Uusi pyhiinvaellusbuumi innosti kunnostamaan Pyhän Henrikin tietä

Talvinen maisema, jossa näkyy kaksi ihmishahmoa kaukana.

 

Pyhiinvaelluksen kultakausi sijoittuu keskiajalle, ja nyt se on taas uudessa nousussa. Pyhiinvaellusreittejä on saatu sähköisille kartoille, mikä on osaltaan innostanut ihmisiä vaelluksille. Lisäksi ne tarjoavat juuri sitä rauhaa, hiljaisuutta, arjesta irtautumista ja itsensä haastamista, mitä nykyajan ihmiset kaipaavat. 

Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti Pyhän Henrikin tie kulkee 140 kilometrin matkan Kokemäeltä Turun Tuomiokirkkoon. 

– Piispa Henrik vietti perimätiedon mukaan viimeisen yönsä Kokemäellä tammikuussa vuonna 1156. Sieltä reitti jatkuu Köyliönjärven kirkkokarille, jonka läheisyydessä Henrik sai surmansa, kertoo Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa. 

Piispa Henrikin ruumis kuljetettiin Köyliönjärveltä Nousiaisiin Säkylän, Pöytyän Yläneen ja Mynämäen kautta. Pyhiinvaellusreitti kulkee niitä samoja teitä, joita pitkin perimätiedon mukaan härät vetivät ruumiinkin. Nousiaisiin rakennettiin Pyhän Henrikin kirkko, jossa on nähtävillä myös Pyhän Henrikin sarkofagi. 

Kesäkuun 18. päivänä vuonna 1300 osa pyhäinjäännöksistä siirrettiin juuri edellisenä päivänä käyttöön vihittyyn Turun Tuomiokirkkoon. 

– Sen vuoksi reitin viimeinen osa eli Nunnapolku kulkee Nousiaisista Maskun Nunnalähteen kautta Ruskon kirkolle ja sieltä edelleen Turkuun Maarian kirkon, Koroistenniemen ja Katariinan kirkon kautta aina kansallispyhättöömme Turun Tuomiokirkkoon, Elomaa kertoo. 

Mies tummassa takissa ja punaisessa pipossa, takana luminen maisema.
Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa Turun Koroistenniemellä, joka on osa Pyhän Henrikin tietä.
Valkoinen risti lumisessa maisemassa.
Piispanistuin on siirretty nykyiselle paikalleen Koroisilta vuonna 1300. Sen jälkeen alue jäi unholaan, kunnes 1800–1900-lukujen vaihteessa niemeä alettiin tutkia uudelleen.

Pyhän Henrikin tie eläväksi!

Pyhän Henrikin tie merkittiin maastoon uudelleen 1970-luvulla paikallisten asiantuntijoiden, museoviranomaisten, historioitsijoiden ja arkeologien yhteistyöllä. Sen jälkeen siellä on järjestetty säännöllisesti ekumeenisia ja muita pyhiinvaelluksia sekä lasten ja nuorten polkupyörävaelluksia, mutta omatoimisia pyhiinvaelluksia on ollut käytännössä mahdotonta tehdä.

Elokuussa 2020 Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys aloitti Leader-hankkeen, jonka aikana on tarkoitus luoda puitteita ja mahdollisuuksia reitin hyödyntämiselle myös järjestettyjen vaellusten ulkopuolella.

– Hankkeessa reitti lisätään sähköisille kartoille ja merkitään maastoon kunnolla niin, että kuka tahansa voi lähteä eksymättä matkaan. Lisäksi hankkeessa tehdään reitille uudet opasmateriaalit ja uusi logo. 

Hanke jatkuu vielä vuoden 2023 puolelle, mutta vuoden 2022 kesään mennessä on jo tarkoitus tehdä maaston kunnostustyöt ja saada reitti kartalle. Iso työ on tehty jo siinä, että reitistä on solmittu kirjalliset sopimukset lähes kaikkien maanomistajien kanssa. Tähän asti reittiä on saanut kulkea 70-luvulla tehtyjen suullisten sopimusten nojalla. 

Tällä hetkellä omatoimisia vaelluksia hankaloittaa myös se, ettei reitin varrella ole juurikaan majoitus- tai ruokailumahdollisuuksia. Myös niitä yritetään hankkeen aikana saada tarjolle yhteistyössä paikallisten yritysten, yhdistysten, seurakuntien ja aktiivisten asukkaiden kanssa. 

Ekologisuuskin huomioidaan hankkeen aikana. Kun paikallinen pyhiinvaellusreitti tulee kuntoon, ihmisten ei tarvitse lentää vaeltamaan Santiago de Compostelaan tai muihin kauempana sijaitseviin kohteisiin. Myös reittiä merkitsevät muovinauhat vaihdetaan hankkeen aikana johonkin ekologisempaan ja kestävämpään materiaaliin. 

Hanke toteutetaan EU:n maaseuturahaston tuella, jonka ovat myöntäneet reitin varrella toimivat Leader-ryhmät: Varsin Hyvä, Ravakka, Jokivarsikumppanit, Pyhäjärviseutu ja Karhuseutu.

Pyhiinvaelluksen suosio kasvussa

Jouni Elomaa on tehnyt ensimmäisen pyhiinvaelluksensa 80-luvulla – nimenomaan Pyhän Henrikin tiellä. Useina vuosina hän toiminut oppaana kesäkuun yhteisillä vaelluksilla. Vuosikymmenten aikana pyhiinvaellus on muuttunut pienen porukan vuosittaisesta rituaalista yleiseksi hiljentymisen ja arjesta irtautumisen keinoksi. 

– Kyse on sellaisesta meidän aikamme herätysliikkeestä – paino sillä jälkimmäisellä sanalla, koska tämä on ihan konkreettista liikettä, Elomaa toteaa. 

– Pyhiinvaelluksiin liittyy kiirettömyyttä, vapautta ja sellaista slow-liikettä, joka tänä päivänä on niin suosittua. Nyt halutaan irtautua sellaisesta jokapäiväisestä hektisyydestä ja kaiken mukanaan kantamisesta, hän jatkaa.

Lisäksi Elomaa muistuttaa, että pyhiinvaellukset ovat universaali ilmiö.

– Niitä on ollut jo ennen kristillisiä kirkkoja, ja niitä on edelleen kaikissa suurissa maailman uskonnoissa. Ja pyhiinvaelluksia voi tehdä myös aika sekulaareihin kohteisiin. Ihmiset käyvät esimerkiksi Elviksen Gracelandissa, Jim Morrisonin haudalla tai Leninin mausoleumissa. 

Matkailullisesti pyhiinvaelluksissa yhdistyy elämysmatkailu, luontomatkailu, kulttuurimatkailu ja monia muita aspekteja – joten ei ihme, että ne kasvattavat suosiotaan.

Pyhiinvaeltajien koti avattiin Turun Tuomiokirkkoon

Turun Tuomiokirkon pormestarin kappelissa sohvia, säkkituoleja ja muuta pyhiinvaelluskeskuksen rekvisiittaa.
Pyhiinvaelluskeskus Turun Tuomiokirkossa on uusi kohtaamispaikka pyhiinvaeltajille ja vaeltamisesta kiinnostuneille.

Kesäkuussa 2021 Turun Tuomiokirkkoon avattiin Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus, joka tavoitti jo ensimmäisen vuoden aikana tuhansia kävijöitä. Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinahon mukaan Tuomiokirkko on keskukselle otollinen paikka, sillä se on useiden suomalaisten pyhiinvaellusreittien solmukohta. 

– Tänne päättyy Pyhän Henrikin tie, joka on Suomen vanhin pitkä historiallinen pyhiinvaellustie. Toinen keskiaikainen reitti Jaakontie kulkee Hämeen Härkätietä pitkin Tuomiokirkon kautta Rymättylään ja liittyy sieltä eurooppalaisiin Jaakon reitistöihin ja Santiago de Compostelaan. Lisäksi tämä on Pyhän Olavin reittien solmukohta. Mannerreitti kulkee Savonlinnasta halki Suomen Turun Tuomiokirkkoon. Merireitti taas kulkee Tuomiokirkosta Trondheimiin. Myös Agricola-kävely ja Aurajoen pyhiinvaellukset liittyvät Tuomiokirkkoon. Ja Turun Tuomiokirkko on jo itsessäänkin historiallisesti merkittävä pyhiinvaelluskohde, hän listaa.

Vaaleahiuksinen nainen villapaidassa Turun Tuomiokirkossa.
Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho kannustaa ihmisiä kokeilemaan pyhiinvaellusta vaikka ensin yhteen kirkkoon, sitten kirkosta kirkkoon ja sen jälkeen pidemmille reiteille.

Pyhiinvaelluskeskus tarjoaa tietoa pyhiinvaelluksesta sekä suomalaisista ja eurooppalaisista pyhiinvaellusreiteistä. Sinne voi mennä aloittamaan matkansa tai suunnittelemaan tulevia vaelluksia, kohtaamaan ihmisiä tai hiljentymään yksin. Sieltä löytyy myös pyhiinvaelluspasseja, joita osalla reiteistä käytetään.

Keskus toimii Pormestarin kappelissa, jonka moni kirkon kävijöistä muistaa lattiasta löytyvistä kissan tassun jäljistä.

