Ekniemen luontopolku on avattu! Näköalatorni valmistuu pian

Ekniemen luontopolun varrella oleva laavu ja kaksi ihmistä kaukaa kuvattuna.

 

Kemiönsaaren eteläpuoli on tunnettu upeista luontopoluistaan, mutta kesällä 2022 myös kunnan pohjoispuolelle lähelle Sauvon rajaa avattiin uusi luontopolku. Ekniemen kallioille nouseva reitti saa kesän aikana kruunukseen 12-metrisen näköalatornin. 

Degerdalin seudun kyläyhdistys toteuttaa Kemiönsaaren Ekniemessä Leader-hanketta, jossa rakennetaan luontopolku ja näköalatorni kallion laelle. Luontopolku on nyt valmis ja näköalatornikin valmistuu vielä tämän kesän aikana. 

Alueen maanomistaja, paikallinen viljelijä Heikki Virtanen rakensi kallion laelle laavun jo vuonna 2019 kaikkien vapaaseen käyttöön. Laavulle tuli heti paljon kävijöitä ja sen myötä syntyi idea retkeilypaikan kehittämisestä yhdessä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa. 

Maanomistajien luvalla ja avustuksella kyläyhdistys on nyt suunnitellut ja rakentanut alueelle luontopolun, josta voi valita lyhyemmän tai pidemmän reitin. Lyhyempi reitti eli Huipun kierto on 3 km pitkä ja se on merkitty keltaisella. Pidempi reitti eli Ekniemen kierto on puolestaan 5,5 km ja merkitty valkoisella. Reitit kulkevat laavulle ja näköalatornille samaa matkaa, joten oman retkensä pituuden pystyy valitsemaan vielä taukopaikalla.

Luontopolun opastekyltti.
Huipun kierto on 3 km pitkä ja se on merkitty keltaisella. Ekniemen kierto on puolestaan 5,5 km ja merkitty valkoisella. Luontopolun kyltit tehtiin aluksi vain suomeksi, mutta tavoitteena on tuottaa myös ruotsin- ja englanninkielistä materiaalia.
Luontopolun kartta.
Luontopolun sähköinen kartta löytyy osoitteista retkikartta.fi ja visitkimitoon.fi.

– Nyt toivomme, että mahdollisimman moni lähtisi kävelemään reittejä, jotta polut muotoutuvat hyvin. Lisäksi toivomme palautetta reitin merkinnöistä, kommentoi kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen. 

Jyrkkien nousujen jälkeen palkintona hulppeat maisemat

Reittien lähtöpaikka löytyy osoitteesta Ekniementie 29 (N=6683580.185, E=256394.280). Maanomistaja on rakentanut lähtöpaikalle parkkipaikan muutamalle autolle ja lisää parkkitilaa löytyy Ekniemen lomakylästä noin kilometrin päästä.

Reitti alkaa pellon reunaa pitkin kulkevana hiekkatienä, joka muuttuu pian pienemmäksi traktoriuraksi ja lopulta ihan pieneksi metsäpoluksi. Kalliolle kiivetessä korkeuseroa tulee noin 60 metriä. Jyrkimpiin nousukohtiin on rakennettu avuksi portaat ja köysikaide. 

Nainen nousee rinnettä ylös sininen köysi oikella puolellaan.
Osaa nousuista on helpotettu kaiteena toimivan köyden avulla.
Mies ja nainen metsään rakennetuilla portailla.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen ja hänen isänsä Juha Kuusto ihailevat luontopolun uusia portaita.

Kiipeäminen palkitsee sillä kallion laelta avautuu Paraisille päin upeat saaristomaisemat jo nyt. Kun näköalatorni valmistuu, huipulta näkee vieläkin kauemmas. 

– Laitamme torniin myös opasteita, joiden avulla hahmottaa paremmin, missä suunnassa on mitäkin katsottavaa, kertoo Yli-Yrjänäinen.

Laavulla voi yöpyä ja siellä on tulipaikka, jossa voi kokata retkieväitään, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Näköalatornin ja laavun läheisyyteen on hankkeen aikana saatu lahjoituksena myös huussi. 

Mies matkalla kallion laelle. Kuvan etuosassa näkyy valko-keltaiseksi maalattu kivi ja takaosassa keskeneräinen näköalatorni.
Luontopolku kulkee pitkiä pätkiä puuttomalla kallion laella ja siksi polku on merkitty maalatuilla kivillä.
Mies istuu laavulla ja nainen seisoo tekeillä olevan näköalatornin edessä.
Näköalatorni valmistuu vielä tämän kesän aikana.

Kesäasukkaat kylän kehittäjinä

Degerdalin seudun kyläyhdistys kokoaa yhteen kolmen pienen kylän asukkaat. Yhdistyksen alueelle kuuluvat Degerdal, Ekniemi ja Helgeboda. Vakituisia asukkaita kylissä on vähän, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa vapaa-ajan asukkaiden ansiosta. Myös kyläyhdistyksen puheenjohtaja on mökkiläinen. 

– Isäni rakensi tänne mökin vuonna 1976. Hän on ollut kyläyhdistyksen toiminnassa mukana alusta asti ja nyt minä olen puheenjohtajana. Hallituslaisista alkaa olla jo yli puolet vapaa-ajan asukkaita, Yli-Yrjänäinen kertoo.

Nainen kalliolla.
Degerdalin seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen Ekniemen huipulla.

Kyläyhdistys järjestää kesäisin vuosikokouksensa yhteydessä aina rantajuhlat, joihin lähes kaikki kyläläiset kokoontuvat. Myös näköalatornin avajaisia on tarkoitus viettää yhdessä kyläläisten kesken, sillä hanke on ollut koko kylän yhteinen voimannäyte. Hankkeessa tehdään satoja tunteja talkootyötä, sillä lähes 32 000 euron hankkeen 35 prosentin omavastuuosuus katetaan kokonaan talkootyöllä. Rahoituksen on myöntänyt Leader I Samma båt – Samassa veneessä ja hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa.

Seinälle ripustetuissa muovitaskuissa suunnistuskarttoja.
Maastot ovat olleet suunnistajien suosiossa jo pitkään. Suunnistuskarttoja löytyy laavulta.

Eknäs naturstig har öppnats – snart är utsiktstornet klart!

 

Turunmaan saaristossa kehitetään infrastruktuuria vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan avulla

Sattmarkin silta Paraisilla.

 

Turunmaan saaristo houkuttelee yhä useampia, mutta sen infrastruktuuri on jo nyt ylikuormittunut. Puutteellinen infrastruktuuri uhkaa sekä asumisen että yrittämisen perusedellytyksiä ja siksi alueelle on tehty oma tiekartta: konkreettinen suunnitelma, jonka avulla puutteita lähdetään korjaamaan yksi kerrallaan.

Henkilökuva tummalla taustalla.
Anders Jungar.

