Nyt kiikarit kohti Varsinais-Suomea! Matkailukesä 2021 on täällä!

Nainen katsoo kiikareilla maisemaa ja kuvan alareunassa lukee

 

Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia matkailukohteita! Moni tuntee muun muassa Turun Aurajokirannan, Naantalin Muumimaailman, Paraisten saariston, Liedon Zoolandian ja maakunnan upeat kansallispuistot. Mutta lisäksi täältä löytyy pilvin pimein muutakin nähtävää ja koettavaa! Varsinais-Suomen maaseutu on ripoteltu täyteen matkailuhelmiä, joita esitellään juuri päivitetyllä Tee se Suomessa -sivustolla.

Valtakunnallinen matkailusivusto Tee se Suomessa on päivitetty kesään 2021. Varsinais-Suomen omalla sivulla esitellään kolmisenkymmentä matkailuvinkkiä maaseudun sydämestä. Mukana on muun muassa kahviloita, tunnelmallisia maaseutumajoituksia, luontopolkuja ja kulttuurikohteita. Varsinais-Suomi on sellainen ruoka-aitta, että ravintoloille ja lähiruokaelämyksille kannattaa varata kunnolla aikaa. Erityisen houkutteleva maakunta on pyörämatkailijoille ja veneilijöille!

Tee se Saaristomeren aalloilla!

Varsinais-Suomen maaseutu on tunnettu kauniista saaristostaan ja mukana listalla onkin monia merellisiä kohteita. Nauvon vierasvenesatama on valittu tänä vuonna Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Eteläisellä Saaristomerellä suojaisessa lahdessa palveleva vierasvenelaituri ja kahvilaravintola Bodö on myös tunnelmallinen kohde, jonka erikoisuutena on mahdollisuus elämysyöpymiselle TENTSILE-puumajoituksessa! Kesätekemistä haluavat voivat vuokrata kanootin tai SUP-laudat ja lähteä vesille. Taivassalossa Helsinginranta kerää ihmisiä yhteen uimaan, saunomaan, grillaamaan tai vaikka muinaistulien yötä viettämään. Yleinen saunavuoro on keskiviikkoisin. Muina päivinä sauna on vuokrattavissa yksityiskäyttöön. Oman säväyksensä uintiretkeen tuo Helsinrinrannan louhoshistoriasta kertova 700-metrinen Louhospolku. Uudessakaupungissa kappale Suomen kauneinta saaristoa on ulottuvillasi ilman venettä tai huolta lautta-aikatauluista. 50 kilometrin mittainen Velhoveden reitti kutsuu kutsuu nimittäin aktiivilomailijoita pyöräilemään!

Kuvakooste, jossa esillä Helsinginranta, Nauvon vierasvenestama, Velhoveden reitti ja Bodön kahvilaravintola.
Varsinais-Suomessa riittää upeita saaristokohteita!

Tee se siellä, missä historia havisee!

Myös historia on Varsinais-Suomessa ainutlaatuinen. Jos Turun linna ja tuomiokirkko on jo koluttu, katseen voi suunnata maaseudun historiaan: esimerkiksi Liedon Vanhalinnaan, Nautelankosken museolle, Laitilaan Untamalan raittikylään tai Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Kuusiston saari on muuttunut paljon siitä, kun piispa Maunu I asutti piispanlinnaa saaren kärjessä 1290-luvun lopulla. Tuolloin linna sijaitsi vielä omalla saarellaan, joka on maankohoamisen myötä hiljalleen kuroutunut kiinni pääsaareen. Nykyisin Kuusisto on merkittävä lintukohde ja alueella viihtyvät myös monet lepakkolajit. Raunioilla on wc ja tulentekopaikka sekä opasteet omatoimista tutustumista varten – ja laiturilta pääsee pulahtamaan mereen. Taiteenystävien kannattaa pysähtyä matkan varrella Kuusiston Taidekartanolle, jossa on vaihtuvia aikalaistaiteen näyttelyitä sekä Villikahvila.

Kuvakooste, jossa esillä Nautelankoski, Untamalan raittikylä, Liedon Vanhalinna ja Kuusiston linnan rauniot.
Varsinais-Suomen ainutlaatuinen historia herää eloon matkailukohteissa!

 

Tee se Suomessa -sivuston päivitystä jatketaan kesän kuluessa, eli uusia kohteita on edelleen tulossa!

 

Kuluttajat nostettiin ruokatalouden keskiöön! Hankkeesta hyviä kokemuksia

Johanna Mattila ojentaa lehteä kahdelle ihmiselle. Takana näkyy KulTa-hankkeen kontti.
Johanna Mattila tapaamassa ihmisiä Turun uudella Kesätorilla.

 

KulTa-hankkeen toiminnan A ja O on tuottaa ajantasaista tietoa maakunnan ruokaketjusta helposti käsitettävässä muodossa. Tiedonvälitys toimii kahteen suuntaan: kuluttajat oppivat paikallisista tuotteista ja yrittäjät saavat tietoa siitä, mikä kuluttajia liikuttaa. Tavoitteena on varsinaissuomalaisen ruuan arvostuksen nostaminen ja kilpailukyvyn edistäminen. 

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitettu Kuluttajat ruokaTalouden keskiössä (KulTa) -hanke lähestyy loppuaan. Maakunnallisen tiedonvälityshankkeen tavoitteena on ollut parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä muun muassa välittämällä uusinta tietoa, mahdollistamalla yritysten välisiä kumppanuusverkostoja ja järjestämällä opintomatkoja.

Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskus, mutta osatoteuttajina toimivat myös Ukipolis Oy, Yrityssalo Oy, Novida Ammattiopisto ja lukio, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki. 

Hankkeen kokonaisuudesta sekä Turun seudun toimenpiteistä vastaa projektipäällikkö Johanna Mattila Brahea-keskuksesta.

– Hankkeen suurimpia saavutuksia on ollut ruokaketjun vaikuttavuuden lisääminen alueella. Ruoka on lisätty entistä vahvemmin mukaan muun muassa maaseutohjelmaan, maakuntastrategiaan ja matkailun tiekarttaan, jossa paikalliset ruokaelämykset on nyt yksi keskeinen teema. Esimerkiksi saaristossa nähdään nyt entistä vahvemmin, että paikallinen ruoka tuo hyvinvointia ja lisää mielenkiintoa tapahtumiin ja matkailupalveluihin, Mattila kommentoi. 

Lisäksi hän on tyytyväinen hankkeen aikana syntyneeseen yhteistyöhön ja verkostoitumisen voimaan. Hankkeen osatoteuttajat ovat olleen tiiviissä yhteistyössä omien seutukuntansa toimijoiden kanssa ja KulTa-hanke taas valtakunnallisen ruokasektorin koordinaatiohankkeen kanssa. Näin valtakunnallinen tieto on ollut KulTa-hankkeen kautta helposti pienimpienkin toimijoiden saatavilla ja vastaavasti maakunnan ruokaverkoston tarpeet ovat tavoittaneet valtakunnallisen tason. Myös maakunnan sisällä on syntynyt hankkeen myötä paljon yhteistyötä ja vuoropuhelua, jonka avulla paikallisia tuotteita on saatu entistä paremmin kauppojen valikoimiin, julkisen ruokapalvelun ostoslistalle ja ammattikeittiöihin.

Kaiken keskellä on kuitenkin kuluttaja. Hanke on tarjonnut kuluttajille selkeää tietoa oman maakunnan ruokatuotteista ja ruokaketjun yrityksistä. Ja tuottajille puolestaan tietoa siitä, mitä kuluttajat itse asiassa nykyään arvostavat. 

Yleensä ajatellaan, että ihmiset valitsevat tuotteita hinnan ja tuttuuden perusteella, mutta lähiruokaa ostetaan ennen kaikkea halusta tukea paikallista yrittäjää! Sosiaalisen vastuullisuuden ulottuvuus on huomattavasti tärkeämpi kuin on ennen osattu ajatella. Tuotevalinnan takana voikin olla yhä useammin tuottajan tuttuus tai yritystarina, Mattila avaa. 

Tähän havaintoon on reagoitu hankkeessa esimerkiksi järjestämällä ruokaketjun yrittäjille tarinatyöpajoja. 

Infograafi Varsinais-Suomen ruokaketjun toimipaikoista, joita on yhteensä 7 541.
KulTa-hanke on kerännyt paljon tietoa Varsinais-Suomen ruokaketjusta ja tuonut sitä kuluttajien tietoon helposti ymmärrettävässä muodossa.

