MTK Varsinais-Suomen Paavo Myllymäki jää pian eläkkeelle – takana lähes 40 vuoden ura maaseudun asioiden parissa

Mies seisoo ulkona keltaisen talon edessä aurinkoisena päivänä.

 

MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki on kohdannut työssään niin katovuodet kuin pääministeriltä saadun arvostuksen. Hänen toimintaansa maaseudun hyväksi on aina ohjannut ajatus siitä, että vaikuttamisen keinot kyllä löytyvät yrittämisen kautta.

Kesän vihreys on vaihtumassa syksyn punaisen ja keltaisen sävyihin, kun tapaamme MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäen kanssa hänen kotonaan Raisiossa. Vanhalla maalaistalolla on pitkä historia: se kuului alun perin Venäjän aikaiselle kuvernööri Vuoriselle, joka myi talon Myllymäen isovanhemmille 1920-luvulla. Heidän jälkeensä talo periytyi Myllymäen vanhemmille ja lopulta nykyiselle isännälle muutama vuosi sitten.

– Olen syntynyt Raisiossa. Ostimme sitten tilan Mietoisista, ja vanhempani asuivat täällä. Tällä hetkellä viljelen peltoa molemmilla paikkakunnilla. On sokerijuurikasta, leipäviljoja ja öljykasveja, Myllymäki kertoo.

Viljelijän työn lisäksi Myllymäki on luonut uransa MTK Varsinais-Suomessa, jossa hän aloitti ensimmäiset työt vuonna 1985. Toiminnanjohtajana hän aloitti vuonna 1997. Muutaman kuukauden kuluttua, vuodenvaihteessa, Myllymäki jää eläkkeelle.

– Katsotaan, mitä sitten tulee vastaan. Onhan se mielenkiintoista aikaa. Maatilan hoitaminen jatkuu kuitenkin edelleen, hän summaa tunnelmia työuran lähestyessä päätöstään.

Työura veti mukanaan

Myllymäki on aina kokenut maaseudun omaksi paikakseen: hän esimerkiksi kuvailee kauneimman metsämaiseman löytyvän sieltä, mistä näkyy peltoa puiden takaa. Rakkaus maaseutua ja maanviljelyä kohtaan vei hänet opiskelemaan maataloutta Helsingin Viikkiin, mutta opinnot saivat jäädä, kun Myllymäki siirtyi töihin MTK Varsinais-Suomelle erikoiskasviasioiden pariin. Täyspäiväinen työskentely organisaatiossa alkoi pari vuotta myöhemmin vuonna 1987, ja sillä tiellä Myllymäki on edelleen.

– Työ imaisi samantien mukaansa, ja olen kyllä viihtynyt hyvin. Elämänuran voi tehdä näinkin.

Täyspäiväinen työ MTK:ssa alkoi haastavissa olosuhteissa: vuosi 1987 oli kova katovuosi, sillä kasvukausi oli erittäin kylmä. Myllymäen mieleen on myös jäänyt vuosi 1995, sillä kevät oli sateinen ja viimeiseksi kylvöpäiväksi oli asetettu 15. kesäkuuta. Kuun alussa pellot olivat kuitenkin vielä veden alla.

– Viljelijät olivat hyvin ahdistuneita, kun siinä tilanteessa viranomainen tulee sanomaan, että milloin saa kylvää. Siitä sitten keskusteltiin, ja niistä hetkistä opittiin paljon.

Työssään MTK:ssa Myllymäki on ollut jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, eikä silloin jokaisesta kommentista voi ottaa itseensä. Joskus saa vähän kiukutellakin, mutta ratkaisuun on aina pyrittävä.

– Kun yrittää, niin aina löytyy vaikuttamisen keinot. Aina on myös oltava rakentava, ja tekemisen takana pitää olla kannustava ajatus.

Mies nousee traktorin kyytiin aurinkoisena kesäpäivänä.
Maatilan työt jatkuvat myös eläkkeestä huolimatta.

Suomen paras maakunta

Varsinais-Suomessa kasvanut ja työuransa tehnyt Myllymäki näkee kotimaakuntansa maaseudun monipuolisena. Hän kuvailee kaikkien maaseudun tapahtumien koskettavan Varsinais-Suomea poroja lukuun ottamatta.

– Luonnonolosuhteiltaan Varsinais-Suomi on Suomen paras maakunta. Ihmiset ovat avarakatseisia, harkitsevia ja viljelijöiden osaamistaso on korkea. Kun asioihin tartutaan, niihin tartutaan kovaa, Myllymäki kertoo.

Hän kehuu myös maakunnan yhteistyökumppaneita ja ilmapiiriä, jossa uskalletaan katsoa kotimaan lisäksi muualle Eurooppaan. Lisäksi hän kuvailee Varsinais-Suomen maaseudun hanketoimintaa ja investointeja äärimmäisen tärkeiksi.

– Varsinais-Suomessa on käytetty paljon aikaa ja tarmoa ympäristöasioihin, mikä kehittää koko yhteiskuntaa. MTK Varsinais-Suomen ensimmäinen yleishanke oli nimeltään Tarmonpesä, jolla saimme paikallistoimintaa aktivoitua. Yleisesti hankkeet ovat vaikuttaneet myös yritystoiminnan syntyyn.

Hanketoiminnan huonoksi puoleksi Myllymäki nimeää esimerkiksi sen, että säädökset eivät aina vastaa hankkeiden tarvitsemaa aikaa.

– Kehittäminen jatkuu kuitenkin yleensä vuosikymmenen eikä vain kaksi tai kolme vuotta.

Unohtumattomia hetkiä

Lähes 40 työvuoden varrelle on mahtunut myös positiivisesti mieleenpainuneita tilanteita. Esimerkiksi vuonna 1999 Turussa järjestettiin Euroopan, Pohjois-Amerikan, Kanadan ja Meksikon tuottajajärjestöjen kokous. Pääministeri Lipponen avasi tapahtuman unohtumattomilla sanoilla.

– Hän toivotti vieraat tervetulleiksi Suomen ruokapääkaupunkiin Turkuun. Silloin nuorena uransa alussa olevana toiminnanjohtajana ajatteli, että ollaan oikealla tiellä.

Seuraavasta mieleenpainuneesta muistosta ei ole kovin pitkä aika: koronasulun alkaessa arkkipiispa Tapio Luoma piti kylvösiunauksen etäyhteyden kautta.

– Se oli todella hieno hetki. Toki muistimme sitten kertoa, että Turun piispa Kaarlo Kallialan siunaus kaksi vuotta aiemmin tuotti paremman sadon.

Yhteistä työtä maaseudun hyväksi

Eläkkeen osalta Myllymäellä ei ole erikoisempia suunnitelmia, eikä hän esimerkiksi tiedä tällä hetkellä, mitä tekee tammikuussa. Osaamista erilaisiin töihin ja luottamustoimiin kyllä löytyy, mutta samaan aikaan Myllymäki on hyvin realistinen taitojensa suhteen.

– Täytyy aina muistaa, että laajaa ja pitkäaikaista kokemusta on, mutta se on kaikki historiassa, hän kiteyttää.

Maaseudun tulevaisuudesta puhuttaessa Myllymäki on huolissaan muun muassa ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan hän kuitenkin uskoo, että viljely jatkuu Varsinais-Suomessa jatkossakin ja että maatalouden ja ruuantuotannon merkitys vain korostuu tulevaisuudessa.

– Luotan siihen, että Suomen poliittisessa päätöksenteossa tiedetään omavaraisen ruuantuotannon arvo ja ettei sitä voi jättää muiden maiden hyväntahtoisuuden varaan. Se antaa hyvän pohjan tulevaisuudelle.

Lopuksi Myllymäki haluaa välittää kiitokset MTK Varsinais-Suomen vapaaehtoisille, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää työtä.

– On todella hienoa, että kaikki tekevät töitä suomalaisen maatalouden ja elintarvikkeiden puolesta Varsinais-Suomessa ja muualla Suomessa. Joskus viljelijöillä unohtuu, että ollaan samassa veneessä, mutta ihmiset tarkoittavat aina hyvää.

Vielä ehdit ilmoittaa tapahtumasi mukaan Kestävän kehityksen viikolle!

Nainen pitelee käsissään Kestävän kehityksen viikko -kylttiä aurinkoisena kesäpäivänä koivun alla.

 

Kestävän kehityksen viikko lähestyy kovaa vauhtia! Viikkoa vietetään 25.9.-1.10., ja Varsinais-Suomen ohjelma on jo täydentynyt monilla mielenkiintoisilla tapahtumilla ja tilaisuuksilla: on muun muassa toritapahtumaa, sadonkorjuuiltapäiviä, roskapyhiinvaellusta, 1700-luvun viljelyä Pehr Kalmin hengessä, keskustelutilaisuus ja vaatekierrätysiltapäivää nuorille. Koko ohjelman löydät tapahtuman verkkosivuilta.

Vielä on mahdollista ilmoittaa oma tapahtuma tai tilaisuus mukaan tapahtumaviikolle. Ilmoittautuminen onnistuu seuraavien ohjeiden mukaan:

* Mieti, mitä voisitte järjestää, joka koskee joko sosiaalista, taloudellista tai ekologista kestävyyttä.
* Suunnitelkaa tapahtuma kestävän kehityksen viikolle.
* Miettikää kumppaneita ja kohderyhmää.
* Varatkaa mahdolliset luennoitsijat ja paikat.
* Rekisteröikää tapahtumanne Kestävän kehityksen viikon verkkosivuilla.

