Turunmaan saaristossa kehitetään infrastruktuuria vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan avulla

Sattmarkin silta Paraisilla.

 

Turunmaan saaristo houkuttelee yhä useampia, mutta sen infrastruktuuri on jo nyt ylikuormittunut. Puutteellinen infrastruktuuri uhkaa sekä asumisen että yrittämisen perusedellytyksiä ja siksi alueelle on tehty oma tiekartta: konkreettinen suunnitelma, jonka avulla puutteita lähdetään korjaamaan yksi kerrallaan.

Henkilökuva tummalla taustalla.
Anders Jungar.

PBI Stiftelsen on tehnyt Turunmaan saaristolle eli Paraisten ja Kemiönsaaren alueille vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan, jossa määritellään, millaista infraa tarvitaan, jotta saaristo voi kehittyä kestävällä tavalla ympäristöälykkääksi, hyvin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Tiekartta luotiin I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän tukemassa hankkeessa, jossa oli mukana PBI Stiftelsenin lisäksi Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta ja Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK). Työhön osallistui tiiviisti myös yrityselämän edustajia ja sijoittajia.

– Hankkeen taustalla on aito huoli saariston tulevaisuudesta. Saaristomeri on aivan uniikki paikka maailman mittakaavassa. Nykyään yhä useampi haluaa tehdä saaristosta käsin etätöitä tai matkailla siellä, mutta samaan aikaan asumisen ja yritystoiminnan perusedellytykset ovat uhattuina puutteellisen infrastruktuurin vuoksi, kertoo hankkeen projektipäällikkö Anders Jungar, joka asuu itsekin saaristossa. 

Tiekartta on paitsi asiakirja myös työkalu, jonka Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta ovat ottaneet käyttöön. 

– Siellä on määritelty ihan konkreettiset toimenpiteet, jotka tehdään seuraavan 6–12 kuukauden aikana ja kun ne ovat valmiit, mennään taas eteenpäin seuraaviin tavoitteisiin, Jungar selittää. 

Kunnat ovat päättäneet kokoontua jatkossa kaksi kertaa vuodessa katsomaan, miten tiekartan toimeenpano etenee. 

– Yksi tämän hankkeen positiivinen vaikutus on se, että Paraisten ja Kemiönsaaren kunnat löysivät yhteisen tahtotilan ja tavoitteet, joita virkamiehet voivat edistää yhteistyöllä.

Tiekartan tavoitteet näkyvät selkeästi myös esimerkiksi Paraisten kaupungin uudessa strategiassa.

Viisi kategoriaa

Tiekartassa on määritelty keskeisimmät tavoitteet infrastruktuurin kehittämiseen viidessä eri kategoriassa, joita ovat fyysiset yhteydet, digitaaliset yhteydet, asuminen, vesi ja viemäri sekä yrittäjyys. Kaikkiin kategorioihin on määritelty strategiset päämäärät ja niiden toteuttamiseen tarvittavat investoinnit. Tiekarttaan valittuihin investointeihin tarvitaan yhteensä noin 70 miljoonaa euroa, joten yksi tärkeä tehtävä tiekartan toteuttamiseksi on rahoituksen hankkiminen.

Fyysisten yhteyksien kategoriassa lähdetään etsimään rahoitusta Paraisten väylälle, eli uudelle tieyhteydelle Kirjalansalmen sillalta Kuusiston läpi Piispanristille uutta siltaa pitkin. Listalla on myös kevyenliikenteen väylien kehittämistä Saariston rengastielle ja merkittävälle osalle Rannikkoreittiä välillä Kasnäs – Taalintehdas – Kemiö.

Digitaalisten yhteyksien puolella fokus on kuituyhteyksien rakentamisessa. Saaristossa on tällä hetkellä paljon kapasiteettiongelmia, ja esimerkiksi Nauvossa maksuliikenne saattaa katketa, kun risteilyalus lipuu ohi. Sekä Paraisilla että Kemiönsaarella rakennetaan uusia verkkoyhteyksiä parhaillaankin. Paraisten Puhelin Oy on saanut EU:n maaseuturahastosta rahoituksen yhteensä 18 valokuituhankkeeseen. Kemiössä kuitua rakennetaan vähintään viidelle uudelle alueelle. 

Asuntojen kategoriassa aletaan kartoittaa muun muassa sitä, kuinka paljon ja missä saaristossa on käyttämätöntä rakennusoikeutta. Paraisilla panostetaan asuntotuotannon laajentamiseen myös Länsi-Turunmaan Vuokratalot Oy:n kautta.

Vesi ja viemäri -kategoriassa konkretisoidaan, mitä Länsi-Suomen vesistrategia 2050 tarkoittaa Turunmaan saariston osalta. Lisäksi saariston vesi- ja viemäriverkostoon asennetaan uusia mittaristoja, joiden avulla saadaan kerättyä dataa saneerauspäätösten tueksi.

Yrittäjyyden osalta tavoitteena on houkutella Turunmaan saaristoon uusia yrityksiä. Tiekartta-projekti on jo nyt poikinut yhden uuden yrityksen: A’Pelago Experience -yritys aikoo muun muassa tarjota yhteisöllisiä työtiloja saaristoympäristössä ja järjestää tapahtumia kestävään liiketoimintaan ja Web3-kehitystyöhön liittyen. Web3 on uuden sukupolven internet, jossa sovelluksia rakennetaan avointa lähdekoodia käyttämällä julkiseen lohkoketjuun.

Karttakuva Turunmaan saaristosta ja sen päälle merkitty investointitarpeita eri väreillä.
Yhteenveto tunnistetuista infrastruktuuri-investoinneista. Fyysiset yhteydet keltaisella, digitaaliset yhteydet vihreällä, asuminen punaisella, vesi ja viemäri sinisellä ja yrittäjyys oranssilla.

50 syvähaastattelua ja kansainvälinen vertaisanalyysi

Tiekartta luotiin laajassa yhteistyössä. Kunnista oli mukana 16 virkamiestä ja SANK toi arvokkaan lisän hankkeen ohjausryhmään. Hankkeessa tehtiin lähes 50 syvähaastattelua saariston asukkaille, yrittäjille, sijoittajille ja virkamiehille. Lisäksi toteutettiin kansainvälinen vertaisanalyysi, jossa haastateltiin ihmisiä Ahvenanmaalta, Ruotsin Värmdöstä, Tanskan Samsøstä, Viron Hiiumaalta ja Saarenmaalta sekä Norjan Valdresista. 

