Haloo maaseutu -lehti on ilmestynyt!

 

Haloo maaseudun vuoden 2022 printtilehti on ilmestynyt! Varsinais-Suomessa ilmestyvä maaseudun kehittämisen tiedotuslehti summaa ohjelmakauden 2014–2022 tuloksia ja vaikuttavuutta. Lehteä on postitettu Varsinais-Suomen maaseutuverkostolle ja lisäksi sitä tullaan jakamaan monissa maaseudun kesätapahtumissa.

Sähköisen version pääset lukemaan Lehtiluukusta klikkaamalla tästä!

Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Maaseuturahaston tukia jaetaan maaseutuohjelman kautta paikallisten tarpeiden mukaisesti. Varsinais-Suomessa maaseudun kehittämistukia myöntävät Ely-keskus ja viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Loimaan seudulla ja Somerolla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit, Vakka-Suomessa ja Satakunnassa toimiva Ravakka sekä Salon seudulla ja Uudellamaalla toimiva Ykkösakseli. Maaseudun kehittämistä on tuettu Varsinais-Suomessa ohjelmakauden aikana yhteensä 77,5 miljoonalla eurolla, joka on jakautunut yritystukiin ja yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin. 

Lehdessä esitellään tukea saaneita hankkeita ja niiden tuloksia ohjelmakauden varrelta. Leader-ryhmät ovat laskeneet tukemiensa hankkeiden vaikutuksia myös teemoittain. Varsinais-Suomen ryhmien myöntämästä Leader-tuesta 10 miljoonaa euroa on kehittänyt kylätoimintaa. Liikuntaa on tuettu 3,7 miljoonalla eurolla ja kulttuuria 3,6 miljoonalla. Nuorten hyväksi Leader-tukea on myönnetty 1,8 miljoonaa ja sama summa on käytetty myös lähiruuan tukemiseen. 2,9 miljoonaa euroa ryhmien myöntämästä Leader-tuesta on käytetty sellaisiin hankkeisiin, joilla on saavutettu positiivisia ympäristövaikutuksia. 

Kuten lehteen valituista esimerkkihankkeista huomaa, yhdellä hankkeella voidaan vaikuttaa moniin asioihin. Kun pienviljelijäyhdistys rakentaa frisbeegolfradan, se edistää liikuntaa, mutta samalla myös elävöittää kylää, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vauhdittaa matkailua. Kun kyläyhdistys pelastaa arvokkaan luonnonlähteen, se luo samalla uusia virkistysmahdollisuuksia ja lisää yhteisöllisyyttä. Vaikka hankkeilla on saavutettu monenlaisia vaikutuksia, yksinkertaistettuna niiden jokaisen tarkoitus on kehittää maaseutua – jotta voisimme hyvin. 

Eikä työ maaseudun hyväksi ole suinkaan loppumassa! Uusi ohjelmakausi alkaa heti vuonna 2023. Jos sinulla on idea oman kotiseutusi kehittämiseksi, ole rohkeasti yhteydessä Varsinais-Suomen Ely-keskukseen tai oman alueesi Leader-ryhmään. Maaseudun kehittämisen asiantuntijat ovat apunasi edistämässä maaseudun kestävää kasvua ja hyvinvointia.

Yhteystiedot

Printtilehden kansikuva

Ravakan ympäristötyö lähtee alueen tarpeista

Nainen istuu pihalla keltaisessa takissa.

 

Ihmisillä on valtava into tehdä ympäristötyötä, mutta sen organisointiin tarvitaan asiantuntijuutta. Kun Leader Ravakan alueella suunnitellaan esimerkiksi uutta luontopolkua, vesistön kunnostusta tai kylätalon energiaremonttia, oma asiantuntija on kullanarvoinen. 

Ravakka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen Leader-ryhmä, johon palkattiin oma ympäristöneuvoja. Nykyisin ympäristöneuvontaa tekee Ravakassa jo useampi työntekijä, joilta saa maksutta apua esimerkiksi ympäristönäkökulmien huomioimiseen yhdistyksen toiminnassa, Leader-hankkeissa tai muiden rahoittamissa hankkeissa. 

Yhteisö- ja ympäristökoordinaattori Tuuli Janssonin mukaan Vakka-Suomen alueen ongelma ympäristötyössä on ollut asiantuntijoiden saatavuus. 

– Meitä on täällä ihan muutamia, jotka pystyvät neuvomaan. Esimerkiksi Turussa oleva tietotaito ei ulotu Vakka-Suomeen asti, vaikka hyvää yhteistyötä tehdään muun muassa Valonian, ELY-keskuksen, kuntien ympäristö- ja virkistyskäyttötoimijoiden sekä maakunnittaisten teemaryhmien kanssa. Siksi Leader-ryhmän tarjoama ympäristöneuvonta palvelee hyvin paikallisia tarpeita, hän sanoo. 

Ravakasta maaseudun pienet toimijat, kuten vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset saavat apua muun muassa reittien suunnitteluun, vesistöjen kunnostamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, rahoituksen hakemiseen, viranomaisyhteistyöhön ja monenlaiseen muuhun pulmaan.

Ympäristönäkökulma mukana strategiassa

Ympäristö on ollut yksi painopiste Ravakan paikallisessa kehittämisstrategiassa jo pitkään – ja on nostona myös ohjelmakaudella 2023–2027. Leader-tuissa näkökulma on kuitenkin aina ihmisten hyvinvoinnissa. Ympäristöhankkeita on tuettu ennen kaikkea siksi, että ne mahdollistavat vaikka virkistyskäyttöä. 

– Esimerkiksi vesistöjen tilaa halutaan parantaa ennen kaikkea siksi, että lähivesissä voidaan uida, kalastaa tai muuten harrastaa ja virkistyä. Eli perimmäinen syy hankkeisiin löytyy yleensä – raadollista kyllä – oman navan ympäriltä, mutta samalla ne hyödyttävät luontoakin, Jansson selittää.

Ohjelmakaudella 2007–2013 Ravakan tukemat ympäristöhankkeet painottuivat paljon perinnemaisemiin ja reitistöjen kehittämiseen. Kaudella 2014–2022 on kunnostettu erityisen paljon vesistöjä.  Ohjelmakaudella 2023–2027 on tarkoitus tukea erityisesti virkistyskohteiden kehittämistä ja samalla auttaa entistä enemmän muiden rahoituskanavien hyödyntämisessä. 

– Ympäristötyöhön on paljon erilaisia tukia tarjolla, mutta harva osaa hakea niitä. Siksi tukia on haettu paikallisesta Leader-ryhmästä. Ihmisillä on kauhea into tehdä ympäristöhankkeita, jos joku muu vain hoitaa sen hankebyrokratian, Jansson kertoo. 

Leader-rahoituksen haku on auki jatkuvasti ja hakemuksia käsitellään kuukausittain. Muista tuista merkittävä osa jaetaan loppuvuodesta, joten nyt on hyvä hetki valmistella hakemuksia. Auttamalla paikallisia toimijoita hakemaan muiden myöntämää rahoitusta, saadaan alueen ympäristötyöhön vipuvoimaa yhteistyöllä.

Hankkeet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen

Kun Tuuli Jansson aloitti työssään vuonna 2013, hän pääsi heti tekemään yhteistyötä Tummamäen luontopolkua suunnitelleen Lahdingon kyläyhdistyksen kanssa. Kaik polu viä peril -hankkeessa valmistunut noin puolentoista kilometrin mittainen polku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan – aikaan, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin Vehmaan punaista graniittia.

Ilmakuva, jossa näkyy kaksi jäässä olevaa vesialuetta.
Ilmakuva Tummamäeltä huhtikuisena kevätpäivänä.

Kaivostoiminnan loputtua vuonna 1973 rääpekivet jäivät valtaviksi kasoiksi metsään. Vuosien saatossa luonto on löytänyt tapansa vallata ihmisen muokkaamaa maisemaa ja vanhat kaivosmontut ovat täyttyneet kauniisti vedellä. Rääpekivikasojen päällä ja lomassa kiemurtelevan luontopolun lisäksi alueella on näköalalava, kuivakäymälä, taukokatos ja laavu nuotiopaikkoineen. 

Vuosien varrella Tummamäen luontopolusta on tullut suosittu virkistyskohde ja tapahtumapaikka. Vanhalla louhoksella on pidetty muun muassa kesäkonsertteja. Kyläyhdistys järjestää polulle opastettuja kierroksia, ja historiasta kiinnostuneita palvelee polun lähellä oleva Vehmaan kivityömuseo.

Nainen osoittaa kauas maisemaan.
Tummamäen näköalapaikalta näkyy Vehmaan kivityömuseolle, jossa voi jatkaa tutustumista Vehmaan kivityöhistoriaan.

Polulla on vuosittain tuhansia kävijöitä. Nyt aluetta kehitetään taas uudessa Leader-hankkeessa. 

– Polkuun tulee kaksi pistoa: sammalpolku ja peikkopolku. Sammalpolulla esitellään ainakin 11 eri sammallajia. Peikkopolun portaat taas nousevat Tarzan montun taukopaikan yläpuolelle kivikasan päälle, Jansson kertoo.

– Ihmiset ovat näiden vuosien aikana kulkeneet omatoimisesti alueella ja sitä kautta virallisen polun rinnalle on syntynyt uusia polkuja. Jotkut niistä kannattaa ottaa käyttöön ja tämä on yksi niistä! Peikkopolun varrelle tehdään erityisesti lapsia ajatellen kalliomaalauksia. Huipulle tulee pöytäpenkkiryhmä, hän jatkaa. 