Rekisteröi tapahtumasi viimeistään perjantaina 15.9.

Kestävän kehityksen viikko on vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään viikolla 39. Siitä halutaan luoda yhdessä yhdistysten, kuntien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa tapahtumaviikko, jossa nostetaan esille kaikki hyvät esimerkit maaseudulla tehdystä kestävän kehityksen työstä.

Töihin maalle -hanke on viiden Auranmaan kunnan yhteisprojekti – “Yritämme freesata ihmisten mielikuvia siitä, millaista maalla on”

Kolme ihmistä lavalla haastattelussa.
Janne Ketola (vas.) ja Johanna Oras kertoivat maaseudulla asumisesta Koski Tl:n elinkeinoasiantuntija Jaakko Salmen haastattelussa.

 

Auranmaan kunnat heräsivät alueen isoon työvoimapulaan, jonka myötä syntyi Töihin maalle -hanke. Se jatkuu tämän vuoden loppuun asti.

Kuluvan vuoden alussa Auranmaalla käynnistyi Töihin maalle -hanke, jonka tavoitteena on saada uusia työntekijöitä alueen yrityksiin ja tuoda esiin, millaista arkea Auranmaalla eletään. Lisäksi hankkeen avulla halutaan tutustuttaa alueen yritykset toisiinsa ja kouluttaa alueella toimivia yrittäjiä onnistuneeseen rekrytointiprosessiin.

Hankkeessa ovat mukana Pöytyän, Auran, Koski TL:n, Marttilan ja Oripään kunnat. Hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen liitto. 

Projektikoordinaattori Päivi Muurisen mukaan hanke tavoittelee sosiaalisen median avulla etenkin nuoria aikuisia ja ihmisiä, joita elämä maaseudulla kiinnostaa.

– Samalla yritämme freesata ihmisten mielikuvia siitä, millaista maalla on ja että täällä on töitä tarjolla. Horjutamme siis ajatusta siitä, ettei maaseudulla olisi ollenkaan töitä, Muurinen kertoo.

Lähellä kaikkea ja keskellä ei mitään

Töihin maalle -hanke oli mukana myös viime viikolla pidetyssä maatalousnäyttely Okrassa Oripäässä. Kaksi Koskelle muuttanutta, taiteilija Johanna Oras ja yrittäjä Janne Ketola, kertoivat omista kokemuksistaan maalla asumisesta ja työskentelystä Koski TL:n elinkeinoasiantuntija Jaakko Salmen haastattelussa lauantaina 8.7.

Johanna Oras kertoi asuneensa Koskella jo 1995. Hänen unelmansa oli ollut löytää tilat vanhasta kivinavetasta, johon olisi voinut remontoida ateljeen. Navettahaave ei toteutunut, mutta sen sijaan Oras päätyi ostamaan puolisonsa kanssa vanhan Kankaan kansakoulun.

– Taiteilijan työ on hyvin erakkomaista ja tarvitsee toki näyttelyvieraita. Varhaisessa vaiheessa aloimmekin ottaa bussivieraita vastaan ja se on jatkunut näihin päiviin asti. Parhaimpina vuosina kävi 5000 ihmistä kesän aikana, Oras kertoi Okrassa.

Koski TL on elokuvaohjaaja ja yrittäjä Janne Ketolalle tuttu monen eri yhteyden kautta: hänen isänsä on käynyt sitä samaa koulua, jossa Johanna nykyään asuu. Lisäksi hän on kuvannut kunnassa monia tv-mainoksia.

– Kun nettiyhteydet tulivat tarpeeksi hyviksi, muutimme Koskelle. Täältä pystyy tekemään hyvin töitä ja Koskelta on lyhyt matka joka paikkaan kuten Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin, Ketola kertoo.

Myös Oras on samaa mieltä Ketolan kanssa siitä, että Koskelle on helppo tulla.

– Eri tilaisuuksia ja näyttelytapahtumia järjestäessä on aina hyvä tuoda esiin, että on hyvät kulkuyhteydet. Aina kun menemme puolisoni kanssa Helsinkiin tapahtumiin, niin voimme tulla kotiin Koskelle yöksi, Oras kertoo.

– Olemme keskellä kaikkea ja lähellä ei mitään. Luonnon keskellä ei ole mitään häiriötekijöitä, ja parempaa ei voisi kuvitella, Ketola jatkaa.

Apua rekrytointiin

Päivi Muurisen mukaan hankkeen loppuvuoden yksi isoimmista kokonaisuuksista on rekrytointikoulutus, johon kutsutaan kuntien toimihenkilöitä ja Auranmaan yrityksiä.

– Tarkoituksena on saada yrittäjille tietoa ja osaamista rekrytointiin, ja miten työnantajan mielikuvalla, sosiaalisella medialla ja muilla luovilla ratkaisuilla herättää potentiaalisen työntekijän mielenkiinnon, hän kertoo.

Luvassa on myös muita tapahtumia kuten Auranmaan kuntien Yrittäjägaala. Vuosittainen tapahtuma järjestetään tällä kertaa Pöytyän POP-Areenalla 9.9. Töihin maalle -hanke vuoden 2023 loppuun.

Varsinais-Suomen maaseutugaalassa jaettiin 12 palkintoa!

Etualalla kunnia, keskellä kuohuviinejä ja oikealla pinossa kunniakirjoja.

 

Varsinais-Suomen maaseutugaalaa juhlittiin lauantaina 25. maaliskuuta Kaarinan Piikkiössä, Kavalton tilalla lähes sadan hengen voimin.

Varsinais-Suomen maaseutugaalassa jaettiin 12 palkintoa Varsinais-Suomen vaikuttavimmille hankkeille maaseutuohjelmakaudella 2014–2022. Palkintojenjaon lisäksi juhlassa nautittiin lähitilojen antimista koottu lähiruokalounas. Musiikista vastasi Kapteeni Vahto ja Luntreijarit.

Juhlapuheen gaalassa piti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Maaseutupalvelut-yksikön päällikkö Antti Jaatinen, joka totesi, että Suomen maaseudulla on käynnissä muutos, jonka keskellä varsinaissuomalaiset pitävät pintansa muita paremmin.

– Meillä Varsinais-Suomessa on vielä vahva maatalous, joka ylläpitää maisemaamme avoimena ja tuottaa meille kotimaista ruokaa.

Lisäksi hän nosti esiin sen, miten maaseutu joko säilyy tai katoaa yhteisöjensä mukana. Päättyneellä ohjelmakaudella Varsinais-Suomen maaseudun yhteisöt tekivät eri hankkeissa talkootyötä yli kahden miljoonan euron edestä.

Lopuksi Jaatinen siirsi katseen vielä tulevaisuuteen ja uuteen maaseutuohjelmakauteen, joka käynnistyi tämän vuoden alussa.

– Teemme sitä tärkeämpää työtä, mitä suuremmat haasteet globaali meille asettaa!

Mies puhuu mikrofoniin.
Juhlapuheen pitänyt Antti Jaatinen on työskennellyt maaseudun kehittämisen parissa jo 28 vuotta.

Juhlan järjestivät yhteistyössä Haloo maaseutu -viestintähanke sekä kaikki Varsinais-Suomessa maaseuturahoitusta myöntävät tahot, eli Varsinais-Suomen ELY-keskus ja viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Loimaan seudulla ja Somerolla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit, Vakka-Suomessa ja Satakunnassa toimiva Ravakka sekä Salon seudulla ja Uudellamaalla toimiva Ykkösakseli.

Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Maaseuturahoitusta jaetaan alueellisen maaseutuohjelman ja Leader-ryhmien paikallisten kehittämisstrategioiden mukaisesti. Rahoituskauden 2014–2022 aikana maaseudun kehittämistä on tuettu Varsinais-Suomessa yhteensä 77,5 miljoonalla eurolla, joka on jakautunut yritystukiin ja yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin.

Nainen ja mies poseeraavat Maaseurugaalan julisteiden edessä.
Kaksikielisen gaalan juonsivat Ruokaviraston verkostoasiantuntija Ann-Sofi Backgren ja Maskun kunnan elinvoimapäällikkö Lauri Hyttinen.

ELY-KESKUKSEN JAKAMAT PALKINNOT

Ohjelmakauden vaikuttavin kehittämishanke: Laatumarja – Lounais-Suomi tuoremarjan kärkituottajaksi

ProAgria Länsi-Suomen ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama Laatumarja-hanke lisäsi marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa, jotka pääsivät hyötymään hankkeesta. Hankkeessa tuotiin uutta tutkimustietoa yrittäjien tarpeisiin. Hanke innosti selvästi yrittäjiä parantamaan viljelytapojaan sekä lisäämään tuotantoaan. Hankkeessa saatiin uutta tietoa myös tunnelikasvatuksen merkityksestä ja mahdollisuuksista. Kuluttajiakaan ei unohdettu, kun testattiin eri lajikkeiden ominaisuuksia. Hanke sopi erittäin hyvin toteutettavaksi alueiden välisenä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. 

