Yli 100 ukrainalaista suoritti hygieniapassin työllistyäkseen

Neljä ihmistä rivissä EduSalon aulassa.
Janita Kylänpää, Katyrina Medvedieva, Olha Trofymchuk ja Markus Juhola.

 

Varsinais-Suomen maaseudulla on erityisesti kesäaikaan paljon työpaikkoja ruokaketjun monissa vaiheissa – ja lähes kaikissa niissä tarvitaan hygieniapassi. Ukrainalaisille suunnatut hygieniapassikoulutukset saivat Loimaalla ja Salossa valtavan suosion.

Yli 100 ukrainalaista on suorittanut hygieniapassin Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten avulla. Koulutuksista vastannut matkailu- ja ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää kertoo, että idea projektille tuli alun perin Koskelta.

– Yksi ukrainalaisten parissa työskentelevä vapaaehtoinen otti minuun yhteyttä ja kertoi, että muutamilla ukrainalaisilla rouvilla olisi tarvetta hygieniapasseille. Me olimme siinä vaiheessa jo piirikeskuksella pohtineet, mitä voisimme tehdä ukrainalaisten auttamiseksi ja innostuimme heti ajatuksesta, hän kertoo. 

Maa- ja kotitalousnaiset päivitti Ruokatiedon opetusmateriaalin ja Farman säätiö kustansi sen kääntämisen venäjän kielelle. Sen jälkeen päästiin järjestämään koulutuksia Opintokeskus Siviksen tuella. Ensimmäinen koulutus oli Loimaalla ja sinne tuli 80 ihmistä. Toinen koulutus järjestettiin Salossa ja siellä oli 50 opiskelijaa. 

– Koulutuksessa minä kerroin asiat suomeksi ja kääntäjä tulkkasi asiat lause kerrallaan ukrainaksi. Lopuksi tehtiin erityistilannetesti, jossa testin suorittajille annettiin suomenkielisen testin viereen venäjän kielelle käännetty testi, kertoo Kylänpää.

Varsinaisessa testissä läpäisyprosentti oli hämmästyttävän hyvä, ja monet passit tulivat heti käyttöön.

– Passit tulivat Ruokavirastolta noin neljässä viikossa ja jo sitä ennen osa opiskelijoista pyysi väliaikaisia todistuksia työnantajilleen, Kylänpää sanoo. 

Hygieniapassia tarvitaan monenlaisissa töissä, esimerkiksi ravintoloissa, kahviloissa, puutarhoilla ja jopa kuljetusalalla, jos kuljetettavana on elintarvikkeita. 

Paremmat mahdollisuudet työllistyä

Kaksi naista laittamassa käsidesiä opetuskeittiössä.
Ukrainasta Suomeen muuttaneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk osallistuivat Salossa järjestettyyn hygieniapassikoulutukseen.

Salon koulutus ja testipäivät pidettiin Edusalossa, joka on monille ukrainalaisille tuttu paikka, sillä siellä järjestetään myös maahanmuuttajien kielikoulutusta. 

Koulutukseen osallistuneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk tarvitsevat hygieniapasseja hoitotyöhön, sillä monissa hoitoalan töissä jaetaan myös ruokaa. Kumpikin opiskelee parhaillaan Salon seudun ammattiopistossa lähihoitajan tutkintoa.

Trofymchuk on asunut Suomessa neljä vuotta. 

– Opiskelin Ukrainassa puutarha-alaa ja tulin tänne töihin. Kun sain perheen, halusin vaihtaa alaa. Aloin ensin opiskella suomen kieltä ja nyt opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitajana on tärkeää tietää, miten ruokaa säilytetään ja miten esimerkiksi erilaiset allergiat pitää huomioida, hän kommentoi. 

Medvedieva on asunut Suomessa nyt kolme vuotta. 

– Mieheni muutti Suomeen edeltä ja minä tulin muun perheen kanssa perässä. Työskentelin hoitajana myös Ukrainassa, mutta nyt suoritan suomalaista tutkintoa. Toivoisin pääseväni töihin esimerkiksi vanhustentaloon tai päiväkotiin. Niissä kummassakin tarvitaan hygieniapassia, hän kertoo. 

Koulun penkille kriisin keskellä

Suurin osa hygieniapassikoulutuksen osallistujista oli tullut Suomeen vasta vuonna 2022, sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Janita Kylänpää pitää hienona sitä, miten opiskelijat jaksoivat keskittyä koulutukseen ja suunnitella tulevaisuuttaan Suomessa kriisin keskellä. 

Myös Edusalon toimitusjohtaja Markus Juhola kehuu ukrainalaisia todella motivoituneiksi opiskelijoiksi. 

– He oppivat todella nopeasti! Meidän rooli tässä projektissa oli olla yhteydessä vastaanottokeskuksiin. Meillä on sinne hyvät yhteydet, sillä monet käyvät vastaanottokeskuksista meidän kielikursseilla. Siksi tämä oli ukrainalaisille valmiiksi tuttu ja turvallinen ympäristö. 

Kotouttamiskoulutukseen kuuluvan kielikoulutuksen lisäksi Edusalo järjestää kielikursseja niille, jotka ovat menossa ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi he järjestävät ilta-aikaan suomen kielen opetusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat työelämässä.

– Monet Ukrainan kriisin jälkeen Suomeen tulleet ovat olleet täällä pian vuoden päivät. Sen jälkeen he voivat hakea täältä kotikuntaa ja pääsevät taas uusien palveluiden piiriin. Meilläkin on Salon seudun ammattiopistossa useampi ala, jota voi lähteä opiskelemaan, esimerkiksi ravintola-ala, kiinteistöala, kuljetusala ja metalliala. 

Juholan mukaan ukrainalaiset ovat kotiutuneet Salon seudulla hyvin ja sitoutuminen opiskeluun on voimakasta. Siksi Edusalo lähti heti mukaan, kun yhteistyötä hygieniapassikoulutuksiin ehdotettiin.

Salon seudulla hygieniapasseille on myös todellinen tarve, sillä erityisesti kesäaikaan alueella on pulaa työntekijöistä niin ravintola-alalla kuin puutarhoilla ja maatiloillakin. Nyt kun ukrainalaisilla alkaa olla jo kielitaitoa, on työnhaku paljon helpompaa. 

Idea herätti valtakunnallista kiinnostusta

Janita Kylänpää EduSalon aulassa.
Koulutukset järjesti ProAgria Länsi-Suomen sekä Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää.

Nyt kun Varsinais-Suomen maaseudulla on järjestetty kaksi koulutusta hyvällä menestyksellä, innostus on herännyt muuallakin. 

– Soittoja on tullut todella paljon ympäri Suomen. Koulutusmateriaali on kaikkien käytettävissä maksutta Maa- ja kotitalousnaisten sivuilla ja olisi tietysti hienoa, jos koulutuksia tulisi lisää, Kylänpää päättää. 

Salolainen Ulla Tiihonen on ammatiltaan ja asenteeltaan artesaani

Nainen istuu talon perustuksilla mottoorisaha vieressään talvisessa maisemassa.

 

Hunajavillin ja Varsin Villin toiminta helpottuu parin vuoden päästä, kun uudet tuotantotilat valmistuvat. Ykkösakselilta Leader-tukeakin saanut projekti on siitä erityinen, että kaikki työvaiheet tehdään omin käsin ja rakennustarvikkeistakin suurin osa on löytynyt käytettyinä. 

Salossa Perniön ja Särkisalon rajalla sijaitsevassa Ylönkylässä, pian 100-vuotiaassa talossa on käynnissä monta projektia. Viimeisimpänä luonnonvaratuottaja, puutarhuri ja rakennusartesaani Ulla Tiihonen on aloittanut uuden tuotantotilan rakentamisen pihapiiriinsä. Rakennukseen on tulossa keittiötilat ja varastotilaa luonnonkeruutuotteiden valmistamiseen. Viimeistään parin vuoden päästä tiloissa pystyy esimerkiksi linkoamaan hunajaa ja kuivaamaan villiyrttejä.

