Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Lähikuva ruovikosta.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.

Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.

Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.

Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa. 

Lähikuva ruovikosta.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.

Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan. 

– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.

Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta. 

Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen. 

Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita

Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti. 

– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!

Ilmakuva Tammiluodon Viinitilan rannasta, joka on täynnä jörviruokoa.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.

Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena. 

Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti. 

– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.

Jokinen ja Kääriä laiturilla.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.

Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo. 

Ruovikkoa, jonka keskellä ärviäkasvusto.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.

Yrittäjät avainasemassa

Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä. 

Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä. 

– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.

Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin. 

– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä. 

Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan. 

Oikealla ruovikkoa, vasemmalla merimaisema.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.

Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa. 

–  Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.

Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu

– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.

vene ajaa ruovikon läpi kapeaa väylää pitkin.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.

Vanha idea, uudet tekniikat

Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen. 

50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.

Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa. 

Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!

Kuvan yläreunassa näkyy ruovikkoa ja alareunassa veden pinnan alla uivia kaloja.
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Sienistä hyvinvointia! Kääpä Biotech vie maailmalle suomalaisia sieniuutteita

Kääpä koivun rungossa.

 

Karjalohjalla toimiva KÄÄPÄ Biotech hyödyntää sieniä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Esimerkiksi suomalaista pakurikääpää brändätään parhaillaan maailman markkinoille hyvällä menestyksellä. Uutta teknologiaa sienten hyödyntämiseen on kehitetty maaseuturahaston tuella.

Sekä Uudenmaan Ely-keskus että Leader Ykkösakseli ovat myöntäneet maaseuturahaston tukea KÄÄPÄ Biotechille. Ely-keskuksen tukemassa hankkeessa rahoitettiin tuotantotilojen hankintaa ja saneerausta. Ykkösakseli taas on tukenut uuden linjaston rakentamista laajemman tuoterepertuaarin ja suuremman tuotantovolyymin mahdollistamiseksi. 

– Rahoitus on ollut todella tärkeää kehittymisemme kannalta. Sen avulla olemme päässeet hurjasti eteenpäin, kiittelee Mervi Alavuotunki yrityksen markkinointiosastolta. 

Hankkeiden myötä yritykseen on saatu palkattua seitsemän uutta työntekijää. Kasvun myötä Kääpä Biotech on myös valittu Kasvu Openin SUPERFINNS-ohjelmaan, jossa verkotetaan maailmanvalloituksesta kiinnostuneita yrityksiä ja sijoittajia muun muassa rahoituksen, kansainvälistymisen ja kasvun teemojen merkeissä. Lisäksi yritys voitti tänä vuonna toimialalla arvostetun NutraIngredients Awards 2021 Start Up -palkinnon.

Mutta mistä KÄÄPÄ Biotechin yritystoiminnassa tarkemmin on kyse? 

– Jalostamme pakurista sekä useista muista sienistä terveystuotteita, kuten nestemäisiä uutteita ja uutejauheita kansainvälisille markkinoille. KÄÄPÄ Biotechin alaisia yksiköitä ovat KÄÄPÄ Health, KÄÄPÄ Forest ja Nordic Mushrooms, Alavuotunki selventää.

KÄÄPÄ Health myy kuluttajille sieniuutteita, joita valmistetaan Karjalohjan toimitiloissa viidestä eri sienestä. Ihmiset ovat saaneet uutteista apua muun muassa unenlaatuun sekä suoliston ja ihon hyvinvointiin. 

KÄÄPÄ Forest keskittyy pakurin kasvatukseen yhteistyössä suomalaisten metsänomistajien kanssa. Yritys markkinoi pakurinkasvatusta korkean tuoton riskisijoituksena, jossa metsälleen saa vastuullisella sijoituksella suuremman tuoton kuin kuitupuumarkkinoilla. Pakuri kasvaa ymppäyksestä sopivaan kokoon noin kymmenessä vuodessa. 

– Pakuria voi ympätä toukokuusta syyskuuhun. Puuhun porataan ensin neljä reikää, sitten laitetaan ympit ja vielä puutarhavahaa päälle. Ja kun pakuri kerätään lopulta pois, puu saa jäädä metsään. Se on ekologisesti upeaa, sillä lahoavat puut ovat tärkeitä metsän monimuotoisuuden kannalta esimerkiksi erilaisille hyönteisille ja sitä kautta koko ekosysteemille.

Nordic Mushrooms taas on suomalaisia luomusieniuutteita sisältävä kansainväliseen tukkumyyntiin kehitetty tuotesarja. NordicMushrooms-sertifikaatti kertoo tuotteiden korkeasta laadusta ja jäljitettävyydestä sekä tuotannon läpinäkyvyydestä.

Mies seisoo koivun vieressä ja on merkannut kohdan ymppäystä varten.
Pakuria voi ympätä toukokuusta syyskuuhun. Parhaita ovat sellaiset koivut, joiden runko rinnankorkeudella halkaisijaltaan noin 10 cm.

Kääpä kiinnostaa kaikkialla

Kääpä on lahottajasieni, joka elää puun rungossa loisena lahottaen puuta. Pakurikääpä menestyy hyvin koivuissa – mitä pohjoisempana ollaan, sitä enemmän lääkinnällisiä yhdisteitä syntyy ja siksi suomalainen pakuri on haluttua tavaraa. Tällä hetkellä pakuria kerätään Lapin luomukeruualueilta, mutta tulevaisuudessa KÄÄPÄ Forestin pakurinviljelyverkosto tuottaa pakurin jatkojalostusta ja lopputuotteita varten.

Leader-rahoitusta saaneella uudella linjastolla sienen soluseinämien kitiinikuori rikotaan ääniaalloilla. Kuoren alta löytyy lääkinnällisiä yhdisteitä, jotka saadaan ihmisen ruoansuolatusjärjestelmän hyödynnettäviksi tämän sienituotetoimialalle uuden teknologian avulla. 

Yritystoiminnan perustivat vuonna 2019 amerikkalainen Eric Puro ja itävaltalainen Lorin von Longo-Liebenstein.

– He alkoivat kasvattaa ja tutkia sieniä ja valmistaa niistä ravintolisiä. Meidän tuotteemme valmistetaan sienen itiöemästä, mikä on ainutlaatuista. Monet muut valmistajat käyttävät myös sienirihmastoa, joka on oikeastaan enemmän ruokatuote kuin lääkinnällinen valmiste, Alavuotunki kertoo. 

Lisäksi KÄÄPÄ Biotechin tuotteissa erityistä on se, että sienet kasvavat Suomen puhtaassa ilmassa ja koko tuotanto on sienten kasvatuksesta lopputuotteisiin asti yrityksen omissa käsissä.

Yritys on suomalainen, mutta sen tiimi on kansainvälinen ja yrityskieli on englanti – ja liiketoiminta keskittyy vahvasti vientiin.

– Eniten tuotteitamme lähtee Amerikkaan ja Aasiaan. Aasiassa sienituotteet ovat suosittuja ja Suomi-brändi on siellä jo valmiiksi vahva. 

Mies tehtaalla linjaston edessä.
Uusi laitteisto saatiin hankittua Leader Ykkösakselin tuella.

Sienissä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Kansainvälisesti sienet ovat verrattain tuntematon ravinnonlähde, ja Alavuotunki onkin huomannut aiemmin kansainvälisesti sienitietoutta levittäessään, että suomalaiset ovat sienestyksen suhteen edelläkävijöitä.

– Haluamme näyttää, miten upeita sienet ovat! Niistä voi tehdä vaikka vegaanista nahkaa! Sienirihmastoa voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai styroxin korvaajana. 

KÄÄPÄ Biotech tekee yhteistyötä myös yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa. 

– Tutkimme jatkuvasti, miten sienet voisivat auttaa ihmisiä ja koko maapalloa. Ne ovat metsän ekologialle todella tärkeitä, sillä ne toimivat moninaisissa keskeisissä tehtävissä, kuten lahottajina ja aluskasvillisuuden ravinnonlähteenä ja houkuttelevat metsiin siten tärkeitä pölyttäjiä, Alavuotunki päättää.

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: KÄÄPÄ Biotech

Jokivarsikumppaneiden Toimintaa kylille -teemahanke aktivoi maaseudun asukkaita

Ihmisiä jumppaamassa kodan pihalla.
Someron Hirsjärven kylällä aloitettiin ulkojumpat!

 

Leader-ryhmä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit on myöntänyt Toimintaa kylille -teemahankkeensa kautta 68 000 euroa tukea kymmenelle eri yhdistykselle. Koronan latistamaa kylätoimintaa herätellään nyt eloon muun muassa liikunnan, uusien tapahtumien ja luontoelämysten kautta.

Jokivarsikumppanieden teemahankkeessa kylät ja yhdistykset kehittävät parhaillaan uusia tapoja lisätä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja edistää alueen asukkaiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Tavoitteena on luoda maaseudulle uusia mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, lisätä palveluntarjontaa kylissä sekä mahdollistaa erilaisia maisemahankkeita.

Koronapandemian vuoksi kylissä on kohdattu monenlaisia haasteita ja onkin tärkeää, että yhdessä tekemisen myönteistä henkeä pidetään yllä. Kyläläisten yhteisillä pienillä hankkeilla voidaan osaltaan antaa uskoa tulevaisuuteen, tiedottaa Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Julkinen rahoitus kattaa hankkeiden kokonaiskustannuksista 90 prosenttia. Omavastuuosuuden on voinut kattaa joko kokonaan tai osittain talkootyöllä. 

Kota yhdistää Hirsjärven kyläläisiä Somerolla

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys toteuttaa parhaillaan Oman kylän parhaaksi -nimistä alahankettaan, johon kuuluu monenlaista tekemistä yhdistyksen kodalla.

– Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa liikkumaan. Maanantain jumppaa vetää paikallinen liikuntaohjaaja ja keskiviikon jumppaa fysioterapeutti. Ulkojumpat ovat omia suosikkejani, koska itse aina ahdistun kuntosaleilla. Hapekkaassa ulkoilmassa tuntuu helpommalta liikkua ja korona-aikana ulkojumppaan on matalampi kynnys osallistua, kommentoi Hirsjärven pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Satu Näykki.

