Aurajoentien Kulttuurirallia vietetään taas 27.–28.8.

Lautaseinässä kyltti, jossa lukee

 

Aurajoentien Kulttuuriralli avaa Aurajoentien matkailutien nähtävyyksien ovet elokuun viimeisenä viikonloppuna jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mukana on yli 30 kohdetta Liedosta Oripäähän.

Ars Auranmaa ry ja Aurajoentie herää eloon- hanke järjestävät jälleen Aurajoentien Kulttuurirallin, jolloin suuri osa tien varren kulttuurikohteista on auki. Yleisön pyynnöstä tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä lauantaista sunnuntaihin 27.–28. elokuuta. Kohteet ovat auki molempina päivinä klo 11–16 ja sijaitsevat Aurajoentien matkailutien varrella (tie 222, 2255) tai lähistöllä.

Kulttuurirallin aikana matkailutien varrella olevat yritykset, yksityiset henkilöt ja yhdistykset avaavat kotiensa tai maatilojensa ovet konsertteineen, pop up -ravintoloineen ja näyttelyineen.

– Jokainen kävijä löytää varmasti itselleen mieluisia vierailukohteita. Elävää musiikkia on tarjolla useammassa kohteessa. Eikä autottomien tarvitse suinkaan jäädä pelkästään omalle kylälle, sillä tapahtumassa on mahdollisuus kulkea kylien ja kohteiden välillä maksuttomalla linja-autokuljetuksella, sanoo Ars Auranmaan puheenjohtaja Susanna Joki.

Tapahtuman kartat ovat ilmestyneet ja niitä saa tapahtumapäivinä kohteista. Ennakkoon karttaan voi tutustua Aurajoentien Facebook-sivuilla sekä kotisivuilla. Suurin osa kohteista sijaitsee tien varressa, muutamat kohteet ovat kauempana. 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna on tänäkin vuonna hurjasti ohjelmaa, sillä samanaikaisesti toteutuu Aurajoentien Kulttuuriralli, valtakunnallinen Nuku Yö Ulkona -tapahtuma, Aurajokivarsikirppisralli, Aurajoen yömelonta, Linnavuoren yö sekä Lieto-viikko! Lauantaina juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja sunnuntaina Varsinais-Suomen Museopäivää, listaa Aurajoentie herää eloon -hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio.

Tapahtumassa on mukana viime vuodelta tuttuja kohteita, mutta myös uusia helmiä tutustuttavaksi. Esimerkiksi Liedossa pääsee tutustumaan lauantaina kahvimuseoon ja molempina päivinä Liedon kirkkoon. Aurassa Äären tila esittelee sunnuntaina vanhoja käsitöitä ja Auraamossa käynnistetään Runorysä. Pöytyältä on ensi kertaa rallissa mukana legomuseo Vanha Palikka ja Terveydenhuoltomuseo. Määhärissä Pöytyällä tapahtuu koko viikonlopun kansallispukujen tuuletuksesta Turun Sotilaskotiyhdistyksen puffettiin. Oripäässä muun muassa kotiseutumuseo Kivimakasiini on avoinna molempina päivinä.

Tapahtuma tarjoaa paitsi laajan ja tasokkaan kattauksen vierailukohteita, myös mahdollisuuden nähdä oma kotiseutu uusin silmin. Matkailutien tapahtuma mahdollistaa samanaikaisesti kulttuurillisen kokemuksen sekä mahdollisuuden liikkua kansallismaisemassa jokivartta ihaillen. Aurajoentie on listattu koko pituudeltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja Aurajokilaakso on yksi Suomen kansallismaisemista. Matkailutie sai kevään 2022 aikana myös viralliset matkailutiekyltit sekä infotaulut. 

 

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon -hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen ja ystävällisyyteen

Mies ja nainen seisovat pyörätuoliluiskalla.

 

Uudenkartanon kyläyhdistyksen pyörittämä Himolan teatteri esiintyy kesäisin keskellä kaunista maaseutua, Yläneenjoen rannassa. Nykyään kesäteatterista pääsee nauttimaan myös esteettömästi. Esteetön Lystmettä -hanke valmistui vuonna 2021 ja on nyt ehdolla Suomen parhaaksi Leader-kylähankkeeksi.

Pöytyän Yläneellä, Uudenkartanon kyläyhdistyksen lystinpitopaikassa eli Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen. Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukemassa Leader-hankkeessa on parannettu teatterin valaistusta, äänentoistoa ja rinteessä sijaitsevaa katsomoa sekä rakennettu sinne täysin esteetön kulkureitti. 

Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta kertovat, että esteettömän reitin myötä katsomoon pääsee nyt paremmin esimerkiksi pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenrattailla. Lisäksi esteettömyyteen panostetaan palvelussa. 

Lippuja varatessa kannattaa kertoa, jos tarvitsee apua. Me voimme saattaa katsomoon ja tuoda väliaikatarjoilut, Eloranta sanoo.

Teatteriin mahtuu kerrallaan 330 katsojaa. Ennen kaikille penkkiriveille kuljettiin keskikäytävältä, mutta remontin yhteydessä tehtiin kulkureitit myös molempiin reunoihin. Koko alin rivi ja ylin rivi ovat nyt inva-paikkoja, joten esimerkiksi pyörätuolia käyttävät katsojat voivat valita, haluavatko istua edessä vai takana. 

– Ja nyt kun esteettömiä paikkoja on niin paljon, on mahdollista istua vierekkäin vaikka koko seurueen kanssa, Eloranta jatkaa. 

Myös teatterin uusi valaistus ja äänentoisto lisäävät esteettömyyttä, mutta varsinaista induktiosilmukkaa ei saatu mahtumaan hankkeeseen. Äänentoistojärjestelmä on kuitenkin sellainen, johon silmukka sopii, jos sellainen päätetään hankkia myöhemmin. 

Koko kylä esteettömyyden puolesta

Ilmakuva Lystmettän alueesta.
Paalujen päälle tukevasti rakennettu esteetön reitti katsomoon on pitkä ja kiemurteleva, jotta luiska ei ole liian jyrkkä.

Mistä idea esteettömyyden edistämisestä sitten lähti?

– Meidän teatteriin tuli kerran Porin suunnalta bussillinen porukkaa ja heistä lähes kaikilla oli joko pyörätuoli tai rollaattori. Silloin jo palveluamme kehuttiin, mutta ajattelimme, että haluamme palvella vieläkin paremmin. Porukka ikääntyy koko ajan ja ikäihmiset ovat kesäteattereille tärkeä kohderyhmä, puheenjohtaja vastaa. 

Ja on esteettömyydestä iloa muillekin! Toinen kulkureitti vähentää ruuhkaa ja sitä pitkin pääsee näppärästi vaikka lastenrattailla, joten nyt teatterissa voisi järjestää esimerkiksi isoja lasten tapahtumia. Paremmat puitteet edesauttavat myös tilojen vuokraamista ulkopuolisten tapahtumajärjestäjien käyttöön. 

Yhdistyksen mukaan kylämatkailu ja kylien tapahtumat kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää kuitenkin esteettömästi rakennettua ympäristöä – mikä on haaste useissa maaseudun kulttuurikohteissa. Esteettömyyteen pystyy panostamaan jo pienilläkin teoilla, mutta isommat investoinnit maksavat, ja siksi ne voivat jäädä tekemättä, vaikka hyvää tahtoa olisi. 

– Siksi oli hienoa, että saimme hankkeeseen Leader-tukea. Ilman sitä emme olisi pystyneet tätä tekemään, Erkki Markkula toteaa.

Voimaa kuin pienessä kylässä

Etualalla ihmisiä lastenrattaiden kanssa pyörätuoliluiskalla. Takana kaksi ihmistä haravoi.
Uudenkartanon kyläyhdistys järjesti 14. toukokuuta talkoot, joissa siivottiin Lystmettä kuntoon kesäkautta varten. Kuva: Eija Eloranta.

Leader-tuen lisäksi hankkeen toteutumiseksi tarvittiin koko kylän tuki. 

– Talkootunteja oli suunniteltu hankkeeseen 1 014, joten lopetin laskemisen siihen, mutta todellisuudessa talkoita tehtiin vielä paljon sitäkin enemmän. Paljon puhutaan siitä, että ihmisten talkoointo on vähentynyt, mutta kyllä täällä ainakin pystytään aikamoisiin urotekoihin, Eloranta kiittelee.