PBI Stiftelsen on tehnyt Turunmaan saaristolle eli Paraisten ja Kemiönsaaren alueille vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan, jossa määritellään, millaista infraa tarvitaan, jotta saaristo voi kehittyä kestävällä tavalla ympäristöälykkääksi, hyvin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Tiekartta luotiin I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän tukemassa hankkeessa, jossa oli mukana PBI Stiftelsenin lisäksi Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta ja Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK). Työhön osallistui tiiviisti myös yrityselämän edustajia ja sijoittajia.

– Hankkeen taustalla on aito huoli saariston tulevaisuudesta. Saaristomeri on aivan uniikki paikka maailman mittakaavassa. Nykyään yhä useampi haluaa tehdä saaristosta käsin etätöitä tai matkailla siellä, mutta samaan aikaan asumisen ja yritystoiminnan perusedellytykset ovat uhattuina puutteellisen infrastruktuurin vuoksi, kertoo hankkeen projektipäällikkö Anders Jungar, joka asuu itsekin saaristossa. 

Tiekartta on paitsi asiakirja myös työkalu, jonka Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta ovat ottaneet käyttöön. 

– Siellä on määritelty ihan konkreettiset toimenpiteet, jotka tehdään seuraavan 6–12 kuukauden aikana ja kun ne ovat valmiit, mennään taas eteenpäin seuraaviin tavoitteisiin, Jungar selittää. 

Kunnat ovat päättäneet kokoontua jatkossa kaksi kertaa vuodessa katsomaan, miten tiekartan toimeenpano etenee. 

– Yksi tämän hankkeen positiivinen vaikutus on se, että Paraisten ja Kemiönsaaren kunnat löysivät yhteisen tahtotilan ja tavoitteet, joita virkamiehet voivat edistää yhteistyöllä.

Tiekartan tavoitteet näkyvät selkeästi myös esimerkiksi Paraisten kaupungin uudessa strategiassa.

Viisi kategoriaa

Tiekartassa on määritelty keskeisimmät tavoitteet infrastruktuurin kehittämiseen viidessä eri kategoriassa, joita ovat fyysiset yhteydet, digitaaliset yhteydet, asuminen, vesi ja viemäri sekä yrittäjyys. Kaikkiin kategorioihin on määritelty strategiset päämäärät ja niiden toteuttamiseen tarvittavat investoinnit. Tiekarttaan valittuihin investointeihin tarvitaan yhteensä noin 70 miljoonaa euroa, joten yksi tärkeä tehtävä tiekartan toteuttamiseksi on rahoituksen hankkiminen.

Fyysisten yhteyksien kategoriassa lähdetään etsimään rahoitusta Paraisten väylälle, eli uudelle tieyhteydelle Kirjalansalmen sillalta Kuusiston läpi Piispanristille uutta siltaa pitkin. Listalla on myös kevyenliikenteen väylien kehittämistä Saariston rengastielle ja merkittävälle osalle Rannikkoreittiä välillä Kasnäs – Taalintehdas – Kemiö.

Digitaalisten yhteyksien puolella fokus on kuituyhteyksien rakentamisessa. Saaristossa on tällä hetkellä paljon kapasiteettiongelmia, ja esimerkiksi Nauvossa maksuliikenne saattaa katketa, kun risteilyalus lipuu ohi. Sekä Paraisilla että Kemiönsaarella rakennetaan uusia verkkoyhteyksiä parhaillaankin. Paraisten Puhelin Oy on saanut EU:n maaseuturahastosta rahoituksen yhteensä 18 valokuituhankkeeseen. Kemiössä kuitua rakennetaan vähintään viidelle uudelle alueelle. 

Asuntojen kategoriassa aletaan kartoittaa muun muassa sitä, kuinka paljon ja missä saaristossa on käyttämätöntä rakennusoikeutta. Paraisilla panostetaan asuntotuotannon laajentamiseen myös Länsi-Turunmaan Vuokratalot Oy:n kautta.

Vesi ja viemäri -kategoriassa konkretisoidaan, mitä Länsi-Suomen vesistrategia 2050 tarkoittaa Turunmaan saariston osalta. Lisäksi saariston vesi- ja viemäriverkostoon asennetaan uusia mittaristoja, joiden avulla saadaan kerättyä dataa saneerauspäätösten tueksi.

Yrittäjyyden osalta tavoitteena on houkutella Turunmaan saaristoon uusia yrityksiä. Tiekartta-projekti on jo nyt poikinut yhden uuden yrityksen: A’Pelago Experience -yritys aikoo muun muassa tarjota yhteisöllisiä työtiloja saaristoympäristössä ja järjestää tapahtumia kestävään liiketoimintaan ja Web3-kehitystyöhön liittyen. Web3 on uuden sukupolven internet, jossa sovelluksia rakennetaan avointa lähdekoodia käyttämällä julkiseen lohkoketjuun.

Karttakuva Turunmaan saaristosta ja sen päälle merkitty investointitarpeita eri väreillä.
Yhteenveto tunnistetuista infrastruktuuri-investoinneista. Fyysiset yhteydet keltaisella, digitaaliset yhteydet vihreällä, asuminen punaisella, vesi ja viemäri sinisellä ja yrittäjyys oranssilla.

50 syvähaastattelua ja kansainvälinen vertaisanalyysi

Tiekartta luotiin laajassa yhteistyössä. Kunnista oli mukana 16 virkamiestä ja SANK toi arvokkaan lisän hankkeen ohjausryhmään. Hankkeessa tehtiin lähes 50 syvähaastattelua saariston asukkaille, yrittäjille, sijoittajille ja virkamiehille. Lisäksi toteutettiin kansainvälinen vertaisanalyysi, jossa haastateltiin ihmisiä Ahvenanmaalta, Ruotsin Värmdöstä, Tanskan Samsøstä, Viron Hiiumaalta ja Saarenmaalta sekä Norjan Valdresista. 

– Halusimme arvioida, mitä voisimme oppia muiden maiden saaristoasukkailta. Esimerkiksi Tanskan Samsø on maailmankuulu siitä, että he lähtivät kehittämään saarestaan energiaomavaraista jo 20 vuotta sitten. Yhteistä kaikissa näissä yhteiskunnissa tuntuu olevan se, että tarvitaan pitkäjänteisyyttä, selkeä visio ja strateginen suunta. Käytännön tasolla asioiden edistämiseksi tarvitaan aina paikallisia priimusmoottoreita, Jungar sanoo.

Tiekartta-hanke päättyi toukokuussa 2022, mutta tästä se työ oikeastaan vasta alkaa. 

– Vastaanotto on ollut hyvä ja nyt on odotukset korkealla, Jungar päättää.

Mies luennoi oikealla, vasemmalla näkyy näytössä Tiekartan kansi.
Professori Kim Wikström esitteli Tiekarttaa Saaristomeren huippukokouksessa perjantaina 17.6.2022.

Tiekartta-hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2022. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 101 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 44 %. Lisäksi hanke sai rahoitusta Svenska Kulturfondenilta ja PBI Stiftelseniltä. 

Svenska kulturfonden on säätiö, jonka tarkoitus on tukea suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa. 