– Halusimme arvioida, mitä voisimme oppia muiden maiden saaristoasukkailta. Esimerkiksi Tanskan Samsø on maailmankuulu siitä, että he lähtivät kehittämään saarestaan energiaomavaraista jo 20 vuotta sitten. Yhteistä kaikissa näissä yhteiskunnissa tuntuu olevan se, että tarvitaan pitkäjänteisyyttä, selkeä visio ja strateginen suunta. Käytännön tasolla asioiden edistämiseksi tarvitaan aina paikallisia priimusmoottoreita, Jungar sanoo.

Tiekartta-hanke päättyi toukokuussa 2022, mutta tästä se työ oikeastaan vasta alkaa. 

– Vastaanotto on ollut hyvä ja nyt on odotukset korkealla, Jungar päättää.

Mies luennoi oikealla, vasemmalla näkyy näytössä Tiekartan kansi.
Professori Kim Wikström esitteli Tiekarttaa Saaristomeren huippukokouksessa perjantaina 17.6.2022.

Tiekartta-hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2022. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 101 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 44 %. Lisäksi hanke sai rahoitusta Svenska Kulturfondenilta ja PBI Stiftelseniltä. 

Svenska kulturfonden on säätiö, jonka tarkoitus on tukea suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa. 

PBI Stiftelsen on vuonna 2001 perustettu yleishyödyllinen tutkimussäätiö, jonka tavoitteena on tukea ja edistää tutkimusta ja osaamisen kehittämistä, erityisesti teollisen projektiliiketoiminnan ja teollisuuden alalla.

 

På svenska:

Infrastrukturen i Åbolands skärgård utvecklas med en vägkarta fram till 2030

Infrastrukturen i Åbolands skärgård utvecklas med en vägkarta fram till 2030

Sattmarkin silta Paraisilla.

 

Åbolands skärgård lockar allt fler människor, men skärgårdens infrastruktur är redan överbelastad. Bristen på infrastruktur hotar de grundläggande förutsättningarna för både boende och företagande, och därför har man utarbetat en vägkarta för området: en konkret plan för att åtgärda bristerna en efter en.

Henkilökuva tummalla taustalla.
Anders Jungar.

PBI Stiftelsen har utarbetat en vägkarta för Åbolands skärgård, dvs. Pargas och Kimitoön, för perioden fram till 2030, där man definierar vilken typ av infrastruktur som behövs för att skärgården ska kunna utvecklas på ett hållbart sätt för att bli miljösmart, välfungerande och livskraftig. Vägkartan skapades i ett projekt som stöddes av Leader-gruppen I samma båt – Samassa veneessä. Förutom PBI Stiftelsen var Pargas stad, Kimitoön kommun och SANK Skärgårdsdelegationen nära involverade, liksom representanter för näringslivet och investerare.

– Projektet drivs av en genuin oro för skärgårdens framtid. Skärgårdshavet är en unik plats på global nivå. I dag vill allt fler människor arbeta på distans i skärgården eller resa där, men samtidigt hotas de grundläggande förutsättningarna för att leva och göra affärer av bristande infrastruktur, säger Anders Jungar, projektchef och skärgårdsbo.

Vägkartan är inte bara ett dokument utan också ett verktyg som Pargas stad och Kimitoön kommun har tagit i bruk.

– Den innehåller mycket konkreta åtgärder som kommer att vidtas under de kommande 6–12 månaderna och när de är klara går vi vidare mot följande mål, förklarar Jungar.

Kommunerna har beslutat att träffas två gånger om året för att se hur vägkartan fortskrider.

– En positiv effekt av projektet är att Pargas och Kimitoön kommuner har hittat en gemensam vision och gemensamma mål som tjänstemännen kan arbeta tillsammans för att uppnå.

Målen i vägkartan återspeglas också tydligt i den nya strategin för Pargas stad.

Fem kategorier

I vägkartan fastställs viktiga mål för infrastrukturutveckling inom fem olika kategorier: fysiska förbindelser, digitala förbindelser, bostäder, vatten och avlopp samt företagsamhet. För varje kategori har strategiska mål och de investeringar som krävs för att uppnå dem identifierats. De investeringar som valts ut i vägkartan kommer att kräva sammanlagt cirka 70 miljoner euro, så en viktig uppgift i genomförandet av färdplanen är att skaffa finansiering.

Inom kategorin fysiska förbindelser söks finansiering för Pargasleden: en ny vägförbindelse från Rävsundsbron via Kustö till Piispanristi via en ny bro. På listan finns också utvecklingen av lättrafikleder på Skärgårdens ringväg och en betydande del av Kustrutten mellan Kasnäs, Dalsbruk och Kimito.

När det gäller digitala förbindelser ligger fokus på att bygga fiberförbindelser. För närvarande finns det många kapacitetsproblem i skärgården, och till exempel i Nagu kan kortbetalningar avbrytas när ett kryssningsfartyg passerar. Nya nätverksförbindelser byggs både i Pargas och Kimitoön. Pargas Telefon Ab har fått finansiering från Europeiska landsbygdsfonden för sammanlagt 18 fiberprojekt. I Kimito kommer minst fem nya områden att täckas av fiber.

När det gäller bostäder kommer man att börja kartlägga bland annat hur mycket och var det finns outnyttjade byggnadsutrymmen i skärgården. I Pargas strävar man också efter att utvidga bostadsproduktionen genom Väståbolands Hyreshus Ab.

Kategorin vatten och avlopp kommer att konkretisera vad vattenstrategin för Västra Finland 2050 innebär för Åbolands skärgård. Dessutom kommer ny mätutrustning att installeras i skärgårdens vatten- och avloppsnät för att samla in data som stöd för renoveringsbeslut.

När det gäller företagande är målet att locka nya företag till Åbolands skärgård. Projektet har redan gett upphov till ett nytt företag: A’Pelago Experience kommer bland annat att tillhandahålla gemensamma arbetsutrymmen i skärgårdsmiljön och organisera evenemang med anknytning till hållbart företagande och Web3-utveckling. Web3 är en ny generation av internet där applikationer byggs på en offentlig blockkedja med hjälp av öppen källkod.

Karttakuva, jonka päälle listattu tarvittavia investointeja.
Summering av identifierade infrastrukturinvesteringar.

50 djupintervjuer och internationell jämförande analys

Vägkartan har utarbetats i ett brett samarbete. 16 kommunala tjänstemän deltog och SANK gav ett värdefullt bidrag till projektets styrgrupp. Projektet genomförde nästan 50 djupintervjuer med öbor, företagare, investerare och tjänstemän. En internationell jämförande analys genomfördes också genom intervjuer med personer från Åland, Värmdø i Sverige, Samsø i Danmark, Hiiumaa och Saaremaa i Estland och Valdres i Norge.