Lystmettässä myös lähes kaikki rakennukset on tehty talkoilla: esimerkiksi kioski, tanssilava ja rantasauna. Katettu katsomokin on aikoinaan saanut alkunsa kylällä järjestetystä 40 tunnin hirsikurssista, jonka jälkeen työ jatkettiin loppuun talkoilla. Ja jo pelkkään kesäteatterin pyörittämiseen tarvitaan vuosittain noin 80 talkoolaista.

– Meillä on aina riittänyt vapaaehtoisia – jopa kylän ulkopuolelta. Kaikki ovat aina tervetulleita ja jokaiselle löytyy sopiva homma. Meillä on talkoissa aina kivaa ja tarjolla on myös hyvää ruokaa, sanoo Markkula.

– Ja kesän päätteeksi järjestämme aina kiitosjuhlan kaikille kesän talkoolaisille. Kiittäminen on vapaaehtoistyössä tosi tärkeää, Eloranta jatkaa.

Myös Pöytyän kunta avustaa yhdistyksen toimintaa säännöllisesti. 

Leikkipuisto, jossa liukumäki ja muita leikkivälineitä.
Kun Rannanmäen koulu lopetettiin, koulun pihalla olleet leikkivälineet lahjoitettiin Lystmettään!

40 vuotta teatteria

Uudenkartanon kyläyhdistyksen alla toimiva Himolan teatteri viettää 2022 kesällä 40-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden näytelmäksi valittiin Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen kirjoittama Isoheikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, jonka ohjaa Heidi Tuomola.

Pidetyllä ja palkitulla teatterilla on vuodessa kolme ensi-iltaa: yksi juhannuksena Lystmettässä ja kaksi talvikauden aikana kirkonkylän työväentalolla. 

Leader-hanke paransi esteettömyyden lisäksi kesäteatterin muitakin toimintaedellytyksiä. Uuden sisäänkäynnin lisäksi myös vanha sisäänkäynti varastotiloineen uudistettiin. Nyt näyttelijöille ja roolivaatteille on lämmin tila. 

Kesäteatteri tavoittaa parin viikon mittaisen kauden aikana yleensä noin 3 000 katsojaa. 

– Elokuussa on vielä erikseen yönäytöksiä, jotka ovat aina loppuunmyytyjä. Niissä on hieno tunnelma ulkotulien ja valaistuksen ansiosta, kehuu puheenjohtaja. 

Lystmettässä vuodesta 1994

Mies ja nainen laiturilla.
Yläneenjoen veden pinta voi Lystmettän kohdalla vaihdella jopa kolme metriä. Siksi laiturissa on vaijerit, joiden avulla sitä pystytään nostamaan tai laskemaan. Laiturin kohdalla on hyvä hiekkapohja ja rantoja siivotaan talkoovoimin. Laiturilla Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta.

Uudenkartanon kyläyhdistys osti Lystmettän alueen kunnalta vuonna 1994. Nykyisin Lystmettässä järjestetään vuosittain kesäteatterin lisäksi syystori ja joulumarkkinat, tansseja, huukauppoja ja kirpputoreja sekä seurakunnan kanssa yhteistyössä maakirkko. Tanssiperinne oli aikaisemmin suositumpi, mutta viime vuosina tansseja ovat järjestäneet vain paikallisen yrittäjäyhdistyksen aktiivit. 

Yhdistyksen yhteinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin syyskuusta toukokuuhun ja saunarakennuksella järjestetään paljon myös kokouksia ja yksityistilaisuuksia.

Lystmettän historia ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin 90-lukuun.

– Sanotaan, että Uudenkartanon päärakennuksesta on tullut tänne köysirata, jota pitkin on tultu pitämään lystiä tälle alueelle. Kartanonherra perusti tänne vuonna 1891 myös kansakoulun, joka paloi 1900-luvun alkupuolella. Palaneen koulun peruskivet ovat vielä jäljellä, kertoo Erkki Markkula. 

Vihreä saunarakennus.
Sauna lämpeää keskiviikkoisin kaikille. Muina päivinä sitä voi varata yksityiskäyttöön.

Vuoden kylä 2011

Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan.

– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri ne vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, Eloranta muistelee. 

Mies esittelee vaasia.
Vuoden kylälle jaettu kiertopalkinto on jo jatkanut matkaansa, mutta kunnalta saatu palkintovaasi on esillä Lystmettän saunalla.

Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.

– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo. 

Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä. 

Investoinnin jälkeen Lystmettän toimintakeskuksen tilat soveltuvat entistä paremmin myös erityisryhmien tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pitopaikaksi. Kuvassa Lystmettän riukuaitojen sisäpuolella pilkottaa Uudenkartanon tanssilava, johon on myös esteetön kulku!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 73 000 €

Tukiprosentti: 60 %

Aurajoentie valmistautuu uuteen kesään

Aurajoen matkailutien standi ja esitteitä.

 

Kansallismaisemassa mutkitteleva Aurajoen matkailutie tarjoaa kulkijoilleen koskien pauhua, viljavia peltoja, historiallista havinaa kirkoissa ja museoissa sekä herkullisia makuja kahviloissa.  

Viime vuonna paikkansa virallisten matkailuteiden joukossa lunastanut Aurajoentie herää jälleen kesäiseen eloon.

– Aurajoentien matkailutiekyltit eli matkailutien viitoittavat liikennemerkit tullaan pystyttämään tien varteen toukokuun 2022 aikana. Matkailutiekylttejä tulee kaikkiaan 42 kappaletta 70 kilometrin pituiselle matkalle Turusta Oripäähän, kertoo matkailukoordinaattori Susanna Ansio. 

Liikennemerkkien lisäksi kesän 2022 aikana valmistuu tien varren infotaulut, joista yksi on suunniteltu Aurajoentien eteläiseen alkupäähän Turun Maarian kirkon edustalle ja toinen pohjoisen alkupään lähettyville Oripään keskustaan. Lisäksi pystytetään infotaulut Pöytyän Riihikoskelle, Lietoon Vilkkimäen meijerille ja Auraan Auraamon pihalle.

– Uudistamme parhaillaan myös tien painettua palvelukarttaausi painos saadaan jakoon toukokuun lopulla, sopivasti uuden kesäkauden alkuun mennessä, Ansio jatkaa.

Tien varren palvelut, luontokohteet ja nähtävyydet aukioloaikoineen löytyvät kootusti sivustolta aurajoentie.fi.

– Oman matkan suunnitteleminen kannattaa aloittaa tutustumalla sivustoon. Vaihtoehtoisesti voi tutkia myös painettua palvelukarttaa. Karttoja on saatavilla vapaasti tien varren yrityksissä. Kaikille löytyy nähtävää ja koettavaa huolimatta siitä, lähteekö matkaan kävellen, pyörällä, autolla, moottoripyörällä tai suppaillen. Kansallismaisemaa kulkiessa pääsee takuuvarmasti nauttimaan jokimaisemasta, luonnosta, maaseudun rauhasta ja museollisista kahviloista, Ansio lupaa.

Matkailutiellä on tekemistä kaikille! Lapsiperheille sopivat muutaman kilometrin luontopolut. Aktiiviliikkujat voivat pyöräillä koko matkan ja halutessaan tulla bussilla takaisin lähtöpisteeseen tai nukkua maatilan loft-huoneessa. Motoristit voivat ajella tietä ja nauttia kahviloiden tarjonnasta. Turusta voi vuokrata polkupyöriä, jotka voidaan kuljettaa vaikka Aurajoentien pohjoispäähän. Sähköläskipyöriä tai sup-lautoja voi vuokrata matkan varrelta. Julkista liikennettä on tarjolla välillä Turku-Lieto-Aura-Pöytyä-Oripää. Matkailuinfot palvelevat matkailijoita kaikissa tien varren kunnissa.

Paljon tapahtumia tulossa!

Tulevana kesänä tien varrella toteutetaan tapahtumia erilaisilla teemoilla.