Ohjelmakauden vaikuttavin yritystuki: Horeca-tuotteiden valmistus ja jakelu

Veljekset Kitola Oy on vuonna 2007 Mynämäessä perustettu perunan ja kasvisten pakkaukseen ja tukkukauppaan erikoistunut elintarvikealan perheyritys. Toimintaa pyörittävät veljekset Ville ja Kalle Kitola, ja alussa mukana olivat myös heidän vanhempansa Vesa ja Irmeli Kitola. Kitolan omalla tilalla on viljelty ruokaperunaa jo vuodesta 1950, joten yrittäjät ymmärtävät viljelijöiden arkea hyvin. Vihannestukussa arvostetaan erityisesti paikallisten pientuottajien tuotteita ja se toimiikin hyvänä myyntikanavana varsinaissuomalaisille kasviksille. Vuonna 2010 yritys muutti Nousiaisiin. Yritys on hyödyntänyt maaseuturahoitusta jo useamman kerran matkan varrella. Nyt palkittavassa hankkeessa yritys alkoi valmistaa horeca-tuotteita Varsinais-Suomen ravintoloille ja hotelleille. Veljekset Kitolan alkutuotantopohjalta luoma kasvutarina on vertaansa vailla. Nyt yrityksen liikevaihto on jo 12 miljoonaa euroa ja työntekijöitä on palkattuna nelisenkymmentä.

LEAER-RYHMIEN JAKAMAT PALKINNOT

Ohjelmakauden vaikuttavin liikuntahanke: Kuntomylly

Loukonkulman Lukko rakensi hankkeessaan kokonaisen liikuntahallin Pöytyän Kumilan kylään vuonna 2018. Yli 500 000 euron hanke vaati erityisen hyvää suunnittelua, yhteistyökumppaneiden sitouttamista ja yhdistyksen omaa riskinottoa. Parinkymmenen hengen joukko teki hankkeessa talkoita noin 7 000 tuntia. Hanke oli valtava ponnistus pienelle yhdistykselle ja pienelle kylälle – ja se onnistui yli odotusten! Lukontalon yhteyteen rakennetulla POP Areenalla voi pelata muun muassa pesäpalloa, koripalloa, sulkapalloa ja salibandya. Kun liikuntahalli tuli valmiiksi, kunnostettiin vielä vuonna 1981 rakennettu Lukontalo, joka toimii nyt hyvin varusteltuna juhla- ja kokoustilana. Kuntomylly-hanke on tuonut alueelle paitsi lisää liikuntamahdollisuuksia myös elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä! 

Ohjelmakauden vaikuttavin ympäristöhanke: SusiAita

Salon seudulla toteutetussa SusiAita-hankkeessa jaettiin puolueetonta ja faktoihin pohjautuvaa tietoa susien ekologiasta sekä käytännön tietoa kotieläinten suojaamisesta, korvauksien hakemisesta ja havaintojen ilmoittamisesta. Vuonna 2019 päättyneessä hankkeessa edistettiin eri toimijoiden yhteistyötä Salon uudella susireviirillä. Hankkeessa kehittyi yhteistyön malli, jossa viranomaiset, luonnonsuojelijat, maanomistajat, karjatilalliset sekä asukkaat yhdessä kokoontuvat, vaihtavat ajatuksia ja välittävät ajantasaista tietoa. Hankkeen jälkeen alueen susivahingot ovat vähentyneet ja asenteet susia kohtaan muuttuneet. Nyt sudet ja kotieläimet saavat elää rauhassa eri puolilla aitoja. Hankkeen mallia on hyödynnetty myöhemmin valtakunnallisessa Luonnonvarakeskuksen, Suomen Riistakeskuksen, Metsähallituksen yhteisessä SusiLife-hankkeessa.

Ohjelmakauden vaikuttavin kulttuurihanke: Maskun Hemminki 400 vuotta

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. Hemminki Maskulainen oli aikansa suurmies, Maskun 10. kirkkoherra, merkittävä kirjakielen kehittäjä ja virsirunoilija sekä valtiomies. Silti suuri osa maskulaisista ei ennen hanketta tiennyt hänestä mitään. Hankkeessa kerrottiin ihmisille monin eri tavoin Hemmingistä ja samalla koko Maskun historiasta. Hankkeessa järjestettiin paljon tapahtumia, esimerkiksi kylvön siunaustilaisuus, Hemminki-näyttely Maskun museolla, luentoja, sanataidepajoja vanhusten palvelutaloissa ja nukketeatterikiertue Maskun esikouluissa. Lisäksi hankkeessa tehtiin Maskun Hemmingin jalanjäljissä -vihkonen, joka toimii edelleen opetusmateriaalina Maskun kouluissa. Kaiken kruunasi Hemmingin koulun seinälle tehty muraali, joka toteutettiin yhdessä paikallisten nuorten kanssa.

Ohjelmakauden vaikuttavin kylähanke: Pyhämaan kulttuurikuntoportaat

Pyhämaan kulttuuriportaat valmistuivat syksyllä 2022 hyvän paikallisen yhteistyön tuloksena osaksi Kirkonkylällä kulkevaa Kulttuuripolkua. Portaat yhdistivät reitin Telakanrannalta Myllykallion vanhalle mamsellimyllylle ja avasivat samalla maiseman Myllykalliolta merelle. Pyhämaa on entisenä kuntakeskuksena kehittänyt aluettaan määrätietoisesti ja monipuolisesti. Kulttuuriportaat rakentaneen Pyhämaan Kotiseutuseutuyhdistyksen lisäksi aktiivisia hankehakijoita ovat olleet Pyhämaan Matkailu ja Pyhämaan Nuorisoseura. Koulun kupeeseen on tehty täysimittainen frisbeegolfrata, Telakanrannan palveluja on parannettu ja Nuorisoseuran taloa on kunnostettu. Pyhämaa osallistui myös Ravakan kyläbrändäyshankkeeseen. Pyhämaassa koko kylä puhaltaa yhteen hiileen ja talkoita tehdään valtavasti.

Ohjelmakauden vaikuttavin yritystuki: Nagu Distillery

Paraisten Nauvossa toimiva tislaamo Nagu Distillery perustettiin jo vuonna 1996, mutta toiminta alkoi todenteolla vasta vuonna 2017, kun ystävykset Jonathan Smeds ja Anton Lindholm päättivät aloittaa laajemmin ginin valmistuksen lapsuuden maisemissaan. Investointituen avulla Nagu Distillery sai kunnostettua vanhan rakennuksen tislaamoksi ja hankittua tarvittavat laitteet. Ensimmäinen myyntierä valmistui vuonna 2019. Nagu Distilleryn ginit ovat voittaneet jo useita kansainvälisiä palkintoja ja nykyisin tislaamossa valmistetaan myös akvavitiä. Nagu Distillery on hyvä esimerkki siitä, että kansainvälisesti voi onnistua, vaikka tuotanto on pienimuotoista ja paikallista. Brändiä on rakennettu mallikkaasti, ja Nauvo on vahvasti esillä yrityksen toiminnassa ja viestinnässä sekä ginien makumaailmassa. Hanke on vaatinut paljon rohkeutta, visiota ja aktiivista tekemistä. 

Ohjelmakauden vaikuttavin lähiruokahanke: Pellolta maailmalle

ProAgria Länsi-Suomen hallinoimassa yritysryhmähankkeessa kolme elintarvikejalostajaa – Birkkalan tila ja Karviaisten tila Salosta sekä Murtolan HamppuFarmi Marttilasta – teettivät yhdessä tuotekohtaiset markkina-analyysit ja toteuttivat määräaikaisen koemarkkinoinnin kansainvälisessä Amazon-verkkokaupassa selvittääkseen kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Yritysten yhteistyö hankkeen aikana oli esimerkillistä, aktiivista ja luovaa. Keskellä koronakriisiä toteutettu hanke onnistui hyvin pelkkien etäyhteyksien avulla. Yritykset saivat hankkeesta arvokasta kokemusta ja ymmärrystä kansainvälisistä markkinoista ja verkkokaupan mahdollisuuksista. Samalla varsinaissuomalaiset erikoiskasvit saivat kansainvälistä näkyvyyttä ja herättivät kiinnostusta myös muissa verkkokaupoissa. 

Ohjelmakauden vaikuttavin kansainvälinen hanke: Kimppakalaasit – Village Feast

Edelleen käynnissä olevassa kansainvälisessä Kimppakalaasit – Village Feast -hankkeessa kehitetään nuorten kansainvälistä ja monikulttuurista yhteistyöverkostoa tulevaisuuden tarpeita ennakoiden. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä antamalla nuorille ja muille hankkeeseen osallistuville keinoja ja tietoa siitä, miten yksittäinen ihminen voi yhdessä muiden kanssa konkreettisesti ja omin ekologisin teoin vaikuttaa hiilijalanjälkeensä. Ruokakasvatusta ja kansainvälisyyttä yhdistämällä luodaan uudenlaista osallistujia inspiroivaa toimintaa. Hankkeessa haetaan uusia näkökulmia ekologisen ruoan valmistamiseen ja käyttämiseen sekä lisätään suomalaisen villiruoan tunnettavuutta. Lisäksi vahvistetaan käytännönläheisesti osallistujien tuntemusta oman kotimaansa, lähialueen ekologisen ruokakulttuurin, saariston kalastusalueiden ja muiden maiden ruokakulttuurin perinteistä ja mahdollisuuksista.