Turun seudulla kehitettiin ruokamatkamuistoja 

Turun seudulla sijaitsee suurin osa Varsinais-Suomen ruokaketjun yrityksistä ja myös kuluttajista. Turku on myös merkittävä ruokamatkailukohde, jonka kautta maaseudun maut päätyvät myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden lautasille. 

Kesällä 2021 tullaan lanseeraamaan Turun ruokamatkamuistot, eli varsinaissuomalaiset ruokatuotteet, joita aletaan markkinoida mukaan ostettavina ruokamatkamuistoina. Lisäksi varsinaissuomalaisia ruokatuotteita ollaan yritetty saada mahdollisimman hyvin esiin turkulaisiin ravintoloihin, esimerkiksi lähiruokamenun muodossa. 

Kaupunkialueella on korostunut myös se, että kuluttajat haluaisivat itse osallistua ruuantuotantoon. Hankkeessa ollaankin kartoitettu erilaisia kumppanuusmaatalouden malleja, joissa kaupunkilainen saa pienen palan maaseutua elämäänsä vaikka vuokraamalla omenapuun. 

Salon seudulla panostettiin digiloikkaan, Loimaan seudulla nuoriin ja saaristossa matkailuun

Salon seudulla KulTa-hankkeen toimenpiteistä on vastannut Yrityssalo Oy. 

– Salossa on paljon pieniä digiyrityksiä, jotka on saatu hyvin valjastettua mukaan ruokaketjun kehittämiseen. Uusimman teknologian hyödyntäminen on Salon alueen selkeä painopiste, kertoo Mattila. 

Esimerkiksi Kasvulämäri-yritysryhmähankkeessa parannettiin yritysten liiketoimintavalmiuksia panostamalla tiedolla johtamiseen ja tuotteiden jäljitettävyyteen.

Loimaan alueella keskeistä on ollut oppilaitosyhteistyö, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan tuleviin ruokaketjun ammattilaisiin. 

– Kun opiskelijat oppivat arvostamaan ja käyttämään paikallisia raaka-aineita, he vievät osaamisen mukanaan myös tuleville työpaikoilleen. 

Paraisten ja Kemiönsaaren alueilla painopiste taas on ollut ruuan ja matkailun yhdistämisessä sekä suoramyynnin kehittämisessä, esimerkiksi tilapuotien ja REKO-toiminnan puitteissa. 

Vakka-Suomessa kannustetaan jalostamaan

Heidi Jaakkola Uudenkaupungin keskustassa Pakkahuoneen edessä.
Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola Uudenkaupungin keskustassa.

Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola on vastannut KulTa-hankkeen toimenpiteistä Vakka-Suomessa. Hän näkee, että jalostustoimintaan panostaminen olisi Vakka-Suomessa tärkeää erityisesti julkisen ruokapalvelun kannalta. 

– Monet päättäjät ovat sitä mieltä, että julkisessa ruokapalvelussa tulisi suosia lähiruokaa, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää taklata aika monta haastetta. Hinta näyttelee tietenkin suurta roolia tässä keskustelussa, mutta myös volyymit. Ruuan määrät ovat julkisella puolella niin suuret, ettei monikaan tuottaja pysty täyttämään koko tarvetta yksin. Tuottajien pitäisi tehdä paikallisia yhteenliittymiä, jotta vaikka perunat voisi tilata läheltä. Mutta lisäksi tarvitaan myös jalostusta. Perunaakin tarvitaan kuorittuna, kuutioituna, suikaleina ja pakasteina, Jaakkola selittää.

Kunnat tekevät hankintoja jonkin verran itse, mutta pystyvät myös hyödyntämään kaikkien Suomen kuntien käytössä olevia valmiiksi kilpailutettuja sopimuksia. Vakka-Suomessa kunnat tekevät hankintoja jonkin verran myös yhteistyössä keskenään. 

Vakka-Suomi on vahva alkutuotannon alue, josta saadaan erityisesti juureksia. Maaperä on vihanneksille otollista ja myyntikanavakin löytyy läheltä, sillä Suomen johtava vihanneskaupanharjoittaja Vihannes-Laitila sijaitsee alueella. Lisäksi Vakka-Suomi tunnetaan kananmunista ja kalasta. Myös viljaa viljellään paljon. 

– Kananmunantuotannossa Munax on hieno esimerkki toimijasta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti jalostamaan tuotteitaan. Kalanjalostus taas on vielä aika pienimuotoista. Kalaset Oy fileeraa kalaa teollisuudelle ja suurkeittiöille. Esimerkiksi kirjolohifileitä nypitään ruodottomiksi juuri Uudessakaupungissa. Silakkaa tulee alueelle miljoonia kiloja, mutta suurin osa lähtee sellaisenaan Suomen rajojen ulkopuolelle, kertoo Jaakkola.

Maakunnan tasolla KulTa-hanke keskittyy isoihin linjoihin, mutta paikallistasolla on voitu opastaa yrityksiä esimerkiksi elintarvikelainsäädäntöön tai pakkausmerkintöihin liittyvissä haasteissa.

– Olemme tehneet selvitystyötä yrityksille monenlaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi elintarvikelaista kaikki tieto löytyy kyllä Ruokaviraston sivuilta, mutta sen etsimiseen voisi asiaan perehtymättömältä yrittäjältä kulua kohtuuttomasti aikaa. Olemme myös auttaneet etsimään yhteistyökumppaneita verkostojemme kautta, Jaakkola kertoo esimerkkeinä.

KulTa-hanke päättyy Vakka-Suomessa kesäkuussa 2021, mutta työ ruokaketjun kehittämisen parissa jatkuu. 

– Meillä on juuri alkanut TuKeVa-hanke (Tulevaisuuden kehitystarpeet varsinaissuomalaisessa ruokaketjussa). Siinä lähdetään selvittämään, miltä maailma näyttää elintarvikeyrittäjän silmin sekä millaisia tukimuotoja ja kehittämisvälineitä alalla tarvitaan, Jaakkola valottaa tulevaa. 

Hän on itse ollut mukana erilaisissa ruokahankkeissa jo vuodesta 2012.

– Aluksi kaikki tekivät tahoillaan omia hankkeitaan, joissa oli väistämättä myös päällekkäisiä toimenpiteitä, kun jokainen toteutti omaa hankesuunnitelmaansa peilaamatta tekemistään muiden toimintaan. Nyt meillä on tiivis yhteistyö maakunnan sisällä, mikä on ollut todella mielekästä. Kaikki hankkeen osatoteuttajat pelaavat samaan maaliin omien seudullisten vahvuuksiensa pohjalta, hän kiittelee. 

 

Janica Vilen

 

Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 297 643 euroa

Ely-keskuksen myöntämä tuki maaseutuohjelmasta: 90 % 

Varsin hyvät vanhat pelakuut kantavat mukanaan kauniita tarinoita

Maarit Heinonen pelargonien keskellä.
Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. Kuvaaja Anna Ojanen.

 

Leader Varsin Hyvän rahoittama ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama tiedonvälityshanke ”Varsin hyvät vanhat pelakuut” tutustuttaa vanhojen kotipelargonien historiaan. Tänäkin kesänä perinnepelargoneja ja niiden tarinoita esitellään Varsinais-Suomessa seitsemässä museossa ja muutamassa muussa näyttelyssä. Ensi vuonna julkaistaan suuri pelargonikuvasto!

Muolaa-niminen korallinpunainen kotipelargoni on kulkeutunut Varsinais-Suomeen Viipurista vuonna 1944 Tyyne Romun matkassa. Hän lähti Viipurista sotaa pakoon kohti Varsinais-Suomea ja pysähtyi matkalla Muolaassa, Säiniön pitäjässä, jossa hänen tyttärensä oli hoidossa. Pelargoni jäi Muolaaseen, mutta Tyyne otti siitä pistokkaita mukaan. Täydessä kukassa olleen pelargonin vierelle hän jätti mahdollisia taloon tulijoita varten lapun, jossa hän pyysi antamaan pelargonille vettä ja kirjoittamaan sen voinnista hänen siskonsa osoitteeseen Koski TL:ään. Muutaman viikon kuluttua Tyyne Romu sai siskonsa luokse kirjeen. Sen oli kirjoittanut joukkoineen rintamalta perääntynyt sotilas, joka oli yöpynyt talossa. Sotilas kertoi kukan voivan hyvin ja kastelleensa sitä. Tyyne Romun ottamat pistokkaat säilyivät hengissä ja niistä kasvaneita pelargoneja on hoidettu nyt jos useamman sukupolven voimin.