  • 19.4. klo 18–19.30: Innostu ja Osallistu -webinaari Teams-yhteydellä
  • 13.–19.6. Aurinkoviikko
  • 18.6. Avoimet Ovet Aurajoentiellä – tien yritykset ja toimijat tutuiksi
  • 1.7. Micke & Leftyn blues-konsertti Oripäässä
  • 6.8. Aurajoki SUP 2022
  • 19.–28.8. Lieto-viikko
  • 27.–28.8. Aurajoentien Kulttuuriralli

Aurajoentien matkailutie kulkee Turusta Oripäähän asti valtakunnallisesti arvokkaalla Aurajokilaakson maisema-alueella. Vanha keskiaikainen tielinja, johon Aurajoentie
perustuu, alkaa Turun Suurtorilta, kulkee Raunistulan läpi ja Maarian kirkon ohi kohti Auraa (tie 222). Matkailutie halkoo Liedon kuntaa, Auran keskustaajaman ja Pöytyän
Riihikosken päättyen Oripään keskustaajaman koillispuolelle. Tämä Aurajoen länsirantaa kulkeva vanha ja historiallinen tie on tunnettu Museoviraston rekistereissä Varkaantienä,
ja se kuuluu Museoviraston luokkaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon -hanke sekä Aurajoentie kyltit kuntoon -hanke. Hankkeita hallinnoi Auran kunta ja niitä rahoittavat EU:n maaseuturahastosta Leader Jokivarsikumppanit ja Varsin Hyvä. Mukana ovat myös Liedon, Pöytyän ja Oripään kunnat.

Willa Vanhala on kodikas koirahoitola maaseudun rauhassa

Nainen esittelee koirien älypeliä, johon piilotetaan herkkuja.

 

Loimaalainen Jenni Virtanen toteutti Leader-tuen avulla haaveensa omasta koirahoitolasta. Koronavuosien aikana koiria on rekisteröity jopa 17 prosenttia enemmän kuin tavallisesti, joten lemmikkien palveluille on nyt kysyntää!

Jenni Virtanen valmistui eläintenhoitajaksi Ammattiopisto Liviasta vuonna 2016.

– Tein päättötyöni koirahoitoloista ja siitä asti olen haaveillut omasta yrityksestä. Ajatus jäi muhimaan ja vuonna 2018 kävin yrittäjäkurssin, jonka aikana tehtiin liiketoimintasuunnitelma. Vuonna 2019 minulla loppui työt Turussa eläintarvikeliikkeessä ja samaan aikaan Loimaan seudulla oli lopettamassa kaksi koirahoitolaa. Silloin ajattelin, että tässä on nyt hyvä sauma aloittaa!

Kun muut hidastivat elämäänsä koronakriisin keskellä, Virtanen lähti esittelemään pankille koirahoitolan piirustuksia ja kustannusarviota. Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit myönsi hankkeelle 20 prosentin investointituen. Rakentaminen alkoi vuonna 2020 ja juhannuksena 2021 loimaalainen Koirahoitola Willa Vanhala otti vastaan ensimmäiset asiakkaansa. 

– Täällä on yhdeksän huonetta, mutta toki saman perheen koiria voi majoittaa yhteiseen huoneeseen. 14 alkaa olla maksimimäärä, sillä jokainen koira kuitenkin lenkitetään yksitellen kolme kertaa päivässä, Virtanen kertoo. 

Nyt kun koronarajoitukset ovat loppuneet ja ihmiset ovat alkaneet taas matkustella, on hoitolassa välillä ruuhkaakin. Esimerkiksi pääsiäisenä talo oli täysi ja kesäksi on jo paljon varauksia. 

– Suurin osa koirista viettää täällä viikonlopun tai loma-aikana kokonaisia viikkoja. Mutta on meillä tarjolla ihan päivähoitoakin. Minulla on muutama vakiasiakas, jotka käyvät säännöllisesti hoidossa lyhyitä pätkiä. Ja voi koiran tuoda hoitoon vaikka vain juhlien ajaksi. 

Maalaismaisemassa talo, jota ympäröi koiratarha.
Willa Vanhalaan tulee paljon asiakkaita kauempaakin. Loimaa on sopivasti monen reitin varrella ja toisaalta moni turkulainen on varta vasten valinnut Willa Vanhalan hoitopaikaksi, koska koirat viihtyvät siellä hyvin!

Luottamus voitetaan varmoilla otteilla

Virtasella on itsellään viisi koiraa kotona ja hänen äitinsä kasvattaa koiria, joten nuori yrittäjä on saanut kasvaa koko elämänsä koirien keskellä. Vaikka hoitolassa on isojakin koiria ja osa saattaa olla eroahdistuksen vuoksi varautunut, Virtanen saa voitettua kaikkien luottamuksen varmoilla otteillaan sekä rennolla ja rauhallisella olemuksellaan. 

– Toiset koirat ovat täällä ihan lunkisti, mutta jotkut kaipaavat enemmän silittelyä, hierontaa ja rapsutusta rentoutuakseen. Illalla sammutan valot ja lähden pois vasta kun kaikki ovat rauhoittuneet yöpuulle. Koirat tottuvat yleensä nopeasti hoitolan rutiineihin ja päiväjärjestykseen. 

Virtanen asuu itse kuuden kilometrin päässä Mellilän keskustassa, mutta hänen äitinsä asuu hoitolan vieressä ja toimii tarvittaessa yöpäivystäjänä. Yrittäjä suunnittelee itselleen omakotitaloa hoitolan kanssa samalle tontille, mutta vielä ei ole rakentamisen aika. 

Nainen ulkoiluttaa koiraa.
Jenni Virtanen ulkoiluttamassa vakiasiakastaan Pinkkiä, jossa on kanariandoggia ja cane corsoa.

Pelikasinosta tuli koirien suosikki

Hoitolassa on lisäpalveluna myös koirien pelikasino, johon kuuluu pallomeri ja aktivointihetki älypelien parissa. 

– Kasino on ollut tosi tykätty! Koirat haistavat heti, että peleissä on nameja piilossa ja jos ne eivät meinaa hoksata, miten pelit toimivat, niin olen koko ajan apuna opastamassa, Virtanen kertoo. 

Lisäpalveluna voi ostaa myös esimerkiksi pesuhetken, kynsien leikkuun tai takkujen selvityksen. Muutoin päivät hoitolalla kuluvat samaa rataa. Jokaisella on omassa huoneessaan luukku, josta pääsee ulkoilemaan omaan tarhaan. Omassa huoneessa voi leikkiä kotoa tuoduilla leluilla tai pureskella luuta. Moni vain lepäilee, sillä hoidossa oleminen usein väsyttää. 

Ruuat voi ostaa hoitolasta, mutta suurin osa koirista syö omia ruokiaan. Kun paikka on vieras, on hyvä, että ruoka on tuttua!

Pienessä huoneesa koiran sänky, matto sekä ruoka- ja juomakuppi.
Jokaisella koiralla on hoitolassa oma huone, josta pääsee ulkoilemaan luukun kautta tarhaan.

Yrittäjyys ylitti odotukset

Yrittäjäksi ryhtyminen on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. 

– Kaikki on mennyt paremmin kuin osasin odottaa! Tässä elämäntilanteessa tuntuu hyvältä tehdä paljon töitä, mutta pitkällä tähtäimellä toivon, että saisin työllistettyä jonkun toisenkin. 

Leader-tuesta Virtanen on iloinen ja kiitollinen. 

– Hakuprosessi oli ihan selkeä ja sain hyvät ohjeet. Vielä puuttuu pari ränniä ja yksi kestävämpi lattiapinnoite ja sitten hanke on valmis!

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat kulttuuria 3,5 miljoonalla

 

Leader-rahoituksella kehitetään maaseudun elinvoimaa paikallisista lähtökohdista käsin. Kulttuurihankkeiden tukeminen palvelee tarkoitusta erinomaisesti, sillä kulttuuri luo maaseudulle hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, viihtyvyyttä ja vetovoimaa. 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat tukeneet ohjelmakauden 2014–2022 aikana kulttuuria 3,5 miljoonalla eurolla. Tuen avulla paikallisella maaseudulla on toteutettu yhteensä 132 kulttuuria edistävää hanketta, joiden kokonaiskustannukset nousevat 5,3 miljoonaan euroon. 

– Paikallisen kulttuurin tukeminen ja ylläpitäminen kuuluu ihan Leader-periaatteisiin. Tukemalla paikallista kulttuuria tuetaan samalla kunkin alueen omaa identiteettiä, kommentoi Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio. 

Kulttuuritoiminta on kärsinyt koronakriisin aikana paljon. Kun yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa aueta, on tärkeää saada elvytettyä nopeasti myös maaseudun kulttuurikenttää. Sainio näkee, että juuri paikallisella kulttuurilla on vahva vaikutus ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Siksi maaseudun pienten kulttuurihankkeiden tukeminen on nyt erityisen tärkeää. 

– Lisäksi kulttuurin tukeminen on tärkeää siksi, että sillä on niin valtava merkitys yhteisöllisyyden ylläpitämisessä, Sainio jatkaa. 

