Mynämäen Riistapaja helpottaa peurakannan harventamista

 

Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Nyt Lounais-Suomessa aletaan olla sen kanssa jo pulassa. Peuroja on jo pitkälti yli 100 000, mikä on johtanut siihen, että viljelykset on pitänyt aidata ja peurakolareja ajetaan jo tuhansia vuodessa. Mynämäkeläispariskunta keksi keinon kasvattaa peuran lihan menekkiä.

Jahtikausi on taas alkanut, mikä tarkoittaa Mynämäen Riistapajalla sitä, että peuroja nyljetään välillä yötä myöten. Ville ja Saara Kalluisen vuosi sitten perustama yritys on saanut asiakkaita laajalta alueelta, sillä vastaavia riistantarkastuslaitoksia ei lähialueella juurikaan ole. 

Idea on se, että metsästäjät voivat tuoda ampumansa eläimet Riistapajalle, jossa eläinlääkäri käy tarkastamassa ja leimaamassa ruhot. Esimerkiksi jalostava teollisuus, suurtalouskeittiöt ja kaupat sekä monet ravintolat ostavat nykyisin vain leimattua eli eläinlääkärin tarkastamaa riistaa.

– Kun peurakannat kasvoivat valtaviksi myös metsästyslupien määrää lisättiin, jotta kanta saataisiin kuriin. Monet metsästäjät ovat kuitenkin ampuneet vain yhden peuran kaudessa, sillä se riittää täyttämään oman pakastimen. Peurojen myynti on ollut niin hankalaa, että metsästäjillä ei ole ollut motivaatiota kaataa enempää kuin oma maha vetää, selittää metsästystä jo pitkään harrastanut Ville Kalluinen, joka on mukana myös Riistakeskuksen toiminnassa. 

Kuvassa eläinlääkärin huone ja varusteet. Leima on lukkojen takana kaapissa, jonka koodi on vain eläinlääkärin tiedossa.

Riistapaja voi toimia metsästäjän ja ostajan välikätenä, mutta paljon yritys myös ostaa riistaa ja huolehtii itse sen myynnistä. Ville nylkee eläimet ja leikkaa lihan, Saara taas vastaa markkinoinnista. 

– Viime vuonna myimme peuraa paljon ruhoina, mutta nykyään suurin osaa haluaa valmiiksi leikattua filettä. Jos myymme pelkät fileet, voimme teettää leikkolihasta makkaraa. Teemme yhteistyötä Perniön lihan ja Auran Palvituotteen kanssa. Valikoimassa on esimerkiksi makkaraa, ryynimakkaraa ja palvia, kertoo Saara Kalluinen. 

Mynämäellä on isot peurakannat, mutta eniten niitä on Loimaan seudulla. Suurin osa Riistapajaa hyödyntävistä metsästäjistä tulee Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, mutta välillä saaliita tuodaan Pirkanmaalta ja Uudeltamaalta asti. Peuran lisäksi Riistapajalla käsitellään hirveä ja metsäkaurista. 

Pelkkää priimaa

Ville Kalluinen nylkee riistan ja tekee itse ensimmäisen tarkastuksen ennen eläinlääkärin tuloa. Kuvassa vasemman puoleisin vasa näyttää sen verran punaiselta, että eläinlääkäriltä odotetaan hylkyä. Vieressä näkyy peuroja, joiden lihaksista veri on ehtinyt valua kunnolla.

Ravintolat ovat olleet tyytyväisiä lihan laatuun. Riistapaja lähettää eteenpäin pelkkää priimaa. Jos on pienikin riski, että liha on epäkuranttia, sitä ei myydä. Esimerkiksi kolarieläimiä Riistapaja ei ota käsittelyyn ollenkaan, sillä vuosien kokemuksella he ovat huomanneet, että niiden liha on poikkeuksetta pilaantunutta. Vaikka eläin näyttäisi päältä ehjältä, sisäelimet ovat usein ehtineet rikkoutua. 

– Parasta lihaa saa, kun taidokas metsästäjä ampuu puhtaan keuhkolaukauksen, jolloin eläin kuolee nopeasti ja veri valuu lihaksista keuhkoihin, selittää Ville Kalluinen. 

