Varsin hyvät vanhat pelakuut kantavat mukanaan kauniita tarinoita

Maarit Heinonen pelargonien keskellä.
Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. Kuvaaja Anna Ojanen.

 

Leader Varsin Hyvän rahoittama ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama tiedonvälityshanke ”Varsin hyvät vanhat pelakuut” tutustuttaa vanhojen kotipelargonien historiaan. Tänäkin kesänä perinnepelargoneja ja niiden tarinoita esitellään Varsinais-Suomessa seitsemässä museossa ja muutamassa muussa näyttelyssä. Ensi vuonna julkaistaan suuri pelargonikuvasto!

Muolaa-niminen korallinpunainen kotipelargoni on kulkeutunut Varsinais-Suomeen Viipurista vuonna 1944 Tyyne Romun matkassa. Hän lähti Viipurista sotaa pakoon kohti Varsinais-Suomea ja pysähtyi matkalla Muolaassa, Säiniön pitäjässä, jossa hänen tyttärensä oli hoidossa. Pelargoni jäi Muolaaseen, mutta Tyyne otti siitä pistokkaita mukaan. Täydessä kukassa olleen pelargonin vierelle hän jätti mahdollisia taloon tulijoita varten lapun, jossa hän pyysi antamaan pelargonille vettä ja kirjoittamaan sen voinnista hänen siskonsa osoitteeseen Koski TL:ään. Muutaman viikon kuluttua Tyyne Romu sai siskonsa luokse kirjeen. Sen oli kirjoittanut joukkoineen rintamalta perääntynyt sotilas, joka oli yöpynyt talossa. Sotilas kertoi kukan voivan hyvin ja kastelleensa sitä. Tyyne Romun ottamat pistokkaat säilyivät hengissä ja niistä kasvaneita pelargoneja on hoidettu nyt jos useamman sukupolven voimin.

– Tämä on hyvin vahva tarina ja myös kyseinen kasvi on vahva ja kukkii hyvin. Aika monen hankkeen aineistossa olevan kotipelargonin juuret juontavat Karjalaan. Se voi olla sattumaa, mutta toisaalta voi olla myös niin, että ihmiset ovat vaalineet Karjalasta tuotuja kasveja erityisen huolellisesti osana oman synnyinseudun muistelua. Kasvia on voitu ajatella elävänä muistona omasta historiasta, tulkitsee Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. 

Muolaan ja noin sadan muun kotipelargonin tietoja julkaistaan ensi vuonna lopulla pelargonikuvastossa, jota tehdään osana Varsin hyvät vanhat kotipelakuut -hanketta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen pelargoniaiheisen tutkimushankkeen, Suomen pelargoniyhdistyksen, Tiina Niittysen ja Turun yliopiston museologian oppiaineen kanssa. Kuvastoon valittavista pelargoneista kerätään tarinoiden ja viljelyhistorian lisäksi kasvin tuntomerkit ja DNA-tiedot. 

– Toivomme, että se tietokokonaisuus, joka pelargoneista kerätään, motivoi ihmisiä säilyttämään niitä taas uusille ja uusille sukupolville. Jos joku nyt saa tuttavaltaan vaikka Muolaan pistokkaan, kasvin ympärille alkaa kertyä vuosien aikana taas uutta tarinaa. Ja juuri näin tehdään suomalaista puutarhakulttuuria, Heinonen selittää. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeessa ollaan löydetty jopa yli satavuotiaita pelargoneja. Vanhoja kotipelargoneja löytyy usein maaseudulta, jossa ihmisillä on ollut tilaa talvettaa niitä. 

– Pelargonit talvetetaan viileässä noin 5–10 asteessa. Ennen talvettamista kukinnot poistetaan ja kasvi voidaan leikata pienemmäksi talvilepoa varten. Valoa tarvitaan jonkin verran ja vettä noin kerran kuussa, kertoo Heinonen. 

Yksittäisten ihmisten lisäksi vanhojen pelargonien säilymisestä voi kiittää yhdistyksiä, kuten Suomen pelargoniyhdistystä ja Hyötykasviyhdistystä sekä kotiseutuyhdistyksiä. Lisäksi muutama kauppapuutarha on erikoistunut vanhoihin pelargoneihin. 

Seitsemän näyttelyä Varsinais-Suomessa

Tiedonvälityshanke tuo esiin vanhojen kotipelargonien monimuotoisuuden. Kukkien väriskaala on laaja ja ne voivat olla yksinkertaisia, kerrottuja tai ruusunuppuisia. Kuvassa vasemmalla Maija Noormarkku ja oikealla Viipurin evakko Liedon Nautelankosken näyttelyssä. Kuva: Janica Vilen.

Osana hanketta Varsinais-Suomen alueella on nähtävillä yhteensä seitsemän pelargoninäyttelyä: Liedossa Nautelankosken museossa, Pöytyällä Yläneen kotiseutumuseossa, Turussa Ett hem -museossa ja Kupittaan siirtolapuutarhan keskusmajalla, Kaarinassa Kuusiston Taidekartanossa, Sauvon kotiseutumuseossa sekä Naantalin museossa Hiilolan talossa. 

– Näyttelyt olivat esillä jo viime kesänä. Kohteisiin toimitettiin 5–15 pelargonia, joista kukin on tehnyt omanlaisensa näyttelyn. Kasvit talvetettiin museoilla ja tänä kesänä ne ovat taas nähtävillä. Useimmat pelargonit kukkivat alkukesästä pitkälle syksyyn. Parhaimmassa kukassa ne ovat heinä–elokuussa, Heinonen vinkkaa. 

Liedossa Nautelankosken museossa on nähtävillä Evakon tie -näyttely, johon pelargonit sopivat Heinosen mielestä erityisen hyvin. Näyttelyssä on mukana muun muassa Viipurin Evakko -kotipelargoni, joka valittiin hiljattain Kotipuutarha-lehden 80-vuotisjuhlavuoden nimikkokasviksi. 

Heinosen toiveissa olisi, että museot jatkaisivat pelargonien parissa vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. 

– Monilla museoilla on ollut pelargoneja ennenkin, mutta ne on ostettu aina vain yhdeksi kesäksi kerrallaan nimettömistä kannoista. Nyt heillä on nimellisiä kantoja, joilla on oma mielenkiintoinen historiansa, joten uskon, että museot haluavat vaalia ja talvettaa niitä jatkossakin.

Museoiden lisäksi kesäksi 2021 on tulossa muutama isompikin pelargoninäyttely: Lietoon Tiina Niittysen Pelargonitaivaaseen, Nummelle Saarelman puutarhaan ja Lepaan puutarhanäyttelyyn Luonnonvarakeskuksen osastolle. 

Paljon muistoja ja uutta tutkimusta

Pelargoneihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Pistokkaita ollaan annettu eteenpäin historian aikana monenlaisin saatesanoin. 

– Vahvimmat tarinat ovat niitä, jotka kantavat. Pelargonien kasvatus on ollut ennen kaikkea maaseudun naisten harrastus, eikä kaikista kannoista ole säilynyt mitään tietoja. Jos nyt jollain on vanha pelargoni, kannattaa kirjoittaa sen historiaa ylös. Ja kun antaa siitä pistokkaista eteenpäin, kannattaa varmistaa, että myös tarina siirtyy uudelle omistajalle, Heinonen neuvoo. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut on tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tallettaa ja tuoda päivänvaloon kotipelargonien historiaa. Sen rinnalla on käynnissä myös tutkimushanke Perinnepelargoneista hehkua puutarhaviljelyyn, jonka päärahoitus tulee Oiva Kuusisto -säätiöltä.

– Hankkeet kulkevat mukavasti yhtä matkaa. Tiedonvälityshankkeen kannalta on oleellista, että uutta tutkimustietoa on saatavilla. Tutkimushankkeessa tehdään pelargoniaineistosta kasvien ulkonäköön liittyviä havaintoja, eli mitataan varsia, lehtiä ja kukintoja sekä tehdään DNA-analyysejä, Heinonen kertoo. 

Näiden tutkimusten avulla ollaan osoitettu, että useammalla erinimisellä kotipelargonilla onkin yhteinen historia. Esimerkiksi Ruotsista tulleella vaaleanpunakukkaisella Mårbacka-perinnepelargonilla on Suomessa jo useampia eri nimiä. 

Pelargonit ovat ekologisia kasveja. Ne voivat elää oikein hoidettuina vaikka satoja vuosia. Pistokkaita voi ottaa joko maaliskuun lopussa, kun valon määrä lisääntyy tai loppukesästä, jolloin pistokkaat ehtii juurruttaa vielä ennen talvettamista. 