PBI Stiftelsen on vuonna 2001 perustettu yleishyödyllinen tutkimussäätiö, jonka tavoitteena on tukea ja edistää tutkimusta ja osaamisen kehittämistä, erityisesti teollisen projektiliiketoiminnan ja teollisuuden alalla.

 

På svenska:

Infrastrukturen i Åbolands skärgård utvecklas med en vägkarta fram till 2030

Kemiönsaarella kartoitettiin Leader-hankkeen avulla seitsemän uutta reittiä

Sanna-Mari Kunttu keltaisessa takissa kallion laella.

 

Kemiönsaari on tunnettu hyvistä retkeilyreiteistään, joita on kunnan alueella yli 20. Käynnissä oleva patikointibuumi on kuitenkin tuonut mukanaan painetta rakentaa reittejä vielä lisää. Kunta kartoitti Leader-hankkeessa seitsemän uutta polkua, joista osa toteutuu nopealla aikataululla. 

Leader I samma båt – Samassa veneessä on rahoittanut Kemiönsaaren kunnan toteuttaman hankkeen, jossa on kartoitettu kunnan alueella seitsemän uutta patikointireittiä. Hanke alkoi vuoden 2021 elokuussa ja päättyy vuoden 2022 heinäkuussa. Kartoitustyötä tehnyt Sanna-Mari Kunttu (artikkelikuvassa) työskentelee Kemiönsaaren kunnassa reittien kehittäjänä.

– Aloitin tutkimalla karttoja ja ilmakuvia. Sitten lähdin maastoon gepsin kanssa. Moni reitti syntyi seuraamalla eläinten polkuja. Ne aika usein tietävät ihmisiä paremmin, mistä kannattaa kulkea. Sitten kuljin kartoittamani reitit läpi ja kirjasin ylös kaikki tarvittavat rakenteet, kuten pitkospuut ja pienet sillat. 

Nyt siis tiedetään, mihin uusia reittejä kannattaisi alkaa rakentaa – ja mihin ei. 

– Esimerkiksi Kemiönsaaren läpi kulkevasta vaellusreitistä on puhuttu pitkään, mutta tämän kartoitustyön perusteella siitä olisi vaikea saada tarpeeksi houkuttelevaa ja sen tekeminen tulisi niin kalliiksi, ettei sitä kannata toteuttaa, Kunttu sanoo. 

Keltatakkinen nainen kulkee kalliolla.
Sanna-Mari Kunttu on hyödyntänyt kartoitustyössä muun muassa kallioalueita ja eläinten tekemiä polkuja.

Polut Dragsfjärdenin järvelle ja Björkboda träskin ympäri

Kuntun kartoituksen perusteella Taalintehtaan keskustasta voisi tehdä reitin Todalenin ja Sabbelsin asuinalueiden välistä Dragsfjärdenin järvelle ja toista metsäkaistaletta pitkin takaisin. 

– Reitti kulkee pääosin kunnan mailla Taalintehtaan lähimetsissä, joissa liikutaan jokamiehen oikeuksilla paljon jo nyt. Suunnittelemani reitin varrella on paljon vaikuttavaa kalliomännikkömetsää ja lisäksi sen varrella pääsee ihailemaan sekä meri- että järvimaisemia. 

Suunnitelmassa on kaksi vaihtoehtoista reittiä.

– Toinen kulkee upean suoalueen läpi. Sen toteuttamiseen tarvitaan yli 100 metriä pitkospuita. Mutta jos suoalueen kiertää, reitti voisi toteutua aika pienilläkin kustannuksilla, Kunttu punnitsee. 

Reitin taukopaikat voisivat olla vaikka Dragsfjärdenin järven rannalla ja Todalenin kohdalla olevan kallion laella merimaisemissa. 

Ilmakuva merinäköalasta.
Todalenin kalliolta avautuu upea merinäköala. Kallion laelle voisi tulla Taalintehtaan keskustasta Dragsfjärdenin järvelle kulkevan reitin taukopaikka.

Toinen Kuntun mielestä toteuttamiskelpoinen reitti kulkee noin 13 kilometrin matkan Björkboda träsk -järven ympäri. 

– Se paikka on oikea helmi, mutta jo pelkät rakenteet tulisivat maksamaan 150 000 euroa. Alueella on myös paljon maanomistajia, joilta pitäisi saada suostumus reitin rakentamiseen, kertoo Kunttu. 

Toisaalta reitin varrella olisi jo valmis taukopaikka, sillä Västanfjärdin kyläyhdistys rakensi järven rannalle kesällä 2021 Leader-tuella uimapaikan, jossa on laavu, vessat, pukuhuoneet ja pöytäpenkkiryhmä. Jos reitin aloittaisi Björkbodan teollisuusalueelta, kuten Kuntun suunnittelmassa, taukopaikka osuisi reitin loppupuolelle.

Seuraava askel olisi hakea rahoitusta reittien toteuttamiseen. 

Laavu, jonka edessä tulipaikka ja retkipöytä.
Björkboda träskin rannalle vuonna 2021 valmistunut laavu, tulipaikka ja vessat voisivat palvella myös vaeltajia. Järven ympäri on kartoitettu 13 kilometrin mittainen reitti.

Yhdistykset innostuivat kulttuuripoluista

Kaksi kartoitetuista reiteistä etenee jo yhdistysvoimin. Rosalan ja Kärran kyliin on suunniteltu luonto- ja kulttuuripolut, joita edistävät nyt paikalliset kyläyhdistykset. 

– Rosalan polku valmistuu mahdollisesti jo ensi kesänä. Siitä tulee aluksi sähköinen noin kilometrin mittainen kyläkävely. Myöhemmin sitten mietitään mahdollisia opastustauluja maastoon. Olen tehnyt heille myös pidemmän reittisuunnitelman, jos he haluavat myöhemmin lähteä laajentamaan reittiä. 

Kärran parin kilometrin mittaisen kulttuuripolun varteen on tulossa monenlaisia taideteoksia. 

– Siellä oltiin alun perin suunniteltu sellainen reitti, joka olisi kuljettu edestakaisin, mutta kävimme suunnitelmat yhdessä läpi ja autoin heitä tekemään sellaisen reitin, joka tekee lenkin. Otin myös selville alueen maanomistajat, joista osa on jo kontaktoitu, Kunttu kertoo yhteistyöstä kyläyhdistyksen kanssa. 

Oikaisu Pyhän Olavin reittiin?

Yksi suunnitelluista reiteistä olisi oikotie Venäjältä Norjaan kulkevalle Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitille. Nykyisin Venäjältä tuleva Pyhän Olavin mannerreitti päättyy Turkuun ja jatkuu sieltä Pyhän Olavin merireittinä Paraisten saariston halki Ahvenanmaalle ja sieltä Ruotsin kautta Norjaan. Kemiönsaaren läpi menevän oikotien avulla vaeltajat voisivat halutessaan jättää välistä koukkauksen Turkuun. 