– Yksi lapsikävijä löysi 18 tassunjälkeä. Lapset saavat täällä myös leikkiä ja värittää tai istua vaikka säkkituoleihin lukemaan kirjoja, kertoo Papinaho. 

Kissan tassun jälkiä kivilattiassa.
Keskiaikaiset kissan tassun jäljet lattiassa kiinnostavat erityisesti pyhiinvaelluskeskuksen lapsivieraita.

Monet lapset ovat innostuneet myös pyhiinvaelluskeskuksen tarjoamista 360-virtuaalikierroksista muun muassa Turun Koroistenniemelle, Kaarinan Ravattulan Ristimäelle ja Liedon Vanhalinnaan. 

Pyhiinvaelluskeskus on auki aina kirkon aukioloaikoina eli joka päivä klo 9–18. Talvikaudella henkilökunta on paikalla aina keskiviikkoisin. Keskuksen taustalla on Turun kaupungin, luterilaisen kirkon ja lukuisten muiden toimijoiden yhteistyö.

– Toivon, että uusi pyhiinvaelluskeskus kannustaa osaltaan erilaisia vaeltajia matkalle, Papinaho päättää.

 

Jouni Elomaa ja Annastiina Papinaho esittelevät pyhiinvaellusta myös 1.2.2022 järjestettävässä webinaarissa. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan viimeistään 27.1.2022:

Webinaari kylämatkailusta, pyhiinvaelluksesta ja historiallisten reittien kehittämisestä tulossa 1.2.2022

Virma Kartta tekee retkeilystä digitaalisesti saavutettavaa!

Metsämaisemassa käsi, joka pietelee älypuhelinta. Puhelimen näytöllä auki Virma Kartta.

 

Varsinais-Suomen metsät ovat täynnä sellaisia polkuja, näköalapaikkoja, laavuja ja muita luontokohteita, joista tietävät lähinnä oman kunnan asukkaat – jos hekään. Nyt Varsinais-Suomessa on kehitetty karttapalvelu, josta voi käydä etsimässä uusia kohteita tuleville retkilleen ja tarkistaa vaikka maastossa, mistä löytyy lähin tulisija evästaukoa varten. 

Digi-SAAPAS-hankkeessa vuonna 2021 luotu Virma Kartta on tavoittanut jo lähes 10 000 käyttäjää. Kartalle on merkitty yli 1 000 varsinaissuomalaista luontopolkua, retkeilyreittiä ja virkistyskohdetta. Jos siis suunnitelmissa on luontoretki Varsinais-Suomen alueella, kannattaa suunnittelu aloittaa avaamalla Virma Kartta osoitteessa kartta.virma.fi

Varsinais-Suomen Liiton verkostokoordinaattori Maiju Kähärä ja Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää ovat hankkeessa mukana kehittämässä karttaa ja toivovat kohteita vielä lisää.

– Suurin osa kohteista on jo kartalla, mutta ei kaikki! Esimerkiksi pienten kyläyhdistysten ylläpitämistä kohteista puuttuu varmasti moni. Jos siis ylläpidät jotain luonto- tai virkistyskohdetta, käy katsomassa, onko se jo kartalla, ja ota yhteyttä, jos ei ole, kannustaa Mäenpää. 

Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: virma@lounaistieto.fi. Reittien ylläpitäjät voivat käydä lisäämässä kohteitaan kartalle myös itsenäisesti. Uudet kohteet tulevat näkyviin, kun työntekijät ovat tarkistaneet ja hyväksyneet ne. 

Kohteen voi lisätä se taho, joka sitä ylläpitää. Näin myös hallintaoikeus kohteen tietojen päivittämistä varten säilyy ylläpitäjällä itsellään. 

– Retkeilijätkin voivat toki osallistua talkoisiin ilmoittamalla meille puuttuvista kohteista. Jos ylläpitäjä on tiedossa, kannattaa ilmoittaa sekin. Muussa tapauksessa me voimme lähteä selvittämään tilannetta, Kähärä neuvoo. 

Myös lisätietoja reiteistä voi lähettää. 

– Suurin osa reiteistä on kyllä kartalla, mutta rikasteita kaivataan. Voimme lisätä reitille pistetietona esimerkiksi tulipaikan, opastaulun puuceen tai parkkipaikan, Mäenpää sanoo. 

Kartalle hyväksytään vain viralliset polut. Jokamiehenoikeudella saa kulkea metsissä ja jotkut näistä jokamiehenpoluista näkyvät maastossa selkeästi, mutta karttaan niitä ei merkitä ilman maanomistajien lupaa. 

Myös luontoretkeilyä tukevia palveluita pystyy lisäämään kartalle. Jos jonkun luontoreitin läheisyydessä on vaikka majoitusta, pyörävuokraustakahvila tai ravintola, yrittäjä voi käydä lisäämässä kohteensa karttaan.

Mobiiliversio auttaa metsän syvyyksissä

Virma Kartta opastaa retkeilijöitä myös maastossa. Kartan mobiiliversio näyttää koko ajan, missä mennään, joten eksymään ei pitäisi päästä. Puhelimella voi myös kesken metsäretken tarkistaa vaikka sen, mistä löytyy lähin tulipaikka tai uintimahdollisuus. 

Erillistä sovellusta ei tarvitse ladata, vaan selainversio on optimoitu mobiilikäyttöön. Mobiiliversio on luotu Turun yliopiston tietotekniikan laitoksella ja se on todettu testiryhmissä hyvin kuluttajaystävälliseksi. Karttaa kuitenkin päivitetään edelleen, joten palautetta voi antaa.

Avoin lähdekoodi mahdollistaa laajentumisen 

Virma Kartalla on avoin lähdekoodi ja myös kaikki data on avointa, mikä mahdollistaisi saman pohjan hyödyntämisen myös muissa maakunnissa. Digi-SAAPAS-hanke toimii vain Varsinais-Suomen alueella, mutta muista maakunnista on jo tullut kyselyitä aiheeseen liittyen. Tällä hetkellä tieto eri retkeilyreiteistä on valtakunnallisesti hyvin hajallaan. Retkeilijöitä helpottaisi, jos samaa sivua voisi käyttää missä päin Suomea tahansa. 

Avointa dataa pystyy ottamaan käyttöön myös muille sivustoille, esimerkiksi kuntien verkkosivuille. Virma Kartasta voi tehdä haluamallaan rajauksella omalle verkkosivulleen upotteen, joka päivittyy automaattisesti, kun Virma Karttaa päivitetään. 

Hankkeessa hyödynnetään aiemmassa Virkistä Dataa! -hankkeessa toteutettua ylläpitotyökalua Virmaa. Virmaan lisätyt tiedot siirtyvät paikkatietorajapintaan, josta ne välittyvät yhdellä kertaa moneen paikkaan: retkeilijöille tarkoitettuun Virma Karttaan, Lounaistiedon karttapalveluun, kuntien ja muiden toimijoiden verkkosivuille tehtyihin karttaupotteisiin ja muihin rajapintaa käyttäviin sovelluksiin.

Kolmen vuoden hanke

Digitaalisen saavutettavuuden parantaminen virkistyspalveluissa (Digi-SAAPAS) -hanke alkoi vuoden 2020 alussa ja päättyy vuoden 2022 loppuun. Mukana hankkeessa ovat Varsinais-Suomen Liitto, Lounaistieto, Valonia, ProAgria Länsi-Suomi, Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston tietotekniikan laitos. Hankeajan jälkeen karttasivusto jää Varsinais-Suomen Liiton ylläpidettäväksi. Hanke toteutetaan Ely-keskuksen myöntämällä maaseuturahaston tuella. Hankkeen kokonaisbudjetti on 231 000 euroa.

– Kuluttajat ovat jo nyt löytäneet tämän hyvin, mutta lisää käyttäjiä tietysti tavoitellaan. Kartan tavoite on helpottaa luontoliikkumista ja saada olemassa olevat kohteet aktiivisempaan käyttöön, Mäenpää tiivistää.

Monet kartalla olevista kohteista on rakennettu esimerkiksi yleishyödyllisissä Leader-hankkeissa, joista toivotaan olevan iloa aina mahdollisimman monelle. Siksi kaikki näkyvyys on eduksi. 

Kun koronakriisi alkoi ja luontoretkeilyn suosio moninkertaistui, yleisimmät reitit olivat täynnä ihmisiä. Kun tieto eri kohteista lisääntyy, retkeilijätkin hajaantuvat useampiin kohteisiin, mikä on hyvä niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta. Retkeillessä tulee aina kunnioittaa luontoa. Virma Kartasta löytyy vastuullisen retkeilyn ohjeet, jotka kannattaa lukea ennen retkelle lähtöä. Metsäpalovaroituksen tilanteen pääsee tarkistamaan Ilmatieteenlaitoksen sivuilla. 

Tutustu lisää työpajassa 15.3.

Virma Kartan käyttöä pääsee harjoittelemaan kädestä pitäen tiistaina 15. maaliskuuta klo 12–16 Outdoor Leader -hankkeen järjestämässä työpajassa Liedon kunnantalolla. Ilmoittautuminen aukeaa helmikuussa. Jos siis oma kohde vielä puuttuu kartalta, niin kannattaa laittaa päivämäärä talteen ja seurata tiedotusta Haloo maaseudun sivuilla. 