Maarit Heinonen kannustaa pelargoniharrastajia vaalimaan kasviensa historiaa kirjoittamalla muistiin kasvin vaiheita oman elinkaarensa ajalta ja jakamalla pistokkaita eteenpäin aina tarinoiden kera. Vahvat tarinat ovat niitä, jotka siirtyvät kasvien mukana sukupolvelta toiselle!

 

Janica Vilen

Leader-ryhmät tukivat kylätoimintaa Varsinais-Suomessa 6,4 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020

 

Leader-ryhmät ovat tukeneet maaseuturahastosta Varsinais-Suomen alueella kylien kehittämistä yhteensä 6,4 miljoonalla eurolla ohjelmakaudella 2014–2020. Kylätoimintaa kehittäviä Leader-hankkeita on toteutettu yhteensä 280. Varsinais-Suomen eläviä ja upeita kyliä juhlitaan lauantaina 12. kesäkuuta vuosittaisen Avoimet Kylät -päivän puitteissa. 

Leader-ryhmät kannustavat maaseudun asukkaita kehittämään omaa kotiseutuaan, lisäämään sen viihtyisyyttä ja luomaan uusia työpaikkoja myöntämällä tukea maaseuturahastosta. Varsinais-Suomessa kylätoimijat ovat osanneet hyvin hyödyntää Leader-rahoituksen mahdollisuuksia. Moni kylä onkin nykyisin entistä vireämpi ja valovoimaisempi Leader-yhteistyön ansiosta.

Leader-ryhmien tuella on tehty muun muassa luontopolkuja, kunnostettu yhteisiä kokoontumistiloja, kehitetty tapahtumia ja lisätty yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi kylätaloja on rakennettu tai kunnostettu Varsinais-Suomessa vuosina 2014–2020 Leader-tuella yhteensä huikeat 65 kappaletta.

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta pitää Leader-rahoitusta oivallisena välineenä kylien kehittämiseen.

– Leader-tuki on siitä hyvä työkalu, että sen kanssa voi myös kehittää toimintaa. Esimerkiksi Kotiseutuliitosta voi saada korjausavustusta kylätalojen kunnostamiseen, mutta Leader-tukea voi käyttää myös tilojen varusteluun, esimerkiksi av-laitteistojen hankintaan ja toiminnan kehittämiseen. Kylillä on usein tarvetta aika myös pieniin avustuksiin, esimerkiksi harrastusvälinehankintoihin. Sellaisiin Leader-tuki on usein paras ja välillä jopa ainoa vaihtoehto, Linkoranta kommentoi.

Hän on itsekin hakenut Leader-tukea useasti, sillä Varsinais-Suomen Kylät ry on koordinoinut vuosien varrella monenlaisia Leader-hankkeita.

– Itse olen ollut mukana usein sellaisissa hankkeissa, joissa on pohdittu osallisuutta ja pyritty parantamaan lähidemokratiaa. Hankkeissa on tehty esimerkiksi kuntatason yhdistysohjelmia, Linkoranta jatkaa.

Leader-tuki kannustaa talkoisiin

Vihiniemen kylätalo Salossa on yksi esimerkki Leader-tukea saaneesta kohteesta.

Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden budjetista voi korvata talkootyöllä. Kylien yhteiset hankkeet ovatkin usein juuri sellaisia, joissa tehdään paljon talkoita yhteisen hyvän eteen. Yhteensä kyliä kehittävissä Leader-hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 jopa 81 850 tuntia talkootyötä. Esimerkiksi Salossa Vihiniemen kylätalon keittiön ja kammarin remonteissa Koski as. kyläyhdistys teki yhteensä 448 tuntia talkoita. Joissain hankkeissa talkootyötunteja on kertynyt tuhansia.

Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Kyliä kehittävissä Leader-projekteissa on tehty talkootyötä siis yli miljoonan euron edestä!

– Se, että omavastuuosuutta voi kattaa talkootyöllä, helpottaa ihan älyttömästi. Silloin hankkeeseen ei tarvitse laittaa niin paljon omaa rahaa kiinni. Ja vaikka usein sanotaan, ettei talkoisiin enää saa ihmisiä mukaan, niin yllättävän moni kuitenkin lähtee, kun talkoista tiedottaa tarpeeksi selkeästi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Talkoissa pääseekin usein tutustumaan uusiin ihmisiin ja parhaimmillaan niissä on tosi hauskaa. Kunhan muistetaan se, ettei samojen ihmisten tarvitse käyttää kaikkea vapaa-aikaansa yhteiseksi hyväksi, Linkoranta sanoo.

Kaikki kyliä kehittävät hankkeet eivät suinkaan ole kyläyhdistysten hankkeita. Kylien toimintaa ja tiloja ovat olleet kehittämässä myös monet muut yhdistykset ja toimijat. Esimerkiksi Mynämäellä Yhteisötila Tuukin hankkeen toteuttivat Wirmon Martat. Uuden yhteisötilan eteen tehtiin yhteensä 1 431 tuntia talkoita ja nykyään siellä voi järjestää vaikka kokkauskursseja tai käydä ompelemassa.

Avoimet Kylät -päivä tulee taas 12.6.

Lemun kotiseutumuseo muuttuu Lasten museoksi! Uudessa näyttelyssä pääsee tutustumaan esimerkiksi maaseudun hajuihin.

Varsinais-Suomen monenkirjavien kylien toimintaan pääsee tutustumaan lauantaina 12. kesäkuuta, jolloin vietetään valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää. Tapahtuma järjestetään viime vuoden tavoin koronaturvallisesti verkossa. Kaikki Avoimet Kylät -päivän tapahtumat on koottu samalle kartalle osoitteeseen: avoimetkylat.fi

Tapahtumaan ilmoittautuneet kylät ovat intoutuneet tekemään muun muassa videoita, digitarinoita, kuvagallerioita ja retkeilyreitistöjä. Päivän isompana tavoitteena on digiosaamisen vahvistaminen ja kylien yhteisen näkyvyyden hyödyntäminen.

Virtuaalitapahtumien lisäksi luvassa on muutamia tapahtumia, joihin voi lähteä paikalle. Esimerkiksi Ruskon Lavamäellä vietetään kierrätystapahtumaa ja Maskun Lemussa uuden Lasten museon avajaisia.

– Ohjelmaa on Lemun kirkon molemmin puolin. Kotiseutukeskus Mäntylässä (Monnoistentie 38) on muun muassa kirppis, puffetti, käsitöitä ja keppihevosia sekä mahdollisuus varata paikka opastetulle kierrokselle uuteen Lasten museoon kirkon toiselle puolelle, kertoo Tauno Linkoranta.

Lasten museo on tehty Kemppien tuvalle. Puolen tunnin mittaiset opastetut kierrokset vetää Janna Jokela Aboa Vetuksesta kello 12–15 välillä. Näyttelyssä on vanhoja esineitä ja työkaluja ja esimerkiksi vanha kirjoituskone, jolla lapset voivat kirjoittaa vaikka kirjeitä. Osaksi kokonaisuutta tulee Lemun nimestä inspiraation saanut hajunäyttely, jossa lapset pääsevät arvuuttelemaan erilaisia maaseudun hajuja. Lisäksi näyttelyssä kerrotaan lemulaisista merkkihenkilöistä.

Avoimet Kylät -päivän järjestävät yhteistyössä Suomen Kylät ry, maakunnalliset kyläyhdistykset ja paikalliset yhdistykset ja aktiivit.

 

LUE LISÄÄ KYLIEN LEADER-HANKKEISTA

Tuohitussa kierrätetään ja suositaan lähiruokaa

Vihiniemen kylätaloa remontoidaan maaseuturahaston ja Kotiseutuliiton tuella

Suomen vanhimman tien varrelle kunnostettiin upea uimapaikka

Mynämäen Asmandiasta kuoriutui suosittu ulkoilukohde

Lemussa panostetaan luontoliikuntaan

Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla

Kyvykkäät Kylät avuksi elinkeinoelämän kehittämiseen Liedossa, Aurassa, Marttilassa ja Paimiossa

Mietoisissa panostetaan nuorten liikkumiseen

Salon Hajala on Varsinais-Suomen vuoden kylä 2020!

Lemussa panostetaan luontoliikuntaan

Punainen kajakki ja meloja merellä.

 

Maskun Lemussa on kehitetty luontoliikuntaa kolmen yhdistyksen voimin – maalla, merellä ja metsässä. Nyt kylässä riittää patikoitavaa, pyöräiltävää ja melottavaa. Samassa hankkeessa ehostettiin myös Kuurnanpään uimarantaa.