Tiihosen artesaanimaista asennetta kaikkeen tekemiseen kuvaa hyvin se, että uuden rakennuksen paikalta kaadetuista männyistä hän hyödynsi kaiken – jopa petun, josta valmistui myyntiin pettulettujauhoja. 

Rakennuksen perustukset valmistuivat juuri ennen pakkasia ja kirkkaina talvipäivinä on tarkoitus saada runko pystyyn. Projekti etenee kaikessa rauhassa, sillä Tiihosen tavoitteena on tehdä lähes kaikki työvaiheet itse ja etsiä mahdollisimman suuri osa rakennustarvikkeista käytettynä.

– Keittiökalusteet, ikkunat ja ovet ovat kaikki löytyneet käytettyinä, samoin osa puutavarasta. Aluksi luulin, että tällaiseen hankkeeseen ei voi edes hakea mitään tukea, mutta Ykkösakselin avulla hakemus saatiin tehtyä, Tiihonen kiittelee.

Käytetyt koneet, laitteet ja tarvikkeet ovat olleet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa tukikelpoisia tällä ohjelmakaudella vasta muutaman vuoden ajan. Tiihonen sai reilun 30 000 euron hankkeelleen 20 prosentin investointituen. 

Hunajaa keväästä syksyyn

Kaksi hunajapurkkia kädessä.
Metsän kasvit tarjoavat mehiläisille hyvän mesilähteen. Loppukesän puolukkahunaja ja syksyinen kanervahunaja ovat molemmat hiukan punertavia. Puolukkahunaja hurmaa karamellimaisella maullaan ja kanervahunaja taas voimakkaalla, lämpimän hedelmäisellä maullaan.

Tiihosella on yhteensä 20 mehiläispesää, joista hän kerää hunajaa toukokuusta pitkälle syksyyn. Keväällä hän pääsee myymään pieniä eriä tuoretta vastalingottua hunajaa ensimmäisten joukossa ja viimeiseksi syksyllä valmistuu hänen henkilökohtainen suosikkinsa kanervahunaja.

– Monet tarhurit vihaavat sitä, kun sitä ei meinaa millään saada kennosta irti, mutta itse arvostan sitä kaikkein eniten. Kanervahunaja on tummaa, geelimäistä ja todella maukasta!

Hunajavillin logolla saa vain vastalingottua hunajaa lasipurkissa. Jos jotain jää sesongin aikana myymättä, hunaja lähtee tukkuun Tampereelle, jossa yrittäjä voi käyttää sitä maksuvälineenä muille tuotteille. 

– Yritän erikoistua ja tuottaa tarjolle erilaista hunajaa eri aikoina. Hunajan maku muuttuu aina sen mukaan, mikä milloinkin kukkii. Metsäkasvit ovat hyviä mesilähteitä, esimerkiksi puolukka, mustikka ja vadelma. Keskikesällä mehiläiset hyödyntävät esimerkiksi apilaa ja voikukkaa. Horsmakin tekee hunajaan aivan ihanan maun!

Hunajan tuottaminen on Tiihosen mukaan erityinen ala siitä, että yhteistyö muiden mehiläistarhaajien kanssa toimii saumattomasti. 

– Aina saa neuvoja ja yhteistyötä tehdään auliisti!

Joulukuussa hän tekee mehiläispesiin vielä punkkitorjunnan, mutta muuten hunajantuotannosta saa pitää vapaata koko talven.

Varsin Villiä!

Lähiruokakioskin hyllyssä mm. tomaattimastiketta ja hunajaa.
Tiihosen artesaani tomaattikastike syntyi Tuorlassa luonnonvaratuottajan opintojen lopputyönä.

Tiihosen vuonna 2019 perustetun yrityksen virallinen nimi on Hunajavilli, mutta lisäksi hän käyttää aputoiminimeä Varsin Villi, sillä hunajan lisäksi myyntiin valmistuu monenlaista muutakin: artesaani tomaattikastiketta, saippuoita, hilloja, yrttijuomia ja mausteseoksia. Omasta puutarhastaan hän on myynyt esimerkiksi yrttejä, varhaisperunaa, valkosipulia ja erikoiskurkkuja, mutta pääosin hän jalostaa raaka-aineita aina hiukan pidemmälle.

– Teen vähän kaikkea, mutta pienimuotoisesti. Esimerkiksi kotimaista valkosipulia on aika hankala löytää. Sitäkin myyn sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja pienistä puroista kasvaa sitten isompi virta, hän kertoo. 

Lähiruokakioski Pikantti on auki joka päivä

Vasemmassa laidassa nainen punaisessa pipossa ja oikealla keltainen lähiruokakioski.
Lähiruokakioski Pikanttikin on rakennettu itse vanhasta kontista. Kioskin nimikyltti syntyi metallistöistä ylijääneistä materiaaleista Tiihosen omissa käsissä.

Tiihosen ja muiden Ylönkylän sekä lähiseudun tuottajien herkkuja ja käsitöitä myydään vuoden ympäri aina auki olevassa Lähiruokakioski Pikantissa, joka sijaitsee Salossa osoitteessa Särkisalontie 2. 

– Siellä on itsepalvelu ja korttimaksu. Tarjolla on esimerkiksi lammasta, marjoja, jäätelöä, kahvia, kynttilöitä ja leivonnaisia laidasta laitaan, Tiihonen esittelee.

Jopa kioski itsessään on kahden paikallisen tuottajan itse nikkaroima. 

Pellavasuopapullo yrittäjän kädessä.
Tiihosen valmistama pellavasuopa sopii vaikka terassin tai ulkokalusteiden pesuun.

Nuorten kansainvälisessä Leader-hankkeessa opetellaan ekologista ruuanlaittoa

Ihmisiä sienimetsällä.
Sienikursseja on pidetty useammassa eri kunnassa. Kuva: Nina Soini.

 

Turun seudun 4H-yhdistykset tutustuttavat nuoria lähialueensa ruokakulttuuriin ja ruokaperinteisiin sekä opettavat ekologista ruuanlaittoa osana kansainvälistä Leader-hanketta. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointiin ja hiilijalanjälkeen. 

Leader Varsin Hyvän tukemassa Kimppakalaasit – Village feast -hankkeessa Turun seudun nuoret ovat päässeet tutustumaan ekologisiin ruokaratkaisuihin sekä omalla kotiseudullaan että kansainvälisesti. 

Turun alueen 4H-yhdistysten ja itävaltalaisen LAG Südburgenland Plussan toteuttaman hankkeen tavoitteena on nuorten kansainvälinen verkostoituminen ja paikallisen ekologisen ruoan arvostuksen lisääminen. Hankkeessa kannustetaan nuoria kestäviin elämäntapoihin positiivisin ja yhteishenkeä herättävin keinoin. 

– Olemme järjestäneet esimerkiksi kursseja, joiden avulla olemme tutustuneet sieniin, marjoihin, villiyrtteihin, kalastukseen ja riistaan, kertoo hanketta koordinoiva Liedon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Taina Päätalo.

Liedon Parmaharjulla järjestetyllä sienikurssilla nuoret pääsivät ensin keräämään ja tunnistamaan sieniä oppaiden avustuksella ja lopuksi sienistä valmistettiin ruokaa Parmaharjun hamppukodalla. 

– Paistoimme wokkipannulla sienipihvejä ja teimme ruisleivän päälle sienimuhennosta. Kurssilaiset pääsivät maistamaan noin 15 eri sientä. Sienikursseille on tullut yksittäisten nuorten lisäksi perheitä ja mukavasti esimerkiksi nuoria pareja, joita kiinnostaa metsässä liikkuminen ja kasvisruoka. 

Nainen kahvimuseossa.
Liedon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Taina Päätalo koordinoi hanketta.