Työpaja on jatkoa Outdoor Leader -hankkeen Retki kylään tekee hyvää -webinaarille, joka järjestetään 1. helmikuuta. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuva: Anna Sampo

Kaikki irti maaseuturahastosta! Verkkokoulutus Varsinais-Suomen vaikuttajille 9.2.2022

Alaosassa maaseutua kuvaava siluetti ja yläosassa teksti: Tervetuloa perehtymään maaseuturahaston tarjoamiin mahdollisuuksiin oman kotiseudun kehittämiseksi! Webinaari vaikuttajille 9.2.2022 klo 18–20.

 

Tiesitkö, että 95 % Suomen pinta-alasta on maaseutua, jossa voidaan hyödyntää EU:n maaseuturahaston tukia? Tai että EU:n elpymisvaroja myönnetään parhaillaan? Kohta tiedät paljon muutakin! Tervetuloa perehtymään maaseudun monipuolisiin kehittämismahdollisuuksiin! 

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto perehdyttää maakunnan vaikuttajat maaseudun kehittämismahdollisuuksiin keskiviikkona 9. helmikuuta klo 18–20 pidettävässä webinaarissa. Liity Teams-kokoukseen napsauttamalla tästä!

Illan tavoitteena on lisätä poliittisten päättäjien ja muiden vaikuttajien ymmärrystä erilaisista maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista tukimuodoista ja rahoitusmahdollisuuksista, jotta tarjolla olevat tuet pystytään hyödyntämään maakunnassa täysimääräisesti ja mahdollisimman tehokkaasti. 

Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen maaseutua kehitettiin Manner-Suomen maaseutuohjelman kautta yhteensä 65,8 miljoonalla eurolla ja lähes tuhannella eri hankkeella. Rahoitusta myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää, jotka kaikki esittäytyvät webinaarissa. 

WEBINAARIN OHJELMA

  • Avauspuheenvuoro: Haloo maaseudun viestintäkoordinaattori Janica Vilen
  • Leader-rahoitus: Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio
  • Leader-ryhmät esittäytyvät
  • Outdoor Leader -hankkeen esittely: hankeneuvoja Taina Simola
  • Ely-keskuksen myöntämät tuet: maaseutupalveluiden päällikkö Antti Jaatinen
  • Maaseuturahoituksen hyödyntäminen kunnassa: Auran kunnan kehittämisjohtaja Anna-Mari Alkio
  • Kylien kehittäminen: Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta
  • Keskustelu / kysymykset

Tilaisuuden järjestää Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen Haloo maaseutu -viestintähanke. Vastaava ruotsinkielinen webinaari järjestetään keskiviikkona 2. maaliskuuta. 

Varsinais-Suomen kartta, johon merkitty kaupunki- ja maaseutualueet.
Maaseutuohjelmaa toteutetaan kaikilla muilla alueilla paitsi sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella.

 

Vuoden luetuimmat uutiset antavat kattavan kuvan maaseudun kehittämisestä

Mustalla pohjalla kolme näyttökuvaa Haloo maaseudun uutisista.

 

Haloo maaseudussa on vuonna 2021 julkaistu 169 artikkelia, joista kolme suosituinta antaa kattavan kuvan maaseudun kehittämisestä. Vuonna 2021 julkaistuista uutisista luetuin oli juttu Paraisten uusista kuntoportaista. Toiseksi eniten luettiin juttua lomittajista maatilojen sankareina. Kolmanneksi suosituin uutinen oli Jurmo Inn -ravintolan laajennus.

Haloo maaseudun vuoden 2021 kolmessa luetuimmassa uutisessa tiivistyy hyvin maaseudun kehittämisen kulmakivet: talkoovoimin tehtävät yleishyödylliset Leader-hankkeet, maatilojen sujuva arki ja maaseudulla toimivien yritysten kehittäminen.

VUODEN 2021 LUETUIMMAT UUTISET:

Paraisten uudet kuntoportaat viittä vaille valmiit

Lomittajat ovat maatilojen sankareita!

Jurmo Inn laajentaa ravintolatoimintaansa täksi kesäksi!

Haloo maaseutu -hanke jatkuu!

Haloo maaseutu viestii maaseudun ja saariston kehittämisestä Varsinais-Suomessa. Uutisia Varsinais-Suomen maaseudulta julkaistaan myös vuonna 2022, sillä Haloo maaseutu -viestintähanke on saanut jatkoaikaa.

Haloo maaseudun verkkosivuilla on tietoa maaseuturahoituksesta ja maaseutuverkoston toiminnasta sekä esimerkkejä siitä, millä tavoin maaseuturahaston tukea on hyödynnetty maakunnassa. Haloo maaseutu viestii maaseudun kehittämisestä omien verkkosivujensa lisäksi kerran vuodessa ilmestyvässä printtilehdessä sekä sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, Instagramissa, twitterissä ja Youtubessa. Kaikkien hyödynnettävissä oleva Haloo maaseudun kuvapankki löytyy Flicristä.

Haloo maaseutu -hanketta koordinoi Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry ja rahoittaa Varsinais-Suomen Ely-keskus.

Uuden kauden valmistelu käynnissä

Tulevan EU:n rahoituskauden valmistelu vuosille 2023–2027 on parhaillaan käynnissä. Vuonna 2022 jatketaan kuitenkin vielä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimeenpanoa olemassa olevilla säännöillä ja strategioilla, mutta siirtymäkauden (2021–2022) varoilla.

Varsinais-Suomessa maaseuturahaston tukia myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Haettavissa on sekä yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointitukia että yritystukia.

Siirtymäkaudella myönnettyjen hankkeiden tulee valmistua vuoden 2024 loppuun mennessä.

Särkisalon Meripirttiä remontoidaan uuteen uskoon talkoovoimin

 

Kauniilla merenrantatontilla Särkisalossa sijaitseva Meripirtti on kerännyt yhteen 45 talkoolaista. Ennätysvauhtia edenneessä Leader-hankkeessa rakennuksesta tulee energiatehokkaampi, esteettömämpi ja aika lailla viihtyisämpi. 

Meripirtin kerho remontoi parhaillaan Särkisalossa sijaitsevaa historiallista Meripirttiä uuteen uskoon Leader Ykkösakselin rahoittamalla hankkeella. Alun perin korjausurakan arvioitiin kestävän kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että valmista tulee jo vajaassa vuodessa, kesään 2022 mennessä. 

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin ja siihen on Meripirtin kerhon puheenjohtaja Jarmo Vähäsillan mukaan kaksi syytä: talkooryhmien perustaminen ja aktiivinen tiedotus. 

– Hankkeeseen laskettiin talkootunteja yhteensä 4 300. Ja talkoolaisia on yhteensä 45. Perustimme viisi talkooryhmää, joista jokaisella on oma vetäjä. Jokainen ryhmä käy talkoissa kerran viikossa, jolloin työ ei tunnu liian raskaalta. Usein tällaisia talkoita tekee pieni ydinryhmä, joka väsyy nopeasti. Ja esimerkiksi villoittaminen ei ollut mitään miellyttävää hommaa, joten oli mukavaa, että työ jakautui useammalle porukalle, hän kertoo. 

Lisäksi tiedottamisella on ollut innostava vaikutus. Kun talkoissa on otettu kuvia ja remontin etenemisestä on tiedotettu joka viikko, monet ovat innostuneet mukaan. Meripirtin kerho on saanut projektin ansiosta jopa uusia jäseniä.

– Aloitimme talkoot 18. elokuuta ja nyt olemme jo näin pitkällä! On ollut ilo huomata, että maaseudulla ei näköjään talkoointo ole hiipunut mihinkään! 

Mies seisoo sirkkelin vieressä rakennustyömaalla.
Puheenjohtaja Jarmo Vähäsilta on itsekin yllättynyt siitä, miten nopeasti remontti on edennyt. Talkoot alkoivat elokuussa ja valmista tulee näillä näkymin jo ennen toukotöitä ja kesälomia.

Uusi ilme vanhaa kunnioittaen

Remontti alkoi sillä, että käytännössä kaikki purettiin pois. Rakennuksen vanhin osa on rakennettu jo 30-luvulla ja viimeisin remontti tehtiin 80-luvulla, joten nyt uusitaan kaikki. 

– Katto- ja seinäpaneelit olivat alun perin puun värisiä, mutta täällä on aikanaan poltettu sisällä, joten katto oli ihan mustaksi pikittynyt ja seinätkin tummuneita. Myös ikkunanpielet olivat tummia ja osa jo erittäin huonossa kunnossa, joten tämä oli viimeinen hetki entisöidä ne, puheenjohtaja toteaa. 

Ikkunoiden entisöintiin kului talkootunteja paljon enemmän kuin arvioitiin, mutta lopputulos on kaunis! Vanhoja perinteisiä ikkunoita reunustaa nyt puhtaan valkoisiksi maalatut puitteet. Myös katto- ja seinäpaneelit maalattiin vaaleiksi.