Moni myös haluaa ostaa lihan riistapajalta, koska silloin kaupanteossa ei ole välikäsiä ja hinta-laatusuhde on parempi. Tähän mennessä riistaa ovat tilanneet lähikuntien ravintolat, mutta nyt näyte-eriä lähetetään myös Helsinkiin. 

Sipulivarastosta teurastamoksi

Leader Ravakka tuki Satakunnan Ely-keskuksen kautta maaseuturahastosta Riistapajan rakentamista.

Riistapaja perustettiin Kalluisten maatilan yhteyteen. Viljan viljelyn ja munituskanalan pyörittämisen lomaan riistan käsittely sopii hyvin, sillä metsästyskausi alkaa samoihin aikoihin, kun puinnit valmistuvat. 

Riistapaja tehtiin maatilan vanhaan sipulivarastoon. Leader Ravakka myönsi tukea investointikustannuksiin ja tiloista tehtiin kerralla Ruokaviraston säädösten mukaiset. 

– Rakennus valmistui lokakuussa 2019, eli vuosi alkaa nyt tulla täyteen, pariskunta kertoo. 

Peurasta voi kokata vaikka mitä

Esimerkiksi peuran lihasta tehty makkara maistui kesällä ihmisille. Kun ravintoloiden varaukset jäivät koronan vuoksi sisään, paikalliset asukkaat ostivat Riistapajn varastot tyhjiksi.

Kalluisten perheessä syötävä liha on pääosin riistaa. Siitä tehdään makaroonilaatikkoa ja pitsaa, lihakastiketta ja erilaisia pataruokia. 

– Nyt olemme opetelleet myös uusia reseptejä, esimerkiksi savustettua sisäpaistia ja riimiä. Peurariimistä tuli niin hyvää, ettei Ville meinannut edes tunnistaa syövänsä peuraa, Saara naurahtaa. 

– Olen nyt 40 vuotta syönyt pääosin hirveä ja peuraa, joten vähän tässä on jo ehtinyt kyllästyä, Ville selventää.

Peuran liha on mureaa ja se sisältää paljon kivennäis- ja hivenaineita. Se on esimerkiksi porsaan lihaa vähärasvaisempaa ja lisäksi ympäristöystävällistä. 

Peurareseptejä voi lähteä opettelemaan Wirmon Marttojen ruokakurssille 10. lokakuuta. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Riistapajan ja Mimis Kotipellon puutarhan kanssa heidän tuotteitaan hyödyntäen. Ilmoittautuminen on auki 1. lokakuuta saakka numerossa 044 209 6555. 

Mynämäellä kasvaneet Ville ja Saara Kalluinen ryhtyivät pitämään maatilaa vuonna 2012. Metsästys on heille koko perheen harrastus. Jopa perheen lapset tunnistavat jo eläinten jäljet maastosta.

Janica Vilen

Saaristomeren tila on huolestuttava, mutta toivoa on!

 

Saaristomeren tilaa ollaan tutkittu pitkään, mutta tieto rehevöitymisestä ei ole johtanut vaikuttaviin tekoihin. Uusia innovaatioita odotellessa professori Kalervo Väänänen kannustaa hyödyntämään vanhoja menetelmiä: mereen päätyvän ravinnekuorman vähentämistä, biomassan keräämistä ja kalastusta.

Leader Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen järjestämä keskustelutilaisuus Saaristomeren tilasta keräsi kymmeniä osallistujia Taivassaloon keskiviikkona 9. syyskuuta. Turun yliopiston entinen rehtori, professori Kalervo Väänänen puhui illassa Saaristomeren rehevöitymisen syistä. Vaikka tilanne näyttää pahalta, hän muistuttaa, että toivoa on. 

– Tärkeintä on tehdä vahva päätös ainutlaatuisen meremme kuntoon laittamisesta kiertotalousperiaatteella ja sitoutua siihen mahdollisimman laajasti. Meidän pitää ryhtyä yhdessä toimeen päättäväisesti ja välittömästi, hän linjaa. 

Väänänen julkaisi kesällä Ainutlaatuinen Saaristomeri -operaation tilaaman selvityksen Saaristomeren alueen kestävästä kehityksestä sekä sen edellyttämistä toimenpiteistä. Selvityksen pohjalta on julkaistu myös tietoteos: Saaristomeren Sininen Kirja.  