Taivassalossa Tipsundin leirintäalueella pidetyllä ekologisella ruokakurssilla taas kerättiin esimerkiksi marjoja ja valmistettiin niistä erilaisia herkkuja. Yhdessä kokkaamisen ja syömisen kautta innostus ja kiinnostus lähiruokaa kohtaan kasvoi nuorten keskuudessa. 

Luonnon antimien lisäksi hankkeessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi ruokahävikin vähentämiseen sekä koti- ja parvekeviljelyn mahdollisuuksiin. Hankkeessa on tehty vierailuja myös lähellä oleville luomutiloille.

– Ajatus on palata tavallaan askelia taaksepäin. Yritämme miettiä, miten vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella voisi tehdä parempaa ruokaa. Esimerkiksi lihankulutusta voisi siirtää riistaan ja kalan kulutusta kotimaisiin särkikaloihin. Niiden valmistaminen vaatii vähän enemmän viitseliäisyyttä, mutta niistä saa kyllä oikein maukkaita ruokia, Päätalo kannustaa.

Hankkeen ruokakursseilla onkin valmistettu esimerkiksi hirvi- ja peurapaistia sekä paistettu itse kalastettujen ahventen fileitä.

– Se, että osataan tehdä ruokaa monipuolisesti, auttaa vaikuttamaan myös perheen ruokabudjettiin. Monella on sellainen käsitys, että terveellinen ruoka on kalliimpaa, mutta oikeastaan asia on juuri päin vastoin. Ruokakuluissa voi säästää seuraamalla satokausikalenteria ja valitsemalla sellaisia tuotteita, jotka ovat sillä hetkellä sesongissa.

Ekologisen lähiruuan merkitystä on saatu korostettua hankkeen aikana myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja kaupungissa kasvaneille lapsille ja nuorille. 

Nainen leikkaa villiyrttejä metsässä.
Hankkeen aikana nuoret ovat päässeet tutustumaan luonnon antimiin. Kuva: Nina Soini.

Syyskuinen opintoretki Itävaltaan antoi uusia näkökulmia

Syyskuussa 2022 hanke järjesti opintoretken  Itävaltaan. Mukana oli viisi ihmistä, jotka pääsivät tutustumaan itävaltalaiseen ruuantuotantoon ja ruokakulttuuriin. 

– Vierailimme esimerkiksi syötävässä eläintarhassa, jossa ei ollut ollenkaan villieläimiä, vaan kaikki eläimet olivat sellaisia, jotka lopulta syötiin. Ne saivat elellä alueella vapaasti laiduntaen, Päätalo kertoo.

Toisena kohteena oli itävaltalainen luontokoulu, joka sijaitsi luonnonsuojelualueen yhteydessä.

– Opiskelijat kasvattivat siellä itse kasviksia, joista sitten tehtiin paikan päällä ruokaa. Ja puutarhassa he käyttivät itse kompostoimaansa multaa. Opintoihin kuului paljon ekologisuuskasvatusta.

Lisäksi opintoretkellä tutustuttiin esimerkiksi ekolampaisiin, jotka pääsivät kulkemaan niityltä toiselle. Lopulta lampaat teurastetaan omalla tilalla ja niiden liha myydään suoramyyntinä paikan päällä. 

Ihmisiä kaislakattoisen rakennuksen edessä.
Kansainvälisen hankkeen kokoama ryhmä kävi Itävallassa tutustumassa itävaltalaiseen ruuantuotantoon ja ruokakulttuuriin, muun muassa viinimuseo Moschendorfiin.

Hanke jatkuu vuoden 2023 loppuun

Kimppakalaasit – Village feast -hanke alkoi maaliskuussa 2020. Tähän mennessä sen tapahtumat ovat tavoittaneen jo satoja nuoria, mutta kouluissa pidettyjen infotilaisuuksien myötä hankkeesta ovat kuulleet jo tuhannet nuoret.

– Korona alkoi samaan aikaan meidän hankkeemme kanssa ja siksi emme ole saaneet toteutettua esimerkiksi suunniteltuja ulkomaan matkoja. Kansainväliset osuudet on järjestetty pitkälti Teamsin välityksellä, sillä Itävallassa koronatilanne on ollut vielä paljon pahempi kuin Suomessa, kertoo Päätalo.

Hankkeelle haetaan jatkoaikaa vielä vuodeksi 2023. Toiveissa olisi, että 4H saisi kansainvälisiä vieraita esimerkiksi kesäleirilleen. Ja hankkeen lopussa järjestetään vielä päätösjuhla, eli kunnon kimppakalaasit!

Kimppakalaasit – Village feast -hankkeessa ovat Suomesta mukana Liedon, Maskun-Ruskon-Vahdon, Naantalin, Paimion-Sauvon ja Turun 4H-yhdistykset. Hankkeen kustannusarvio on 69 336 euroa, josta Leader Varsin Hyvän myöntämän julkisen tuen osuus on 75 %.

Tauno Linkoranta – 20 vuotta kyläasiamiehenä

Tauno Linkoranta katsoo vasemmalle pihalla. Taustalla näkyy traktori.

 

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta palkittiin vuonna 2008 valtakunnalliseksi maaseututoimijaksi. Nyt työtä kylien hyväksi on takana jo 20 vuotta. 

Varsinais-Suomen Kylät ry perustettiin vuonna 2000, ja vuonna 2002 yhdistys palkkasi ensimmäisen työntekijänsä, kyläasiamies Tauno Linkorannan (s.1963).

– Silloin oli käynnissä valtakunnallinen kylätaloushanke, jonka myötä kaikkiin Suomen maakuntiin saatiin vähintään puolipäiväinen kyläasiamies. Itse aloitin heti ensimmäisten joukossa ja täysipäiväisenä. Hankkeesta tuli puolet palkasta ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmät vastasivat toisesta puolesta, Linkoranta kertoo. 

Kyläasiamies toimii oman yhdistyksensä kokousten valmistelijana ja esittelijänä. Lisäksi työhön sisältyy esimerkiksi tiedottamista, taloushallintoa, edunvalvontaa ja kylien neuvontaa.

– Suomeen syntyi heti hyvä kyläasiamiesten verkosto. Kävimme yhteisiä koulutuksia ja opimme nopeasti kysymään neuvoja toinen toisiltamme. Yhteinen hanke loppui vuonna 2005 ja sen jälkeen toiminta alkoi muokkautua eri maakunnissa eri suuntiin – vastaamaan paikallisia tarpeita. 

20 vuoden aikana oikeastaan kaikki muut kyläasiamiehet ovat vaihtuneet ja tittelitkin ovat monin paikoin muuttuneet. On toiminnanjohtajia, kyläneuvojia ja asiantuntijoita. Linkoranta on halunnut säilyttää tittelinsä ennallaan, sillä kyläasiamies on Varsinais-Suomessa hyvin tunnettu käsite. Varsinais-Suomen kyläasiamies johtaa esimerkiksi maakunnan järjestöjaostoa ja on mukana Kotiseutuliiton organisoimassa Seurantaloasiain neuvottelukunnassa.

Matkailua, historiaa ja kyläpolitiikkaa

Tauno Linkoranta menossa autoonsa toimiston edessä.
Kyläasiamiesten työnkuvia on yhtä paljon kuin kyläasiamiehiäkin. Tauno Linkorannan työhön on aina kuulunut paljon neuvontakäyntejä kylillä. Hänen Opelinsa onkin tuttu näky mitä pienimmillä kyläteillä. Nykyisin yhdistyksen toimisto sijaitsee Turussa Vahdontiellä.

Tauno Linkorannan ensimmäinen tutkinto on matkailun puolelta. Sen jälkeen hän valmistui vielä Turun yliopistosta historioitsijaksi. Molemmista koulutuksista on ollut kyläasiamiehen työssä paljon hyötyä. Kylillä on tehty monenlaisia matkailuun ja brändäykseen liittyviä hankkeita ja toisilla kylillä historian tutkiminen on ollut mielenkiinnon kohteena. 