Nainen keltaisessa takissa näyttää käsillään tulevan taukopaikan kohtaa.
Tummamäen luontopolkua kehitetään taas. Peikkopolku tulee kulkemaan Tarzan-montun taukopaikan yläpuolella – paikassa, jossa Tuuli Jansson seisoo kuvassa.

Tummamäen luontopolku on hyvä esimerkki siitä, miten hankkeen päättyminen ei ole toiminnan loppu, vaan alku. Hankkeessa tehdyt puitteet ovat vuosien varrella mahdollistaneet alueelle monenlaista toimintaa ja uusien ideoiden kehittelyä.

– Ja luontopolut ovat hyvin oleellisia tietoisuuden lisäämisessä. Niiden kautta ihmiset kiinnostuvat helposti ympäristöstään ja oppivat uutta!

Vanha ränsistynyt lato.
Tummamäen luontopolun varrella olevaan vanhaan vajaan suunnitellaan näyttelytoimintaa.

Vesistöjen kunnostus kiinnostaa

Ympäristöhankkeiden vaikutukset ovat usein sellaisia, jotka eivät heti ihmissilmään näy. Vaikutukset kertaantuvat vuosien saatossa ja niitä on hankalaa tai ainakin työlästä mitata. Vesistöjen kunnostuksessa osa vaikutuksista näkyy kuitenkin nopeasti ja siksi niitä tehdään niin mielellään. Esimerkiksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) järjestää vuosittain talkoita, joissa niitetään ruovikkoa Vehmassalmesta. Kun ruovikon niittää, maisema muuttuu heti. Tulee tilaa uida ja veneillä. Kun salmen pohjasta lähtee biomassaa, tulee myös lisää syvyyttä. Veden virtaavuus paranee ja virtauksen avulla suolainen merivesi nousee salmessa aiempaa pidemmälle. Kun suolan määrä lisääntyy, lumme alkaa vetäytyä, ja pian kalatkin liikkuvat jo uusilla vesillä.

Himoisissa ruovikko oli ehtinyt vallata jo lähes koko rannan. Nyt aukko kasvaa vuosi vuodelta, kun kyläyhdistys niittää vesialuetta säännöllisesti.

– Työ helpottuu joka vuosi. Uuden kasvuston leikkaaminen on kevyttä puuhaa ensimmäiseen vuoteen verrattuna, kun nostettavaa biomassaa on paljon vähemmän. Kaislikko saattaa kaikki olla samassa juuressa. Kun kasvuston leikkaa, juuristoon menee vettä. Sitten se mätänee ja lopulta toivottavasti kuihtuu ja kuolee. Ja vesillähän on kiva olla talkoissa kauniina kesäpäivänä, Jansson toteaa. 

Ilmakuva Himoisten rannasta, keskellä laituri ja vasemmalla paljon ruovikkoa.
Kaikkien ravinteikkaiden ojien laskupaikoille on syntynyt isot ruovikot. Osa niistä jätetään tarkoituksella niittämättä, sillä ne sitovat itseensä tehokkaasti valuma-alueelta tulevia ravinteita, jolloin muu Himoisten perän vesistö pysyy paremmassa kunnossa.

Himoisiin on tehty toistakymmentä vuotta sitten Leader-hankkeella kosteikko, jotta kaikki valuma-alueen ravinteet ja humus eivät päätyisi suoraan mereen. Kosteikot vaikuttavat pitkällä aikavälillä, mutta myös välittömästi. Eläimet saapuvat paikalle yleensä heti, kun koneet lähtevät. 

Jansson on huomannut vuosien varrella vesistöihin liittyvän ajattelun Vakka-Suomessa muuttuneen merkittävästi. 

– Ennen ihmiset hoitivat kukin omaa pientä lätäkköään, mutta nykyisin ymmärretään, että sellainen työ on vain oireiden lievitystä. Jos haluaa todella vaikuttaa, pitää muutoksia tehdä valuma-alueella.

KaislaYara parkissa järven rannalla.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen hoitoalus kastettiin kesällä 2021 Himoisten rannassa.

Himoinen on valittu vuonna 1988 Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Vielä tämän vuosituhannen alussa Himoisten tanssilavalla saattoi pyörähdellä samana iltana satoja ihmisiä. 

– Viime vuodet on ollut hiljaisempaa, mutta edelleen täällä sauna lämpeää muutaman kerran viikossa. Saunarakennuksessa on keittiö, kokoustila ja pukuhuoneet. Täällä on myös vessat, laiturit, veneenlaskupaikka, mattojenpesupaikka ja rantalentopallokenttä, Jansson listaa fasiliteettejä. 

Himoisten rantaa on kunnostettu ja kehitetty Ravakan Leader-tuella, mutta myös esimerkiksi kunnan ja museoviraston avustuksilla. Uusiakin suunnitelmia on heitetty ilmoille. Paikka voisi olla potentiaalinen esimerkiksi asuntoautoille ja -vaunuille, maastopyöräilylle tai melonnalle.

Nurkat kuntoon ja energiaa säästöön

Positiivisia ympäristövaikutuksia sisältävistä Leader-hankkeista suurin osa on energiaremontteja. Kun vaihtaa öljyn maalämpöön, laittaa katolle aurinkopaneelit tai tiivistää ikkunat, säästää energian mukana myös rahaa, mikä motivoi talkoisiin. Ravakka on tukenut kylätalojen energiaremontteja esimerkiksi Laitilan Leinmäellä ja Pyhärannassa Ihoden Kirikalliolla. 

Avoin saunan ovi.
Leinmäen kylätalon uudet suihkut hyödyntävät sadevettä.

Leinmäen kylätalossa on muun muassa vaihdettu lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittu vuosikymmeniä vanhat putket. Uudet suihkut hyödyntävät sadevettä ja uudet kodinkoneet vievät energiaa paljon vähemmän. 

Kirikalliossa puolestaan eristettiin seinät ja katto, uusittiin ikkunat ja korvattiin suora sähkölämmitys ilmalämpöpumpulla. Energiaremontin ansiosta talo saatiin ympärivuotiseen käyttöön, joten remontti mahdollisti myös uuden toiminnan kehittämistä. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Lue lisää:

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Vesistönhoitoalus KaislaYara sai kasteen Vehmaalla

 

 

 

Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen ja ystävällisyyteen

Mies ja nainen seisovat pyörätuoliluiskalla.

 

Uudenkartanon kyläyhdistyksen pyörittämä Himolan teatteri esiintyy kesäisin keskellä kaunista maaseutua, Yläneenjoen rannassa. Nykyään kesäteatterista pääsee nauttimaan myös esteettömästi. Esteetön Lystmettä -hanke valmistui vuonna 2021 ja on nyt ehdolla Suomen parhaaksi Leader-kylähankkeeksi.

Pöytyän Yläneellä, Uudenkartanon kyläyhdistyksen lystinpitopaikassa eli Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen. Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukemassa Leader-hankkeessa on parannettu teatterin valaistusta, äänentoistoa ja rinteessä sijaitsevaa katsomoa sekä rakennettu sinne täysin esteetön kulkureitti. 

Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta kertovat, että esteettömän reitin myötä katsomoon pääsee nyt paremmin esimerkiksi pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenrattailla. Lisäksi esteettömyyteen panostetaan palvelussa. 

Lippuja varatessa kannattaa kertoa, jos tarvitsee apua. Me voimme saattaa katsomoon ja tuoda väliaikatarjoilut, Eloranta sanoo.

Teatteriin mahtuu kerrallaan 330 katsojaa. Ennen kaikille penkkiriveille kuljettiin keskikäytävältä, mutta remontin yhteydessä tehtiin kulkureitit myös molempiin reunoihin. Koko alin rivi ja ylin rivi ovat nyt inva-paikkoja, joten esimerkiksi pyörätuolia käyttävät katsojat voivat valita, haluavatko istua edessä vai takana. 

– Ja nyt kun esteettömiä paikkoja on niin paljon, on mahdollista istua vierekkäin vaikka koko seurueen kanssa, Eloranta jatkaa. 

Myös teatterin uusi valaistus ja äänentoisto lisäävät esteettömyyttä, mutta varsinaista induktiosilmukkaa ei saatu mahtumaan hankkeeseen. Äänentoistojärjestelmä on kuitenkin sellainen, johon silmukka sopii, jos sellainen päätetään hankkia myöhemmin. 

Koko kylä esteettömyyden puolesta

Ilmakuva Lystmettän alueesta.
Paalujen päälle tukevasti rakennettu esteetön reitti katsomoon on pitkä ja kiemurteleva, jotta luiska ei ole liian jyrkkä.

Mistä idea esteettömyyden edistämisestä sitten lähti?

– Meidän teatteriin tuli kerran Porin suunnalta bussillinen porukkaa ja heistä lähes kaikilla oli joko pyörätuoli tai rollaattori. Silloin jo palveluamme kehuttiin, mutta ajattelimme, että haluamme palvella vieläkin paremmin. Porukka ikääntyy koko ajan ja ikäihmiset ovat kesäteattereille tärkeä kohderyhmä, puheenjohtaja vastaa. 

Ja on esteettömyydestä iloa muillekin! Toinen kulkureitti vähentää ruuhkaa ja sitä pitkin pääsee näppärästi vaikka lastenrattailla, joten nyt teatterissa voisi järjestää esimerkiksi isoja lasten tapahtumia. Paremmat puitteet edesauttavat myös tilojen vuokraamista ulkopuolisten tapahtumajärjestäjien käyttöön. 

