämeren valuma-alueelle on tuotu 40 miljoonaa tonnia fosforia. Siitä noin 10 % on valunut mereen ja loput on jossain matkan varrella. Sen vuoksi ravinteita valuu mereen väkisinkin vielä useamman sukupolven ajan, vaikka niiden levittäminen lopetettaisiin heti. 

– Itämereen valuvasta fosforista 33 % tulee luonnollisista lähteistä, 45 % tulee vuosien varrella maahan kertyneestä fosforista, 14 % pelloilta ja hulevesistä sekä 8 % rannikkoyhdyskunnista, Väänänen kertoo. 

Toinen rehevöitymistä aiheuttava ravinne on typpi, jota esimerkiksi sinilevä pystyy käyttämään suoraan ilmakehästä.

Rehevöityminen on prosessi, joka alkaa käynnistymisensä jälkeen ruokkia itse itseään. Siksi sitä on erityisen vaikeaa pysäyttää. Levät käyttävät mereen valuvia ravinteita, kasvavat ja  painuvat kuollessaan pohjaan, jossa ne alkavat hajota ja kuluttaa vedestä happea. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasta alkaa vapautua jo kertaalleen sitoutunutta fosforia, joka on taas uutta ravintoa leville. Hapettomassa ja rehevöityneessä meressä vedenalaisen elämän monimuotoisuus köyhtyy: lajit katoavat ja vievät mukanaan taas uusia ja uusia lajeja.

Vesisysteemeihin perehtynyt Väänänen näkee, että ihmisen aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähentämällä meri saisi mahdollisuuden korjata itse itsensä.

Ei etsitä syyllisiä

Kun tarkastellaan karttaa, josta näkyy, kuinka paljon miltäkin alueelta ravinteita Itämereen valuu, on Varsinais-Suomi kartan musta lammas. Myös Helsingin sekä Puolan, Tanskan ja Saksan rannikoilta löytyy tummempia alueita, mutta ei Varsinais-Suomen veroisia. Varsinais-Suomen tilanne johtuu suurimmaksi osaksi maataloudesta. Ely-keskuksen laskelmien mukaan jopa 83 % fosforin paikallisesta kuormituksesta on lähtöisin maataloudesta, jossa pelloille levitetään lantaa. 

– Tämä ei kuitenkaan ole kenenkään vika. Jos halutaan hakea syyllisiä, kaikkien pitää katsoa peiliin. Tämä on tehty yhteiskunnallisessa yhteisymmärryksessä 50–60 vuoden aikana, Väänänen muistuttaa ja toteaa samaan hengen vetoon, että nyt kun tilanne tiedetään, on aika korjata virheet. 

Väänäsen mukaan paras tapa rehevöitymisen pysäyttämiseksi olisi keksiä keino, jolla pääsee käsiksi siihen maahan varastoituneeseen fosforiin, joka valuu hitaasti mereen. 

– Nopeita ratkaisuja ei varmaan ole, mutta en nyt ihan toivotonkaan olisi, hän kommentoi. 

Hänen mielestään tärkeintä olisi lähteä poistamaan ravinteita ekosysteemistä.

Yksi Väänäsen esittelemä keino siihen on lannoituksen kehittäminen. Lounais-Suomen tiloilla syntyvästä lannasta riittäisi ravinteet koko Suomen pelloille, mutta alkuperäisessä muodossa lannan kuljettaminen ei ole kannattavaa. 

Toinen ratkaisu ravinteiden poistamiseksi olisi vähentää biomassaa, esimerkiksi järviruokoa voitaisiin kerätä ja opetella hyödyntämään biokaasun tuotannossa. 

Kolmanneksi luonnonkalan syöminen on hyvä keino poistaa ravinteita. Kaloissa on paljon ravinteita, jotka saa pois merestä kalastamalla. Erityisesti särkikalojen kannan vähentäminen olisi hyödyllistä myös siksi, että ne etsivät ravintonsa meren pohjasta ja möyhiessään vapauttavat pohjaan kertyneitä ravinteita. Väänänen perääkin kansallista strategiaa luonnonkalan tuotekehitykseen ja markkinointiin. 