– Kylätoiminnalla on selkeä arvo historian näkökulmasta. Monet kyläyhdistykset pitävät esimerkiksi huolta maaseudun vanhoista rakennuksista. Suomalaisen yhdistystoiminnan historiassa jokaisen eri aatteen edustajilla piti olla oma talo: työväentalot, suojeluskuntatalot, maamiesseurantalot ja nuorisoseurantalot ilmensivät käyttäjiensä identiteettiä. Nykyään moni noista taloista toimii kylätaloina ja lisäksi kyläyhdistykset ovat pitäneet huolta julkisen sektorin hylkäämistä rakennuksista, kyläasiamies kertoo. 

Julkisen sektorin hylkäämät rakennukset ovatkin olleet Linkorannan uran aikana tapetilla. Kun hän aloitti kyläasiamiehenä, Varsinais-Suomessa oli 56 kuntaa. Nyt niitä on enää 27. Kuntaliitosten ja keskittämisen myötä maaseudulle on jäänyt tyhjilleen paljon hallinnollisia rakennuksia ja vanhoja koulutaloja.

– Vanhoja julkisia rakennuksia myydään usein kyläyhdistyksille lähes ilmaiseksi, mutta talon mukana saattaa tulla jopa 10 000 euron vuosittaiset ylläpitokulut, joista pienten yhdistysten voi olla vaikea selvitä. Näitä kuvioita olen ollut usein mukana selvittelemässä.

Keskittämisen politiikka on toisaalta nostanut kylätoiminnan aivan uuteen arvoon. Entisiin kuntakeskuksiin on syntynyt uusia kyläyhdistyksiä ja kylien omia palveluita. Kyläyhdistykset ovat nykyisin myös aktiivisia hanketoteuttajia ja kunnat tekevät kylien kanssa mielellään tiivistä yhteistyötä. 

Viisi kirjaa ja paljon pakinoita

Kolme kirjaa lomittain valkoisella taustalla.
Linkoranta on julkaissut jo neljä kirjaa, joista kuvassa näkyy kolme. Viides kirja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Linkoranta on kunnostautunut myös kirjoittajana. Moni muistaa hänen pakinansa Suomen Kylien aikaisemmin julkaisemassa Maaseutu Plus -lehdessä ja lisäksi hän on kirjoittanut eri lehtiin paljon esimerkiksi kirja-arvioita. Lisäksi häneltä on ilmestynyt jo neljä kirjaa ja viides julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Linkoranta on ollut mukana kirjoittamassa myös esimerkiksi Lemun VPK:n historiikkia.

Maaseudun kasvatti

Tauno Linkoranta on kasvanut Lemussa, joka on nykyisin osa Maskun kuntaa. Siellä hän asuu nykyäänkin – lapsuudenkodissaan, mutta innostus kylätoimintaan alkoi kuitenkin Satakunnassa. 

– Vaimoni sai Merikarvialta työpaikan kyläkoulun opettajana ja muutimme välillä sinne neljäksi vuodeksi. Siellä oli käynnissä Leader-hanke, jossa lisättiin yhteistyötä kylän ja koulun välillä. Sitä ennen en tiennyt kylätoiminnasta juuri mitään. Satakunnassa työskentelin Pohjois-Satakunnan Leader-ryhmässä hankeneuvojana ja kävin Satakuntaliiton järjestämän paikalliskehittäjän koulutuksen. Ilman niitä kokemuksia minua tuskin olisi valittu tähän tehtävään.

Nykyisin myös Linkorannan vapaa-aika kuluu pitkälti kylätoiminnan parissa. Lemussa on hänen avullaan toteutettu jo useampia Leader-hankkeita. Lisäksi kyläasiamiehen harrastuksiin kuuluu muun muassa valokuvaus ja lentopallo. Eläimiä Linkorannalla on ollut aina. Tälläkin hetkellä hänen ja hänen vaimonsa Tiina Hyvösen kanssa asustaa kaksi koiraa, kolme kissaa ja kolme vuohta. 

– On meillä joskus ollut lampaitakin, mutta vuohissa on vähän enemmän luonnetta. Ne ovat sellaisia yksilöitä, ettei ainakaan tylsää ehdi tulla. Harva uskoo sitä sattumaksi, että vuohet tulivat meille juuri silloin, kun tyttäremme muuttivat pois kotoa. Toinen opiskelee nyt Saksassa ja toinen Lappeenrannassa. Siinä mielessä kasvatustyö on mennyt pieleen, että kumpikaan ei opiskele historiaa…

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on maakunnallinen kyläyhdistys, jonka tarkoituksena on Varsinais-Suomen paikallisyhteisöjen tukeminen sekä alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden vahvistaminen. Varsinais-Suomessa on noin 300 kylää, joista noin 80 on jäsenenä Varsinais-Suomen Kylissä. Yhdistys tunnetaan muun muassa Vuoden kylä -kilpailusta ja Avoimet kylät -tapahtumista. 

Hyvinvointia metsän elinkeinoista!

Kaksi naista metsäpolulla.

 

Lounais-Suomen metsänomistajia perehdytetään metsiensä saloihin maaseuturahaston tuella. Suomen metsäkeskuksen, Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H:n yhteishankkeessa järjestetään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi marjoista, sienistä, luomumetsistä ja joulukuusten kasvattamisesta.

​​Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanke aktivoi koulutuksen, neuvonnan, viestinnän ja käytännön opastuksen avulla metsänomistajia nykyistä suunnitelmallisempaan ja omien tavoitteidensa mukaiseen metsien hoitoon ja käyttöön Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hanketta hallinnoi Suomen metsäkeskus ja osatoteuttajina ovat Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset sekä 4H-liitto.

– Tällä kokoonpanolla uskomme tavoittavamme laajasti eri kohderyhmiä. Metsäkeskuksen tilaisuudet ovat perinteisesti tavoittaneet enemmän miehiä. Maa- ja kotitalousnaiset taas tavoittavat hyvin naisia ja 4H nuoria, toteaa Metsäkeskuksen projektipäällikkö Lasse Rantala. 

Hanke alkoi helmikuussa 2022 ja päättyy lokakuussa 2023. Sinä aikana tullaan järjestämään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi metsän hoidosta, keruutuotteista ja luomusertifioinnista sekä metsien virkistys- ja matkailukäytöstä. Lisäksi  järjestetään tehdas- ja yritysvierailuja sekä nuorille suunnattuja työelämä- ja yrityskursseja.

– Tähän mennessä pidetyt webinaarit ovat keränneet hyvin osallistujia, jokaisessa on ollut mukana 40–90 osallistujaa, Rantala iloitsee.

Menneiden tilaisuuksien materiaaleja ja tallenteita pääsee katsomaan myös jälkikäteen hankkeen verkkosivuilta. 

Tilaisuuksien lisäksi metsänomistajia on tavoitettu tiedotuskirjeillä, joita on lähetetty tähän mennessä jo 2 500 kappaletta. 

– Tiedotuskirjeisiin olemme koonneet tuoretta tietoa esimerkiksi hakkuumahdollisuuksista, hoitotarpeista ja arvokkaista luontokohteista. Kirjeissä on ollut myös lista alueen toimijoista, joihin metsänomistaja voi olla yhteydessä, Rantala kertoo.

Hankkeessa tehdään myös tilakäyntejä ja puhelinneuvontaa – ja pian alkaa metsäaiheisen podcastin teko!

Sienet, marjat ja luomumetsät tutuiksi

Vasemmalla Mari punaisessa takissa ja oikealla Terhi oranssissa takissa.
Mari Mäenpää (vas.) ja Terhi Ajosenpää järjestivät tänä syksynä sieniretken, ja ensi vuonna perehdytään marjoihin.

Maa- ja kotitalousnaisten osuudesta hankkeessa vastaavat maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää ja ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää. Tänä syksynä he keskittyivät sieniin. Sieniteemasta järjestettiin ensin webinaari ja sen jälkeen vielä live-lähetys sieniretkeltä.