Yhdistyksen mukaan kylämatkailu ja kylien tapahtumat kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää kuitenkin esteettömästi rakennettua ympäristöä – mikä on haaste useissa maaseudun kulttuurikohteissa. Esteettömyyteen pystyy panostamaan jo pienilläkin teoilla, mutta isommat investoinnit maksavat, ja siksi ne voivat jäädä tekemättä, vaikka hyvää tahtoa olisi. 

– Siksi oli hienoa, että saimme hankkeeseen Leader-tukea. Ilman sitä emme olisi pystyneet tätä tekemään, Erkki Markkula toteaa.

Voimaa kuin pienessä kylässä

Etualalla ihmisiä lastenrattaiden kanssa pyörätuoliluiskalla. Takana kaksi ihmistä haravoi.
Uudenkartanon kyläyhdistys järjesti 14. toukokuuta talkoot, joissa siivottiin Lystmettä kuntoon kesäkautta varten. Kuva: Eija Eloranta.

Leader-tuen lisäksi hankkeen toteutumiseksi tarvittiin koko kylän tuki. 

– Talkootunteja oli suunniteltu hankkeeseen 1 014, joten lopetin laskemisen siihen, mutta todellisuudessa talkoita tehtiin vielä paljon sitäkin enemmän. Paljon puhutaan siitä, että ihmisten talkoointo on vähentynyt, mutta kyllä täällä ainakin pystytään aikamoisiin urotekoihin, Eloranta kiittelee.

Lystmettässä myös lähes kaikki rakennukset on tehty talkoilla: esimerkiksi kioski, tanssilava ja rantasauna. Katettu katsomokin on aikoinaan saanut alkunsa kylällä järjestetystä 40 tunnin hirsikurssista, jonka jälkeen työ jatkettiin loppuun talkoilla. Ja jo pelkkään kesäteatterin pyörittämiseen tarvitaan vuosittain noin 80 talkoolaista.

– Meillä on aina riittänyt vapaaehtoisia – jopa kylän ulkopuolelta. Kaikki ovat aina tervetulleita ja jokaiselle löytyy sopiva homma. Meillä on talkoissa aina kivaa ja tarjolla on myös hyvää ruokaa, sanoo Markkula.

– Ja kesän päätteeksi järjestämme aina kiitosjuhlan kaikille kesän talkoolaisille. Kiittäminen on vapaaehtoistyössä tosi tärkeää, Eloranta jatkaa.

Myös Pöytyän kunta avustaa yhdistyksen toimintaa säännöllisesti. 

Leikkipuisto, jossa liukumäki ja muita leikkivälineitä.
Kun Rannanmäen koulu lopetettiin, koulun pihalla olleet leikkivälineet lahjoitettiin Lystmettään!

40 vuotta teatteria

Uudenkartanon kyläyhdistyksen alla toimiva Himolan teatteri viettää 2022 kesällä 40-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden näytelmäksi valittiin Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen kirjoittama Isoheikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, jonka ohjaa Heidi Tuomola.

Pidetyllä ja palkitulla teatterilla on vuodessa kolme ensi-iltaa: yksi juhannuksena Lystmettässä ja kaksi talvikauden aikana kirkonkylän työväentalolla. 

Leader-hanke paransi esteettömyyden lisäksi kesäteatterin muitakin toimintaedellytyksiä. Uuden sisäänkäynnin lisäksi myös vanha sisäänkäynti varastotiloineen uudistettiin. Nyt näyttelijöille ja roolivaatteille on lämmin tila. 

Kesäteatteri tavoittaa parin viikon mittaisen kauden aikana yleensä noin 3 000 katsojaa. 

– Elokuussa on vielä erikseen yönäytöksiä, jotka ovat aina loppuunmyytyjä. Niissä on hieno tunnelma ulkotulien ja valaistuksen ansiosta, kehuu puheenjohtaja. 

Lystmettässä vuodesta 1994

Mies ja nainen laiturilla.
Yläneenjoen veden pinta voi Lystmettän kohdalla vaihdella jopa kolme metriä. Siksi laiturissa on vaijerit, joiden avulla sitä pystytään nostamaan tai laskemaan. Laiturin kohdalla on hyvä hiekkapohja ja rantoja siivotaan talkoovoimin. Laiturilla Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta.

Uudenkartanon kyläyhdistys osti Lystmettän alueen kunnalta vuonna 1994. Nykyisin Lystmettässä järjestetään vuosittain kesäteatterin lisäksi syystori ja joulumarkkinat, tansseja, huukauppoja ja kirpputoreja sekä seurakunnan kanssa yhteistyössä maakirkko. Tanssiperinne oli aikaisemmin suositumpi, mutta viime vuosina tansseja ovat järjestäneet vain paikallisen yrittäjäyhdistyksen aktiivit. 

Yhdistyksen yhteinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin syyskuusta toukokuuhun ja saunarakennuksella järjestetään paljon myös kokouksia ja yksityistilaisuuksia.

Lystmettän historia ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin 90-lukuun.

– Sanotaan, että Uudenkartanon päärakennuksesta on tullut tänne köysirata, jota pitkin on tultu pitämään lystiä tälle alueelle. Kartanonherra perusti tänne vuonna 1891 myös kansakoulun, joka paloi 1900-luvun alkupuolella. Palaneen koulun peruskivet ovat vielä jäljellä, kertoo Erkki Markkula. 

Vihreä saunarakennus.
Sauna lämpeää keskiviikkoisin kaikille. Muina päivinä sitä voi varata yksityiskäyttöön.

Vuoden kylä 2011

Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan.

– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri ne vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, Eloranta muistelee. 

Mies esittelee vaasia.
Vuoden kylälle jaettu kiertopalkinto on jo jatkanut matkaansa, mutta kunnalta saatu palkintovaasi on esillä Lystmettän saunalla.

Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.

– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo. 

Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä. 

Investoinnin jälkeen Lystmettän toimintakeskuksen tilat soveltuvat entistä paremmin myös erityisryhmien tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pitopaikaksi. Kuvassa Lystmettän riukuaitojen sisäpuolella pilkottaa Uudenkartanon tanssilava, johon on myös esteetön kulku!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 73 000 €

Tukiprosentti: 60 %

Maskun historia tuli tutuksi Leader-hankkeen avulla

Marjukka Kulmala esittelee Hemmingin koulun seinällä olevaa muraalia.

 

Nykyään lähes kaikki Maskussa tietävät, kuka on Hemminki Maskulainen, mutta vielä muutama vuosi sitten hänen tarinansa oli vieras monille. Suomen kielen kehittäjänä, virsirunoilijana ja valtionmiehenä tunnetun kirkkoherran historia tuotiin nykypäivään osana kolmevuotista Leader-hanketta, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. 

– Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä ja siksi päädyimme juhlistamaan kuolinvuotta, kertoo hanketta koordinoinut Marjukka Kulmala (artikkelikuvassa).

Hemminki Maskulainen syntyi Turussa kauppiaan pojaksi 1500-luvun puolivälissä. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa ja valmistuttuaan hänestä tuli Maskun kirkkoherra vuonna 1586. Hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä virsiä, joista tunnetuin on Enkeli taivaan. 

– Hemminki oli todennäköisesti Mikael Agricolan pojan koulukaveri. Kouluissa opetetaan yleensä, että Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, mutta sitä kerrotaan harvoin, kuinka paljon Hemminki ja monet muut kehittivät kieltä eteenpäin. Heidän vaikutuksestaan suomen kielestä tuli kaunista ja soljuvaa – sellaista, josta voi kirjoittaa vaikka runoja!

Marjukka Kulmala ideoi muutama vuosi ennen hanketta Maskuun valokuvakampanjan, jossa Hemminki Maskulaista esittävää matkamuistonukkea kuvattiin Maskun nykypäivän maisemissa. Kampanjan aikana nukke poseerasi muun muassa paikallisten julkkisten Kike Elomaan ja Toivo Sukarin kanssa. 

– Kampanjan myötä Maskun kulttuurisihteeri Maarit Lindström tiesi, että olen tämmöinen Hemminki-aktivisti ja otti minuun yhteyttä. Perustimme Masku-Seuran, Maskun kunnan hyvinvointipalveluiden ja Maskun seurakunnan kanssa työryhmän, joka alkoi ideoida, mitä kaikkea voisimme juhlavuoden kunniaksi tehdä. Lopulta ideoita ja kuluja alkoi olla niin paljon, että päätimme hakea toteutukseen tukea Leader Varsin Hyvältä.

Tapahtumissa kävi 600 ihmistä

Pastori lukee raamattua oikealla ja lehmä katselee häntä vasemmalla.
Hankkeen logon suunnitteli graafikko Kristiina Elo. Logoa käytettiin markkinoinnissa ja ensimmäistä kertaa se näkyi hankkeen avajaistilaisuuden mainoskuvassa, jossa Hemminki Maskulainen (kirkkoherra Jouko Henttinen) siunaa tulevan kasvukauden ja kaikki elolliset. Kuva: Antti Salomaa.

Hankepäätös tuli huhtikuussa 2019 ja ensimmäinen tapahtuma pidettiin jo toukokuussa. 

– Hanke aloitettiin näyttävästi kylvön siunauksella, jossa Maskun kirkkoherra Jouko Henttinen esitti Hemminki Maskulaista. Saimme yhteistyökumppaneiksi Maamiesseuran sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Paikalle tuli paljon porukkaa ja Ylekin uutisoi tapahtumasta, muistelee Kulmala.

Juhlavuoden aikana kuultiin myös kolme esitelmää Hemminki Maskulaiseen liittyvistä aiheista. Entinen arkkipiispa Jukka Paarma esitelmöi Hemmingin ajan kirkollisesta elämästä. Arkkitehti Aaro Söderlund puhui kristillisyyden alkuajoista Suomessa. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski taas kertoi Rostockista löytyneestä Hemmingin virsikirjan kopiosta.