Ongelmana varastoitunut fosfori

Kestävän kehityksen edistämiseksi on määritelty 17 kansainvälistä tavoitetta vuonna 2015. Tavoitelistalla on muun muassa köyhyyden vähentämistä, sukupuolten tasa-arvoa, ilmastotekoja ja vastuullista kuluttamista. Suomi on edistynyt kaikissa muissa tavoitteissa paitsi vedenalaisen elämän elvyttämisessä. 

– 50–60-luvuilla vedet olivat vielä kohtalaisen kirkkaat. Sen jälkeen on valitettavasti tapahtunut muutoksia. Saaristomeri on hyvin matala ja melkein suolaton. Siksi se on niin haavoittuvainen, Väänänen sanoo. 

Kalervo Väänäsen mukaan suurin syy Saaristomeremme nykyiseen tilaan on se, että viimeisen 50 vuoden aikana Itämeren valuma-alueelle on tuotu 40 miljoonaa tonnia fosforia. Siitä noin 10 % on valunut mereen ja loput on jossain matkan varrella. Sen vuoksi ravinteita valuu mereen väkisinkin vielä useamman sukupolven ajan, vaikka niiden levittäminen lopetettaisiin heti. 

– Itämereen valuvasta fosforista 33 % tulee luonnollisista lähteistä, 45 % tulee vuosien varrella maahan kertyneestä fosforista, 14 % pelloilta ja hulevesistä sekä 8 % rannikkoyhdyskunnista, Väänänen kertoo. 

Toinen rehevöitymistä aiheuttava ravinne on typpi, jota esimerkiksi sinilevä pystyy käyttämään suoraan ilmakehästä.

Rehevöityminen on prosessi, joka alkaa käynnistymisensä jälkeen ruokkia itse itseään. Siksi sitä on erityisen vaikeaa pysäyttää. Levät käyttävät mereen valuvia ravinteita, kasvavat ja  painuvat kuollessaan pohjaan, jossa ne alkavat hajota ja kuluttaa vedestä happea. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasta alkaa vapautua jo kertaalleen sitoutunutta fosforia, joka on taas uutta ravintoa leville. Hapettomassa ja rehevöityneessä meressä vedenalaisen elämän monimuotoisuus köyhtyy: lajit katoavat ja vievät mukanaan taas uusia ja uusia lajeja.

Vesisysteemeihin perehtynyt Väänänen näkee, että ihmisen aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähentämällä meri saisi mahdollisuuden korjata itse itsensä.

Ei etsitä syyllisiä

Kun tarkastellaan karttaa, josta näkyy, kuinka paljon miltäkin alueelta ravinteita Itämereen valuu, on Varsinais-Suomi kartan musta lammas. Myös Helsingin sekä Puolan, Tanskan ja Saksan rannikoilta löytyy tummempia alueita, mutta ei Varsinais-Suomen veroisia. Varsinais-Suomen tilanne johtuu suurimmaksi osaksi maataloudesta. Ely-keskuksen laskelmien mukaan jopa 83 % fosforin paikallisesta kuormituksesta on lähtöisin maataloudesta, jossa pelloille levitetään lantaa. 

– Tämä ei kuitenkaan ole kenenkään vika. Jos halutaan hakea syyllisiä, kaikkien pitää katsoa peiliin. Tämä on tehty yhteiskunnallisessa yhteisymmärryksessä 50–60 vuoden aikana, Väänänen muistuttaa ja toteaa samaan hengen vetoon, että nyt kun tilanne tiedetään, on aika korjata virheet. 

Väänäsen mukaan paras tapa rehevöitymisen pysäyttämiseksi olisi keksiä keino, jolla pääsee käsiksi siihen maahan varastoituneeseen fosforiin, joka valuu hitaasti mereen. 

– Nopeita ratkaisuja ei varmaan ole, mutta en nyt ihan toivotonkaan olisi, hän kommentoi. 

Hänen mielestään tärkeintä olisi lähteä poistamaan ravinteita ekosysteemistä.

Yksi Väänäsen esittelemä keino siihen on lannoituksen kehittäminen. Lounais-Suomen tiloilla syntyvästä lannasta riittäisi ravinteet koko Suomen pelloille, mutta alkuperäisessä muodossa lannan kuljettaminen ei ole kannattavaa. 