– Vi ville bedöma vad vi kunde lära oss av öbor i andra länder. Samsø i Danmark är till exempel världsberömd för att ha börjat utveckla sin ö som en energi-ö för 20 år sedan. Gemensamt för alla dessa samhällen är behovet av långsiktighet, en tydlig vision och en strategisk inriktning. På ett praktiskt plan behöver man alltid lokala huvudmän för att få saker och ting att gå framåt”, säger Jungar.

Projektet med vägkartan avslutades i maj 2022, men det är nu som arbetet börjar.

– Den har tagits emot väl och nu är förväntningarna höga”, avslutar Jungar.

Mies luennoi oikealla, vasemmalla näkyy näytössä Tiekartan kansi.
Professor Kim Wikström presenterade vägkartan på Skärgårdstoppmötet fredagen den 17 juni 2022.

Genom vägkartaprojektet genomfördes programmet för landsbygdsutveckling i Fastlandsfinland 2014-2022, med en total finansiering på 101 000 euro, varav 44 % var Leader-stöd. Projektet har också fått finansiering från Svenska Kulturfonden och PBI Stiftelsen.

Svenska kulturfonden är en stiftelse vars syfte är att stödja finlandssvensk kultur och utbildning, det svenska språket och finlandssvensk verksamhet.

PBI Stiftelsen är en forskningsstiftelse som grundades 2001 för att stödja och främja forskning och kunskapsutveckling, särskilt inom industriell projektverksamhet och industri.

På finska:

Turunmaan saaristossa kehitetään infrastruktuuria vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan avulla

Paraislainen Lauri Mattila perusti Nuori Yrittäjä -rahoituksen avulla Venekuvaus-yrityksensä! Tämän kevään haku päättyy 1.4.

purjevene, jonka reunalla istuu ihmisiä. Taustalla useita muita purjeveneitä.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa. 

Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.

Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.

– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.

Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.

– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.

Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat kulttuuria 3,5 miljoonalla

 

Leader-rahoituksella kehitetään maaseudun elinvoimaa paikallisista lähtökohdista käsin. Kulttuurihankkeiden tukeminen palvelee tarkoitusta erinomaisesti, sillä kulttuuri luo maaseudulle hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, viihtyvyyttä ja vetovoimaa. 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat tukeneet ohjelmakauden 2014–2022 aikana kulttuuria 3,5 miljoonalla eurolla. Tuen avulla paikallisella maaseudulla on toteutettu yhteensä 132 kulttuuria edistävää hanketta, joiden kokonaiskustannukset nousevat 5,3 miljoonaan euroon. 

– Paikallisen kulttuurin tukeminen ja ylläpitäminen kuuluu ihan Leader-periaatteisiin. Tukemalla paikallista kulttuuria tuetaan samalla kunkin alueen omaa identiteettiä, kommentoi Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio. 

Kulttuuritoiminta on kärsinyt koronakriisin aikana paljon. Kun yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa aueta, on tärkeää saada elvytettyä nopeasti myös maaseudun kulttuurikenttää. Sainio näkee, että juuri paikallisella kulttuurilla on vahva vaikutus ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Siksi maaseudun pienten kulttuurihankkeiden tukeminen on nyt erityisen tärkeää. 

– Lisäksi kulttuurin tukeminen on tärkeää siksi, että sillä on niin valtava merkitys yhteisöllisyyden ylläpitämisessä, Sainio jatkaa. 

Oma kulttuuri sitoo ihmisiä kotiseutuunsa ja motivoi sitä kautta toimimaan yhteiseksi hyväksi. Yhteisöllisyyden voima näkyy myös Leader-työssä. Tämän ohjelmakauden aikana Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa on tehty jo pitkälti yli 100 000 tuntia talkootyötä.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmillä on ollut vuosien 2014–2022 aikana myönnettävissä yhteensä 24,9 miljoonaa euroa, josta kulttuurihankkeisiin on käytetty 3,5 miljoonaa euroa, eli 14 %.

Tapahtumia, näyttelyitä ja investointeja

Varsinais-Suomen Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa on tehty monenlaisia kulttuuritekoja: 131 tuetusta kulttuurihankkeesta 30 on keskittynyt kulttuuritilojen rakentamiseen tai korjaamiseen. 27 hankkeessa on luotu uusi tapahtuma, mutta vielä useampaan hankkeeseen on sisältynyt tapahtumia osana laajempaa kokonaisuutta. 22 hankkeessa on tehty näyttelyitä tai kulttuuriopasteita. 17 hankkeessa on tehty kulttuuria tukevia investointeja. Maaseudulle on hankittu esimerkiksi soittimia ja äänentoistolaitteita. 

Leader-hankkeissa on myös tallennettu paikallista historiaa esimerkiksi kirjoittamalla historiikkeja ja luomalla digitaalisia kotiseutuarkistoja. Lisäksi hanketoteuttajat ovat tutkineet paikallisia kulttuuriperinteitä ja kehittäneet niiden pohjalta uutta toimintaa tähän päivään. 

Oman kotiseudun parhaaksi

Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Ryhmillä on vuosien 2014–2022 aikana myönnettävissä yhteensä 24,9 miljoonaa euroa. Kulttuurihankkeiden saama osuus 3,5 miljoonaa euroa on koko rahoituksen määrästä noin 14 %.

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten miten omaa kotiseutua kannattaa kehittää. Siksi Leader-rahoituksesta päättää paikallisista ihmisistä koottu hallitus. Leader-rahoituksesta 42 % tulee EU:n maaseuturahastosta, 38 % valtiolta ja 20 % alueen kunnilta. Rahoitusta voivat hakea esimerkiksi maaseudun yhdistykset, kunnat, seurakunnat ja muut yhteisöt sekä mikroyritykset, oppilaitokset ja säätiöt. Leader-hankkeen tulee aina hyödyttää mahdollisimman monia. Tukea ei voi saada jatkuvan toiminnan ylläpitämiseen, vaan Leader-hankkeissa luodaan aina jotain uutta.

 

Esimerkkejä tuetuista kulttuurihankkeista:

Someron Kulttuurigalleria pystyyn Leader-tuella

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

Lisätyllä todellisuudella leikittelevä UkiAR opastaa Uudenkaupungin historian pariin

Loimaalla tehdään Leader-tuella musiikkinäytelmää taiteilija Viljo Marttilasta

Uusi pyhiinvaellusbuumi innosti kunnostamaan Pyhän Henrikin tietä

Kesä täynnä tapahtumia! Aurajoentie kutsuu seikkailulle kansallismaisemaan!