Maskun museoon tehtiin juhlavuodeksi näyttely, joka kertoi kuolemasta 1600-luvulla. Hemminki Maskulaista esittävä mallinukke laitettiin kuolinvuoteelle, jonka ympärille kerättiin tuoksuvia kasveja. 

– 1600-luvulla vainaja pidettiin kotona hautajaisiin asti. Ruumiin mätäneminen alkoi nopeasti ja siksi huone piti täyttää tuoksuvilla kasveilla, Kulmala taustoittaa. 

Teemanäyttelyn myötä Maskun museossa tehtiin kävijäennätys ja yhteensä hankkeen tapahtumat tavoittivat noin 600 ihmistä. Tapahtumia suunniteltiin niin, että tarjolla oli ohjelmaa niin pikkulapsille kuin vanhuksillekin. Esikoululaisille tilattiin Hemminki Maskulaisesta kertova nukketeatteriesitys taiteilija Lotta Virtaselta. Ikäihmisille taas järjestettiin sanataidetyöpaja osana Varsinais-Suomen runoviikkoa. 

Ikäihmiset kirjoittavat pöydän ääressä.
Yhdessä tekeminen eri toimijoiden ja eri ikäpolvien välillä oli voimauttavaa ja lisäsi kiintymystä ja kunnioitusta omaa asuinpaikkaa ja paikallisyhteisöä kohtaan. Varsinais-Suomen runoviikolla järjestettiin Hemminki-aiheinen sanataidepaja Maskun ikäihmisille. Kuva: Vesa Penttilä.

Hemmingin koulu keskipisteenä

Hemminki Maskulaisen nimeä kantava Hemmingin koulu ja sen oppilaat olivat hankkeen keskiössä. Oppilaille järjestettiin esimerkiksi Hemminki-teemainen koulupäivä, jonka aikana kaikissa oppiaineissa käsiteltiin jollain tavoin Hemminki Maskulaista. Esimerkiksi kuvaamataidossa tehtailtiin Hemmingin muotokuvia ja kotitalouden tunnilla tehtiin 1600-luvun ruokia. 

Teemapäivässä julkistettiin myös hankkeessa tehty julkaisu Maskun Hemmingin jalanjäljissä. 

– Se on kouluikäisille suunnattu A5-kokoinen vihkonen, jota on lahjoitettu kaikkiin Maskun alakouluihin. Toiveissa on, että koulut käyttäisivät sitä jatkossakin opetuksen tukena, jotta Maskun lapset oppisivat kotiseutunsa historiasta. 

Julkaisun ovat kirjoittaneet professori emerita Kaisa Häkkinen ja historian tutkija Veli-Pekka Toropainen. Häkkinen on kirjoittanut kielen kehityksestä ja Toropainen taas historiaan liittyvistä tapahtumista ja arkielämästä 1600-luvulla. Julkaisun on kuvittanut turkulainen graafikko Kristiina Elo. 

Hemminki Maskulaisesta tehtyä esitemateriaalia pöydällä.
Hankkeessa julkaistua Maskun Hemmingin jalanjäljillä -teosta ylistettiin heti sen ilmestyttyä kulttuuritekona, koska siinä tiivistetään helposti luettavaan muotoon valtava määrä tietoa. Julkaisun kuvituksia hyödynnettiin myös postikortteihin ja kirjanmerkkeihin. Kuva: Marjukka Kulmala.

Vuonna 2021 Hemmingin koulun seinään tehtiin vielä yhteisötaiteen keinoin muraali. 

– Projektia ohjasi turkulaistaiteilija Jukka Hakanen, jonka muraaleja on nähtävissä erityisesti Turussa. Hän piti nuorille työpajan, jossa nuoret tutustuivat ensin Hemmingin historiaan ja ideoivat sitten erilaisia elementtejä, joista Hakanen koosti yhtenäisen teoksen, Kulmala kertoo. 

Teoksessa näkyy muun muassa Hemminki Maskulaisen puumerkki ja nimikirjaimet, Maskun merellisiä maisemia ja rosariumin ruusuja sekä Varsinais-Suomen maakuntaeläin kettu.

Muraali, jossa mustaa, vakoista sekä sinisen ja vihreän eri sävyjä.
Maskulaisnuorten ideoima ja taiteilija Jukka Hakasen toteuttama muraali Hemmingin koulun seinässä on täynnä yksityiskohtia.

Historia osaksi nykypäivää

Kulmala uskoo, että Leader-hanke on kasvattanut maskulaisten paikallisidentiteettiä ja arvostusta omaa kotiseutuaan kohtaan. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet tietää Maskun historiasta ja Hemminkin Maskulaisen teoista lukuisten hankkeesta kirjoitettujen artikkelien kautta. 

– Monille Maskun pitkä historia on tullut ihan yllätyksenä. Täältä tunnetaan kyllä Maskun kalustetalo ja Rivieran uimapaikka, mutta historiassa täällä on tehty paljon merkittäviä asioita!

Paljon talkootyötä sisältänyt hanke toi ihmisiä yhteen ja elävöitti maaseutua. Eri puolilla Maskua järjestetyt tapahtumat houkuttelivat monia ihmisiä tutustumaan ensi kertaa esimerkiksi Maskun museoon ja Maskutaloon. 

Kulmala toivoo, että hankkeessa aikaan saadulle materiaalille on kysyntää vielä tulevinakin vuosina. 

– Masku viettää nyt 790-vuotisjuhliaan ja olemme ehdottaneet, että hankkeessa tehty nukketeatteriesitys esitettäisi taas uusille esikoululaisille! Ja tekemämme julkaisun oheen olemme ajatelleet suunnitella vielä valmiita tehtäviä, jotta opettajat saisivat aiheesta oppitunnin aikaan nopeallakin valmistautumisella. 

Kulmala itse ehti hankkeen aikana innostua aiheesta niin paljon, että suunnittelee Masku-oppaaksi kouluttautumista. Hänen tekemänsä valtaisa talkootyömäärä noteerattiin kunnassa ja hänelle myönnettiin sen kunniaksi Paremman Maskun tekijä -palkinto. 

Hankkeen myötä löytyi myös Hemminki Maskulaisen jälkeläisiä. 

– Yksi heistä kävi museolla ja ostamassa tekemämme julkaisun, mutta heitä voi olla keskuudessamme enemmänkin, sillä esimerkiksi Hemminki Maskulaisen Elina-tytär jäi tänne Kairisten tilalle emännäksi!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 31 700 €

Leader-tuen osuus: 80 %

5 000 ihmistä pääse valokuidun päähän Varsinais-Suomessa EU:n elpymisvaroilla

Kuvituskuva, jossa vihreässä säkissä ihmisiä, EU:n lippu, verkkopiuha ja kaivinkone.

 

Ensi kesänä Varsinais-Suomessa rakennetaan uusia kyläverkkoja EU:n elpymisvarojen avulla 22 asuinalueelle. Kauan odotetut paremmat yhteydet tuovat mukanaan mahdollisuuksia etätöihin ja yritysten kehittämiseen – ja sitä kautta uutta vetovoimaa maaseudulle!

Maaseuturahasto sai vuonna 2021 Euroopan Unionin elpymisrahastosta 16 miljoonan euron lisäpotin laajakaistahankkeisiin. Hakuaika päättyi syyskuussa 2021. Alun perin Varsinais-Suomeen myönnettiin 20 laajakaistahanketta, mutta helmikuussa saatiin lisärahoitus vielä kahdelle hankkeelle. 

– Suurin osa hankkeista myönnettiin saaristoon. Paraisten Puhelin Oy on saanut rahoituksen yhteensä 18 hankkeeseen. Saaristossa olosuhteet ovat vaativammat ja siksi sinne on vaikeaa saada valokuitua markkinaehtoisesti, Varsinais-Suomen Ely-keskuksen maaseutukoordinaattori Heli Raitamäki perustelee päätöksiä.

Kuituverkon päähän pääsee Paraisten Puhelimen hankkeiden ansiosta asukkaita Ali-Kirjasta aina Korppooseen asti. Hankkeiden valmistuttua yhteysnopeudet tulevat olemaan 1 Gbit/s.

Saariston lisäksi rahoitusta on myönnetty laajakaistahankkeisiin Loimaan Virttaalle ja Korven kylään sekä Tl Kosken Iso-Sorvastoon ja Patakoskelle. 

Varsinais-suomen hankkeiden kokonaiskustannukset vaihtelevat alle 100 000 eurosta yli puoleen miljoonaan euroon alueen koon ja rakentamisen kustannusten vaihtelun mukaan. Laajakaistahankkeiden saamat tuet ovat joko 50 % tai 70 %, riippuen toimijan liikevaihdon suuruudesta. Varsinais-Suomen hankkeille on myönnetty tukea pääsääntöisesti 70 %.

Hankkeet ovat jo käynnissä ja nyt kilpailutetaan urakoitsijoita. Rakentaminen alkaa sitten keväällä ja valmista pitää olla vuoden 2024 loppuun mennessä, Raitamäki kertoo. 

Parantuneista palveluista tulee hyötymään yhteensä noin 5 000 ihmistä.

Kuitua korpeen!

Mies istuu tietokoneella.
IT-alalla työskentelevä loimaalainen Heikki Huhtanen ja muut Loimaan Korven kylän asukkaat saavat paremmat verkkoyhteydet mahdollisesti jo tämän vuoden aikana. Kuva: Suvi-Päivi Prusi.