Oma kulttuuri sitoo ihmisiä kotiseutuunsa ja motivoi sitä kautta toimimaan yhteiseksi hyväksi. Yhteisöllisyyden voima näkyy myös Leader-työssä. Tämän ohjelmakauden aikana Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa on tehty jo pitkälti yli 100 000 tuntia talkootyötä.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmillä on ollut vuosien 2014–2022 aikana myönnettävissä yhteensä 24,9 miljoonaa euroa, josta kulttuurihankkeisiin on käytetty 3,5 miljoonaa euroa, eli 14 %.

Tapahtumia, näyttelyitä ja investointeja

Varsinais-Suomen Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa on tehty monenlaisia kulttuuritekoja: 131 tuetusta kulttuurihankkeesta 30 on keskittynyt kulttuuritilojen rakentamiseen tai korjaamiseen. 27 hankkeessa on luotu uusi tapahtuma, mutta vielä useampaan hankkeeseen on sisältynyt tapahtumia osana laajempaa kokonaisuutta. 22 hankkeessa on tehty näyttelyitä tai kulttuuriopasteita. 17 hankkeessa on tehty kulttuuria tukevia investointeja. Maaseudulle on hankittu esimerkiksi soittimia ja äänentoistolaitteita. 

Leader-hankkeissa on myös tallennettu paikallista historiaa esimerkiksi kirjoittamalla historiikkeja ja luomalla digitaalisia kotiseutuarkistoja. Lisäksi hanketoteuttajat ovat tutkineet paikallisia kulttuuriperinteitä ja kehittäneet niiden pohjalta uutta toimintaa tähän päivään. 

Oman kotiseudun parhaaksi

Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Ryhmillä on vuosien 2014–2022 aikana myönnettävissä yhteensä 24,9 miljoonaa euroa. Kulttuurihankkeiden saama osuus 3,5 miljoonaa euroa on koko rahoituksen määrästä noin 14 %.

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten miten omaa kotiseutua kannattaa kehittää. Siksi Leader-rahoituksesta päättää paikallisista ihmisistä koottu hallitus. Leader-rahoituksesta 42 % tulee EU:n maaseuturahastosta, 38 % valtiolta ja 20 % alueen kunnilta. Rahoitusta voivat hakea esimerkiksi maaseudun yhdistykset, kunnat, seurakunnat ja muut yhteisöt sekä mikroyritykset, oppilaitokset ja säätiöt. Leader-hankkeen tulee aina hyödyttää mahdollisimman monia. Tukea ei voi saada jatkuvan toiminnan ylläpitämiseen, vaan Leader-hankkeissa luodaan aina jotain uutta.

 

Esimerkkejä tuetuista kulttuurihankkeista:

Someron Kulttuurigalleria pystyyn Leader-tuella

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

Lisätyllä todellisuudella leikittelevä UkiAR opastaa Uudenkaupungin historian pariin

Loimaalla tehdään Leader-tuella musiikkinäytelmää taiteilija Viljo Marttilasta

Uusi pyhiinvaellusbuumi innosti kunnostamaan Pyhän Henrikin tietä

Kesä täynnä tapahtumia! Aurajoentie kutsuu seikkailulle kansallismaisemaan!

Varsin hyvät vanhat pelakuut kantavat mukanaan kauniita tarinoita

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

Suomen vanhimman tien varrelle kunnostettiin upea uimapaikka

Uusi pyhiinvaellusbuumi innosti kunnostamaan Pyhän Henrikin tietä

Talvinen maisema, jossa näkyy kaksi ihmishahmoa kaukana.

 

Pyhiinvaelluksen kultakausi sijoittuu keskiajalle, ja nyt se on taas uudessa nousussa. Pyhiinvaellusreittejä on saatu sähköisille kartoille, mikä on osaltaan innostanut ihmisiä vaelluksille. Lisäksi ne tarjoavat juuri sitä rauhaa, hiljaisuutta, arjesta irtautumista ja itsensä haastamista, mitä nykyajan ihmiset kaipaavat. 

Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti Pyhän Henrikin tie kulkee 140 kilometrin matkan Kokemäeltä Turun Tuomiokirkkoon. 

– Piispa Henrik vietti perimätiedon mukaan viimeisen yönsä Kokemäellä tammikuussa vuonna 1156. Sieltä reitti jatkuu Köyliönjärven kirkkokarille, jonka läheisyydessä Henrik sai surmansa, kertoo Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa. 

Piispa Henrikin ruumis kuljetettiin Köyliönjärveltä Nousiaisiin Säkylän, Pöytyän Yläneen ja Mynämäen kautta. Pyhiinvaellusreitti kulkee niitä samoja teitä, joita pitkin perimätiedon mukaan härät vetivät ruumiinkin. Nousiaisiin rakennettiin Pyhän Henrikin kirkko, jossa on nähtävillä myös Pyhän Henrikin sarkofagi. 

Kesäkuun 18. päivänä vuonna 1300 osa pyhäinjäännöksistä siirrettiin juuri edellisenä päivänä käyttöön vihittyyn Turun Tuomiokirkkoon. 

– Sen vuoksi reitin viimeinen osa eli Nunnapolku kulkee Nousiaisista Maskun Nunnalähteen kautta Ruskon kirkolle ja sieltä edelleen Turkuun Maarian kirkon, Koroistenniemen ja Katariinan kirkon kautta aina kansallispyhättöömme Turun Tuomiokirkkoon, Elomaa kertoo. 

Mies tummassa takissa ja punaisessa pipossa, takana luminen maisema.
Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa Turun Koroistenniemellä, joka on osa Pyhän Henrikin tietä.
Valkoinen risti lumisessa maisemassa.
Piispanistuin on siirretty nykyiselle paikalleen Koroisilta vuonna 1300. Sen jälkeen alue jäi unholaan, kunnes 1800–1900-lukujen vaihteessa niemeä alettiin tutkia uudelleen.

Pyhän Henrikin tie eläväksi!

Pyhän Henrikin tie merkittiin maastoon uudelleen 1970-luvulla paikallisten asiantuntijoiden, museoviranomaisten, historioitsijoiden ja arkeologien yhteistyöllä. Sen jälkeen siellä on järjestetty säännöllisesti ekumeenisia ja muita pyhiinvaelluksia sekä lasten ja nuorten polkupyörävaelluksia, mutta omatoimisia pyhiinvaelluksia on ollut käytännössä mahdotonta tehdä.

Elokuussa 2020 Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys aloitti Leader-hankkeen, jonka aikana on tarkoitus luoda puitteita ja mahdollisuuksia reitin hyödyntämiselle myös järjestettyjen vaellusten ulkopuolella.

– Hankkeessa reitti lisätään sähköisille kartoille ja merkitään maastoon kunnolla niin, että kuka tahansa voi lähteä eksymättä matkaan. Lisäksi hankkeessa tehdään reitille uudet opasmateriaalit ja uusi logo. 

Hanke jatkuu vielä vuoden 2023 puolelle, mutta vuoden 2022 kesään mennessä on jo tarkoitus tehdä maaston kunnostustyöt ja saada reitti kartalle. Iso työ on tehty jo siinä, että reitistä on solmittu kirjalliset sopimukset lähes kaikkien maanomistajien kanssa. Tähän asti reittiä on saanut kulkea 70-luvulla tehtyjen suullisten sopimusten nojalla. 

Tällä hetkellä omatoimisia vaelluksia hankaloittaa myös se, ettei reitin varrella ole juurikaan majoitus- tai ruokailumahdollisuuksia. Myös niitä yritetään hankkeen aikana saada tarjolle yhteistyössä paikallisten yritysten, yhdistysten, seurakuntien ja aktiivisten asukkaiden kanssa. 

Ekologisuuskin huomioidaan hankkeen aikana. Kun paikallinen pyhiinvaellusreitti tulee kuntoon, ihmisten ei tarvitse lentää vaeltamaan Santiago de Compostelaan tai muihin kauempana sijaitseviin kohteisiin. Myös reittiä merkitsevät muovinauhat vaihdetaan hankkeen aikana johonkin ekologisempaan ja kestävämpään materiaaliin. 

Hanke toteutetaan EU:n maaseuturahaston tuella, jonka ovat myöntäneet reitin varrella toimivat Leader-ryhmät: Varsin Hyvä, Ravakka, Jokivarsikumppanit, Pyhäjärviseutu ja Karhuseutu.

Pyhiinvaelluksen suosio kasvussa

Jouni Elomaa on tehnyt ensimmäisen pyhiinvaelluksensa 80-luvulla – nimenomaan Pyhän Henrikin tiellä. Useina vuosina hän toiminut oppaana kesäkuun yhteisillä vaelluksilla. Vuosikymmenten aikana pyhiinvaellus on muuttunut pienen porukan vuosittaisesta rituaalista yleiseksi hiljentymisen ja arjesta irtautumisen keinoksi. 