– Tämä on hyvin vahva tarina ja myös kyseinen kasvi on vahva ja kukkii hyvin. Aika monen hankkeen aineistossa olevan kotipelargonin juuret juontavat Karjalaan. Se voi olla sattumaa, mutta toisaalta voi olla myös niin, että ihmiset ovat vaalineet Karjalasta tuotuja kasveja erityisen huolellisesti osana oman synnyinseudun muistelua. Kasvia on voitu ajatella elävänä muistona omasta historiasta, tulkitsee Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. 

Muolaan ja noin sadan muun kotipelargonin tietoja julkaistaan ensi vuonna lopulla pelargonikuvastossa, jota tehdään osana Varsin hyvät vanhat kotipelakuut -hanketta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen pelargoniaiheisen tutkimushankkeen, Suomen pelargoniyhdistyksen, Tiina Niittysen ja Turun yliopiston museologian oppiaineen kanssa. Kuvastoon valittavista pelargoneista kerätään tarinoiden ja viljelyhistorian lisäksi kasvin tuntomerkit ja DNA-tiedot. 

– Toivomme, että se tietokokonaisuus, joka pelargoneista kerätään, motivoi ihmisiä säilyttämään niitä taas uusille ja uusille sukupolville. Jos joku nyt saa tuttavaltaan vaikka Muolaan pistokkaan, kasvin ympärille alkaa kertyä vuosien aikana taas uutta tarinaa. Ja juuri näin tehdään suomalaista puutarhakulttuuria, Heinonen selittää. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeessa ollaan löydetty jopa yli satavuotiaita pelargoneja. Vanhoja kotipelargoneja löytyy usein maaseudulta, jossa ihmisillä on ollut tilaa talvettaa niitä. 

– Pelargonit talvetetaan viileässä noin 5–10 asteessa. Ennen talvettamista kukinnot poistetaan ja kasvi voidaan leikata pienemmäksi talvilepoa varten. Valoa tarvitaan jonkin verran ja vettä noin kerran kuussa, kertoo Heinonen. 

Yksittäisten ihmisten lisäksi vanhojen pelargonien säilymisestä voi kiittää yhdistyksiä, kuten Suomen pelargoniyhdistystä ja Hyötykasviyhdistystä sekä kotiseutuyhdistyksiä. Lisäksi muutama kauppapuutarha on erikoistunut vanhoihin pelargoneihin. 

Seitsemän näyttelyä Varsinais-Suomessa

Tiedonvälityshanke tuo esiin vanhojen kotipelargonien monimuotoisuuden. Kukkien väriskaala on laaja ja ne voivat olla yksinkertaisia, kerrottuja tai ruusunuppuisia. Kuvassa vasemmalla Maija Noormarkku ja oikealla Viipurin evakko Liedon Nautelankosken näyttelyssä. Kuva: Janica Vilen.

Osana hanketta Varsinais-Suomen alueella on nähtävillä yhteensä seitsemän pelargoninäyttelyä: Liedossa Nautelankosken museossa, Pöytyällä Yläneen kotiseutumuseossa, Turussa Ett hem -museossa ja Kupittaan siirtolapuutarhan keskusmajalla, Kaarinassa Kuusiston Taidekartanossa, Sauvon kotiseutumuseossa sekä Naantalin museossa Hiilolan talossa. 

– Näyttelyt olivat esillä jo viime kesänä. Kohteisiin toimitettiin 5–15 pelargonia, joista kukin on tehnyt omanlaisensa näyttelyn. Kasvit talvetettiin museoilla ja tänä kesänä ne ovat taas nähtävillä. Useimmat pelargonit kukkivat alkukesästä pitkälle syksyyn. Parhaimmassa kukassa ne ovat heinä–elokuussa, Heinonen vinkkaa. 

Liedossa Nautelankosken museossa on nähtävillä Evakon tie -näyttely, johon pelargonit sopivat Heinosen mielestä erityisen hyvin. Näyttelyssä on mukana muun muassa Viipurin Evakko -kotipelargoni, joka valittiin hiljattain Kotipuutarha-lehden 80-vuotisjuhlavuoden nimikkokasviksi. 

Heinosen toiveissa olisi, että museot jatkaisivat pelargonien parissa vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. 

– Monilla museoilla on ollut pelargoneja ennenkin, mutta ne on ostettu aina vain yhdeksi kesäksi kerrallaan nimettömistä kannoista. Nyt heillä on nimellisiä kantoja, joilla on oma mielenkiintoinen historiansa, joten uskon, että museot haluavat vaalia ja talvettaa niitä jatkossakin.

Museoiden lisäksi kesäksi 2021 on tulossa muutama isompikin pelargoninäyttely: Lietoon Tiina Niittysen Pelargonitaivaaseen, Nummelle Saarelman puutarhaan ja Lepaan puutarhanäyttelyyn Luonnonvarakeskuksen osastolle. 

Paljon muistoja ja uutta tutkimusta

Pelargoneihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Pistokkaita ollaan annettu eteenpäin historian aikana monenlaisin saatesanoin. 

– Vahvimmat tarinat ovat niitä, jotka kantavat. Pelargonien kasvatus on ollut ennen kaikkea maaseudun naisten harrastus, eikä kaikista kannoista ole säilynyt mitään tietoja. Jos nyt jollain on vanha pelargoni, kannattaa kirjoittaa sen historiaa ylös. Ja kun antaa siitä pistokkaista eteenpäin, kannattaa varmistaa, että myös tarina siirtyy uudelle omistajalle, Heinonen neuvoo. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut on tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tallettaa ja tuoda päivänvaloon kotipelargonien historiaa. Sen rinnalla on käynnissä myös tutkimushanke Perinnepelargoneista hehkua puutarhaviljelyyn, jonka päärahoitus tulee Oiva Kuusisto -säätiöltä.

– Hankkeet kulkevat mukavasti yhtä matkaa. Tiedonvälityshankkeen kannalta on oleellista, että uutta tutkimustietoa on saatavilla. Tutkimushankkeessa tehdään pelargoniaineistosta kasvien ulkonäköön liittyviä havaintoja, eli mitataan varsia, lehtiä ja kukintoja sekä tehdään DNA-analyysejä, Heinonen kertoo. 

Näiden tutkimusten avulla ollaan osoitettu, että useammalla erinimisellä kotipelargonilla onkin yhteinen historia. Esimerkiksi Ruotsista tulleella vaaleanpunakukkaisella Mårbacka-perinnepelargonilla on Suomessa jo useampia eri nimiä. 

Pelargonit ovat ekologisia kasveja. Ne voivat elää oikein hoidettuina vaikka satoja vuosia. Pistokkaita voi ottaa joko maaliskuun lopussa, kun valon määrä lisääntyy tai loppukesästä, jolloin pistokkaat ehtii juurruttaa vielä ennen talvettamista. 

Maarit Heinonen kannustaa pelargoniharrastajia vaalimaan kasviensa historiaa kirjoittamalla muistiin kasvin vaiheita oman elinkaarensa ajalta ja jakamalla pistokkaita eteenpäin aina tarinoiden kera. Vahvat tarinat ovat niitä, jotka siirtyvät kasvien mukana sukupolvelta toiselle!

 

Janica Vilen

Tiukka aikataulu on suurin haaste! Maaseudun elpymisvarat sidottava vuosina 2021–2022

Piirroskuva maaseudun ihmisistä ja teksti: maaseutu.fi/elpymisrahoitus

 

EU:n elpymisvaroista saatiin Suomen maaseudun kehittämiseen 210 miljoonaa euroa. Elpymisvarat kohdennetaan muun muassa maaseudun innovaatioryhmiin, yritystukiin, laajakaistahankkeisiin ja eläinten hyvinvointiin. 

Suomi saa elpymisvälineeseen yhteensä 2,9 miljardia euroa. Tuosta summasta suurin osa eli 2,1 miljardia euroa kohdentuu elpymis- ja palautumistukivälineeseen (RRF) ja loppuosa kuuteen pienempään rahastoon. Maaseuturahastoon elpymisvaroja kohdennetaan 210 miljoonaa euroa. Maaseuturahaston elpymisrahoitusta esiteltiin maaseutuverkostolle keskiviikkona 26. toukokuuta järjestetyssä webinaarissa, jonka voi katsoa myös jälkikäteen Youtubesta. 

Elpymisrahoituksen kulmakivet ovat taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, jotka ovat hyvin linjassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tavoitteiden kanssa. 