Leader Varsin Hyvän rahoittama Luontoliikuntaa Lemussa -hanke on tulossa päätökseen. Hankkeen takana on kolme lemulaista yhdistystä: partiolippukunta Kolkankävijät ry, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lemun yhdistys ja Kotiseutuyhdistys Lemun Kempit ry. 

– Hanke alkoi keväällä 2019. Koko homma lähti siitä, että halusimme kehittää Kolkanpolkua. Niin pienelle hankkeelle ei kuitenkaan ollut rahoitusta tarjolla, joten aloimme ajatella luontoliikunnan kehittämistä laajemmin. Kanootteja tänne oltiin kaivattu jo pitkään, samoin uimarannan kehittämistä oltiin mietitty. Lopulta päätimme yhdistää samaan hankkeeseen monta pientä projektia, taustoittaa Jukka Niittymäki Kolkankävijöistä.

Yhteistyö oli helppo saada käyntiin, sillä kaikki kolme yhdistystä olivat aikanaan jo perustamassa Kolkanpolkua. Tämän hankkeen myötä reitille tuli pari uutta linjausta, mutta suurin työ oli polkujen kyltitys.  

– Siellä on kolme eri reittiä, jotka ovat kaikki vähän eri pituisia ja joilla on kaikilla omat lähtöpaikkansa. Lähtöpisteiden välit voi kulkea maanteitse vaikka polkypyörällä. Nyt kun siellä on hyvä kyltitys, tietää aina, paljonko on matkaa mihinkin kohteeseen, kertoo Niittymäki. 

Kolkanpolun lähtöpaikat ovat Lemun kirjastolla, Miiaisissa ja Seijaisissa. Reittien varrella on laavuja, nuotiopaikkoja, biokäymälöitä ja näköalapaikkoja. 

Tauno Linkoranta (vas.), Tiina Hyvönen, Tiina Kosonen, Hanna Pihanperä, Jukka Niittymäki sekä iso joukko muitakin talkoolaisia ovat saaneet Luontoliikuntaa Lemussa -hankkeen jo melkein päätökseen. Uimarannalle saatiin hankkeen avulla uusi ponttonilaituri sekä kuvassa näkyvä pöytä-penkkiryhmä.

Kuurnanpään uimaranta on koko kylän suosikki

MLL:n Lemun yhdistys vastasi hankkeessa Kuurnanpään uimarannan kehittämisestä. Hankkeen myötä rannalle saatiin uusi pöytä ja penkit sekä ponttonilaituri, joka on sijoitettu veteen niin, että sinne voi uida hyppimään. 

– Tämä on ollut suosittu uimaranta jo pitkään. Täällä on pidetty uimakouluja ja vaikka mitä. Ranta on kaikille avoin ja sauna lämmitetään kesäisin kaksi kertaa viikossa, kertoo MLL:n Hanna Pihanperä. 

Jo ennen hanketta rannalla oli saunan ja laiturin lisäksi grillikatos, pukukopit ja huussit sekä kaikkien lainattavissa oleva soutuvene. 

– Tämä on ranta, jonka kaikki lemulaiset voivat tuntea omakseen. Rantaa, kuten luontoreittejäkin, pidetään kunnossa talkoilla koko kylän voimin. Ihmiset eivät muuta Lemuun etsimään elokuvateatteria, vaan ennen kaikkea luonnonläheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Siksi haluamme panostaa juuri niihin asioihin, Pihanperä sanoo. 

MLL:n aktiivit Tiina Kosonen (vas.) ja Hanna Pihanperä Kuurnanpään historiallisella laiturilla. Ennen nykyistä tieverkostoa tällä laiturilla pysähtyi höyrylaiva nimeltä Ahti, jonka kanssa Lemusta kuljettiin kaupunkiin. Sen kyydissä kulkivat ihmisten lisäksi niin kotieläimet kuin rakennustarvikkeetkin.

Kempit vuokraavat kalustoa melontaretkille

Osana hanketta on tehty myös 35 kilometrin mittainen melontareitti. Kuurnanpään uimarannan kupeessa on uusi kanoottisuoja, josta Lemun Kempit vuokraavat avokanoottia ja kajakkia sekä kunnan neljää kajakkia. 

Melontareitti kulkee upeissa merenlahden maisemissa, Natura-alueella, kauniiden rantalehtojen ja laidunalueiden lomassa. Metsähallituksen lintulava on Kuurnanpäästä katsottuna heti seuraavan niemen päässä. Alueella riittääkin vesilintuja bongattavaksi. Kaulushaikarat pysyttelevät yleensä visusti piilossa, mutta niiden reviirihuudot kuuluvat resonoivina matalina puhalluksina koko alueella ja luovat luontoretkelle jännittävän tunnelman. 

Lemun Kempit vuokraavat ensi kesänä kanoottia ja kajakkeja uudelle melontareitille, joka lähtee Lemun uimarannalta.

Virtuaalinen opastus pyöräretkelle

Hankkeessa on suunniteltu myös noin 14 kilometrin mittainen pyörälenkki, jonka varrelle osuu toistakymmentä historiallisesti tai kulttuurisesti kiinnostavaa kohdetta. Pyörälenkin lanseeraustapahtuma pidetään 19. kesäkuuta, jolloin pysähdyspaikkojen taustoihin tutustutaan oppaiden avulla. Oppaina toimivat ainakin Tauno Linkoranta ja Tiina Hyvönen. 

– Lähtöpaikka on kotiseutukeskuksella, eli Mäntylässä. Heti 200 metrin päässä on ensimmäinen kohde, vanha kivikautinen asuinalue. Lisäksi pysähdytään muun muassa Lemun vanhoilla kaupoilla, Kallelan kylässä, Miiaisten talvikievarissa ja Mannerjärvellä, kertoo Tiina Hyvönen. 

Opastusten pääasiallinen tiedon lähde on ollut Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta -kirja. 

Tapahtuman jälkeen reittiä pääsee polkemaan omatoimisesti virtuaalioppaan kera. Maastoon ei ole siis tulossa kylttejä, vaan opastuksen pariin pääsee omalla mobiililaitteella. Sovellus hälyttää, kun pyöräilijä saavuttaa pysähdyspaikan ja tarjoaa sitten tietoa paikan historiasta. 

Lemussa tapahtuu 

Kuvassa Lemun kotiseutumuseon punainen rakennus.
Lemun kotiseutumuseo muuttuu Lasten museoksi! Uudessa näyttelyssä pääsee tutustumaan esimerkiksi maaseudun hajuihin.

Luontoliikuntaa Lemussa -hankkeen lisäksi Lemussa tapahtuu nyt muutenkin paljon. Metsähallitus valmistelee yhteistyössä paikallisten koululaisten kanssa lintulavalle uusia opaskylttejä. 

– Opaskyltteihin tulee qr-koodit, joita hallinnoidaan koulusta käsin. Meidän neljäsluokkalaiset ovat hakeneet tietoa ja suunnitelleet opastuksen sisältöä. Qr-koodista pääsee näkemään oppilaiden piirtämää, kirjoittamaa ja valokuvaamaa sisältöä, kertoo Lemun koulun opettaja Tiina Hyvönen. 

Lisäksi Lemun Kempit puuhaavat parhaillaan mysteerihuonetta, AirBNB-majoitusta ja kesäkeittiötä Kotiseutukeskus Mäntylään. 

– Mäntylä on aikanaan kunnostettu Leader Varsin Hyvän rahoituksella ja nyt valmistuvaan kesäkeittiöönkin on saatu rahoitus Varsin Hyvältä, Tauno Linkoranta lisää.

Myös Kotiseutumuseolla tapahtuu. Avoimet kylät -päivänä 12. kesäkuuta Lemussa avataan Lasten museo kirkon vieressä olevaan kotiseutumuseoon. Yläkertaan on tulossa vanha koululuokka ja alakertaan tupa ja kamari. Näyttelyssä on vanhoja esineitä ja työkaluja ja esimerkiksi vanha kirjoituskone, jolla lapset voivat kirjoittaa vaikka kirjeitä. Osaksi kokonaisuutta tulee Lemun nimestä inspiraation saanut hajunäyttely, jossa lapset pääsevät arvuuttelemaan erilaisia maaseudun hajuja. Lisäksi näyttelyssä kerrotaan lemulaisista merkkihenkilöistä. 

Lasten museota on tukenut Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto. 

 

Janica Vilen

Kesä täynnä tapahtumia! Aurajoentie kutsuu seikkailulle kansallismaisemaan!

Pariskunta Aurajoen rannalla.
Kuva: VisitLieto.