– Kyse on sellaisesta meidän aikamme herätysliikkeestä – paino sillä jälkimmäisellä sanalla, koska tämä on ihan konkreettista liikettä, Elomaa toteaa. 

– Pyhiinvaelluksiin liittyy kiirettömyyttä, vapautta ja sellaista slow-liikettä, joka tänä päivänä on niin suosittua. Nyt halutaan irtautua sellaisesta jokapäiväisestä hektisyydestä ja kaiken mukanaan kantamisesta, hän jatkaa.

Lisäksi Elomaa muistuttaa, että pyhiinvaellukset ovat universaali ilmiö.

– Niitä on ollut jo ennen kristillisiä kirkkoja, ja niitä on edelleen kaikissa suurissa maailman uskonnoissa. Ja pyhiinvaelluksia voi tehdä myös aika sekulaareihin kohteisiin. Ihmiset käyvät esimerkiksi Elviksen Gracelandissa, Jim Morrisonin haudalla tai Leninin mausoleumissa. 

Matkailullisesti pyhiinvaelluksissa yhdistyy elämysmatkailu, luontomatkailu, kulttuurimatkailu ja monia muita aspekteja – joten ei ihme, että ne kasvattavat suosiotaan.

Pyhiinvaeltajien koti avattiin Turun Tuomiokirkkoon

Turun Tuomiokirkon pormestarin kappelissa sohvia, säkkituoleja ja muuta pyhiinvaelluskeskuksen rekvisiittaa.
Pyhiinvaelluskeskus Turun Tuomiokirkossa on uusi kohtaamispaikka pyhiinvaeltajille ja vaeltamisesta kiinnostuneille.

Kesäkuussa 2021 Turun Tuomiokirkkoon avattiin Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus, joka tavoitti jo ensimmäisen vuoden aikana tuhansia kävijöitä. Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinahon mukaan Tuomiokirkko on keskukselle otollinen paikka, sillä se on useiden suomalaisten pyhiinvaellusreittien solmukohta. 

– Tänne päättyy Pyhän Henrikin tie, joka on Suomen vanhin pitkä historiallinen pyhiinvaellustie. Toinen keskiaikainen reitti Jaakontie kulkee Hämeen Härkätietä pitkin Tuomiokirkon kautta Rymättylään ja liittyy sieltä eurooppalaisiin Jaakon reitistöihin ja Santiago de Compostelaan. Lisäksi tämä on Pyhän Olavin reittien solmukohta. Mannerreitti kulkee Savonlinnasta halki Suomen Turun Tuomiokirkkoon. Merireitti taas kulkee Tuomiokirkosta Trondheimiin. Myös Agricola-kävely ja Aurajoen pyhiinvaellukset liittyvät Tuomiokirkkoon. Ja Turun Tuomiokirkko on jo itsessäänkin historiallisesti merkittävä pyhiinvaelluskohde, hän listaa.

Vaaleahiuksinen nainen villapaidassa Turun Tuomiokirkossa.
Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho kannustaa ihmisiä kokeilemaan pyhiinvaellusta vaikka ensin yhteen kirkkoon, sitten kirkosta kirkkoon ja sen jälkeen pidemmille reiteille.

Pyhiinvaelluskeskus tarjoaa tietoa pyhiinvaelluksesta sekä suomalaisista ja eurooppalaisista pyhiinvaellusreiteistä. Sinne voi mennä aloittamaan matkansa tai suunnittelemaan tulevia vaelluksia, kohtaamaan ihmisiä tai hiljentymään yksin. Sieltä löytyy myös pyhiinvaelluspasseja, joita osalla reiteistä käytetään.

Keskus toimii Pormestarin kappelissa, jonka moni kirkon kävijöistä muistaa lattiasta löytyvistä kissan tassun jäljistä.

– Yksi lapsikävijä löysi 18 tassunjälkeä. Lapset saavat täällä myös leikkiä ja värittää tai istua vaikka säkkituoleihin lukemaan kirjoja, kertoo Papinaho. 

Kissan tassun jälkiä kivilattiassa.
Keskiaikaiset kissan tassun jäljet lattiassa kiinnostavat erityisesti pyhiinvaelluskeskuksen lapsivieraita.

Monet lapset ovat innostuneet myös pyhiinvaelluskeskuksen tarjoamista 360-virtuaalikierroksista muun muassa Turun Koroistenniemelle, Kaarinan Ravattulan Ristimäelle ja Liedon Vanhalinnaan. 

Pyhiinvaelluskeskus on auki aina kirkon aukioloaikoina eli joka päivä klo 9–18. Talvikaudella henkilökunta on paikalla aina keskiviikkoisin. Keskuksen taustalla on Turun kaupungin, luterilaisen kirkon ja lukuisten muiden toimijoiden yhteistyö.

– Toivon, että uusi pyhiinvaelluskeskus kannustaa osaltaan erilaisia vaeltajia matkalle, Papinaho päättää.

 

Jouni Elomaa ja Annastiina Papinaho esittelevät pyhiinvaellusta myös 1.2.2022 järjestettävässä webinaarissa. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan viimeistään 27.1.2022:

Webinaari kylämatkailusta, pyhiinvaelluksesta ja historiallisten reittien kehittämisestä tulossa 1.2.2022

Joulupukki pääsee perille vaikka Auran keskustaan rakennetun Sisupuiston kautta

Tumma kuva, jossa joulupukki nousee laiturilta ja vasemmassa alakulmassa teksti: Jos ei jouluna ole lunta...

 

Maanantaina 20. joulukuuta Maaseutuverkoston Hyvän Leader-mielen joulukalenterista paljastui Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden joulukortti, jossa Jokivarsikumppaneiden väki toivottaa kaikille hyvää joulua seuraavin saatesanoin:

Maaseutua kehitetään, jotta me kaikki voisimme paremmin – nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuuteen varautuminen onkin yksi Leader-toiminnan kulmakivistä. Kuvassa näkyy Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden rahoittaman Leader-hankkeen tulos: Sisupuisto. Auran keskustaan rakennettu laituri takaa sen, että joulupukki pääsee tuomaan maaseudun lapsille lahjoja riippumatta siitä, ovatko tulevaisuuden joulut lumisia vai eivät. Vanhan pukin on mukava nousta savista Aurajoen rinnettä ylös Sisupuiston katsomon keskellä kulkevia kuntoportaita pitkin. Joulupukin lisäksi kuntoportaat, ulkonäyttämö ja laituri on tarkoitettu kaikkien alueen asukkaiden ja alueella vierailevien käyttöön.
***

Sisupuisto-hankkeen toteutti Lions Club Aura / Sisu. Puisto valmistui heinäkuussa 2021 ja on nyt päivittäin muun muassa kuntoilijoiden käytössä.

– Monia nuoria perheitä on tavattu eväsretkellä. Laiturilla on ollut onkijoita, uimareita ja muita vesillä liikkujia. SUP-lautoja saa vuokrata läheisestä Auraamon kesäkaupasta, kertoo Lions Clubin hankevastaava Hannele Tanner-Penttilä.

Uusi puisto toimii myös tapahtumapaikkana. Sisupuiston lavalla on  muun muassa stand up -komiikkaa, lavarunoutta, ohjattuja liikuntahetkiä ja päiväkodin joulujuhla. Torstaina 30.12. on luvassa seurakunnan järjestämä kynttilähartaus.

– Lava on yhdistysten, yritysten, yksityisten ja esiintyjien varattavissa Auran kunnan kautta maksutta, jos tapahtuma on maksuton. Tapahtuman järjestäjä saa silloin käyttöönsä myös alueen kioskin, jonne järjestää itse myytävät tuotteet. Jos tapahtuma on maksullinen, silloin kunta perii 50 euron maksun. Portaiden kayttö ja kuntoilu ovat luonnollisesti aina maksutonta, Tanner-Penttilä tiedottaa.

Lions Clubin mukaan Sisupuiston alkusysäyksenä oli alun perin löytää keinoja diabeteksen torjuntaan.