Maaseudun elpymisrahoitusta tullaan myöntämään muun muassa maaseudun innovaatiohankkeisiin (EIP), yritystukiin, laajakaistahankkeisiin ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseen. 

– Maaseuturahaston elpymisvaroissa on 210 miljoonaa keinoa elvyttää maaseutua. Näihin keinoihin kannustan teitä tarttumaan heti. Aikaa ei ole liiaksi, toteaa Suomen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. 

Samaisessa webinaarissa MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg muistuttaa myös, että nyt ei ole aikaa näpertelyyn, vaan kannattaa hakea riittävän suuria hankkeita, jotta saadaan myös näkyviä tuloksia. 

Elpymisvarat sidotaan tämän ja ensi vuoden aikana, mutta rahoitusta voi käyttää vielä kolme vuotta sitomisen jälkeen. Tiukka aikataulu onkin elpymisvarojen hyödyntämisessä suurin haaste. Esimerkiksi laajakaistahankkeita voi jo nyt hakea Hyrrästä, kun taas yritystukien haku saadaan auki mahdollisesti vasta kesän jälkeen. 

Maa- ja metsätalousministeriön johtava asiantuntija Juuso Kalliokoski neuvoo hyödyntämään odotteluajan hankkeiden suunnitteluun ja hakemusten valmisteluun. 

Tuen hakemista suunnittelevan yrityksen kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin oman alueensa ELY-keskuksen yritysasiantuntijaan. Haku aukeaa sitten, kun valtioneuvoston asetuksen muutos on valmis ja Hyrrä-hakujärjestelmään tehty tarvittavat päivitykset. 

Yritystukiin 30 miljoonaa

Elpymisrahoitusta haetaan oman alueen Ely-keskuksesta, mutta varoja ei jyvitetä maakuntien välille. On siis kunkin alueen omasta aktiivisuudesta kiinni, kuinka paljon tukipaketista voi hyötyä.

Yritystukien puolella elpymisvaroilla pyritään tukemaan myös sellaisia investointeja ja omistajanvaihdoksia, joita ei tueta maaseutuohjelmasta. Näin elpymisvarat ja maaseutuohjelman kautta samaan aikaan jaettavat siirtymäkauden varat täydentävät toisiaan.

Investointeihin elpymistukea voivat hakea mikro- ja pienyritykset sekä sellaiset maatilat, joilla on maatalouden lisäksi muutakin yritystoimintaa saman Y-tunnuksen alla. Työllistävien yritysten omistajanvaihdoksiin on mahdollista saada elpymistukea harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla. 

Elpymisvaroista 2 miljoonaa euroa on varattu yritysten omistajanvaihdoksiin, 18 miljoonaa euroa investointeihin ja 10 miljoonaa euroa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostukseen sekä markkinoille saattamiseen ja kehittämiseen.

Omistajanvaihdoksiin myönnettävää tukea voi käyttää tarvittavien ohjaus-, neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden hankkimiseen. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi tuottoarvonmääritys, kauppakirjojen valmistelu ja yrityskaupan rahoitussuunnittelu. Tuen voi saada vain kerran ja suuruudeltaan se on 2 000 – 10 000 euroa. 

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostukseen sekä markkinoille saattamiseen tarkoitettua tukea voi saada esimerkiksi uuden tehokkaamman tai energiaa säästävän tekniikan käyttöön ottamiseen. Tuen avulla voidaan esimerkiksi vaihtaa energiamuoto uusiutuvaan tai panostaa digitaalisuuteen. Tukitaso on 35 % tukikelpoisista kustannuksista. Hyväksyttäviä kustannuksia tulee olla vähintään 10 000 euroa ja tuen enimmäismäärä on 200 000 euroa. 

Elpymisvaroista tuettavilla investoinneilla odotetaan olevan myönteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia kokonaiskestävyys huomioon ottaen. Tarkoitus on minimoida tuotanto- tai muun laitoksen ympäristövaikutuksia tehokkaimmilla teknisillä valinnoilla. Investointitukea voi saada 30 % tukikelpoisista kustannuksista. Biokaasun tuotantoon liittyviin investointeihin on kuitenkin mahdollista saada korkeampi 50 prosentin tuki ja näiden investointien kokonaiskustannukset voivat nousta 2 miljoonaan euroon. 

– Nyt on hyvä mahdollisuus päivittää omia laitteita ympäristöystävällisemmiksi. Ympäristönsuojeluvaatimukset tulevat kasvamaan, joten asiaan kannattaa panostaa jo etupainotteisesti, Kalliokoski neuvoo. 

Kalliokosken puheenvuoro yritysinvestoinneista on katsottavissa jälkikäteen Youtubessa. 

Maaseudulle on tarjolla myös muuta rahoitusta

Maaseutuohjelmasta voi hakea tukea jatkuvasti. Siirtymäkauden (2021–2022) varoista yritys- ja hanketukia myöntävät Ely-keskusten lisäksi Leader-ryhmät. Osa tarvittavista toimenpiteistä maaseudun elpymiseksi voidaankin hoitaa yksinkertaisemmin maaseutuohjelman siirtymäkauden rahoituksella. 

Siirtymäkauden varoista voidaan tukea myös monia sellaisia hankkeita, joihin elpymisvarat eivät sovellu. Esimerkiksi keskisuuret yritykset eivät voi hyödyntää maaseudun elpymisrahoitusta, mutta monia muita maaseuturahaston tukia voivat. Kannattaa siis olla yhteydessä oman Ely-keskuksensa tai Leader-ryhmänsä asiantuntijaan sopivan tukimuodon löytämiseksi. 

Lisäksi maaseudun toimijat voivat hakea EU:n elpymisvaroja myös muiden rahastojen kautta. Esimerkiksi rakennerahastot ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto myöntävät elpymisvaroja. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta voidaan tukea esimerkiksi turpeen poltosta luopumista.

Elpymista ja uudistumista

EU:n elpymisrahoituksella helpotetaan toipumista koronakriisistä. Suomen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä kertoo webinaarissa, että Suomen alustava elpymis- ja palautumissuunnitelma on julkaistu ja se muodostuu neljästä kokonaisuudesta: vihreä siirtymä, digitalisaatio, työllisyys ja osaaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. 

Suurimman RRF-rahaston elvyttäviä toimenpiteitä lähdetään toteuttamaan kestävän kasvun ohjelmalla. 

– Kestävän kasvun ohjelman tavoitteena on muun muassa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, kasvattaa tuottavuutta, lisätä tutkimus- ja kehitysinvestointeja, nostaa työllisyysastetta, nopeuttaa hoitoonpääsyä sekä edistää alueellista, sosiaalista ja sukupuolten tasa-arvoa. 

Samana päivänä pidetyssä Suomen kestävän kasvun ohjelman tiedotustilaisuudessa valtiovarainministeri Matti Vanhanen toteaa, että Suomen elpymisohjelma on oikeastaan enemmän uudistusohjelma. Rahoitusta on toki myös koronan aiheuttamien haittojen korjaamiseen, mutta tärkein painopiste on uudistuksissa. Tiedotustilaisuus on katsottavissa Ylen sivuilla. 

 

TUTUSTU LISÄÄ:

Maaseudun laajakaistainvestointeihin 16 miljoonan euron lisärahoitus

EIP- Innovaatioita maa- ja metsätalouteen

Eläinten hyvinvointi ja maatalousinvestoinnit

 

Teksti: Janica Vilen

Kuva ja video: Maaseutuverkosto

Maaseudun laajakaistoihin 16 miljoonan euron lisärahoitus! Haku on auki

 

Ruokavirasto tiedottaa, että Suomi saa EU:n elpymisvaroista vähintään 16 miljoonan euron lisärahoituksen maaseudun laajakaistahankkeisiin. Laajakaistahankkeiden haku on nyt avautunut Hyrrä-asiointipalvelussa.

Rahoituksella voi rakentaa kyläverkon eli tilaajayhteysverkon tarvittavine yhteysverkkoineen kylään tai kyläryhmiin. Pitkiä runkoverkkoja ei rahoiteta, joten rahoitettava hanke edellyttää valmista ja kapasiteetiltaan riittävää runkoverkkoa tai yhteistyötä runkoverkkoa rakentavien hankkeiden tai toimijoiden kanssa.

Tuettavien yhteyksien on taattava vähintään 100 Mbit/s nopeudella toimiva yhteys. Nopeusvaatimus on nousemassa lähiaikoina, joten käytännössä rahoitettavilla hankkeilla nopeuden on hyvä olla 1 Gbit/s.