Toinen ratkaisu ravinteiden poistamiseksi olisi vähentää biomassaa, esimerkiksi järviruokoa voitaisiin kerätä ja opetella hyödyntämään biokaasun tuotannossa. 

Kolmanneksi luonnonkalan syöminen on hyvä keino poistaa ravinteita. Kaloissa on paljon ravinteita, jotka saa pois merestä kalastamalla. Erityisesti särkikalojen kannan vähentäminen olisi hyödyllistä myös siksi, että ne etsivät ravintonsa meren pohjasta ja möyhiessään vapauttavat pohjaan kertyneitä ravinteita. Väänänen perääkin kansallista strategiaa luonnonkalan tuotekehitykseen ja markkinointiin. 

Maaseutumania jatkuu

Saaristomeren tilaan pureutunut keskustelutilaisuus oli osa Leader Varsin Hyvän Maaseutumania-kiertuetta, joka rantautuu seuraavan puolen vuoden aikana kaikkiin Turun seudun kuntiin. Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Youtubesta:

Keskiviikkona 16. syyskuuta Naantalissa keskusteltiin älykkäistä kylistä. Myös se tilaisuus on syyskuun loppuun asti katsottavissa puolestaan Naantalin kaupungin Youtube-kanavalla:

 

Maaseutumanian tulevat tilaisuudet

To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus

To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta

Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti

Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua

To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys

Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla

Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille

Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä

Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään

Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.

Leader Varsin Hyvän Maaseutumania alkaa 9.9. – Ensimmäisessä tilaisuudessa keskustellaan Saaristomeren rehevöitymisestä

 

Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä järjestää syyskuusta alkaen teematilaisuuksien sarjan toimialueensa kaikissa kunnissa. Tilaisuuksissa kuullaan asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, tutustutaan maaseudun kehittämistoiminnan tuloksiin ja keskustellaan Leader-toiminnan tulevista tavoitteista.

Ensimmäinen tilaisuus järjestetään keskiviikkona 9. syyskuuta klo 17.30–20 Taivassalon uudessa seurakuntakeskuksessa (Keskustie 4) otsikolla Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä. Tilaisuudessa professori Kalervo Väänänen puhuu siitä, voidaanko Saaristomeren rehevöityminen pysäyttää. 

Väänäsen kesällä julkaistu selvitystyö herätti huomiota konkreettisilla toimenpide-ehdotuksillaan. Mitä voimme tehdä Saaristomeren tulevaisuuden puolesta? Mikä on kalastuksen merkitys meren hyvinvoinnille? Miten vähentää ravinnevalumia? Onko ravinteiden ja biomassan talteenotto vaihtoehto? Väänäsen puheenvuoron lisäksi illan aikana kuullaan myös paikallisesta ympäristönsuojelutoiminnasta ja maaseudun kehittämistoiminnasta. Tilaisuus on kaikille avoin, mutta ilmoittautumisia pyydetään tarjoilun vuoksi osoitteeseen tiina.saaresranta@varsinhyva.fi.

Seuraavat tilaisuudet järjestetään samalla kaavalla, mutta uusilla aiheilla. Keskiviikkona 16. syyskuuta klo 17.30 Naantalin kaupungintalon valtuustosalissa keskustellaan älykkäistä kylistä. Maaseudulla asumisen mahdollisuudet ja etätyö ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua. Mitä uusia ratkaisuja tähän on jo kokeiltu? Mitä on älykäs kylä ja asuminen? Miten elävöittää saaristoa? Mitä visioita ja ratkaisuja löytyy erilaiseen omakotiasumiseen? Älykkäät kylät ja asukkaat -illassa on tarjolla asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustelua ajankohtaisista ratkaisuista elämiseen, asumiseen ja työntekoon maaseudulla. 

Kaikki tilaisuudet alkavat kahvituksella ja jokaisessa tilaisuudessa arvotaan lähituotekassi osallistujien kesken! Turvavälit pyritään järjestämään ja koronan vuoksi osa tilaisuuksista varaudutaan järjestämään myös webinaareina.

Maaseutumania-keskustelukiertue

Ke 9.9. Taivassalo klo 17.30-20: Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä

Ke 16.9. Naantali klo 17.30-20: Älykkäät kylät ja asukkaat

To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus

To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta

Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti

Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua

To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys

Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla

Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille

Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä

Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään

Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.