Maaseutumania jatkuu

Saaristomeren tilaan pureutunut keskustelutilaisuus oli osa Leader Varsin Hyvän Maaseutumania-kiertuetta, joka rantautuu seuraavan puolen vuoden aikana kaikkiin Turun seudun kuntiin. Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Youtubesta:

Keskiviikkona 16. syyskuuta Naantalissa keskusteltiin älykkäistä kylistä. Myös se tilaisuus on syyskuun loppuun asti katsottavissa puolestaan Naantalin kaupungin Youtube-kanavalla:

 

Maaseutumanian tulevat tilaisuudet

To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus

To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta

Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti

Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua

To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys

Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla

Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille

Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä

Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään

Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.

Salossa innostuttiin kotitarveviljelystä

 

Ihmisten kiinnostus ruokaa ja sen alkuperää kohtaan on kasvanut viime vuosina huimasti. Samalla moni on herännyt ajatukseen kotitarveviljelystä. Salossa asiasta innostuneet viljelyn harrastajat saatiin verkostoitua Leader Ykkösakselin rahoittaman ja ProAgrian toteuttaman hankkeen avulla. 

Tämän vuoden alussa alkanut Kotitarveviljelystä enemmän tehoja -hanke on saanut suuren suosion salolaisten keskuudessa. Neuvoja ja vinkkejä kotitarveviljelyyn jakavan hankkeen Facebook-ryhmässä on jo yli 400 jäsentä. 

– Tämä on siitä hieno hanke, että se lähti tarpeesta! Idea siitä tuli innokkailta salolaisilta kotiviljelijöiltä itseltään, kertoo hanketta vetävä ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä.

Hankkeessa ollaan pidetty kotitarveviljelyyn liittyviä luentoja ja tilattu yhdessä siemeniä sekä jaettu tietoa ja kokemuksia. Alun perin hankkeessa oli ajatuksena muokata maata ja kylvää yhdessä keväällä, jolloin syksyllä oltaisiin voitu korjata satoa ja järjestää ruokakursseja. Korona kuitenkin sotki suunnitelmat ja toiminta piti siirtää pääosin verkkoon. Sieltä löytyykin nyt jo roimasti tietoa esimerkiksi kompostoinnista, taimikasvatuksesta ja erilaisista kasvulavoista. 

Juuresviikot käynnissä

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä juuresviikot. Kuvassa punajuuri, palsternakka, lanttu ja maa-artisokka.

Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä juuresviikot, joiden aikana voi inspiroitua keittiössä. Ensimmäisellä viikolla keskityttiin punajuureen ja toisella viikolla lanttuun. Tällä viikolla aiheena on palsternakka, ensi viikolla juuriselleri ja viimeisenä maa-artisokka. 

Juuresviikkojen aikana Henna Kyyrä tekee Facebookissa live-lähetyksiä, joissa hän kokkaa herkkuja kyseisestä juureksesta. Ensimmäisellä viikolla hän teki punajuurikakkua, punajuurisipsejä ja punajuurihummusta. Toisella viikolla lanttupiirakkaa, lanttusalsaa ja uunissa kypsennettyjä kokonaisia lanttuja. 

Lanttuja on syöty Suomessa jo ainakin 1500-luvulta asti. Paljon C-vitamiinia sisältävän lantun voi syödä raakana, esimerkiksi raasteena tai kypsentää, jolloin se muuttuu makeammaksi. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin kuin kakkuihinkin. Maustamiseen kannattaa kokeilla hunajaa, pippuria, inkivääriä, timjamia tai neilikkaa.

Tällä viikolla esillä oleva palsternakka on Kyyrän oma suosikki. 

Aloin aikoinaan itse viljellä palsternakkaa ja se kannatti. Jos ostaa palsternakkaa keväällä kaupasta, maku voi olla hyvinkin kitkerä, mutta syksyllä juuri maasta nostettuna se on ihanan makuinen! Kannattaa kokeilla, Kyyrä innostaa. 

Porkkanan sukuista palsternakkaa kuvaillaan usein makean ja pähkinäisen makuiseksi. Juureksen sisältämät eteeriset öljyt tekevät siitä erityisen aromikkaan.

Juuresviikkojen materiaaleista koostetaan vielä myöhemmin jonkinlainen julkaisu. 

Kaikki voivat viljellä!

Ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä neuvoo kotitarveviljelijöitä hyödyntämään maansa antimia keittiössä muun muassa Facebookin live-lähetyksissä.