– Maastossa vastaavat tilaisuudet tavoittavat ehkä 10–20 henkeä, mutta live-lähetyksiä pääsee seuraamaan huomattavasti isompi joukko. Lisäksi ne jäävät katsottaviksi, joten niiden pariin voi palata aina uudelleen, sanoo Mäenpää. 

– Vaikka sienivuosi on ollut aika huono, onnistuimme löytämään mukavasti eri lajeja, joita tunnistettiin videolla. Videon pystyy pysäyttämään ja kuvaa pystyy suurentamaan, joten se palvelee aika hyvin, Ajosenpää jatkaa.

Kaksi kanttarellia sammalmättäällä.
Sieniretkeltä löytyi muun muassa monenlaisia rouskuja ja vahveroita.

Ensi vuonna teemaksi otetaan marjat. 

– Mustikkaa ja puolukkaa osataan kerätä hyvin, mutta meidän metsissä on paljon muitakin marjoja, joita ei joko tunnisteta tai arvosteta, esimerkiksi juolukkaa, metsävadelmaa, variksenmarjaa, lakkaa, tyrniä, lillukkaa ja karpaloita, Mäenpää listaa.

Syys-lokakuussa kannattaa pitää silmät auki myös katajanmarjojen suhteen. 

– Kuivilta kankailta niitä löytyy aika hyvin. Katajanmarjaa käytetään esimerkiksi monien juomien valmistukseen. Marja on kolmivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se kukkii, toisena vuonna kasvaa vihreänä ja kolmantena vuonna kypsyy siniseksi. Jos katajan alle laittaa muovikelmun tai kankaan ja kopauttaa runkoa, niin kypsät marjat tippuvat alas, Mäenpää neuvoo. 

Marjojen poiminta kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin ja niitä saa tiettyyn rajaan asti myös myydä verottomasti. 

Katajan oksia marjoineen.
Katajanmarjat muuttuvat kypsyessään sinisiksi.

Ennen marjateemaa perehdytään kuitenkin vielä luomumetsien sertifiointiin. Aiheesta on tulossa tilaisuus talven aikana. 

– Se aihe on aika vieras ja vaatii esilläpitoa. Suomessa voi luomusertifioida laajojakin alueita. Esimerkiksi Säkylän ja Siikaisten kunnat ovat sertifioineet omat metsänsä. Varsinais-Suomen puolella esimerkiksi Livia on sertifioinut  1 000 hehtaaria, Ajosenpää kertoo. 

Kun luomusertifioidusta metsästä kerää luonnontuotteita, niitä voi myydä luomuna tai käyttää luomutuotteiden valmistukseen. 

Yhtenä Maa- ja kotitalousnaisten retkikohteena hankkeessa tulee olemaan koirametsä. Lounais-Suomessa on jo neljä koirametsää: Paimiossa, Nousiaisissa, Laitilassa ja Raumalla. Koirametsät ovat muutaman hehtaarin kokoisia aidattuja alueita. Kun asiakas vuokraa aidatun alueen, hän voi päästää koiransa juoksemaan sinne vapaasti. Lain mukaan koiria ei saa päästää taajimissa vapaaksi muualla kuin koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla.

Lisää nuoria metsä- ja luonnonvara-alalle

Kolme aikuista ja yksi lapsi 4H:n pisteellä.
Metsästä hyvinvointia ja energiaa -tapahtumaa vietettiin 3.9.2022 Salossa. 4H:n pisteellä etsittiin ja tunnistettiin ötököitä sekä osallistuttiin arvontaan. Kuva: Minna Rautalin, Metsäkeskus.

4H:n kautta hanke tavoittaa myös nuoria, joiden keskuudessa pyritään herättämään lisää kiinnostusta metsänomistusta ja yrittäjyyttä sekä alan opintoja kohtaan. Hankkeeseen osallistuvat nuoret saavat oman, henkilökohtaisen metsämentorin, joka antaa opastusta yritystoimintaan, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Luvassa on muun muassa yrityskursseja ja luonnontuotteiden keruuta. 

Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta rahoittavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lisäksi se toteuttaa Lounais-Suomen metsäohjelmaa. 

Varsinais-Suomen retkeilyreittejä kehitetään hyvässä yhteistyössä

Pyöräilijät rivissä metsämaisemassa.

 

Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia retkeilyreittejä, jotka tarjoavat näkymät niin ainutlaatuiseen saaristoon kuin erämaisille suoalueille ja historiallisiin kulttuuriympäristöihin. Reittejä kehitetään hyvässä yhteistyössä, jota koordinoi maakunnan oma reitistöryhmä.

Vuodesta 2017 alkaen kokoontunut Varsinais-Suomen reitistöryhmä kokoaa tietoa Varsinais-Suomen virkistysreiteistä ja -kohteista sekä edistää niiden tasoa ja tunnettuutta. Toiminnan tavoitteena on yhteistyön ja tiedonkulun lisääminen sekä maakunnallisena yhteistyötahona toimiminen valtakunnallisessa kehittämistyössä.

– On hyvä tietää, mitä muut samalla alueella tekevät ja esimerkiksi hankkeita voidaan toteuttaa helpommin yhteistyössä. Tälläkin hetkellä on käynnissä useampi reitistöihin liittyvä hanke, esimerkiksi BikeMenu2-hanke, kertoo reitistöryhmän puheenjohtaja Terhi Ajosenpää.

BikeMenu2-hankkeessa kehitetään pyöräilyyn ja lähiruokaan perustuvaa matkailua Lounais-Suomessa, mikä parantaa alan toimijoiden toimintaedellytyksiä, tiivistää niiden yhteistyötä ja synnyttää uusia työmahdollisuuksia erityisesti maaseudulle ja nuorille. Sen tavoitteena on luoda alueesta kansainvälisesti houkutteleva ja vastuullinen pyörämatkailukohde, jossa eri toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Hanketta rahoittaa kahdeksan Leader-ryhmää: Pomoväst, Ykkösakseli, I samma båt, Varsin Hyvä, Ravakka, Pyhäjärviseutu, Joutsentenreitti ja Karhuseutu.

Lisäksi Leader Pyhäjärviseutu on juuri käynnistänyt hankkeen, jossa tehdään reittien ja ulkoilupaikkojen rahoittamisen ja toteuttamisen opas, josta esimerkiksi yhdistystoimijat voivat saada apua uusien reittien perustamiseen tai jo olemassa olevien reittien laajentamiseen ja kunnostamiseen.

Reitistöryhmän jäsenet ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön ja nyt vastaava ryhmä on perustettu myös Satakuntaan. 

Kaksi naista puihin kiinnitetyssä teltassa.
Leader Pyhäjärviseudun hankeneuvoja Rauni Halonen (vas.) ja ProAgrian maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää.

Harjureitille tulossa uusi talvipyöräilyreitti

Reitistöryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja on avoin kaikille retkeilyreittien parissa toimiville. Ryhmää koordinoi Digi Saapas -hanke ja lisäksi mukana on muun muassa Metsähallitus, Varsinais-Suomen Leader-ryhmät, Varsinais-Suomen Liitto sekä alueen kuntia ja retkeily-yhdistyksiä.

– Nyt kun koronarajoituksia ei enää ole, kokoonnumme taas eri puolilla Varsinais-Suomea ja tutustumme samalla eri kohteisiin, Terhi Ajosenpää kertoo. 

28. syyskuuta ryhmä kokoontui Loimaalla ja kävi kokouksen jälkeen maastopyöräretkellä Harjureitillä. Pyörät vuokrasi paikallinen Virttaa Bikes, jonka toiminta käynnistyi vuonna 2020. Yrittäjä Kirsi Viitala esitteli reitistöryhmälle oman yrityksensä toimintaa ja alueen uusia suunnitelmia. 