Laajakaistahankkeeseen voi saada 50 tai 70 prosenttia tukea hakijan liikevaihdosta riippuen. Tuki maksetaan jälkikäteen.

Näin haet rahoitusta laajakaistaan

Tukea voivat hakea esimerkiksi kyläyhdistykset tai muut yhdistykset, osuuskunnat, kunnat ja paikallisoperaattorit. Hakemus tehdään Hyrrä-asiointipalvelussa. Vaihtoehtoisesti hakemuksen voi toimittaa paperilomakkeella (lomakenro 3306A) alueelliseen ELY-keskukseen.

ELY-keskukset valitsevat rahoitettavat hankkeet valintajaksoittain, joista ensimmäiset ovat 20.5.–14.6.2021 ja 15.6.–30.9.2021. Jotta hakemuksen saa mukaan valintajaksolle, hakemus on tehtävä sähköisesti viimeistään valintajakson viimeisenä päivänä klo 23.59 tai toimitettava paperisena ELY-keskukseen valintajakson viimeisenä päivänä klo 16.15 mennessä. Valintajaksot ovat samat koko maassa.

Päätöksenteko alkaa syksyllä

ELY-keskukset pisteyttävät valintajakson aikana saapuneet hakemukset valintaperusteita käyttäen ja valitsevat rahoitettavaksi ne hankkeet, jotka täyttävät valintaperusteet parhaiten. Valintaperusteiden käytön tarkoituksena on varmistaa hakijoiden tasapuolinen kohtelu ja varojen käyttö tarkoituksenmukaisimmalla tavalla maaseudun kehittämiseen. Päätöksenteko alkaa arvion mukaan syksyllä 2021.

Hakija voi aloittaa hankkeen omalla riskillä sen jälkeen, kun hakemus on tullut vireille ELY-keskuksessa. Kustannukset ovat tukikelpoisia vireilletulon jälkeen. Hakijan tulee kuitenkin huomioida, että vasta myönteinen rahoituspäätös varmistaa rahoituksen hankkeelle.

Hyviä kokemuksia pohjoisesta

Leader Tunturi-Lapin Älykkäät kyläverkot -hankkeen projektipäällikkö Seppo Alatörmänen kertoi keskiviikkona 26. toukokuuta pidetyssä maaseutuverkoston webinaarissa, että pohjoisessa on toteutettu laajakaistojen eteen jo kolmisenkymmentä hanketta ja perustettu parikymmentä osuuskuntaa. Kyläverkkohankkeissa parhaat tulokset tulevatkin hänen mukaansa juuri niin, että asiaa varten perustetaan oma osuuskunta, joka tekee hankehakemuksen.

Lapin kyläverkkohankkeissa on korostunut talkootyön merkitys, yhteinen tahtotila ja tarve sekä yhteisöllisyyden ja yritystoiminnan mahdollisuuksien lisääntyminen.

Kunnatkin voivat olla hankkeissa apuna monin tavoin. Alatörmänen kertoo, että Lapissa kunnat ovat esimerkiksi vastanneet suunnittelukustannuksista, tarjonneet siltarahoitusta tai lainan takausta ja olleet mukana hankkeiden ohjausryhmissä. Kunnat hyötyvät laajakaistahankkeista merkittävästi, sillä hyvät ja luotettavat yhteydet luovat paremmat edellytykset esimerkiksi älymaataloudelle, kunnan omille sähköisille palveluille ja etätyölle. Näin laajakaistayhteydet voivat kasvattaa myös kunnan elinvoimaa ja houkuttelevuutta.

Alatörmänen uskoo, että laajakaistoihin varatuista tukirahoista tulee vielä kova kilpailu, joten hankehakemusten laatuun kannattaa panostaa. 16 miljoonaa euroa on iso raha, mutta se ei silti tule riittämään kaikkien Suomen kylien tarpeisiin.

Laajakaistahankkeilla ennakoidaan olevan vaikutusta myös mobiiliverkkoihin. Kuitu nimittäin mahdollistaa omalta osaltaan myös 5G-verkon laajentumisen maaseudulle.

Keskiviikkona 26.5. pidetty webinaari on katsottavissa myös jälkikäteen Youtubessa.

 

Lisätietoja tuenhakijoille Varsinais-Suomessa:

Varsinais-Suomen Ely-keskus

Jarmo Lamminen, maaseutukoordinaattori puh. 0295 022 596

 

  • Juttua muokattu 27.5.2021 lisäämällä loppuun ”Hyviä kokemuksia pohjoisesta” -osio ja laajakaistahankkeita esittelevä video.

Uusi vierasvenesatama houkutteli ennätysmäärän veneilijöitä Nauvoon!

 

Nauvoon rakennettiin kesäksi 2020 uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin vuonna 2019. 

Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki. 

Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria. 

– Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund.

Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Tänä vuonna vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500.  Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa.

Helsinkiläiset Henrik (13), Anna (11) ja heidän äitinsä Satu Sjöman mökkeilevät Nauvossa ja käyvät aina kauppareissun yhteydessä pyörähtämässä myös satamassa. Erityisesti jäätelökioski ja savukala houkuttelevat paikalle. Heidän mielestään vierasvenesataman helmi on nykyään kelluva satamakonttori.
Miljoonan euron investoinnista 70 % tuli Varsinais-Suomen Ely-keskukselta.

Pitkään kaivattu remontti

Nauvon vierasvenesatamassa ehdittiin kaivata remonttia pitkään. 

– Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa. 

Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä.

– Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund. 

Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat.
Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa.
Uusitulla rantamuurilla on turvallista ja viihtyisää.

60-luvulta nykypäivään

Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa. 

– Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee. 

Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa. 

– Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo. 

Nauvon vierasvenesatamassa on hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula.
Nauvon vierasvenesatamassa on myös yhteysaluslaituri, jolta pääsee lähtemään Seiliin, Ahvensaarelle tai Houtsalaan.
Kun vierasvenesataman vanha laituri purettiin, uudempia osia pystyttiin vielä hyödyntämään uimarannan puolella eli kuvassa etualalla olevan Nauvon purjehdusseuran (Nagu Segelsällskap, NSS) laiturissa.

 

Janica Vilen

Matildankartanossa panostetaan lähiruokaan ja elämyksiin

Elina Rantamäki ja Tuomo Holm kartanon edessä.
Tuomo Holm ja Elina Rantamäki.

 

Lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista tehtyyn maittavaan ruokaan panostava leipomoravintola Matildankartano haluaa tarjota hyvän ruuan lisäksi myös elämyksiä. Kesällä 2021 kartanon niitylle alkaa muotoutua herkkuniitty, jossa voi nautiskella ruuasta ja ruukkikylän tunnelmasta vaikka raparperitaivaan keskellä.

Vuorineuvos Viktor Zebor Bremer perusti Mathildedalin rautaruukin vuonna 1852 ja samana vuonna valmistui myös ruukkikylän päärakennus, joka nykyisin tunnetaan nimellä Matildankartano. Elina Rantamäki ja Tuomo Holm ostivat kartanon vuonna 2017.

– Bremer itse ei koskaan asunut tässä kartanossa. Hänen kotinsa oli vähän prameampi Teijon kartano. Täällä on vuosien saatossa asunut muun muassa ruukin patruuna perheineen ja ruukin pääinsinööri. Ennen meitä kartanolla on ollut useita omistajia. Täällä on toiminut esimerkiksi posti ja Meri-Teijon konttori, pariskunta taustoittaa. 

Nykyään kartano toimii Rantamäen ja Holmin perheen kotina sekä leipomona ja ravintolana. Sisällä kartanossa on 50 asiakaspaikkaa ja pihalla sata paikkaa lisää. Puutarhassa on ruokailtu jo aiempina kesinä, mutta kartanon niitty on ollut paikallisten alpakoiden käytössä. Kesällä 2021 niitty muuntuu pikkuhiljaa elämys- ja hyötyniityksi,  jossa asiakkaat saavat kulkea istutusten lomaan tehtyjä polkuja pitkin.

– Puutarhaan tulee myös pieniä piknikaukkoja. Yhden nimi on raparperitaivas, toinen taas on kahdelle hengelle mitoitettu romanttinen “Kullannuppu”, Rantamäki kertoo. 

Yrittäjät ovat kuulleet, että kartanossa on 1800-luvun lopulla ollut kaksi puutarhuria ja hulppeat istutukset. Puutarha on aikanaan ollut tunnettu kauneudestaan ja historiankin vuoksi piha halutaan nostaa uudestaan loistoon, mutta nyt haetaan rennon boheemia herkkuniittyä, jossa kaikki on syötävää ja johon voi jäädä ruuan jälkeen vaikka loikoilemaan kirjan kanssa.