Hankkeen on tarkoitus jakaa tietoa ja neuvoja kaikille kotitarveviljelystä kiinnostuneille riippumatta siitä, onko käytössä paljon maata vai viljeleekö vaikka parvekkeella. Hankkeen alussa pidettiin Salon eri kunnanosissa tietoiskuja viljelyn aloittamisesta, maan muokkauksesta ja hiilijalanjäljestä. Kaikkiin tilaisuuksiin saatiin paljon kiinnostuneita paikalle. 

– Oman maan muokkaus, hoito ja lannoittaminen vaativat tietynlaista tietotaitoa. Laatikoissa viljeleminen on helpompi tapa aloittaa. Esimerkiksi yritit ja salaatit onnistuvat helposti, Kyyrä neuvoo alkuun. 

Juureksetkin ovat pääosin helppoja viljeltäviä, kunhan muistaa istuttaa ne tarpeeksi harvaan. 

Kotitarveviljely eli ole vain kesäajan harrastus, vaan hommaa riittää koko vuodeksi. Tällä hetkellä eletään sadonkorjuuaikaa. Kun vielä vähän kylmenee, voi aloittaa syyskylvöt. Syksyllä voi kylvää esimerkiksi sipuleita, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä sekä yrttejä, kuten tilliä ja persiljaa. Talven aikana voi nauttia maansa antimista opettelemalla uusia reseptejä. Keväällä ensimmäiset kylvöt voi tehdä vaikka ikkunalaudalle jo helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää.

Esimerkiksi porkkanan voi kylvää halutessaan jo syksyllä.

 

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuva: Kaisa Uusi-Kraapo

 

Kotitarveviljelystä enemmän tehoja

Kokonaiskustannusarvio: 44 114,65 euroa

Leader-tuki: 30 880,19 euroa (70 %)

Korvaus talkoista:   6 620,00 euroa

Oma rahoitus:   6 614,46 euroa

 

Maa- ja kotitalousnaisten punajuurikakkuresepti

Kuva: Henna Kyyrä.
2 kpl (150 g) punajuurta
1 sitruuna
2 kananmunaa
1 dl hienoa kidesokeria
1 dl juoksevaa margariinia (tai rypsiöljyä)
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl graham- tai täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa

Väliin:
1 dl omenasosetta (miedosti makeutettua)

Päälle:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 rkl tomusokeria
1 dl kuohukermaa
1 tl punajuurimehua

Kuori ja raasta punajuuret ja purista raasteesta hiukan mehua kuorrutteen värjäämistä varten. Pese sitruuna hyvin, raasta kuori talteen ja purista mehu, säästä sitruunankuorta kuorrutteeseen. Vaahdota munat ja sokeri, lisää punajuuriraaste, rasva, sitruunankuori, mehu ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda. Leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperi, levitä taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (noin 20 x 30 cm) ja paista 175 asteessa 40–45 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja valmista kuorrute. Vaahdota kerma ja sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Leikkaa jäähtynyt pohja puoliksi ja sitten halki kahteen kerrokseen, levitä väliin omenasosetta. Paina pohjakerrokset päällekkäin, levitä kuorrute pinnalle, koristele vaikka punajuurilastuilla, kukilla ja yrteillä.

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.

Taivassalon uudistettua maastopyöräreittiä kunnostetaan talkoilla lauantaina 26.9.

 

Lauantaina 26. syyskuuta järjestetään talkoot Karitvuoren uudistetulla maastopyöräreitillä osoitteessa Lahdenperäntie 142, Taivassalo. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan vaikka koko päiväksi tai haluamakseen ajaksi.

Ensimmäinen osa talkoista on kello 9–12. Sen jälkeen talkoolaisille tarjotaan maittava keittolounas Pollin Pihalla. Talkoiden toinen osio on kello 13–17. 

Talkoolaisilta toivotaan mukaan paitsi iloista mieltä myös omia välineitä, esimerkiksi harava tai oksasakset. 

Talkoot järjestää Kalannin Pallon alla toimiva KaPa Bikes ja Pollin Piha, jonka alueella maastopyöräreitti kulkee.

– Karitvuorella on ajettu maastopyöräkilpailuja jo useita vuosia. Vuonna 2016 siellä oli jopa maastopyöräilyn maratonin SM-kilpailut. Nyt reitti on ollut muutaman vuoden pimennossa, mutta täksi kevääksi sitä uudistettiin, kertoo KaPa Bikesin Ville Pirilä.