 

Kesän kohisevin uutuus on Varsinais-Suomen maalaismaisemaa halkova uusi Aurajoentien matkailutie. 70 kilometrin matkalla voi pysähtyä ihastelemaan koskien pauhua, tähystää viljavien peltojen yli, todistaa historian havinaa vanhoissa kirkoissa ja museoissa sekä pysähtyä herkuille kahviloihin.

Uusi matkailutie, Aurajoentie, kulkee Turusta Oripäähän asti valtakunnallisesti arvokkaalla Aurajokilaakson maisema-alueella. Tänä kesänä matkailutien kokonaisuutta nostetaan kaiken kansan tietoisuuteen.

Aurajoentie herää eloon, kun matkailutien varren historiallinen kansallismaisema nousee tärkeäksi alueellisen ja kotimaan matkailun kärjeksi. Kansallismaisema joen kera, luonto, maaseudun rauha, museolliset kahvilat ovat tien parhainta antia. Maisemista voit nauttia parhaiten moottoripyörällä, kävellen, pyöräillen tai suppaillen, kertoo matkailukoordinaattori Susanna Ansio.

Matkailutiellä on tekemistä monenlaiselle matkailijalle läheltä ja kaukaa. Lapsiperheille sopivat muutaman kilometrin luontopolut. Aktiiviliikkujat voivat pyöräillä koko matkan ja halutessaan tulla bussilla takaisin lähtöpisteeseen tai nukkua yön yli riippukeinussa. Motoristit voivat ajella tietä ja nauttia kahviloiden tarjonnasta. Turusta voi vuokrata polkupyöriä, jotka voidaan kuljettaa vaikka Aurajoentien pohjoispäähän. Sähköläskipyöriä tai sup-lautoja voi vuokrata matkan varrelta. Tiellä toimii julkista liikennettä välillä Turku-Lieto-Aura-Pöytyä-Oripää. Matkailuinfot palvelevat matkailijoita kaikissa tien varren kunnissa.

Tien elävyyttä ja tunnettuutta nostetaan tulevana kesänä, kun erilaiset tapahtumat synnyttävät vipinää tien läheisyyteen. Aurajoentien kesän starttaa valtakunnallinen teemapäivä, Avoimet Puutarhat sunnuntaina 20. kesäkuuta. Heinäkuun alkuun on suunniteltu Aurajoki SUP 3.–4. heinäkuuta, joka ihastuttaa jokimaisemallaan. Heti seuraavana viikonloppuna Oripään valtaa Villi ori 9.–10. heinäkuuta. Elokuun 28.–29. on aika superviikonlopun, sillä silloin toteutetaan Aurajoentien Yö ja Kulttuuriralli. Samalla juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja Varsinais-Suomen Museopäivää. Kesän aikana testataan myös ihastuttavaa lammasjoogaa ja juhlitaan laululavan avajaisia joen varrella Aurassa.

Vanha keskiaikainen tielinja, johon Aurajoentie perustuu, alkaa Turun Suurtorilta, kulkee Raunistulan läpi ja Maarian kirkon ohi kohti Auraa (tie 222). Matkailutie halkoo Liedon kuntaa, Auran keskustaajaman ja Pöytyän Riihikosken päättyen Oripään keskustaajaman koillispuolelle. Tämä Aurajoen länsirantaa kulkeva vanha ja historiallinen tie on tunnettu Museoviraston rekistereissä Varkaantienä, kuuluu Museoviraston luokkaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.

Aurajoentien matkailutie on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Matkailutien palvelukartta valmistuu toukokuun lopulla ja tienvarsikyltit saadaan paikoilleen syksyllä. Palvelut, luontokohteet ja nähtävyydet aukioloaikoineen löytyvät osoitteesta www.aurajoentie.fi

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon-hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Aurinko helli Euroopan kansallispuistopäivänä luontoon lähteneitä etätyöläisiä

Taina Simola Kurjenrahkan kansallispuistossa. Takana näkyy nuotiopaikka.
Taina Simola etätöissä Kuhankuonolla.

 

Maanantaina 24. toukokuuta vietettiin Euroopan kansallispuistojen päivää, jonka kunniaksi Outdoor Leader -hankkeissa mukana olleet Leader-ryhmät haastoivat ihmiset lähtemään etätöihin ulos. Haasteeseen pystyi osallistumaan vaikka omasta lähimetsästä käsin, mutta lisäksi tarjolla oli Leader-ryhmien järjestämiä etätyötapahtumia, joita vietettiin kauniissa auringonpaisteessa ympäri Suomen – ja vähän Ruotsinkin puolella. 

Euroopan puistopäivää vietetään vuosittain toukokuussa upeiden kansallispuistojemme kunniaksi. Euroopan ensimmäinen kansallispuisto tehtiin Ruotsiin vuonna 1909. Suomessa on yhteensä 40 kansallispuistoa – luonnonsuojelualuetta, joiden tehtävä on turvata luonnon monimuotoisuutta ja samalla tarjota ihmisille virkistysmahdollisuuksia. Monia niistä on kehitetty maaseuturahaston tuella.

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden hankeneuvoja Taina Simola kertoo, että idea Euroopan puistopäivän etätyöhaasteesta lähti kansainvälisen Outdoor Leader -hankkeen helmikuisesta webinaarista, johon ruotsalainen Linus Olofsson osallistui nuotiopaikalta käsin 15 asteen pakkasessa. Olofsson kertoi webinaarissa, miten hän on koko korona-ajan tehnyt etätöitä ulkona ainakin parina päivänä viikossa. Ulkona työskentely on hänen mukaansa vähentänyt stressiä, lisännyt luovuutta ja iloa sekä tuonut päivään liikettä ja valoa. Hän suositteli kokeilemaan ulkona työskentelyä vaikka parikin tuntia päivässä.

Outdoor Leader -hankkeessa mukana olleet ryhmät ottivat vinkistä vaarin ja haastoivat muutkin mukaan. Maanantaina etätöihin kokoonnuttiin muun muassa Kurjenrahkan ja Teijon kansallispuistoihin sekä Maskun Rivieralle, Rauman Nasulammelle, Euraan Kiperin laavulle ja Vimpeliin Lakeaharjulle.

Kurjenrahkan kansallispuistossa kävi työskentelemässä yhteensä seitsemän ihmistä. Yksi heistä oli Yle Turun radiotoimittaja Kimmo Gustafsson, joka teki kansallispuistosta käsin suoraa radiolähetystä. Taina Simola osallistui Kurjenrahkasta muun muassa kansainväliseen Teams-kokoukseen. Lounas grillattiin nuotiopaikalla ja sopivia etätyöpisteitä löytyi niin taukopaikoilta kuin Savojärven rannalta. Paikalla piipahti myös useita retkipäivää viettäneitä kulkijoita ja Vehmaalta tullut koululuokka, joka tutustui kansallispuistossa erityisesti suokasveihin.

Kuvassa Taina Simola ja Kimmo Gustafsson istumassa pirttipöydässä Kurjenpesän pihalla.
Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden hankeneuvoja Taina Simola ja radiotoimittaja Kimmo Gustafsson Kurjenpesän pihalla.
Kuvassa etualalla Kariholman opaskyltti ja taustalla Anu Pekanniemi tekemässä töitä tietokoneella.
Teijon kansallispuistossa työskenteli Leader Ykkösakselin väki. Kuvassa koneensa äärellä Anu Pekanniemi. Kuva: Jaana Joutsen.
Pia Poikonen tekee töitä tietokoneella istuen puun juurella.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen työn touhussa Maskun Rivieralla. Kuva: Eila Hoffrén.
Kuva nuotiopaikalta, jossa on etätyöläisiä ja retkeilijöitä. Etualalla nainen lastenvaunujen kanssa.
Etätyöpäivän luonnossa kruunasi nuotiopaikalla valmistettu lounas. Rauman Nasulammella samojen tulien ääreen kokoontuivat sekä etötyöläiset että retkeilijät. Kuva: Jouko Parviainen.
Kuvassa etualalla tietokone, jossa on auki Teams-kokous ja taka-alalla Päivi Kultalahti ja Heikki Salmela.
Lakaniemi-Pokela-Pyhälahti kyläyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Salmela kävi jutustelemassa Aisaparin kehittämissuunnittelija Päivi Kultalahden kanssa Lakiksella, ja toteamassa, että yhteydet muihin Outdoor Leader-hankkeessa mukana oleviin ryhmiin toimivat hyvin. Kuva: Marita Mattila.
Kuvassa etualalla tietokone ja grilli. Takana Rauni Halonen istuu tietokoneella.
Leader Pyhäjärviseutu teki etätöitä Kiperin laavulla Eurassa. Kuvassa Rauni Halonen. Kuva: Ida Pakkanen.
Näyttökuva Teams-kokouksesta, jossa näkyy monet kasvot.
Etätyötä luonnossa -päivän aikana järjestettiin myös Outdoor Leader -hankkeen päätöskokous, johon osallistui toistakymmentä ihmistä erilaisista luontokohteista sekä Suomesta että Ruotsista.