Myös muut kyläläiset ovat olleet jumpista innostuneita. Kokemusta on karttunut niin keppijumpasta, kahvakuulasta kuin crossfitistäkin. Joka kerta paikalla on ollut 10–15 liikkujaa ja palaute on ollut hyvää.

Liikunnan lisäksi hankkeessa on järjestetty myös neljä hyvinvointiluentoa, joissa on saatu tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta. 

– Ensimmäisellä luennolla kaikki halukkaat saivat tehdä kehonkoostumusmittauksen. Viimeisellä luennolla oli uusi mahdollisuus mittaukseen. Joillain ehti tapahtua muutoksia jo kuukaudessa. Vielä yksi mittaus on luvassa ensi vuoden puolella ja silloin kukin saa katsoa taas, miten omat henkilökohtaiset tavoitteet etenevät, Näykki kertoo. 

Ihmisiä istumassa kodan pihalla. Yksi luennoi, muut kuuntelevat.
Hyvinvointiluennoilla kyläläiset ovat saaneet tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta.

Ensi vuonna luvassa on vielä kokkauskursseja kodalla paikallisten kokkien opastuksella. 

– Haaveissa on myös päästä kokeilemaan saunaterapiaa ja hankkeen päätöstapahtuma tulee olemaan kesäkuussa Kari Luodon konsertti!

Näykin mukaan Hirsjärvi on vankka varsinaissuomalainen maatalouspitäjä, jossa riittää peltoja ja kotieläintiloja. Koulua tai muitakaan palveluita ei ole ja siksi kodasta on tullut kyläläisille korvaamaton kohtaamispaikka. Vuosien saatossa pienviljelijäyhdistys on alkanut toimia kyläyhdistyksen tavoin. 

– Olemme järjestäneen seurakunnan kanssa adventin aikaan kotakirkkoja ja joskus esimerkiksi pop up -kahviloita tai grillausiltoja. Kodalla on kiva tavata ihmisiä ja tässä hankkeessa hyvää mieltä on tuonut sekin, että olemme pystyneet työllistämään paikallisia yksinyrittäjiä, joita korona on viime aikoina verottanut, Näykki sanoo. 

Hirsjärven pienviljelijäyhdistys sai omaan toimenpiteeseensä tukea 6 340 euroa. 

Leader-toiminta kannustaa kehittämään omaa kotiseutua

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Tarvasjoki. Leader-ryhmän paikallisessa strategiassa on asetettu tavoitteeksi, että alueen asukkaat kehittävät omia elinolosuhteitaan. Teemahankkeen kautta mahdollistetaan ennen kaikkea sellaisia pieniä toimenpiteitä, joihin ei voi hakea tukea itsenäisenä Leader-hankkeena. 

Oli ilahduttavaa huomata, miten keskenään eri tyyppisiä hakemuksia hankehakuun tuli. Yhdistyksiltä löytyi monia hyviä ideoita siihen, miten yhteisöllisyyttä ja alueen asukkaiden hyvinvointia edistetään koronan tuomien haasteiden keskellä. Yhdistykset toteuttavat määrällisesti paljon enemmän investointihankkeita, joten oli myös erittäin hyvä, että teemahankkeen kautta saimme alueellemme kymmenen toiminnan kehittämiseen tähtäävää hanketta, kommentoi Jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: Satu Näykki

 

Teemahankkeen kaikki toimenpiteet

Elersien sukuseura: Verkkokokoustyökalun opetus ja tuki sekä yhdessä eri yhdistysten kanssa uusien toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu. 

Mellilän kyläyhdistys ry: Palkataan työntekijä, joka elävöittää ja kehittää kylätoimintaa mm. uusien tapahtumien ja Ostarin toiminnan kehittämisen avulla.

Pöytyä – Oripää 4H-yhdistys: Tarjotaan luontoelämyksiä lähialueen perheille ja muille luonnosta kiinnostuneille, joilla ei välttämättä ole riittävää osaamista tai uskallusta lähteä omatoimisesti luontoon. Järjestetään tilaisuuksia, kuten pilkkipäivä ja lepakkoretki.

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys: Tarjotaan monipuolisesti hyvinvoinnin elementtejä, mm. motivaatio, ravitsemus, kehonhuolto, liikunta ja rentoutus. Toteutus sisältää luentoja, kokkausta, säännöllistä treeniä, lajikokeiluja ja mittauksia.

Auran Martat ry: Auran Marttojen ja Metsästysseura Auran yhteishankkeessa tutustutetaan perheitä erilaisiin erätaitoihin ja ruokaan, jota erätaitojen avulla voi saada ja valmistaa.

Elävän virran yhdistys ry: Järjestetään erilaisia harrastekursseja sekä tapahtumia alueen asukkaille.

Yläneen kyläyhdistys ry: Suoritetaan kyläkatselmus ja asukaskysely, siistitään Yläneen keskustaa ja sijoitetaan sinne kukkalaatikoita, muutetaan joutomaita kukkapelloiksi sekä toteutetaan maisemanhoitotalkoot kylällä ja jokivarressa.

Jankko lentopallo ry: Aloitetaan alumni-toiminta keräämällä tiedot vuosikymmenten varrella seurassa olleista henkilöistä (pelaajat, valmentajat, muut toimihenkilöt) ja luomalla tietojärjestelmä tietojen käyttämistä ja säilyttämistä varten.

Loukonkulman Lukko: Zero-Sport auton tehtävänä on kiertää ohjaajineen (2 kpl) Auranmaan alueella. Zero-Sport tuottaa liikunnallista harrastamista aina sen alueen lapsille ja nuorille, jossa kulloinkin vierailee. Zero-Sport autossa on harrastamiseen tarvittavat välineet, joten harrastaminen ja liikkuminen on paikasta riippumaton.

Auranmaan nuorkauppakamari: Lisätään Auranmaan tunnettavuutta ja vetovoimaisuutta sekä sen asukkaiden tietämystä kotiseudustaan ja sen tarjoamista palveluista ja mahdollisuuksista. Järjestetään kotiseuturalli, jossa mukaan lähtevät toimijat pitävät toimipaikoissaan avoimia ovia. Lisäksi järjestetään 1–3 kaikille avointa lyhyttä tilaisuutta, joissa nostetaan esiin paikallista osaamista ja onnistumista.

 

Lue myös!

Orisuon PVY kunnostaa Kerhotupansa pihaa ja rakentaa luontopolkua Leppijärven rantaan

Loimaasta tuli Suomen lemmikkiruokamekka! Koirien ja kissojen lähiruokamarkkinat kehittyvät maaseuturahaston tuella

Seitsemän koiranpentua samalla ruokakupilla.

 

Kotimainen lähiruoka on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Sen lisäksi, että ihmiset haluavat tietää, mistä heidän oma ruokansa tulee, on kiinnostus kasvanut myös sen suhteen, mistä perheen lemmikkien ruoka tehdään. Loimaalla tuotetaan nyt koirien ja kissojen ruokakuppeihin kotimaisia vaihtoehtoja kolmen yrityksen voimin – maaseuturahaston tuella.

Suomalaisille kissoille ja koirille ostetaan ulkomailta tuotua valmisruokaa vuosittain arviolta lähes 400 miljoonalla eurolla. Pelkästään koiranruokaa tuodaan Suomeen ulkomailta vuosittain jopa 50 miljoonaa kiloa. Korona-ajan tuoma lemmikkibuumi on lisännyt ruuan kysyntää entisestään, joten aika on otollinen kotimaisten vaihtoehtojen kehittämiselle.

Varsinais-Suomen Ely-keskus on myöntänyt maaseuturahastosta tukea kolmelle eläinruokatehtaalle, jotka kaikki sijaitsevat Loimaalla. Rovio Pet Foods tekee lemmikeille kotimaisia Werraton-nappuloita lähitilojen raaka-aineista ja Dagsmark Petfood alkaa valmistaa kissoille ja koirille kotimaista märkäruokaa. Aristo Oy keskittyy koirien kotimaisiin puruluihin ja herkkuihin. Kaikkien kolmen yrityksen tuotteille on myönnetty suomalainen avainlipputunnus merkiksi vahvasta kotimaisuusasteesta. 

Yrityksille on myönnetty maaseuturahastosta tukea niin tehtaiden perustamiseen, laajentamiseen kuin laiteinvestointeihin. Tuet ovat olleet 30–35 prosentin luokkaa hankkeiden kokonaiskustannuksista, joita on tullut yhteensä lähes seitsemän miljoonaa euroa. 

Loimaa sijaitsee erinomaisten viljelysmaiden välittömässä läheisyydessä Varsinais-Suomen lukuisten eläintilojen keskellä – ja logistisesti helpon yhteyden päässä Turusta, Tampereesta ja pääkaupunkiseudusta. Ei siis ihme, että kolme eläinruokatehdasta päätyi naapureiksi juuri Loimaalle.  

Rovio Pet Foods vähentää lemmikkiruokien ympäristövaikutuksia

Tero Rovio traktorin vieressä.
Rovio Pet Foodsin perustaja ja toimitusjohtaja Tero Rovio. Kuva: Kuva: Rovio Pet Foods.

Loimaalainen Tero Rovio perusti Rovio Pet Foodsin vuoden 2019 lopulla, ja vuotta myöhemmin lemmikkiruokien valmistukseen suunniteltu eläinruokatehdas oli jo toiminnassa. Tehdas sijaitsee 12 kilometrin päässä hänen omalta tilaltaan, josta tulee kaikki ruokiin käytettävä kaura. Kananmunat tulevat osin omalta tilalta; osin kilometrin päässä tehtaalta olevalta kananmunapakkaamolta, josta lähetettiin ennen kakkoslaatuisia munia ulkomaille. Nyt ne hyödynnetään naapurissa! Kaikki muutkin raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista: härkäpavut, peruna, viljat ja siipikarja. 

– Tähän asti suomalaisia raaka-aineita on roudattu ympäri Eurooppaa ja tuotu sitten jalostettuina takaisin. Silloin kun me aloitimme, Suomessa myytävistä lemmikkien kuivaruuista vain prosentti oli kotimaisia, Rovio taustoittaa. 

Rovio Pet Foodsin valmistamat kotimaiset koirien ja kissojen Werraton-nappulat ovat saaneet markkinoilta hyvin jalansijaa.