Varsin hyvät vanhat pelakuut kantavat mukanaan kauniita tarinoita

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

Suomen vanhimman tien varrelle kunnostettiin upea uimapaikka

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

Palokuntavarstorakennuksen julkisivu.

 

Paraisten kirkon kupeeseen vuonna 1907 rakennettu palokuntatalo ehti olla unohduksissa vuosikymmeniä. Nyt uuteen loistoonsa Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista!

Paraisten vapaapalokunta perustettiin vuonna 1894 ja vuonna 1907 kirkon kupeeseen valmistui Paraisten ensimmäinen palokuntatalo. Se jäi kuitenkin nopeasti pieneksi ja vapaapalokunnan toiminta päätettiin siirtää keskustaan VPK:n talon viereen vuonna 1926. Vanha rakennus jäi varastoksi. Vuonna 1933 seurakunta osti sen itselleen työkaluvajaksi. 

Myöhemmin 70-luvulla seurakunta oli aikeissa purkaa rakennuksen ja silloin kotiseutuyhdistys heräsi. 

– Kotiseutuyhdistys halusi säästää rakennuksen ja nyt se on kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, vaikkakin kirkon tontilla. Silloin yhdistys teki rakennukseen uuden tornin vanhojen piirustusten mukaan ja tänne avattiin vapaapalokunnan näyttely, kertoo kotiseutuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lena Långbacka. 

Tavaraa kertyi kuitenkin niin paljon, että rakennus jäi käytännössä vapaapalokunnan vanhojen tavaroiden varastoksi. Ajan saatossa katto alkoi vuotaa ja rakennus muutenkin rapistua. 

Nainen palokuntavarastosta kertovan näyttelyn keskellä.
Paraisten kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Lena Lånbacka esitteli näyttelyä Leader-toimijoille perjantaina 5. marraskuuta.

Kaksi Leader-hanketta

Vuonna 2018 Paraisten kotiseutuyhdistys alkoi kunnostaa suojeltua rakennusta I samma båt – Samassa veneessä ry:n tukeman Leader-hankkeen turvin. Kunnostushankkeen budjetti oli 62 000 ja siihen myönnetyn Leader-tuen osuus 65 %. Muita rahoittajia olivat Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrenin kulttuurirahasto, Vanhan Malmin säätiö, Nordkalk ja Lähitapiola Etelärannikko. 

– Täällä oli sen verran vesivahinkoja, että torni oli lähellä romahtaa. Ensin rakennus piti tukea ja tyhjentää. Sitten oli paljon paperitöitä ja vasta sitten alkoi varsinainen kunnostus. Sisäkatto on uusittu melkein kokonaan ja peltikatto kokonaan. Tällainen katto on todella harvinainen, Långbacka kertoo. 

Myös lattia piti purkaa kokonaan, mutta osa lankuista pystyttiin vielä hyödyntämään. Koko rakennus nousi 15 senttiä ja torni sai uudet ikkunat. Suurin osa töistä piti teettää ammattilaisilla, mutta silti kotiseutuyhdistyksen väelle ja muille talkoisiin osallistuneille kertyi 250 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi maalaamisesta ja sitä edeltävistä pohjatöistä. 

Rapistunut rakennus, jonka seinän edessä rakennustelineet.
Talkootyötunteja kertyi 250. Kuva: Paraisten kotiseutuyhdistys.

Kun rakennus saatiin kuntoon, kotiseutuyhdistys toteutti vielä toisen Leader-hankkeen. Siinä tehtiin palokuntavarastoon näyttely rakennuksen historiasta ja vapaapalokunnan vaiheista Paraisilla. Näyttelyhankkeen kokonaisbudjetti oli 13 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 70 %. 

Kotiseutuyhdistys on saanut paikallisilta paljon kiitosta urakastaan. Ovet avattiin kesäkuussa 2021 ja sen jälkeen on kävijöitä riittänyt. 

Punainen hevosvetoinen koneruisku, jonka päällä kaksi palokypärää.
Palokuntatalon valmistumisvuonna Paraisten vapaapalokunta sai paloapuyhdistykseltä lahjoituksena hevosvetoisen koneruiskun, jota leikkimielisesti kutsuttiin Paksuksi Bertaksi. Nyt Paksu Bertta on osa palokuntavaraston näyttelyä.
Näyttelyn esineitä. Palotorvi on kuvassa etualan vasemmassa reunassa.
Kun palokuntatalo valmistui vuonna 1907, Paraisilla oli vasta vaatimaton puhelinverkko. Malmilla asuva palomies vastaanotti hätäpuhelut ja hälytti muut palokuntalaiset paikalle puhaltamalla palotorveen (kuvassa vasemmalla) palokuntatalon tornissa.

Valoa pimeyteen!

Palokuntavaraston sisälle näkee aina lasioven läpi ja näyttelyteksit pääsee lukemaan tai kuuntelemaan pihalla olevan qr-koodin kautta, joten kohteessa voi vierailla koska tahansa. Varsinaisia aukioloaikoja kohteella ei ole, mutta kotiseutuyhdistyksen aktiivit tulevat tarvittaessa opastamaan. 

Nyt käynnissä on Lux Archipelago -tapahtuma, jonka aikana rakennus komeilee juhlavalaistuksessa ja ovet pidetään auki. Tapahtuma jatkuu 21. marraskuuta asti. 

Palkuntavaraston rakennus iltavalaistuksessa.
Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista. Kuva: Lena Långbacka.

Pargas branddepå strålar i Lux Archipelago

Palokuntavarstorakennuksen julkisivu.

 

Brandkårshuset som byggdes 1907 invid Pargas kyrka hann falla i glömska i årtionden. Nu har byggnaden återfått sin glans i en Leaderstödd renovering och utgör ett av objekten som visas under Lux Archipelagoveckan!

Pargas frivilliga brandkår grundades 1894 Pargas första brandkårshus blev färdigt 1907, invid kyrkan. Men det blev snabbt alltför trångt och man beslöt 1926 att flytta frivilliga brandkårens verksamhet till invid brandkårshuset i centrum. Den gamla byggnaden blev förråd. År 1933 köpte församlingen den för att ha den som redskapsbod.  

Senare, på 1970-talet, tänkte församlingen riva byggnaden, och då vaknade hembygdsföreningebn.