Ohjelmakauden vaikuttavin nuorisohanke: Tavastilan skeittiparkki

Mynämäen Mietoisiin, Tavastilan koulun viereen vuonna 2020 rakennettu Mietoisten skeittilandia on suosittu ajanviettopaikka paikallisten lasten ja nuorten keskuudessa. Nuorten kanssa yhdessä suunniteltu ja toteutettu skeittiparkki on lisännyt lasten liikkumista ja yhdessäoloa. Skeittiparkin lisäksi Tavastilan koulun ympäristöön on tehty viime vuosina ulkopeliareena, frisbeegolfrata ja ulkoliikuntalaitteet, joiden avulla myös aikuisten aika kuluu hyvin nuorten skeittaillessa ja skuuttaillessa. Hankkeita ovat olleet toteuttamassa hyvässä yhteistyössä Mietoisten Kirkonseudun Kylät ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mietoisten paikallisyhdistys sekä lukuisat muut yhteistyökumppanit. Tämä hankekokonaisuus osoittaa, miten pienetkin yhdistykset saavat paljon hyvää aikaiseksi yhteistyöllä ja määrätietoisella kehittämisellä. Tavastilan harrastusmahdollisuuksien eteen on tehty paljon talkoita monen sukupolven voimin. 

ELY-KESKUKSEN JA LEADER-RYHMIEN YHTEISET PALKINNOT

Varsinais-Suomen vaikuttavin yhteistyö: Koirabaanan kuntoportaat Paraisilla

Paraisten keskustan tuntumaan kalkkilouhosta ympäröivälle jätekivimäelle rakennettiin talkoilla 470-askelmaiset kuntoportaat. Portaiden huipulla on näköalatasanne, josta voi ihailla kalkkilouhosta ja saaristomaisemia sekä huipulle pystytettyä taideteosta Kvinnan ur berget. Kuntoportaat ovat saaneet paljon kiitosta esimerkiksi valaistuksestaan, sijainnistaan, pituudestaan, leveydestään ja optimaalisesta askelkorkeudestaan. Lisäksi portaat tunnetaan siitä, että kulkijat tervehtivät siellä aina toisiaan. Hankkeessa tehtiin yli 2000 tuntia talkoita ja kerättiin paljon myös lisärahoitusta, kun puun hinta nousi kesken hankkeen. Hankkeessa tehtiin esimerkillistä yhteistyötä yhdistysten, yrittäjien, kunnan ja maanomistajan välillä. Lisäksi hanke innosti talkoisiin paljon yksittäisiä paikallisia ihmisiä.

Kaksi miestä kunniakirjan ja kukkien kanssa.
Koirabaanan palkinnon vastaanottivat Paul Vikman ja Johan Kronberg.

Yleisön suosikkihanke maaseutuohjelmakaudella 2014–2022: Yhteisötila Tuuki Mynämäellä

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen entisiin tiloihin rakennettu yhteisötila Tuuki avattiin lokakuussa 2020. Tuukissa on hyvä opetuskeittiö, jossa voidaan järjestää vaikka ruokakursseja. Tiloista löytyy yhteiskäytössä olevia ompelukoneita ja saumureita. Lisäksi Tuukissa voi lukea lehtiä tai viettää aikaa muiden kanssa. Yhteisötilaa ja siellä olevia tarvikkeita voivat käyttää muutkin yhdistykset ja yhteisöt, eikä käytöstä peritä vuokraa. Ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia katetaan yhteistötilan kummiyritysten avulla. Yhteisötilan eteen tehtiin yli 1 400 tuntia talkoita. Marttoja oli talkoissa jo 50, mutta lisäksi niihin osallistui monia muitakin vapaaehtoisia.

Kaksi naista kunniakirjan ja kukkien kanssa.
Wirmon Marttojen palkinnon vastaanottivat Ulla Luolila ja Pirkko Harju. Yleisön suosikkihanketta äänesti Haloo maaseudun sivuilla ennen gaalaa lähes 3000 ihmistä.

 

12 priser delades ut under Egentliga Finland landsbygdsgala!

 

 

 

Yli 100 ukrainalaista suoritti hygieniapassin työllistyäkseen

Neljä ihmistä rivissä EduSalon aulassa.
Janita Kylänpää, Katyrina Medvedieva, Olha Trofymchuk ja Markus Juhola.

 

Varsinais-Suomen maaseudulla on erityisesti kesäaikaan paljon työpaikkoja ruokaketjun monissa vaiheissa – ja lähes kaikissa niissä tarvitaan hygieniapassi. Ukrainalaisille suunnatut hygieniapassikoulutukset saivat Loimaalla ja Salossa valtavan suosion.

Yli 100 ukrainalaista on suorittanut hygieniapassin Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten avulla. Koulutuksista vastannut matkailu- ja ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää kertoo, että idea projektille tuli alun perin Koskelta.

– Yksi ukrainalaisten parissa työskentelevä vapaaehtoinen otti minuun yhteyttä ja kertoi, että muutamilla ukrainalaisilla rouvilla olisi tarvetta hygieniapasseille. Me olimme siinä vaiheessa jo piirikeskuksella pohtineet, mitä voisimme tehdä ukrainalaisten auttamiseksi ja innostuimme heti ajatuksesta, hän kertoo. 

Maa- ja kotitalousnaiset päivitti Ruokatiedon opetusmateriaalin ja Farman säätiö kustansi sen kääntämisen venäjän kielelle. Sen jälkeen päästiin järjestämään koulutuksia Opintokeskus Siviksen tuella. Ensimmäinen koulutus oli Loimaalla ja sinne tuli 80 ihmistä. Toinen koulutus järjestettiin Salossa ja siellä oli 50 opiskelijaa. 

– Koulutuksessa minä kerroin asiat suomeksi ja kääntäjä tulkkasi asiat lause kerrallaan ukrainaksi. Lopuksi tehtiin erityistilannetesti, jossa testin suorittajille annettiin suomenkielisen testin viereen venäjän kielelle käännetty testi, kertoo Kylänpää.

Varsinaisessa testissä läpäisyprosentti oli hämmästyttävän hyvä, ja monet passit tulivat heti käyttöön.

– Passit tulivat Ruokavirastolta noin neljässä viikossa ja jo sitä ennen osa opiskelijoista pyysi väliaikaisia todistuksia työnantajilleen, Kylänpää sanoo. 

Hygieniapassia tarvitaan monenlaisissa töissä, esimerkiksi ravintoloissa, kahviloissa, puutarhoilla ja jopa kuljetusalalla, jos kuljetettavana on elintarvikkeita. 

Paremmat mahdollisuudet työllistyä

Kaksi naista laittamassa käsidesiä opetuskeittiössä.
Ukrainasta Suomeen muuttaneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk osallistuivat Salossa järjestettyyn hygieniapassikoulutukseen.

Salon koulutus ja testipäivät pidettiin Edusalossa, joka on monille ukrainalaisille tuttu paikka, sillä siellä järjestetään myös maahanmuuttajien kielikoulutusta. 

Koulutukseen osallistuneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk tarvitsevat hygieniapasseja hoitotyöhön, sillä monissa hoitoalan töissä jaetaan myös ruokaa. Kumpikin opiskelee parhaillaan Salon seudun ammattiopistossa lähihoitajan tutkintoa.

Trofymchuk on asunut Suomessa neljä vuotta. 

– Opiskelin Ukrainassa puutarha-alaa ja tulin tänne töihin. Kun sain perheen, halusin vaihtaa alaa. Aloin ensin opiskella suomen kieltä ja nyt opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitajana on tärkeää tietää, miten ruokaa säilytetään ja miten esimerkiksi erilaiset allergiat pitää huomioida, hän kommentoi. 

Medvedieva on asunut Suomessa nyt kolme vuotta. 

– Mieheni muutti Suomeen edeltä ja minä tulin muun perheen kanssa perässä. Työskentelin hoitajana myös Ukrainassa, mutta nyt suoritan suomalaista tutkintoa. Toivoisin pääseväni töihin esimerkiksi vanhustentaloon tai päiväkotiin. Niissä kummassakin tarvitaan hygieniapassia, hän kertoo. 

Koulun penkille kriisin keskellä

Suurin osa hygieniapassikoulutuksen osallistujista oli tullut Suomeen vasta vuonna 2022, sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Janita Kylänpää pitää hienona sitä, miten opiskelijat jaksoivat keskittyä koulutukseen ja suunnitella tulevaisuuttaan Suomessa kriisin keskellä. 

Myös Edusalon toimitusjohtaja Markus Juhola kehuu ukrainalaisia todella motivoituneiksi opiskelijoiksi. 

– He oppivat todella nopeasti! Meidän rooli tässä projektissa oli olla yhteydessä vastaanottokeskuksiin. Meillä on sinne hyvät yhteydet, sillä monet käyvät vastaanottokeskuksista meidän kielikursseilla. Siksi tämä oli ukrainalaisille valmiiksi tuttu ja turvallinen ympäristö. 

Kotouttamiskoulutukseen kuuluvan kielikoulutuksen lisäksi Edusalo järjestää kielikursseja niille, jotka ovat menossa ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi he järjestävät ilta-aikaan suomen kielen opetusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat työelämässä.