– Tuotteista on tullut tosi hyvää palautetta ja sitä arvostetaan, että koko prosessi tapahtuu saman katon alla tuotekehityksestä alkaen, Rovio kertoo. 

Hintakin on ulkomaisiin vaihtoehtoihin nähden kilpailukykyinen, kun nappuloita vertaa ravintoarvoiltaan samantasoisiin tuotteisiin.

Lemmikkien kuivaruokaa linjastolla.
Werraton nappulat tuotannossa. Werraton -ruokasarja on Rovio Pet Foodsin eläinravitsemuksen asiantuntijoiden suunnittelema ja siihen kuuluu kuivaruokia sekä kissoille että koirille. Kuva: Rovio Pet Foods.

Rovio Pet Foods kiinnittää paljon huomiota tuotteidensa ja toimintansa ympäristöystävällisyyteen. Kananmuna on hiilijalanjälkeen nähden paras proteiinin lähde heti villikalan jälkeen  – ja sitä hyödynnetään tuotannossa paljon. Samalla se on ravitsemuksellisesti lemmikeille hyvä proteiinin lähde aminohappokoostumuksensa vuoksi. 

Tällä hetkellä tehtaan toiminnassa käytetään nestekaasua, joka on mahdollista korvata tulevaisuudessa biokaasulla, jos naapuriin suunnitteilla oleva biokaasulaitos toteutuu. Myös aurinkovoimaa tullaan jatkossa hyödyntämään. 

– Tehtaan viereen on jo suunniteltu aurinkopuisto, mutta rakentaminen ei ole vielä alkanut. 

Ely-keskuksen myöntämällä maaseuturahaston tuella tehtaalle hankittiin uutta teknologiaa: koneita ja laitteita sekä kuivaruokalinjastolle että pakkaamoon. Rovio uskoo hankkeen kasvattavan sekä  työvoiman tarvetta että liikevaihtoa tulevina vuosina reilulla kädellä.

Dagsmark Petfood aloittaa kissojen ja koirien märkäruuan tuotannon

Laura Strömberg tehtaalla.
Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja Laura Strömberg ravistelee alaa panostamalla laatuun, vastuullisuuten ja raaka-aineiden jäljitettävyyteen, sillä asiakkailla on oikeus tietää, mitä he lemmikeilleen syöttävät.

Dagsmark Petfood on myynyt tähän asti lähinnä koirien ja kissojen kuivaruokaa, mutta pian kauppoihin tulee ensimmäiset yrityksen itse valmistamat kissojen märkäruuat. 

– Kissojen märkäruualla on valtavat markkinat, mutta alalla ei ole tähän asti ollut juurikaan kotimaisia toimijoita. Halusimme kehittyä kokonaisvaltaiseksi eläiruokataloksi ja tartuimme haasteeseen. Ensimmäiset kissojen märkäruuat tulevat myyntiin lokakuussa ja koirien ruuat ensi keväänä, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Laura Strömberg.

Dagsmark Petfood käyttää tuotteisiinsa kotimaisia raaka-aineita, esimerkiksi Liedossa tuotettua antibioottivapaata kanaa sekä kalkkunaa ja nautaa. 

– Olemme huomanneet, että kotimaiselle kissanruualle on kova tarve. Perusreseptiikka on meillä hyvin samanlainen kuin ulkomaisilla toimijoilla, sillä reseptit perustuvat siihen, mitä eläin tarvitsee. Mutta jos valitsee ulkomaisen jättiyrityksen tuotteen, ei voi yhtään tietää, mistä raaka-aineet ovat peräisin, Strömberg kommentoi. 

Lemmikkien ruokia valvoo Suomessa Ruokavirasto. Lainsäädännössä niitä ei lasketa elintarvikkeiksi vaan rehuksi ja sen vuoksi pakkausselosteessa ei tarvitse mainita edes raaka-aineiden alkuperämaata. 

Kolme kissanruokapakkausta.
Dagsmark Petfoodin uudet kissanruuat ovat nimeltään Ilves, Tiikeri ja Leopardi. Kuva: Dagsmark Petfood.

Dagsmark Petfood sai lemmikkien märkäruuan tuotannon käynnistämiseksi tukea maaseuturahastosta. 

– Hakemus jätettiin loppuvuodesta 2020 ja tällä viikolla alkaa jo kaupallinen tuotanto. Täytyy nostaa hattua meille kaikille, että koko hanke vedettiin läpi alle vuodessa, iloitsee Strömberg.

Yrityksen liikevaihto on tällä hetkellä noin 7 miljoonaa euroa ja toimitusjohtajan laskelmien mukaan sen pitäisi märkäruokabisneksen avulla nousta 3–4 vuodessa 15–20 miljoonaan euroon. Hankkeen työllistävä vaikutus näkyy jo nyt, sillä toimihenkilöpuolelle on rekrytoitu kolme ihmistä lisää ja tuotannon puolelle toiset kolme. Ja ensi vuonna rekrytoinnit jatkuvat.

Loimaalle yritys päätyi sattumalta. 

– Toimimme aikaisemmin pienemmissä tiloissa Pohjanmaalla. Asun itse Paraisilla ja lisäksi meillä on alihankkijoita ja raaka-aineiden toimittajia Varsinais-Suomessa. Siksi lähdimme etsimään isompia tiloja täältä. Loimaan Mellilästä löytyi HK:n vanha teurastamo, joka oli meille juuri sopiva, Strömberg taustoittaa.

Puruluut ovat koirien herkkuja

Koira syö puruluuta.
Aristolla käynnissä oleva pentubuumi ja samaan aikaan etenevä lähiruokainnostus näkyvät kotimaisten hirvien ja peurojen nahasta valmistettujen puruluiden kysynnässä. Kuva: Aristo Oy.

Aristo Oy:n RAUH!- ja REKKU-tuotteet tehdään käsityönä niin ikään Loimaalla. Vaikka arkikieleen on vakiintunut termi puruluu, kyseessä on oikeastaan nahasta kääritty rulla. Sen vuoksi puruluut luokitellaan lemmikkiruuaksi, vaikka koirat järsivätkin niitä ajanvietteen ja hampaiden hyvinvoinnin eivätkä ravinnon vuoksi. 

Ariston puruluihin käytetään hirven, peuran ja naudan nahkoja. 

– Peurannahka tulee kaikkein lähimpää. Loimaan alueella on peuroja todella paljon. Hirvennahkaa tulee metsästysseuroilta ympäri Suomen ja Pohjois-Ruotsista. Naudannahka tulee 95-prosenttisesti Pohjoismaista. Sitä tarvitaan niin paljon, ettei Suomen tuotanto riitä kattamaan kysyntää, kertoo Risto Pelkonen, Aristo Oy:n toinen pääomistaja. Toinen pääomistaja on Ari Hannula.

– Toimintamme ydin on parhaat mahdolliset raaka-aineet ja ammattitaito. Jokainen nahka on erilainen ja lopputulos on käytännössä käsityötä, hän jatkaa.

Aristo Oy:n tuotantoa on laajennettu maaseuturahaston tuella kolmessa osassa. Kahdessa aikaisemmassa toimitilojen laajentamiseen keskittyvässä hankkeessa tuotanto on tuplattu ja tällä hetkellä käynnissä oleva laiteinvestointihanke kasvattaa tuotantoa taas 30–40 prosenttia. Hankkeiden myötä yritykseen on tullut myös kuusi uutta työpaikkaa. Nyt Loimaan tehtaalla työskentelee yhteensä 12 henkilöä, joista osa on alihankkijoita. Neliöitä on käytössä jo 3 000.

Aristo Oy:n tehdas.
Aristo Oy on saanut maaseuturahaston tuella laajennettua toimintaansa. Kuva: Aristo Oy.

Nyt käynnissä oleva hanke valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä ja uutta jo suunnitellaan. 

– Tehdas käy koko ajan maksimilla. Olemme Ely-keskukselle todella kiitollisia tuesta, sillä sen avulla olemme pystyneet investoimaan nopeammalla aikataululla. Investointien myötä olemme onnistuneet luomaan tehokkaampia, ympäristöystävällisempiä ja ekologisempia tuotantomenetelmiä, palkkaamaan lisää suomalaista työvoimaa ja vahvistamaan koko Loimaan aluetta sekä veronmaksajina että työnantajina, Pelkonen listaa hankkeiden vaikutuksia. 

Aristo Oy palkkasi asiantuntijan avuksi hakuprosessiin. Vaikka asiointi Ely-keskuksen kanssa oli jouhevaa, hakuprosessi oli työläs. 

– Sellaisella alalla, jossa on paljon toimijoita, on helppo kerätä esimerkiksi vaadittava määrä tarjouksia laiteinvestoinneista. Meillä tilanne on haastavampi sen vuoksi, että olemme Euroopan ainoa puruluutuotantoon keskittyvä tehdas, joten ei ole olemassa mitään kauppaa, josta löytyisi valmiit laitteet meidän tarpeisiin. Siksi tarjousten saamisessa oli aika iso jumppa ja myös kilpailuteknisiä haasteita, Pelkonen selventää. 

Puruluiden lisäksi Ariston valikoimissa on koirien herkuiksi kuivattuja eläinten osia, joihin kaikki raaka-aineet tulevat Suomesta. 

 

Teksti ja artikkelikuva: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

Syyskuussa juhlitaan suomalaista ruokaa! Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruokaa 1,4 miljoonalla eurolla

Tee makumatka maalle Lähiruokapäivänä 11.9. – Varsinais-Suomesta mukana 23 kohdetta!

Yritystuilla lisätään maaseudun elinvoimaa!

Syyskuussa juhlitaan suomalaista ruokaa! Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruokaa 1,4 miljoonalla eurolla

Neljä kuvaa ruuasta: pastaa, sieni, kaali ja leipää.

 

Syyskuussa juhlitaan lähiruokaa monella tavalla. Suomalaisen ruoan päivää vietetään 4. syyskuuta ja Lähiruokapäivää 11. syyskuuta. Lähiruoka on pääosassa myös monilla syksyn markkinoilla ja tapahtumissa, kun satoa korjataan. Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi – maaseuturahaston tuella!