– Halusimme remontin yhteydessä samanlaiset kattopaneelit joka huoneeseen, mutta näitä salissa olevia paneeleita ei enää tehdä missään, joten höyläytimme itse muihin tiloihin samanlaiset, kertoo Vähäsilta. 

Kaksi miestä entisöi ikkunoita.
Vanhat ikkunanpuitteet onnistuttiin entisöimään uudenveroisiksi. Kuva: Meripirtin kerho.

Energiatehokkuutta ja esteettömyyttä

Remontin yhteydessä huomattiin, että keittiön lattian alla ei juuri eristeitä ollut.

– Keittiö on rakennettu talon laajennuksen yhteydessä sodan jälkeen, kun kaikista materiaaleista oli pulaa. Ei siis ihme, että siellä oli aina kylmä. Nyt keittiöön ja eteiseen on valettu uusi lattia, jossa on lattialämmitys. 

Kun huoneet eristettiin kunnolla, myös talon energiatehokkuus parani. Ja remontin yhteydessä talosta tehdään myös esteetön. Pääovelle tulee liuskat pyörätuoleja varten ja toinen vessoista remontoidaan inva-wc:ksi. 

Hankkeen kokonaisbudjetti on 130 500 euroa. 

Talkoolaiset purkavat lattiaa.
Meripirtin kerhon jäsenistöstä löytyy niin sähkömiehiä kuin kirvesmiehiäkin, mikä on helpottanut urakkaa paljon. Kuvassa talkoillaan keittiön parissa. Kuva: Meripirtin kerho.

Juhlapaikka meren rannalla

Meripirtin kerhotalo sijaitsee merenrantatontilla. Samalla tontilla on myös Särkisalon kotiseutumuseo, esiintymislava ja varastorakennus sekä Meripirtin kerhon ylläpitämä yleinen uimaranta, urheilukenttä ja lentopallokenttä. 

Kerhotalon edustalla rantaa vartioi tiheä ruovikko, josta halutaan eroon heti kun sisätilat on ensin saatu kuntoon. Tarkoitus on raivata rantaa niin, että vesi tulee kunnolla näkyviin. Tulevaisuudessa toivotaan, että jos hääpari vihitään Särkisalon kirkossa, niin Meripirttiin voisi tulla juhlimaan näyttävästi venekuljetuksella.

Jo tässä vaiheessa remonttia voi helposti kuvitella, kuinka kauniin miljöön vaaleaksi maalattu sali ja sen ikkunoista avautuva merimaisema tarjoaa tulevaisuudessa juhlille jos toisillekin. Sali on mitoitettu 80 hengelle ja remontoidussa keittiössä on helppo huolehtia kestityksestä. Kesäjuhlia on helppo myös laajentaa pihan puolelle, sillä osana remonttia taloon saadaan terassi.

– Toiveissa tietysti on, että tälle tilalle tulee remontin myötä taas enemmän kysyntää. Viime vuosina talo on ollut niin huonossa kunnossa, että halukkaita vuokraajia ei enää juuri ollut, Vähäsilta toteaa. 

Ilmakuva Meripirtistä meren rannalla.
Meripirtin kerhotalon vanhin osa on sotien aikaan toiminut lottien keskuksena. Sen jälkeen sitä on vuokrattu asunnoksi. Historiallinen paikka meren rannalla nousee pian uuteen kukoistukseen.

Miesten kerholla riittää kiirettä

Meripirtin kerho on miesten kerho, joka perustettiin vuonna 1949 – nurinkurisesti naisen aloitteesta.

– Sodan jälkeen eräs paikallinen nainen sanoi, että nyt miehille pitää keksiä joku kerho, jotta niillä olisi muutakin tekemistä kuin ryyppääminen, hymyilee Vähäsilta. 

Nykyaikana vastaavat miesten kerhot alkavat olla jo harvinaisia, mutta Meripirtin kerho on pitänyt paikkansa kyläyhteisössä. Se järjestää joka vuosi Särkisalopäivän, juhannussalon noston, muinaistulien yön, silakkamarkkinat ja koko perheen joulutapahtuman. Ne ovat tapahtumia, jotka keräävät yhteen kaikki kyläläiset. 

Meripirtin lisäksi kerhon omistuksessa on Tallbacka, jossa osa kylätapahtumista järjestetään. Tapahtumien järjestämisen lisäksi Meripirtin kerhon toimintaan kuuluu esimerkiksi Särkisalon murteen vaaliminen ja kotiseututarinoiden kerääminen. 

 

Janica Vilen

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

Palokuntavarstorakennuksen julkisivu.

 

Paraisten kirkon kupeeseen vuonna 1907 rakennettu palokuntatalo ehti olla unohduksissa vuosikymmeniä. Nyt uuteen loistoonsa Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista!

Paraisten vapaapalokunta perustettiin vuonna 1894 ja vuonna 1907 kirkon kupeeseen valmistui Paraisten ensimmäinen palokuntatalo. Se jäi kuitenkin nopeasti pieneksi ja vapaapalokunnan toiminta päätettiin siirtää keskustaan VPK:n talon viereen vuonna 1926. Vanha rakennus jäi varastoksi. Vuonna 1933 seurakunta osti sen itselleen työkaluvajaksi. 

Myöhemmin 70-luvulla seurakunta oli aikeissa purkaa rakennuksen ja silloin kotiseutuyhdistys heräsi. 

– Kotiseutuyhdistys halusi säästää rakennuksen ja nyt se on kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, vaikkakin kirkon tontilla. Silloin yhdistys teki rakennukseen uuden tornin vanhojen piirustusten mukaan ja tänne avattiin vapaapalokunnan näyttely, kertoo kotiseutuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lena Långbacka. 

Tavaraa kertyi kuitenkin niin paljon, että rakennus jäi käytännössä vapaapalokunnan vanhojen tavaroiden varastoksi. Ajan saatossa katto alkoi vuotaa ja rakennus muutenkin rapistua. 

Nainen palokuntavarastosta kertovan näyttelyn keskellä.
Paraisten kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Lena Lånbacka esitteli näyttelyä Leader-toimijoille perjantaina 5. marraskuuta.

Kaksi Leader-hanketta

Vuonna 2018 Paraisten kotiseutuyhdistys alkoi kunnostaa suojeltua rakennusta I samma båt – Samassa veneessä ry:n tukeman Leader-hankkeen turvin. Kunnostushankkeen budjetti oli 62 000 ja siihen myönnetyn Leader-tuen osuus 65 %. Muita rahoittajia olivat Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrenin kulttuurirahasto, Vanhan Malmin säätiö, Nordkalk ja Lähitapiola Etelärannikko. 

– Täällä oli sen verran vesivahinkoja, että torni oli lähellä romahtaa. Ensin rakennus piti tukea ja tyhjentää. Sitten oli paljon paperitöitä ja vasta sitten alkoi varsinainen kunnostus. Sisäkatto on uusittu melkein kokonaan ja peltikatto kokonaan. Tällainen katto on todella harvinainen, Långbacka kertoo. 

Myös lattia piti purkaa kokonaan, mutta osa lankuista pystyttiin vielä hyödyntämään. Koko rakennus nousi 15 senttiä ja torni sai uudet ikkunat. Suurin osa töistä piti teettää ammattilaisilla, mutta silti kotiseutuyhdistyksen väelle ja muille talkoisiin osallistuneille kertyi 250 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi maalaamisesta ja sitä edeltävistä pohjatöistä. 

Rapistunut rakennus, jonka seinän edessä rakennustelineet.
Talkootyötunteja kertyi 250. Kuva: Paraisten kotiseutuyhdistys.

Kun rakennus saatiin kuntoon, kotiseutuyhdistys toteutti vielä toisen Leader-hankkeen. Siinä tehtiin palokuntavarastoon näyttely rakennuksen historiasta ja vapaapalokunnan vaiheista Paraisilla. Näyttelyhankkeen kokonaisbudjetti oli 13 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 70 %. 

Kotiseutuyhdistys on saanut paikallisilta paljon kiitosta urakastaan. Ovet avattiin kesäkuussa 2021 ja sen jälkeen on kävijöitä riittänyt. 

Punainen hevosvetoinen koneruisku, jonka päällä kaksi palokypärää.
Palokuntatalon valmistumisvuonna Paraisten vapaapalokunta sai paloapuyhdistykseltä lahjoituksena hevosvetoisen koneruiskun, jota leikkimielisesti kutsuttiin Paksuksi Bertaksi. Nyt Paksu Bertta on osa palokuntavaraston näyttelyä.
Näyttelyn esineitä. Palotorvi on kuvassa etualan vasemmassa reunassa.
Kun palokuntatalo valmistui vuonna 1907, Paraisilla oli vasta vaatimaton puhelinverkko. Malmilla asuva palomies vastaanotti hätäpuhelut ja hälytti muut palokuntalaiset paikalle puhaltamalla palotorveen (kuvassa vasemmalla) palokuntatalon tornissa.

Valoa pimeyteen!

Palokuntavaraston sisälle näkee aina lasioven läpi ja näyttelyteksit pääsee lukemaan tai kuuntelemaan pihalla olevan qr-koodin kautta, joten kohteessa voi vierailla koska tahansa. Varsinaisia aukioloaikoja kohteella ei ole, mutta kotiseutuyhdistyksen aktiivit tulevat tarvittaessa opastamaan. 