Vesiensuojelussa tarvitaan pitkää pinnaa – Onneksi sitä löytyy!

 

Vesiensuojelu yhdisti ihmiset kahden kunnan alueelta. Nyt Puhdas Mannervesi ry laatii Uudenkaupungin Pyhämaahan yleissuunnitelmaa ja rakentaa kosteikkoja Pyhärannan Kaukkaan. Apua alkuun pääsemiseen saatiin Leader Ravakan ympäristöneuvojalta.

Ensin puuttui jää, sitten tuli tulva. Uuttakaupunkia ja Pyhärantaa yhdistävän Mannerveden suojelemiseksi perustetun Puhdas Mannervesi ry:n aktiiveilla sormet ovat syyhynneet jo pitkään. Yhdistyksellä on meneillään Leader-hanke, jonka avulla pyritään hillitsemään ravinnekuormitusta. Toukokuussa 2020 päästiin vihdoin tositoimiin.

– Mannerveden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Veden laadun heikkenemisen voivat kaikki havaita. Sinilevä on nykyään iso ongelma alueella. Keväällä 2019 päätimme viimein perustaa yhdistyksen ja tutkia, mistä ravinteet Mannerveteen tulevat ja miten heikentyneeseen tilaan voisi puuttua, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sinikka Pirttinokka Pyhärannasta.

Apuna suojelun ja hankkeen suunnittelussa oli Leader Ravakan ympäristöneuvoja Pekka Alho. Alhon ja sekä Valonian asiantuntijoiden vierailut yhdistysväen luona olivatkin viimeinen kipinä yhdistyksen perustamisessa. 

– Meillä oli intoa tehdä, Pekalta saimme välineitä siihen, mitä tehdään, Pirttinokka kiittelee.

Yhdistyksen pyhämaalainen varapuheenjohtaja Mirkka Ali-Laurila on paluumuuttaja. Hän kertoo muistavansa lapsuudesta kirkkaat ja puhtaat uimavedet. 

– Mannerveden tila on kymmenien vuosien tulos. Voi mennä yhtä kauan ennen kuin tila todella paranee. Tämä on pitkäjänteistä toimintaa, jonka tulokset eivät heti tule näkyväksi. Tarvitaan pitkää pinnaa, onneksi sitä löytyy! 

– Hyötyjien joukko on suuri, kaikki asukkaat ja mökkiläiset, jotka Mannerveden äärellä ovat. Jos ajatellaan rahan kautta, puhtaampi vesi nostaa varmasti myös kiinteistöjen arvoa, Ali-Laurila pohtii. 

Puhdas Mannervesi ry:n puheenjohtaja Sinikka Pirttinokka talkoissa.

Valkamanlahden kosteikoilla hillitään huuhtoumaa

Pyhärantaan on laadittu muutamia vuosia sitten yleissuunnitelma, jossa on huomioitu luonnon monimuotoisuus ja mahdolliset kosteikko- ja suojavyöhykepaikat. Hankkeen avulla Pyhämaahan tehdään vastaava yleissuunnitelma. Tätä varten on nyt tehty maastokäyntejä, joilla on kartoitettu lajistoa ja luontotyyppejä sekä käyty läpi valuma-alueet.

Pyhärantaan rakentuu ensimmäinen kahdesta kosteikosta. Valkamanlahden kosteikoilla pyritään pidättämään ravinteita ja estämään niiden huuhtoutumista Ihodenjokeen ja sitä kautta Mannerveteen. 

– Ensin kaivetaan saareke, jonka ympärille tulee kosteikko, johon vesi jää. Kaivettu maa-aines käytetään joen reunaan tulevien pengerten muotoiluun. Näin vesi ei pääse valumaan suoraan pelloilta jokeen, Sinikka Pirttinokka avaa.

Ensin Kaukkaan piti tulla vain yksi kosteikko, mutta kun tieto hankkeesta tavoitti naapurimaanomistajan, hänkin halusi osallistua. 

– Maanomistaja ehdotti itse kosteikon rakentamista. Tämä oli ilahduttava. Se kertoo, että asian tärkeys ymmärretään, Pirttinokka kiittelee. 