Matildankartanon pihaa uudistetaan parhaillaan. Ennen alpakoiden laiduntamalle niitylle on tulossa muun muassa piknikalueita, perhosniitty ja herkkuniitty, jossa kaikki on syötävää!

Lähiruokaa ylpeydellä

Kesällä Matildankartano palvelee päivittäin, mutta ruokalistoja ei voi tarkistaa netistä ennakkoon. 

– Käytämme aina lähellä tuotettuja raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista – ja mieluiten luomua. Siksi emme suunnittele ruokalistoja pitkälle tulevaisuuteen, vaan mietimme tarjonnan mukaan, mitä milloinkin tehdään. Salon seutu on ruuan suhteen oikea aarreaitta, Rantamäki toteaa. 

– Ja koska meillä on oma leipomo, panostamme paljon siihen, mitä tulee uunista. Esimerkiksi lauantaisin meillä on pitsapäivä, jolloin tarjotaan juureen leivottuja artesaanipitsoja, jatkaa Holm. 

Lounaslinjastoja kartanossa ei ole, vaan ruoka tarjoillaan annoksittain. Jokainen annos valmistetaan niin, että sen voisi ylpeydellä tarjoilla vaikka parhaalle ystävälleen. Mitään puolivalmisteita ei käytetä, vaan kaikki tehdään itse niin alusta kuin voidaan. 

– Vähän työlästä ja hulluahan tämä on, mutta me olemme jo liian vanhoja siihen, että tavoittelisimme vain mahdollisimman isoja asiakasmääriä ja voittoja. Me haluamme tehdä sitä, mikä on meidän intohimomme, Rantamäki selittää.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään fine dining -ravintola. Ruoka on yksinkertaista, sillä pariskunta uskoo siihen, että jos raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvitse kikkailla. Sen he oppivat jo leipää tehdessään.

Kaikki alkoi leivästä

Pariskunta on ollut perustamassa myös Mathildedalin kyläpanimoa. Aluksi heillä oli panimon yhteydessä pieni 15 neliön leipomo, joka oli erikoistunut hapanjuurileivontaan. Heinäkuussa leivät loppuivat aina jo puoleen päivään mennessä, joten isommille tiloille oli todella tarvetta. 

– Silloin teimme hapanjuureen leivottua maalaisleipää, jota Helsingissä kutsutaan ranskalaisittain levainiksi. Se on vaaleaa ja kovakuorista leipää, jossa on kostea sisus. Se on hapanjuurileivonnassa ihan se perusleipä, joka on kuitenkin yllättävän vaikea tehdä, Rantamäki kertoo. 

Hän on itse tehnyt leipomossa käytettävän vehnäjuuren, jonka käsittely on oma lajinsa. Sillä nostatetaan leipien lisäksi jopa pullat. 

– Jos on tottunut leipomaan hiivalla ja katsomaan kellosta, koska taikina on valmis, niin tämä on hyvin erilaista. Talvella leipominen vie aikaa, mutta kesällä taikina vain nousee ja nousee. 

Juuren käsittely onnistuu kuitenkin hyvin, jos malttaa noudattaa ohjeita tunnollisesti. 

– Hapanjuurileipä on siinä mielessä samanlaista kuin olut, että ihan se perusmaku, johon ei lisätä mitään, voikin olla kaikkein vaikein, mutta onnistuessaan paras mahdollinen, pariskunta toteaa. 

Leivonnassa käytetään aina suomalaisia lähiluomujauhoja. 

– Joskus oli sellainen tilanne, että kotimaiset luomuvehnäjauhot oli kaikkialta loppu ja kun vihdoin löysin niitä, hinta oli pompsahtanut reippaasti. Päätin kuitenkin, että ulkomaista ei osteta ja nostin leivän hintaa. Kun kerroin asiakkaille, mistä hinnan nousu johtuu, kaikki sanoivat, että hyvä valinta, muistelee Rantamäki. 

Matildankartanon yrittäjille ruoka ei ole vain ruokaa, vaan samalla myös nautinto ja elämys, josta jää toivottavasti hyvä muisto koko kylästä. Vaikka raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista, ideoita etsitään myös ulkomailta – erityisesti kasvisruokiin.

Tukea historiallisen rakennuksen kunnostamiseen

Rantamäki ja Holm saivat Ely-keskukselta tukea kartanon remontointiin sekä leipomon ja ravintolan laitehankintoihin. 180 000 euron investointiin myönnettiin 20 prosentin tuki maaseuturahastosta. Nyt historiallinen rakennus on maalämmössä ja täyttää elintarvikelain kriteerit. Samalla sen mielenkiintoinen historia tulee esiin, kun talo on aktiivisessa käytössä. 

– Saimme Yrityssalosta apua tukihakemusten kanssa. He auttoivat ensimmäisen kynnyksen yli ja sen jälkeen jatkoimme omaa polkuamme Ely-keskuksen kanssa. Näillä tuilla on iso merkitys koko alueelle, Holm sanoo. 

– Kun me pärjäämme, voimme ostaa paikallisia tuotteita ja samalla asiakkaatkin oppivat meidän kautta tuntemaan lähituotteita. Kasvava kysyntä taas vähentää tarvetta kuljettaa ruokaa myytäväksi muualle. Ja kun esimerkiksi panimo alkoi menestyä, paikalliset marjatilat alkoivat miettiä, että voisihan mehun lisäksi kokeilla siideriäkin, Rantamäki jatkaa. 

Investointukea myönnettäessä mietitään usein myös työllistävää vaikutusta. 

– Täällä pyörähtää vuoden aikana 20 työntekijää. Olemme iloisia erityisesti siitä, että pystymme työllistämään paikallisia nuoria. Tämä on monelle se ensimmäinen työpaikka – ja päätyy sitten mille alalle tahansa, asiakaspalvelukokemuksesta on työelämässä aina hyötyä, Holm sanoo. 

Tähän asti yritystoiminnan tuotto on aina investoitu toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi viime kesän voitto on sijoitettu niittyyn ja jäätelökoneeseen. Jäätelöä tehdään pariskunnan tyylin mukaan pitkän kaavan kautta, esimerkiksi oman pihan viherherukan lehdistä tai kuusenkerkistä keittämällä ne ensin siirapiksi. Myös lähitilojen marjat ovat kovassa käytössä. 

 

Janica Vilen

Aurinko helli Euroopan kansallispuistopäivänä luontoon lähteneitä etätyöläisiä

Taina Simola Kurjenrahkan kansallispuistossa. Takana näkyy nuotiopaikka.
Taina Simola etätöissä Kuhankuonolla.

 

Maanantaina 24. toukokuuta vietettiin Euroopan kansallispuistojen päivää, jonka kunniaksi Outdoor Leader -hankkeissa mukana olleet Leader-ryhmät haastoivat ihmiset lähtemään etätöihin ulos. Haasteeseen pystyi osallistumaan vaikka omasta lähimetsästä käsin, mutta lisäksi tarjolla oli Leader-ryhmien järjestämiä etätyötapahtumia, joita vietettiin kauniissa auringonpaisteessa ympäri Suomen – ja vähän Ruotsinkin puolella. 

Euroopan puistopäivää vietetään vuosittain toukokuussa upeiden kansallispuistojemme kunniaksi. Euroopan ensimmäinen kansallispuisto tehtiin Ruotsiin vuonna 1909. Suomessa on yhteensä 40 kansallispuistoa – luonnonsuojelualuetta, joiden tehtävä on turvata luonnon monimuotoisuutta ja samalla tarjota ihmisille virkistysmahdollisuuksia. Monia niistä on kehitetty maaseuturahaston tuella.

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden hankeneuvoja Taina Simola kertoo, että idea Euroopan puistopäivän etätyöhaasteesta lähti kansainvälisen Outdoor Leader -hankkeen helmikuisesta webinaarista, johon ruotsalainen Linus Olofsson osallistui nuotiopaikalta käsin 15 asteen pakkasessa. Olofsson kertoi webinaarissa, miten hän on koko korona-ajan tehnyt etätöitä ulkona ainakin parina päivänä viikossa. Ulkona työskentely on hänen mukaansa vähentänyt stressiä, lisännyt luovuutta ja iloa sekä tuonut päivään liikettä ja valoa. Hän suositteli kokeilemaan ulkona työskentelyä vaikka parikin tuntia päivässä.