Nyt käynnissä on Lux Archipelago -tapahtuma, jonka aikana rakennus komeilee juhlavalaistuksessa ja ovet pidetään auki. Tapahtuma jatkuu 21. marraskuuta asti. 

Palkuntavaraston rakennus iltavalaistuksessa.
Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista. Kuva: Lena Långbacka.

Yli 200 Leader-hankkeella saavutettu positiivisia ympäristövaikutuksia Lounais-Suomessa

Leader-hankkeen avulla kunnostetulla Jonkarin padolla kasvaa rauhoitettu ja erittäin uhanalainen ketunsara.

 

Vuodesta 2014 alkaen 187 yleishyödyllisessä Leader-hankkeessa ja 31 Leader-tukea saaneessa yrityshankkeessa on syntynyt myönteisiä ympäristövaikutuksia Lounais-Suomen alueella. Vaikka Leader-hankkeilla tavoitellaan ensisijaisesti maaseudun elinvoimaa ja ihmisten hyvinvointia, tukivaroja pyritään käyttämään kestävästi ja luonnon monimuotoisuus huomioiden. 

Lounais-Suomessa eli Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla toimii yhteensä yhdeksän Leader-ryhmää. Vuoden 2014 jälkeen näiden ryhmien tukemista yleishyödyllisistä kehittämishankkeista jopa 187 on sellaisia, joilla on saavutettu myönteisiä ympäristövaikutuksia. Yhteensä näihin hankkeisiin on myönnetty julkista tukea 4,2 miljoonaa euroa, mikä on noin 12 prosenttia kaikista yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin myönnetyistä tuista. Leader-ryhmien myöntämien yritystukien puolella vastaavia vaikutuksia on ollut 31 hankkeessa. Näissä julkisen tuen osuus on ollut noin 400 000 euroa. 

 

Leader-ryhmien myöntämiä maaseuturahaston tukia on käytetty muun muassa niin, että energiaa säästyy, vesistöjen tila parantuu ja maaseudun asukkaiden ymmärrys ympäristöasioista lisääntyy. Lisäksi Leader-hankkeissa on onnistuttu parantamaan esimerkiksi maaseudun kierrätysmahdollisuuksia ja torjumaan luonnon monimuotoisuudelle haitallisia vieraslajeja. 

Positiivisia ympäristövaikutuksia saavuttaneiden Leader-hankkeiden jakautuminen: 35 % energiansäästö, 24 % vesistöjen tila, 20 % ympäristökasvatus/tiedotus, 15 % kierrätys/kiertotalous, 5 % vieraslajien torjunta ja 10 % muut.

Monipuolinen luonto on yksi maaseudun suurimmista vetovoimatekijöistä. Maaseutua halutaan kehittää kestävästi niin luonnon ja talouden kuin sosiaalisen ja kulttuurisenkin kestävyyden näkökulmasta. Siksi Leader-tuen hakulomakkeessa pyydetään avaamaan, miten hankkeessa huomioidaan maaseudun kestävä kehitys. 

– Ympäristöasiat kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän ja tämä näkyy myös rahoitetuissa hankkeissa. Esimerkiksi meidän alueellamme Vakka-Suomessa ja Rauman seudulla on viime vuosina rahoitettu useita lähivesien tilan parantamiseen tähtääviä hankkeita, joita ei aiemmin juuri ollut. Myös kokoontumistilojen kehittämisessä tunnistetaan nyt paremmin energiansäästö rahan säästämisen ohella myös ympäristöteoksi, sanoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio. 

Kaksi pylvästä osoittavat positiivisia ymopäristövaikutuksia saavuttaneiden Leader-hankkeiden kokonaisrahoituksen ja niihin myönnetyn julkisen tuen osuuden.

Leader-rahoitus talkoolaisten tukena

Leader-tuki kannustaa tekemään talkoita, sillä lähes kaikissa hankkeissa osan omavastuuosuudesta pystyy korvaamaan vapaaehtoistyöllä. Kaikissa Varsinais-Suomen ja Satakunnan Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 380 000 tuntia talkoita.

Esimerkiksi Leader Jokivarsikumppaneiden tukemassa Oripään Myllylähteen pelastaneessa hankkeessa tehtiin talkoita 534 tuntia, ja Leader Ravakan tukemassa Laajoen seudun kylätalon energiatehokkuutta parantavassa hankkeessa 998 tuntia. Hankkeessa kylätalon lämmitysjärjestelmä vaihdettiin sähköstä maalämpöön. Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun yhteisessä Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeessa on jo nyt tehty talkoita 600 tuntia, ja hanke jatkuu vielä vuoden 2022 marraskuuhun asti. 

Ely-keskukset mukana yhteistyössä

Leader-ryhmien lisäksi maaseuturahaston tukia myöntävät Ely-keskukset. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen myöntämästä kehittämishankkeisiin suunnatusta rahoituksesta vuosina 2014–2020 kohdistui vesien suojeluun ja ravinteiden kierrätykseen 2,96 miljoonaa euroa. Yritystukien puolella uusiutuvaa energiaa tuettiin samalla ajanjaksolla 2,2 miljoonalla eurolla ja kiertotaloutta 1,82 miljoonalla eurolla. Satakunnan Ely-keskus on vuosina vuosina 2014–2020 myöntänyt ilmastovaikutteisiin hankkeisiin suoraa tukea yhteensä 5 miljoonaa euroa.

EU:n Green Deal vauhdittaa tavoitteiden toteutumista

Euroopan unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat maailman kunnianhimoisimpia. Tavoitteet heijastuvat tulevaisuudessa entistä vahvemmin kaikkiin EU:n rahastoihin ja ohjelmiin, myös Leader-toimintaan. 

EU:ssa on lanseerattu Vihreän kehityksen ohjelma, jonka avulla Euroopasta halutaan tehdä maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Ohjelmalla tavoitellaan siirtymistä pois fossiilisista energianlähteistä kohti vihreisiin ratkaisuihin nojaavaa kasvua. Tavoitteena on ilmastoneutraali, oikeudenmukainen ja vauras Euroopan unioni, jossa talouskasvua edistetään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. 

 

Lue lisää Leader-hankkeista, joilla on ollut positiivinen vaikutus ympäristöön:

Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Ravakan ympäristöneuvonnasta apua paikallisille yhdistyksille ja toimijoille

Haavaisten vesiensuojeluyhdistys taistelee vesistöjen rehevöitymistä vastaan

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Varsinais-Suomi on kuin villiaitta! Metsäbiotalouteen tavoitellaan kasvua Leader-hankkeella

Vehmaalaiset ottavat vesistöjen suojelun tosissaan! Kesän aikana poistettiin talkoilla 60 tonnia ruovikkoa

Kolmen vuoden talkoot pelastivat Oripään Myllylähteen

Vesiensuojelussa tarvitaan pitkää pinnaa – Onneksi sitä löytyy!

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

Itämeri kuntoon askel kerrallaan! Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

Pro Pöylijoki ry teki Jonkarin padon parissa 350 tuntia talkoita

Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Viisi vieraskasvia: lupiini, palsami, tatar, kurtturuusu ja jättiputki.

 

Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeen tavoite on lisätä ihmisten vieraslajitietoisuutta ja edistää haitallisten vieraslajien torjuntaa. Hankkeessa halutaan herättää ihmiset vieraslajien aiheuttamiin uhkiin ja saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti vieraslajien torjuntaan. Lisäksi tavoitteena on saada uutta tietoa erilaisista torjuntamenetelmistä. 

Vieraskasvi on sellainen kasvilaji, joka on päässyt ihmisen avustuksella jonkun esteen, esimerkiksi meren tai vuoriston yli leviämään uusille kasvupaikoille. Joskus käy niin, että vieraslaji löytää itselleen sellaisen ekologisen lokeron, jossa sillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä niin hyvin, että se alkaa syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Pahimmillaan vieraslajit voivat muuttaa koko eliöyhteisön rakennetta, tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa vaaraa luonnon lisäksi myös ihmisille. 

Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun alueilla käynnissä olevalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeella on saatu hyviä tuloksia. Hankkeen aikana on järjestetty kymmeniä talkoita vieraslajien torjumiseksi sekä jaettu tietoa Länsi-Suomen yleisimmistä haitallisista vieraslajeista, joita ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki, kurtturuusu sekä tatarit: sahalintatar, japanintatar ja niiden risteytys eli tarhatatar. Näitä kasveja esitellään myös hankkeessa tehdyssä kiertävässä näyttelyssä, joka on lokakuun ajan esillä Nousiaisten kirjastossa. 

– Hanke alkoi joulukuussa 2019 ja päättyy vuoden 2022 marraskuussa, eli yksi kesä voidaan vielä talkoilla hankkeen parissa, toteaa hankkeessa työskentelevä Maa- ja kotitalousnaisten maiseman ja luonnonhoidon asiantuntija Katri Eriksson. 

Ennen kesääkin riittää kuitenkin tekemistä. Hanke järjestää kaikille avoimen vieraslajeihin keskittyvän webinaarin torstaina 28. lokakuuta, johon voi ilmoittautua tämän linkin kautta.