– Hembygdsföreningen ville bevara byggnaden och nu är det föreningens egendom, om också på kyrkans tomt. Föreningen rekonstruerade då tornet enligt gamla ritningar och öppnade en FBK-utställning, berättar hembygdsföreningens nuvarande ordförande Lena Långbacka.

Det hopade sig i alla fall så mycket grejor att byggnaden i praktiken blev ett lager för frivilliga brandkårens gamla saker. Med åren började taket läcka och byggnaden förfalla också i övrigt. 

Nainen palokuntavarastosta kertovan näyttelyn keskellä.
Fredagen den 5 november visade Pargas hembygdsförenings ordförande Lena Långbacka utställningen för Leaderaktörer. 

Två Leaderprojekt

År 2018 började Pargas hembygdsförening iståndsätta den skyddade byggnaden som  ett Leaderprojekt med stöd från I samma båt – samassa veneessä. Budgeten för reparationerna var 62 000 euro och därav gavs 65 procent som Leaderstöd. De övriga finansiärerna var Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrens kulturfond, Stiftelsen Gamla Malmen, Nordkalk och Lokaltapiola Sydkusten.

– Vattenskadorna var så stora att tornet var nära att rasa ihop. Byggnaden måste först stagas upp och tömmas. Sedan följde en hel del pappersarbete och sedan den egentliga renoveringen. Innertaket förnyades nästan helt, plåttaket helt och hållet. Ett sådant tak som det här är verkligen sällsynt, säger Långbacka.

Också golvet måste rivas helt, men en del av plankorna kunde man  återanvända. Hela byggnaden höjdes 15 centimeter och tornet fick nya fönster. Största delen av jobbet fick utföras av professionella, men ändå blev hembygdsföreningsfolkets och övriga frivilligas insats 250 timmar talkoarbete, bland annat med målning och grundning därförinnan.

Rapistunut rakennus, jonka seinän edessä rakennustelineet.
Bild: Pargas hembygdsförening.

Då man fick byggnaden färdig förverkligade hembygdsföreningen ännu ett Leaderprojekt.  Genom det skapades en utställning i branddepån, om branddepåns historia och Pargas frivilliga brandkårs genom tiderna. Hela budgeten för utställningen var 13 000 euro, av det fick man 70 procent som Leaderstöd. 

Hembygdsföreningen har fått mycket beröm av Pargasborna för sitt jobb. Sommaren 2021 slogs dörrarna upp och man har haft gott om besökare därefter. 

Näyttelyn esineitä. Palotorvi on kuvassa etualan vasemmassa reunassa.
Då brandkårshuset stod färdigt 1907 hade Pargas ett anspråkslöst telefonnät. En brandkårist som bodde på Malmen tog emot nödsamtalen och larmade sedan de övriga brandkåristerna genom att blåsa i brandhornet i brandkårshusets torn. 
Punainen hevosvetoinen koneruisku, jonka päällä kaksi palokypärää.
Samma år som brandkårshuset blev klart fick Pargas frivilliga brandkår en hästdragen brandspruta i gåva av brandhjälpsföreningen. Den kallades lekfullt för Tjocka Berta. Nu är Tjocka Berta en del av utställningen i branddepån.

Ljus i mörkret!

Det går alltid att titta in i brandkårsdepån genom glasdörren, och utställningstexterna kan man läsa eller höra upplästa på gården genom en QR-kod, så objektet är  tillgängligt när som helst. Det finns inte egentliga öppettider men vid behov kommer hembygdsföreningens aktiva och guidar. 

Nu pågår evenemanget Lux Archipelago. Under det hålls dörrarna öppna och byggnaden badar i festbelysning. Evenemanget fortsätter till den 21 november.

Palkuntavaraston rakennus iltavalaistuksessa.
Nu har byggnaden återfått sin glans i en Leaderstödd renovering och utgör ett av objekten som visas under Lux Archipelagoveckan! Bild: Lena Långbacka.

Kemiönsaaren Björkboda träskin rannalle avattiin uusi uimaranta Leader-tuella

Järvimaisema, etualalla pöytäpenkkiryhmä.

 

Björkboda träskin rannalle on rakennettu uusi Nivelaxin uimaranta. I samma båt – Samassa veneessä ry:n rahoittamasta Leader-hankkeesta vastaa Västanfjärdin kyläyhdistys. Tulevaisuudessa järven rannalla sijaitseva virkistysalue on tarkoitus liittää osaksi lähellä kulkevaa Pyhän Olavin tie -vaellusreittiä.

Hehtaarin kokoinen virkistysaluetontti Björkboda träskin rannalla on ollut Kemiönsaaren kunnan hallussa jo 30 vuoden ajan, ja se toimi pitkään myös uimarantana. Alue kuitenkin aikojen saatossa puskittui ja kasvoi umpeen, minkä vuoksi se vaipui unholaan moneksi vuodeksi. Tammikuussa 2021 Västanfjärdin kyläyhdistys aloitti kuitenkin hankkeen uimarannan kunnostamiseksi.

– Monet paikalliset sanoivat, että rannalle pitää vihdoin tehdä jotain, kertoo Västanfjärdin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Max Andersson.

Andersson kertoo, että Suomen Talousseuralla oli kaksi vuotta sitten käynnissä hanke Kemiönsaaren rantoihin liittyen. Tuolloin rantoja käytiin läpi, ja huomattiin, että Björkboda träskin uimaranta olisi sopiva kunnostuskohde. Kyläyhdistys päättikin hakea kunnostukseen Leader-tukea.

– Teimme sopimuksen kunnan kanssa ja saimme alueen haltuumme kymmeneksi vuodeksi. Hankkeen koko budjetti on 21 000 euroa, josta Leader-tukea yhdistys sai 65 prosenttia, Andersson esittelee.

Vasemmalla näkyy järvi, oikealla pieni rakennus.
Pääosin talkootyöllä kunnostettu ranta on valmis!

Hanke valmistui etuajassa

Hanke aloitettiin metsän hakkaamisella tämän vuoden alussa. Metsä oli Anderssonin mukaan ollut ilman hoitoa jo 30 vuoden ajan, ja alueelle oli kasvanut runsaasti vesakkoa, joten tekemistä alueella riitti.

– Talkooväkeä metsän hakkuuseen tarvittiin paljon. Tilaa piti tehdä myös tielle ja parkkipaikalle.

Kun metsä oli hakattu, piti aloittaa maansiirtotyöt. Andersson kertoo, että paikallinen maansiirtofirma teki rannalle tien ja parkkipaikan ja tasoitti alueen uusia rakennuksia varten. Tontilla sijaitsi myös entuudestaan yksi vanha rakennus, mutta se ei ollut enää kunnostuskelpoinen, joten se korvattiin uusilla rakennuksilla.