Kesällä Karitvuorella oli tarkoitus ajaa Green Race -kisa, joka kuitenkin peruuntui koronan vuoksi. 

– Päätimme järjestää kisan ensi keväänä, joten nyt saimme taas lisää aikaa jatkaa reitin kunnostusta. Aiempi polkuverkosto oli 13 kilometriä, mutta lauantain talkoiden jälkeen valmista polkua pitäisi olla jo 21 kilometriä, Pirilä kertoo. 

 

Ilmoittautumiset lounasta varten 24.9. mennessä:

Ville Pirilä, 040 828 2500

kapabikes19@gmail.com

Viikonloppuna juhlitaan Seurantaloja

 

Parhaillaan käynnissä olevat Euroopan kulttuuriympäristöpäivät huipentuvat viikonloppuna Seurantalopäiviin. Varsinais-Suomessa tapahtumia järjestetään esimerkiksi Turussa Klootin torpalla. 

Valtakunnallisia Seurantalopäiviä vietetään vuosittain syyskuun toisena viikonloppuna – tänä vuonna siis 12.–13. syyskuuta. Seurantalot ovat kylien ja kaupunginosien toimintakeskuksia, joissa harrastetaan ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Useimmat seurantalot ovatkin täynnä elävää kulttuuriperintöä! 

Turussa Klootin torppa auki sunnuntaina

Turussa Seurantalopäiviä viettää ainakin Paattisten seura, joka avaa Klootin torpan susiovet sunnuntaina kello 13–15 osoitteessa Jokelantie 17. Tapahtumassa esitellään Klootin torpan rakennuksia ja kerrotaan Seurantalopäivistä.

– Klootin rakennusryhmä edustaa kulttuuriympäristöä parhaimmillaan. Siellä on hieno rykelmä vanhoja rakennuksia 1700-luvun lopulta alkaen. Se toimi tietynlaisena maatilana 1970-luvulle asti. Sen jälkeen se jäi tyhjilleen, kertoo Kai Kaituri Paattisten seurasta, joka nykyisin omistaa rakennukset. 

Rakennukset ovat ehtineet rapistua, mutta nyt niitä korjataan Leader Varsin Hyvän, Ely-keskuksen ja Kotiseutuliiton tuella. Kotiseutuliitto tukee päärakennuksen katon korjausta ja Leader Varsin Hyvä puolestaan sähköistystä. Lisäksi toisessa Leader-hankkeessa kunnostetaan parhaillaan Paattisten luontopolkuja. 

– Nyt pitäisi löytää vielä talkoolaisia! toteaa Kaituri. 

Klootin torppa avaa “susiovensa” sunnuntaina. Kaksiosaisten ovien nimen alkuperälle on Kai Kaiturin mukaan kaksi selitystä: Kesällä voitiin avata oven yläosa ja jättää alaosa kiinni, jotta sudet pysyivät ulkona tai sitten oven alaosa toimi aseen tukena, kun talosta ammuttiin pihalla olevia susia.

Uusseurantalot suuressa suosiossa

Perinteisesti seurantaloiksi on luettu aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakennuttamat talot, joita nousi Suomessa erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Seurantaloja ovat muun muassa monet työväentalot, suojeluskuntatalot ja VPK-talot. 

Nykyisin moni kutsuu seurantaloiksi myös sellaisia taloja, joiden käyttötarkoitus on ollut alun perin aivan toinen. Esimerkkejä tällaisista ovat muun muassa kylätaloiksi remontoidut vanhat koulut.

– Minä kutsun niitä leikkisästi uusseurantaloiksi, sillä käyttötarkoitus on sama. Varsinais-Suomessakin on parisenkymmentä vanhaa koulua, jotka toimivat nyt seurantaloina, kertoo Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta, joka on kirjoittanut aiheesta tänä vuonna myös kirjan nimeltä Elävät tilat – Näkökulmia ja keinoja entisten kyläkoulujen ja muiden julkisten tilojen uusiokäyttöön yhteisöllisinä tiloina.