– Webinaarissa kerrotaan muun muassa hankkeen onnistumisista, tulevista rahoitusmahdollisuuksista sekä siitä, miten mitäkin lajia kannattaa torjua. Talven aikana teemme lyhyitä tietoiskuja näistä samoista aiheista, Eriksson esittelee. 

Tavoitteena on se, että mahdollisimman moni oppisi tunnistamaan haitalliset vieraslajit ja oppisi torjumaan niitä myös itsenäisesti. Kitkemiseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta kukkia saa kerätä jokamiehenoikeudella niin paljon kuin jaksaa.

– Ja sehän on oikein hyvää hyötyliikuntaa! Meillä on ollut monena vuonna käynnissä sellainen “kerää sata lupiinia maljakkoon” haastekin.

Nainen pitelee julistetta, jossa esitellään komealupiinia.
Katri Eriksson pystytti hankkeen vieraslajinäyttelyn lokakuuksi Nousiaisten kirjastoon. Tammikuussa näyttely siirtyy Turun pääkirjastoon. Kuva: Janica Vilen.

Hyviä kokemuksia soolotalkoista ja kouluyhteistyöstä

Eriksson on huomannut, että ihmiset ovat aika arkoja torjumaan vieraslajeja omin päin, mutta soolotalkoista on saatu hyviä tuloksia, kun torjuntapaikka on merkitty maastoon. 

– Esimerkiksi Paimiossa Hiekkahelmen alueella järjestettiin viime keväänä ensin komealupiinin torjuntatalkoot ja sen jälkeen alueelle jätettiin kyltit, joissa kerrottiin, miksi komealuupinia pitää torjua ja että tältä alueelta saa torjua. Kaupunki osallistui yhteistyöhön kuljettamalla torjuntajätteet pois alueelta. Kävin siellä nyt syksyllä lenkillä ja huomasin, että ihmiset olivat kesän aikana torjuneet ihan valtavasti. Lupiineja ei näkynyt enää ollenkaan niin paljon!

Paimiossa oli Hiekkahelmen alueen lisäksi viime kesänä ainakin kolme muutakin paikkaa, joissa oli Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton lanseeraamat soolotalkoot käynnissä. 

Kevään korvalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hanke on taas yhteydessä hankealueen yhdistyksiin ja yrittää saada kesäksi 2022 mahdollisimman monet talkoot kasaan. 

– Toiveena olisi, että kun ensi kesänä järjestetään talkoita yhteistyössä yhdistysten kanssa, niin seuraavina kesinä samat yhdistykset osaisivat järjestää talkoot jo omin voimin. Monen kasvin kohdalla niitto pitää tehdä useampaan kertaan ennen kuin kasvustosta päästään kokonaan eroon. Esimerkiksi lupiinin siemenpankki säilyy maaperässä jopa 50 vuotta, Eriksson selittää.

Hyviä tuloksia saatiin viime kesänä myös Paimiossa Vistan koulun kanssa tehdystä yhteistyöstä, jossa Eriksson kertoi koulun oppilaille vieraslajeista ja lähti heidän kanssaan maastoon kitkemään. Vastaavaa yhteistyötä yritetään viritellä toukokuun viimeisille viikoille ensi vuonna myös muiden hankealueen koulujen kanssa. 

Lupiini on haitallisista vieraslajeista tunnetuin

Lupiinikasvusto.
Aikoinaan lupiini kukki juhannusviikolla, mutta viime kesinä se on usein kukkinut jo toukokuun lopussa. Kuva: Katri Eriksson.

Nykyisin tien pientareilla rehottava komealupiini tunnistetaan hyvin, mutta edelleenkään kaikki ihmiset eivät ymmärrä sen haitallisuutta Suomen luonnolle.

– Moni kysyy vieläkin, että onko se nyt muka niin vaarallinen, kun se on niin kaunis! 

Kyllä se on ja Eriksson kertoo, miksi:

– Meidän niityt ovat vähentyneen tosi paljon jo 50 -luvulta lähtien, kun maataloudessa on tullut isoja muutoksia. Niittyjen katoamisen myötä köyhissä oloissa viihtyvät ketokasvit löysivät uuden elinympäristön tienpientareilta, mutta nyt ne joutuvat väistymään sieltäkin, kun lupiini valtaa alueet. Ja nyt niittykukilla ei enää ole mitään korvaavaa elinympäristöä, johon väistyä, hän aloittaa.

– Meillä on tosi paljon sellaisia päiväperhosia ja pölyttäjiä, jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin kukkakasveihin. Kun lupiini tulee tilalle, niiden ravinto häviää. Nyt puhutaan jo pölyttäjäkadosta ja lintukadosta – ja se johtuu ihan siitä, että pölyttäjiltä katoaa ruoka. 

Toki lupiinikin tuottaa siitepölyä, mutta vain viikon tai korkeintaan kaksi vuodessa, kun taas kotimaiset ketokasvit kukkivat toukokuusta lokakuulle. Ja lupiinista pölyttäjät eivät saa ollenkaan mettä.

Komealupiinia voi torjua niittämällä, tuhkaamalla tai kitkemällä eli nostamalla juurineen. Niittäminen on tehokkainta ennen siementen kypsymistä, jolloin kukkavarret voi jättää maatumaan luontoon. Jos alimmat kukinnot ovat alkaneet jo ränsistyä, kukat tulee kerätä jätesäkkeihin ja laittaa sekajätteeseen. Siementen tuhoutuminen vaatii yli 70 asteen lämpötilan ja siksi niittojätettä ei saa missään nimessä laittaa kotikompostoriin. 

Juurakoiden lapioiminen on tehokasta, sillä lupiini ei lähde kasvamaan uudestaan kovin pienestä juuren palasta. Ja uusimapana torjuntakonstina on kokeiltu puutuhkan levittämistä. 

– Tuhka pitää levittää lupiinin kasvupaikalle aikaisin keväällä ennen kuin maasta nousee mitään ylös. Nakkilassa tuhkan levityksestä saatiin viime kesänä hyviä tuloksia. Lupiinia tuli selvästi vähemmän, mutta muut kasvit kasvoivat normaalisti, Eriksson kertoo kokeilusta.

Jättipalsami rehottaa jokien varsilla

Jättipalsami kukkii vaaleanpunaisena.
Jättipalsamin tunnistaa sen näyttävistä kukista. Kuva: Katri Eriksson.

Samalla kun lupiini on vallannut teiden varret, jättipalsamia näkee todennäköisimmin jokien varsilla. Jättipalsami on tuotu Himalajan vuoristosta Suomeen aikanaan pölytyskasviksi, koska se kukkii niin pitkään. Jostain syystä sillä olikin Suomessa niin otolliset kasvuolosuhteet, että se kasvoi täällä paljon suuremmaksi ja alkoi levitä vauhdilla. 

Jättipalsami on helppo tunnistaa sen näyttävästä kukinnosta ja moni tunnistaa kasvin myös paukkuvista siemenkodista. Palsamin aggressiivinen leviäminen selittyykin osin sillä, että siemenkodan poksahtaessa siemenet voivat lentää jopa seitsemän metrin päähän, ja yksi kasvi voi tuottaa kesässä 2 000 siementä. Siksi torjunta on tämänkin kasvin osalta parasta tehdä ennen siementen kypsymistä.

– Kokeilimme viime kesänä Paimionjoen varrella kahta hävitystapaa. Toisella puolella jokea järjestettiin niittotalkoot ja toisella puolella kitkentätalkoot. Niitetty kasvusto hävisi kerralla, mutta kitkentäkohteesta nousi uutta kasvustoa. Eli ainakin tässä kohteessa niittohoidolla ongelma saatiin kerralla kuntoon. Se oli tavallaan hyvä uutinen, sillä niittäminen on paljon helpompaa kuin kitkeminen. 

Kitkeminen on kaikkein helpointa heti toukokuun alussa, kun jättipalsamin sirkkataimet nousevat.

– Taimet kasvavat tasaisena mattona, joka on helppo nostaa juurineen ylös. 

Ja jos näkee vähän enemmän vaivaa, voi palsamia hävittää vielä elokuussakin. 

– Silloin kukinto taitetaan varovasti jätesäkkiin, jolloin siemenet poksahtavat sinne ja sen jälkeen heitetään loput kasvista perään. 

Jättiputken torjunta on otettu tosissaan

Jättiputken valkoinen kukinto.
Jättiputken tunnistaa paksusta varresta ja valkoisesta kukinnosta. Kuva: Katri Eriksson.

Jättiputkea on torjuttu jo pitkään. Asialla ovat olleet paitsi talkoolaiset, myös kunnat ja valtakunnallinen vieraslajien torjuntahanke Viekas. 

– Tänä vuonna näin esimerkiksi Paimiossa tien varrella jättiputken ja ilmoitin havainnosta osoitteessa vieraslajit.fi. Viikon päästä se oli jo poissa. Ainakin Viekas-hanke seuraa ilmoituksia aktiivisesti, ja esimerkiksi Maskussa kunta on torjunut jättiputkea jo pitkään. 

Jättiputkelle, kuten muillekin vieraslajeille, hyvä torjuntakeino olisi laidunnus, sillä ensimmäisen ja toisenkin vuoden taimet ovat eläimille vielä hyvää ravintoa. Jättiputki tekee kukan vasta kolmantena kesänä.