Suomalaisen ruoan päivänä nostetaan esiin Hyvää Suomesta -merkkiä, joka on suomalaisen ruokaketjun yhteistyön tunnus. Kun ostaa tuotteen, jossa on Hyvää Suomesta -tunnus, tietää, että elintarvikkeen raaka-aineet tulevat Suomesta, se on valmistettu Suomessa ja sen koko tuotantoketju on tiedossa. 

Lähiruokapäivä taas kutsuu ihmisiä tutustumaan maaseudun toimijoihin, esimerkiksi maatiloihin ja elintarvikkeita jalostaviin yrityksiin. Aikaisempina vuosina samaa tapahtumapäivää on vietetty Osta tilalta -päivän nimellä.

Syyskuu on otollista aikaa lähiruuan markkinoille, sillä sadonkorjuuaika tarjoaa tuoreita tuotteita ruokapöytään. Satokausikalenterin mukaan syyskuussa parhaimmillaan ovat muun muassa sienet, kaalit, juurekset ja kurpitsat!

Lähiruokaa kehitetään myös Leader-tuella 

Lähiruuan tuotantoa, jalostusta ja käyttöä edistetään jatkuvasti myös maaseuturahaston tuella, jota myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus ja kaikki maakunnan viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat myöntäneet 1,4 miljoonaa euroa tukea lähiruokaa edistäviin yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin tai yrityksiin. Yritystukia ryhmät ovat myöntäneet yhteensä 28 yritykselle 596 000 euroa. Tukivaroin on autettu markkinoille muun muassa paikallisia juustoja, pastoja, oluita ja viljatuotteita. Kehittämishankkeita on tuettu 24 kappaletta 761 000 eurolla. Kehittämishankkeilla on tuettu muun muassa ruokamatkailua, ruokatapahtumien järjestämistä ja lisätty kuluttajien tietoisuutta lähiruokatuotteista ja -perinteistä.

Leader-tuki on kuitenkin aina vain osa hankkeen kokonaiskustannuksista, joita edellä mainituissa yritystukihankkeissa on ollut yhteensä noin 2,1 miljoonaa euroa ja yleishyödyllisissä kehittämishankkeissa 1,1 miljoonaa euroa. Suuri osa hankerahoituksen saajista kertoo, että hanke olisi jäänyt toteuttamatta ilman Leader-tukea, joten lähes aina Leader-ryhmän myöntämä julkinen tuki tuo alueen kehittämiseen myös yksityistä rahaa. 

Kuvakaavios, jossa teksti: Lähiruokaa Leader-tuella! Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruuan tuotantoa tai käyttöä 52 hankkeen kautta yhteensä 1,4 miljoonalla eurolla. Kaaviossa näkyy tuettujen hankkeiden Leader-rahoituksen osuus ja muun rahoituksen osuus.

Ely-keskus myönsi miljoonia euroja ruuantuotantoon

Leader-ryhmien myöntämät tuet ovat suuruudeltaan yleensä tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja yksittäistä hanketta kohden. Sitä suuremmat hankkeet voivat saada maaseuturahaston tukea Ely-keskuksen kautta. Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Ely-keskus tuki myös osaltaan lähiruokasektoria miljoonilla euroilla. 

Kehittämishankkeiden puolella tukivaroja suunnattiin maa- ja puutarhatalouteen 5 miljoonaa euroa ja elintarvikejalostukseen 3 miljoonaa euroa. Esimerkiksi koko maakunnan laajuinen KulTa – Kuluttajat ruokatalouden keskiössä -hanke on saanut Ely-keskuksesta 90 prosentin tuen 1,3 miljoonan euron budjetilleen. 

Yritysrahoituksen puolella maataloustuotteet ja elintarvikkeet haukkaavat koko kakusta kolmanneksen: noin 12,7 miljoonaa euroa. Varsinais-Suomessa Ely-keskuksen tuella on kehitetty muun muassa kananmunien, marjojen, leipomotuotteiden ja lemmikkiruokien tuotantoa. 

Varsinais-Suomesta Suomen ruokamaakunta

Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi. Varsinais-Suomessa on kattava alkutuotanto ja 315 elintarvikkeita valmistavaa yritystä. Yhteensä ruokaketju työllistää lähes 16 000 ihmistä ja muodostaa 15 % maakunnan liikevaihdosta. 

Varsinais-Suomi on erityisen tunnettu varhaisperunoistaan, mansikoista ja muista marjoistaan sekä kalasta ja erikoiskasveista: Varsinais-Suomessa viljellään muun muassa hamppua, härkäpapua ja spelttiä. 

Aktiivinen ruuantuotanto näkyy paitsi kauppojen hyllyillä myös maakunnan perinnemaisemissa, joita pidetään avoimina viljelemällä ja laiduntamalla. Esimerkiksi Suomen uusin matkailutie, Aurajoentie, kulkee yhtäjaksoisesti kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa. 

 

HANKE-ESIMERKKEJÄ:

Kuluttajat nostettiin ruokatalouden keskiöön! Hankkeesta hyviä kokemuksia

Lähiruoka Naantalin alueen vetovoimatekijäksi

Matildankartanossa panostetaan lähiruokaan ja elämyksiin

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

Tuohitussa kierrätetään ja suositaan lähiruokaa

Paikallinen olut syntyy tunteella

Loimaalla pannaan olutta paikallishistoriaa kunnioittaen

Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta!

Etiopialaista kahvia Kaarinassa paahdettuna!

Yhteistyössä on voimaa! – Kolme yritystä juhlii kohta kansainvälisiä kauppoja

Suomalaiselle artesaaniruualle valmistellaan omaa sertifikaattia Leader-hankkeena

Mynämäen Riistapaja helpottaa peurakannan harventamista

Kotipellon puutarhassa kasvaa varsinainen makujen ilotulitus!

Salossa innostuttiin kotitarveviljelystä

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

Prittanan Puoti avasi ovensa Perttelissä!

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

Salossa luomuspelttiä viljelevä Birkkalan tila voitti Vuoden Luomuyritys -palkinnon!

 

Paraisten rullahiihtorata tarjoaa vauhdin hurmaa, mutta ei vaarallisia tilanteita!

 

Leader I samma båt – Samassa veneessä myönsi maaseuturahastosta tukea Paraisten uuden rullahiihtoradan rakentamiseen. Tänä kesänä rata on ollut kovassa käytössä, ja ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailutkin keräsivät kiitosta. Rullasuksien ja -luistimien lisäksi radalle pääsee myös perinteisillä suksilla, sillä asvaltoitu reitti toimii talvikaudella hiihtoladun pohjana.

Finbyn hiihtokeskuksella vietettiin syyskuussa 2020 Paraisten rullahiihto- ja rullaluisteluradan avajaisia. Innokkaimmat ehtivät nauttia radasta jo viime syksynä, mutta viimeistään tänä kesänä se on ollut kovassa käytössä. 

– Radan rakentamiseen meni koko viime kesä, mutta se oli sen arvoista! Nyt työ palkitsee, kun näkee, miten hyvin rata on otettu vastaan, kommentoi Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.

Tänäkin kesänä 2,6 kilometrin mittaiselle radalle tehtiin vielä pieniä korjauksia ja loppukesästä päästiin jo järjestämään ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailut.

–  Ihmisiä tuli ympäri Suomen ja kilpailijat antoivat radasta paljon positiivista palautetta. Rata on kilpailuja varten tarpeeksi tekninen, mutta jos ei halua tehdä niin raskasta lenkkiä, radalta voi valita vain sellaiset osuudet, joissa ei ole kovia nousuja, kertoo Johansson. 

Rata sopii siis hyvin kilpailijoiden lisäksi myös kuntohiihtäjille ja vasta-alkajille. Moni onkin uskaltautunut rullasuksille ensimmäistä kertaa nyt, kun lajia varten on oma turvallinen harjoittelupaikka. 

–  Monelle se on iso este, jos joutuu hiihtämään liikenteen sekaan ja sen vuoksi rullahiihtoa ovatkin harrastaneet tähän asti lähinnä kilpahiihtäjät. Mutta täällä on turvallista kokeilla, kun ei ole muuta liikennettä, vaarallisia risteyksiä tai kaivonkansia, selittää Johansson. 

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla.
Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson on iloinen nähdessään, miten iso työ kantaa nyt hedelmää. Hänen omassakin perheessä on neljä kilpahiihtäjää, joilla on nyt hyvät harjoittelumahdollisuudet ympäri vuoden.

Uusi rata on parantanut ennen kaikkea lasten harrastusmahdollisuuksia seurassa. Aikaisemmin rullahiihtotreenit pidettiin liikenteen joukossa, minkä vuoksi nuorimpia hiihtäjiä ei voitu ottaa mukaan. Nyt harjoittelu on turvallista junioreillekin.

Rullasuksien lisäksi radalle voi lähteä myös rullaluistimilla. Valaistu rata on päivittäin vapaassa käytössä ja se pyritään pitämään kunnossa pitkälle syksyyn. 

– Sadekaan ei haittaa, jos rata vain on puhdas lehdistä ja neulasista. Niitä aletaan syksyn tullen harjata tai puhaltaa, kertoo Johansson. 

Keskellä seitsemän lasta rullasukset jalassa ja molemmissa reunoissa aikuinen neuvomassa.
Kuva: Pargas IF.

 Asvaltointi auttaa talvellakin

Radan asvaltointi parantaa hiihto-olosuhteita talvellakin, sillä tasaiselle radalle tarvitaan vähemmän lunta hyvän ladun tekemiseksi. Lisäksi asvalttipohja kantaa latukoneet paremmin, eikä lumi sula asvaltin päältä yhtä helposti. Viime talvenakin Finbyssä pääsi hiihtämään vielä pitkään sen jälkeen, kun muualta oli ladut jo sulaneet. 

Viime talvena uuden radan lähtöpaikalle kasattiin lunta säilöön 4 400 kuutiota, joten toiveissa on, että hiihtämään päästäisiin jo joulukuussa. 

– Nyt meillä oli poikkeuksellisen kuuma kesä, mutta vielä kasa näyttää ihan hyvältä. Jos hyvin käy, saamme säilölumella kilometrin verran latua aikaiseksi. 