Valtakunnallisesti ilmiö on vielä suurempi. Etenkin maaseudulle rakennettiin uusia kouluja tiheästi 1920-luvulta 1960-luvulle asti, kun suuret ikäluokat piti saada mahtumaan koulun penkeille. Sotien jälkeen Suomessa rakennettiin muutamassa vuodessa yli 3 000 koulurakennusta. 

Nyt trendi on päinvastainen. Suomen maaseudun kyläkouluista on lakkautettu jo yli 90 prosenttia. Niistä satoja käytetään nyt uusseurantaloina paikallisten kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden aktiivisuuden avulla. 

Tauno Linkoranta antaa Elävät tilat -kirjassaan käytännön vinkkejä siitä, miten kolmas sektori voi hyödyntää tyhjilleen jääneitä rakennuksia, mistä voi hakea tukea korjaamiseen ja ylläpitokustannuksiin ja mihin kaikkeen vanhan talon omistajan täytyy varautua. 

– Selvityksen keskeinen viesti on, että käyttö on vanhojen rakennusten parasta suojelua. Kiinteistön arvo säilyy paremmin ja toiminta kohottaa myös talon ja alueen, kunnankin, imagoa, Linkoranta toteaa kirjansa esipuheessa. 

Leinmäen kylätalo Laitilassa on yksi esimerkki uusseurantalosta, joka on rakennettu vanhasta kyläkoulusta.

 

Seurantalopäiviä vietetään osana Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Teemaviikon tarkoituksena on lisätä oman lähiympäristön arvostusta ja sen vaalimista. Suomessa kulttuuriympäristöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.

 

Artikkelikuva ©maaseutuverkosto / Jyrki Vesa

Haloo maaseudun uusi lehti on julkaistu!

 

Haloo maaseutu! -viestintähanke on julkaissut syyskuussa uuden lehden, jossa esitellään yhdistysten tekemiä yleishyödyllisiä hankkeita maaseudun kehittämiseksi Varsinais-Suomessa. 

Mukana on juttuja kymmenien tuhansien eurojen jättihankkeista, kuten urheilu-, kerho- ja kylätalojen remonteista, mutta myös sellaisia projekteja, joilla on saatu pienellä rahallisella panostuksella paljon aikaan. Esimerkiksi Kustaviin tehtiin koirapuisto 18 000 eurolla. Uuden puiston myötä hankkeen toteuttanut yhdistys on saanut paikan aktiiviselle ja säännölliselle toiminnalle sekä monenlaisille tapahtumille. Koirat ja koirapuisto ovat tuoneet kustavilaiset ja loma-asukkaat yhteen ja poikineet lisää uusia ideoita. 

Vaikka yleishyödyllisten hankkeiden suorat saavutukset ovat usein jonkinlaisia kiinteitä investointeja kuten ulkokuntosaleja, saunoja tai vaikka jalkapallokenttiä, ei kannata unohtaa välillisiä vaikutuksia. Hankkeet tuovat usein ihmisiä yhteen, nostavat yhteishenkeä ja kiinnostusta talkoisiin sekä innostavat ihmisiä ideoimaan lisää niitä keinoja, joilla oma asuinalue olisi paitsi vetovoimaisempi myös pitovoimaisempi. Usein seuraavan hankkeen idea onkin keksitty jo ennen kuin edellinen hanke on saatu päätökseen. 

Hankkeita tukevat Leader-ryhmät paitsi puoltavat rahoituspäätöksiä myös antavat tukea, apua ja neuvoja maaseudulla toimimiseen. Jokaisen yhdistyksen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Vinkkejä tuleviin projekteihin voi saada oman alueensa Leader-ryhmästä sekä tietysti lehdessä esitellyistä hankkeista ja yhdistystoimijoiden vinkkilistasta sivulta 26.

Lehti on julkaistu sekä sähköisessä muodossa, että painettuna versiona. Painettuja lehtiä voi kysellä 15. syyskuuta alkaen Haloo maaseutu! -hankkeesta, oman alueensa Leader-ryhmästä tai oman alueensa kirjastoista. Klikkaa tästä lukemaan lehden näköisversio:

 

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

 

Yhdistys voi pienellä tai suurella teolla edistää ympäristön hyvinvointia ja kantaa kortensa kekoon ilmaston hyväksi. Konkreettisilla teoilla yhdistys luo muille esimerkkiä ja toimii ympäristövaikuttajana! Leader Varsin Hyvän ja Ravakan yhteinen EkoTeko-hanke kirjasi kymmenen vinkkiä yhdistystoimijalle. EkoTeko-hankkeen voi kutsua myös käymään, jos haluat miettiä yhdessä asiantuntijan kanssa keinoja valitsemasi ekoteon toteuttamiseksi. 