– Klubissa oli jo usein mietitty erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja lisättynä aiheeseen liittyvillä luennoilla, mutta toteutukset olivat jääneet vain muutamiin satunnaisesti järjestettyihin diabeteskävelyihin. Hyvin nopeasti päädyttiin tutkimaan mahdollisuutta rakentaa kuntoportaat Auran keskustaajamaan, jotta asukkailla olisi mahdollisuus ohi kulkiessaankin poiketa tekemään porraslenkki eikä matkaan tarvitsisi erikseen valmistautua ja lähteä autolla naapurikuntaan portaat löytääkseen. Erityisen tärkeää ikääntyville on pitää huolta jalkalihasten kunnosta, jotta voivat elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan itsenäistä elämää, siksikin portaiden tuli olla lähellä, Tanner-Penttilä taustoittaa.

Kun työryhmä kävi Auran keskustassa tutustumassa pankkirakennuksen ja kerrostalojen väliin rakentamattomaksi jääneeseen rinteeseen, he huomasivat, että paikka olisi otollinen vaikka laululavalle.

– Ja niin hanke laajeni kuntoportaiden lisäksi esiintymislavaksi ja rinteen penkkikatsomoksi. Tontti oli pankin, mutta pankki myi pääosan alueesta kunnalle ja LC Aura/Sisu on nyt kunnan vuokralaisena ja pieneltä osin myös pankin vuokralaisena. Alue on näin klubin hallinnassa 10 vuoden ajan, minkä jälkeen se siirtyy kokonaan kunnalle.

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit myönsi Lions Clubin hankkeelle maaseuturahaston tuen. Lisäksi hanketta rahoitti Arne Ritari-säätiö.

Kuvakollaasi Sisupuiston tapahtumista.
Kuvakooste Sisupuiston tapahtumista: Lions Club Aura / Sisu.

 

Maaseutuverkoston joulukalenteriin pääset klikkaamalla tästä!

Juttu Sisupuisto-hankkeen alkuvaiheesta ilmestyi Haloo maaseudussa 13.8.2020:

Lions Club Aura/Sisu kutsuu Aurajoen rannalle talkoisiin

Loimaalla tehdään Leader-tuella musiikkinäytelmää taiteilija Viljo Marttilasta

Pääskynpesän punainen rakennus.

 

Onkijoella harmonikkansa kanssa tanssimusiikkia säveltänyt Viljo Marttila nousee oman kylänsä harrastajateatterin ensi vuoden näytelmän päätähdeksi. Elämäkerrallinen musikaali on kerännyt yhteen kymmeniä kyläläisiä! 

Haara–Onkijoen kyläyhdistys esittää Loimaalla lokakuussa 2022 musiikkinäytelmän paikallisen taiteilijan Viljo Marttilan (1910–1995) elämästä hänen itsensä säveltämällä musiikilla höystettynä. Puutarhurin valssin näytökset tullaan järjestämään kyläyhdistyksen tukikohdassa, eli Pääskynpesässä.

– Viljo Marttila asui tässä ihan 500 metrin päässä. Hän oli ammatiltaan maalari, mutta kun hän jäi eläkkeelle 60-luvun lopulla, hän alkoi säveltää, kertoo näytelmän käsikirjoitusprojektissa mukana ollut Elsa Hietala. 

Marttila ehti säveltää yli sata kappaletta, suurimmaksi osaksi iskelmää ja tanssimusiikkia. Omat kappaleensa hän sävelsi ja esitti harmonikalla, mutta lisäksi hän soitti ainakin viulua ja pianoa. 

Näytelmä kantaa sen kappaleen nimeä, joka toi hänet valtakunnallisesti ihmisten tietoisuuteen, sillä Puutarhurin valssi -kappaleen jälkeen Yle kävi tekemässä hänestä dokumentin, joka esitettiin televisiossa. 

Musiikkiuran lisäksi Marttila tuli tunnetuksi maisematauluistaan ja puutarhastaan. Onkijoen rannalla sijainnutta puutarhaa käytiin aikanaan ihmettelemässä bussilasteittain. 

Paikallinen työryhmä

Kaksi naista istuu Pääskynpesällä.
Sari Jokela (vas.) vastaa näytelmän musiikista ja Elsa Hietala on tehnyt suuren työn käymällä läpi Viljo Marttilasta tehtyjä lehtijuttuja ja haastattelemalla kyläläisiä.

Näytelmän ovat käsikirjoittaneet yhdessä kylällä itsekin asuva Elsa Hietala ja loimaalainen musiikkiteatteriohjaaja Merikerttu Mutala. Hietala on ammatiltaan historioitsija ja aktiivinen musiikin harrastaja, joten samalla kylällä asuneen Marttilan tuotanto ja elämänvaiheet olivat hänellä jo hyvin hallussa. Hän vastasi tausta-aineiston keräämisestä ja Mutala dramatisoinnista. 

Viljo Marttila sai elinaikanaan paljon mediahuomiota, joten aineistoa hänen elämästään oli hyvin saatavilla. Silti Hietala lähti keräämään myös kyläläisten omia muistoja paikallisesta taiteilijasta. 

Kaikki muistavat, että hän hymyili aina. Ja itsekin muistan hänen olleen hyvin ystävällinen ja auttavainen ihminen. Yhtään negatiivista muistoa en hänestä ole kuullut. 

Näytelmän musiikista ja sen harjoittamisesta vastaa niin ikään loimaalainen Sari Jokela. Hänen kokoamastaan orkesterista löytyy jo rummut, basso, kitara, harmonikka ja huilut. Viulistia vielä etsitään. 

– Musiikki elää ajassa, joten näytelmässä tuttuja kappaleita tullaan esittämään vähän uudenlaisella otteella, hän paljastaa. 

Viljo Marttilan musiikki on yhdistänyt Jokelaa ja Hietalaa jo aiemminkin. Kaksikko on esittänyt Marttilan kappaleita joka kesä pidetyssä kyläyhdistyksen laulutapahtumassa. Tähän näytelmään idea tuli kuitenkin muilta kyläläisiltä. 

Neljä Viljoa näyttämöllä

Seinällä kehyksissä kuva teatteriporukasta.
Haara–Onkijoen kyläyhdistys on tehnyt teatteria jo pitkään. Ensin kyläläiset järjestivät perinnepäivien yhteydessä esityksen 1800-luvun perinnehäistä ja siitä projektista innostuneina he alkoivat tehtailla omia näytelmiä.

Näyttelijöitä on yhteensä parikymmentä lähes vauvasta vaariin – ja muuta väkeä vähintään saman verran kahvinkeittäjistä katsomon rakentajiin ja liikenteenohjaajiin. Monelle työryhmän jäsenelle Viljo Marttila oli henkilökohtaisesti tuttu, mikä lisäsi innokkuutta osallistua. 

Näytelmässä käydään läpi Marttilan elämän kaikkia vaiheita ja siksi päärooliin tarvittiin neljä eri-ikäistä näyttelijää, joista nuorin on 11-vuotias. Näytelmän ensimmäinen osa sijoittuu Punkalaitumelle, josta Marttila on kotoisin. Toinen puoli sijoittuu Onkijoen kylään, johon Marttila muutti rakastuttuaan kylällä asuneeseen Helvi Rajalaan, josta tuli hänen vaimonsa.

Marttilan hahmon lisäksi näyttämöllä nähdään useita muitakin kyläläisille tuttuja henkilöitä, jotka liittyvät taiteilijan tarinaan, esimerkiksi soittokavereita ja ystäviä.

– Aloitamme harjoitukset tammi–helmikuun vaihteessa ja silloin tehdään viimeiset viilaukset myös käsikirjoitukseen. Täällä on perinteisesti toimittu niin, että ensin kerätään porukka kasaan ja sitten kirjoitetaan jokaiselle rooli, kertoo Hietala. 

Leader-tukea hyödynnetty jo kolmeen kertaan

Pääskynpesän pihapiiri.
Haaran ja Onkijoen yhteinen kyläyhdistys toimii Pääskynpesässä, joka on rakennettu parikymmentä vuotta sitten Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tuella. Kuvassa oikealla näkyy vuonna 2016 niin ikään Leader-tuella rakennettu leikkipaikka.

Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry on myöntänyt teatterihankkeelle Leader-tukea. 

– Olisi ollut aika vaikea lähteä liikkeelle ilman rahoitusta nyt, kun kaikki olivat koronan jäljiltä omissa poteroissaan. Juuri tällaisena korona-aikana tuntuu todella hyvältä, että voimme palkata ammattiohjaajan, kommentoi Hietala. 

– Enkä keksi montaa parempaa tapaa elävöittää kylää ja kerätä ihmisiä yhteen, hän lisää.