– Monet Ukrainan kriisin jälkeen Suomeen tulleet ovat olleet täällä pian vuoden päivät. Sen jälkeen he voivat hakea täältä kotikuntaa ja pääsevät taas uusien palveluiden piiriin. Meilläkin on Salon seudun ammattiopistossa useampi ala, jota voi lähteä opiskelemaan, esimerkiksi ravintola-ala, kiinteistöala, kuljetusala ja metalliala. 

Juholan mukaan ukrainalaiset ovat kotiutuneet Salon seudulla hyvin ja sitoutuminen opiskeluun on voimakasta. Siksi Edusalo lähti heti mukaan, kun yhteistyötä hygieniapassikoulutuksiin ehdotettiin.

Salon seudulla hygieniapasseille on myös todellinen tarve, sillä erityisesti kesäaikaan alueella on pulaa työntekijöistä niin ravintola-alalla kuin puutarhoilla ja maatiloillakin. Nyt kun ukrainalaisilla alkaa olla jo kielitaitoa, on työnhaku paljon helpompaa. 

Idea herätti valtakunnallista kiinnostusta

Janita Kylänpää EduSalon aulassa.
Koulutukset järjesti ProAgria Länsi-Suomen sekä Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää.

Nyt kun Varsinais-Suomen maaseudulla on järjestetty kaksi koulutusta hyvällä menestyksellä, innostus on herännyt muuallakin. 

– Soittoja on tullut todella paljon ympäri Suomen. Koulutusmateriaali on kaikkien käytettävissä maksutta Maa- ja kotitalousnaisten sivuilla ja olisi tietysti hienoa, jos koulutuksia tulisi lisää, Kylänpää päättää. 

Salolainen Ulla Tiihonen on ammatiltaan ja asenteeltaan artesaani

Nainen istuu talon perustuksilla mottoorisaha vieressään talvisessa maisemassa.

 

Hunajavillin ja Varsin Villin toiminta helpottuu parin vuoden päästä, kun uudet tuotantotilat valmistuvat. Ykkösakselilta Leader-tukeakin saanut projekti on siitä erityinen, että kaikki työvaiheet tehdään omin käsin ja rakennustarvikkeistakin suurin osa on löytynyt käytettyinä. 

Salossa Perniön ja Särkisalon rajalla sijaitsevassa Ylönkylässä, pian 100-vuotiaassa talossa on käynnissä monta projektia. Viimeisimpänä luonnonvaratuottaja, puutarhuri ja rakennusartesaani Ulla Tiihonen on aloittanut uuden tuotantotilan rakentamisen pihapiiriinsä. Rakennukseen on tulossa keittiötilat ja varastotilaa luonnonkeruutuotteiden valmistamiseen. Viimeistään parin vuoden päästä tiloissa pystyy esimerkiksi linkoamaan hunajaa ja kuivaamaan villiyrttejä.

Tiihosen artesaanimaista asennetta kaikkeen tekemiseen kuvaa hyvin se, että uuden rakennuksen paikalta kaadetuista männyistä hän hyödynsi kaiken – jopa petun, josta valmistui myyntiin pettulettujauhoja. 

Rakennuksen perustukset valmistuivat juuri ennen pakkasia ja kirkkaina talvipäivinä on tarkoitus saada runko pystyyn. Projekti etenee kaikessa rauhassa, sillä Tiihosen tavoitteena on tehdä lähes kaikki työvaiheet itse ja etsiä mahdollisimman suuri osa rakennustarvikkeista käytettynä.

– Keittiökalusteet, ikkunat ja ovet ovat kaikki löytyneet käytettyinä, samoin osa puutavarasta. Aluksi luulin, että tällaiseen hankkeeseen ei voi edes hakea mitään tukea, mutta Ykkösakselin avulla hakemus saatiin tehtyä, Tiihonen kiittelee.

Käytetyt koneet, laitteet ja tarvikkeet ovat olleet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa tukikelpoisia tällä ohjelmakaudella vasta muutaman vuoden ajan. Tiihonen sai reilun 30 000 euron hankkeelleen 20 prosentin investointituen. 

Hunajaa keväästä syksyyn

Kaksi hunajapurkkia kädessä.
Metsän kasvit tarjoavat mehiläisille hyvän mesilähteen. Loppukesän puolukkahunaja ja syksyinen kanervahunaja ovat molemmat hiukan punertavia. Puolukkahunaja hurmaa karamellimaisella maullaan ja kanervahunaja taas voimakkaalla, lämpimän hedelmäisellä maullaan.

Tiihosella on yhteensä 20 mehiläispesää, joista hän kerää hunajaa toukokuusta pitkälle syksyyn. Keväällä hän pääsee myymään pieniä eriä tuoretta vastalingottua hunajaa ensimmäisten joukossa ja viimeiseksi syksyllä valmistuu hänen henkilökohtainen suosikkinsa kanervahunaja.

– Monet tarhurit vihaavat sitä, kun sitä ei meinaa millään saada kennosta irti, mutta itse arvostan sitä kaikkein eniten. Kanervahunaja on tummaa, geelimäistä ja todella maukasta!

Hunajavillin logolla saa vain vastalingottua hunajaa lasipurkissa. Jos jotain jää sesongin aikana myymättä, hunaja lähtee tukkuun Tampereelle, jossa yrittäjä voi käyttää sitä maksuvälineenä muille tuotteille. 

– Yritän erikoistua ja tuottaa tarjolle erilaista hunajaa eri aikoina. Hunajan maku muuttuu aina sen mukaan, mikä milloinkin kukkii. Metsäkasvit ovat hyviä mesilähteitä, esimerkiksi puolukka, mustikka ja vadelma. Keskikesällä mehiläiset hyödyntävät esimerkiksi apilaa ja voikukkaa. Horsmakin tekee hunajaan aivan ihanan maun!

Hunajan tuottaminen on Tiihosen mukaan erityinen ala siitä, että yhteistyö muiden mehiläistarhaajien kanssa toimii saumattomasti. 

– Aina saa neuvoja ja yhteistyötä tehdään auliisti!

Joulukuussa hän tekee mehiläispesiin vielä punkkitorjunnan, mutta muuten hunajantuotannosta saa pitää vapaata koko talven.

Varsin Villiä!

Lähiruokakioskin hyllyssä mm. tomaattimastiketta ja hunajaa.
Tiihosen artesaani tomaattikastike syntyi Tuorlassa luonnonvaratuottajan opintojen lopputyönä.

Tiihosen vuonna 2019 perustetun yrityksen virallinen nimi on Hunajavilli, mutta lisäksi hän käyttää aputoiminimeä Varsin Villi, sillä hunajan lisäksi myyntiin valmistuu monenlaista muutakin: artesaani tomaattikastiketta, saippuoita, hilloja, yrttijuomia ja mausteseoksia. Omasta puutarhastaan hän on myynyt esimerkiksi yrttejä, varhaisperunaa, valkosipulia ja erikoiskurkkuja, mutta pääosin hän jalostaa raaka-aineita aina hiukan pidemmälle.

– Teen vähän kaikkea, mutta pienimuotoisesti. Esimerkiksi kotimaista valkosipulia on aika hankala löytää. Sitäkin myyn sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja pienistä puroista kasvaa sitten isompi virta, hän kertoo. 

Lähiruokakioski Pikantti on auki joka päivä

Vasemmassa laidassa nainen punaisessa pipossa ja oikealla keltainen lähiruokakioski.
Lähiruokakioski Pikanttikin on rakennettu itse vanhasta kontista. Kioskin nimikyltti syntyi metallistöistä ylijääneistä materiaaleista Tiihosen omissa käsissä.

Tiihosen ja muiden Ylönkylän sekä lähiseudun tuottajien herkkuja ja käsitöitä myydään vuoden ympäri aina auki olevassa Lähiruokakioski Pikantissa, joka sijaitsee Salossa osoitteessa Särkisalontie 2. 

– Siellä on itsepalvelu ja korttimaksu. Tarjolla on esimerkiksi lammasta, marjoja, jäätelöä, kahvia, kynttilöitä ja leivonnaisia laidasta laitaan, Tiihonen esittelee.

Jopa kioski itsessään on kahden paikallisen tuottajan itse nikkaroima. 

Pellavasuopapullo yrittäjän kädessä.
Tiihosen valmistama pellavasuopa sopii vaikka terassin tai ulkokalusteiden pesuun.

Nuorten kansainvälisessä Leader-hankkeessa opetellaan ekologista ruuanlaittoa

Ihmisiä sienimetsällä.
Sienikursseja on pidetty useammassa eri kunnassa. Kuva: Nina Soini.

 

Turun seudun 4H-yhdistykset tutustuttavat nuoria lähialueensa ruokakulttuuriin ja ruokaperinteisiin sekä opettavat ekologista ruuanlaittoa osana kansainvälistä Leader-hanketta. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointiin ja hiilijalanjälkeen. 

Leader Varsin Hyvän tukemassa Kimppakalaasit – Village feast -hankkeessa Turun seudun nuoret ovat päässeet tutustumaan ekologisiin ruokaratkaisuihin sekä omalla kotiseudullaan että kansainvälisesti. 