1. Tarjoa vieraillesi luomukahvia tai -teetä

Kahvittelu on tärkeä osa yhdistyselämää. Tarjoa tilaisuuksissa luomua, näin edistät luonnonmukaista viljelyä ja ympäristön hyvinvointia. Maukkaan ja puhtaan kahvin lisäksi tarjoat näin myös hyvää mieltä ja esimerkilläsi edistät ympäristötietoisuutta.

2. Vähennä autoilua

Järjestä kokouksiin ja tapahtumiin kimppakyytejä tai yhteiskuljetuksia. Kimppakyydit voi sopia vaikka yhteisen WhatsApp-ryhmän, sähköpostilistan tai soittoringin kautta. Innosta ja kampanjoi paikalle saapumista polkupyörällä tai jalan. Näin vähennät ilmastopäästöjä ja kannustat ihmisiä muuttamaan liikkumistottumuksiaan.

3. Lisää kierrätystä

Järjestä, kirppis, rompetori tai luo alueellesi oma kierrätys- ja tavaroidenvaihtoryhmä Facebookiin. Nykypäivänä on useita tapoja löytää tavaroille uusi omistaja ja pidentää niiden käyttöikää. Monet ilahtuvat edullisista ja käyttökelpoisista tavaroista.

4. Laita roskat kuriin

Järjestä keväällä yleisten alueiden ja tienvarsien roskienkeruutalkoo, jonka päätteeksi voi pitää mukavan kahvihetken; tai järjestä tempaus, jossa asiantuntija opastaa jätteiden lajittelusta. On tärkeää saada jätteiden määrä vähenemään ja ihmiset lajittelemaan roskat oikeisiin paikkoihin.

5. Adoptoi luonnonvarainen lemmikki

Adoptoi yhdistyksellesi luonnonvarainen ”lemmikki”, esimerkiksi tiainen tai mehiläinen ja tee jotain hyödyllistä tämän eläimen hyvinvoinnin puolesta. Rakenna linnunpönttö, säästä kelopuu, kylvä kukkia joista pölyttäjät pitävät, tee hyönteishotelli jne.

6. Järjestä etäkokous, -koulutus tai -tapahtuma

Etäkokous tai -työpaja on hyvä vaihtoehto monissa tilanteissa ja säästää liikkumiseen kuluttamaamme energiaa.

7. Suunnittele yhdistyksesi toiminta ympäristön hyväksi

Lisää seuraavaan vuoden toimintasuunnitelmaan kohta siitä, mitä konkreettista yhdistyksesi tekee ympäristön hyväksi tulevalla kaudella. Toiminta ympäristön hyväksi on satsaus oman alueenne ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. 

8. Osallistu ympäristökampanjoihin ja teemapäiviin

Teemapäivään tai kampanjaan osallistuminen on kätevä tapa toteuttaa ympäristöaiheinen tapahtuma. Teemoja on paljon erilaisia, kuten Suomen luonnon päivä, energiansäästöviikko, ylikulutuspäivä jne. Näihin on usein jo valmiita ideapaketteja, materiaaleja, ja ne saavat julkisuutta tiedotusvälineissä.

9. Käytä ekologisia ja hajusteettomia puhdistusaineita

Vähemmän ympäristöä kuormittavia tiski- tai siivousaineita voi ostaa valmiina kaupasta, tai niiden valmistamisen voi oppia. Netistä löytyy paljon ohjeita, ja näiden valmistamiseksi yhdistys voi järjestää mukavan työpajan.

10. Vähennä veden- ja sähkönkulutusta

Yhdistyksen käytössä olevissa tiloissa voi vähentää vedenkulutusta tiskauksen, siivouksen yms yhteydessä, tai huolehtimalla siitä, että esim. hanat ja wc:t eivät turhaan kuluta vettä. Jos yhdistyksellä on mahdollista vaikuttaa käyttämiensä tilojen lämmitysratkaisuihin, suosi uusiutuvaa energiaa ja tarkkaile huonelämpötiloja. 