Leader-tukea on hyödynnetty kyläyhdistyksessä ennenkin. Vuonna 2016 kylätalon pihalle valmistui uusi leikkipaikka, joka osaltaan tukee kylätalon toimintaa ja palvelee ennen kaikkea kylällä asuvia lapsiperheitä. Ja myös 2000-luvun alussa valmistunut Pääskynpesä on saanut tukea Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneilta. 

Pääskynpesä on nykyisin paitsi kyläyhdistyksen myös muiden paikallisten yhdistysten tukikohta. Saman katon alla toimii muun muassa työväenopiston harrastuspiirejä, Loimaan metsästysseura, paikallinen pienviljelijäyhdistys sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Lisäksi taloa vuokrataan juhlatilaksi. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Minna Lukkala luennoi ötököistä lapsille.
Minna Lukkala esittelee lapsille limakotiloa ja juotikasta Yläneen Luontokapinetissa.

 

Osana Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten Haitat haltuun -hanketta järjestetty Ötökän elämää -päivä oli lapsille unelmien täyttymys. Päivän aikana päästiin etsimään ja tutkimaan oikein luvan kanssa kaikkia mahdollisia ötököitä – esimerkiksi hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten yhteinen Haitat haltuun -hanke tarjoaa lapsille ja nuorille sekä perheille käytännön keinoja torjua ilmastonmuutosta ja siitä aiheutuvaa ahdistusta. Toiminta ohjaa ympäristökysymysten äärelle syyllistämättä. Tarkoituksena on luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehdä ympäristötekoja omassa lähipiirissä. 

Kesällä alkaneessa hankkeessa tullaan tämän ja ensi vuoden aikana järjestämään noin 30 tapahtumaa. Yksi niistä pidettiin Yläneen Luontokapinetissa lauantaina 25. syyskuuta otsikolla Ötökän elämää. Mukana oli 12 lasta Aurasta, Marttilasta ja Koskelta.

Härkätien 4H:ssa työharjoitteluaan suorittava ympäristösuunnittelun opiskelija Anne Hakala tekee hankkeen teemoista myös opinnäytetyönsä. Hän uskoo, että nuorten kokemaa ilmastoahdistusta voi lievittää nimenomaan osallistamalla. Hankkeessa opetellaan arjen taitoja ja tarkastellaan esimerkiksi omia kulutustottumuksia ilman syyllistävää näkökulmaa. 

– Tänään olemme oppineet paljon ötököiden elämästä. Ötökäthän oikeastaan pyörittävät maailmaa ja ilman niitä olisimme hukassa! Kävimme läheisellä lammella etsimässä ötököitä ja lapset olivat niistä todella innoissaan, kertoo Hakala porukan siirtyessä sisälle Luontokapinettiin. 

Hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Poika ja nainen tutkivat etanoita.
Marttilalainen Konsta Laaksonen löysi ukkoetanan, metsäetanan ja sammakon, joka tosin ehti päästä karkuun. “Tämä onkin limainen kaveri! Näin isoa etanaa en ole koskaan ennen löytänyt”, Laaksonen innostuu. Ukkoetana kuuluu harjaetanoihin ja se on Euroopan suurin maaetana. Konsta Laaksonen ja Minna Lukkala tunnistivat sen ilma-aukon, värityksen ja koon perusteella. Ukkoetanalla vatsan puoli on kolmijuovainen, kun taas haitallisella espanjansiruetanalla yksivärinen.

Maastoretkeltä tultuaan lapset pääsivät Minna Lukkalan opastuksella tutkimaan löytämiään ötököitä luupeilla ja mikroskoopeilla. Haaveihin oli tarttunut muun muassa sudenkorennon toukkia, etanoita, juotikkaita, limakotiloita, hyttysentoukkia ja malluaisia.

– Ötökkä ei oikeastaan ole mikään tieteellinen nimi, mutta yleensä ötökällä tarkoitetaan selkärangattomia eläimiä. Esimerkiksi limakotilo kuuluu nilviäisiin ja juotikas nivelmatoihin. Juotikkaista tunnetaan ehkä parhaiten verijuotikas eli iilimato, joka on kylläkin nykyään aika harviainen, Lukkala kertoo tutkiessaan lasten saalista. 

Nainen mikrokooppin äärellä ja poika katsoo taustalla.
“Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä ja niistä iso osa on vielä nimeämättä. Jos siis haluatte päästä määrittämään jonkun ötökän nimen, kannattaa alkaa hyönteistutkijaksi”, Lukkala kannustaa lapsia.

Lasten löytämät sulkahyttysen toukat ja sukeltajakuoriaiset kuuluvat hyönteisiin, joiden tutkimisesta on Yläneellä pitkät perineet. 

– Hyönteiset tunnistaa siitä, että niillä on kuusi jalkaa ja kolmiosainen vartalo. Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä, jotka jakautuvat lahkoihin. Suurin on pistiäisten lahko, johon kuuluu esimerkiksi muurahaiset, ampiaiset ja kimalaiset. Seuraavaksi suurin porukka on kaksisiipiset, johon kuuluu esimerkiksi kärpäset, Lukkala selittää. 

– Hämähäkeillä taas on kahdeksan jalkaa. Jotkut hämähäkit kutovat verkkoja ja toiset juoksevat saaliinsa kiinni. Tämä teidän löytämä hämähäkki vaikuttaisi verkonkutojalta, hän jatkaa. 

Karoliina Virolainen ja Elviira Virtanen Koskelta löysivät monenlaista tutkittavaa.

Lapset keskittyvät ötököiden tarkkailuun herkeämättä. Välillä nähdään pieni jännitysnäytelmä, kun yksi tutkimuskohteista yrittää syödä toisen, joka pitkän takaa-ajon jälkeen onnistuu piiloutumaan pienen oksan taakse. Tutkimusten jälkeen ötökät vapautetaan takaisin luontoon. 

Yhden puutiaisen Lukkala oli napannut mikroskooppiin ihmeteltäväksi kotikissastaan. 

– Hämähäkkieläimiiin kuuluu hämähäkiien lisäksi lukit ja punkit. Puutiainen on se, joka saattaa aiheuttaa sairauksia, mutta suurin osa punkeista on tosi hyödyllisiä, hän muistuttaa.

Nuoret apuopettajina

Kolme nuorta seisoo vierekkäin ulkona kodan edessä.
Marttilalaiset Joni Vuori (vas.), Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen toimivat päivän aikana apuopettajina.

Ötökän elämää -tapahtuma järjestettiin alakouluikäisille lapsille, ja muutamat yläkoululaiset toimivat päivän aikana apuopettajina. 

– Teimme lapsille bussimatkaksi tietokilpailun ötököistä. Yleensä lapset eivät jaksa kuunnella, jos yrittää selittää jotain luonnosta, mutta leikin kautta he kiinnostuvat yleensä aina, tietää 4H:n toiminnassa jo muutaman vuoden mukana ollut marttilalainen Joni Vuori. 

Hän sekä Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen ovat oppineet paljon luonnosta sekä 4H:n luontokerhon että koulun kautta. 

– Meillä on koulussa yksi opettaja, joka on oikein kunnon ilmastoaktiivi. Hän aina selittää meille, miten maailmalla tapahtumat asiat, vaikka tulivuoren purkaus tai jäätiköiden sulaminen vaikuttavat, nuoret kertovat. 

Hankkeen yksi tavoite on osallistaa nuoria jakamaan saamaansa tietoa eteenpäin lapsille. Ensi kesänä nuorille järjestetään leiri, jossa tullaan oppimaan muun muassa kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä.

Tämän syksynkin aikana on vielä luvassa useampia tapahtumia. 

– Esimerkiksi 30. lokakuuta vietetään Härkätien 4H:n 50-vuotisjuhlia retkipäivän merkeissä Onnenperän tallilla Vaskiolla. Siellä yksi tapahtumapäivän rasteista keskittyy kierrätykseen, kertoo Anne Hakala. 

12.–13. joulukuuta Auran Kettulinnassa järjestetään nuorten yöleiri,  jossa aloitetaan opetuspakettien tekeminen kevään alakoulujen vierailuja silmällä pitäen. 18. joulukuuta Sarka museossa Loimaalla on puolestaan aikuisille suunnattu  seminaari hankkeen teemoista, joista esittelevät runoilija Heli Laaksonen ja ympäristökasvattaja Minna Lukkala.

Hankkeen kokonaiskustannus on 58 000 euroa, josta Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n myöntämä Leader-tuki kattaa 80 %. 