Turun alueen 4H-yhdistysten ja itävaltalaisen LAG Südburgenland Plussan toteuttaman hankkeen tavoitteena on nuorten kansainvälinen verkostoituminen ja paikallisen ekologisen ruoan arvostuksen lisääminen. Hankkeessa kannustetaan nuoria kestäviin elämäntapoihin positiivisin ja yhteishenkeä herättävin keinoin. 

– Olemme järjestäneet esimerkiksi kursseja, joiden avulla olemme tutustuneet sieniin, marjoihin, villiyrtteihin, kalastukseen ja riistaan, kertoo hanketta koordinoiva Liedon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Taina Päätalo.

Liedon Parmaharjulla järjestetyllä sienikurssilla nuoret pääsivät ensin keräämään ja tunnistamaan sieniä oppaiden avustuksella ja lopuksi sienistä valmistettiin ruokaa Parmaharjun hamppukodalla. 

– Paistoimme wokkipannulla sienipihvejä ja teimme ruisleivän päälle sienimuhennosta. Kurssilaiset pääsivät maistamaan noin 15 eri sientä. Sienikursseille on tullut yksittäisten nuorten lisäksi perheitä ja mukavasti esimerkiksi nuoria pareja, joita kiinnostaa metsässä liikkuminen ja kasvisruoka. 

Nainen kahvimuseossa.
Liedon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Taina Päätalo koordinoi hanketta.

Taivassalossa Tipsundin leirintäalueella pidetyllä ekologisella ruokakurssilla taas kerättiin esimerkiksi marjoja ja valmistettiin niistä erilaisia herkkuja. Yhdessä kokkaamisen ja syömisen kautta innostus ja kiinnostus lähiruokaa kohtaan kasvoi nuorten keskuudessa. 

Luonnon antimien lisäksi hankkeessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi ruokahävikin vähentämiseen sekä koti- ja parvekeviljelyn mahdollisuuksiin. Hankkeessa on tehty vierailuja myös lähellä oleville luomutiloille.

– Ajatus on palata tavallaan askelia taaksepäin. Yritämme miettiä, miten vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella voisi tehdä parempaa ruokaa. Esimerkiksi lihankulutusta voisi siirtää riistaan ja kalan kulutusta kotimaisiin särkikaloihin. Niiden valmistaminen vaatii vähän enemmän viitseliäisyyttä, mutta niistä saa kyllä oikein maukkaita ruokia, Päätalo kannustaa.

Hankkeen ruokakursseilla onkin valmistettu esimerkiksi hirvi- ja peurapaistia sekä paistettu itse kalastettujen ahventen fileitä.

– Se, että osataan tehdä ruokaa monipuolisesti, auttaa vaikuttamaan myös perheen ruokabudjettiin. Monella on sellainen käsitys, että terveellinen ruoka on kalliimpaa, mutta oikeastaan asia on juuri päin vastoin. Ruokakuluissa voi säästää seuraamalla satokausikalenteria ja valitsemalla sellaisia tuotteita, jotka ovat sillä hetkellä sesongissa.

Ekologisen lähiruuan merkitystä on saatu korostettua hankkeen aikana myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja kaupungissa kasvaneille lapsille ja nuorille. 

Nainen leikkaa villiyrttejä metsässä.
Hankkeen aikana nuoret ovat päässeet tutustumaan luonnon antimiin. Kuva: Nina Soini.

Syyskuinen opintoretki Itävaltaan antoi uusia näkökulmia

Syyskuussa 2022 hanke järjesti opintoretken  Itävaltaan. Mukana oli viisi ihmistä, jotka pääsivät tutustumaan itävaltalaiseen ruuantuotantoon ja ruokakulttuuriin. 

– Vierailimme esimerkiksi syötävässä eläintarhassa, jossa ei ollut ollenkaan villieläimiä, vaan kaikki eläimet olivat sellaisia, jotka lopulta syötiin. Ne saivat elellä alueella vapaasti laiduntaen, Päätalo kertoo.

Toisena kohteena oli itävaltalainen luontokoulu, joka sijaitsi luonnonsuojelualueen yhteydessä.

– Opiskelijat kasvattivat siellä itse kasviksia, joista sitten tehtiin paikan päällä ruokaa. Ja puutarhassa he käyttivät itse kompostoimaansa multaa. Opintoihin kuului paljon ekologisuuskasvatusta.

Lisäksi opintoretkellä tutustuttiin esimerkiksi ekolampaisiin, jotka pääsivät kulkemaan niityltä toiselle. Lopulta lampaat teurastetaan omalla tilalla ja niiden liha myydään suoramyyntinä paikan päällä. 

Ihmisiä kaislakattoisen rakennuksen edessä.
Kansainvälisen hankkeen kokoama ryhmä kävi Itävallassa tutustumassa itävaltalaiseen ruuantuotantoon ja ruokakulttuuriin, muun muassa viinimuseo Moschendorfiin.

Hanke jatkuu vuoden 2023 loppuun

Kimppakalaasit – Village feast -hanke alkoi maaliskuussa 2020. Tähän mennessä sen tapahtumat ovat tavoittaneen jo satoja nuoria, mutta kouluissa pidettyjen infotilaisuuksien myötä hankkeesta ovat kuulleet jo tuhannet nuoret.

– Korona alkoi samaan aikaan meidän hankkeemme kanssa ja siksi emme ole saaneet toteutettua esimerkiksi suunniteltuja ulkomaan matkoja. Kansainväliset osuudet on järjestetty pitkälti Teamsin välityksellä, sillä Itävallassa koronatilanne on ollut vielä paljon pahempi kuin Suomessa, kertoo Päätalo.

Hankkeelle haetaan jatkoaikaa vielä vuodeksi 2023. Toiveissa olisi, että 4H saisi kansainvälisiä vieraita esimerkiksi kesäleirilleen. Ja hankkeen lopussa järjestetään vielä päätösjuhla, eli kunnon kimppakalaasit!

Kimppakalaasit – Village feast -hankkeessa ovat Suomesta mukana Liedon, Maskun-Ruskon-Vahdon, Naantalin, Paimion-Sauvon ja Turun 4H-yhdistykset. Hankkeen kustannusarvio on 69 336 euroa, josta Leader Varsin Hyvän myöntämän julkisen tuen osuus on 75 %.

Tauno Linkoranta – 20 vuotta kyläasiamiehenä

Tauno Linkoranta katsoo vasemmalle pihalla. Taustalla näkyy traktori.

 

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta palkittiin vuonna 2008 valtakunnalliseksi maaseututoimijaksi. Nyt työtä kylien hyväksi on takana jo 20 vuotta. 

Varsinais-Suomen Kylät ry perustettiin vuonna 2000, ja vuonna 2002 yhdistys palkkasi ensimmäisen työntekijänsä, kyläasiamies Tauno Linkorannan (s.1963).

– Silloin oli käynnissä valtakunnallinen kylätaloushanke, jonka myötä kaikkiin Suomen maakuntiin saatiin vähintään puolipäiväinen kyläasiamies. Itse aloitin heti ensimmäisten joukossa ja täysipäiväisenä. Hankkeesta tuli puolet palkasta ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmät vastasivat toisesta puolesta, Linkoranta kertoo. 

Kyläasiamies toimii oman yhdistyksensä kokousten valmistelijana ja esittelijänä. Lisäksi työhön sisältyy esimerkiksi tiedottamista, taloushallintoa, edunvalvontaa ja kylien neuvontaa.

– Suomeen syntyi heti hyvä kyläasiamiesten verkosto. Kävimme yhteisiä koulutuksia ja opimme nopeasti kysymään neuvoja toinen toisiltamme. Yhteinen hanke loppui vuonna 2005 ja sen jälkeen toiminta alkoi muokkautua eri maakunnissa eri suuntiin – vastaamaan paikallisia tarpeita. 

20 vuoden aikana oikeastaan kaikki muut kyläasiamiehet ovat vaihtuneet ja tittelitkin ovat monin paikoin muuttuneet. On toiminnanjohtajia, kyläneuvojia ja asiantuntijoita. Linkoranta on halunnut säilyttää tittelinsä ennallaan, sillä kyläasiamies on Varsinais-Suomessa hyvin tunnettu käsite. Varsinais-Suomen kyläasiamies johtaa esimerkiksi maakunnan järjestöjaostoa ja on mukana Kotiseutuliiton organisoimassa Seurantaloasiain neuvottelukunnassa.

Matkailua, historiaa ja kyläpolitiikkaa

Tauno Linkoranta menossa autoonsa toimiston edessä.
Kyläasiamiesten työnkuvia on yhtä paljon kuin kyläasiamiehiäkin. Tauno Linkorannan työhön on aina kuulunut paljon neuvontakäyntejä kylillä. Hänen Opelinsa onkin tuttu näky mitä pienimmillä kyläteillä. Nykyisin yhdistyksen toimisto sijaitsee Turussa Vahdontiellä.

Tauno Linkorannan ensimmäinen tutkinto on matkailun puolelta. Sen jälkeen hän valmistui vielä Turun yliopistosta historioitsijaksi. Molemmista koulutuksista on ollut kyläasiamiehen työssä paljon hyötyä. Kylillä on tehty monenlaisia matkailuun ja brändäykseen liittyviä hankkeita ja toisilla kylillä historian tutkiminen on ollut mielenkiinnon kohteena. 