Viitalalla on ollut matkatoimisto jo yli 20 vuotta, mutta koronan puhjettua bussiretkien tilalle piti keksiä myös muuta toimintaa. Silloin syntyi ajatus sähköavusteisten maastopyörien vuokrauksesta. Nyt pyöriä on aikuisille jo 17 ja lisäksi valikoimassa on muutama junnupyörä. Pyörät ovat olleet kovassa käytössä sekä yksityisten retkeilijöiden että työporukoiden keskuudessa. Yrityksen pihapiiriin kuuluvaan metsään on rakennettu laavu ja hankittu puissa roikkuvia tentsile-telttoja majoittujia varten.

– Nyt Harjureitille suunnitellaan uutta talvipyöräilyreittiä, joka tulee olemaan noin 15–20 kilometrin pituinen, Viitala kertoo. 

Nainen etualalla puhuu ja muut kiinnittävät kypäriä ja nousevat pyörän selkään.
Kirsi Viitala esittelemässä maastopyöriä reitistöryhmälle.

Esteettömiä virkistyskohteita ja yhteistyötä kuntien kanssa

Metsähallitus on viime vuosina tehnyt muutamia esteettömiä retkeilyreittejä. Esimerkiksi Kuhankuonolla oleva esteetön Karpalopolku on saavuttanut suuren suosion. 

– Esteettömyys on selkeästi asia, johon meidän pitäisi panostaa nyt enemmän. Sekin onnistuu parhaiten yhteistyöllä, Ajosenpää toteaa. 

Lisäksi hän kaipaisi tiiviimpää yhteistyötä kuntien kanssa. 

– Retkeilyreitit ja muut virkistyskohteet luonnossa vaikuttavat valtavasti alueen viihtyvyyteen ja vetovoimaan ja lisäksi ne ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Usein taloudellinen panostus on melko pieni suhteessa hyötyyn, Ajosenpää kommentoi.

Varsinais-Suomen monimuotoinen luonto tarjoaa paljon virkistysmahdollisuuksia. Reittejä löytyy muun muassa meren rannalta, erämaisilta suoalueilta ja ainutlaatuisista kulttuuriympäristöistä. Varsinais-Suomen virkistysalueiden ja -kohteiden tiedot on keskitetysti kerätty Virma-karttapalveluun, jota täydennetään ja ylläpidetään jatkuvasti.

– Reitistöt ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Niiden rinnalle tarvitaan muitakin palveluita!

Reittien palvelutasoa pystyy parantamaan esimerkiksi välinevuokrauksella, opastuksella sekä ravintola- ja majoituspalveluilla. Parantuneista palveluista hyötyvät niin paikalliset kuin matkailijatkin. 

Puinen pyörätuoliramppi maastossa.
Esimerkiksi Kuhankuonolla pääsee nykyisin retkeilemään vaikka pyörätuolilla!

Aurinkosähkö tuo Korppoon nuorisoseuralle vuosittain valtavan säästön

Pariskunta aurinkopaneelien edessä.

 

Korppoon nuorisoseurantalolle asennettiin marraskuussa 2020 aurinkopaneelit. Tavoitteena oli saada aurinkoenergian avulla 40 prosentin säästö ison talon sähkölaskuihin, ja Leader-rahoituksella tehty investointi täytti odotukset. 

Korppoon nuorisoseuran 28 paneelin aurinkosähköjärjestelmä Gjallarhornin pihapiirissä on tuottanut sähköä vajaassa kahdessa vuodessa jo 17 000 kilowattituntia. Talvella tuotto on luonnollisesti pienempää, jolloin sähköä ostetaan lisää; kesällä sitä taas voidaan myydä ulos hyvään hintaan.

– Yleensä tällainen järjestelmä maksaa itsensä takaisin viimeistään 15 vuoden jälkeen, mutta täällä näyttää, että puhdasta voittoa voi alkaa tulla jo parin vuoden päästä, toteaa paneelit asentanut paikallinen yrittäjä Johnny Pettersson.

Korppoossa on useampia aurinkopaneeleiden toimittajia, joista Johnny Petterssonin IP Solar voitti nuorisoseuran kilpailutuksen. Lupamaksuineen aurinkopaneelien hankintaan ja asentamiseen kului 13 960 euroa. Leader I Samma båt – Samassa veneessä myönsi hankkeelle 65 prosentin tuen, mikä tiputti heti paneelien arvioidun takaisinmaksuajan reiluun viiteen vuoteen. Vallitsevan energiakriisin vaikutuksesta aurinkoenergian hinta on kuitenkin noussut niin paljon, että oman aurinkosähkön myynti on nyt erityisen kannattavaa. Pelkästään heinäkuussa paneelit tuottivat sähköä yli 200 euron edestä.

– Ennen aurinkoenergian myynnistä sai muutaman sentin kilowattitunnilta, mutta tänä kesänä parhaina päivinä hinta on ollut jopa 70 senttiä, kertoo Pettersson. 

Viime vuosina Gjallarhornin sähkölaskut ovat olleet niin suuria, että yhdistys alkoi olla niiden kanssa pulassa, kun tuloja on ollut koronan vuoksi hankala saada. Vuonna 2019 talon sähkölasku oli noin 3 600 euroa. Vuonna 2020 talo oli koronan vuoksi tyhjillään peruslämmöllä, mutta silti vuotuinen sähkölasku oli yli 3 000 euroa. Vuonna 2021 sähkölaskusta säästettiin aurinkopaneelien avulla noin 20 % ja tänä vuonna säästöä tulee jo yli tavoitteiden. Gjallarhornin aurinkosähköjärjestelmällä on 25 vuoden takuu, joten luvassa on vielä paljon tuottoisia vuosia. 

Aurinpaneelit vasemmalla ja nuorisoseurantalo pilkistää oikealla.
Tänä vuonna Korppoon nuorisoseura on säästänyt jo yli 1 000 euroa tammi–heinäkuun aikana aurinkosähköjärjestelmän avulla.

Yli satavuotias talo uudistuu jatkuvasti

Korppoon nuorisoseura on perustettu vuonna 1903 ja Gjallarhorn valmistui vuonna 1907. 

– Alusta asti oli selvää, että vanhaa kaunista taloa ei haluta piilottaa aurinkopaneelien alle. Siksi paneelit asennettiin ulos tien viereen. Samalla tavalla on tehty esimerkiksi Korppoon kotiseutumuseolla, kertoo yhdistysaktiivi Kirsi Sukala-Pettersson.

Vaikka paneelit ovat Gjallarhorniin tulevan pienen hiekkatien laidassa massiiviset, talon pihapiiristä niitä ei juurikaan enää huomaa. Ja kun paneelit eivät ole kiinni katossa, ne eivät häiritse esimerkiksi tulevaisuuden kattoremontteja. 

Kun seura päätti investoida uusiutuvaan energiaan, aurinkosähkö oli helppo valinta. Tuulivoiman kustannukset ovat paljon korkeammat ja maalämpö on kustannustehokasta sellaisissa kohteissa, joissa on jo valmiina vesikiertoinen patteriverkosto esimerkiksi öljylämmityksen jäljiltä.

Gjallarhorn on alun perin lämmennyt puilla, mutta 1980-luvulla tehdyn remontin yhteydessä puulämmityksestä luovuttiin ja siirryttiin suoraan sähkölämmitykseen. Ennen aurinkoenergian hankintaa taloon asennettiin jo kaksi ilmalämpöpumppua, jotka helpottivat tilannetta hieman, mutta eivät tarpeeksi. 

– Seuraavaksi on tarkoitus tiivistää vielä ikkunoita ja päivittää keittiökoneet sellaisiin, jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Näin talosta saadaan pikkuhiljaa energiatehokkaampi, Sukala-Pettersson sanoo. 

Vanha vihreä kakluuni.
Gjallarhornissa oli alun perin puulämmitys ja silloin talo olikin käytössä vain kesäkaudella. Enää puilla ei pysty lämmittämään, mutta vanhat kakluunit on säästetty.