Kaksi naista kameran edessä.
4H:n harjoittelija Anne Hakala (vas.) ja kerho-ohjaaja Anna-Sofia Holppi innostuivat myös tutkimaan lasten löytämiä ötököitä.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Jokivarsikumppaneiden Toimintaa kylille -teemahanke aktivoi maaseudun asukkaita

Ihmisiä jumppaamassa kodan pihalla.
Someron Hirsjärven kylällä aloitettiin ulkojumpat!

 

Leader-ryhmä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit on myöntänyt Toimintaa kylille -teemahankkeensa kautta 68 000 euroa tukea kymmenelle eri yhdistykselle. Koronan latistamaa kylätoimintaa herätellään nyt eloon muun muassa liikunnan, uusien tapahtumien ja luontoelämysten kautta.

Jokivarsikumppanieden teemahankkeessa kylät ja yhdistykset kehittävät parhaillaan uusia tapoja lisätä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja edistää alueen asukkaiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Tavoitteena on luoda maaseudulle uusia mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, lisätä palveluntarjontaa kylissä sekä mahdollistaa erilaisia maisemahankkeita.

Koronapandemian vuoksi kylissä on kohdattu monenlaisia haasteita ja onkin tärkeää, että yhdessä tekemisen myönteistä henkeä pidetään yllä. Kyläläisten yhteisillä pienillä hankkeilla voidaan osaltaan antaa uskoa tulevaisuuteen, tiedottaa Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Julkinen rahoitus kattaa hankkeiden kokonaiskustannuksista 90 prosenttia. Omavastuuosuuden on voinut kattaa joko kokonaan tai osittain talkootyöllä. 

Kota yhdistää Hirsjärven kyläläisiä Somerolla

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys toteuttaa parhaillaan Oman kylän parhaaksi -nimistä alahankettaan, johon kuuluu monenlaista tekemistä yhdistyksen kodalla.

– Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa liikkumaan. Maanantain jumppaa vetää paikallinen liikuntaohjaaja ja keskiviikon jumppaa fysioterapeutti. Ulkojumpat ovat omia suosikkejani, koska itse aina ahdistun kuntosaleilla. Hapekkaassa ulkoilmassa tuntuu helpommalta liikkua ja korona-aikana ulkojumppaan on matalampi kynnys osallistua, kommentoi Hirsjärven pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Satu Näykki.

Myös muut kyläläiset ovat olleet jumpista innostuneita. Kokemusta on karttunut niin keppijumpasta, kahvakuulasta kuin crossfitistäkin. Joka kerta paikalla on ollut 10–15 liikkujaa ja palaute on ollut hyvää.

Liikunnan lisäksi hankkeessa on järjestetty myös neljä hyvinvointiluentoa, joissa on saatu tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta. 

– Ensimmäisellä luennolla kaikki halukkaat saivat tehdä kehonkoostumusmittauksen. Viimeisellä luennolla oli uusi mahdollisuus mittaukseen. Joillain ehti tapahtua muutoksia jo kuukaudessa. Vielä yksi mittaus on luvassa ensi vuoden puolella ja silloin kukin saa katsoa taas, miten omat henkilökohtaiset tavoitteet etenevät, Näykki kertoo. 

Ihmisiä istumassa kodan pihalla. Yksi luennoi, muut kuuntelevat.
Hyvinvointiluennoilla kyläläiset ovat saaneet tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta.

Ensi vuonna luvassa on vielä kokkauskursseja kodalla paikallisten kokkien opastuksella. 

– Haaveissa on myös päästä kokeilemaan saunaterapiaa ja hankkeen päätöstapahtuma tulee olemaan kesäkuussa Kari Luodon konsertti!

Näykin mukaan Hirsjärvi on vankka varsinaissuomalainen maatalouspitäjä, jossa riittää peltoja ja kotieläintiloja. Koulua tai muitakaan palveluita ei ole ja siksi kodasta on tullut kyläläisille korvaamaton kohtaamispaikka. Vuosien saatossa pienviljelijäyhdistys on alkanut toimia kyläyhdistyksen tavoin. 

– Olemme järjestäneen seurakunnan kanssa adventin aikaan kotakirkkoja ja joskus esimerkiksi pop up -kahviloita tai grillausiltoja. Kodalla on kiva tavata ihmisiä ja tässä hankkeessa hyvää mieltä on tuonut sekin, että olemme pystyneet työllistämään paikallisia yksinyrittäjiä, joita korona on viime aikoina verottanut, Näykki sanoo. 

Hirsjärven pienviljelijäyhdistys sai omaan toimenpiteeseensä tukea 6 340 euroa. 

Leader-toiminta kannustaa kehittämään omaa kotiseutua

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Tarvasjoki. Leader-ryhmän paikallisessa strategiassa on asetettu tavoitteeksi, että alueen asukkaat kehittävät omia elinolosuhteitaan. Teemahankkeen kautta mahdollistetaan ennen kaikkea sellaisia pieniä toimenpiteitä, joihin ei voi hakea tukea itsenäisenä Leader-hankkeena. 

Oli ilahduttavaa huomata, miten keskenään eri tyyppisiä hakemuksia hankehakuun tuli. Yhdistyksiltä löytyi monia hyviä ideoita siihen, miten yhteisöllisyyttä ja alueen asukkaiden hyvinvointia edistetään koronan tuomien haasteiden keskellä. Yhdistykset toteuttavat määrällisesti paljon enemmän investointihankkeita, joten oli myös erittäin hyvä, että teemahankkeen kautta saimme alueellemme kymmenen toiminnan kehittämiseen tähtäävää hanketta, kommentoi Jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: Satu Näykki

 

Teemahankkeen kaikki toimenpiteet

Elersien sukuseura: Verkkokokoustyökalun opetus ja tuki sekä yhdessä eri yhdistysten kanssa uusien toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu. 

Mellilän kyläyhdistys ry: Palkataan työntekijä, joka elävöittää ja kehittää kylätoimintaa mm. uusien tapahtumien ja Ostarin toiminnan kehittämisen avulla.

Pöytyä – Oripää 4H-yhdistys: Tarjotaan luontoelämyksiä lähialueen perheille ja muille luonnosta kiinnostuneille, joilla ei välttämättä ole riittävää osaamista tai uskallusta lähteä omatoimisesti luontoon. Järjestetään tilaisuuksia, kuten pilkkipäivä ja lepakkoretki.

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys: Tarjotaan monipuolisesti hyvinvoinnin elementtejä, mm. motivaatio, ravitsemus, kehonhuolto, liikunta ja rentoutus. Toteutus sisältää luentoja, kokkausta, säännöllistä treeniä, lajikokeiluja ja mittauksia.

Auran Martat ry: Auran Marttojen ja Metsästysseura Auran yhteishankkeessa tutustutetaan perheitä erilaisiin erätaitoihin ja ruokaan, jota erätaitojen avulla voi saada ja valmistaa.

Elävän virran yhdistys ry: Järjestetään erilaisia harrastekursseja sekä tapahtumia alueen asukkaille.

Yläneen kyläyhdistys ry: Suoritetaan kyläkatselmus ja asukaskysely, siistitään Yläneen keskustaa ja sijoitetaan sinne kukkalaatikoita, muutetaan joutomaita kukkapelloiksi sekä toteutetaan maisemanhoitotalkoot kylällä ja jokivarressa.

Jankko lentopallo ry: Aloitetaan alumni-toiminta keräämällä tiedot vuosikymmenten varrella seurassa olleista henkilöistä (pelaajat, valmentajat, muut toimihenkilöt) ja luomalla tietojärjestelmä tietojen käyttämistä ja säilyttämistä varten.

Loukonkulman Lukko: Zero-Sport auton tehtävänä on kiertää ohjaajineen (2 kpl) Auranmaan alueella. Zero-Sport tuottaa liikunnallista harrastamista aina sen alueen lapsille ja nuorille, jossa kulloinkin vierailee. Zero-Sport autossa on harrastamiseen tarvittavat välineet, joten harrastaminen ja liikkuminen on paikasta riippumaton.

Auranmaan nuorkauppakamari: Lisätään Auranmaan tunnettavuutta ja vetovoimaisuutta sekä sen asukkaiden tietämystä kotiseudustaan ja sen tarjoamista palveluista ja mahdollisuuksista. Järjestetään kotiseuturalli, jossa mukaan lähtevät toimijat pitävät toimipaikoissaan avoimia ovia. Lisäksi järjestetään 1–3 kaikille avointa lyhyttä tilaisuutta, joissa nostetaan esiin paikallista osaamista ja onnistumista.

 

Lue myös!

Orisuon PVY kunnostaa Kerhotupansa pihaa ja rakentaa luontopolkua Leppijärven rantaan