Finbyn hiihtokeskuksen hiihtorata on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Viime talvena lumitilanne oli niin hyvä, että pitkästä aikaa kaikki Finbyn ladut olivat käytössä. Asvaltoidulta ladulta pääsee hiihtämään yhteensä lähes 15 kilometriä eri latuja.

Latukartta.
Finbyssä on hyvänä talvena latuja jopa 15 kilometrin edestä.

Pargas IF on ollut useita vuosia Hiihtoliiton luokituksen mukaan Suomen 20 parhaan seuran joukossa.

– Se on aikamoinen saavutus, kun Suomessa on yli 300 hiihtoseuraa, joista osa pääsee laduille jo lokakuussa. Lumiolosuhteet ovat vaikuttaneet paljon harjoitteluun, mutta nyt tilanne tasoittuu, sillä rullahiihto toimii hyvin harjoitteluna hiihtokautta varten, kommentoi Johansson. 

Viime vuosina Pargas IF:n juniorityö on tuottanut tulosta, ja nyt riittää jännitettävää myös aikuisten puolella. Seuraa edustava Anni Lindroos teki läpimurtonsa viime kaudella nuorten suomenmestaruuskisoissa. Pian nähdään, miten kaksi SM-kultaa Paraisille tuonut hiihtäjä pärjää aikuisten sarjassa. 

Yhteinen ponnistus

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä.
Radan lähtöpaikan vieressä on 4 400 kuutiota säilölunta odottamassa seuraavaa hiihtokautta. Lunta on säilötty Finbyssä aikaisemmin sahanpurun alla, mutta nyt apuna on myös lumensuojamattoja.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 60 900 euroa, josta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän myöntämän julkisen tuen osuus oli 39 600 euroa, eli 65 prosenttia. 

– Ilman Leader-tukea tätä ei olisi rakennettu. Lisäksi auttoi se, että kaupunki oli niin myötämielinen ja paikalliset yrityksetkin auttoivat meitä. Ja paljon tehtiin talkoita. Muualla Suomessa samanlaisia ratoja on rakennettu kolminkertaisella budjetilla, tietää Johansson. 

Rullahiihtorata täydentää Finbyn muutenkin vaikuttavaa urheilupalettia. Samalla alueella pääsee harrastamaan golfia, padelia, frisbeegolfia ja maastojuoksua. Elokuun viimeisenä viikonloppuna uusi rata toimiikin SaaristoTrail-polkujuoksutapahtuman lähtöpaikkana. 

 

Janica Vilen

 

Pargas IF esittelee rataa PiffenTV:ssä

Orisuon PVY kunnostaa Kerhotupansa pihaa ja rakentaa luontopolkua Leppijärven rantaan

Talkoolaiset pystyttämässä kotaa.

 

Loimaan Orisuolla kuten monissa muissakin Jokivarsikumppaneiden alueen kylissä talkoillaan parhaillaan maaseudun virkistysmahdollisuuksien parantamiseksi. Leader-ryhmän hallinnoiman teemahankkeen kautta myönnettiin maaseuturahastosta tukea eri yhdistyksille yhteensä 142 500 euroa. Orisuolla hankkeen aikana tehdään luontopolku Leppijärven rantaan ja kunnostetaan Kerhotuvan pihaa, johon on tulossa muun muassa kota, uusi hiekkakenttä ja kukkaketo! 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeen tulokset alkavat näkyä eri puolilla Leader-ryhmän toiminta-aluetta, johon kuuluu Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Tarvasjoki. Virkistysteemahankkeeseen hyväksyttiin yhteensä 25 toimenpidettä, joita toteutetaan nyt paikallisten yhdistysten voimin. 

Esimerkiksi Marttilassa kunnostetaan eräreitistöä ja Koski Tl:ssä tehdään kuntoportaita. Oripäässä tehdään Juvankoskelle kotaa, uimapaikkaa, laituria ja lintujen katselukoppia. Pöytyällä hankitaan välineitä perhepesiksen aloittamiseksi ja Someron Kultelassa tehdään pohjia lentopallokentälle. Tarvasjoella ehostetaan Suurilan Puistoa ja Kertun tuvan pihapiiriin kuuluvaa ulkorakennusta. 

Loimaan Orisuolla paikallinen Pienviljelijäin yhdistys toteuttaa kahta virkistyshankkeen toimenpidettä: rakentaa luontopolkua ja kehittää Kerhotuvan piha-aluetta. Molemmissa hankkeissa on lähes 10 000 euron budjetti. 

Yhdistyksen aktiivit Liisa Mäkelä, Tarja Kiviniemi ja Ilkka Mäkelä ovat iloisia siitä, että rahoitusta ja talkoolaisia on löytynyt. 

– Yhdistyksen toiminta ehti välillä hiipua niin, että yhdessä kokoonnuttiin lähinnä joulujuhliin, mutta nyt toiminta on taas aktiivista. Tänä kesänä järjestettiin esimerkiksi kirppistapahtuma ja kaksi suosittua kyläkävelyä, kertoo Kiviniemi. 

Virkistyspaikkojen kunnostus lisännee aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä entisestään – varsinkin, kun niitä tehdään kyläläisten yhteisvoimin talkoilla.

Luontopolkua pitkin uimaan

Kaksi naista seisoo polulla.
Leppijärveltä lähtee kylää kohti jo pieni polku, jota ei kuitenkaan pitkälle riitä. Kuvassa vasemmalla Tarja Kiviniemi ja oikealla Liisa Mäkelä.

Luontopolku Orisuon kylältä Leppijärven rantaan tulee todelliseen tarpeeseen. Tällä hetkellä reitti kylältä rantaan kulkee Valtatie 2:n kautta, joten uimaretkelle on käytännössä aina lähdettävä autolla, vaikka matkaa on useimmista torpista vain reilu kilometri. Kakkostien viertä kulkeminen on raskaan liikenteen ja tien vaarallisuuden vuoksi kylän lapsilta kielletty, eikä se turvallista ole aikuisillekaan. 

– Luontopolku lähtee Saarenmaantieltä ja tulee metsän läpi Jalasjoentielle, mistä se jatkuu pikatien reunaa pitkin Leppijärven rantaan. Matkaa tulee yhteensä reilut kaksi kilometriä. Polku tulee Leppisuon Natura-alueelle, josta ei voi kaataa puita, joten reitti on suunniteltu niin, että se kiertää puut, kertoo Ilkka Mäkelä.

Luvat luontopolun rakentamiseksi laitettiin hakuun jo lokakuussa 2020, mutta päätökset saatiin vasta elokuussa 2021. Alueelle osuu useampi maanomistaja ja lisäksi luvat piti hakea Ely-keskukselta ja Väylävirastolta. Fyysiset työt päästään siis nyt vasta aloittamaan, mutta valmista pitäisi olla kuitenkin jo lokakuun loppuun mennessä. Sen jälkeen rannalle kulkee turvallinen reitti kävelijöille ja pyöräilijöille.

Leppijärven yleinen uimapaikka oli kovassa käytössä erityisesti tänä kesänä, kun helteitä riitti. Rannalla on laituri ja pukukopit, mutta ei muita palveluita. Aikaisemmin vieressä palveli Motelli Valtatie 2 ja sen parkkipaikka on edelleen uimareiden käytettävissä. Jos mennään vielä kauemmas historiassa, rannalla on ollut myös katettu Orisuon PVY:n rakentama tanssilava, joka oli 50-luvulla niin suosittu, että yhdistys keräsi tansseja järjestämällä vuodessa miljoona markkaa. Tanssilava jouduttiin kuitenkin purkamaan, kun kakkostie rakennettiin Leppijärvien väliin. Korvauksena saaduilla varoilla yhdistys osti kylältä tontin, jolle rakennettiin talkoilla myöhemmin Kerhotuvaksi nimetty uusi kokoontumistila. 

Etualalla pieni Leppijärvi ja sen takana iso Leppijärvi, väliin jää Valtatie 2.
Kun Valtatie 2 rakennettiin Leppijärvien välissä olevan harjun päälle, Orisuon kylältä ei enää ollut turvallista kävelyreittiä yleiselle uimarannalle. Kuvassa oikealla näkyvä Motelli Valtatie 2 oli aikanaan suosittu tauko- ja tanssipaikka. Järvillä asustava majava on muokannut rantaviivan mieleisekseen.

Kerhotuvan virkistyskäyttöä kehitetään

Pienviljelijäin yhdistyksen toisessa alahankkeessa kunnostetaan Kerhotuvan julkisivua ja piha-aluetta. Vanhan jääkiekkokaukalon paikalta on nyt raivattu muutaman metrin korkuinen pajukko, jonka tilalle tulee harrastamista varten hiekkakenttä. Kaukalon ylle aikanaan laitetut valot ovat edelleen toiminnassa, joten uudella kentällä on valaistus valmiina. 

Kentän viereen on juuri pystytetty kota, joka on jatkossa kaikkien vapaassa käytössä. Kodan ja Kerhotuvan väliin jääneet puut kaadettiin ja pilkottiin kodalle polttopuiksi. Katos polttopuille saadaan nykyisesti roskakatoksesta, kun kylän yhteinen kierrätyspiste uusitaan. 

Kodan ja Kerhotuvan väliin on tulossa pieni kukkaketo ja muutenkin piha-alueesta tehdään viihtyisämpi istutusten avulla. Kerhotupa saa uutta maalia pintaan ja pihaan saadaan lisää parkkitilaa. 

– Talkoisiin on ollut helppo saada väkeä paikalle, sillä Kerhotupa on kylän yhteinen olohuone. Siellä on kyläkirjasto, kuntosali, tilaa vaikka pienille juhlille ja mikä parasta: kaikilla tiloja käyttävillä on sinne oma avain!

Hankkeiden valmistumista tullaan juhlistamaan heti tänä syksynä ja sen jälkeen katse siirtyykin seuraavaan projektiin. Orisuon Pienviljelijäin yhdistys perustettiin vuonna 1923, eli pian vietetään 100-vuotisjuhlia. Niitä varten kyläaktiivit keräävät kylän historiaa kansien väliin. Asutus Orisuolla alkoi 1700-luvulla, kun isojen tilojen takamaiden niittyjä viljeltiin. 1800–1900-lukujen taitteessa torpat itsenäistyivät ja soita raivattiin viljelykäyttön. Tällä hetkellä kylässä on noin 50 savua. Koska kylä sijaitsee useamman kunnan rajalla, ei sen historiaa ole kukaan tähän mennessä kirjoittanut. 