Seitsemäs hankkeessa mukana oleva reitti on Sagalundin museon mailla. Sagalund on kehittämässä Tapon vanhan myllyn aluetta käyntikohteeksi ja sen ympärille on suunniteltu vajaan kilometrin mittaista kulttuuriympäristöön keskittyvää polkua. 

Kemiönsaarella yli 20 luontopolkua

Kemiönsaarella on jo entuudestaan paljon hyviä retkeilyreittejä. Kunnan, Metsähallituksen ja muiden tahojen ylläpitämiä polkuja on yhteensä yli 20. Konstsamfundet on hiljattain saanut valmiiksi 18 kilometrin mittaisen reitistön Purunpäähän ja Taalintehtaalle saatiin muutama vuosi sitten uusia polkuja Leader-tuen avulla.

– Aina kun uutta reittiä suunnitellaan, pitää miettiä myös sitä, miten ne voisivat yhdistyä olemassa oleviin reitteihin. Toiveena on, että tänne voisi tulla vaikka koko viikonlopun vaellukselle, Kunttu sanoo. 

Käynnissä olevan retkeilybuumi ansiosta Kemiönsaaret polut ovat nyt kovalla kulutuksella.

– Ja viiden kilometrin polut eivät enää riitä, vaan ihmiset toivovat koko ajan pidempiä reittejä!

Kunnalla ei ole ainakaan vielä resursseja lähteä toteuttamaan suunnitelmia, ja siksi Kunttu pohtii hankkeen aikana myös sitä, millaisia hyötyjä reittien tekemisestä voisi olla vaikka matkailualan yrityksille tai paikallisille yhdistyksille. 

Reitistöjen kartoitushankkeen kokonaiskustannus on 32 000 euroa, josta Leader-tuen osuus on 70 prosenttia. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Sju nya leder kartlagda på Kimitoön med Leaderstöd

Paraislainen Lauri Mattila perusti Nuori Yrittäjä -rahoituksen avulla Venekuvaus-yrityksensä! Tämän kevään haku päättyy 1.4.

purjevene, jonka reunalla istuu ihmisiä. Taustalla useita muita purjeveneitä.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa. 

Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.

Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.

– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.

Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.

– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.

Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.

Kemiönsaaren Björkboda träskin rannalle avattiin uusi uimaranta Leader-tuella

Järvimaisema, etualalla pöytäpenkkiryhmä.

 

Björkboda träskin rannalle on rakennettu uusi Nivelaxin uimaranta. I samma båt – Samassa veneessä ry:n rahoittamasta Leader-hankkeesta vastaa Västanfjärdin kyläyhdistys. Tulevaisuudessa järven rannalla sijaitseva virkistysalue on tarkoitus liittää osaksi lähellä kulkevaa Pyhän Olavin tie -vaellusreittiä.

Hehtaarin kokoinen virkistysaluetontti Björkboda träskin rannalla on ollut Kemiönsaaren kunnan hallussa jo 30 vuoden ajan, ja se toimi pitkään myös uimarantana. Alue kuitenkin aikojen saatossa puskittui ja kasvoi umpeen, minkä vuoksi se vaipui unholaan moneksi vuodeksi. Tammikuussa 2021 Västanfjärdin kyläyhdistys aloitti kuitenkin hankkeen uimarannan kunnostamiseksi.

– Monet paikalliset sanoivat, että rannalle pitää vihdoin tehdä jotain, kertoo Västanfjärdin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Max Andersson.

Andersson kertoo, että Suomen Talousseuralla oli kaksi vuotta sitten käynnissä hanke Kemiönsaaren rantoihin liittyen. Tuolloin rantoja käytiin läpi, ja huomattiin, että Björkboda träskin uimaranta olisi sopiva kunnostuskohde. Kyläyhdistys päättikin hakea kunnostukseen Leader-tukea.

– Teimme sopimuksen kunnan kanssa ja saimme alueen haltuumme kymmeneksi vuodeksi. Hankkeen koko budjetti on 21 000 euroa, josta Leader-tukea yhdistys sai 65 prosenttia, Andersson esittelee.

Vasemmalla näkyy järvi, oikealla pieni rakennus.
Pääosin talkootyöllä kunnostettu ranta on valmis!

Hanke valmistui etuajassa

Hanke aloitettiin metsän hakkaamisella tämän vuoden alussa. Metsä oli Anderssonin mukaan ollut ilman hoitoa jo 30 vuoden ajan, ja alueelle oli kasvanut runsaasti vesakkoa, joten tekemistä alueella riitti.

– Talkooväkeä metsän hakkuuseen tarvittiin paljon. Tilaa piti tehdä myös tielle ja parkkipaikalle.

Kun metsä oli hakattu, piti aloittaa maansiirtotyöt. Andersson kertoo, että paikallinen maansiirtofirma teki rannalle tien ja parkkipaikan ja tasoitti alueen uusia rakennuksia varten. Tontilla sijaitsi myös entuudestaan yksi vanha rakennus, mutta se ei ollut enää kunnostuskelpoinen, joten se korvattiin uusilla rakennuksilla.

–  Ensimmäisenä aloimme talkooväen kanssa rakentaa rakennusta, johon sijoitimme wc-tilat ja erillisen puuvajan. Sen jälkeen rakensimme pukuhuoneen, jossa on kaksi erillistä pukutilaa. Sitten palkkasimme paikallisen yrittäjän rakentamaan rannalle myös grillilaavun. Olemme siis rakentaneet yhteensä kolme rakennusta, kertoo Max Andersson.

Itse uimarannalle yhdistys on joutunut siirtämään jonkin verran hiekkaa. Rannalla on myös jonkin verran vesikasveja, jotka eivät tosin estä rannan käyttöä. Ne kuitenkin poistetaan myöhemmin mahdollisuuksien mukaan. 

Projektin piti alun perin kestää vuoden 2022 marraskuuhun saakka, mutta valmista tulikin odotettua nopeammin. Hankkeessa on tehty Anderssonin mukaan ainakin 700 tuntia talkootyötä.

– Ranta valmistui alle vuodessa, koska saimme niin paljon hyviä talkootyöläisiä mukaan. He tiesivät miten hommat hoidetaan.

vessakopit metsän laidalla.
Pukukopit valmistuivat talkootyöllä.

Hanke pohjustaa tulevaa Pyhän Olavin tiehen liittyvää hanketta

Uimarantahanke on pohjustanut kunnan alueella toteutettavaa suurempaa hanketta, joka liittyy lähistöllä kulkevaan Pyhän Olavin tie -vaellusreittiin. Uimarannan olisi nimittäin mahdollisesti tarkoitus toimia välietappina ja levähdyspaikkana reitillä kulkeville. Kemiönsaaren kunnalla on myös käynnissä hanke, jossa suunnitellaan seitsemää uutta vaellusreittiä kunnan alueelle. Andersson toivookin, että joku näistä reiteistä voisi olla kyläyhdistyksen seuraava hanke.

– Järven ympäri voisi esimerkiksi rakentaa luontopolun, jonka lähtöpiste olisi uimarannalla, hän ideoi.