 

 

Leader-ryhmät kutsuvat rentoihin etätyötapahtumiin Euroopan puistopäivänä 24.5.

 

Kansainvälisessä Outdoor Leader -hankekokonaisuudessa mukana olevat Leader-ryhmät järjestävät yhteistyökumppaneidensa kanssa Euroopan puistopäivän kunniaksi Etätyötä luonnossa -tapahtuman maanantaina 24. toukokuuta. 

Leader-ryhmät kannustavat ihmisiä työskentelemään luonnossa maanantaina 24. toukokuuta Euroopan puistopäivän kunniaksi. Osallistua voi kolmella tavalla: 

  • Saapumalla paikalle Leader-ryhmien järjestämiin tapahtumiin.
  • Ottamalla etäyhteyden muihin osallistujiin vaikka oman lähimetsän laavulta käsin.
  • Tekemällä itsenäisesti tai omalla työporukalla mitä tahansa töitä etänä luonnon helmassa.

Puistopäivän Leader-tapahtumissa on tarkoitus kokoontua yhteen pieninä ryhminä paikallisiin luontokohteisiin ja pitää etänä yhteyttä toisiin ryhmiin, myös Ruotsiin kello 11–12. Kokouksen jälkeen voivat kaikki osallistua tapahtumaan ja vaihtaa ideoita sekä luonto- ja retkikohteiden että Leader-toiminnan kehittämisestä. 

Tempaus järjestetään osana kansainvälistä Outdoor Leader -hankekokonaisuutta, jossa on mukana yhdeksän Leader-ryhmää. Ryhmät toimivat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Ruotsissa. Tapahtumiin toivotaan paikalle erityisesti Outdoor Leader -hankkeissa mukana olleita ihmisiä, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat avoimia kaikille teemoista kiinnostuneille. Hankkeissa mukana olleita yhdistyksiä kannustetaan kokoontumaan pienissä porukoissa omien alueidensa laavuille tai muihin luontokohteisiin – ja osallistumaan keskusteluun. 

Puistopäivän etätyötempaukseen osallistuminen ei kuitenkaan vaadi saapumista tapahtumiin, vaan päivään voi osallistua vaikka omasta puutarhasta käsin. Kello 11 alkavaan kokoukseen toivotaankin videoterveisiä mahdollisimman monenlaisista luontokohteista. Kokous järjestetään Teamsin kautta. Kutsulinkki lähetetään ilmoittautuneille ennen kokouksen alkua. Ilmoittautuminen 21.5. mennessä oman alueen tapahtuman yhteyshenkilölle. Yhteyshenkilöt löydät seuraavalta sivulta.  

Eurooppalainen puistopäivä on hyvä syy lähteä lähiluontoon työskentelemään pariksi tunniksi myös ihan itsekseen tai omalla työporukalla!

 

Euroopan puistopäivän Leader-tapahtumat Suomessa:

Leader Varsin Hyvän alueella kokoonnutaan Maskun Rivieralle Isonkivenrantaan, osoitteeseen Ruskontie 43, Masku kello 11–13. Varsin Hyvän etätyöpisteellä on kahvitarjoilu ja myös grilli on kuumana, eli lounaaksi voi pakata mukaan vaikka makkaraa! Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Maskun kunnan kanssa. 

Yhteyshenkilö: Jouko Parviainen, 044 7291 302, jouko.parviainen@varsinhyva.fi

Leader Ravakan alueella kokoonnutaan Rauman Nasulammen nuotiopaikalle, jonne lähtee polku Metsätähdentien parkkipaikalta. Tilaisuus järjestetään kello 11–13 yhteistyössä Rauman kaupungin ja Rauman Ladun kanssa. Reitti on esteetön, joten tapahtumaan pääsee myös pyörätuolilla ja lastenrattailla. Omat makkarat voi ottaa mukaan. Rauman kaupunki tarjoaa polttopuut ja Ravakka kahvit!

Yhteyshenkilö: Jouko Parviainen, 044 7291 302, jouko.parviainen@varsinhyva.fi

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit kokoontuu Kurjenrahkan Kansallispuistossa Kurjenpesän luontotuvalle. Kokoustila Kurkela on varattu käyttöön kello 9–15. Yhteys muihin ryhmiin otetaan kello 11–12 ja muuten päivän aikana on tarkoitus tavata muita luontomatkailutoimijoita ja tehdä etätöitä. Paikalla on Leader-ryhmän lisäksi Metsähallituksen väkeä ja Kurjenrahkalla toimivia  yrittäjiä. Kurkelassa pystyy lataamaan vaikka työvälineiden akkuja sillä aikaa, kun nauttii tauoista nuotiopaikalla. Jokivarsikumppanit tarjoaa kahvit ja omia eväitä voi ottaa mukaan. 

Yhteyshenkilö: Taina Simola, 044 025 1521, taina.simola@jokivarsi.fi

Leader Ykkösakseli tekee töitä ulkona Teijon kansallispuistossa Kariholman keittokatoksessa. Pysäköintialueen osoite on Matildanjärventie 20 ja sieltä on noin 600 metrin matka Matildanjärven rantaan. Ykkösakselin väkeä voi mennä tapaamaan kokouksen jälkeen kello 12–14. Puistopäivässä voi keskustella vaikkapa hankeideoista tai nauttia grillattavista. Ykkösakseli pyytää kiinnostuneita ilmoittautumaan tapahtumaan etukäteen klikkaamalla tästä! Tapahtumassa on kahvitarjoilu. 

Yhteyshenkilö: Anu Pekanniemi, 050 430 6385, anu.pekanniemi@ykkosakseli.fi

Leader Pyhäjärviseutu kokoontuu Euran Kiperin laavulle kello 10–13. Kaikille avoimen ja nopeasti suosituksi tulleen Kiperin laavun on rakentanut Euran Pallo vuonna 2019 Leader Pyhäjärviseudun tuella. Paikalla on kahvitarjoilu ja mahdollisuus vaihtaa ajatuksia reitistöasioista ja luontomatkailusta. 

Yhteyshenkilö: Rauni Halonen, 044 046 6453, rauni.halonen@pyhajarviseutu.fi

Leader Aisapari ottaa osaa tapahtumaan Vimpelin Lakeaharjulta eli Lakikselta. Paikalla on Outdoor Leader -hankkeessa mukana olevaa Aisaparin väkeä sekä Lakiksen yrittäjä Jouni Niemelä. Tapahtuman yhteydessä esitetään Aisaparin alueen luontokohteista koottu parin minuutin mittainen video.

 

Lisätietoa Euroopan puistopäivästä:

https://www.europarc.org/nature/european-day-of-parks/

Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla

Retkeilijöitä kävelemässä Tummamäen luontopolulla

 

Tummamäen luontopolulla kävijät pääsevät tutustumaan Vehmaan seudun pitkään kivityöhistoriaan. Vanhalla louhosalueella mutkitteleva luontopolku tarjoaa kävijöilleen vaihtelevia maisemia rääpekivikasoista vehreään metsikköön – tauolle taas voi pysähtyä vaikkapa louhosmontun rantaan rakennetulle grillikatokselle. Syvemmälle alueen historiaan pääsee halutessaan sukeltamaan noin kilometrin päässä sijaitsevassa kivityömuseossa. 

Lahdingon kylässä sijaitseva Tummamäen luontopolku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan. Noin puolentoista kilometrin mittainen polku vie kävijänsä aikamatkalle kymmenien vuosien taakse, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin graniittia. 

– Tummamäen louhimo perustettiin vuonna 1931, ja graniittia louhittiin parhaimmillaan yli kuudentoista hehtaarin alueella. Louhinta kuitenkin lopetettiin yli neljänkymmenen toimintavuoden jälkeen vuonna 1976, kertoo Marjo Lehtonen, joka miehensä Reijo Lehtosen kanssa toimii aktiivisesti polkua ylläpitävässä Lahdingon kyläyhdistyksessä.

Nykyisin alueella sijaitsee louhimisen sivutuotteena syntyneestä “rääpekivestä” kasattu korkea harjanne, jonka päällä luontopolku osittain mutkittelee. Lahdingon kyläyhdistys rakensi polun Leader Ravakan tuella vuonna 2013, ja se oli osa kylien lähiluontokohteiden kehittämiseen tähtäävää Kaik polu viä peril -hanketta. Alue haluttiin saada hyötykäyttöön mielenkiintoisen historiansa vuoksi.