Outdoor Leader -hankkeessa mukana olleet ryhmät ottivat vinkistä vaarin ja haastoivat muutkin mukaan. Maanantaina etätöihin kokoonnuttiin muun muassa Kurjenrahkan ja Teijon kansallispuistoihin sekä Maskun Rivieralle, Rauman Nasulammelle, Euraan Kiperin laavulle ja Vimpeliin Lakeaharjulle.

Kurjenrahkan kansallispuistossa kävi työskentelemässä yhteensä seitsemän ihmistä. Yksi heistä oli Yle Turun radiotoimittaja Kimmo Gustafsson, joka teki kansallispuistosta käsin suoraa radiolähetystä. Taina Simola osallistui Kurjenrahkasta muun muassa kansainväliseen Teams-kokoukseen. Lounas grillattiin nuotiopaikalla ja sopivia etätyöpisteitä löytyi niin taukopaikoilta kuin Savojärven rannalta. Paikalla piipahti myös useita retkipäivää viettäneitä kulkijoita ja Vehmaalta tullut koululuokka, joka tutustui kansallispuistossa erityisesti suokasveihin.

Kuvassa Taina Simola ja Kimmo Gustafsson istumassa pirttipöydässä Kurjenpesän pihalla.
Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden hankeneuvoja Taina Simola ja radiotoimittaja Kimmo Gustafsson Kurjenpesän pihalla.
Kuvassa etualalla Kariholman opaskyltti ja taustalla Anu Pekanniemi tekemässä töitä tietokoneella.
Teijon kansallispuistossa työskenteli Leader Ykkösakselin väki. Kuvassa koneensa äärellä Anu Pekanniemi. Kuva: Jaana Joutsen.
Pia Poikonen tekee töitä tietokoneella istuen puun juurella.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen työn touhussa Maskun Rivieralla. Kuva: Eila Hoffrén.
Kuva nuotiopaikalta, jossa on etätyöläisiä ja retkeilijöitä. Etualalla nainen lastenvaunujen kanssa.
Etätyöpäivän luonnossa kruunasi nuotiopaikalla valmistettu lounas. Rauman Nasulammella samojen tulien ääreen kokoontuivat sekä etötyöläiset että retkeilijät. Kuva: Jouko Parviainen.
Kuvassa etualalla tietokone, jossa on auki Teams-kokous ja taka-alalla Päivi Kultalahti ja Heikki Salmela.
Lakaniemi-Pokela-Pyhälahti kyläyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Salmela kävi jutustelemassa Aisaparin kehittämissuunnittelija Päivi Kultalahden kanssa Lakiksella, ja toteamassa, että yhteydet muihin Outdoor Leader-hankkeessa mukana oleviin ryhmiin toimivat hyvin. Kuva: Marita Mattila.
Kuvassa etualalla tietokone ja grilli. Takana Rauni Halonen istuu tietokoneella.
Leader Pyhäjärviseutu teki etätöitä Kiperin laavulla Eurassa. Kuvassa Rauni Halonen. Kuva: Ida Pakkanen.
Näyttökuva Teams-kokouksesta, jossa näkyy monet kasvot.
Etätyötä luonnossa -päivän aikana järjestettiin myös Outdoor Leader -hankkeen päätöskokous, johon osallistui toistakymmentä ihmistä erilaisista luontokohteista sekä Suomesta että Ruotsista.

 

 

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

Nina Sirén Ihana Puodissa.

 

Petri ja Nina Sirén uskovat kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon, Halikon Design Hilliin, ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee taas täksi kesäksi.

PetriS Chocolaten tuotteita pääsi maistamaan Mathildedalissa ensi kerran vuonna 2017, kun Nina Sirén päätti tulla kesäksi vanhaan ruukkikylään pitämään pop up -kauppaa. Sinä kesänä Mathildedalin vanha kyläkoulu oli myynnissä – ja siitä se ajatus sitten lähti. 

– Olimme asuneet pitkään Fiskarsissa ja sen jälkeen kaksi vuotta Porvoossa. Mietimme jo lasten koulunkin vuoksi, että ei kai me taas voida muuttaa, mutta sydän veti tänne, muistelee Siren. 

Lopulta perhe muutti vanhan koulurakennuksen yläkertaan ja remontoi alakertaan tilat suklaakahvilalle, Ihanalle puodille sekä bed and breakfast -toiminnalle. 

– Aluksi ajattelimme, että Petri voi hyvin ajaa Porvooseen töihin, mutta käytännössä idea osoittautui mahdottomaksi. Viime vuoden heinäkuussa Petri ei ehtinyt kertaakaan käydä kotona ja sen jälkeen päätimme siirtää tuotannon tänne. Avasimme kuitenkin sattumalta suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sirén muistelee. 

Se oikea paikka oli Halikossa moottorien varrella sijaitseva Design Hill, jonka yrittäjä Tony Pelander oli juuri laajentamassa tiloja ja tarjosi heille paikkaa uudistuvasta Design Hillistä.

– Ajoimme kotiin ja mietimme asiaa matkan ajan. Tästä kotipihasta sitten jo soitimme, että tartumme tarjoukseen. 

Nyt Design Hillissä on upea 70-neliöinen suklaastudio ja myymälä. Yrityksen koko tuotanto siirrettiin sinne kevään 2021 aikana, joten nyt koti ja tuotantotilat ovat saman kunnan sisällä, mutta Mathildedalissa oleva talo sai jäädä ennalleen. 

– Ratkaisu oli hyvä jo senkin vuoksi, että ei tämä vanha rakennus olisi pidemmän päälle kestänyt sellaista tilojen käyttöä.

Design Hillin uuteen toimipisteeseen palkattiin kolme uutta kondiittoria ja yksi muutti yrityksen mukana Porvoosta. Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi suklaakauppa ja Ihana Puoti. 

Design Hillin suklaastudiossa toteutuu myös yrityksen pitkäaikainen haave: nyt asiakkaat näkevät lasin läpi, miten suklaata valmistetaan käsityönä. Näytöstilojen rakentamiseen on haettu tukea maaseuturahastosta. 

Maitosuklaata, valkosuklaata, rubiinisuklaata… Jokaiselle oman maun mukaan!

Uudistukset jatkuvat

Koronavuosi on tuonut mukanaan mahdollisuuden tarkastella yritystoiminnan suuntaa. Jo seitsemän vuotta toiminnassa ollut verkkokauppa on koronan myötä saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle ja Mathildedalinkin toimipistettä kehitetään.

– Päätimme lopettaa bed and breakfast -toiminnan ja laajentaa Ihanaa Puotia ja suklaakahvilaa entisiin majoitushuoneisiin. Tällä tavoin voimme olla auki ympäri vuoden ja minulle jää paremmin aikaa päätuotteemme markkinointiin, kertoo Sirén. 

Talviaikaan ovet ovat auki perjantaista sunnuntaihin ja ainakin viime talvi oli Mathildedalissa vilkas, sillä hyvä lumitilanne toi paljon laskettelijoita naapuriin Meri-Teijolle. Monet vanhemmat jättivät perheen nuoret rinteeseen ja tulivat itse siksi aikaa tutustumaan Mathildedaliin. 

Ensi kesänä suklaakahvilassa on sisällä jo 40 asiakaspaikkaa ja puutarhassa vähintään saman verran. Suklaaherkkujen lisäksi kahvilasta saa lounasaikaan keittoja, salaatteja ja  leipiä.

– Etsimme myös koko ajan uusia jälleenmyyjiä. Tässä ajassa ei enää haluta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, Sirén toteaa. 

Ihana Puotiin Nina Sirén tuo itse ulkomailta esimerkiksi saippuoita ja lisäksi myynnissä on muun muassa kotimaista käsityötä.

Praliinit, kakut ja keksit kärkenä

PetriS Chocolate on tunnettu ennen kaikkea praliineistaan: pienistä pyöreistä suklaakonvehdeista, joissa on ohut kuori ja paljon täytettä. Suomalaisten asiakkaiden suosikkimaku on paahdettu valkosuklaa, jota taas ei muualla Euroopassa syödä juuri lainkaan. Nina Sirén itse valitsee praliininsa mauksi mieluiten vadelmaa, veriappelsiinia tai sitruunaa. 

– Niissä on ihana hapokkuus ja aromikkuus. Meidän suklaat eivät muutenkaan ole ollenkaan niin makeita kuin vaikka belgialaiset. 