–  Ensimmäisenä aloimme talkooväen kanssa rakentaa rakennusta, johon sijoitimme wc-tilat ja erillisen puuvajan. Sen jälkeen rakensimme pukuhuoneen, jossa on kaksi erillistä pukutilaa. Sitten palkkasimme paikallisen yrittäjän rakentamaan rannalle myös grillilaavun. Olemme siis rakentaneet yhteensä kolme rakennusta, kertoo Max Andersson.

Itse uimarannalle yhdistys on joutunut siirtämään jonkin verran hiekkaa. Rannalla on myös jonkin verran vesikasveja, jotka eivät tosin estä rannan käyttöä. Ne kuitenkin poistetaan myöhemmin mahdollisuuksien mukaan. 

Projektin piti alun perin kestää vuoden 2022 marraskuuhun saakka, mutta valmista tulikin odotettua nopeammin. Hankkeessa on tehty Anderssonin mukaan ainakin 700 tuntia talkootyötä.

– Ranta valmistui alle vuodessa, koska saimme niin paljon hyviä talkootyöläisiä mukaan. He tiesivät miten hommat hoidetaan.

vessakopit metsän laidalla.
Pukukopit valmistuivat talkootyöllä.

Hanke pohjustaa tulevaa Pyhän Olavin tiehen liittyvää hanketta

Uimarantahanke on pohjustanut kunnan alueella toteutettavaa suurempaa hanketta, joka liittyy lähistöllä kulkevaan Pyhän Olavin tie -vaellusreittiin. Uimarannan olisi nimittäin mahdollisesti tarkoitus toimia välietappina ja levähdyspaikkana reitillä kulkeville. Kemiönsaaren kunnalla on myös käynnissä hanke, jossa suunnitellaan seitsemää uutta vaellusreittiä kunnan alueelle. Andersson toivookin, että joku näistä reiteistä voisi olla kyläyhdistyksen seuraava hanke.

– Järven ympäri voisi esimerkiksi rakentaa luontopolun, jonka lähtöpiste olisi uimarannalla, hän ideoi.

Hanke on kuitenkin vasta vielä suunnitteluvaiheessa. Aiemmin yhdistys on rakentanut Leader-tuella muun muassa ulkolavan Kalkholmenin raunioille Västanfjärdiin sekä tehnyt kehityssuunnitelman 21 kylästä koostuvalle Västanfjärdin pitäjälle.

Luontopolku ja opastekyltti.
Kyläyhdistyksen toiveissa olisi saada alueelle vielä uusi luontopolku.

 

Teksti: Nina Maunuaho

Kuvat: Västanfjärdin kyläyhdistys

 

Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Lähikuva ruovikosta.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.

Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.

Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.

Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa. 

Lähikuva ruovikosta.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.

Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan. 

– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.

Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta. 

Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen. 

Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita

Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti. 

– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!

Ilmakuva Tammiluodon Viinitilan rannasta, joka on täynnä jörviruokoa.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.

Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena. 

Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti. 

– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.

Jokinen ja Kääriä laiturilla.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.

Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo. 

Ruovikkoa, jonka keskellä ärviäkasvusto.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.

Yrittäjät avainasemassa

Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä. 

Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä. 

– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.

Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin. 

– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä. 

Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan. 

Oikealla ruovikkoa, vasemmalla merimaisema.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.

Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa. 

–  Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.

Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu

– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.

vene ajaa ruovikon läpi kapeaa väylää pitkin.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.

Vanha idea, uudet tekniikat

Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen. 

50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.

Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa. 

Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!

Kuvan yläreunassa näkyy ruovikkoa ja alareunassa veden pinnan alla uivia kaloja.
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Förtjänst istället för förfång! Vass är en råvara med framtid

Förtjänst istället för förfång! Vass är en råvara med framtid

Lähikuva ruovikosta.

 

Projektet för avlägsnande av vass från Skärgårdshavet, finansierat av Leadergruppen I samma båt – Samassa veneessä, har redan gett upphov till två uppföljande projekt! Målet är att utreda hur mycket vass det verkligen finns i Skärgårdshavet och att utveckla en fungerande näringsverksamhetskedja kring den.

Vassen är en ettårig växt som kraftigt breder ut sig i Skärgårdshavet och i andra vattendrag i södra Finland. Ställvis har växten (phragmites australis, också kallad bladvass) erövrat hela stranden och förhindrar dess användning för rekreation.

Det finns omkring 7 kilo fosfor och 80 kilo kväve i ett ton vass, så man avlägsnar effektivt näringsämnen ur havet genom att skära bort vass. Man förbättrar också vattengenomströmningen och naturens mångfald genom att skörda vass. Den viktigaste effekten gäller i alla fall kolavtrycket för omkring hälften av vassens biomassa är kol. Man får alltså massvis av kol bort ur naturens kretslopp genom att skörda vass.

Man kan använda vass till att bygga tak eller som material för konstverk. Vassen fungerar bra som jordförbättringsmedel, takmaterial, isoleringsmaterial, strö, foder eller växtunderlag. Dessutom kan man göra bioenergi eller biokol av den. Vassen är alltså ett mångsidigt råmaterial, men det utnyttjas mycket lite i Finland för närvarande för kostnaderna för tillstånd, skörd och transport har hittills varit så stora att det inte varit lönande att syssla med skörd i stor skala. Med de pågående projekten kring vass försöker man lösa det här problemet. Åbo Yrkeshögskolas överlärare och klimatansvariga Juha Kääriä som leder vassprojekten säger att man redan kommit en bra bit på väg.

– Inom Leaderprojektet har vi gjort ett stort arbete för att tillsammans med Pargas stad kartlägga vem som äger vattenområdena. Vi har skickat över 600 brev, och huvudsakligen har de som äger vattenområdena förhållit sig positivt till planerna på att avverka vass. Tillstånden har getts till Pargas stad som framöver kan dela ut tillstånd till företagare som sköter skördandet. Avsikten är att under de nästa två åren få loven klara för 1000–3000 hektar, så att företagen kan skörda från dukat bord.

Om man vill bli kvitt vassen helt lönar det sig att göra avverkningen genast efter midsommar då en stor del av näringen flyttat från rötterna upp i växtstammen. Då man skär av vass under vattenytan över ett tillräckligt stort område kvävs den och dör. Om man å andra sidan vill använda vass till exempel som byggnadsmaterial och skörda vass varje år lönar det sig inte att kväva tillväxten.