– Monet vanhat louhosalueet sijaitsevat yksityismailla tai ne ovat vielä toiminnassa. On mukavaa, että on olemassa edes yksi paikka, jossa ihmiset pääsevät tutustumaan kivityön muovaamaan ympäristöön, kertoo Leader Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson.

Lahdingon kyläyhdistysaktiivit Reijo ja Marjo Lehtonen
Lahdingon kyläyhdistysaktiivit Marjo ja Reijo Lehtonen ovat olleet alusta saakka mukana polun kehittämisessä. Taustalla näkyvällä esiintymislavalla on järjestetty kesäisin muun muassa Louhoskonsertti.

Monipuolinen luontopolku on myös oiva paikka kesätapahtumille

Polulla vierailee tuhansia kävijöitä vuosittain, ja se on saanut paljon positiivista palautetta erityisesti monipuolisuudestaan.

– Vaikka polku on lyhyt, kulkee se silti hyvin vaihtelevissa maisemissa, kertoo Marjo Lehtonen. 

– Metsämaisema ja kivikasat yhdistyvät polulla hienosti vehmaalaiseen kulttuurimaisemaan. Lisäksi polulla on korkeuseroja ja sen varrelta löytyy vettä monesta eri kohtaa, mielenkiintoista kivityöhistoriaa tietystikään unohtamatta, täydentää Tuuli Jansson.

Luontopolulla voi historiaan tutustumisen lisäksi ihailla alueen monipuolista kasvistoa tai vaikka grillata makkaraa. Toinen polun tulentekopaikoista, Kivitasku-niminen laavu, sijaitsee lammen takana kohoavilla kallioilla, mutta sinne on esteetön kulku luontopolun parkkipaikalta. Laavulta on lisäksi suora näköyhteys kahden montun väliin pystytetylle esiintymislavalle, jolla järjestetään kesäisin muun muassa konsertteja.

– Elokuussa järjestettävä Louhoskonsertti on houkutellut paikalle jopa satoja kävijöitä. Sen avulla olemme myös keränneet varoja polun kunnostamiseen, kertoo Reijo Lehtonen.

Lahdingon kyläyhdistys järjestää alueella myös opastettuja kierroksia. Marjo Lehtosen mukaan oppaat ovat alueen louhostyöntekijöiden jälkipolvea, joten kierroksella kävijät pääsevät kuulemaan tarinoita ajalta, jolloin louhos oli vielä toiminnassa. Lisäksi polun varrelle pystytetyt opastaulut kertovat louhoksen historiasta ja sitä ympäröivästä luonnosta.

Tummamäen luontopolun grillikatos.
Louhosmontun rannalla sijaitsevalle grillipaikalle voi pysähtyä vaikkapa paistamaan makkaraa.

Toiveissa tiiviimpi yhteistyö kivityömuseon kanssa

Lahdingon kylässä sijaitsee myös Vehmaan kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä kotiseutumuseo, vanha ruotusotamiehen torppa ja kivityömuseo, joissa kävijät voivat tutustua tarkemmin alueen historiaan. Kyläyhdistyksen toiveissa onkin tiivistää yhteistyötä museoiden kanssa entisestään. Yhdistyksellä on nimittäin tulevaisuudessa suunnitelmana järjestää alueella kierroksia, joihin kuuluu opastuksen lisäksi myös ruokailut ja vierailu museolla.

– Kivityömuseo ja luontopolku kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että olisi tärkeää tehdä entistä enemmän yhteistyötä, selventää Marjo Lehtonen.

Reijo Lehtonen sen sijaan suunnittelee pystyttävänsä yhden rääpekivikukkulan päälle tiipiin, ja toisen sammaloituneen harjanteen päälle hänen on tarkoitus rakentaa pitkospuut, jotta kävijät pääsisivät ihmettelemään alueella kasvavien sammallajien monimuotoisuutta.

Vaikka kehittämisen kohteita ja uusia ideoita löytyy, kyläyhdistys kuitenkin kokee, että luontopolku on jo ylittänyt odotukset moninkertaisesti. Tavoite Vehmaan kivityöhistorian saattamisesta suuren yleisön tietoisuuteen on täyttynyt ja alue on saatu hyötykäyttöön.

Tuuli Jansson Leader Ravakalta.
Leader Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson auttaa kyläyhdistystä uusimaan luontopolun kyltit ja opasteet. Tarkoituksena olisi hankkia muutama suurempi pääopaste karttoineen uuden parkkipaikan läheisyyteen.

 

Reijo Lehtonen, Marjo Lehtonen ja Tuuli Jansson kivityömiesten taukoringillä.
Metsään asetellut lohkareet ovat Lehtosten mukaan todennäköisesti toimineet kivityömiesten taukorinkinä.

 

Vehmaalaista peltomaisemaa.
Luontopolku kulkee Vehmaan vehreissä peltomaisemissa.

 

Ilmakuva Tummamäen luontopolun alueesta. Kuvassa muun muassa louhosmontut.
Kivitasku-laavu kohoaa kalliolla louhosmonttujen yläpuolelle. Kuvassa oikealla luontopolun hiljattain laajennettu parkkipaikka, josta on esteetön kulku laavulle.

 

Reijo Lehtonen ja Tuuli Jansson rääpekivikasan edessä.
Louhimisen sivutuotteena syntyneet kivet on järjestetty siististi korkeaksi seinämäksi.

 

Sammaleinen rääpekivikasa.
Reijo Lehtonen on suunnitellut avaavansa sammaleisen rääpekivikasan päälle erityisen sammalpolun, sillä kivien päältä löytyy useaa eri sammallajia.



Nina Maunuaho

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

Nina Sirén Ihana Puodissa.

 

Petri ja Nina Sirén uskovat kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon, Halikon Design Hilliin, ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee taas täksi kesäksi.

PetriS Chocolaten tuotteita pääsi maistamaan Mathildedalissa ensi kerran vuonna 2017, kun Nina Sirén päätti tulla kesäksi vanhaan ruukkikylään pitämään pop up -kauppaa. Sinä kesänä Mathildedalin vanha kyläkoulu oli myynnissä – ja siitä se ajatus sitten lähti. 

– Olimme asuneet pitkään Fiskarsissa ja sen jälkeen kaksi vuotta Porvoossa. Mietimme jo lasten koulunkin vuoksi, että ei kai me taas voida muuttaa, mutta sydän veti tänne, muistelee Siren. 

Lopulta perhe muutti vanhan koulurakennuksen yläkertaan ja remontoi alakertaan tilat suklaakahvilalle, Ihanalle puodille sekä bed and breakfast -toiminnalle. 

– Aluksi ajattelimme, että Petri voi hyvin ajaa Porvooseen töihin, mutta käytännössä idea osoittautui mahdottomaksi. Viime vuoden heinäkuussa Petri ei ehtinyt kertaakaan käydä kotona ja sen jälkeen päätimme siirtää tuotannon tänne. Avasimme kuitenkin sattumalta suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sirén muistelee. 

Se oikea paikka oli Halikossa moottorien varrella sijaitseva Design Hill, jonka yrittäjä Tony Pelander oli juuri laajentamassa tiloja ja tarjosi heille paikkaa uudistuvasta Design Hillistä.

– Ajoimme kotiin ja mietimme asiaa matkan ajan. Tästä kotipihasta sitten jo soitimme, että tartumme tarjoukseen. 

Nyt Design Hillissä on upea 70-neliöinen suklaastudio ja myymälä. Yrityksen koko tuotanto siirrettiin sinne kevään 2021 aikana, joten nyt koti ja tuotantotilat ovat saman kunnan sisällä, mutta Mathildedalissa oleva talo sai jäädä ennalleen. 

– Ratkaisu oli hyvä jo senkin vuoksi, että ei tämä vanha rakennus olisi pidemmän päälle kestänyt sellaista tilojen käyttöä.

Design Hillin uuteen toimipisteeseen palkattiin kolme uutta kondiittoria ja yksi muutti yrityksen mukana Porvoosta. Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi suklaakauppa ja Ihana Puoti. 

Design Hillin suklaastudiossa toteutuu myös yrityksen pitkäaikainen haave: nyt asiakkaat näkevät lasin läpi, miten suklaata valmistetaan käsityönä. Näytöstilojen rakentamiseen on haettu tukea maaseuturahastosta. 

Maitosuklaata, valkosuklaata, rubiinisuklaata… Jokaiselle oman maun mukaan!