Kosteikkojen ennallistaminen ja rakentaminen edistävät myös luonnon monimuotoisuutta. Puhdas Mannervesi ry aikoo pystyttää kosteikolle infotauluja, joissa kerrotaan kosteikon toiminnasta. Kaukan kosteikkoihin on suunniteltu myös kalatalouden pilottihanketta liittyen hauenpoikasten viljelyyn. 

EU:n tavoitteena on saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila koko unionin alueella. Vesienhoitoa suunnitellaan Manner-Suomen seitsemällä vesienhoitoalueella. Kuvassa Mannerveteen kuuluva Ihodenjoki Pyhärannassa.

Yhdessä tekeminen yhdistää

Ali-Laurila ja Pirttinokka kertovat, että vakituisten asukkaiden lisäksi myös Pyhärannan ja Pyhämaan kesäasukkaat ovat ottaneet toiminnan hyvin vastaan. Jäseniä on yhdistykseen tullut mukavasti. He sanovat yhteisen päämäärän yhdistäneen Pyhärannan ja Pyhämaan ihmisiä. Suunnitteilla on ollut yhteisten talkoiden ohella myös muuta yhteistä toimintaa.

– Itselle on ollut iloinen yllätys, miten mukavia ihmisiä Pyhärannan puolella onkaan. Tämä on mielekästä toimintaa, pystyy vaikuttamaan ja saa toimia rennossa hengessä kivojen ihmisten kanssa. Tarjoamme mielellämme tietoa ja otamme uusia jäseniä vastaan, Mirkka Ali-Laurila sanoo.

Pyhärannan Kaukassa Valkamanlahteen rakentuvalla kosteikolla raivaussaha soi ahkerasti kesäkuussa. Noin 1,4 hehtaarin suuruinen kosteikko pidättää ravinteita noin 23 hehtaarin valuma-alueelta.

Ravakan ympäristöneuvoja yhdistysten apuna

Paikallisten yhdistysten on mahdollista saada Leader Ravakasta maksutonta neuvontaa vesistö- ja ympäristökunnostuksiin liittyen. Enenevissä määrin ihmisiä puhuttavat ympäristön- ja vesiensuojeluun liittyvät kysymykset. Ravakan oma ympäristöneuvontahanke on vastaus alueen asukkailta tulleisiin kyselyihin. Osa-aikaisena ympäristöneuvojana työskentelee alueen hyvin tunteva asiantuntija Pekka Alho.

– Voin olla apuna siinä, mitä yhdistystasolla voi ja kannattaa tehdä. Olen voinut antaa yhdistyksille myös kontakteja eri viranomaisiin ja olla kertomassa ennakkotapauksista, mitä muualla on tehty ja miten on onnistuttu, Alho kertoo.

Esimerkiksi peltojen suojavyöhykkeet, kosteikot ja ruovikon niitto ovat toimia, joilla voidaan hillitä ravinnehuuhtoumia ja suojella vesiä myös vapaaehtoisvoimin.  

– Toisaalta taas ruoko esimerkiksi jokisuulla pidättää ravinteita. Asioita tulee pohtia alue- ja tapauskohtaisesti, Alho korostaa.

 

Teksti ja kuvat: Mimmi Virtanen

Vanha Varkaantie, Aurajokilaaksontie vai kenties Viljatie? Millä nimellä sinä kutsuisit tulevaa matkailutietä?

 

Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie. 

Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala. 

– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala. 

Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat. 

– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa. 

Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta. 

Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Nimikilpailu käynnissä

Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.

– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta. 

Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa. 

Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita. 

– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.

Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.

Kulltturiralli 30.8.

Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.

– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin. 

Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin. 

Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen. 

– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!

Lähtisitkö sinäkin Varkaantielle sunnuntaina 30.8.?

Aurajokilaakso haltuun

Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. 

– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.

Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi. 

Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. 

Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

“Tämä on minun sielunmaisemani!”

Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella. 

– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa. 

Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa. 

– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi. 

Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.

Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo. 

Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta. 

– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.

Janica Vilen

Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken. 