Rahoituspäätöksen saaneista hankkeista vain yksi on yhdistyksen hakema. Korven Kuitu ry on tekemässä kyläverkkoa Loimaalla sijaitsevaan Korven kylään. 

– Olemme kukin tahoillamme yrittäneet saada tänne parempia verkkoyhteyksiä jo pitkään. Neuvottelimme asiasta esimerkiksi viime kesänä, kun täällä tehtiin sähköjen maakaapelointia, jolloin kuidun olisi voinut saada samoilla kaivuutöillä. Vaikka olemme yrittäneet viedä asiaa eteenpäin useamman toimijan kanssa, ei homma ole onnistunut. Siksi perustimme kyläläisten kanssa Korven Kuitu ry:n ja päätimme alkaa puuhata verkkoa tänne itse, kertoo Heikki Huhtanen. 

Huhtanen vertaa nykyisin käytävää keskustelua verkkoyhteyksistä siihen keskusteluun, jota käytiin sata vuotta sitten sähköistä. Loimaalla Metsämaan kylässä sijaitseva pieni Korven kylä on niin syrjässä, että siellä on pakko pitää puoliaan. 

– Ja meille on matkaa siitä Korven kylän keskuksesta vielä 10 kilometriä, eli olemme oikeasti ihan korvessa. Tämä on se Varsinais-Suomen maakunnan viimeinen kolkka, jonka takana on Satakunnan, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajat. Vaikka olemme täällä syvällä maaseudulla, alue on kuitenkin aktiivista ja kehittämisen arvoista!

Nyt Korven Kuidulla on rahoituspäätös. Tällä hetkellä tehdään kilpailutuksia ja viimeistellään sopimuksia maanomistajien kanssa. Konkreettisten töiden arvioidaan alkavan kesällä ja valmista yritetään saada vuoden loppuun mennessä.

– Liittymiä on tulossa lähes 30. Käytännössä kaikki vakituiset asukkaat ja lähes kaikki vapaa-ajan asukkaat lähtivät mukaan. Aikaisemmin kiinnostus on ollut varovaisempaa, mutta koronan tuoman etätyöskentelyn myötä verkon tarve on kasvanut, Huhtanen kertoo. 

Ennen langaton verkko riitti moneen tarpeeseen, mutta nyt kun kaikki kyläläiset tarvitsevat verkkoa samaan aikaan, ei kaista enää riitä. IT-alalla työskentelevällä Huhtasella itsellään on konttori Piikkiössä ja koska verkon nopeus ei riitä etätöiden tekemiseen kotona, hän on vuokrannut itselleen erillisen etätyötilan Forssasta.

Kotitalouksien lisäksi uudesta verkosta hyötyvät myös alueen yritykset. Kylällä on kymmenkunta maatilaa sekä useampia muita yrityksiä, muun muassa metalli- ja palvelualoilla. Huhtanen on myös yksi alueen maanviljelijöistä. 

– Esimerkiksi monet tulevat ratkaisut autonomisissa traktoreissa ja roboteissa maatiloille eivät ole mahdollisia ilman aitoa 5G-verkkoa. Ja 5G-verkko vaatii toimiakseen valokuidun rinnalleen, Huhtanen kertoo esimerkkinä.

Kun kylille rakennetaan valokuituverkkoja, voidaan samalla rakentaa yhteyksiä langattoman verkon tukiasemille tai mastoille.

– Kun saamme paremman verkon, voimme asentaa tilalle esimerkiksi kameroita, jotka lähettävät ajantasaista kuvaa pilveen, jolloin juostut kilometrit ja sellainen varmistava työ maatilalla vähenee. Myös turvakamerat vaativat kunnon verkon toimiakseen!

EU-rahalle oli kylällä siis valtava tarve.

– Olemme rahoituksesta todella iloisia omasta puolestamme ja myös siksi, että sen avulla saadaan pidettyä elävänä tämä nurkka maakunnasta. Parempien yhteyksien avulla voimme itse kehittää omaa aluettamme nyt kun pienet kunnat ovat muutenkin tiukoilla, Huhtanen päättää.

Lisää rahoitusta tulossa

Kuvituskuva, jossa neljän hengen porukka kytkee kylän laajakaistaverkkoon.
Toimiva verkkoyhteys parantaa alueen vetovoimaa sekä asumisen ja yrittämisen edellytyksiä maaseudulla. Kuva: Maaseutu.fi.

Varsinais-Suomi on ollut laajakaistahankkeiden suhteen väliinputoajan roolissa. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa tai kaupunkien läheisellä maaseudulla, mikä vuoksi on ajateltu että verkot pystytään rakentamaan markkinaehtoisesti. Toisin kuitenkin kävi. 

Elpymisvaroistakin laajakaistojen rakentamiseen oli rahoitusta tarjolla vain niukasti hakemusten määrään nähden. Vuonna 2023 alkava EU:n uusi ohjelmakausi on kuitenkin tuomassa mukanaan helpotusta tilanteeseen.

– Vielä on epävarmaa, koska haku avataan, mutta se tiedetään, että tulevalla kaudella rahoitusta on. Pieninfrastruktuuria tukemalla yhdenmukaistetaan maaseutualueita muihin alueisiin nähden, kommentoi Heli Raitamäki.

 

Lue lisää osoitteesta www.maaseutu.fi/laajakaistainfo

Laajakaistainfo tarjoaa tietoa laajakaistasta, valokuituverkoista ja verkonrakentamisen rahoitusmahdollisuuksista. Lisäksi sivuilta löytyy uutisia ja blogeja laajakaistarakentamisesta ja tilastotietoa laajakaistaliittymistä Suomessa.

Kylien lumovoiman avulla lisää asukkaita maaseudulle

Tauno Linkoranta (keskellä) Varsinais-Suomen kyläpäivillä Salon Hajalassa kesällä 2021.

 

Millaisilla tarinoilla houkutellaan maallemuuttajia ja millaisilla yrityksiä? Mistä syntyy kylien  veto-, pito- ja lumovoima ja pitäisikö kyliä brändätä? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Lumoavat kylät -hankkeen webinaarissa!

Tiistaina 15. maaliskuuta klo 17.30 järjestetään webinaari otsikolla Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät! Webinaarissa Vaasan yliopiston tutkija Tuomas Honkaniemi avaa paikkaseksikkään maaseudun käsitettä muun muassa yritysesimerkkien kautta.

Maaseudun lumovoimaa hyödyntävät markkinoinnissaan esimerkiksi Kyrö Distillery Company ja Myssyfarmi. 

– Samanlaista otetta voisi tuoda muuhunkin maaseudun kehittämiseen. Maaseutua voisi markkinoida paljon muunakin kuin kauniina maisemina ja luonnon rauhana, toteaa Varsinais-Suomen kyläasimies Tauno Linkoranta. 

Honkaniemen lisäksi tilaisuudessa kuullaan puheenvuorot ainakin Suomen Kylien maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuolta ja lohjalaiselta pitkän linjan kylätoimijalta Pirjo Sjögreniltä.

Webinaari on maksuton ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 14.3. klikkaamalla tästä!

Lumoavat kylät -hanke etsii osallistujia

Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät -webinaari on samalla Leader Ykkösakselin tukeman Lumoavat kylät -hankkeen avaustilaisuus. Hanketta toteuttavat yhdessä Varsinais-Suomen Kylät ja Uudenmaan Kylät. Tavoitteena on kehittää kylätoimintaa koko Ykkösakselin toiminta-alueella: Salossa, Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa. 

– Sekä Varsinais-Suomen että Uudenmaan puolella on aktiivista ja mielenkiintoista kylätoimintaa, mutta hyvät esimerkit ja kokemukset eivät kulkeudu itsestään maakuntarajan yli. Siksi halusimme kokeilla tällaista hanketta, jossa eri kuntien kylät kahden maakunnan alueella voivat hyötyä toinen toisistaan, kommentoi Leader Ykkösakselin toiminnanjohtaja Maarit Teuri. 

Kolme vuotta kestävään hankkeeseen valitaan mukaan 11 kylää, joiden kanssa lähdetään toteuttamaan hankesuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä. Mukaan voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä kyläasiamiehiin. Luvassa on muun muassa retkiä innovatiivisiin kyliin, maallemuuton edistämistä, kyläbrändäystä, viestintäkoulutusta ja yhteistyötä muiden kylien ja kuntien kanssa. 

– Kuntien kanssa käsitellään esimerkiksi maallemuuton konkreettisia edellytyksiä, kuten asunto- ja tonttitarjontaa sekä kaavoitusta. Nyt käynnissä oleva maallemuuttobuumi kannattaa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos haluaa muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle, niin ei tarvitse lähteä kauas, sillä jo Uudenmaan sisällä on upeaa maaseutua, toteaa Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson.

Esimerkiksi Salossa kunta markkinoikin jo ahkerasti kyliään potentiaalisille muuttajille. Uusien asukkaiden myötä myös kylien palvelut pystytään säilyttämään ja toisaalta maallemuutajien on helpompi kotiutua kyläyhteisöön kuin keskustaajamiin.

Veto-, pito- ja lumovoimaa!

Vasemmalla kuva kristallipallosta puanisella pöytäliinalla. Pallon edessä punaiset nopat. Vasemmalla työvaatteissa oleva mies istuu ennustajan edessä.
Hankkeessa tutkitaan kylien tulevaisuutta – mutta ei kristallipalloon katsomalla, kuten näissä kuvauksissa. Kuvat: Anu Pekanniemi.

Kylien brändäyksessä kannattaa Tauno Linkorannan mukaan lähteä liikkeelle kylän oman identiteetin löytämisestä. 