Uudistukset jatkuvat

Koronavuosi on tuonut mukanaan mahdollisuuden tarkastella yritystoiminnan suuntaa. Jo seitsemän vuotta toiminnassa ollut verkkokauppa on koronan myötä saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle ja Mathildedalinkin toimipistettä kehitetään.

– Päätimme lopettaa bed and breakfast -toiminnan ja laajentaa Ihanaa Puotia ja suklaakahvilaa entisiin majoitushuoneisiin. Tällä tavoin voimme olla auki ympäri vuoden ja minulle jää paremmin aikaa päätuotteemme markkinointiin, kertoo Sirén. 

Talviaikaan ovet ovat auki perjantaista sunnuntaihin ja ainakin viime talvi oli Mathildedalissa vilkas, sillä hyvä lumitilanne toi paljon laskettelijoita naapuriin Meri-Teijolle. Monet vanhemmat jättivät perheen nuoret rinteeseen ja tulivat itse siksi aikaa tutustumaan Mathildedaliin. 

Ensi kesänä suklaakahvilassa on sisällä jo 40 asiakaspaikkaa ja puutarhassa vähintään saman verran. Suklaaherkkujen lisäksi kahvilasta saa lounasaikaan keittoja, salaatteja ja  leipiä.

– Etsimme myös koko ajan uusia jälleenmyyjiä. Tässä ajassa ei enää haluta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, Sirén toteaa. 

Ihana Puotiin Nina Sirén tuo itse ulkomailta esimerkiksi saippuoita ja lisäksi myynnissä on muun muassa kotimaista käsityötä.

Praliinit, kakut ja keksit kärkenä

PetriS Chocolate on tunnettu ennen kaikkea praliineistaan: pienistä pyöreistä suklaakonvehdeista, joissa on ohut kuori ja paljon täytettä. Suomalaisten asiakkaiden suosikkimaku on paahdettu valkosuklaa, jota taas ei muualla Euroopassa syödä juuri lainkaan. Nina Sirén itse valitsee praliininsa mauksi mieluiten vadelmaa, veriappelsiinia tai sitruunaa. 

– Niissä on ihana hapokkuus ja aromikkuus. Meidän suklaat eivät muutenkaan ole ollenkaan niin makeita kuin vaikka belgialaiset. 

Yhden praliinin hinta on 1,60 euroa ja työvaiheita sen valmistukseen saattaa olla seitsemän: suklaan valaminen, täyttäminen, jähmettyminen, sulkeminen ja mahdollisen värin suihkutus kolmeen kertaan. Tällä hetkellä värit ovat vallalla suklaatrendeissä. Kirkkaat värit yhdistettynä luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoittaa sitä, että työvaiheita tulee lisää, kun värit pitää suihkuttaa moneen kertaan. 

Praliinien lisäksi valikoimassa on suklaakakkuja, -keksejä ja esimerkiksi suklaalla päällystettyjä pähkinöitä. Valikoimassa pysyviä tuotteita on jo yli sata ja lisäksi kymmeniä kunkin sesongin mukaisia kausituotteita. Joulu on suklaan suurin sesonki, sen jälkeen tulee pääsiäinen.

– Petri tekee parhaillaan uutta reseptiikka, jonka avulla meidän kaikki tuotteemme ovat pian gluteenittomia. Suurin osa on jo nyt, mutta kekseihin vaihdetaan vielä salolainen härkäpapujauho!

Kaikki tuotteet on suunniteltu eettisyys, paras mahdollinen laatu, käsityöläisyys ja luonnonmukaisuus edellä. Kaakaopapuja ei Suomessa kasva, mutta muuten yritys pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon kotimaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Suklaata tulee useammasta maasta – aina grand cru -laatua. Madagaskarilta tulee marjaisimmat maut ja Venetsuelasta pehmeimmät. Alkuperämaan sijaan makuun vaikuttavat kuitenkin enemmän kasvuolosuhteet ja käsittely. 

Suomalaisuus tulee esiin muun muassa marjojen käytössä, mutta muuten PetriS Chocolate luottaa ranskalaiseen suklaaperinteeseen. Koneistukset taas on ostettu Italiasta. 

– Euroopassa suklaapuodit kaatuvat nyt koronan vuoksi saappaat jalassa, mutta täällä tilanne on onneksi parempi. Suklaata ollaan saatu koko ajan normaalisti, mutta esimerkiksi pakkauksia ei meinattu syksyllä löytää, Sirén sanoo. 

Kuvassa praliineja ja Mendiants-suklaakiekko, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä, pähkinää, marjoja ja suolaa. Mendiants on ranskaa ja tarkoittaa kerjäläisiä – tuote vastaa samaan tarpeeseen kuin Suomessa köyhät ritarit.

100-vuotias koulutalo kiinnostaa

Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921. Syksyllä on luvassa siis talon 100-vuotisjuhlat. 

– Haaveilen isoista puutarhajuhlista, mutta emme ole vielä suunnitelleet oikeastaan mitään, kun emme tiedä tulevan kesän koronarajoituksista. Juhlien suunnitteluun voisi pyytää myös kyläläisiä mukaan. Täällä on paljon asukkaita, jotka ovat aikanaan käyneet koulua tässä talossa, Sirén kertoo. 

Koulutoiminta loppui talossa 60-luvulla. Sen jälkeen talossa on pidetty vanhainkotia ja sen jälkeen pyöritetty majoitus- ja kahvilatoimintaa. 

Ilmakuva rakennuksesta.
Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921.

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan!

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita.

Sinut on haastettu! Lähde viettämään Unelmien liikuntapäivää Leader-rahoituksella kehitettyihin kohteisiin!

 

Tänään 10. toukokuuta Suomessa vietetään Unelmien liikuntapäivää, joka haastaa kaikki suomalaiset liikkeelle. Varsinais-Suomi on täynnä koronaturvallisia ulkoliikuntakohteita, joita on kehitetty kosolti myös Leader-rahoituksella. 

Leader-ryhmät ovat vuosina 2014–2020 tukeneet yhteensä 125 liikuntakohteen rakentamista, kunnostamista tai laajentamista Varsinais-Suomessa. Rahallista tukea näihin kohteisiin on myönnetty yhteensä 3 374 000 euroa. 

Viime vuosina Leader-rahoitusta on liikuntapuolella haettu eniten luontopolkujen ja reitistöjen kehittämiseen. Yhteensä 31 polkua voi tänäänkin lähteä tallaamaan maaseuturahaston ansiosta. Luontopolkujen lisäksi liikuntahankkeista nousevat esiin kuntoportaat ja frisbeegolfradat. Leader-tuella tehtiin vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomeen yhteensä yhdeksät kuntoportaat ja kahdeksan frisbeegolfrataa. 

Leader-rahoitusta voi hakea jatkuvasti. Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Pääsääntöisesti Leader-ryhmät tukevat hankkeita, joiden kokonaisbudjetti on yli 10 000 euroa. Sitä pienempiä liikuntahankkeita ollaan kuitenkin rahoitettu paljon osana Leader-ryhmien omia teemahankkeita. 

Leader-ryhmien lisäksi maaseuturahaston tukea myöntää Ely-keskus, jonka rahoittamia hankkeita ei ole laskettu mukaan em. lukuihin. 

Unelmien liikuntapäivää vietetään tänä vuonna kuudetta kertaa. Vaikka varsinaisia tapahtumia ei koronan vuoksi järjestetä, liikuntapäivään voi silti osallistua meistä jokainen – kukin omalla tahollaan vastuullisesti turvavälit huomioiden. Tänään siis haastetaan koko Suomi liikkumaan! Osallistu kampanjaan jakamalla kuva tai tarina omasta liikuntakokemuksestasi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #unelmienliikuntapäivä.

Tässä muutamia vinkkejä liikuntakohteista, joita on kehitetty maaseuturahoituksella:

 

Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla!

Tummamäen luontopolulla pääsee tutustumaan Vehmaan seudun pitkään kivityöhistoriaan. Vanhalla louhosalueella mutkitteleva luontopolku tarjoaa vaihtelevia maisemia rääpekivikasoista vehreään metsikköön – tauolle taas voi pysähtyä louhosmontun rantaan rakennetulle grillikatokselle.

Salon Märynummelle talkoiltiin monipuolinen virkistyskeidas 

Salossa Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata ulkokuntosalilla.

Mynämäelle skeittaamaan ja skuuttamaan!

Mynämäen Mietoisten kylään Tavastilan koulun viereen rakennettiin maaseuturahaston tuella ensin ulkopeliareena ja sen jälkeen vielä heti suureen suosioon noussut skeittiparkki, jonka esteet on suunniteltu niin skeittaajille, skuuttaajille kuin BMX-pyöräilijöille.