Vass.
Att skörda vass hör inte till allemansrätten. Man får skära vass i liten skala vid sin egen strand. Om avverkningen är omfattande behövs det tillstånd av vattenområdets ägare och inför klippningen skall man göra en anmälan till den lokala NTM-centralen.

Olika områden har fått tillstånd i Pargas

I det Leaderprojekt som snart avslutas har man jobbat på olika försöksområden i Pargas, till exempel vid Tammiluoto vingårds strand på Lemlax och på naturskyddsområdet kring Brattnäsviken. Vingårdsföretagaren Timo Jokinen har från början deltagit aktivt i projektet.

Här i vår strand breder vassen ut sig hela tiden. Speciellt i sommar var tillväxten kraftig då det var så varmt. Vårt båtfar håller på att helt växa igen!

Man siktar på att ännu i höst pröva klippa vass längs vingårdens strand. Om vassen kommer bort blir vyn öppnare vilket gynnar företagets turismverksamhet. Om man lyckas krossa den skördade vassen tillräckligt fint kan företaget utnyttja den som jordförbättringsmaterial i sin egen äppelträdgård.

Vass.
Stranden vid Tammiluoto vingård är ett av de första objekten där man börjar klippa vass.

Jokinen har allt sedan 1980-talet följt med hur vassen tagit över vattnen kring Lemlax.

– Speciellt orolig är jag för läget i Brattnäsviken. Då vi köpte den här platsen var viken en meter djup, men nu finns det inte ens en halv meter. Vasstillväxten har varit mycket snabb och vidsträckt, konstaterar Jokinen.

Läget i naturen på naturskyddsområdet som fungerar som ett pilotobjekt har noga kartlagts. Platsen har fridlysts med tanke på fågelvattnen, men förutom fåglarna har man också kartlagt områdets groddjur och ryggradslösa varelser.

– Om vi nu på försök klipper vassen där kan vi se hur det påverkar djurlivet, säger Juha Kääriä.

Timo Jokinen och Juha Kääriä.
Tammiluoto vingårds företagare Timo Jokinen (t v) och vassprojektets representant Juha Kääriä på vingårdens brygga. Kääriä hoppas att man i framtiden skall kunna få lantbruksstöd eller annat stöd för att skörda vass.

Företagarna i nyckelposition

Resultaten i Leaderprojektet har fått också andra finansiärer att tro på att det lönar sig att samarbeta för att utveckla näringsverksamhet kring vassen.

NTM-centralen har ur Miljöministeriets medel beviljat Åbo Yrkeshögskola ett femtioprocentigt stöd till projektet som kostar 460 000 euro och som utvecklar nya skördetekniker och logistik tillsammans med företagen, avlägsnar flaskhalsar i kedjans ekonomi och därtill fortsätter med tillståndsprocesserna.

– Till exempel RH-Harvesting Oy i Pargas har byggt en ponton som kan klippa och krossa vassen och binda den till balar. Den kan lasta upp till 100 ton biomassa vilket motsvarar tio hektar vassområden. Det ställs stora förhoppningar på den, men den är inte hela lösningen för man kommer inte in på de grunda strandvattnen med en så stor farkost.

Pargas Fjärrvärme och Finnsementti tänker experimentera med vass som biobränsle. Kiteen Mato ja Multa har grundat en filial i Nådendal där man utvecklar en produkt som kunde ersätta torv som växtunderlag i professionell växthusodling. Ett par företag utreder hur vass lämpar sig som foder och strö. Ett annat företag utvecklar fungerande lösningar för sjötransporterna.

– En stig som inte ännu utforskats är produktionen av biokol. Om man med hjälp av pyrolys förädlar vassen till biokol så hålls kolet borta ur kretsloppet hundratals år. Det kunde bli en bra metod för klimatkompensation. Biokolet kunde användas till exempel för vattenrening eller för grönområdesbyggande.

Egentliga Finlands förbund har för sin del beviljats 70 procents stöd för ett projekt på 95 000 euro som avser att kartlägga mängden vassruggar. Det gjordes en kartläggning år 2006 då man konstaterade att det växer vass på cirka 30 000 hektar längs södra Finlands stränder. Efter det har inte någon ny kartläggning gjorts, men nu får man snart uppdaterad information.

– Vi har tagit prover som ger oss information om hur mycket biomassa vass det finns på en kvadratmeter. Med ledning av bilder från satelliter och drönare kan man beräkna antalet hektar. Man kan till exempel räkna ut att det finns tio ton vass på en hektar vid Tammiluoto vingårds strand, säger Kääriä.

I de nya projekten tillämpas så höga krav på egen finansiering att man också varit tvungen att samla ihop många finansiärer. Flera företag har beslutat att delta, samt Skyddsfonden för Skärgårdshavet, städerna Åbo, S:t Karins och Nådendal samt Åbo Yrkeshögskola.

– Alla parter är entusiastiskt och helhjärtat med i detta, säger Kääriä tacksamt.

Vass och slingorna.
Då man tar bort vass kan andra växter ta plats. Ibland kan man råka ur askan i elden om man instället för vass får slinga (mitt i vassen på bilden). Slingorna kan växa så tätt att man inte kan ta sig igenom växtmassan med båt.

Gamla idéer, nya teknik

Det som framför allt driver vassens tillväxt är den snabba övergödningen av vattendragen. En annan orsak är att man slutat med betesdrift och slåtter.

– På femtio- och sextiotalen fanns det ganska lite vass. Då använde man vassen som djurfoder i skärgården. Man till och med tävlade lite med grannen vart år om vem som kunde skörda de finaste ruggarna, vet Kääriä.

Vasstaken som är så populära i England, Holland och Danmark är också de en gammal idé, och för närvarande är det just som takmaterial som vassen betingar det bästa priset. I samband med ett tidigare projekt hittade man ett gammalt RT-kort (byggnormer) för yrkesmässigt byggande, och det uppdaterade man, så om någon är intresserad av att bygga vasstak hittar hen nu instruktioner i bygginformationskartoteket.

Fiskar och vass.
Att skära bort vassen förbättrar miljön också för fiskarna. Framför vassruggen på bilden ligger ett stim löjor stilla.

Text och bilder: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

 

Paraisten rullahiihtorata tarjoaa vauhdin hurmaa, mutta ei vaarallisia tilanteita!