– Kylätoiminnalla on selkeä arvo historian näkökulmasta. Monet kyläyhdistykset pitävät esimerkiksi huolta maaseudun vanhoista rakennuksista. Suomalaisen yhdistystoiminnan historiassa jokaisen eri aatteen edustajilla piti olla oma talo: työväentalot, suojeluskuntatalot, maamiesseurantalot ja nuorisoseurantalot ilmensivät käyttäjiensä identiteettiä. Nykyään moni noista taloista toimii kylätaloina ja lisäksi kyläyhdistykset ovat pitäneet huolta julkisen sektorin hylkäämistä rakennuksista, kyläasiamies kertoo. 

Julkisen sektorin hylkäämät rakennukset ovatkin olleet Linkorannan uran aikana tapetilla. Kun hän aloitti kyläasiamiehenä, Varsinais-Suomessa oli 56 kuntaa. Nyt niitä on enää 27. Kuntaliitosten ja keskittämisen myötä maaseudulle on jäänyt tyhjilleen paljon hallinnollisia rakennuksia ja vanhoja koulutaloja.

– Vanhoja julkisia rakennuksia myydään usein kyläyhdistyksille lähes ilmaiseksi, mutta talon mukana saattaa tulla jopa 10 000 euron vuosittaiset ylläpitokulut, joista pienten yhdistysten voi olla vaikea selvitä. Näitä kuvioita olen ollut usein mukana selvittelemässä.

Keskittämisen politiikka on toisaalta nostanut kylätoiminnan aivan uuteen arvoon. Entisiin kuntakeskuksiin on syntynyt uusia kyläyhdistyksiä ja kylien omia palveluita. Kyläyhdistykset ovat nykyisin myös aktiivisia hanketoteuttajia ja kunnat tekevät kylien kanssa mielellään tiivistä yhteistyötä. 

Viisi kirjaa ja paljon pakinoita

Kolme kirjaa lomittain valkoisella taustalla.
Linkoranta on julkaissut jo neljä kirjaa, joista kuvassa näkyy kolme. Viides kirja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Linkoranta on kunnostautunut myös kirjoittajana. Moni muistaa hänen pakinansa Suomen Kylien aikaisemmin julkaisemassa Maaseutu Plus -lehdessä ja lisäksi hän on kirjoittanut eri lehtiin paljon esimerkiksi kirja-arvioita. Lisäksi häneltä on ilmestynyt jo neljä kirjaa ja viides julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Linkoranta on ollut mukana kirjoittamassa myös esimerkiksi Lemun VPK:n historiikkia.

Maaseudun kasvatti

Tauno Linkoranta on kasvanut Lemussa, joka on nykyisin osa Maskun kuntaa. Siellä hän asuu nykyäänkin – lapsuudenkodissaan, mutta innostus kylätoimintaan alkoi kuitenkin Satakunnassa. 

– Vaimoni sai Merikarvialta työpaikan kyläkoulun opettajana ja muutimme välillä sinne neljäksi vuodeksi. Siellä oli käynnissä Leader-hanke, jossa lisättiin yhteistyötä kylän ja koulun välillä. Sitä ennen en tiennyt kylätoiminnasta juuri mitään. Satakunnassa työskentelin Pohjois-Satakunnan Leader-ryhmässä hankeneuvojana ja kävin Satakuntaliiton järjestämän paikalliskehittäjän koulutuksen. Ilman niitä kokemuksia minua tuskin olisi valittu tähän tehtävään.

Nykyisin myös Linkorannan vapaa-aika kuluu pitkälti kylätoiminnan parissa. Lemussa on hänen avullaan toteutettu jo useampia Leader-hankkeita. Lisäksi kyläasiamiehen harrastuksiin kuuluu muun muassa valokuvaus ja lentopallo. Eläimiä Linkorannalla on ollut aina. Tälläkin hetkellä hänen ja hänen vaimonsa Tiina Hyvösen kanssa asustaa kaksi koiraa, kolme kissaa ja kolme vuohta. 

– On meillä joskus ollut lampaitakin, mutta vuohissa on vähän enemmän luonnetta. Ne ovat sellaisia yksilöitä, ettei ainakaan tylsää ehdi tulla. Harva uskoo sitä sattumaksi, että vuohet tulivat meille juuri silloin, kun tyttäremme muuttivat pois kotoa. Toinen opiskelee nyt Saksassa ja toinen Lappeenrannassa. Siinä mielessä kasvatustyö on mennyt pieleen, että kumpikaan ei opiskele historiaa…

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on maakunnallinen kyläyhdistys, jonka tarkoituksena on Varsinais-Suomen paikallisyhteisöjen tukeminen sekä alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden vahvistaminen. Varsinais-Suomessa on noin 300 kylää, joista noin 80 on jäsenenä Varsinais-Suomen Kylissä. Yhdistys tunnetaan muun muassa Vuoden kylä -kilpailusta ja Avoimet kylät -tapahtumista. 

Hyvinvointia metsän elinkeinoista!

Kaksi naista metsäpolulla.

 

Lounais-Suomen metsänomistajia perehdytetään metsiensä saloihin maaseuturahaston tuella. Suomen metsäkeskuksen, Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H:n yhteishankkeessa järjestetään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi marjoista, sienistä, luomumetsistä ja joulukuusten kasvattamisesta.

​​Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanke aktivoi koulutuksen, neuvonnan, viestinnän ja käytännön opastuksen avulla metsänomistajia nykyistä suunnitelmallisempaan ja omien tavoitteidensa mukaiseen metsien hoitoon ja käyttöön Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hanketta hallinnoi Suomen metsäkeskus ja osatoteuttajina ovat Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset sekä 4H-liitto.

– Tällä kokoonpanolla uskomme tavoittavamme laajasti eri kohderyhmiä. Metsäkeskuksen tilaisuudet ovat perinteisesti tavoittaneet enemmän miehiä. Maa- ja kotitalousnaiset taas tavoittavat hyvin naisia ja 4H nuoria, toteaa Metsäkeskuksen projektipäällikkö Lasse Rantala. 

Hanke alkoi helmikuussa 2022 ja päättyy lokakuussa 2023. Sinä aikana tullaan järjestämään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi metsän hoidosta, keruutuotteista ja luomusertifioinnista sekä metsien virkistys- ja matkailukäytöstä. Lisäksi  järjestetään tehdas- ja yritysvierailuja sekä nuorille suunnattuja työelämä- ja yrityskursseja.

– Tähän mennessä pidetyt webinaarit ovat keränneet hyvin osallistujia, jokaisessa on ollut mukana 40–90 osallistujaa, Rantala iloitsee.

Menneiden tilaisuuksien materiaaleja ja tallenteita pääsee katsomaan myös jälkikäteen hankkeen verkkosivuilta. 

Tilaisuuksien lisäksi metsänomistajia on tavoitettu tiedotuskirjeillä, joita on lähetetty tähän mennessä jo 2 500 kappaletta. 

– Tiedotuskirjeisiin olemme koonneet tuoretta tietoa esimerkiksi hakkuumahdollisuuksista, hoitotarpeista ja arvokkaista luontokohteista. Kirjeissä on ollut myös lista alueen toimijoista, joihin metsänomistaja voi olla yhteydessä, Rantala kertoo.

Hankkeessa tehdään myös tilakäyntejä ja puhelinneuvontaa – ja pian alkaa metsäaiheisen podcastin teko!

Sienet, marjat ja luomumetsät tutuiksi

Vasemmalla Mari punaisessa takissa ja oikealla Terhi oranssissa takissa.
Mari Mäenpää (vas.) ja Terhi Ajosenpää järjestivät tänä syksynä sieniretken, ja ensi vuonna perehdytään marjoihin.

Maa- ja kotitalousnaisten osuudesta hankkeessa vastaavat maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää ja ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää. Tänä syksynä he keskittyivät sieniin. Sieniteemasta järjestettiin ensin webinaari ja sen jälkeen vielä live-lähetys sieniretkeltä.

– Maastossa vastaavat tilaisuudet tavoittavat ehkä 10–20 henkeä, mutta live-lähetyksiä pääsee seuraamaan huomattavasti isompi joukko. Lisäksi ne jäävät katsottaviksi, joten niiden pariin voi palata aina uudelleen, sanoo Mäenpää. 

– Vaikka sienivuosi on ollut aika huono, onnistuimme löytämään mukavasti eri lajeja, joita tunnistettiin videolla. Videon pystyy pysäyttämään ja kuvaa pystyy suurentamaan, joten se palvelee aika hyvin, Ajosenpää jatkaa.

Kaksi kanttarellia sammalmättäällä.
Sieniretkeltä löytyi muun muassa monenlaisia rouskuja ja vahveroita.

Ensi vuonna teemaksi otetaan marjat. 

– Mustikkaa ja puolukkaa osataan kerätä hyvin, mutta meidän metsissä on paljon muitakin marjoja, joita ei joko tunnisteta tai arvosteta, esimerkiksi juolukkaa, metsävadelmaa, variksenmarjaa, lakkaa, tyrniä, lillukkaa ja karpaloita, Mäenpää listaa.

Syys-lokakuussa kannattaa pitää silmät auki myös katajanmarjojen suhteen. 