 

EkoTeko – yhdistykset kestävän kehityksen kärkeen on Leader Varsin Hyvän ja Ravakan yhteinen hanke, joka järjestää tapahtumia ja antaa neuvontaa alueensa toimijoille ekologisen ja kestävämmän maaseutuelämän puolesta. 

 

Ota yhteyttä:

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta

044-7929005

tiina.saaresranta@varsinhyva.fi

Ekotekoja-blogi: https://www.varsinhyva.fi/arkisto/blogi/

Lisätietoja: https://www.varsinhyva.fi/ekoteko/

http://www.ravakka.fi/leader_ravakka/yhdistyksille/ekoteko-hanke 

Leader Varsin Hyvän Maaseutumania alkaa 9.9. – Ensimmäisessä tilaisuudessa keskustellaan Saaristomeren rehevöitymisestä

 

Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä järjestää syyskuusta alkaen teematilaisuuksien sarjan toimialueensa kaikissa kunnissa. Tilaisuuksissa kuullaan asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, tutustutaan maaseudun kehittämistoiminnan tuloksiin ja keskustellaan Leader-toiminnan tulevista tavoitteista.

Ensimmäinen tilaisuus järjestetään keskiviikkona 9. syyskuuta klo 17.30–20 Taivassalon uudessa seurakuntakeskuksessa (Keskustie 4) otsikolla Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä. Tilaisuudessa professori Kalervo Väänänen puhuu siitä, voidaanko Saaristomeren rehevöityminen pysäyttää. 

Väänäsen kesällä julkaistu selvitystyö herätti huomiota konkreettisilla toimenpide-ehdotuksillaan. Mitä voimme tehdä Saaristomeren tulevaisuuden puolesta? Mikä on kalastuksen merkitys meren hyvinvoinnille? Miten vähentää ravinnevalumia? Onko ravinteiden ja biomassan talteenotto vaihtoehto? Väänäsen puheenvuoron lisäksi illan aikana kuullaan myös paikallisesta ympäristönsuojelutoiminnasta ja maaseudun kehittämistoiminnasta. Tilaisuus on kaikille avoin, mutta ilmoittautumisia pyydetään tarjoilun vuoksi osoitteeseen tiina.saaresranta@varsinhyva.fi.

Seuraavat tilaisuudet järjestetään samalla kaavalla, mutta uusilla aiheilla. Keskiviikkona 16. syyskuuta klo 17.30 Naantalin kaupungintalon valtuustosalissa keskustellaan älykkäistä kylistä. Maaseudulla asumisen mahdollisuudet ja etätyö ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua. Mitä uusia ratkaisuja tähän on jo kokeiltu? Mitä on älykäs kylä ja asuminen? Miten elävöittää saaristoa? Mitä visioita ja ratkaisuja löytyy erilaiseen omakotiasumiseen? Älykkäät kylät ja asukkaat -illassa on tarjolla asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustelua ajankohtaisista ratkaisuista elämiseen, asumiseen ja työntekoon maaseudulla. 

Kaikki tilaisuudet alkavat kahvituksella ja jokaisessa tilaisuudessa arvotaan lähituotekassi osallistujien kesken! Turvavälit pyritään järjestämään ja koronan vuoksi osa tilaisuuksista varaudutaan järjestämään myös webinaareina.

Maaseutumania-keskustelukiertue

Ke 9.9. Taivassalo klo 17.30-20: Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä

Ke 16.9. Naantali klo 17.30-20: Älykkäät kylät ja asukkaat

To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus

To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta

Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti

Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua

To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys

Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla

Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille

Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä

Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään

Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.

Kahvila-ravintola Köpmansin paletat palauttavat kesän kielelle

 

Nauvon keskustassa toimiva kahvila-ravintola Köpmans lanseerasi kesällä 2019 Påps & Skål -paletat, eli jäätelön tapaiset jäädykkeet. Alkoholittomat påpsit ovat terveellisempi vaihtoehto mehujäälle ja alkoholia sisältävät skålit taas raikkaampi vaihtoehto perinteiselle drinkille. 

Nauvolaiset Påps & Skål -jääherkut lanseraattiin vuoden 2019 Jäätelö- ja suklaakarnevaaleilla Helsingissä. Nykyisin niitä saa jo monista kahviloista, ravintoloista ja K-kaupoista sekä tietysti Nauvon keskustasta – Köpmansista, jossa idea syntyi. 