Rapeasta pikkusuolaisesta tuli Murtolan Hamppufarmin hitti

Maatalousyrittäjä Ville Virtanen viljelee ja jalostaa öljyhampusta erilaisia tuotteita Marttilassa sijaitsevalla tilallaan. Murtolan Hamppufarmi työllistää tällä hetkellä Villen ja hänen puolisonsa Virven lisäksi yhden ulkopuolisen henkilön. Yrityksen tämän hetken suosituin tuote on herkullinen Hamppusnacks, joka on perunalastua terveellisempi suolainen naposteltava.

Ville kertoo, että hamppuinnostus lähti liikkeelle Turun ammattikorkeakoulun hyötyhamppu-hankkeesta. Hankkeen tavoitteena oli lisätä kotimaisen hyötyhampun tunnettavuutta, viljelyä ja jalostusta.

– Sitä ennen emme tienneet hampusta tai sen viljelystä mitään. Hamppuhan on 4000 vuotta vanha kasvi. Innostus kasvoi, kun tutustui hampun monipuolisuuteen ja ravintoarvoihin. Hampun siemen sisältää hyvälaatuista öljyä, kuitua ja proteiinia, Ville Virtanen kuvailee.

Suomessa viljellyn hampun öljy on erityisen laadukasta

Suomessa viljeltävä Finola-lajike on jalostettu juuri pohjoisiin olosuhteisiin. Lyhyt kesä riittää juuri ja juuri kasvin viljelemiseen. Kylvö tehdään ajoissa keväällä ja hamppu puidaan myöhään syksyllä. Suomen kesän lyhyt kasvuaika ja pitkä valo tekevät kasvin öljystä erityisen laadukasta.

– Juhannuksen pitkä valo ja lyhyt kasvuaika tekevät öljyhampusta erilaisen, jos sitä vertaa etelämpänä Euroopan alueella viljeltyyn öljyhamppuun. Öljystä tulee laadukkaampaa, kommentoi Virtanen.

HamppuFarmi pitää yrittäjä Ville Virtasen kiireisenä.
HamppuFarmi pitää yrittäjä Ville Virtasen kiireisenä.

Murtolan Hamppufarmilla tehdään jatkuvasti tuotekehittelyä. Tällä hetkellä yrityksen valikoimissa on jo toistakymmentä erilaista öljyhampusta valmistettua tuotetta. Valikoimasta löytyy muun muassa hampunsiementä, -rouhetta, -suklaata, -öljyä ja -proteiinia.

Tuotekehittely tehdään tilan omissa tuotantotiloissa, joiden rakentamiseen yrittäjät hakivat tukea maaseuturahastosta. Maaseuturahaston kautta yritys sai noin 135 000 euron rakentamiskustannuksiin 20 prosenttia investointitukea. Rahoituksen myönsi Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry, jonka on yksi viidestä Varsinais-Suomessa toimivista Leader-yhdistyksestä. Tuotantotilat rakennettiin vuonna 2014.

Ihmiset tuntevat kasvin huumeena

Tällä hetkellä yritys panostaa tuotteiden markkinointiin. Hampun markkinoimisessa on omat haasteensa, sillä yleisesti kasvi tunnetaan huumeena.

– Ihmiset tuntevat kasvin huumehamppuna. Tätä käsitystä täytyy korjata, eli tämä öljyhamppu on hyvä elintarvike. Öljyhampusta ei löydy huumaavaa arvoa ollenkaan, sillä se on kokonaan eri lajike, täsmentää Virtanen.

Hamppufarmin tulevaisuuden näkymät ovat valoisat, sillä monipuolisessa kasvissa riittää mahdollisuuksia. Yritys aikoo kasvattaa öljyhampun sopimusviljelijöiden määrää, jotta kuluttajien kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Suunnitteilla on myös nykyisen tuotantotilojen laajennus, sillä alkuperäiset tilat ovat käyneet jo hieman ahtaaksi.

Virtanen rohkaisee myös muita maaseudun yrittäjiä selvittämään tarjolla olevia rahoitusmahdollisuuksia tuleviin investointeihin ja kehittämiseen.

– Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä esimerkiksi paikalliseen Leader-yhdistykseen. Neuvontaa ja tukea saa kyllä hankepapereiden täyttämiseen.

 

 

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

 

Kuuntele Ville Virtasen haastattelu

[soundcloud url=”https://api.soundcloud.com/tracks/299281570″ params=”auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true” width=”100%” height=”450″ iframe=”true” /]