Häitä ja harrastajateatteria

Gjallarhornia vuokrataan yksityistilaisuuksiin, muun muassa häihin ja muihin juhliin. Lisäksi talossa on säännöllisesti yhdistyksen omaa toimintaa, esimerkiksi teatteriesityksiä.

– Seuran harrastajateatteri ehti harjoitella pitkään Robin Hood -näytelmää, jonka näytöskausi jouduttiin perumaan päivää ennen ensi-iltaa muuttuneiden koronarajoitusten vuoksi. Nyt täällä suunnitellaan kevääksi revyytä. Toivottavasti se toteutuu suunnitelmien mukaan, Sukala-Petterson sanoo.

Esityksistä seura saa lipputuloja toimintansa pyörittämiseen, ja samalla kylälle saadaan eloa ja yhteisöllisyyttä, kun ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan. Ja tulee esityksiin yleensä paljon väkeä naapurisaaristakin!

Tällä hetkellä Korppoon nuorisoseuralla on 259 jäsentä. Seuran historian merkkihetkistä on Gjallarhornin seinillä valokuvia. Vanha talo kiinnittää aina seuran uudetkin jäsenet kylän omaan historiaan. 

Pariskunta nuorisoseurantalon edessä.
Johnny Pettersson ja Kirsi Sukala-Pettersson ovat molemmat kasvaneet Korppoossa ja muistavat hyvin lapsuudestaan esimerkiksi Gjallarhornin suositut keskiviikkodiskot.
Ilmakuva nuorisoseurantalosta.
Uusi aurinkosähköjärjestelmä toimii jopa paremmin kuin toivottiin.

 

Solenergi ger Korpo Ungdomsförening en stor årlig inbesparing

Kyrön skeittiparkki rakentui hyvällä yhteistyöllä!

Ilmakuva skeittiparkista.

 

Kyröön rakennettiin skeittiparkki Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukemassa Leader-hankkeessa. Avajaisia vietettiin live-musiikin tahdissa, skeittien ja skuuttien kolinassa.

Pöytyän Kyrössä, Elisenvaaran yhtenäiskoulun takana vietettiin skeittiparkin avajaisia tiistaina 30. elokuuta. Vanhempainyhdistyksen järjestämään tapahtumaan saapui paikalle toistasataa ihmistä. Ohjelmassa oli juhlapuheita, State of Emergency -bändin keikka ja tietysti skeittausta ja skuuttausta uudella skeittiparkilla. 

Tapahtuman avasi Pöytyän kunnanjohtaja Mika Joki.

– Skeittaus on luovaa liikuntaa, johon kuuluu ihan oma kulttuurinsa ja tietynlainen yhteisöllisyys. Skeittiparkki taas paikkana mahdollistaa kaikenikäisten ja -tasoisten harrastamisen yhdessä. Skeittauksen harrastajamäärät ovat tasaisessa kasvussa ja olympialajin status on lisännyt kiinnostusta lajia kohtaan entisestään, kunnanjohtaja toteaa. 

Kunnan näkökulmasta skeittaus ja skuuttaus voivat olla liikunnan lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. Lisäksi Mika Joki toteaa, että eri toimijoiden on nyt mahdollista luoda uutta toimintaa ja tapahtumia skeittiparkin ympärille.

– Skeittiparkki monipuolistaa Kyrön ja koko Pöytyän vapaa-ajan mahdollisuuksia ja tuo uuden vetovoimaisen harrastepaikan Kyrön taajamaan, hän kiittelee. 

Lisäksi hän kiittää puheessaan hankkeen toteuttanutta Elisenvaaran vanhempainyhdistystä ja rahoituksen myöntänyttä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:tä sekä kaikkia muita hankkeen yhteistyötahoja ja talkoolaisia. 

– Tämä hanke on hyvä esimerkki siitä, miten paljon hyvää toimelias yhdistys voi saada aikaan. Yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, jotta kunta saadaan pidettyä kiinnostavana, viihtyisänä ja vetovoimaisena.

Nainen ja mies mustalla lavalla.
Vanhempainyhdistystä edustanut Miia Lehtonen ja kunnanjohtaja Mika Joki pitivät puheet skeittiparkin avajaisyleisölle.

Kunnanjohtajan jälkeen oman puheensa piti Elisenvaaran kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Miia Lehtonen.

– Projekti sai alkunsa vuonna 2020, kun joukko Elisenvaaran oppilaita toivoi paikkaa, jossa voisi skeitata ja skuutata. Vanhempainyhdistys otti ideasta kopin ja sitten saimme Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ja Pöytyän kunnan mukaan yhteistyöhön, hän kertoo.

Hankkeen kokonaiskustannus oli noin 55 000 euroa.

– Ilman taloudellista tukea ja vapaaehtoistyötä tätä skeittiparkkia ei olisi. Meillä on ihan loistava tiimi ja kaikki ovat siihen tervetulleita. Me uskottiin parhaaseen lopputulokseen ja rokattiin tää juttu!

Avajaispuheiden jälkeen väki pääsi herkuttelemaan ja testaamaan uutta skeittiparkkia. Esteet saivat kiitosta sekä pienemmiltä että isommilta harrastajilta. Lautoja oli tapahtumassa sekä myytävänä että testattavana ja muutama aikuinen opetti lapsille uusia temppuja.

Lopulta illan kruunasi Pöytyältä ponnistaneen State of Emergencyn keikka. 

Poika mustassa paidassa skeittiparkin edessä.
Kyröläinen 9-vuotias Justus Nieminen on skuuttaillut jo pitkään ja käynyt testaamassa skeittiparkkeja myös Turussa. “Tämän parkin hauskin este on tuo pyramidi!”
Tyttö sinisessä takissa skeittiparkin edessä.
Kyröläinen 10-vuotias Essi Hiltunen on skeitannut puolisen vuotta, mutta yritti jo rohkeasti reiliäkin. “Täällä avajaisissa on ollut tosi kivaa!”
Bändi soittaa ja yleisöä on paljon lavan edessä.
Rock-yhtye State of Emergency on ponnistanut Pöytyältä.
Ilmakuva yhtenäiskoulun alueesta.
Kyrön skeittiparkki sijaitsee Elisenvaaran yhtenäiskoulun välittömässä läheisyydessä, joten sitä pystyy hyödyntämään myös koulupäivien aikana.

 

Webinaari maaseutuasumisen mahdollisuuksista tulossa 7.9.

Lapsen jalat pilkistävät riippumatosta.

 

Lumoavat kylät -hankkeen syyskuisessa webinaarissa kuullaan onnistuneita esimerkkejä maallemuuton vauhdittamisesta niin kuntien kuin yhdistystenkin näkökulmasta. Yksi maallemuuttaja kertoo yleisölle oman tarinansa ja lisäksi ääneen pääsevät hankkeessa mukana olevat kylät.

Lumoavat kylät -hanke järjestää keskiviikkona 7. syyskuuta klo 18 kaikille avoimen ja maksuttoman webinaarin otsikolla Maaseutuasumisen mahdollisuudet – kokeiluja, hankkeita, realismia.

Pöytyän onnistuneesta Kesäkoti-kampanjasta tulee kertomaan Pöytyän elinvoimajohtaja Tiina Hämäläinen. Kampanjan ideana oli tarjota maallemuutosta haaveileville kaupunkilaisille mahdollisuus kokeilla maalla asumista 200 eurolla kuukaudessa valmiiksi kalustetussa asunnossa. Pöytyän kesävieraille kerrottiin alueesta ja he pääsivät tutustumaan myös paikallisiin yrityksiin.

Kemiönsaaren tekninen johtaja Ralf Nyholm kertoo, miten saaristoon havitellaan uusia asukkaita vapaa-ajan asukkaiden joukosta. Kunta tarjoaa haettavaksi 500 euron arvoisia kartoitusseteleitä, joilla voi ostaa palveluja pätevältä rakennussuunnittelijalta. Rakennussuunnittelija kartoittaa tarvittavat toimenpiteet, jotka vaaditaan rakennuksen hyväksymiseksi vakituiseen asumiseen. 