– Ensin mietitään, mitä ne veto-, pito- ja lumovoima ovat milläkin kylällä ja sitten aletaan edistää kyläkohtaisia tavoitteita. Suunnitelmissa on tehdä muun muassa kylävideoita, joiden avulla kylät voisivat markkinoida itseään, hän kertoo. 

Kyliä on kehitetty viime vuosina paljon lähimatkailukohteina, mutta tässä hankkeessa niitä tarkastellaan nimenomaan asuinpaikkoina. Kylien lumovoima halutaan esiin, jotta unelmiensa kotia etsivät ihmiset löytävät juuri sinne, missä oikeasti viihtyvät. 

– Yleensä maalle muutetaan elämäntavan vuoksi. Halutaan korjata hienoja vanhoja rakennuksia,  tilaa pitää eläimiä tai lapsille turvallinen kasvuympäristö ja pieni kyläkoulu. Nyt kun etätyön tekeminen kotona on yleistynyt, halutaan kodista niin viihtyisä kuin mahdollista, Linkoranta listaa maallemuuton yleisimpiä syitä. 

Kun polttoaineiden hintakehitystä seuraa, muuttuu etätöiden teko vain entistä houkuttelevammaksi, vaikka korona väistyisikin. Laaja etätyöskentely vaatii kuitenkin kylien infralta paljon. Tässä ajassa valokuitu on todellinen valttikortti, kun kilpaillaan uusista asukkaista. 

Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalle sijoittuvissa kylissä yksi vetovoimatekijä voi tulevaisuudessa olla myös junayhteys. Kun tunnin juna Turun ja Helsingin välillä alkaa aikanaan kulkea, vanhat raiteet vapautuvat paikallisjunaliikenteelle, jolloin työmatkapendelöinti helpottuu.

Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maaseutualueita on tutkittu esimerkiksi Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamissa Maaseutuluotain-tutkimuksissa. Niiden perusteella molempien maakuntien alueella on hyvämaineista, elinvoimaista ja turvallista maaseutua, jolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Paikkariippumattoman tietotyön edistäminen, maaseudun arjen toimivuus ja ihmisten osallistaminen paikalliseen kehittämiseen ovat puolestaan asioita, joihin tulisi jatkossa panostaa enemmän. Myös väestön vanheneminen on uhkakuva, johon maaseudulla tulisi kiinnittää huomiota.

Vaikka hankkeen yksityiskohtaisia toimenpiteitä toteutetaan vain mukaan valittavien 11 kylän kanssa, on hankkeesta hyötyä laajemmallekin joukolle. Hanke järjestää kaikille avoimia yleisötilaisuuksia erilaisista kyläkehittämiseen liittyvistä teemoista jatkossa pari kertaa vuodessa. 

 

Lisätiedot:

 

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta

p. 044 303 9990

tauno.linkoranta@vskylat.fi

 

Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson

p. 050 524 9189

kylaasiamies@uudenmaankylat.fi

Paraislainen Lauri Mattila perusti Nuori Yrittäjä -rahoituksen avulla Venekuvaus-yrityksensä! Tämän kevään haku päättyy 1.4.

purjevene, jonka reunalla istuu ihmisiä. Taustalla useita muita purjeveneitä.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa. 

Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.

Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.

– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.

Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.

– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.

Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.

Tiina Perho – ei ihan tavallinen emäntä!

Nainen sinisessä paidassa ja silmälaseissa ulko-oven edessä.

 

Maatalon tytöstä politiikan ammattilaiseksi ponnistanut MTK:n johdon erityisavustaja Tiina Perho on 60 vuoden aikana nähnyt sukupuolten tasa-arvon ja maaseudun kehittyvän, mutta vielä on työtä jäljellä molemmilla kentillä. 

Loimaalainen Tiina Perho syntyi vuonna 1962 maatilan melskeeseen parin kilometrin päähän nykyisestä kodistaan. Kansakoulun, oppikoulun ja lukion käytyään hän haki luokanopettajakouluun, mutta ei päässyt sisään. Niimpä hän kävi talouskoulun, meni nuorena naimisiin, ryhtyi maatilan emännäksi ja sai neljä lasta. 

Tämä tarina on Perhon elämästä kuitenkin vasta ensimmäinen luku. 16 vuotta maatilan emäntänä sai riittää. Ja sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. 

– Vuonna 1997 meidän perheessä oli muutoksen syksy, kun minä menin töihin ja pääsin opiskelemaan yliopistoon kasvatustiedettä, esikoinen aloitti lukion, kaksoset aloittivat yläkoulun ja kuopus ensimmäisen luokan, Perho muistelee.

– Myöhemmin olen ajatellut, että oli vain hyvä, etten päässyt opiskelemaan heti lukion jälkeen. Moni on varmasti kypsä jo silloin, mutta minä en ollut. Olisin ollut yliopistoon ihan liian nuori ja ihan liian pihalla. Kun olin ensin kasvattanut omat lapseni, pystyin ihan eri tavalla omaksumaan kasvatustieteen teoriaa, hän jatkaa. 

Perho sai paikan ammattistarttiopettajana jo ennen valmistumistaan. Ammattistartti valmistaa opiskelijoita peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja antaa mahdollisuuden tutustua eri aloihin. 

– Sanoin aina opiskelijoille, että sillä ei ole mitään väliä, jos 16-vuotiaana on valinnut alansa väärin. Suomi on siitä mahtava maa, että täällä voi vaihtaa alaa vaikka viisi kertaa. Minunkaan polkuni ei ollut mikään ihan tavallinen! Kaikki on mahdollista ja omaa mieltään saa muuttaa!

Ja niin muutti Perhokin mieltään. Jo vuonna 2004 hänen unelmauransa opettajana sai väistyä poliittisen uran tieltä.

– Silloinen kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä soitti ja pyysi minua avustajakseen eduskuntaan. Olin tehnyt politiikkaa kokoomuksessa jo 15-vuotiaasta asti, joten olin hyvin verkostoitunut, vaikka en siinä vaiheessa mitenkään haaveillut poliittisesta urasta. Mutta olen aina ollut tällainen kylmään veteen hyppääjä, joten päätin lähteä kokeilemaan. 

Eduskunnasta Perhon ura jatkui Ville Itälän avustajana Euroopan parlamenttiin. 

– Itälä valittiin parlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa. Aluksi minun piti lähteä Brysseliin vain auttamaan hänet alkuun, mutta se keikka kesti lopulta kuusi vuotta.

Vuonna 2010 hän palasi Suomeen Itälän kotimaan avustajaksi, jotta hän pääsi viimeistelemään opintonsa ja lähemmäs ensimmäistä lastenlastaan. 15 vuoden rupeaman jälkeen hän valmistui maisteriksi 52-vuotiaana.

Kun maisterin paperit oli kädessä, politiikka kutsui taas. Tällä kertaa soittaja oli juuri maa- ja metsätalousministeriksi valittu Petteri Orpo. Hän tarvitsi ministeriöön erityisavustajan ja Perho jos kuka tunsi maatalouspolitiikan, sillä sen parissa hän oli työskennellyt Brysselissäkin. 

Tällä hetkellä Perho työskentelee MTK:n johdon erityisavustajana sekä vt. viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajana. 

– Sekin on poliittista vaikuttamista, vaikka ei olekaan puoluepolitiikkaa. Teemme koko ajan muun muassa maatalous-, ympäristö-, metsä- ja koulutuspolitiikkaa, mutta näkökulma on eri. 

Euroopan parlamentissa sekä Maa- ja metsätalousministeriössä tutuksi tullutta maatalouspolitiikkaa hän käsittelee jatkuvasti edelleen. Nykyisessä työssään hän ei kuitenkaan puutu sisältöihin, vaan siihen, miten asioihin vaikutetaan ja miten niistä viestitään eteenpäin. Työnsä lisäksi hän toimii samojen teemojen parissa myös kokoomuksen maaseutupoliittisen verkoston toisena puheenjohtaja. 

Naistenpäivän teemat koskettavat

Nainen tekee 1000 palan palapeliä valkoisen pöydän ääressä.
Kotona Loimaalla Tiina Perho rentoutuu ulkoilemalla luonnossa ja tekemällä palapeliä kuistillaan.

Brysselin vuosina Perho kertoo juhlineensa naistenpäivää vielä enemmän, mutta edelleen se on päivä, joka pysäyttää miettimään. 

– Lapsena leikimme aina kaksoisveljeni kanssa yhdessä, mutta kun piti osallistua maatilan töihin, minä olin piikana keittiössä ja veljeni pääsi ajamaan traktoria pellolle. Silloin kismitti, mutta voihan se olla, että minäkin olisin päässyt pellolle, jos olisin osannut pyytää. Muuten meitä on kuitenkin aina tasapuolisesti kannustettu toteuttamaan unelmiamme.

Nuorena emäntänä hän hoksasi nopeasti, ettei hänen tarvitse mahtua siihen tuttuun maatilan emännän muottiin, vaan voi tehdä asiat omalla tavallaan. Emäntä-termin kanssa hän oli kuitenkin sujut, sillä maatalousyrittäjistä alettiin yleisemmin puhua vasta myöhemmin. 

– Sen kyllä muistan, että jouduin usein perustelemaan, että minunkin työni on ihan oikeaa työtä. Joku oli jopa sitä mieltä, ettemme tarvitse kotihoidon tukea, kun minä olen kerran kotona. Todellisuudessa vuodet emäntänä olivat rankkaa aikaa. Koko ajan rakennettiin, tilalla oli jatkuvasti harjoittelijoita ja töitä oli paljon juuri silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta olin toisaalta tottunut maatilan arkeen. Ja nykyään ajattelen, että oli etuoikeus tehdä töitä kotona.