– Tähän mennessä olemme selvittäneet lähinnä talojen historiaa ja esimerkiksi vanhojen tuulimyllyjen paikkoja. Niitä on löytynyt jo 12, kertoo Liisa Mäkelä.

Punainen Kerhotupa ulkoa päin.
Orisuon PVY:n Kerhotupaa ja sen pihaa ehostetaan parhaillaan Jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeessa. Kerhotupaa käytetään kylän kokoontumisiin ja tapahtumiin. Tuvalla on myös kuntosali, joka sekin on aikanaan tehty Leader-rahoituksella.

Virkistysmahdollisuuksia parannetaan 190 000 eurolla

Jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeeseen hyväksyttiin yhteensä 25 toimenpidettä, joiden yhteenlasketut kustannusarviot ovat yhteensä noin 190 000 euroa. Leader-tuen osuus on kaikissa hankkeissa 75 %, eli yhteensä noin 142 500 euroa. Yhdistysten oman rahoituksen osuus on 25 %, ja sen voi kattaa joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Virkistysteemahankkeen tavoitteena on tuottaa uusia virkistysmahdollisuuksia maaseudun kyliin. 

Hankehakemusten määrä ja toimenpiteiden monipuolisuus yllätti Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n toiminnanjohtaja Taina Sainion.

– Oli todella ilahduttavaa huomata, kuinka paljon yhdistyksillä on halua panostaa oman alueensa virkistystoimintaan tällaisena haastavana aikanakin, hän kommentoi.

 

Artikkelikuva: Liisa Mäkelä 

Teksti ja muut kuvat: Janica Vilen

 

Hankkeen kaikki toimenpiteet

  • Auranmaan Latu ja Polku: Marttilan eräreitistön kunnostaminen Eläkeliiton Koski Tl:n ry Minigolfradan rakentaminen
  • Eläkeliiton Someron yhdistys: Siirrettävien äänentoisto- ja karaokelaitteiden hankinta
  • Jankko lentopallo: Tapahtumateltat ja niiden säilytykseen ja kuljetukseen tarkoitettu peräkärry
  • Juvankosken PVY: Kota, rannan kunnostus, laiturin ja uimapaikan teko, tien, parkkipaikan ja piha-alueen teko, lintujen katselu- ja kuvauskoppi
  • Kojonkulman Seudun Metsästysseura: Ampumaradalle tehdään paremmat toimitilat kilpailutapahtumiin, uusitaan radan tulosnäyttölaitteet ja parannetaan parkkipaikkoja.
  • Kosken kaiku: Kuntoportaat
  • Kotiseutuyhdistys Tarvaiset: Kertun tuvan pihapiirissä olevan ulkorakennuksen kunnostaminen kokoontumistilan toimintaa tukevaksi tilaksi
  • Kultelan Kyläyhdistys: Leikkivälineiden uusiminen ja kunnostus, lentopallokentän pohjan perustaminen
  • Loukonkulman Lukko: Taitettavat pöydät PoP-areenalle
  • Marttilan Nuorisoseura: Langattomien mikrofonien hankinta
  • Mellilän kyläyhdistys: Aurinkotuolit Mellilänjärven uimarannalle
  • Metsämaan kyläyhdistys: Koijoen rantaan rakennetaan virkistyspaikka, joka sisältää laavun ja nuotipaikan penkkeineen.
  • Oripään-Myllykylän Kyläyhdistys: Jätevesijärjestelmän rakentaminen
  • Oripään-Myllykylän Kyläyhdistys: WC:n rakentaminen, tupakeittiön uusiminen, lämminvesivaraajan ja saunanoven hankkiminen
  • Orisuon pienviljelijäin yhdistys: Kerhotuvan pihan osittainen raivaaminen ja istutusten tekeminen; grillikodan hankkiminen kyläläisten yhteiseen käyttöön; piha-alueen eri toimintoihin varattujen tilojen parempi sijoittelu; ulkovalaistuksen parantaminen; Kerhotuvan puuosien ja ikkunoiden kunnostus ja maalaus, ulko-oven uusinta.
  • Orisuon pienviljelijäin yhdistys: Luontopolun toteuttaminen Leppijärven rannalle
  • Paimionjoki-yhdistys: Marttilassa Kumpulanrannan jokipolun levähdyspaikalle uusi laituri. Karinaisiin uusi jokipolku.
  • Peltoisten alueen kyläyhdistys: Peltoisten alueen uimarannan laiturin ja grillikatoksen uusiminen
  • Petäjoen PVY: Rakennetaan esteetön reitti laavulle, esteetön puucee sekä varasto polttopuille
  • Pöytyän Urheilijat: Pesäpallomailat, -räpylät, -kypärät ja -pallot perhepesiksen aloittamiseen
  • Someron Palomieskerho: Laiturilautojen ja laiturin runkopuiden uusinta
  • Suurilan kyläyhdistys: Hankitaan Suurilan Puistoon grilli, penkit ja pöytä. Hankitaan karuselli tai muu vastaava leikkiväline, pävitetään vauvakeinu. Hankitaan Data-projektori, teltta ja esiintymislava erilaisia tilaisuuksia varten.
  • Tourulan-Keihäskosken kyläyhdistys: Hankitaan Paimenenmäkeen suuri näyttö sekä äänentoistolaitteisto. Uusitaan Paimenenmäen salien ja eteistilan valaistus.
  • Virttaan Seudun Kyläyhdistys: Grillikodan ja äänentoistolaitteiden ja hankinta

Aurajoentien Kulttuurirallissa mukana yli 20 kohdetta!

Ilmakuva Aurajoentiestä ja vasemmalla vieressä kulkevasta Aurajoesta.

 

Kulttuurirallin aikaan 28.–29. elokuuta Aurajoentie tarjoaa upeiden kansallismaisemien lisäksi paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Liedossa pääsee ihastelemaan muun muassa Nautelan kartanoa, Aurassa Mattilan Tilan vanhaa päärakennusta ja Pöytyällä Yli-Raatikaisten kotiseutumuseota. Oripään alueella voi yöpyä ja ruokailla Wanhassa Kanalassa sekä ihastella Maarit Ailion ja Viljo Syrjämän taideteoksia.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Aurajoentien Kulttuuriralli, jolloin suuri osa tien varren kulttuurikohteista on auki. Myös yksityiset henkilöt ja yhdistykset avaavat kotiensa tai maatilojensa ovet konsertteineen, pop up -ravintoloineen ja näyttelyineen. Yhteensä kohteita on yli 20 Liedosta Oripäähän.

Tällä kertaa Kulttuurirallissa mukana on toinenkin tapahtuma, Aurajoentien Yö, jonka tarkoituksena on innostaa yöpymään matkailutien varren majoituskohteissa tai vaikkapa omalla kotipihallaan luonnon helmassa. Kulttuuritallin kohteiden joukossa on ainakin kolme yöpymiskohdetta.

Yleisön pyynnöstä tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä lauantaista sunnuntaihin. Kohteet ovat auki klo 11–16 ja sijaitsevat Aurajoentien matkailutien varrella (tie 222, 2255) tai lähistöllä. Tapahtuman kartat ilmestyvät jakoon hieman ennen tapahtumaa.

Aurajoentien Kulttuurirallin järjestävät yhdessä Ars Auranmaa ry ja Leader-rahoitteinen Aurajoentie herää eloon- hanke.

– Mukana on tälläkin kertaa yksityisiä koteja ja maatiloja sekä tien varressa sijaitsevia yhdistyksiä ja yrityksiä. Jokainen kävijä löytää varmasti itselleen mieluisia vierailukohteita. Eikä autottomien tarvitse tänä vuonna suinkaan jäädä pelkästään omalle kylälle, tapahtumassa on mahdollisuus kulkea kylien ja kohteiden välillä myös linja-autolla, sanoo Ars Auranmaan puheenjohtaja Susanna Joki.

Järjestäjät seuraavat tarkasti vallitsevaa pandemiatilannetta ja painottavat, että tapahtumaan saa osallistua ainoastaan terveenä. Moni kohteista on ulkoilmakohde ja vieraiden toivotaan jakautuvan tasaisesti eri kohteisiin niin, ettei ruuhkia pääse syntymään ja hygieniasta huolehditaan. Turvallisuusasiat huomioiden he kannustavat kaikkia mukaan matalan kynnyksen ja hyvän mielen kulttuuritapahtumaan.

– Elokuun viimeistä viikonloppua voisi kutsua superviikonlopuksi, sillä samanaikaisesti toteutuu Kulttuuriralli & Yö, valtakunnallinen Nuku Yö Ulkona -tapahtuma ja Pöytyän Elopäivät. Lauantaina juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja sunnuntaina Varsinais-Suomen Museopäivää. Jo viime vuonna kohteita oli mukana niin runsaasti, että tälle vuodelle tapahtumaa ryhdyttiin suunnittelemaan kaksipäiväiseksi, jotta ehtisi vierailemaan useammassa kohteessa. Uutuutena ovat nyt yöpymismahdollisuus sekä bussikuljetus, avaa Aurajoentie herää eloon -hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio.

Aurajoentie on listattu koko pituudeltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) ja Aurajokilaakso on yksi Suomen Kansallismaisemista.

Nautelankosken kartano puiden varjossa.
Tapahtumassa on mukana viime vuodelta tuttuja kohteita, mutta myös uusia helmiä tutustuttavaksi. Nautelankosken historiallinen kartanomiljöö on avoinna sunnuntaina klo 11-16 osoitteessa Nautelantie 50, Lieto. Kuva: Susanna Ansio.

Lue lisää:  www.aurajoentie.fi/ajankohtaista

 

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon-hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Arboretum Magnolia Lohjalla kutsuu rakastumaan luontoon

Ilmakuva puutarhasta.

 

Lohjanjärven luomassa pienilmastossa on otollinen paikka luonnon ihmeille. Järven rannalle rakennettu Arboretum Magnolia esittelee harvinaisia puita, pensaita ja perennoja, avaa upeita tila- ja luontokokemuksia ja pysäyttää rentoutumaan kauniisiin maisemiin. Leader Ykkösakselin tukemassa investointihankkeessa puistoa kehitetään parhaillaan entistäkin paremmaksi paikaksi rentoutua ja eheytyä. 