Virttaan kyläyhdistys kertoo puolestaan siitä, miten yhdistys tukee uusia asukkaitaan sadan tunnin talkootyöpanoksella. Virttaan kyläyhdistys toimii aktiivisesti kylänsä elävöittämiseksi. Kylälle on hiljattain hankittu valokuitu ja yhdistys on mukana myös yritystonttien markkinoinnissa. 

Esittelyssä on myös Etelä-Pohjanmaalla toteuttava Landemia-hanke, joka etsii keinoja mahdollistaa hyvä elämä maaseudulla entistä useammalla. Hankkeessa selvitetään maaseudun elinvoimaan, vetovoimaan, pitovoimaan ja lumovoimaan liittyviä tekijöitä ja pyritään vahvistamaan niitä. Toisaalta suurennuslasin alla ovat myös työntövoimaan eli maaseudulta lähtemiseen liittyvät tekijät.

Kokemuspuheenvuoron maallemuutosta tulee kertomaan kansainvälisesti tunnettu jazz-laulaja ja äänipedagogi Sanni Orasma, joka asuu nykyisin Salon Suomusjärvellä pienessä Taipaleen kylässä. 

Ilmoittaudu mukaan webinaariin klikkaamalla tästä viimeistään 6. syyskuuta. Webinaarin toivotaan paikalle sekä maallemuutosta haaveilevia ihmisiä että asian kanssa työskenteleviä tahoja niin kunnista kuin yhdistyksistäkin.

Lumoavia kyliä kehittämässä

Tilaisuuden järjestää Leader Ykkösakselin rahoittama Lumoavat kylät -hanke, jota koordinoivat Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta ja Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson. Hankkeen tavoitteena on kehittää kylätoimintaa koko Ykkösakselin toiminta-alueella: Salossa, Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa. 

Hanke järjestää kaikille avoimia webinaareja ja lisäksi luvassa on yksityiskohtaisempia toimenpiteitä mukaan valittavissa kylissä. 

– Pohdimme yhdessä kylien kanssa, miten kyliin saisi houkuteltua uusia asukkaita, mutta myös sitä, miten nykyiset asukkaat viihtyisivät kotikylässään entistä paremmin. Jokaisen mukana olevan kylän kanssa käydään läpi kylien omia tarpeita. Monissa kylissä kaivataan esimerkiksi tiiviimpää ja tavoitteellisempaa yhteistyötä ja loppuvaiheessa voidaan pohtia muun muassa kylän brändäämistä, Linkoranta selventää.

Salosta mukana ovat Perniön kirkonkylä, Kuusjoki, Vaskio, Kosken asema ja Tuohittu sekä mahdollisesti Kisko. Uudenmaan puolelta mukaan on saatu tähän mennessä Vihtijärvi, Otalampi ja Tervalampi – ja vielä on tilaa parille uudellekin kylälle.

– Sekä Varsinais-Suomen että Uudenmaan puolella on aktiivista ja mielenkiintoista kylätoimintaa, mutta hyvät esimerkit ja kokemukset eivät kulkeudu itsestään maakuntarajan yli. Siksi halusimme kokeilla tällaista hanketta, jossa eri kuntien kylät kahden maakunnan alueella voivat hyötyä toinen toisistaan, kommentoi Leader Ykkösakselin toiminnanjohtaja Maarit Teuri.

Varsinais-Suomen Kestävän kehityksen viikolle etsitään ohjelmaa

Metsä, jossa aurinko pilkottaa puiden takaa ja kuva päällä teksti: Kestävän kehityksen viikko, Varsinais-Suomi.

 

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään 26.9.–2.10. Tervetuloa mukaan järjestämään ohjelmaa!

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään tänä syksynä ensi kertaa myös Varsinais-Suomessa. Kyseessä on kestävän kehityksen teemojen ympärille rakennettu tapahtumaviikko, joka koostuu useista osatapahtumista. Osatapahtumia ovat tervetulleita järjestämään kaikki halukkaat tahot: kunnat, yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt ja vaikka yksityishenkilöt.

Kestävän kehityksen viikkoa on järjestetty Pohjanmaalla vuodesta 2019 ja tänä vuonna vastaava teemaviikko toteutetaan seitsemässä maakunnassa. Edellisinä vuosina viikon ohjelmaan on kuulunut muun muassa työpajoja, luentoja, avoimia ovia kylätaloilla, kirpputoreja ja retkiä. Toteutettavat tapahtumat voivat ilmentää kestävän kehityksen eri osa-alueita: ekologista, taloudellista, kulttuurista tai sosiaalista kestävyyttä.

Erityisesti viikolle toivotaan kaikille avoimia ja maksuttomia tapahtumia, mutta myös maksulliset ja vain rajatulle ryhmälle tarkoitetut tapahtumat ovat tervetulleita. Tapahtuman voi järjestää esimerkiksi työpaikan sisällä tai tietylle päiväkotiryhmälle. Toisaalta tapahtuman voi järjestää myös etänä, jolloin se voi olla avoin valtakunnallisesti.

Kestävän kehityksen viikko tarjoaa tapahtumille näkyvyyttä ja oheismateriaalia, mutta muista kustannuksista tapahtumien järjestäjät vastaavat itse. 

Oman tapahtumansa voi rekisteröidä mukaan 15. syyskuuta mennessä osoitteessa vwww.varsinais-suomi.kestavankehityksenviikko.fi

– Myöhemminkin saa vielä ilmoit, mutta kuun puoliväliin mennessä ilmoitetut tapahtumat ehtivät mukaan meidän viestintään ja saavat meiltä materiaaleja, kuten säänkestävät opasteet, kertoo Nora Backlund, joka koordinoi Kestävän kehityksen viikkoa valtakunnallisesti.

Tapahtumaviikon järjestelyistä vastaa Kestävän kehityksen viikko – maaseutu edelläkävijänä -verkostohanke. Projektin yhteistyökumppanina toimii Suomen Kylät ry ja Varsinais-Suomessa tapahtumaviikon järjestelyistä vastaa Varsinais-Suomen Kylät ry.

– Kylissä tehdään koko ajan paljon hyvää työtä, joka tukee kestävää kehitystä, mutta toimijat eivät aina itsekään tule ajatelleeksi, että tämä on nyt sitä kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on termi, jonka alle sopii todella monenlaista toimintaa, Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta toteaa.

Kylillä pidetään huolta esimerkiksi yhteisöllisistä tiloista, jotka tarjoavat mahdollisuuksia sosiaaliseen kestävyyteen. Kylätalojen kunnostusprojekteilla tuetaan usein samalla ekologista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä. Myös maisemien ja reittien kunnostaminen ovat usein kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään, jotta maaseudullakin tehtävä työ kestävän kehityksen eteen saisi huomiota ja ihmiset innostuisivat keksimään uusia ideoita kestävän kehityksen edistämiseen. 

– Tämä viikko on oiva tilaisuus saada näkyvyyttä esimerkiksi oman organisaation kestävyystoimille, Backlund sanoo. 

Suomen Kestävän kehityksen viikko on samalla osa eurooppalaista Kestävän kehityksen viikkoa. 

 

Lisätiedot Varsinais-Suomen Kestävän kehityksen viikosta:

Tauno Linkoranta, 044 303 9990, tauno.linkoranta@vskylat.fi

Lisätiedot valtakunnallisesta Kestävän kehityksen viikosta:

Nora Backlund: 044 079 7079, nora.backlund@slf.fi

 

LUE LISÄÄ:

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on julkaissut oppaan kestävään kylätoimintaan.

Varsinais-Suomen Kylien podcast-sarja Keke tulee kylään esittelee kylien kestävää toimintaa.