Helsinginrantaan uimaan tai Louhospolulle!

Helsinginrannan uimapaikka Taivassalossa on kuin piilotettu helmi Tylpänrauman rauhallisella rannalla. Uimarannan kunnostushankkeen puitteissa alueelle tehtiin myös 700 metrin mittainen Louhospolku, joka esittelee alueen historiaa.

Mynämäen Asmandia kutsuu melomaan, patikoimaan tai pelailemaan

Asmandiassa on 7 km patikoitavaa. Asemanseudun Kylät ry:n kanoottien avulla osan matkasta voi kulkea Mynäjokea pitkin meloen. Monin paikoin reitistöllä voi myös pyöräillä. Alueella on myös laavu, näköalalava sekä lentopallo- ja petanquekentät, frisbeegolfrata ja monitoimikenttä.

Liedon Parmaharjulla voi nauttia lenkin lomassa eväät hamppukodassa

Liedon Parmaharjulta löytyy 1,6 kilometrin, 6 kilometrin ja 9 kilometrin mittaiset luontopolut. Polkureitistön alkupäähän on rakennettu hamppukota – sekin Leaderin tuella. Kota on kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä.

Kustavin koirapuistossa voi ulkoilla yhdessä lemmikin kanssa

Kustavin koirapuistossa on ilo ylimmillään, kun Saariston Koirakamut kokoontuvat treffeille. Koirapuisto sijaitsee Vähämaankujan toimintapuistossa, jossa on lisäksi leikkipuisto, rantalentopallokenttä, frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä.

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä.

Reilan luontopolku hurmaa maisemillaan

Reilan kyläyhdistys on rakentanut Reilan rannoille, Armeijan vanhalle harjoitusalueelle noin 3 kilometrin mittaisen luontopolun. Vaikka ollaan merenrannalla, paikoin maisema vaikuttaa sitä, kuin oltaisiin Lapin erämailla. Luonnoltaan monipuolinen alue on kivenheiton päässä Selkämeren kansallispuistosta.

 

Lisää vinkkejä maaseuturahaston avulla kehitetyistä ulkoilukohteista löytyy Tee se Suomessa -sivustolta!

Lisätyllä todellisuudella leikittelevä UkiAR opastaa Uudenkaupungin historian pariin

Näyttötallenne puhelimesta. Virtuaalinen piikatyttö Pakkahuoneen rannassa.

 

Uudessakaupungissa lanseerattiin kesällä 2020 lisätyn todellisuuden sovellus UkiAR, joka tutustuttaa käyttäjänsä Uudenkaupungin historiaan – ja vähän nykypäiväänkin. Leader Ravakan tuella tuotettuja opastuksia katsottiin ensimmäisen puolen vuoden aikana 18 000 kertaa. 

UkiAR on käyttäjilleen täysin maksuton lisätyn todellisuuden sovellus, jonka lataamalla pääsee tutustumaan Uudenkaupungin historiaan. Sovelluksen kartalla on 14 pistettä ympäri kaupungin keskustaa. Kun kävelee pisteen kohdalle, mobiililaitteen ruudulle ilmestyy virtuaalinen piikatyttö 1800-luvulta, joka kertoo kyseisen paikan historiasta. Oppaana toimiva piikatyttö esittelee myös vanhoja valokuvia kyseisiltä paikoilta, jotta sovelluksen käyttäjä voi verrata, mikä kaikki on vuosikymmenten varrella muuttunut ja mikä on vastaavasti pysynyt ennallaan. 

Pisteitä löytyy erityisesti torin ympäriltä ja Rantakadun varrelta. Kierroksella kuullaan esimerkiksi Kalarannan, torin, vierasvenesataman ja Pakkahuoneen historiasta. Kierroksen aikana selviää, miten nykyisin Zakun Voimalana tunnettu tilausravintola liittyy Uudenkaupungin kirkon urkuihin ja miten viime vuodet Ravintola Pookina palvellut rakennus on 1500-luvulla piilottanut sisälleen salakapakan. 

– UkiAR kertoo tarinoiden kautta paljon kaupungin historiasta, mutta myös liike-elämän kehittymisestä ja Uudenkaupungin roolista kauppapaikkana. Sovelluksessa on mukana esimerkiksi Uudenkaupungin Sanomat, joka on ilmestynyt täällä yli 130 vuotta, kertoo UkiAR-hankkeesta vastannut Heidi Jaakkola Ukipolis Oy:stä.

Sovelluksen 14 pistettä muodostavat viisi eri polkua, joita voi lähteä seuraamaan. Jaakkola itse on tutustunut kohteisiin polku kerrallaan, mutta halutessaan pisteet voi kiertää saman päivän aikana vaikka kaikki.  

– Sovelluksessa on myös pelillinen elementti. Piikatytön esittelemät kuvat kerääntyvät sovelluksessa olevaan kuvagalleriaan, josta voi seurata, mitä kaikkea on jo nähnyt ja mitkä kuvat on vielä keräämättä. Kuvia on yhteensä 34, vinkkaa Jaakkola. 

Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola kokeilee UkiAR-sovellusta Pakkahuoneen rannassa.

Yhteistyössä museo, yritykset ja kaupunkilaiset

Sovellus toteutettiin kahden eri hankkeen avulla: toisessa luotiin sisältö ja toisessa sovellus. Sovelluksen on toteuttanut turkulainen yritys CTRL Reality, joka on erikoistunut lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden sovellusten toteuttamiseen. Leader Ravakka tuki sovelluksen hankintaa 50 % osuudella ja loppuosa rahoituksesta tuli mukana olevilta yrityksiltä. Mukana on ollut myös Uudenkaupungin Yrittäjät ja Kauppakamari. 

Sisällöntuotanto taas tehtiin kehittämishankkeessa, jossa Uudenkaupungin museo oli tärkeä yhteistyökumppani, samoin paikalliset matkailuoppaat. 

– Museolta saimme kuvat käyttöön ja lisäksi paljon asiantuntija-apua tarinoiden kertomiseen. Historia-asiantuntijana CTRL Realitylla on toiminut Lauri Viinikkala, jonka juuret ovat Uudessakaupungissa. Lisäksi järjestimme kaikille avoimia työpajoja, joissa ihmiset saivat kertoa omia ajatuksiaan ja toiveita siitä, mitkä paikat valitaan mukaan sovellukseen, Jaakkola taustoittaa. 

Äänensä oppaana toimivalle piikatytölle on antanut Irmeli Laaksonen, joka toimii myös perinteisenä oppaana matkailutoimistossa. 

Oppaana toimiva piikatyttö on sovellusta varten luotu hahmo, jolla ei ole historiallista esikuvaa, mutta hänen kertomansa tarinat ovat totisinta totta! Tarinat alkavat 1800-luvun lopulta ja etenevät kohti tätä päivää. Kalarannassa pystyy vertaamaan, mikä maisemassa on muuttunut vuosien saatossa.

Koronaturvallinen opastus kiinnostaa

UkiAR-opastuksia avattiin ensimmäinen puolen vuoden aikana jo 18 000 kertaa, joista 8 000 pelkän heinäkuun aikana. Kun sovellusta alettiin suunnitella, tultiin nopeasti siihen tulokseen, että se ei vie asiakkaita museolta tai matkailuoppailta, vaan tarjoaa mahdollisuuden tutustua kaupungin historiaan omatoimisesti kellonajasta riippumatta. Sovellus palvelee ennen kaikkea matkailijoita, jotka vaikka Pakkahuoneen kuuluisia munkkeja syödessään voivat samalla avata sovelluksen ja kuunnella tarinaa siitä, miten nykyisen Pakkahuoneen kohdalla oli aiemmin tullihuone. 

Sovellusta alettiin suunnitella jo ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Korona myös sotki sovelluksen lanseeraussuunnitelmat. UkiAR:n ympärille suunnitellut tapahtumat piti perua, mutta käyttäjiä ajatellen sovellus saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan. Ihmiset saivat omatoimista ja kiinnostavaa tekemistä juuri silloin, kun museot ja monet matkailupalvelut olivat kiinni.

Sovelluksessa on tekstitys suomeksi ja englanniksi. Sovelluksen voi ladata älypuhelimeen tai tablettiin. Kaikki uusimmat mobiililaitteet tukevat hyvin lisättyä todellisuutta, mutta vanhoilla laitteilla sovelluksessa saattaa ilmetä ongelmia. 

Koska sovellusta voidaan päivittää jatkuvasti, se kestää aikaa myös paikallisten puhelimissa. Ideoita uusista opastuskohteista otetaan vastaan edelleen. 

 

Janica Vilen