Yhden praliinin hinta on 1,60 euroa ja työvaiheita sen valmistukseen saattaa olla seitsemän: suklaan valaminen, täyttäminen, jähmettyminen, sulkeminen ja mahdollisen värin suihkutus kolmeen kertaan. Tällä hetkellä värit ovat vallalla suklaatrendeissä. Kirkkaat värit yhdistettynä luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoittaa sitä, että työvaiheita tulee lisää, kun värit pitää suihkuttaa moneen kertaan. 

Praliinien lisäksi valikoimassa on suklaakakkuja, -keksejä ja esimerkiksi suklaalla päällystettyjä pähkinöitä. Valikoimassa pysyviä tuotteita on jo yli sata ja lisäksi kymmeniä kunkin sesongin mukaisia kausituotteita. Joulu on suklaan suurin sesonki, sen jälkeen tulee pääsiäinen.

– Petri tekee parhaillaan uutta reseptiikka, jonka avulla meidän kaikki tuotteemme ovat pian gluteenittomia. Suurin osa on jo nyt, mutta kekseihin vaihdetaan vielä salolainen härkäpapujauho!

Kaikki tuotteet on suunniteltu eettisyys, paras mahdollinen laatu, käsityöläisyys ja luonnonmukaisuus edellä. Kaakaopapuja ei Suomessa kasva, mutta muuten yritys pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon kotimaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Suklaata tulee useammasta maasta – aina grand cru -laatua. Madagaskarilta tulee marjaisimmat maut ja Venetsuelasta pehmeimmät. Alkuperämaan sijaan makuun vaikuttavat kuitenkin enemmän kasvuolosuhteet ja käsittely. 

Suomalaisuus tulee esiin muun muassa marjojen käytössä, mutta muuten PetriS Chocolate luottaa ranskalaiseen suklaaperinteeseen. Koneistukset taas on ostettu Italiasta. 

– Euroopassa suklaapuodit kaatuvat nyt koronan vuoksi saappaat jalassa, mutta täällä tilanne on onneksi parempi. Suklaata ollaan saatu koko ajan normaalisti, mutta esimerkiksi pakkauksia ei meinattu syksyllä löytää, Sirén sanoo. 

Kuvassa praliineja ja Mendiants-suklaakiekko, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä, pähkinää, marjoja ja suolaa. Mendiants on ranskaa ja tarkoittaa kerjäläisiä – tuote vastaa samaan tarpeeseen kuin Suomessa köyhät ritarit.

100-vuotias koulutalo kiinnostaa

Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921. Syksyllä on luvassa siis talon 100-vuotisjuhlat. 

– Haaveilen isoista puutarhajuhlista, mutta emme ole vielä suunnitelleet oikeastaan mitään, kun emme tiedä tulevan kesän koronarajoituksista. Juhlien suunnitteluun voisi pyytää myös kyläläisiä mukaan. Täällä on paljon asukkaita, jotka ovat aikanaan käyneet koulua tässä talossa, Sirén kertoo. 

Koulutoiminta loppui talossa 60-luvulla. Sen jälkeen talossa on pidetty vanhainkotia ja sen jälkeen pyöritetty majoitus- ja kahvilatoimintaa. 

Ilmakuva rakennuksesta.
Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921.

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan!

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita.

Sinut on haastettu! Lähde viettämään Unelmien liikuntapäivää Leader-rahoituksella kehitettyihin kohteisiin!

 

Tänään 10. toukokuuta Suomessa vietetään Unelmien liikuntapäivää, joka haastaa kaikki suomalaiset liikkeelle. Varsinais-Suomi on täynnä koronaturvallisia ulkoliikuntakohteita, joita on kehitetty kosolti myös Leader-rahoituksella. 

Leader-ryhmät ovat vuosina 2014–2020 tukeneet yhteensä 125 liikuntakohteen rakentamista, kunnostamista tai laajentamista Varsinais-Suomessa. Rahallista tukea näihin kohteisiin on myönnetty yhteensä 3 374 000 euroa. 

Viime vuosina Leader-rahoitusta on liikuntapuolella haettu eniten luontopolkujen ja reitistöjen kehittämiseen. Yhteensä 31 polkua voi tänäänkin lähteä tallaamaan maaseuturahaston ansiosta. Luontopolkujen lisäksi liikuntahankkeista nousevat esiin kuntoportaat ja frisbeegolfradat. Leader-tuella tehtiin vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomeen yhteensä yhdeksät kuntoportaat ja kahdeksan frisbeegolfrataa. 

Leader-rahoitusta voi hakea jatkuvasti. Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Pääsääntöisesti Leader-ryhmät tukevat hankkeita, joiden kokonaisbudjetti on yli 10 000 euroa. Sitä pienempiä liikuntahankkeita ollaan kuitenkin rahoitettu paljon osana Leader-ryhmien omia teemahankkeita. 

Leader-ryhmien lisäksi maaseuturahaston tukea myöntää Ely-keskus, jonka rahoittamia hankkeita ei ole laskettu mukaan em. lukuihin. 

Unelmien liikuntapäivää vietetään tänä vuonna kuudetta kertaa. Vaikka varsinaisia tapahtumia ei koronan vuoksi järjestetä, liikuntapäivään voi silti osallistua meistä jokainen – kukin omalla tahollaan vastuullisesti turvavälit huomioiden. Tänään siis haastetaan koko Suomi liikkumaan! Osallistu kampanjaan jakamalla kuva tai tarina omasta liikuntakokemuksestasi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #unelmienliikuntapäivä.

Tässä muutamia vinkkejä liikuntakohteista, joita on kehitetty maaseuturahoituksella:

 

Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla!

Tummamäen luontopolulla pääsee tutustumaan Vehmaan seudun pitkään kivityöhistoriaan. Vanhalla louhosalueella mutkitteleva luontopolku tarjoaa vaihtelevia maisemia rääpekivikasoista vehreään metsikköön – tauolle taas voi pysähtyä louhosmontun rantaan rakennetulle grillikatokselle.

Salon Märynummelle talkoiltiin monipuolinen virkistyskeidas 

Salossa Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata ulkokuntosalilla.

Mynämäelle skeittaamaan ja skuuttamaan!

Mynämäen Mietoisten kylään Tavastilan koulun viereen rakennettiin maaseuturahaston tuella ensin ulkopeliareena ja sen jälkeen vielä heti suureen suosioon noussut skeittiparkki, jonka esteet on suunniteltu niin skeittaajille, skuuttaajille kuin BMX-pyöräilijöille.

Helsinginrantaan uimaan tai Louhospolulle!

Helsinginrannan uimapaikka Taivassalossa on kuin piilotettu helmi Tylpänrauman rauhallisella rannalla. Uimarannan kunnostushankkeen puitteissa alueelle tehtiin myös 700 metrin mittainen Louhospolku, joka esittelee alueen historiaa.

Mynämäen Asmandia kutsuu melomaan, patikoimaan tai pelailemaan

Asmandiassa on 7 km patikoitavaa. Asemanseudun Kylät ry:n kanoottien avulla osan matkasta voi kulkea Mynäjokea pitkin meloen. Monin paikoin reitistöllä voi myös pyöräillä. Alueella on myös laavu, näköalalava sekä lentopallo- ja petanquekentät, frisbeegolfrata ja monitoimikenttä.

Liedon Parmaharjulla voi nauttia lenkin lomassa eväät hamppukodassa

Liedon Parmaharjulta löytyy 1,6 kilometrin, 6 kilometrin ja 9 kilometrin mittaiset luontopolut. Polkureitistön alkupäähän on rakennettu hamppukota – sekin Leaderin tuella. Kota on kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä.

Kustavin koirapuistossa voi ulkoilla yhdessä lemmikin kanssa

Kustavin koirapuistossa on ilo ylimmillään, kun Saariston Koirakamut kokoontuvat treffeille. Koirapuisto sijaitsee Vähämaankujan toimintapuistossa, jossa on lisäksi leikkipuisto, rantalentopallokenttä, frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä.

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä.

Reilan luontopolku hurmaa maisemillaan

Reilan kyläyhdistys on rakentanut Reilan rannoille, Armeijan vanhalle harjoitusalueelle noin 3 kilometrin mittaisen luontopolun. Vaikka ollaan merenrannalla, paikoin maisema vaikuttaa sitä, kuin oltaisiin Lapin erämailla. Luonnoltaan monipuolinen alue on kivenheiton päässä Selkämeren kansallispuistosta.

 

Lisää vinkkejä maaseuturahaston avulla kehitetyistä ulkoilukohteista löytyy Tee se Suomessa -sivustolta!