Perhon poliittinen urakin on herättänyt ihmisissä kummastusta. 

– Kun lähdin Brysselliin, muistan että opettajahuoneessa kollegat ihmettelivät, että miten minä voin lähteä ulkomaille töihin, kun minulla on perhe. Ei sellaista miesten kohdalla kauhistella. 

Lapset ovat kuitenkin itse olleet äidistään ylpeitä ja nauttineet siitä, että ovat päässeet viettämään lomia Brysselissä. 

– Kaikki ovat tiedostavia ja aktiivisia ihmisiä – jonkin verran myös puoluepolitiikassa, Perho kehuu.

Vahvan naisen mallia he ovat saaneet äitinsä lisäksi myös edellisiltä sukupolvilta. 

– Isoäitini muutti 20-luvulla uudisraivaajaksi Kanadaan miehensä kanssa ja äitini syntyi siellä. 30-luvulla isovanhempani erosivat ja mummu palasi kotitilalleen Suomeen äitini kanssa, alkoi yksin pitää maatilaa ja selvisi siitä hyvin. Oma äitini kirjoitti espanjan ylioppilaskokeen 72-vuotiaana ja itsekin olen ajatellut vielä opiskella.

Euroopan parlamentissakin on tasa-arvo edistynyt Perhon poliittisen uran aikana. Kun Perho lähti Brysseliin, naisedustajien osuus parlamentista oli 29,9 %. Nyt se on 39,3 %. Virkamieskunnan keskuudessa työyhteisö oli tasa-arvoinen, mutta meppien keskuudessa näkyi myös epäasiallista vallankäyttöä. Ja koska Perho oli vanhempi kuin suurin osa muista avustajista, häntä luultiin jopa päämiehensä Ville Itälän vaimoksi. 

– Mutta silloinkin oli jo valtavan vahvoja ja arvostettuja naismeppejä! Ja yleisesti koen, että minäkin olen saanut ääneni kuuluviin aina kun olen halunnut.

Eduskuntaan Perho on hakenut kaksi kertaa. Hänen isänsä Heikki Perho ja 14 vuotta vanhempi siskonsa Maija Perho ovat molemmat olleet kokoomuksen kansanedustajia. Pettymys vaalituloksista ei kuitenkaan ole ollut karvas, sillä Perho on keksinyt muita tapoja vaikuttaa. 

– Minut tunnetaan puolueen sisällä ja jotain olen varmasti tehnyt oikein, kun puhelin on tätä tahtia soinut. 

Palkkatasa-arvo kuntoon

Tiina Perho täyttää kesällä 60 vuotta, joten sukupuolten tasa-arvon suhteen hän on ehtinyt nähdä jo monta edistysaskelta. Yhden kauden hän on ollut mukana myös Kokoomuksen Naisten Liiton hallituksessa. Jos hän saisi muuttaa yhden asian tasa-arvon edistämiseksi, se olisi palkkatasa-arvo. Tällä hetkellä naisen euro on Suomessa 84 senttiä.

– Näissä töissä, joita minä teen, on kyllä sama palkka naisilla ja miehillä, mutta esimerkiksi hoitajien ja opettajien kohdalla epäkohta on räikeä. Jotain liikahdusta pitäisi nyt saada aikaan, varsinkin kun näillä aloilla alkaa olla työvoimapulaa. 

Monet maatilojen pariskunnat jakavat tilan tulot nykyään puoliksi, mutta Perhon vanhempien aloittaessa tilan pitoa, tulo meni vielä kokonaan miehelle.

– Sen vuoksi monilla maaseudun naisilla on nyt ihan toivottoman huonot eläkkeet, Perho selittää.

Tukikohta maaseudulla

Nainen punaisen tuvan ulko-ovella.
Tiina Perho on maatalon tyttö ja maatalouspolitiikan ammattilainen.

Paremman maaseudun eteen Perho on tehnyt paljon töitä uransa aikana. Yksi suurimmista muutoksista maaseudun kehittymisessä on ollut liittyminen Euroopan Unioniin. 

– Sitähän ei tiedä, mikä tilanne olisi nyt, jos emme olisi EU:ssa, mutta uskon, että teimme oikean ratkaisun. Liittyminen jakoi aikanaan maanviljelijöiden mielipiteitä ja meillä oli perheessäkin kiivasta väittelyä aiheesta. Mutta itse olen koko ajan ajatellut, että Suomen ei kannata jäädä yksin!

Vaikka työt ovat vieneet Perhoa kaupunkeihin, hänellä on aina ollut tukikohta maaseudulla. 

– Maaseudussa parasta on se, että saa olla luonnon keskellä. Täällä voi lähteä lenkille tai hiihtämään suoraan omalta kotiovelta. Lisäksi täällä saa olla ihan omassa rauhassaan, mutta toisaalta apuakin saa aina, kun sitä tarvitaan. 

14 vuotta sitten Perho solmi uuden avioliiton. Hänen puolisossaan Harri Syväsalmessa maaseutu herätti aluksi aikamoista hämmennystä.

– Kun ostimme tämän vanhempieni vanhan talon, teetimme remontin niin, että olimme itse kotona Brysselissä tai lomalla Nizzassa. Soittelin vanhoille koulukavereille ja he huseerasivat täällä meidän poissa ollessa. Maaseudulla on helppo luottaa siihen, että kaikki sujuu niin kuin sovitaan, kun ihmiset tuntevat toinen toisensa. Mieheni oli siitä ihan ihmeissään, mutta nykyään hänkin on jo ihan loimaalainen!

Pariskunnalla on myös kaupunkiasunto Espoossa, mutta ykköskoti on ja pysyy maalla. Maalla on tilaa myös kutsua koko perhe koolle. Perholla on neljä lasta ja hänen puolisollaan viisi, joten lapsenlapsia syntyy nyt tiuhaa tahtia.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen, Haloo maaseutu!

Suomisen tilan maidosta tehdään hiilinegatiivista luomujäätelöä ensimmäisenä Suomessa

 

Ajattele, jos pystyisit vähentämään hiilidioksidia ilmakehästä syömällä jäätelöä! Vuonna 2014 markkinoille tuli Suomen ensimmäinen luomujäätelö Jymy. Vuosi sitten sama suunnannäyttäjä lanseerasi tuotesarjan, jonka hiilijalanjälki on kompensoitu miinusmerkkiseksi – ja tänä vuonna kaikki Jymy-jäätelöt muuttuvat hiilinegatiivisiksi!

Varsinaissuomalaisten Jymy-jäätelöiden joukkoon mahtuu jos jonkinlaista tuotesarjaa. Seitsemän vuotta sitten esiteltiin Suomen ensimmäiset luomujäätelöt. Sen jälkeen on lanseerattu muun muassa vegaaninen jäätelöperhe, karppisokerilla makeutetut vähäkaloriset jäätelöt ja nyt vielä hiilinegatiiviset jäätelöt. 

– Lähdimme tekemään jäätelöitä käytännössä ihan pystymetsästä. Paljon on opittu kantapään kautta, kertoo Samuli Suominen Turussa Suomisen maitotilalla, josta Jymy-jäätelöiden maito tulee.

– Tämä on äitimme kotitila, jota vanhempani jatkoivat yhdessä vuonna 1986. Silloin täällä oli 12 lehmää ja 20 hehtaaria peltoa. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, he päättivät siirtyä luomuun erottuakseen muista tiloista, mutta myös terveydellisistä syistä. Isälle oli tullut uran aikana kasvinsuojeluaineista terveyshaittoja. Siinä sitten kirkastui ajatus, että ehkä ne myrkyt, jotka aiheuttavat ongelmia viljelijöille, eivät kuulu ruokaankaan, Suominen taustoittaa. 

Perheen vanhemmat Jaakko ja Pirkko Suominen asuttavat edelleen maitotilaa, mutta nyt lehmiä on jo yli 140. Samuli Suominen asuu perheen toisella tilalla Liedon Tarvasjoella, jossa tuotetaan luomumunia, ja hänen veljensä Olli Suominen panostaa yhteiseen jäätelötehtaaseen Aurassa. 

– Vaikka paperilla toimimme kolmessa eri paikassa, niin kokonaisuutta hoidetaan yhdessä. Täältä saadaan viljaa kanojen rehuksi ja kanalasta saadaan siipikarjan lantaa tämän tilan pelloille. Kun maitoauto lähtee täältä joka toinen aamu Hämeenlinnan osuusmeijerille, se pysähtyy Aurassa täyttämässä jätskitehtaan maitosäiliöt.

Tuotantopäästöjä kompensoidaan istuttamalla puita

Viisi erilaista jäätelöpurkkia.
Kuvan jäätelöistä Cookie Dough on jo markkinoilla. Muut tulevat myyntiin maaliskuun aikana. Kuva: Suomisen Maito Oy.

Jymy-jäätelöitä on aina pyritty tuottamaan mahdollisimman pienillä päästöillä. Jäätelötehtaalla käytetään uusiutuvaa energiaa ja suositaan lähellä tuotettuja raaka-aineita. Hiilisäästöjä haetaan muun muassa ympäristöystävällisemmistä pakkausmateriaaleista ja logistiikasta. Kaikki lähtee kuitenkin maidosta. 

Suomisen maidon hiilijalanjälki on yli 10 % pienempi kuin kansallinen keskiarvo ja 60 % pienempi kuin kansainvälinen keskiarvo. Pienempi hiilijalanjälki on monen tekijän summa: esimerkiksi fossiilisia lannoitteita ei käytetä, pelloilla on maksimaalinen kasvipeitteisyys ja tilalla käytetään omaa aurinkovoimaa.