– Kuivilta kankailta niitä löytyy aika hyvin. Katajanmarjaa käytetään esimerkiksi monien juomien valmistukseen. Marja on kolmivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se kukkii, toisena vuonna kasvaa vihreänä ja kolmantena vuonna kypsyy siniseksi. Jos katajan alle laittaa muovikelmun tai kankaan ja kopauttaa runkoa, niin kypsät marjat tippuvat alas, Mäenpää neuvoo. 

Marjojen poiminta kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin ja niitä saa tiettyyn rajaan asti myös myydä verottomasti. 

Katajan oksia marjoineen.
Katajanmarjat muuttuvat kypsyessään sinisiksi.

Ennen marjateemaa perehdytään kuitenkin vielä luomumetsien sertifiointiin. Aiheesta on tulossa tilaisuus talven aikana. 

– Se aihe on aika vieras ja vaatii esilläpitoa. Suomessa voi luomusertifioida laajojakin alueita. Esimerkiksi Säkylän ja Siikaisten kunnat ovat sertifioineet omat metsänsä. Varsinais-Suomen puolella esimerkiksi Livia on sertifioinut  1 000 hehtaaria, Ajosenpää kertoo. 

Kun luomusertifioidusta metsästä kerää luonnontuotteita, niitä voi myydä luomuna tai käyttää luomutuotteiden valmistukseen. 

Yhtenä Maa- ja kotitalousnaisten retkikohteena hankkeessa tulee olemaan koirametsä. Lounais-Suomessa on jo neljä koirametsää: Paimiossa, Nousiaisissa, Laitilassa ja Raumalla. Koirametsät ovat muutaman hehtaarin kokoisia aidattuja alueita. Kun asiakas vuokraa aidatun alueen, hän voi päästää koiransa juoksemaan sinne vapaasti. Lain mukaan koiria ei saa päästää taajimissa vapaaksi muualla kuin koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla.

Lisää nuoria metsä- ja luonnonvara-alalle

Kolme aikuista ja yksi lapsi 4H:n pisteellä.
Metsästä hyvinvointia ja energiaa -tapahtumaa vietettiin 3.9.2022 Salossa. 4H:n pisteellä etsittiin ja tunnistettiin ötököitä sekä osallistuttiin arvontaan. Kuva: Minna Rautalin, Metsäkeskus.

4H:n kautta hanke tavoittaa myös nuoria, joiden keskuudessa pyritään herättämään lisää kiinnostusta metsänomistusta ja yrittäjyyttä sekä alan opintoja kohtaan. Hankkeeseen osallistuvat nuoret saavat oman, henkilökohtaisen metsämentorin, joka antaa opastusta yritystoimintaan, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Luvassa on muun muassa yrityskursseja ja luonnontuotteiden keruuta. 

Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta rahoittavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lisäksi se toteuttaa Lounais-Suomen metsäohjelmaa. 

Varsinais-Suomen retkeilyreittejä kehitetään hyvässä yhteistyössä

Pyöräilijät rivissä metsämaisemassa.

 

Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia retkeilyreittejä, jotka tarjoavat näkymät niin ainutlaatuiseen saaristoon kuin erämaisille suoalueille ja historiallisiin kulttuuriympäristöihin. Reittejä kehitetään hyvässä yhteistyössä, jota koordinoi maakunnan oma reitistöryhmä.

Vuodesta 2017 alkaen kokoontunut Varsinais-Suomen reitistöryhmä kokoaa tietoa Varsinais-Suomen virkistysreiteistä ja -kohteista sekä edistää niiden tasoa ja tunnettuutta. Toiminnan tavoitteena on yhteistyön ja tiedonkulun lisääminen sekä maakunnallisena yhteistyötahona toimiminen valtakunnallisessa kehittämistyössä.

– On hyvä tietää, mitä muut samalla alueella tekevät ja esimerkiksi hankkeita voidaan toteuttaa helpommin yhteistyössä. Tälläkin hetkellä on käynnissä useampi reitistöihin liittyvä hanke, esimerkiksi BikeMenu2-hanke, kertoo reitistöryhmän puheenjohtaja Terhi Ajosenpää.

BikeMenu2-hankkeessa kehitetään pyöräilyyn ja lähiruokaan perustuvaa matkailua Lounais-Suomessa, mikä parantaa alan toimijoiden toimintaedellytyksiä, tiivistää niiden yhteistyötä ja synnyttää uusia työmahdollisuuksia erityisesti maaseudulle ja nuorille. Sen tavoitteena on luoda alueesta kansainvälisesti houkutteleva ja vastuullinen pyörämatkailukohde, jossa eri toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Hanketta rahoittaa kahdeksan Leader-ryhmää: Pomoväst, Ykkösakseli, I samma båt, Varsin Hyvä, Ravakka, Pyhäjärviseutu, Joutsentenreitti ja Karhuseutu.

Lisäksi Leader Pyhäjärviseutu on juuri käynnistänyt hankkeen, jossa tehdään reittien ja ulkoilupaikkojen rahoittamisen ja toteuttamisen opas, josta esimerkiksi yhdistystoimijat voivat saada apua uusien reittien perustamiseen tai jo olemassa olevien reittien laajentamiseen ja kunnostamiseen.

Reitistöryhmän jäsenet ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön ja nyt vastaava ryhmä on perustettu myös Satakuntaan. 

Kaksi naista puihin kiinnitetyssä teltassa.
Leader Pyhäjärviseudun hankeneuvoja Rauni Halonen (vas.) ja ProAgrian maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää.

Harjureitille tulossa uusi talvipyöräilyreitti

Reitistöryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja on avoin kaikille retkeilyreittien parissa toimiville. Ryhmää koordinoi Digi Saapas -hanke ja lisäksi mukana on muun muassa Metsähallitus, Varsinais-Suomen Leader-ryhmät, Varsinais-Suomen Liitto sekä alueen kuntia ja retkeily-yhdistyksiä.

– Nyt kun koronarajoituksia ei enää ole, kokoonnumme taas eri puolilla Varsinais-Suomea ja tutustumme samalla eri kohteisiin, Terhi Ajosenpää kertoo. 

28. syyskuuta ryhmä kokoontui Loimaalla ja kävi kokouksen jälkeen maastopyöräretkellä Harjureitillä. Pyörät vuokrasi paikallinen Virttaa Bikes, jonka toiminta käynnistyi vuonna 2020. Yrittäjä Kirsi Viitala esitteli reitistöryhmälle oman yrityksensä toimintaa ja alueen uusia suunnitelmia. 

Viitalalla on ollut matkatoimisto jo yli 20 vuotta, mutta koronan puhjettua bussiretkien tilalle piti keksiä myös muuta toimintaa. Silloin syntyi ajatus sähköavusteisten maastopyörien vuokrauksesta. Nyt pyöriä on aikuisille jo 17 ja lisäksi valikoimassa on muutama junnupyörä. Pyörät ovat olleet kovassa käytössä sekä yksityisten retkeilijöiden että työporukoiden keskuudessa. Yrityksen pihapiiriin kuuluvaan metsään on rakennettu laavu ja hankittu puissa roikkuvia tentsile-telttoja majoittujia varten.

– Nyt Harjureitille suunnitellaan uutta talvipyöräilyreittiä, joka tulee olemaan noin 15–20 kilometrin pituinen, Viitala kertoo. 

Nainen etualalla puhuu ja muut kiinnittävät kypäriä ja nousevat pyörän selkään.
Kirsi Viitala esittelemässä maastopyöriä reitistöryhmälle.

Esteettömiä virkistyskohteita ja yhteistyötä kuntien kanssa

Metsähallitus on viime vuosina tehnyt muutamia esteettömiä retkeilyreittejä. Esimerkiksi Kuhankuonolla oleva esteetön Karpalopolku on saavuttanut suuren suosion. 

– Esteettömyys on selkeästi asia, johon meidän pitäisi panostaa nyt enemmän. Sekin onnistuu parhaiten yhteistyöllä, Ajosenpää toteaa. 

Lisäksi hän kaipaisi tiiviimpää yhteistyötä kuntien kanssa. 

– Retkeilyreitit ja muut virkistyskohteet luonnossa vaikuttavat valtavasti alueen viihtyvyyteen ja vetovoimaan ja lisäksi ne ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Usein taloudellinen panostus on melko pieni suhteessa hyötyyn, Ajosenpää kommentoi.

Varsinais-Suomen monimuotoinen luonto tarjoaa paljon virkistysmahdollisuuksia. Reittejä löytyy muun muassa meren rannalta, erämaisilta suoalueilta ja ainutlaatuisista kulttuuriympäristöistä. Varsinais-Suomen virkistysalueiden ja -kohteiden tiedot on keskitetysti kerätty Virma-karttapalveluun, jota täydennetään ja ylläpidetään jatkuvasti.

– Reitistöt ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Niiden rinnalle tarvitaan muitakin palveluita!

Reittien palvelutasoa pystyy parantamaan esimerkiksi välinevuokrauksella, opastuksella sekä ravintola- ja majoituspalveluilla. Parantuneista palveluista hyötyvät niin paikalliset kuin matkailijatkin. 

Puinen pyörätuoliramppi maastossa.
Esimerkiksi Kuhankuonolla pääsee nykyisin retkeilemään vaikka pyörätuolilla!