Lohjanjärven rannalla sijaitseva Arboretum Magnolia on puulajipuisto, jonka tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia ja luontoyhteyttä. Kolmen hehtaarin alueella kulkee noin kilometrin mittainen polku, jonka varrella pääsee näkemään muun muassa 1 000 istutettua puuvartista, 350 erilaista perennaa ja valtavan määrän pörriäisiä.

Stenroosin perheen omistama arboretum on avattu yleisölle vuonna 2015, mutta sen rakentaminen on alkanut jo vuonna 2003. 

– Kaikki alkoi meidän puutarhaharrastuksesta, jonka aloitimme vastapainoksi työuralle eläinlääketieteen parissa. Jäimme eläkkeelle vuonna 2013. Seuraavana vuonna osallistuimme puutarhapäivään, jonka jälkeen ihmiset pyysivät, että pääsisivät vierailulle uudestaan. Ja niin meistä tuli puutarhamatkailukohde, kertovat maisema-arkkitehti Suvi Pohjola-Stenroos ja hänen puolisonsa Esa Stenroos. 

– Hyvin nopeasti asiakkaat alkoivat puhua siitä, miten hyvä täällä on olla, miten mieli virkistyy ja arki unohtuu. Kiinnostuin siitä, mikä täällä tuottaa hyvinvointia ja aloin selvittää asiaa. Opiskellessani maisema-arkkitehdiksi tein päättötyön, jossa testasin 70 ihmisellä puiston erilaisia hyvinvointia tuottavia aspekteja; sitä mitkä ominaisuudet ja mitkä alueet erityisesti tuottavat hyvinvointia. Ja tutkimuksen pohjalta teimme hyvinvointipolun, Pohjola-Stenroos jatkaa tarinaa. 

Suvi Pohjola-Stenroos puutarhassaan.
Suvi Pohjola-Stenroos on opiskellut maisema-arkkitehdiksi Tartossa englantilaisen professorin opissa. Sitä kautta englantilainen puutarhaperinne näkyy myös Arboretum Magnoliassa.

Nykyisin puistossa saattaa käydä 70 asiakasta päivässä. Moni lähiseudun vakioasiakkaista on ostanut kausikortin ja tulee puistoon aina uudestaan ja uudestaan katsomaan esimerkiksi jonkun tietyn kasvin kukintaa.

– Täällä kokoontuu myös kirjallisuuspiiri, maalauskursseja on pidetty, samoin synttäreitä, ja korona-aikana järjestettiin esimerkiksi kastejuhla, kertoo Pohjola-Stenroos. 

Mikä puiston salaisuus sitten on? Mikä siinä viehättää?

– Jotkut saavat hyvän olon estetiikasta, jotkut moniaistisista kokemuksista; osa nauttii luonnonläheisyydestä, osa tilakokemuksesta ja osa liikkumisesta. Täällä voi istua itsekseen ja kerätä voimia tai tulla ystävien kanssa piknikille. Ihmiset kaipaavat luontoon, mutta kaikki eivät uskalla tai voi lähteä metsään. Täällä pystyy kulkemaan helposti ja turvallisesti polkua pitkin. Kun tullaan aukeille paikoille, ihmiset tyypillisesti tiputtavat mielestään taakkoja. Vaikka kiinnitämme paljon huomiota yksityiskohtiin, harmoninen kokonaisuus on kuitenkin tärkein. Maisemarakentaminen on ollut lähtökohta kaikelle tekemiselle, vastaa Pohjola-Stenroos.

Etualalla kasvillisuutta ja takana pilkottaa puiden välistä järvi.
Puropolulla tilan tuntu ja lajirikkaus luovat vaikuttavuutta. Puutarhassa on vaihtuvia värejä ja erilaisia muotoja – kaikki sopusoinnussa keskenään.
Ilmakuva puutarhan alueesta Lohjanjärveltä päin.
Arboretum Magnolia on harmoninen kokonaisuus, jossa rakennuksetkin on suunniteltu osaksi maisemaa luontoa kunnioittaen. Ennen kuin Stenroosit ostivat tontin vuonna 2003, siellä oli Rautakirjan loma-alue: tiheä kuusikko ja viisi purkukuntoista mökkiä.

Kantopuutarhassa ja rantaterassilla rentoudutaan

Pohjola-Stenroosin tekemän tutkimuksen perusteella tiedetään, että parhaat stressin poiston paikat Arboretum Magnoliassa ovat kantopuutarha ja rantaterassi. 

Kantopuutarhojen syntyjuuret ovat Englannissa 1850-luvulla. Stenroosit saivat idean englantilaisesta puutarhalehdestä vuonna 2016. Rakennusaineena käytettiin lohjalaisten omakotitalojen tieltä kaivettuja kantoja, jotka on putsattu ja sitten sijoitettu puutarhaan juuret kohti taivasta. 

– Tämä on suuri hyönteishotelli, jossa voidaan tukea lahottajia sekä perhosten ja kimalaisten toukkavaiheita. Ne saavat talvikodin täällä. Samalla tämä on seesteinen paikka, jossa voi miettiä syntyjä syviä, kun juuretkin on upside down. Elämässä ei aina kaikki ole niin helppoa, mutta asenne ratkaisee ja kantopuutarha muistuttaa siitä, että kaikki on kiinni näkökulmasta, Pohjola-Stenroos selittää.

Pariskunta istuu puutarhatuoleilla katselemassa kohti Lohjanjärveä. Heidän vieressään näkyy kantoja ja polun varrella kuuliljoja.
Kantopuutarha on oiva paikka rentoutua. Vaikka katse hakeutuu helposti järvelle, kannattaa kiinnittää huomiota myös yksityiskohtiin. Kantojen lisäksi alueella on 14 erilaista saniaista ja useita erilaisia kuuliljoja.

Myös pariskunta itse hakeutuu usein kantopuutarhan tuoleille miettimään. Kun antaa katseen levähtää kohti Lohjanjärveä, voi nauttia samaan aikaan avoimesta maisemasta ja metsäisen kantopuutarhan suojasta. Paikka, jossa yhdistyy avoin maisema ja suoja, on useimmille ihmisille sellainen, jossa pystyy parhaiten rentoutumaan ja löytämään olennaisen. 

Rantaterassilla ollaan saman kokemuksen äärellä. Terassin tuoleille tai räsymatoille voi asettua istumaan tai makoilemaan: nauttimaan Etelä-Suomen suurimman järven maisemista ja samaan aikaan ympärillä olevan japanilaisen puutarhan kauneudesta. 

Omatoimiretkelle mobiiliopastuksen avulla

Puhelin, jonka ruudulla on auki Glopas-sovellus.
Glopas on maksuton mobiilisovellus, josta löytyy Arboretum Magnolian lisäksi muitakin reittejä, esim. opastettu kävelykierros Lohjan keskustassa.

Arboretum Magnoliaan voi varata opastetun kierroksen, mutta nyt tarjolla on myös mobiiliopastusta. Lataamalla Glopas-nimisen maksuttoman sovelluksen, pääsee kierroksen aikana kuulemaan lyhyen opastuksen puiston 15 eri teemasta. Ääniopastus alkaa automaattisesti, kun kävelee puistossa uuden teeman äärelle. 

Opastettu kierros esittelee lyhyesti teorian biofiliasta, jolla tarkoitetaan rakkautta luontoa kohtaan ja ymmärrystä siitä, että olemme osa luontoa. Jos kulkee koko polun ja kuuntelee kaikki opastukset, aikaa kuluu noin kaksi tuntia. Mutta puistoon voi jäädä eheytymään, pidemmäksikin aikaa. 

Arboretum avataan yleensä toukokuun toisella viikolla, kun puistossa kukkii 11 eri magnolia-lajiketta. Magnolioiden jälkeen aukeavat kirsikankukat, sitten kukkivat atsaleat ja alppiruusut. Koko kauden ajan puistossa on vaihtelevasti nähtävää, sillä istutukset on mietitty niin, että puisto kukkii koko kesän. Kauneimmillaan se on pariskunnan omasta mielestä lokakuun ensimmäisellä viikolla, kun ruskan värit ovat parhaimmillaan. Tänä vuonna puisto suljetaan 10. lokakuuta. Siihen asti puistossa voi vierailla joka viikko tiistaista sunnuntaihin.

Puisto on täynnä perhosia, kimalaisia ja muita pörriäisiä. Kuvassa näkyvä perhonen on keisarinviitta, joka on yksi puiston yleisimmistä perhosista. Silkkiyrtti on erityisesti perhosten suosiossa.
Koreankolmiokan oksa.
Koreankolmioka kertoo, milloin sataa. Se nimittäin sulkee lehdykkänsä aina sadetta edeltävänä päivänä.
Lehtikuusen oksa, jossa on sekä tuoreita vihreitä käpyjä että vanhoja ruskeita käpyjä.
Japanilaisessa puutarhassa voi ihailla esimerkiksi japaninlehtikuusen kauniita yksityiskohtia.
Keskellä kuvaa kreikanakantin violetinsävyinen kukinto.
Kreikanakantti on kukka, jonka ei pitäisi pärjätä näin pohjoisessa, mutta Lohjanjärven luomassa lämpimässä pienilmastossa sekin kukkii kuin Kreikassa konsanaan.
Suvi esittelee neidonhiuspuun oksaa.
Arboretum Magnolia on puulajiharrastjien mekka! Esimerkiksi neidonhiuspuu on uhanalainen harvinaisuus, josta on kirjoitettu paljon runoja ja jota käytetään muun muassa lääkekasvina.

Puisto kehittyy maaseuturahaston tuella

Arboretum Magnoliassa toteutetaan parhaillaan investointihanketta, johon Leader Ykkösakseli on myöntänyt maaseuturahastosta tukea. Hankkeessa alueelle on hankittu uusi biomurskain, komposti, kastelujärjestelmä, vierasvenelaituri, rantaterassi ja kasvihuone asiakaskäyttöön. Lisäksi tulossa on vielä penkkejä ja uusi työskentelytila. 