– Täällä nurmenviljely on suuressa osassa. Se sitoo hyvin hiiltä. Ja kun jokivarret ovat talven nurmella, niin syksyn sateissa ravinteita ei lähde vesistöön ollenkaan niin paljon kuin viljan viljelyssä, jossa huuhtoumia syntyy enemmän, Suominen sanoo. 

Päästölaskelmat on toteuttanut ulkopuolinen taho Envitecpolis Oy. Sen laskelmien mukaan yhden 360 gramman jäätelöpurkin valmistaminen pellolta purkkiin tuottaa noin kilon hiilidioksidia. Tänä vuonna kaikki Jymy-jäätelöt muuttuvat kuitenkin hiilinegatiivisiksi, sillä tuotannosta syntyvä hiilikuorma ylikompensoidaan, eli hyvitetään korkojen kera istuttamalla puita Etiopiassa. Kun istutetut puut sitovat hiiltä enemmän kuin jäätelön valmistus tuottaa, kokonaishiilimäärä jää miinuksen puolelle. 

– Etiopiassa on paljon metsiä hakattu polttopuiksi ja eroosio on päässyt jylläämään. Siksi toimet on kohdennettu sinne, Suominen selittää.

Jymyn tavoitteena on edelleen vähentää hiilidioksidipäästöjä.

– Paperitöitä, laskemista ja konkreettisia toimia se vaatii, mutta on ihan mahdollista, uskoo Suominen. 

Luomussa eläinkin voi paremmin

Mies rapsuttaa kissaa lehmän vieressä.
Suomisen maitotilalla siirryttiin luomuun 90-luvun puolivälissä. Samuli Suominen on auttanut lehmien kanssa pikkupojasta asti.

Luomuruuan suosio on jatkuvassa kasvussa. Puhtaampaa, eettisempää, maukkaampaa ja kestävämpää luomuruokaa myös tuotetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Euroopan Unionin tavoitteena on kasvattaa luomutuotannon osuus 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Suomisen tilalla pellot ovat luomuviljelyssä ja lehmät saavat luomurehua, mutta myös tavanomaista parempaa kohtelua. Tilaa on jokaista lehmää kohden enemmän ja mahdollisuudet ulkoiluun ovat paremmat. Samoin kanalan puolella tilaa ja ulkoilumahdollisuuksia on luomussa enemmän. Luomukanoja saa olla neliöllä korkeintaan kuusi, kun taas esimerkiksi vapaita kanoja voi olla yhdeksän ja muita vielä enemmän.

Jymy-jäätelöä markkinoidaan Suomen ensimmäisenä luomujäätelönä. Toki joku on saattanut valmistaa luomujäätelöä ennenkin, mutta ei valtakunnalliseen levitykseen, koska silloin tarina olisi jo tullut Suomistenkin korviin. Jäätelömarkkinoilla kilpailu on kuitenkin kovaa. Suominen uskoo, että siihen on vielä paljon matkaa, että luomun osuus jäätelössä olisi yhtä suuri kuin maidossa tai kananmunissa. Siihen vaikuttaa moni asia, joista yksi on markkinointi. Heidän luomumaitoaan ja luomumuniaan myydään tunnettujen brändien alla, kun taas Jymy on joutunut raivaamaan tiensä jäätelöaltaisiin ja ihmisten tietoisuuteen omin avuin. 

Jäätelöperhe on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

– Jokaisessa ketjussa on ainakin jokin meidän tuote myynnissä. Toki aina toivotaan, että makuja saataisi tarjolle enemmän, mutta kilpailu on kovaa ja toisaalta on reilu peli, että mitä enemmän tuotteita ostetaan, sitä enemmän niitä saa tarjolle, Suominen toteaa. 

Vegaanisia ja vähäkalorisia jäätelöitä

Vaikka Jymy-jäätelöiden brändi perustuukin oman tilan luomumaitoon, on joukossa myös täysin maidottomia jäätelöitä.

– Maidon kulutus laskee nyt kovaa vauhtia ja me mukaudumme markkinoihin. Nyt valikoimassa on jo useampia vegaanisia jäätelöitä. Niitä on tehty kotimaisesta kaurasta ja härkäpavusta ja nyt kokeilussa on kolmaskin raaka-aine, jota emme vielä paljasta, kertoo Suominen.

Nyt Jymy-tuotteista 40 % on vegaanisia ja tavoitteena on lisätä osuutta entisestään, sillä kasviperäisiin tuotteisiin siirtyminen auttaa myös vähentämään hiilidioksidikuormaa.

Toinen mielenkiintoa herättänyt tuotesarja on vähäkaloriset, gluteenittomat ja laktoosittomat jäätelöt. Niissä on vähemmän kaloreita, koska sokeri on korvattu stevialla tai karppisokerilla eli erytritolilla, jossa on 0 kaloria. 

Läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta

Mies heittää heinää vasikoille.
Luomuruuassa ei tarvitse pelätä kasvimyrkkyjen tai kemiallisten lannoitteiden vaikutuksia. Lisäksi luomutuotannossa eläinten olosuhteet ovat paremmat.

Jymy-jäätelöitä halutaan tehdä puhtaista raaka-aineista mahdollisimman läpinäkyvästi ja vastuullisesti, mikä on vakuuttanut myös muut. Vuonna 2017 jäätelötehtaalla tehtiin joukkorahoituskampanja, jonka myötä taloon tuli yli 400 pienosakasta. 

Uskoa luomujäätelöihin on löytynyt myös maaseuturahastosta. Viljelijätukien lisäksi Suomiset ovat saaneet useamman kerran myös maaseudun kehittämistukia. Vuonna 2017  Varsinais-Suomen Ely-keskus myönsi Suomisen Maito Oy:lle tukea tuotannon monipuolistamiseen, vuonna 2018 tuotannon tehostamiseen ja vuonna 2019 tuotelaadun kehittämiseen. 

Tulevaisuuteenkin on sunnnitelmia. 

– Koko ajan pyritään tekemään asioita paremmin ja paremmin. Ja tänä vuonna tunnettuutta parannetaan kolmella kioskilla, jotka tulevat sijaitsemaan Helsingissä ja Aurassa. 

 

Teksti: Janica Vilen, Haloo maaseutu!

Kaikki irti maaseuturahastosta! -webinaarin tallenne ja esitykset katsottavissa!

Sinisellä pohjalla teksti: Kaikki irti maaseuturahastosta! Webinaarin tallenne ja esitykset katsottavissa.

 

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto perehdytti maakunnan poliittisia päättäjiä ja muita vaikuttajia maaseudun kehittämismahdollisuuksiin keskiviikkona 9. helmikuuta klo 18–20 pidetyssä webinaarissa. Tallenne on nyt kaikkien vapaasti katsottavissa, eli tervetuloa tutustumaan maaseudun monipuolisiin kehittämismahdollisuuksiin! 

Illan tavoitteena oli lisätä ymmärrystä erilaisista maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista tukimuodoista ja rahoitusmahdollisuuksista, jotta tarjolla olevat tuet pystytään hyödyntämään maakunnassa täysimääräisesti ja mahdollisimman tehokkaasti. Webinaarin järjesti Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen Haloo maaseutu -viestintähanke. Vastaava ruotsinkielinen webinaari pidetään keskiviikkona 2. maaliskuuta.

WEBINAARIN OHJELMA JA ESITYKSET

00:00:00 Avaussanat: Janica Vilen, Haloo maaseutu -hankkeen viestintäkoordinaattori

00:03:13 Leader-rahoitus pähkinänkuoressa: Ulla Kallio, Leader Ravakan toiminnanjohtaja

Valkoisella pohjalla teksti: Leader Varsinais-Suomi rahoittaa ja kehittää maaseutua paikallisesti.
Klikkaa kuvaa, niin esitys aukeaa pdf-muodossa!

00:30:04 Varsinais-Suomen Leader-ryhmät esittäytyvät: Pia Poikonen, Minna Boström, Taina Sainio, Maarit Teuri ja Ulla Kallio

00:56:28 Outdoor Leader -hankkeen esittely: Taina Simola, Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit

Metsäinen kuva, jonka päällä valkoinen teksti: Kansainvälinen Leader-yhteistyö.
Klikkaa kuvaa, niin esitys aukeaa pdf-muodossa!

01:07:57 Ely-keskuksen myöntämät tuet: Antti Jaatinen, maaseutupalvelut

Oikealla kuva meren rannalta ja vasemmalla sinisellä pohjalla teksti: ;aaseuturahaston mahdollisuudet.
Klikkaa kuvaa, niin esitys aukeaa pdf-muodossa!

01:27:48 Maaseuturahaston mahdollisuudet kunnan näkökulmasta: Anna-Mari Alkio, Auran kunta

Violetilla pohjalla valkoinen teksti: Maaseuturahoituksen hyödyntäminen Auran kunnassa. Oikeassa alakulmassa Auran kunnan logo.
Klikkaa kuvaa, niin esitys aukeaa pdf-muodossa!

01:39:32 Kylien kehittäminen maaseuturahaston avulla: Tauno Linkoranta, Varsianis-Suomen Kylät

Valkoisella pohjalla Varsinais-Suomen Kylät ry:n oranssi logo ja teksti: Kylien kehittäminen, Tauno Linkoranta.
Klikkaa kuvaa, niin esitys aukeaa pdf-muodossa!

02:00:26 Loppukeskustelu: kommentteja ja kysymyksiä