Hanke on kuitenkin vasta vielä suunnitteluvaiheessa. Aiemmin yhdistys on rakentanut Leader-tuella muun muassa ulkolavan Kalkholmenin raunioille Västanfjärdiin sekä tehnyt kehityssuunnitelman 21 kylästä koostuvalle Västanfjärdin pitäjälle.

Luontopolku ja opastekyltti.
Kyläyhdistyksen toiveissa olisi saada alueelle vielä uusi luontopolku.

 

Teksti: Nina Maunuaho

Kuvat: Västanfjärdin kyläyhdistys

 

Saaristo hurmaa myös sesongin ulkopuolella

Henkilö katsoo lautan kannelta merelle päin.
Saarihyppelyä Saaristomerellä -reitti on parhaimmillaan keväisin. Kuva: Sanna-Mari Kunttu.

 

Maaliskuussa julkaistut Lounaisrannikon uudet teemareitit houkuttelevat kävijöitä saaristoon myös viileinä vuodenaikoina. Syksyyn, talveen ja kevääseen painottuvat reitit on suunniteltu yhdessä alueen yrittäjien kanssa, ja ne pyrkivät vastaamaan mahdollisimman monen kohderyhmän tarpeisiin. Coastal Bootcamp -hankkeessa toteutetut reitit sijoittuvat Salon, Kemiönsaaren ja Paraisten kuntien alueelle ja Teijon sekä Saaristomeren kansallispuistoihin.

Lounaisrannikon suosituimmat kohteet kuhisevat turisteja eritoten kesäisin, mutta rannikolla riittää nähtävää myös kesäsesongin ulkopuolella. Metsähallituksen, Kemiönsaaren, Paraisten ja Salon yhteisessä Coastal Bootcamp -hankkeessa tuotettiin rannikolle viisi uutta teemareittiä, joilla turisteja pyritään houkuttelemaan saaristoon myös keväällä, syksyllä ja talvella.

–  Reittien on tarkoitus toimia inspiraation lähteenä matkailijoille. Olen huomannut, että monet ovat reittien myötä innostuneet suunnittelemaan matkoja saaristoon myös kesän ulkopuolella, kertoo Sanna-Mari Kunttu, joka on ollut vastuussa Kemiönsaaren kunnan alueella sijaitsevien reittien suunnittelusta.

Hankkeella on pyritty tukemaan erityisesti pienten matkailualan yritysten kasvua, lisäämään alueen kuntien ja kansallispuistojen elämyspotentiaalia ja edistämään matkailualan kestävää kehitystä. Sanna-Mari Kuntun mukaan yrittäjät haluttiin saada hankkeeseen mukaan alusta saakka.

– Pidimme kolme työpajaa, joissa saimme yrittäjiltä ideoita reittien suunnitteluun. Reunaehdoiksi kerroimme, että reittien tulee olla suurimmaksi osaksi epäkaupallisia ja niiden pitäisi keskittyä viileisiin vuodenaikoihin. Kaikki hankkeessa mukana olevat kunnat tuli myös huomioida reittien suunnittelussa, kertoo Kunttu.

Yrittäjille on myös pidetty kursseja ja järjestetty opintomatkoja eri kohteisiin. Yrityksiä on lisäksi kehotettu panostamaan kestävään matkailuun muun muassa hankkimalla kestävän matkailun sertifikaatteja. Teemareitit hyödyttävätkin ensisijaisesti matkailu- ja ravintolapalveluiden tarjoajia, sillä ne tuovat alueelle paljon uusia kävijöitä.

– Yrittäjiä on nostettu paljon reiteissä esiin, ja he voivat myös puolestaan hyödyntää reittejä omassa markkinoinnissaan. Tarkoituksena olisi vielä kehittää toimintaa siten, että palveluita tuotteistettaisiin entistä enemmän reittien ympärille, kertoo Kunttu.

Hanke on Euroopan unionin maaseuturahaston rahoittama yhteistyö- ja kehittämisprojekti, jota hallinnoi Yrityssalo, ja jonka osatoteuttajina ovat Metsähallitus, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki.

Sanna-Mari Kunttu
Eräoppaaksi opiskeleva Sanna-Mari Kunttu on ollut mukana useassa saariston luontopolkuhankkeessa.

Reittejä kaikille kohderyhmille

Elämysreittejä on yhteensä viisi, ja ne on suunniteltu erilaisiksi eri kohderyhmiä silmällä pitäen. Osaa reiteistä voi kulkea vesitse, osaa taas maata pitkin. Osa niistä painottuu luontomatkailuun, osa taas saariston kulttuurikohteisiin. Jokaista reittiä kuitenkin yhdistää yksi tietty teema.

– Ideoita tuli palavereissa vaikka millä mitalla, ja niitä jouduttiin yhdistelemään paljon. Lopulta päädyimme viiteen eri teemareittiin, kertoo Sanna-Mari Kunttu.

Talviaikaan painottuvalla Hiljaisuuden tähtipaikat -reitillä kävijät pääsevät nauttimaan saariston ainutlaatuisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä. Rannikolla ollaan suurimmaksi osaksi valosaasteen ulottumattomissa, joten reitillä on oivat mahdollisuudet myös tähtien katseluun. Upeisiin saaristomaisemiin taas pääsee Saarihyppelyt Saaristomerellä -reitillä. Reitin voi suunnitella itselleen sopivaksi, sillä valita voi kymmenistä saarista, joiden välillä pääsee kulkemaan kätevästi yhteysaluksilla. Reitillä voi matkailla vuoden ympäri, mutta Kuntun mukaan matkaan kannattaa lähteä erityisesti keväällä.

–  Saarihyppelyt Saaristomerellä -reitti on parhaimmillaan keväällä, kun luonto alkaa heräilemään saaristossa, tarkentaa Kunttu.

Rannikon uniikit kylät -kierros puolestaan sukeltaa rannikon kahdeksaan kylään, jossa kävijä pääsee nauttimaan niiden monipuolisesta historiasta ja elävästä kyläkulttuurista. Reittiin kuuluu sekä ruukkikyliä että kalastajakyliä, joissa voi käydä niin ikään vuoden ympäri. Vesillä liikkujille suunnattu Merikotkan kierros taas keskittyy pääosin lämpimämpiin vuodenaikoihin. Se kulkee Suomen suurimman mereisen saaren, Kemiönsaaren kunnan pääsaaren, ympäri.

– Merikotkan kierroksen voi tehdä valintansa mukaan moottori- tai purjeveneellä, kajakilla tai sup-laudalla meloen tai vaikka soutaen. Reitti on yhteensä 150 kilometriä pitkä, mutta matkan varrelta löytyy yöpymispaikkoja ja pieniä kyliä, joissa voi piipahtaa, kertoo Sanna-Mari Kunttu.

Syksyyn keskittyvällä Väriterapiaa-reitillä pääsee ihailemaan ruskan hehkuvia värejä sekä kansallispuistoissa että saariston uniikeissa kulttuurimiljöissä. Muun muassa Dragsfjärdissä sijaitseva Söderlångvikin kartano on osa Väriterapiaa-reittiä.