– Aluksi teimme kylmäpuristettuja mehuja, joissa on vain viikon säilyvyys. Mietimme, miten säilyvyyttä voisi kasvattaa ja keksimme jäädyttämisen, kertoo Riitta Talvitie.

– Olimme törmänneet paletoihin jo aiemmin Tukholmassa ja hoksasimme, että se voisi olla meidän juttu, jatkaa Henri Talvitie. 

Alun perin paleta on meksikolainen jäädyke, jonka Talvitiet versioivat suomalaiseen makumaailmaan. Alkoholittomista versioista syntyi terveellisiä herkkuja, joihin ei olla lisätty vettä tai sokeria. Alkoholilliset taas suunniteltiin kuumille kesäpäiville vaihtoehdoksi perinteisille drinkeille. Lopulta pariskunnan idea vakuutti myös maaseuturahaston kirstun vartijat. 

– Leader I samma båt – Samassa veneessä antoi rahoituksen investointihankkeeseen, eli kylmälaitteisiin ja Ely-keskus kehittämishankkeeseen, eli brändäystyöhön. Nyt meillä on kansainvälistäkin vertailua kestävä sivusto ja visuaalisesti näyttävä brändi, sanoo Henri Talvitie. 

Köpmansissa yhdistyvät ruokaravintola ja kahvila sekä bed & breakfast. Omassa keittiössä valmistuvissa herkuissa käytetään mahdollisimman paljon saariston raaka-aineita.

Kuusi makua

Paletoja on myynnissä tällä hetkellä kuutta eri makua. Alkoholittomat vaihtoehdot ovat Ananas-Kiivi, Mansikka-Cantaloupe-Minttu ja Mango-Passion-Suklaa. Alkoholia sisältävät paletat ovat Mansikka-Mojito, Pina Colada vadelmilla ja Suklaa Caffe, jossa on Baileysia kahvia ja suklaata. 

Majoituspalveluitakin tarjoavan Köpmansin ruokapöydässä ollaan totuttu maistelemaan talon oman puutarhan antimia, mutta Påps & Skålissa valmistusmäärät ovat niin suuria, että raaka-aineet on ostettu muualta – kuitenkin mahdollisimman läheltä.

Kuvassa Mango-Passion-Suklaa.

Saariston kehittäminen vaatii yhteistyötä

Nauvossa kesän sesonki on jo ohi. Tänä vuonna väkeä kävi ennätysmäärät, sillä Nauvoon valmistui juuri uusi vierasvenesatama ja muutenkin lähimatkailu on nostanut päätään tänä vuonna. Syyskuussakin on vielä matkailijoita viikonloppuisin, kun Saariston rengastie on auki. Sitten hiljenee. 

Köpmansin majoituspalvelu on kuitenkin auki ympäri vuoden. Ravintolakin voidaan avata tilauksesta. 

– Kesällä täällä on aina kova kuhina ja tänä vuonna saimme majoituksesta joka päivä kymmeniä kyselyitä. Kaikki paikat olivat aivan täynnä! Meillä olisi toiveissa laajentaa majoituspalvelua. Olemme jo arkkitehdin kanssa pitäneet palaverin, mutta laajentaminen vaatisi aika ison ponnistuksen. Kausi tällä hetkellä niin lyhyt, että isoja investointeja on vaikea tehdä, Talvitiet punnitsevat. 

He itse näkevät, että saaristo voisi palvella matkailijoita hyvin myös talvikaudella.

– Se vaatisi hyvää yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Nyt jos joku tulee talvella yöpymään, niin täällä ei ole mikään paikka auki. Jos ravintolat olisivat auki, voisi tulla ihmisiäkin. Nyt majoitamme talvisin enimmäkseen remonttiporukoita, jotka käyvät rakentamassa kesämökkejä seuraavaa sesonkia varten, he jatkavat. 

Talvitiet itse asuvat Nauvossa ympäri vuoden kahden lapsensa kanssa ja viihtyvät hyvin. 

– Tämähän on upea paikka talvellakin: rauhallinen ja kaunis. Ainoastaan paremmat nettiyhteydet tarvitaan, Henri Talvitie tiivistää.

Kahvila-ravintola Köpmansin puutarha tarjoaa tunnelmalliset puitteet Nauvon vierasvenesataman kupeessa.