Biomurskain on pariskunnan mukaan heidän paras hankintansa. Sen avulla kitkentä- ja karsintajätettä ei tarvitse enää kuljettaa mihinkään, mikä säästää aikaa, rahaa ja ennen kaikkea ympäristöä. Puistossa syntyy viherjätettä joka päivä monta kottikärryllistä. Nyt se kaikki murskataan pieneksi omalla biomurskaimella, minkä jälkeen aurinko kuivattaa jätteen ja se maatuu nopeasti. 

Pyöritettävä kompostori edistää myös osaltaan puutarhan ekologisuutta. Siinä kompostoidaan esimerkiksi yleisövessan jätökset. 

– Prosessi on todella tehokas, kun kompostiin pääsee koko ajan ilmaa ja massa sekoittuu pyörittämällä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että komposti syö kaiken, mutta kyllä sinne jossain vaiheessa alkaa kertyä multaa, jota voimme sitten levittää istutusalustoihin, esittelee Esa Stenroos. 

Uusi kastelujärjestelmä tuli puutarhaan juuri oikeaan aikaan. Kun helle-ennätyksiä on rikottu, on kasteluvedellekin ollut entistä suurempi. Vesi tulee järvestä nyt runkoputkia pitkin eri alueille, ja kastella voi helposti kahdessa paikassa samaan aikaan. 

– Koska korkeuserot ovat niin suuria, pumpun pitää olla todella järeä. Aikaisemmin pystyimme kastelemaan vain yhtä aluetta kerrallaan ja pumppuja hajosi jatkuvasti. Nyt uuden pumpun eteen laitettiin myös takaiskuventtiili, jonka ansiosta takaisin valuva vesi ei pääse rikkomaan pumppua, pariskunta selittää. 

Uudessa kasvihuonessa voidaan järjestää Green Care -toimintaa. Asiakkaat pääsevät kasvihuoneeseen hoitamaan kasveja ja saavat toiminnasta paitsi hoitamansa kasvin myös onnistumisen kokemuksia ja yhteyden luontoon. 

Uuden laiturin myötä puistoon pääsee nyt myös veneellä ja rantaterassi sai hankkeen aikana alleen uuden tukilaudoituksen. Uusien penkkien paikkoja mietitään parhaillaan ja tämän kauden ponnistelujen jälkeen aletaan suunnitella uutta työtilaa, joka on Leader-hankkeen viimeinen ja samalla suurin palikka. 

Suvi ja Esa oranssin biomurskaimen vieressä.
Biomurskaimen avulla kitkentä- ja karsintajätettä ei tarvitse enää kuljettaa mihinkään.
Terassi, jolle on levitetty räsymattoja.
Rantaterassi sai hankkeessa uuden tukilaudoituksen.
Laituri keskellä kuvaa.
Hankkeessa valmistunut uusi laituri.
Kasvihuone, jossa oikealla istutuspöytiä.
Uudessa kasvihuoneessa voidaan järjestää Green Care -toimintaa, joka luo hyvinvointia luonnosta. Jotkut saavat yhteyden luontoon eläinten kautta, toiset kulkemalla paljain jaloin. Monelle käsillä tekeminen on hyvinvointia luova tekijä.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Maaseutu täyttyy padel-kentistä – Ugissa vietettiin avajaisia kesäkuussa

Ilmakuva padelkentästä, joka takana kioski ja kaupunginlahti.

 

Maaseuturahaston tuella on rakennettu Suomeen jo ainakin 17 padel-kenttää ja uusia hakemuksia valmistellaan edelleen. Kesäkuussa Uuteenkaupunkiin valmistui kaksi full panorama -kenttää paraatipaikalle kaupunginlahden rannalle.

Uudestakaupungista kotoisin olevat Georg Sura, Mikael Herbert ja Aleksi Vuola innostuivat padelista todenteolla pari vuotta sitten. Pääkaupunkiseudulle opiskelemaan lähteneet nuoret ovat viihtyneet itse lajin parissa neljä tai viisi kertaa viikossa. Kun he kesällä 2020 tulivat Uuteenkaupunkiin mökkeilemään, he havahtuivat siihen, ettei heidän kotikaupungissaan ole yhtään kenttää, vaikka Helsingissä niitä on ollut jo pidemmän aikaa kymmeniä.

– Soitimme heti mökkireissun jälkeisenä maanantaina kaupunginarkkitehdille ja siitä se sitten lähti, kertoo Sura. 

Kaupunki lähti yhteistyöhön mukaan innolla ja lisäksi Leader Ravakka myönsi hankkeelle 20 prosentin tuen maaseuturahastosta. Kesäkuun alussa 2021 kaupunginlahden rannalle Crusell-puistoon avattiin kaksi kilpatason full panorama -kenttää. 

– Tämä oli se paikka, jota kaupungille ehdotimme, eikä muita paikkoja edes mietitty! Kaupunki avusti meitä maanrakennuksessa, mistä oli tosi iso apu, sillä padel-kentissä ylivoimaisesti suurin työ on pohjien tekemisessä, Sura sanoo. 

Uudestakaupungista katsottuna lähimmät kentät ovat tällä hetkellä Kustavissa, Raumalla ja Raisiossa, joten pelaajia on riittänyt ukilaisten lisäksi paljon myös naapurikunnista. Uudenkaupungin padel-kenttien erikoisuutena on oma venepaikka, ja moni porukka onkin tullut pelaamaan veneellä esimerkiksi läheisiltä mökeiltä – ja on uutta kenttää tultu katsomaan satojenkin kilometrien päästä.

Mailat saa vuokrattua paikan päältä ja alkuun riittää ihan tavalliset urheiluvaatteet ja lenkkarit. Varsinaisissa padel-kengissä on kuitenkin parempi sivuttaistuki, joka vähentää nilkkavammojen riskiä. Välineitä myydään kentän laidalla olevalla kioskilla, mutta vuokrahinnat on pidetty kohtuullisina siksi, että kynnys kokeilla uutta lajia olisi mahdollisimman matala. Padel-mailat ovat sen verran kevyitä, että monet alle kouluikäisetkin ovat innostuneet pelistä.

Ilmakuva padel-kentistä, joiden oikealla puolella on kioski.
Padel Uusikaupunki Oy pitää kenttien laidalla myös kioskia, jossa on myynnissä lajiin sopivia varusteita ja virvokkeita.

Alkeiskursseja ja turnauksia

Yrittäjien mukaan Uudenkaupungin padel-kentillä on riittänyt mukavasti väkeä alusta asti ja kesän edetessä suosio on vain kasvanut. Toki säätkin ovat hellineet! Välillä heinäkuiset iltapäivät ovat olleet jopa liian kuumia pelaamiseen, sillä lasiseinien kehystämillä kentillä ei ole vilvoittavasta merituulesta juuri apua. 

Ensimmäiset pelaajat tulevat yleensä aamukymmeneltä ja viimeiset lähtevät iltakymmeneltä. Vuoron voi varata Playtomic-sovelluksella ja tarjolla on myös vakiovuoroja. Pelaamaan pääsee myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella, sillä kioskin edessä on laatikko, josta saa koodin avulla mailat ja pallot, jos yrittäjät eivät itse ole paikalla. 

Tämän kesän aikana Padelliiton kouluttamat valmentajat ovat pitäneet Uudessakaupungissa alkeiskursseja pari kertaa viikossa, ja ensimmäiset turnauksetkin on jo järjestetty.

– Alkeiskurssit jatkuvat syksyyn asti ja eiköhän turnauksiakin tule vielä lisää. Varsinaista sarjatoimintaa olemme suunnitelleet ensi kesäksi, kun laji alkaa olla tuttu, kertoo Sura.

Padel on kuitenkin sen verran helppo peli, että kokeilemaan voi lähteä ilman kurssiakin. Nelinpelinä pelattava padel muistuttaa paljon tennistä, mutta kenttä on pienempi ja sitä ympäröiviä seiniä pystyy hyödyntämään pelissä. Säännöt löytää esimerkiksi Padel Uudenkaupunki Oy:n kotisivulta. Ottelun voittaa paras kolmesta erästä ja jokaisessa erässä on vähintään kuusi peliä. Syöttö lähtee ristikkäiseen ruutuun ja pallo palautetaan aina vastustajan kenttään, mutta sitä voi jatkaa vielä lasin kautta tulleen pompun jälkeen. 

– Padelissa alkaa pallot pysyä pelissä nopeasti. Ennen kaikkea lajissa viehättää sosiaalisuus. Tässä ollaan neljästään samassa kopissa ja kuullaan hyvin, mitä puhutaan. Padel ei myöskään ole mikään voimalaji, sillä lasin kautta pystyy vielä jatkamaan palloa. Tenniksessä kovin lyöjä vie aika usein pisteen, kun tulee ohituslyönti. Tässä ei ohituslyöntejä ole, Sura selittää.

Jos peliporukkaa ei löydy omasta takaa, voi seuraa kysellä Padel Uudenkaupungin Whatsapp-ryhmästä, joka on ollut avuksi erityisesti mökkiläisille. Myös yrittäjät itse lähtevät välillä kentälle, jotta asiakkaat saavat pelin aikaan. Liittymislinkki ryhmään löytyy yrityksen kotisivulta. 

Mikeael ja Georg seisovat vierekkäin Pade Uusikaupunki Oy:n paidoissa padel-kenttien edessä.
Mikael Herbert (vas.) ja Georg Sura sekä Padel Uusikaupunki Oy:n kolmas yrittäjä Aleksi Vuola suunnittelevat ensi vuodeksi jo sarjatoimintaa.

Pelit jatkuvat pitkälle syksyyn

Pelejä voi jatkaa käytännössä niin kauan kuin säät suosivat. Kentät pysyvät auki vähintään syyskuun loppuun, mutta Sura itse pelasi viime vuonnakin pitkälle lokakuuhun. Syyspelejä helpottaa kenttien laadukas led-valaistus. 

– Tehoa riittää ja valot on suunnattu niin, etteivät ne osu silmiin, kun katsoo ylös palloon, Sura kertoo. 

Pelatessa pysyy kyllä lämpimänä, mutta sateet voivat muodostua ongelmaksi. Jos kenttä on märkä, pallot eivät pompi ja peliin tulee vaarallisia liukuja. 

 

Janica Vilen