 

Leader I samma båt – Samassa veneessä myönsi maaseuturahastosta tukea Paraisten uuden rullahiihtoradan rakentamiseen. Tänä kesänä rata on ollut kovassa käytössä, ja ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailutkin keräsivät kiitosta. Rullasuksien ja -luistimien lisäksi radalle pääsee myös perinteisillä suksilla, sillä asvaltoitu reitti toimii talvikaudella hiihtoladun pohjana.

Finbyn hiihtokeskuksella vietettiin syyskuussa 2020 Paraisten rullahiihto- ja rullaluisteluradan avajaisia. Innokkaimmat ehtivät nauttia radasta jo viime syksynä, mutta viimeistään tänä kesänä se on ollut kovassa käytössä. 

– Radan rakentamiseen meni koko viime kesä, mutta se oli sen arvoista! Nyt työ palkitsee, kun näkee, miten hyvin rata on otettu vastaan, kommentoi Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.

Tänäkin kesänä 2,6 kilometrin mittaiselle radalle tehtiin vielä pieniä korjauksia ja loppukesästä päästiin jo järjestämään ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailut.

–  Ihmisiä tuli ympäri Suomen ja kilpailijat antoivat radasta paljon positiivista palautetta. Rata on kilpailuja varten tarpeeksi tekninen, mutta jos ei halua tehdä niin raskasta lenkkiä, radalta voi valita vain sellaiset osuudet, joissa ei ole kovia nousuja, kertoo Johansson. 

Rata sopii siis hyvin kilpailijoiden lisäksi myös kuntohiihtäjille ja vasta-alkajille. Moni onkin uskaltautunut rullasuksille ensimmäistä kertaa nyt, kun lajia varten on oma turvallinen harjoittelupaikka. 

–  Monelle se on iso este, jos joutuu hiihtämään liikenteen sekaan ja sen vuoksi rullahiihtoa ovatkin harrastaneet tähän asti lähinnä kilpahiihtäjät. Mutta täällä on turvallista kokeilla, kun ei ole muuta liikennettä, vaarallisia risteyksiä tai kaivonkansia, selittää Johansson. 

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla.
Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson on iloinen nähdessään, miten iso työ kantaa nyt hedelmää. Hänen omassakin perheessä on neljä kilpahiihtäjää, joilla on nyt hyvät harjoittelumahdollisuudet ympäri vuoden.

Uusi rata on parantanut ennen kaikkea lasten harrastusmahdollisuuksia seurassa. Aikaisemmin rullahiihtotreenit pidettiin liikenteen joukossa, minkä vuoksi nuorimpia hiihtäjiä ei voitu ottaa mukaan. Nyt harjoittelu on turvallista junioreillekin.

Rullasuksien lisäksi radalle voi lähteä myös rullaluistimilla. Valaistu rata on päivittäin vapaassa käytössä ja se pyritään pitämään kunnossa pitkälle syksyyn. 

– Sadekaan ei haittaa, jos rata vain on puhdas lehdistä ja neulasista. Niitä aletaan syksyn tullen harjata tai puhaltaa, kertoo Johansson. 

Keskellä seitsemän lasta rullasukset jalassa ja molemmissa reunoissa aikuinen neuvomassa.
Kuva: Pargas IF.

 Asvaltointi auttaa talvellakin

Radan asvaltointi parantaa hiihto-olosuhteita talvellakin, sillä tasaiselle radalle tarvitaan vähemmän lunta hyvän ladun tekemiseksi. Lisäksi asvalttipohja kantaa latukoneet paremmin, eikä lumi sula asvaltin päältä yhtä helposti. Viime talvenakin Finbyssä pääsi hiihtämään vielä pitkään sen jälkeen, kun muualta oli ladut jo sulaneet. 

Viime talvena uuden radan lähtöpaikalle kasattiin lunta säilöön 4 400 kuutiota, joten toiveissa on, että hiihtämään päästäisiin jo joulukuussa. 

– Nyt meillä oli poikkeuksellisen kuuma kesä, mutta vielä kasa näyttää ihan hyvältä. Jos hyvin käy, saamme säilölumella kilometrin verran latua aikaiseksi. 

Finbyn hiihtokeskuksen hiihtorata on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Viime talvena lumitilanne oli niin hyvä, että pitkästä aikaa kaikki Finbyn ladut olivat käytössä. Asvaltoidulta ladulta pääsee hiihtämään yhteensä lähes 15 kilometriä eri latuja.

Latukartta.
Finbyssä on hyvänä talvena latuja jopa 15 kilometrin edestä.

Pargas IF on ollut useita vuosia Hiihtoliiton luokituksen mukaan Suomen 20 parhaan seuran joukossa.

– Se on aikamoinen saavutus, kun Suomessa on yli 300 hiihtoseuraa, joista osa pääsee laduille jo lokakuussa. Lumiolosuhteet ovat vaikuttaneet paljon harjoitteluun, mutta nyt tilanne tasoittuu, sillä rullahiihto toimii hyvin harjoitteluna hiihtokautta varten, kommentoi Johansson. 

Viime vuosina Pargas IF:n juniorityö on tuottanut tulosta, ja nyt riittää jännitettävää myös aikuisten puolella. Seuraa edustava Anni Lindroos teki läpimurtonsa viime kaudella nuorten suomenmestaruuskisoissa. Pian nähdään, miten kaksi SM-kultaa Paraisille tuonut hiihtäjä pärjää aikuisten sarjassa. 

Yhteinen ponnistus

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä.
Radan lähtöpaikan vieressä on 4 400 kuutiota säilölunta odottamassa seuraavaa hiihtokautta. Lunta on säilötty Finbyssä aikaisemmin sahanpurun alla, mutta nyt apuna on myös lumensuojamattoja.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 60 900 euroa, josta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän myöntämän julkisen tuen osuus oli 39 600 euroa, eli 65 prosenttia. 

– Ilman Leader-tukea tätä ei olisi rakennettu. Lisäksi auttoi se, että kaupunki oli niin myötämielinen ja paikalliset yrityksetkin auttoivat meitä. Ja paljon tehtiin talkoita. Muualla Suomessa samanlaisia ratoja on rakennettu kolminkertaisella budjetilla, tietää Johansson. 

Rullahiihtorata täydentää Finbyn muutenkin vaikuttavaa urheilupalettia. Samalla alueella pääsee harrastamaan golfia, padelia, frisbeegolfia ja maastojuoksua. Elokuun viimeisenä viikonloppuna uusi rata toimiikin SaaristoTrail-polkujuoksutapahtuman lähtöpaikkana. 

 

Janica Vilen

 

Pargas IF esittelee rataa PiffenTV:ssä