Jättiputki kukkii kesä–elokuussa ja voi kasvaa valtavan kokoiseksi. Varsi voi olla halkaisijaltaan jopa 10 cm. Parhailla kasvupaikoilla jättiputket voivat muodostaa niin tiheitä kasvustoja, että kaikki muu kasvillisuus tukahtuu. Lisäksi ne ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Jos jättiputken kasvinestettä tulee iholle, se reagoi auringon valon kanssa niin, että ihoon voi tulla vakavia palovammoja. Lisäksi se allergisoi monia. 

Jättiputki on sitä helpompi hävittää, mitä pienempi kasvi on. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi niin, että niittämisen jälkeen kasvuston päälle levitetään tiiviisti maata vasten paksu muovi, joka saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Muovi ankkuroidaan maahan esimerkiksi kivillä.

Kurtturuusu kuriin ensi kesään mennessä

Kurtturuusu kukkii hiekkarannalla.
Kurtturuusu voi kasvaa vaikka hiekkarannalla. Kuva: Katri Eriksson.

Kurtturuusua ei saa enää haitallisuutensa vuoksi kasvattaa Suomessa 1.6.2022 alkaen. Monia puistoja ja pihoja koristavat ruusut ovat vuosien saatossa levinneet lintujen mukana joka paikkaan. Ne ovat vallanneet kokonaisia hiekkarantoja ja päässeet jopa luonnonsuojelueille. 

– Moni kaupunki on jo lähtenyt torjumaan kurtturuusua vauhdilla, mutta kaikkia kasvupaikkoja ei edes tiedetä. Pientä kasvustoa on usein teidenkin varsilla vaikka kuinka paljon. Tulevaisuudessa kurtturuusun kasvattamisesta voi todennäköisesti saada uhkasakon, mutta ei vielä ensi kesänä, kertoo Eriksson. 

Ongelmissa ovat erityisesti taloyhtiöt, joiden pihoilla saattaa olla kurtturuusua vaikka 100 neliön alueella, jolloin hävittämiseen tarvitaan jo kaivinkonetta. Poistetun kasvuston tilalle suositellaan kasvattamaan nurmikkoa, jolloin mahdollisten uusien taimien yli voi ajaa ruohonleikkurilla, mikä helpottaa jälkihoitoa. 

Tatarin juuret menevät läpi vaikka harmaan kiven

Lähikuva tatarin varresta.
Tatarilla on kookkaat lehdet ja puumainen ontto varsi. Se voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Kuva: Katri Eriksson.

Katri Eriksson kertoo, että esimerkiksi Iso-Britanniassa ei saa omakotitalolle vakuutusta, jos pihalla kasvaa tataria. Sen juuret ovat niin voimakkaat, että ne kasvavat läpi vaikka talon perustuksista ja asvaltista. Maavarsi voi olla jopa seitsemän metriä pitkä. 

– Tataria torjutaan katkaisemalla varsi läheltä maan pintaa ja laittamalla torjunta-ainetta suoraan juurakkoon. Pitkäaikainen näivettäminen auttaa, mutta yleensä edessä on vuosien taistelu, sillä tatar lähtee kasvamaan uudestaan jo sentin kokoisesta juuren palasta.

Yhteistyötä tarvitaan

Erikssonin mukaan tämän hankkeen aikana vieraslajiongelmaa ei saada kuriin, vaan toivo jää maaseudun asukkaisiin. 

– Jos ihmiset saadaan ymmärtämään asian vakavuus ja sitä kautta toimimaan, niin kaikki on mahdollista!

Taloudellista tukea vieraslajien torjuntaan pystyy hakemaan muun muassa Ely-keskuksista ja Leader-ryhmistä. Useimmissa kohteissa selviää kuitenkin ihan työhanskoilla, jätesäkeillä ja hyvällä motivaatiolla. 

Asiasta kiinnostuneille on tehty yhteinen Facebook-ryhmä nimeltä Vieraslajien torjuntajoukot. Ryhmästä löytyy paljon tietoa aiheesta ja käynnissä olevien vieraslajihankkeiden asiantuntijat neuvovat ihmisiä myös sitä kautta. 

Haitalliset vieraskasvit hankkeen kokonaisbudjetti on 79 500 euroa, josta julkisen tuen osuus on 70 prosenttia. Tuen ovat myöntäneet Leader Varsin Hyvä ja Leader Karhuseutu. Hanketta hallinnoi ProAgria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.

 

Teksti: Janica Vilen

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Ihmisiä luonnossa.

 

Kiinnostaako yhdistystänne ympäristöasiat, mutta ette oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Kutsukaa EkoTeko-hankkeen työntekijä kylään neuvontakäynnille. Apua on tarjolla muun muassa kierrätyksen aloittamiseen, energian säästämiseen tai vaikka ympäristöaiheisten tapahtumien järjestämiseen.

Leader Varsin Hyvän ja Leader Ravakan EkoTeko-hankkeet ovat saaneet jatkoaikaa kesään 2022 asti. Vielä on siis aikaa ottaa kaikki hyöty irti hankkeen palveluista. Varsin Hyvän hanke toimii Kaarinassa, Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Nousiaisissa, Paimiossa, Raisiossa, Ruskolla, Sauvossa, Taivassalossa ja Turussa. Ravakan vastaava hanke on käynnissä puolestaan Eurajoella, Laitilassa, Mynämäellä, Pyhärannassa, Raumalla, Uudessakaupungissa ja Vehmaalla. 

Hankkeet palvelevat sekä hankealueen yhdistyksiä, asukkaita että kuntia. Apua on tarjolla kestävän kehityksen mukaisten valintojen ja toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ekologisen kestävyyden lisäksi tarjolla on apua myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittämiseen. 

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta kannustaa maaseudun yhdistyksiä olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

– Aika usein ajatellaan, että ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä tekevät vain varsinaiset luonnonsuojelujärjestöt tai vesiensuojeluyhdistykset, mutta iät ja ajat myös kyläyhdistykset ja muut toimijat ovat tehneet asioita ympäristön eteen, hän muistuttaa. 

Tiina Saaresranta.
Tiina Saaresranta on EkoTeko-hankkeen koordinaattori. Kuva: Janica Vilen. 

Tiedotusta ja tapahtumia!

Kuluneen parin vuoden aikana hankkeessa on järjestetty paljon tiedotustilaisuuksia, retkiä ja työpajoja. Esimerkiksi Naantalin Röölässä on järjestetty villiyrtti-ilta, ja Laitilassa pidettiin kurssi syötävän metsäpuutarhan perustamisesta. 

– Luonnonvarojen kuten sienten ja villiyrttien hyödyntäminen ruokavaliossa kiinnostaa nyt paljon. Ruoka on yksi suurimmista tekijöistä hiilijalanjäljessämme. Aina jos saa yhdenkin raaka-aineen haettua suoraan metsästä, niin sillä on merkitystä, muistuttaa Saaresranta. 

Lisäksi hän uskoo, että metsän antimien ja esimerkiksi villiyrttien hyödyntäminen muokkaa samalla ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja kuluttamiseen. 

Mynämäellä EkoTeko-hanke taas järjesti keskusteluillan liikenteen päästöjen vähentämisestä. Paljon ihmisiä keränneessä tapahtumassa asiantuntijat kertoivat kestävän autoilun mahdollisuuksista. 

– Moni kaipasi asiantuntijan näkemystä esimerkiksi sähköautoilun hyvistä ja huonoista puolista, kertoo Saaresranta. 

Energiansäästöviikolla hanke teki live-videoita sosiaaliseen mediaan alueen eri yhdistysten tekemistä ekoteoista. Ekotekoja on listattu myös EkoTeko-blogiin, jota pääsee lukemaan tästä linkistä. 

Muistilappuja kiinnitettynä kangastauluun.
EkoTeko-hanke oli elokuussa 2020 mukana Uudenkaupungin Minifarmi-messuilla, jossa kerättiin ylös ihmisten tekemiä ekotekoja. Kuva: Tiina Saaresranta.

Kierrätys kiinnostaa maaseudulla ja saaristossa

Saaresrannan mukaan maaseudun yhdistykset ovat olleet hankkeen aikana aktiivisia ja miettineet paljon sitä, miten yhdistyksen perustoiminta saadaan kestävälle pohjalle. Moni on lähtenyt tekemään konkreettisia parannuksia esimerkiksi oman kylän kierrätysmahdollisuuksien parantamiseksi. 

– Maaseudulla kierrätykseen liittyy se ongelma, että kierrätyspisteet ovat kaukana ja usein sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse julkisilla. Kierrättäminen edellyttääkin maaseudulla ja saaristossa melkein aina oman auton käyttöä. Väestöpohjan pitäisi olla aika iso, jotta kuljetukset saadaan kannattaviksi, mutta esimerkiksi Livonsaarella Saariston Savotta ry otti vastuun jäteastioiden hankinnasta ja kuljetusten maksuista. Nyt saarella on tosi hyvät kierrätysmahdollisuudet ja ihmiset voivat liittyä mukaan maksamalla pienen vuosimaksun, Saaresranta kertoo. 