– Saariston ruska ei ole vielä valitettavasti suomalaisten keskuudessa kovin tunnettu. Rannikkoseudun kulttuuriympäristöissä on kuitenkin runsaasti jaloja lehtipuita, jotka puhkeavat väriloistoon lokakuun alussa, mikä on näkemisen arvoista, kertoo Kunttu.

Historiallisia tehdasrakennuksia Taalintehtaalla ruska-aikaan.
Syksyn upeasta väriloistosta pääsee nauttimaan muun muassa Taalintehtaan historiallisessa tehdasmiljöössä. Kuva: Visit Kemiönsaari.

Reitteihin voi tutustua virtuaalisesti netissä

Jokaisesta viidestä elämysreitistä on tehty kuvaa ja videota yhdistelevät virtuaaliset tarinakartat, joiden avulla kävijät pääsevät tutustumaan reitteihin etukäteen. Oppaista on saatavilla myös PDF-versiot, jotka matkailija voi halutessaan tulostaa matkalle mukaan. Kaikki oppaat on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, jotta reitit olisivat mahdollisimman monen kohderyhmän saavutettavissa.

– Reitit eivät seuraa teitä tai polkuja, vaan niihin on pikemminkin koottu yhteen erilaisia käymisen arvoisia paikkoja. Siksi halusimme tehdä verkkoon visuaaliset oppaat reiteistä, tarkentaa Kunttu.

Vaikka reitit julkaistiin vasta kevään alussa, ovat jo esimerkiksi alueen sup-lautailijat innostuneet Merikotkan kierroksesta. Kunttu toteaakin, että kohderyhmien on helpompi löytää saariston matkailukohteet, jos ne niputetaan yksittäisten teemojen alle.

– Reittien varrella on hienoja paikkoja, jotka eivät välttämättä nouse esiin yksittäisinä kohteina. Kun useita kohteita liitetään osaksi teemareittiä, tulee reitistä itsestään suosittu matkakohde. Kokonaisuus on siis yksittäisiä kohteita houkuttelevampi, päättää Kunttu.

Purjeveneitä parkissa lahdenpoukamassa.
Merikotkan kierros vie kävijän saaristomeren monipuolisiin luontokohteisiin. Sen voi kiertää valintansa mukaan vaikka purjeveneellä tai SUP-laudalla. Kuva: Sanna-Mari Kunttu.
Laavu talvimaisemassa.
Söderlångvikin kartanon lähistöllä sijaitseva laavu on yksi reitteihin kuuluvista hiljaisuuden tähtipaikoista. Kohde on parhaimmillaan talvella. Kuva: Sanna-Mari Kunttu.
Ilmakuva Söderlångvikin kartanosta.
Söderlångvikin kartanolla kasvaa paljon vaahteroita, joten se toimii syksyllä mainiona väriterapiakohteena. Se on myös Merikotkan kierroksen varrella, joten sinne voi poiketa vaikka kahville omalla kajakilla.





Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho, Sanna-Mari Kunttu, Visit Kemiönsaari

 

Paikallinen olut syntyy tunteella

Jonas Sahlberg och Stina Meller-Sahlberg i bryggeriet.

 

Kimito Brewing on raivannut tiensä kemiöläisten sydämiin mutkattomalla, mutta monipuolisella tuotevalikoimallaan. Panimo valmistaa olutta tunteella, mikä näkyy myös vahvasti yrityksen brändissä, ja omistaja Jonas Sahlbergille panimo onkin suoranainen persoonallisuuden jatke. Yritys on vuosien varrella kasvanut kohisten muun muassa Leader-rahoituksen avulla, mutta jatkossa panimo aikoo panostaa kasvun sijasta laatuun.

Mahdollisimman hyvää kemiöläistä laiturinnokkabisseä. Näin kiteyttää yrityksen toimitusjohtaja Jonas Sahlberg Kimito Brewingin brändin ja vision. Sahlbergin mukaan heidän tavoitteenaan ei ole maailman valloitus tai edes Suomen parhaan panimon titteli. Sen sijaan he haluavat tehdä hyvää ja konstailematonta olutta, jossa on kuitenkin särmää. Ja siinä he ovat onnistuneet. Sahlberg nimittäin kertoo, että aivan toiminnan alusta saakka yritys on tehnyt voittoa.

– Pyrimme kehittymään koko ajan ja laitamme joka vuosi noin kymmenen prosenttia liikevaihdosta takaisin yritykseen, jotta voisimme uudistaa toimintaamme, sanoo Sahlberg.

Panimon valmistuskapasiteetti on myös vihdoin tarpeeksi suuri vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Kimito Brewingin tulos kasvoi 15 prosenttia vuonna 2020, ja näyttää siltä, että vuodesta 2021 on tulossa myös hyvä.  Kiirettä on siis koronasta huolimatta enemmän kuin ennen, ja panimon varasto onkin täynnä olutta odottamassa tulevaa kesää ja rajoitusten poistumista.

Kuvassa raparperi-saison -pulloja.
Kimito Brewingin myydyin tuote Alkossa on tällä hetkellä raparperi-saison eli vaalea ja hedelmäinen pintahiivaolut.

Tiivistä yhteistyötä ravintoloiden kanssa

Idea oman panimon perustamiseen syntyi, kun Sahlberg työskenteli olut- ja viinimaahantuojana. Työnantaja pyysi Sahlbergiä kokeilemaan oluen valmistusta kotona, jotta hän oppisi, miten juomien valmistusprosessi etenee. Hän teki olutta kerran, ja se riitti synnyttämään ajatuksen oman panimon perustamisesta.

Kun hän perusti panimon vuonna 2015, piti sen aluksi olla pelkkä harrastus. Nyt panimo kuitenkin työllistää hänet ja hänen vaimonsa kokopäiväisesti.

– Tällä hetkellä kaikki on laitettu peliin, mutta se ei kuitenkaan tunnu pelottavalta, kertoo Sahlberg.

Yrittäjyys mahdollistaa sen, että työtahdin saa määrätä itse ja toimintaa on mahdollisuus kehittää omien ideoiden pohjalta. Sahlberg suhtautuu oluen panemiseen intohimoisesti, minkä vuoksi esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin työskenteleminen ei ole hänelle pakkopullaa.

Sahlberg on tehnyt ravintola-alan töitä koko ikänsä, mikä helpottaa yhteistyötä ravintoloiden kanssa. Kimito Brewingin tuotteita myydään Alkossa sekä S- ja K-ryhmien ruokakaupoissa, mutta ravintolayhteistyö on kuitenkin yksi panimon tärkeimmistä myyntikanavista. Ravintoloille suunnitellaan myös omia oluita heidän toiveidensa mukaisesti, ja pääsevätpä ravintoloitsijat joskus myös paikan päälle keittämään olutta. Yhteistyötä pyritään tekemään aina kun se on mahdollista, mutta Sahlberg kuitenkin mielellään keskittyy pidempiaikaisiin yhteistyökuvioihin.

– Pyrimme keskittymään lähinnä yhteistyöhön, josta itse innostun ja saan energiaa, täydentää Sahlberg.

Kimito Brewingin panimohalli ja myymälä.
Uudessa panimohallissa on tilaa myös myymälälle.

Uusia hankintoja Leader-rahoituksella

Panimo on saanut toimintansa aikana I samma båt – Samassa veneessä ry:n Leader-rahoitusta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla rahoitusta myönnettiin noin vuosi toiminnan käynnistämisestä, jolloin kylmälaitteisto uusittiin ja panimolle hankittiin uusi pullotuskone. Pullotuskoneen hankinta paransi Sahlbergin mukaan oluen laatua ja kasvatti valmistuskapasiteettia valtavasti, sillä sitä ennen oluet pullotettiin käsin. Toisella rahoituksella panimolle hankittiin suuremmat tilat. 626-neliöinen halli on mahdollistanut muun muassa sen, että laitteisto mahdutaan pesemään kunnolla.

– Uusista tiloista saimme myös itse suunnitella toimivat, eikä meidän tarvitse enää sopeutua pieniin tiloihin, iloitsee Sahlberg.

Rahoituksella tehdyt hankinnat ovat helpottaneet toimintaa Sahlbergin mukaan paljon. He eivät olisi esimerkiksi voineet varastoida olutta myyntiä varten vanhoissa tiloissa, eikä yritystoiminnan kasvattaminen olisi myöskään ollut mahdollista.

– Molemmilla kerroilla laajennukset tehtiin vuoden sisällä rahoituksen saamisesta. Tulemme todennäköisesti hakemaan rahoitusta uudelleen, mikäli tilanne sallii, kertoo Sahlberg.

Kimito Brewingin uusi pullotuskone.
Leader-rahoituksella hankittu uusi pullotuskone kasvatti panimon kapasiteettia ja paransi oluen laatua.

Yrityksen brändissä näkyy henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys

Jonas Sahlberg työskentelee panimolla kahdestaan vaimonsa Stina Meller-Sahlbergin kanssa. Jonaksen tehtäviin kuuluu myynti, markkinointi ja oluen valmistus. Stina taas vastaa pullotuksesta ja tilojen siivoamisesta.

– Olemme vähän vanhanaikainen pariskunta, nauraa Sahlberg. – Minä olen pomo panimolla ja vaimo kotona, hän tarkentaa.

Myös lapset ovat saaneet osallistua yrityksen toimintaan. Sahlbergin 10-vuotias poika on jo esimerkiksi päässyt suunnittelemaan ensimmäisen oman oluensa. Myös etiketit mangon ja vadelman makuiseen milkshake-olueen hän suunnitteli yhdessä yrityksen etikettisuunnittelijan kanssa. Sahlbergin mukaan panimotoiminta kulkeekin veressä.

– Olen jo yrittänyt meidän pojalle vihjata, että olisiko hänestä joskus yritystoiminnan jatkajaksi, hän myhäilee.

Perheyrityksen brändissä yhdistyy henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys. Panimo on Sahlbergin mukaan pelkän yrityksen sijaan suoranainen persoonallisuutensa jatke. Viime vuonna he esimerkiksi kaatoivat tuhat litraa valmista olutta viemäriin, sillä se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvän makuista. Olut oli teknisesti laadukas, mutta hän ei vaan pitänyt siitä.

– Erä ei ollut millään tavoin pilaantunut tai kontaminoitunut. Se ei vaan ollut minun suussani niin hyvä, kuin meidän oluiden pitää olla, kertoo Sahlberg.

Myös suorapuheisuus on panimolle tärkeää, sillä Sahlbergin mukaan fanit haluavat tietää totuuden panimon kuulumisista. Hänen mielestään myös yrityksen tuloksista puhumisen pitäisi olla normaalia.

– Me kerrotaan todella avoimesti, kun panimolla menee huonosti. Se antaa myös luvan kertoa silloin, kun menee hyvin, selventää Sahlberg.

Jonas Sahlberg esittelee poikansa kanssa yhteistyössä syntynyttä olutta.
Father & Son -olut syntyi yhteistyössä Sahlbergin 10-vuotiaan pojan kanssa.

Paikallisella oluella on paikka kesäasukkaiden sydämissä

Kemiöläiset ja saaren kesäasukkaat ovat ottaneet panimon omakseen, mikä on Sahlbergin mukaan työssä kaikkein palkitsevinta. Monet kesäasukkaat tuovat myös viikoittain uusia vieraita Kemiönsaarelle, jolloin illan oluet käydään hakemassa “meidän panimosta”. Sahlberg korostaakin, että heidän oluidensa tulee toimia myös niille, jolla ei ole aiempaa kokemusta käsityöläisoluista, mutta jotka haluavat kuitenkin tukea paikallista yritystä. Koronarajoitusten alkaessa panimolla kävi jopa mökkiläisiä kysymässä, tarvitsevatko he rahallista apua vaikeina aikoina.

– Tänne tuli muutama kesäasukas sanomaan, että me voidaan ostaa osa panimosta ennen kuin kaadutte. Se kertoo aika paljon siitä, kuinka suurella sydämellä tätä työtä tehdään, kertoo Sahlberg.

Kaatuminen ei ollut Sahlbergin mukaan kuitenkaan edes lähellä, sillä koronan vuoksi saaristo oli mökkiläisten lisäksi täynnä kotimaan matkailijoita, jotka eivät päässeet ulkomaille. Parainen, johon valtaosa saariston matkailukohteista kuuluu, syrjäytti Turun myynnin ykköskaupunkina. Sahlberg kertoo, että he myös lisäsivät ruokakaupoissa myytävien oluiden osuutta valmistuksessa ja pyrkivät muodostamaan uusia kontakteja, mikä auttoi selviytymään rajoitusten keskellä.

– Olemme jo tarpeeksi tunnettuja ja ammattimaisia, joten meillä oli kapasiteettia muokata tilannetta itse, selventää Sahlberg.

Hänen mukaansa tavoitteena on kuitenkin, ettei Kimito Brewing kasva yhtään enempää. Tulevaisuudessa he aikovat panostaa kasvun sijasta laatuun, työergonomiaan ja asiakaspalveluun.

– Nyt pärjätään tässä hyvin kahdestaan, ja tahtia on ehkä hieman vielä varaa kiristääkin. Jos pystytään jatkossakin tekemään näin laadukkaita tuotteita, niin niille takuulla löytyy ostajia, päättää Sahlberg. 


Nina Maunuaho

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

Kaksi henkilöä seisoo punaisen rakennuksen edessä. Taustalla kyltti, jossa lukee Foodhub.

 

Kemiönsaarella on käynnissä Lähiruokaa yhteistyössä -niminen Leader-hanke, jonka tarkoitus on tutustuttaa muualta tulevat kesävieraat paikallisten tuottajien herkkuihin. Ostokset tilataan näppärästi verkosta ja tuotteet voi noutaa mökille mennessä Kemiön torilta. 

Kemiönsaarelta löytyy lähiruokaa moneen makuun: on mansikoita, perunoita ja muita kasviksia, hilloja, mehuja, leipiä, versotuotteita ja kaloja. Tunnelmallisten maalaisteiden varsilla on pieniä tilapuoteja ja paikallinen REKO-lähiruokarengas on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, mutta monille kesävieraille on ollut vaikea päästä käsiksi Kemiönsaaren omiin herkkuihin. Heitä varten aloitettiin oma kokeilu, jonka kautta voi hankkia lähiruokaa entistä helpommin. 

Foodhubissa pääsee valitsemaan ja maksamaan tuotteet verkossa – ja valmiin kassin voi napata mukaan Kemiön torilta. Tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan. Toukokuun hittituote oli parsa, kesäkuun raparperi, heinäkuussa halutaan mansikkaa ja syksyn tullen myyntiin tulee muun muassa sieniä ja hunajaa. 

Kokeilu on osa Kemiönsaaren omaa Leader-hanketta, jossa pyritään kasvattamaan lähiruokamarkkinoita. Hankevetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth ovat saaneet kokeiluun mukaan kourallisen tuottajia ja jonkin verran asiakkaitakin. 

– Tänä kesänä meillä on jakelu vielä elokuun ja syyskuun alussa. Sen jälkeen tulee raportointivaihe ja mietitään, voisiko homma pyöriä jatkossa ilman hanketta. Kemiön kyläyhdistyksen kanssa ollaan jo pohdittu mahdollista yhteistyötä myynnin ja kuljetusten suhteen, kertoo Stella Törnroth.

Uudellamaalla saman sivuston kautta tilatut tuotteet noudetaan itsepalveluperiaatteella Nihtisillan myyntipisteestä, johon pääsee sisälle tilauksen jälkeen puhelimeen tulevalla koodilla. Toiminta perustuu luottamukseen eikä väärinkäytöksiä ole ilmennyt. Myös Kemiönsaarella ollaan pohdittu kokonaan digitaalista vaihtoehtoa. 

Sabina ja Torsten Ekholmin hillo voitti kultaa artesaaniruuan SM-kisoissa vuonna 2017. Se on myös yksi Foodhubin tuotteista. Kuvassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeen vetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth.

Läpinäkyvyys tärkeää

Kokeiluun valittiin valmiiksi Uudellamaalla toiminut ekompi.net -sivusto, jossa valttina on ennen kaikkea läpinäkyvyys. Asiakas näkee tuotteita tilatessaan, mikä osuus hinnasta menee tuottajalle, mikä on verojen osuus ja minkä siivun saa myyjä, eli Foodhub. Esimerkiksi paikallisen paholaisenhillon hinta on verkkokaupassa 6 euroa. Siitä euro jää Foodhubille, 0,74 euroa menee veroihin, jolloin tuottajan osuus on 4,26 euroa. 

Erityisesti pienet tuottajat ovat todenneet Foodhubin hyväksi. Esimerkiksi JuuriHerkun leipiä tulee myyntiin kerralla vain kahdeksan, sillä tuotteet myydään tuoreina, eikä Vuokko Nuorteva ehdi niitä päivässä paistaa kahdeksaa enempää. Ne menevät yleensä kaikki. Sen sijaan viljelijä, joka kuljettaa päivittäin satoja kiloja tomaatteja myyntiin kauppoihin, ei ehkä näe hyötyä siinä, että myy Foodhubin kautta 30 kiloa. Sen vuoksi valikoimaan toivotaan paljon juuri artesaani- ja luksustuotteita. 

– Moni on mukana myös siksi, ettei heillä ole omaa myyntipistettä ja erät ovat ruokakaupoille liian pieniä. Paikallinen versotuottaja taas lähti mukaan säästääkseen markkinoinnin vaivan. Verkkokaupan tekeminen on vielä melko yksinkertaista, mutta vaikeampaa on saada sinne asiakkaita, Törnroth listaa. 

Närboden – Lähipuoti myy muun muassa satokauden kasviksia ja artesaanituotteita Turuntien varressa. Kesätöissä olevan Samuel Engblomin mukaan kaupaksi käyvät heinäkuussa ennen kaikkea mansikat ja uudet perunat. Lähipuoti on mukana myös Foodhubissa.

Kuluttajat ruokatalouden keskiössä

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke sai Kemiönsaarella alkunsa sen jälkeen, kun kunta lähti mukaan Varsinais-Suomen yhteiseen KulTa-hankkeesseen. KulTa-hanke on tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä välittämällä uusinta tietoa ja luomalla kumppanuusverkostoja.

KulTa-hankkeessa tehtyjen kuluttajakyselyiden perusteella ihmiset ostavat lähiruokaa, koska haluavat tukea paikallista yrittäjää. Ihmiset haluaisivat ostaa lähituotteita kaupoista, mutta myös vaihtoehtoiset jakelukanavat ja esimerkiksi lähiruuan joukkorahoitus kiinnostavat. 

– KulTa-hankkeessa olemme selvittäneet muun muassa villiluonnon hyödyntämistä. Valmis ostajakunta olisi jo olemassa, mutta alkuketju puuttuu. Tänä keväänä meidän piti järjestää villiyrttien poimintaa, mutta korona sotki suunnitelmat, kertoo Törnroth. 

Kemiönsaaren omassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeessa järjestetään syksyllä sienikurssi. 

– Meillä on metsät pullollaan hyvää ruokaa, jota ei vain osata hyödyntää. Moni löytää kanttarellit ja suppilovahverot, mutta metsissä kasvaa paljon muitakin sieniä, joista pystyy jatkojalostamaan vaikka mitä, hankevetäjät sanovat. 

Lähipuodin omat mansikat kasvavat tien toisella puolella.

Valtteina maku, terveys ja ympäristöystävällisyys

Vaikka ihmiset kyselyissä vastaavat arvostavansa lähiruokaa, se ei kuitenkaan kovin paljon näy ostokäyttäytymisessä. 

– Suomalaiset ovat tottuneet käymään isoissa kaupoissa, joista saa kerralla kaiken. Ja moni miettii hintaa. Jos hillopurkki maksaa kaupan hyllyllä 2 euroa ja Foodhubissa 8 euroa, on ihan luonnollista miettiä, kumman valitsee. Lähiruoka ei koskaan pysty kilpailemaan hinnalla, mutta ehdottomia valtteja ovat maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys, kun tuotteita ei kuljeteta kauas, Jonas Bergström toteaa. 

– Monet lähiruokatuotteet ovat käsintehtyjä artesaanituotteita, eli luksusta – ja luksukselle oma kohderyhmänsä niin ruuassa kuin muissakin tuotteissa, lisää Törnroth. 

Foodhubissa tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan.

 

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke

Toimenpiteet: Uusien toimintamallien luominen lähiruokamarkkinoiden kasvattamiseksi

Leader-tuki: 32 753 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 21 835 euroa

Kokonaiskustannus: 54 588 euroa