Mies koivun vieressä.
Ekoteko hanke järjesti useita Hyvinvointia metsästä -tilaisuuksia yhdessä Metsäkeskuksen kanssa. Niissä perehdyttiin muun muassa siihen, miten metsä voi toimia hyvinvoinnin lähteenä ilman hakkuita. Kuvassa käynnissä näytös pakurin kasvatuksesta. Kuva: Tiina Saaresranta.

Yhtene ympäristö -hanke mukana yhteistyössä

Saaresrannan lisäksi hankkeessa työskentelee Varsin hyvän puolella myös Ina Fagerlund. Ravakan alueella EkoTeko-hankkeen tavoitteita tukee myös Yhtene ympäristö -teemahanke, jonka kautta yhdistykset voivat hakea Leader-tukea pieniin investointeihin.

– Nyt on siis hyvä mahdollisuus saada ensin EkoTeko-hankkeelta neuvonta-apua ja sen jälkeen Yhtene ympäristö -hankkeelta tukea toteutukseen. Investointeihin myönnettävä tuki on 50 %, mutta omavastuuosuudesta 75 %  pystyy kattamaan talkootyöllä, Saaresranta kertoo.  

 

Teksti: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

EkoTeko-hanke tutustutti ihmisiä villiyrtteihin Röölässä – katso video!

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Minna Lukkala luennoi ötököistä lapsille.
Minna Lukkala esittelee lapsille limakotiloa ja juotikasta Yläneen Luontokapinetissa.

 

Osana Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten Haitat haltuun -hanketta järjestetty Ötökän elämää -päivä oli lapsille unelmien täyttymys. Päivän aikana päästiin etsimään ja tutkimaan oikein luvan kanssa kaikkia mahdollisia ötököitä – esimerkiksi hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten yhteinen Haitat haltuun -hanke tarjoaa lapsille ja nuorille sekä perheille käytännön keinoja torjua ilmastonmuutosta ja siitä aiheutuvaa ahdistusta. Toiminta ohjaa ympäristökysymysten äärelle syyllistämättä. Tarkoituksena on luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehdä ympäristötekoja omassa lähipiirissä. 

Kesällä alkaneessa hankkeessa tullaan tämän ja ensi vuoden aikana järjestämään noin 30 tapahtumaa. Yksi niistä pidettiin Yläneen Luontokapinetissa lauantaina 25. syyskuuta otsikolla Ötökän elämää. Mukana oli 12 lasta Aurasta, Marttilasta ja Koskelta.

Härkätien 4H:ssa työharjoitteluaan suorittava ympäristösuunnittelun opiskelija Anne Hakala tekee hankkeen teemoista myös opinnäytetyönsä. Hän uskoo, että nuorten kokemaa ilmastoahdistusta voi lievittää nimenomaan osallistamalla. Hankkeessa opetellaan arjen taitoja ja tarkastellaan esimerkiksi omia kulutustottumuksia ilman syyllistävää näkökulmaa. 

– Tänään olemme oppineet paljon ötököiden elämästä. Ötökäthän oikeastaan pyörittävät maailmaa ja ilman niitä olisimme hukassa! Kävimme läheisellä lammella etsimässä ötököitä ja lapset olivat niistä todella innoissaan, kertoo Hakala porukan siirtyessä sisälle Luontokapinettiin. 

Hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Poika ja nainen tutkivat etanoita.
Marttilalainen Konsta Laaksonen löysi ukkoetanan, metsäetanan ja sammakon, joka tosin ehti päästä karkuun. “Tämä onkin limainen kaveri! Näin isoa etanaa en ole koskaan ennen löytänyt”, Laaksonen innostuu. Ukkoetana kuuluu harjaetanoihin ja se on Euroopan suurin maaetana. Konsta Laaksonen ja Minna Lukkala tunnistivat sen ilma-aukon, värityksen ja koon perusteella. Ukkoetanalla vatsan puoli on kolmijuovainen, kun taas haitallisella espanjansiruetanalla yksivärinen.

Maastoretkeltä tultuaan lapset pääsivät Minna Lukkalan opastuksella tutkimaan löytämiään ötököitä luupeilla ja mikroskoopeilla. Haaveihin oli tarttunut muun muassa sudenkorennon toukkia, etanoita, juotikkaita, limakotiloita, hyttysentoukkia ja malluaisia.

– Ötökkä ei oikeastaan ole mikään tieteellinen nimi, mutta yleensä ötökällä tarkoitetaan selkärangattomia eläimiä. Esimerkiksi limakotilo kuuluu nilviäisiin ja juotikas nivelmatoihin. Juotikkaista tunnetaan ehkä parhaiten verijuotikas eli iilimato, joka on kylläkin nykyään aika harviainen, Lukkala kertoo tutkiessaan lasten saalista. 

Nainen mikrokooppin äärellä ja poika katsoo taustalla.
“Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä ja niistä iso osa on vielä nimeämättä. Jos siis haluatte päästä määrittämään jonkun ötökän nimen, kannattaa alkaa hyönteistutkijaksi”, Lukkala kannustaa lapsia.

Lasten löytämät sulkahyttysen toukat ja sukeltajakuoriaiset kuuluvat hyönteisiin, joiden tutkimisesta on Yläneellä pitkät perineet. 

– Hyönteiset tunnistaa siitä, että niillä on kuusi jalkaa ja kolmiosainen vartalo. Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä, jotka jakautuvat lahkoihin. Suurin on pistiäisten lahko, johon kuuluu esimerkiksi muurahaiset, ampiaiset ja kimalaiset. Seuraavaksi suurin porukka on kaksisiipiset, johon kuuluu esimerkiksi kärpäset, Lukkala selittää. 

– Hämähäkeillä taas on kahdeksan jalkaa. Jotkut hämähäkit kutovat verkkoja ja toiset juoksevat saaliinsa kiinni. Tämä teidän löytämä hämähäkki vaikuttaisi verkonkutojalta, hän jatkaa. 

Karoliina Virolainen ja Elviira Virtanen Koskelta löysivät monenlaista tutkittavaa.

Lapset keskittyvät ötököiden tarkkailuun herkeämättä. Välillä nähdään pieni jännitysnäytelmä, kun yksi tutkimuskohteista yrittää syödä toisen, joka pitkän takaa-ajon jälkeen onnistuu piiloutumaan pienen oksan taakse. Tutkimusten jälkeen ötökät vapautetaan takaisin luontoon. 

Yhden puutiaisen Lukkala oli napannut mikroskooppiin ihmeteltäväksi kotikissastaan. 

– Hämähäkkieläimiiin kuuluu hämähäkiien lisäksi lukit ja punkit. Puutiainen on se, joka saattaa aiheuttaa sairauksia, mutta suurin osa punkeista on tosi hyödyllisiä, hän muistuttaa.

Nuoret apuopettajina

Kolme nuorta seisoo vierekkäin ulkona kodan edessä.
Marttilalaiset Joni Vuori (vas.), Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen toimivat päivän aikana apuopettajina.

Ötökän elämää -tapahtuma järjestettiin alakouluikäisille lapsille, ja muutamat yläkoululaiset toimivat päivän aikana apuopettajina. 

– Teimme lapsille bussimatkaksi tietokilpailun ötököistä. Yleensä lapset eivät jaksa kuunnella, jos yrittää selittää jotain luonnosta, mutta leikin kautta he kiinnostuvat yleensä aina, tietää 4H:n toiminnassa jo muutaman vuoden mukana ollut marttilalainen Joni Vuori. 

Hän sekä Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen ovat oppineet paljon luonnosta sekä 4H:n luontokerhon että koulun kautta. 

– Meillä on koulussa yksi opettaja, joka on oikein kunnon ilmastoaktiivi. Hän aina selittää meille, miten maailmalla tapahtumat asiat, vaikka tulivuoren purkaus tai jäätiköiden sulaminen vaikuttavat, nuoret kertovat. 

Hankkeen yksi tavoite on osallistaa nuoria jakamaan saamaansa tietoa eteenpäin lapsille. Ensi kesänä nuorille järjestetään leiri, jossa tullaan oppimaan muun muassa kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä.

Tämän syksynkin aikana on vielä luvassa useampia tapahtumia. 

– Esimerkiksi 30. lokakuuta vietetään Härkätien 4H:n 50-vuotisjuhlia retkipäivän merkeissä Onnenperän tallilla Vaskiolla. Siellä yksi tapahtumapäivän rasteista keskittyy kierrätykseen, kertoo Anne Hakala. 

12.–13. joulukuuta Auran Kettulinnassa järjestetään nuorten yöleiri,  jossa aloitetaan opetuspakettien tekeminen kevään alakoulujen vierailuja silmällä pitäen. 18. joulukuuta Sarka museossa Loimaalla on puolestaan aikuisille suunnattu  seminaari hankkeen teemoista, joista esittelevät runoilija Heli Laaksonen ja ympäristökasvattaja Minna Lukkala.

Hankkeen kokonaiskustannus on 58 000 euroa, josta Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n myöntämä Leader-tuki kattaa 80 %. 

Kaksi naista kameran edessä.
4H:n harjoittelija Anne Hakala (vas.) ja kerho-ohjaaja Anna-Sofia Holppi innostuivat myös tutkimaan lasten löytämiä ötököitä.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen