EkoSparraamosta apua kestävän kehityksen tekoihin!

Nainen laittaa kartonkiroskaa keräyslaatikkoon.

 

Haluaisitko oppia vähentämään energiankulutusta, kompostoimaan tai järjestämään kestävämpiä tapahtumia? Oletko suunnitellut pörriäispellon perustamista tai vieraslajien torjuntaa? Varaa maksuton tapaaminen Leader Varsin Hyvän ympäristösuunnittelijan kanssa ja toteuta unelmasi ammattilaisen avulla!

Leader Varsin Hyvän EkoTeko-hankkeen lanseeraama EkoSparraamo auttaa kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä kuntia, yhdistyksiä, yhteisöjä tai vaikka yksityishenkilöitä. Ympäristösuunnittelija Ina Fagerlundin kanssa voi sopia maksuttoman konsultaation, jossa saa asiantuntijan apua käsillä olevaan kysymykseen. 

– Minulla on hyvä yleiskäsitys kestävästä kehityksestä. Ja jos apua tarvitsee johonkin oikein spesifiin kysymykseen, niin etsin sopivan asiantuntijan avuksi, Fagerlund lupaa. 

Konsultointiaikoja voi kysellä sähköpostilla osoitteesta ina.fagerlund@varsinhyva.fi

EkoSparraamon toimintaan pääsee tutustumaan myös keskiviikkona 2. helmikuuta klo 18 järjestettävässä Kello kuuden Varsin Hyvässä tietoiskussa. Fagerlund ottaa Teams-kokoukseen ilmoittautumisia vastaan sähköpostitse. 

– Korona on vapauttanut aikaa suunnitella tulevaa. Nyt on hyvä hetki rakentaa raamit, jotta pääsee töihin heti, kun se on taas mahdollista. Kevät on uudistumisen aikaa, hän kannustaa.

EkoSparraamo on ensi kesään asti hyödynnettävissä Varsin Hyvän toiminta-alueella, eli Kaarinan, Liedon, Maskun, Naantalin, Nousiaisten, Paimion, Raision, Ruskon, Sauvon, Taivassalon ja Turun maaseutualueilla. Myös Leader Ravakan alueella Vakka-Suomessa on vastaava EkoSparraamo. 

Ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä

Kestävä kehitys voidaan jakaa neljään osa alueeseen: ekologiseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. EkoSparraamosta voi kysyä apua näihin kaikkiin! Usein yhdellä teolla onnistutaan kasvattamaan kestävyyttä useammastakin näkökulmasta. 

– Jos onnistuu esimerkiksi vähentämään energiankulutusta, sillä on yleensä positiivinen vaikutus sekä ympäristön että talouden näkökulmasta, Fagerlund kertoo esimerkkinä.

– Tai jos suunnittelee kyläyhdistykselle sellaista toimintaa, jonka kautta saa mukaan uusia sukupolvia ja juuri maalle muuttaneita, niin sillä on vaikutusta sekä kulttuuriseen että sosiaaliseen kestävyyteen, hän jatkaa. 

Hyviä esimerkkejä kestävistä teoista maaseudulla on Fagerlundin mukaan esimerkiksi yksittäisten kauppiaiden organisoimat kauppabussit, jotka keräävät kaikki kylän vanhukset samaan aikaan kauppaan. Ympäristö kiittää kimppakyydistä ja ikäihmiset saavat ruokaostosten lomassa sosiaalisia kontakteja. 

Apua matalalla kynnyksellä

Nainen istuu tietokoneen ääressä.
Leader Varsin Hyvän ympäristöneuvoja Ina Fagerlund on tavattavissa pääsääntöisesti alkuviikosta. Konsultointi onnistuu myös koronaturvallisesti etäyhteydellä.

Kestävän kehityksen teko voi olla pieni tai suuri – neuvontaa tarjotaan matalalla kynnyksellä kaikille! EkoSparraamo voi järjestää myös koulutusta, vierailuja tai infotilaisuuksia. 

– Kevään aikana olemme suunnitelleet vierailua Salon uuteen ekovoimalaitokseen ja koulutusta kompostoinnista. Ideoita muistakin koulutuksista ja vierailukohteista otetaan vastaan, Fagerlund vinkkaa. 

Ympäristösuunnittelijan avulla voi tehdä myös ympäristösitoumuksia ja laskelmia esimerkiksi energian tai vedenkulutuksesta.

 

Eko-vinkkejä maaseudulle:

Lasipurkkeja, joiden päällä teksti: Vähennä kulutusta ja kierrätä.
Jos jokainen suomalainen kierrättää yhden metallipurkin, siitä tulee yhteensä yli viisi miljoonaa kierrätettyä metallipurkkia. Pienistä puroista kasvaa iso virta! Lisäksi pitää muistaa, että jo tuotteiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja, joten kulutuksen vähentäminen on kaiken A ja O.
Multaa käsissä ja kuvan päällä teksti: Kompostoi!
Kun biojätteen kompostoi ja muut jätteet kierrättää, polttokelpoisen jätteen tyhjennysväli voi olla jopa kolme kuukautta. Kompostista saat samalla itse valmistamaasi multaa pihatöihin ja kukkaruukkuihin.
Mikrofonin kuva ja päällä teksti: Tee yhteistyötä.
Voisitko käyttää naapureidesi kanssa samaa jäteastiaa? Tai voisiko samalla alueella toimivat yhdistykset tehdä suurimpia hankintoja yhdessä? Esimerkiksi äänentoistokalusto voisi olla useamman yhdistyksen yhteinen. Kaikkien ei tarvitse omistaa kaikkea! Yhteistyön tekeminen ja kimppakyytien suosiminen lisäävät myös sosiaalista hyvinvointia.
Omenapuu, jossa keltaisia omenoita ja kuvan päällä teksti: Järjestä kestäviä tapahtumia!
Tapahtumissa kannattaa tarjota kasvispainotteista lähiruokaa sesonkien mukaan. Esimerkiksi letulla on pienempi hiilijalanjälki kuin makkaralla ja naapuritilan omenalla pienempi kuin ulkomailta tuodulla banaanilla. Kertakäyttöastioiden käyttöä voi vähentää pyytämällä ihmisiä ottamaan oman mukin mukaan. Tapahtuman aikataulussa kannattaa huomioida käytettävissä olevat bussivuorot tai kannustaa osallistujia käyttämään polkupyöriä ja kimppakyytejä.
Mehiläiset työssään ja kuvan päällä teksti: Jätä nurmikko leikkaamatta!
Pihan pörriäisillä on tärkeä tehtävä pölyttäjinä ja luonnon monimuotoisuuden turvaajina, mutta niiden elintila kapenee koko ajan ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen, vieraslajien ja hyönteismyrkkyjen seurauksena. Kun jätät edes osan nurmikosta leikkaamatta, tarjoat samalla elintilaa pörriäisille ja edesautat sitä, että saat seuraavanakin vuonna mustikat poimittua lähimetsästä.

Uusi pyhiinvaellusbuumi innosti kunnostamaan Pyhän Henrikin tietä

Talvinen maisema, jossa näkyy kaksi ihmishahmoa kaukana.

 

Pyhiinvaelluksen kultakausi sijoittuu keskiajalle, ja nyt se on taas uudessa nousussa. Pyhiinvaellusreittejä on saatu sähköisille kartoille, mikä on osaltaan innostanut ihmisiä vaelluksille. Lisäksi ne tarjoavat juuri sitä rauhaa, hiljaisuutta, arjesta irtautumista ja itsensä haastamista, mitä nykyajan ihmiset kaipaavat. 

Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti Pyhän Henrikin tie kulkee 140 kilometrin matkan Kokemäeltä Turun Tuomiokirkkoon. 

– Piispa Henrik vietti perimätiedon mukaan viimeisen yönsä Kokemäellä tammikuussa vuonna 1156. Sieltä reitti jatkuu Köyliönjärven kirkkokarille, jonka läheisyydessä Henrik sai surmansa, kertoo Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa. 

Piispa Henrikin ruumis kuljetettiin Köyliönjärveltä Nousiaisiin Säkylän, Pöytyän Yläneen ja Mynämäen kautta. Pyhiinvaellusreitti kulkee niitä samoja teitä, joita pitkin perimätiedon mukaan härät vetivät ruumiinkin. Nousiaisiin rakennettiin Pyhän Henrikin kirkko, jossa on nähtävillä myös Pyhän Henrikin sarkofagi. 

Kesäkuun 18. päivänä vuonna 1300 osa pyhäinjäännöksistä siirrettiin juuri edellisenä päivänä käyttöön vihittyyn Turun Tuomiokirkkoon. 

– Sen vuoksi reitin viimeinen osa eli Nunnapolku kulkee Nousiaisista Maskun Nunnalähteen kautta Ruskon kirkolle ja sieltä edelleen Turkuun Maarian kirkon, Koroistenniemen ja Katariinan kirkon kautta aina kansallispyhättöömme Turun Tuomiokirkkoon, Elomaa kertoo. 

Mies tummassa takissa ja punaisessa pipossa, takana luminen maisema.
Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Elomaa Turun Koroistenniemellä, joka on osa Pyhän Henrikin tietä.
Valkoinen risti lumisessa maisemassa.
Piispanistuin on siirretty nykyiselle paikalleen Koroisilta vuonna 1300. Sen jälkeen alue jäi unholaan, kunnes 1800–1900-lukujen vaihteessa niemeä alettiin tutkia uudelleen.

Pyhän Henrikin tie eläväksi!

Pyhän Henrikin tie merkittiin maastoon uudelleen 1970-luvulla paikallisten asiantuntijoiden, museoviranomaisten, historioitsijoiden ja arkeologien yhteistyöllä. Sen jälkeen siellä on järjestetty säännöllisesti ekumeenisia ja muita pyhiinvaelluksia sekä lasten ja nuorten polkupyörävaelluksia, mutta omatoimisia pyhiinvaelluksia on ollut käytännössä mahdotonta tehdä.

Elokuussa 2020 Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys aloitti Leader-hankkeen, jonka aikana on tarkoitus luoda puitteita ja mahdollisuuksia reitin hyödyntämiselle myös järjestettyjen vaellusten ulkopuolella.

– Hankkeessa reitti lisätään sähköisille kartoille ja merkitään maastoon kunnolla niin, että kuka tahansa voi lähteä eksymättä matkaan. Lisäksi hankkeessa tehdään reitille uudet opasmateriaalit ja uusi logo. 

Hanke jatkuu vielä vuoden 2023 puolelle, mutta vuoden 2022 kesään mennessä on jo tarkoitus tehdä maaston kunnostustyöt ja saada reitti kartalle. Iso työ on tehty jo siinä, että reitistä on solmittu kirjalliset sopimukset lähes kaikkien maanomistajien kanssa. Tähän asti reittiä on saanut kulkea 70-luvulla tehtyjen suullisten sopimusten nojalla. 

Tällä hetkellä omatoimisia vaelluksia hankaloittaa myös se, ettei reitin varrella ole juurikaan majoitus- tai ruokailumahdollisuuksia. Myös niitä yritetään hankkeen aikana saada tarjolle yhteistyössä paikallisten yritysten, yhdistysten, seurakuntien ja aktiivisten asukkaiden kanssa. 

Ekologisuuskin huomioidaan hankkeen aikana. Kun paikallinen pyhiinvaellusreitti tulee kuntoon, ihmisten ei tarvitse lentää vaeltamaan Santiago de Compostelaan tai muihin kauempana sijaitseviin kohteisiin. Myös reittiä merkitsevät muovinauhat vaihdetaan hankkeen aikana johonkin ekologisempaan ja kestävämpään materiaaliin. 

Hanke toteutetaan EU:n maaseuturahaston tuella, jonka ovat myöntäneet reitin varrella toimivat Leader-ryhmät: Varsin Hyvä, Ravakka, Jokivarsikumppanit, Pyhäjärviseutu ja Karhuseutu.

Pyhiinvaelluksen suosio kasvussa

Jouni Elomaa on tehnyt ensimmäisen pyhiinvaelluksensa 80-luvulla – nimenomaan Pyhän Henrikin tiellä. Useina vuosina hän toiminut oppaana kesäkuun yhteisillä vaelluksilla. Vuosikymmenten aikana pyhiinvaellus on muuttunut pienen porukan vuosittaisesta rituaalista yleiseksi hiljentymisen ja arjesta irtautumisen keinoksi. 

– Kyse on sellaisesta meidän aikamme herätysliikkeestä – paino sillä jälkimmäisellä sanalla, koska tämä on ihan konkreettista liikettä, Elomaa toteaa. 

– Pyhiinvaelluksiin liittyy kiirettömyyttä, vapautta ja sellaista slow-liikettä, joka tänä päivänä on niin suosittua. Nyt halutaan irtautua sellaisesta jokapäiväisestä hektisyydestä ja kaiken mukanaan kantamisesta, hän jatkaa.

Lisäksi Elomaa muistuttaa, että pyhiinvaellukset ovat universaali ilmiö.

– Niitä on ollut jo ennen kristillisiä kirkkoja, ja niitä on edelleen kaikissa suurissa maailman uskonnoissa. Ja pyhiinvaelluksia voi tehdä myös aika sekulaareihin kohteisiin. Ihmiset käyvät esimerkiksi Elviksen Gracelandissa, Jim Morrisonin haudalla tai Leninin mausoleumissa. 

Matkailullisesti pyhiinvaelluksissa yhdistyy elämysmatkailu, luontomatkailu, kulttuurimatkailu ja monia muita aspekteja – joten ei ihme, että ne kasvattavat suosiotaan.

Pyhiinvaeltajien koti avattiin Turun Tuomiokirkkoon

Turun Tuomiokirkon pormestarin kappelissa sohvia, säkkituoleja ja muuta pyhiinvaelluskeskuksen rekvisiittaa.
Pyhiinvaelluskeskus Turun Tuomiokirkossa on uusi kohtaamispaikka pyhiinvaeltajille ja vaeltamisesta kiinnostuneille.

Kesäkuussa 2021 Turun Tuomiokirkkoon avattiin Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus, joka tavoitti jo ensimmäisen vuoden aikana tuhansia kävijöitä. Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinahon mukaan Tuomiokirkko on keskukselle otollinen paikka, sillä se on useiden suomalaisten pyhiinvaellusreittien solmukohta. 

– Tänne päättyy Pyhän Henrikin tie, joka on Suomen vanhin pitkä historiallinen pyhiinvaellustie. Toinen keskiaikainen reitti Jaakontie kulkee Hämeen Härkätietä pitkin Tuomiokirkon kautta Rymättylään ja liittyy sieltä eurooppalaisiin Jaakon reitistöihin ja Santiago de Compostelaan. Lisäksi tämä on Pyhän Olavin reittien solmukohta. Mannerreitti kulkee Savonlinnasta halki Suomen Turun Tuomiokirkkoon. Merireitti taas kulkee Tuomiokirkosta Trondheimiin. Myös Agricola-kävely ja Aurajoen pyhiinvaellukset liittyvät Tuomiokirkkoon. Ja Turun Tuomiokirkko on jo itsessäänkin historiallisesti merkittävä pyhiinvaelluskohde, hän listaa.

Vaaleahiuksinen nainen villapaidassa Turun Tuomiokirkossa.
Pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho kannustaa ihmisiä kokeilemaan pyhiinvaellusta vaikka ensin yhteen kirkkoon, sitten kirkosta kirkkoon ja sen jälkeen pidemmille reiteille.

Pyhiinvaelluskeskus tarjoaa tietoa pyhiinvaelluksesta sekä suomalaisista ja eurooppalaisista pyhiinvaellusreiteistä. Sinne voi mennä aloittamaan matkansa tai suunnittelemaan tulevia vaelluksia, kohtaamaan ihmisiä tai hiljentymään yksin. Sieltä löytyy myös pyhiinvaelluspasseja, joita osalla reiteistä käytetään.

Keskus toimii Pormestarin kappelissa, jonka moni kirkon kävijöistä muistaa lattiasta löytyvistä kissan tassun jäljistä.

– Yksi lapsikävijä löysi 18 tassunjälkeä. Lapset saavat täällä myös leikkiä ja värittää tai istua vaikka säkkituoleihin lukemaan kirjoja, kertoo Papinaho. 

Kissan tassun jälkiä kivilattiassa.
Keskiaikaiset kissan tassun jäljet lattiassa kiinnostavat erityisesti pyhiinvaelluskeskuksen lapsivieraita.

Monet lapset ovat innostuneet myös pyhiinvaelluskeskuksen tarjoamista 360-virtuaalikierroksista muun muassa Turun Koroistenniemelle, Kaarinan Ravattulan Ristimäelle ja Liedon Vanhalinnaan. 

Pyhiinvaelluskeskus on auki aina kirkon aukioloaikoina eli joka päivä klo 9–18. Talvikaudella henkilökunta on paikalla aina keskiviikkoisin. Keskuksen taustalla on Turun kaupungin, luterilaisen kirkon ja lukuisten muiden toimijoiden yhteistyö.

– Toivon, että uusi pyhiinvaelluskeskus kannustaa osaltaan erilaisia vaeltajia matkalle, Papinaho päättää.

 

Jouni Elomaa ja Annastiina Papinaho esittelevät pyhiinvaellusta myös 1.2.2022 järjestettävässä webinaarissa. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan viimeistään 27.1.2022:

Webinaari kylämatkailusta, pyhiinvaelluksesta ja historiallisten reittien kehittämisestä tulossa 1.2.2022

Nyt on aika tehdä unelmista totta! Varsin Hyvää Leader-rahaa tarjolla 338 000 €

Neljä ihmistä seisoo rinnakkain ja pitävät ylhäällä kylttiä, jossa lukee LEADER.

 

Vuonna 2022 Leader Varsin Hyvällä on jaettavanaan 338 000 euroa maaseudun kehittämiseen Turun seudulla. Hanke- ja yritystukia sekä NuorisoLeader-rahoitusta ja uutta EkoSparraamoa esitellään ensi vuonna Kello kuuden Varsin Hyvissä tietoiskuissa. 

Leader Varsin Hyvä lanseeraa tammikuussa 2022 Kello kuuden Varsin Hyvät tietoiskut. Noin puolen tunnin mittaiset tietoiskut pidetään etäyhteydellä nimensä mukaisesti aina klo 18. Tietoiskujen tavoitteena on esitellä Leader-rahoituksen mahdollisuuksia ja innostaa maaseudun asukkaita, yhdistyksiä, oppilaitoksia ja yrityksiä hakemaan tukea omien unelmiensa toteuttamiseen. 

Kello kuuden Varsin Hyvät tietoiskut:

  • Ke 12.1. klo 18 Leader Varsin Hyvän myöntämät hanketuet
  • Ke 2.2. klo 18 EkoTeko-hankkeen EkoSparraamo
  • Ti 15.2. klo 18 Leader Varsin Hyvän myöntämät yritystuet
  • Ke 16.3. klo 18 NuorisoLeader

Vuonna 2022 Leader Varsin Hyvällä on jaettavanaan 338 000 euroa Kaarinan, Liedon, Maskun, Naantalin, Nousiaisten, Paimion, Raision, Ruskon, Sauvon, Taivassalon ja Turun maaseutualueille.

Hanketuet yhdistysten ja yhteisöjen apuna

Kuvassa nainen katsoo kameraan, lyhyet hiukset, ummanvihreä paita.
Eeva Mettala-Willberg.

Yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita voivat toteuttaa muun muassa yhdistykset, yhteisöt, kunnat ja seurakunnat. Leader-hankkeen tulee aina hyödyttää mahdollisimman monia. Hanketta ei saa aloittaa ennen rahoituspäätöstä, joten idean syntyessä kannattaa olla heti yhteydessä Leader-ryhmään. Rahoituspäätöksiä tehdään vuoden 2022 loppuun ja hankkeet tulee toteuttaa vuoden 2024 loppuun mennessä.

Kehittämistukea voi käyttää esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien parantamiseen, uusien tapahtumien järjestämiseen tai maaseutumatkailun kehittämiseen. Julkinen tuki voi olla enintään 80 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Omavastuuosuuden pystyy kattamaan yksityisellä rahalla tai talkootyöllä.

Investointituella taas voi esimerkiksi rakentaa uuden leikkikentän tai kunnostaa yhteiskäytössä olevia rakennuksia ja uimarantoja. Investointihankkeessa julkisen tuen määrä voi olla enintään 75 %, jos kustannusarvio on alle 20 000 euroa. Tätä suuremmissa hankkeissa tuki on enintään 50 %. 

Kehittämis- ja investointihankkeiden lisäksi hanketukia voi saada koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin, yhteistyöhankkeisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin. Etusijalla ovat ne, jotka hakevat tukea Varsin Hyvältä ensimmäistä kertaa. 

Hanketukien hakemisessa auttaa Leader Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg.

– Minuun saa aina olla yhteydessä. Ihmiset joskus jännittävät Leader-byrokratiaa, mutta ei kannata. Täällä kyllä autetaan hakemuksen tekemisessä!

Yritystukia tarjolla elinvoiman edistämiseen

Nainen katsoo kameraan, tumma polkkatukka, punainen paita.
Pia Poikonen.

Leader Varsin Hyvän yritystukien kanssa auttaa toiminnanjohtaja Pia Poikonen. 

– Leader Varsin Hyvä myöntää yritystukia pääsääntöisesti sellaisille hankkeille, joissa kokonaiskustannusarvio jää alle 100 000 euroa. Sitä suurempiin hankkeisiin voi hakea maaseuturahaston tukea Ely-keskuksesta. 

Yrityksille on tarjolla monenlaista tukea: perustamistukea, investointitukea ja kokeilutukea uusille ideoille. Leader-tuella voi toteuttaa myös investoinnin toteutettavuustutkimuksen. Lisäksi tarjolla on tukea yritysten yhteistyöhankkeille. Yhteistyö kannattaa, sillä yritysryhmähankkeeseen myönnettävä tuki voi olla jopa 90 % kun taas esimerkiksi yhden yrityksen investointiin myönnettävä tuki on pääsääntöisesti 20 %.

NuorisoLeader – tukea nuorten omille ideoille

Mies katsoo kameraan, ruskea lyhyt tukka, sininen paita.
Joona Silvola.

NuorisoLeader-rahoitusta on vuodelle 2022 tarjolla yhteensä 12 000 euroa. 100–500 euron tukia voivat hakea maaseudun nuoret yhdessä tai vaikka kunnan nuorisotoimi – kunhan idea on nuorten oma. Tukea voi saada muun muassa pieniin investointeihin, tapahtumien järjestämiseen tai vaikka nuorille suunnattuun koulutukseen. 

Lisäksi NuorisoLeaderin kautta voidaan tukea nuorisoyrittäjyyttä, jolloin tukea voi hakea yksinkin. 

NuorisoLeader-tuista saa lisää tietoa Varsin Hyvän nuorisokoordinaattori Joona Silvolalta. 

– Tukipäätöksissä painotetaan kestävää kehitystä ja yrittäjyyden edistämistä. Nuorisopuolella hakulomake on huomattavasti yksinkertaisempi kuin varsinaisissa Leader-hankkeissa, hän kertoo. 

EkoSparraamo aloittaa tammikuussa

Nainen katsoo kameraan, ruskea polkkatukka ja silmälasit, tumma paita.
Ina Fagerlund.

Varsin Hyvän EkoTeko-hanke käynnistää tammikuussa EkoSparraamon, josta maaseudun yhdistykset ja yhteisöt voivat hakea maksutonta apua toimintansa kehittämiseen ympäristöystävällisemmäksi. Neuvojina toimivat EkoTeko-hankkeessa työskentelevä ympäristösuunnittelija Ina Fagerlund ja toiminnanjohtaja Pia Poikonen osana IlmastoInno-tuotekehitysprojektia.

– EkoSparraamossa voidaan yhdessä miettiä myös sitä, miten yhdistyksen tai yrityksen hakemasta Leader-hankkeesta voisi jalostaa ilmastoystävällisen tai hiilineutraalin, Fagerlund kertoo. 

Leader-hankkeiden ympäristövaikutuksia arvioidaan tukia myönnettäessä jo nyt, mutta vuonna 2023 alkavalla uudella ohjelmakaudella ympäristövaikutusten huomiointi tulee korostumaan entisestään. Maaseutua halutaan kehittää julkisella tuella mahdollisimman kestävästi. 

Vuonna 2021 innostuttiin pienistä teoista

Vuonna 2021 Leader Varsin Hyvä myönsi tukea maaseudun kehittämiseen alueellaan 362 000 euroa. Vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa tukea myönnettiin muun muassa Eloisa Pohjois-Turku -hankkeelle ja Rusko-seuran Kotiseutuarkistot digiaikaan -hankkeelle. 

Erityisesti vuosi 2021 oli Leader-kentällä teemahankkeiden vuosi. Varsin Hyvän HobbyLeader-teemahankkeen kautta myönnettiin tukea harrastamista tukeviin toimenpiteisiin 24 eri yhdistykselle yhteensä 84 000 euroa. Tuen avulla hankittiin muun muassa jalkapallovarusteita, kanootteja, lumikenkiä, äänitekniikkaa, soittimia, opastauluja, laavu, biokäymälä ja kartingautoja. Lisäksi tuen avulla laajennettiin Piikkiössä Kehityksen kerhotalon parkkipaikkaa ja rakennettiin maastopyöräreitistö Nousiaisten Valpperiin. 

Teemahankkeen tarkoitus oli rahoittaa sellaisia investointeja, jotka ovat liian pieniä itsenäisiksi Leader-hankkeiksi. Tavallisessa Leader-hankkeessa julkisen tuen osuus tulee olla vähintään 5 000 euroa, jolloin hankkeen kokonaiskustannus on aina vähintään 7 000 euron luokkaa. Teemahankkeesta vastannut Eeva Mettala-Willberg toivoo, että mukana olleet yhdistykset innostuisivat HobbyLeaderista saamansa kokemuksen turvin kehittämään tulevaisuudessa myös omia hankkeita. 

 

OTA YHTEYTTÄ:

Leader Varsin Hyvän työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muodossa etunimi.sukunimi@varsinhyva.fi

Lisätietoa löydät Varsin Hyvän omilta verkkosivuilta: www.varsinhyva.fi

Kotimaan matkailubuumista mahdollisuuksia maaseudun yhdistyksille ja yrityksille – ja ennen kaikkea niiden yhteistyölle!

Etualalla parisänky, jolle laskettu pyöräilykypärät ja matkatavarat, takana parvekkeella kaksi ihmistä.

 

Kotimaan maaseutu- ja pyörämatkailun suosio on kasvanut viime vuosina ja sitä kautta myös palveluiden kysyntä. Lisätarvetta olisi niin majoitukselle kuin monille muillekin palveluille. Maaseudun yhdistyksille, yrityksille ja vaikka osuuskunnille tilanne tarjoaa oivan mahdollisuuden lisäansioihin. Nousiaisten Valpperissa on jo tartuttu toimeen!

Maaseutumajoitukselle on lisätarvetta erityisesti suosituimpien pyöräreittien varrella ja kesätapahtumien yhteydessä. Monilla maaseudun yhdistyksillä on pienellä käytöllä olevia tiloja, joita voisi hyvin hyödyntää kesäaikaan majoitustiloina ketterästi esimerkiksi kansainvälisen Airbnb-sivuston kautta. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. 

– Majoituspalveluiden tarjoamisessa pitää pohtia monennäköisiä kysymyksiä, kuten palvelun ammattimaisuutta ja sitä, miten touhuun pystytään sitoutumaan. Joissain yhdistyksissä toki on niitä äärimmäisen sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään valtavia määriä vapaaehtoistyötä, mutta jos puhutaan jo päivittäisestä siivoamisesta ja lakanoiden vaihtamisesta, niin toiminta alkaa olla vapaaehtoisille turhan rankkaa, korostaa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

– Tässä jos missä olisi hyvä paikka yhdistysten ja yritysten väliselle yhteistyölle, jossa molemmat voivat voittaa. Yhdistys voisi tarjota tilat ja yrittäjä hoitaisi palvelut, Linkoranta ideoi.

Monet yhdistykset tekevät jo yhteistyötä pitopalveluyrittäjien kanssa vuokratessaan tiloja yksityisjuhliin. Sama systeemi voisi hyvin toimia myös majoituspuolella. 

Majoituksen lisäksi tarjolla voisi olla vaikka polkupyörähuoltoa, opastusta paikallisten nähtävyyksien pariin tai löylyt kyläsaunalla. 

Myös tarinat majoituspaikkojen historiasta kiinnostavat matkailijoita. 

– Esimerkiksi Nousiaisten vanha rautatieasema houkuttelee järjestämään häitä ja muita juhlia, koska sillä paikalla on niin mielenkiintoinen historia. Myös majoituspaikat voisivat erottua edukseen elävöittämällä niiden historiaa, Linkoranta uskoo.

Miljoonia mahdollisuuksia

Akselikuntien pyörämatkailuhanketta vetävä Jouko Parviainen on kyläasiamiehen kanssa samoilla linjoilla. 

– Tässä on suuri mahdollisuus! Ja jos tällaisia palveluita olisi 30–50 kilometrin välein pyörämatkailureittien varrella, niin niitä voisi ketjuttaa ja markkinoida yhdessä. Ja oheispalvelujen suhteen mahdollisuuksia on miljoonia. Vain mielikuvitus on rajana, hän toteaa.

Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa ovat mukana Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen kunnat. Hanketta rahoittavat Leader-ryhmät Varsin Hyvä ja Ravakka.

Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten kunnat ovat mukana Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa. Kuvassa ollaan Louhisaaren kartanolla Maskun Askaisissa.

Valpperiin rakennetaan uutta majoitustilaa

Nousiaisten Valpperissa on tartuttu jo toimeen. Nousiaisten Alku kunnostaa parhaillaan urheilutalonsa vieressä olevaa saunaa ja rakentaa sen yhteyteen lisäosaa majoituspalveluita varten. 

– Piirustukset ovat nyt valmiit ja tarkoitus olisi saada projekti tämän talven aikana maaliin, jotta keväällä voidaan aloittaa majoitustoiminta. Saimme projektille lahjakirjan yhdistyksen pitkäaikaiselta latumestarilta ja varsinainen vuokraaminen hoidetaan vapaaehtoisvoimin, kertoo yhdistyksen aktiivi Reima Rantanen.

Valpperi valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2021 kyläksi, mikä on lisännyt kylän kiinnostavuutta matkailijoiden keskuudessa entisestään. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. 

Ilmakuva Valpperin urheilutalon ja koulun alueelta.
Valpperin urheilutalon (kuvassa oikealla) ympäristö on kokenut viime vuosina kunnon muodonmuutoksen, joka alkoi kyläkoulun (punainen rakennus kuvan taka-alalla) rakentamisesta vuonna 2015. Nyt alueella on suosittujen hiihtolatujen lisäksi muun muassa maastopyöreitti, kota, kuntoportaat, uimapaikka ja sauna.

Nuoret mukaan!

Monia matkailupalveluita pystyisivät tuottamaan myös maaseudun nuoret esimerkiksi 4H-yrittäjyyden kautta. Maaseudulla asuvien nuorten yritystoimintaa tuetaan myös NuorisoLeaderin kautta. 

– Yrittäjäpohjalta töitä voisi tehdä silloin kun niitä on ja samalla yhdistykset välttyisivät palkanmaksubyrokratialta, Linkoranta punnitsee. 

Oheispalveluita pystyy tarjoamaan lisäksi niille matkailijoille, jotka yöpyvät omissa teltoissaan. Kun Varsinais-Suomen maaseudun matkailukohteita ryhdytään markkinoimaan laajemmin, majoituskysymys on kuitenkin ratkaistava ensimmäisenä. Mahdollisuuksia majoitustoiminnalle voisi olla myös esimerkiksi kesällä tyhjillään olevissa kuntien omistamissa koulurakennuksissa. 

Kolme tilaisuutta vuonna 2022

Majoituksen tarjoamia mahdollisuuksia lisäansioihin esiteltiin tiistaina 16. marraskuuta webinaarissa, jonka järjestivät Akselikuntien pyörämatkailuhanke, Pelme-hanke, Leader Ravakka ja Varsinais-Suomen Kylät. Vastaavia tilaisuuksia on tulossa kolme lisää vuoden 2022 puolella. 

Tiistaina 18. tammikuuta järjestetään webinaari matkailua tukevien palveluiden mahdollisuuksista. 8. helmikuuta annetaan eväitä liiketoimintaan ja kannustetaan yhteistyöhön. Pyörämatkailijoiden palvelut ja verkostoituminen ovat teemana Mynämäellä Kilan Rälssitilalla 22. maaliskuuta.

Tilaisuudet on tarkoitettu sekä matkailualan yrityksille että yhdistyksille, jotka voivat tuottaa palveluita joko itse tai toisille alan yrityksille. Uudet toimijat, tuotteet ja palvelut voivat myös tukea alueella jo toimivia yrityksiä. Tavoitteena on myös monipuolistaa matkailupalveluita, jotka puolestaan lisäävät alueen houkuttelevuutta ulkomaisillekin matkailijoille.

Ilmoittautuminen tammikuun tilaisuuteen on auki osoitteessa: https://bit.ly/32Yl9Vp

Varsin Hyvän nuorisotyöryhmä perustetaan joulukuussa!

Joona Silvola toimistossaan.

 

Oletko kiinnostunut oman asuinalueesi kehittämisestä ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä? Kiinnostaako alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö? Turun seudun 13–25-vuotiailla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus liittyä mukaan Leader Varsin Hyvän nuorisotyöryhmään!

Leader Varsin Hyvän projektikoordinaattori Joona Silvola kiertää parhaillaan Turun seudun kunnissa kertomassa nuorille maaseudun kehittämisestä. Varsin Hyvään ollaan perustamassa nuorisotyöryhmää, johon pyritään saamaan edustus kaikista Leader-ryhmän toiminta-alueen kunnista: Kaarinasta, Liedosta, Maskusta, Naantalista, Nousiaisista, Paimiosta, Raisiosta, Ruskolta, Sauvosta, Taivassalosta ja Turusta. 

– Useampi nuori on jo löytynyt! Vielä seuraavat pari viikkoa kierrän kunnissa, ja joulukuussa olisi sitten tarkoitus järjestäytyä, kertoo Silvola. 

Nuorisotyöryhmässä pääsee vaikuttamaan siihen, miten maaseutua kehitetään Turun seudulla ja millaisiin asioihin EU:n maaseuturahaston tukivaroja suunnataan. Nuorisotyöryhmä saa käsittelyynsä nuorten omia hankehakemuksia ja pääsee lisäksi osallistumaan monenlaisiin työpajoihin ja opintomatkoihin. 

– Lisäksi toiminnalla on paljon välillisiä hyötyjä. Nuorisotoiminnasta voi olla hyötyä esimerkiksi työnhaussa. Nuorisoyhteistyön kautta voi saada myös uusia kavereita ja sellaisia verkostoja, joista on hyötyä aikuisiällä. 

25-vuotias Silvola on itse toiminut useamman vuoden Uudenkaupungin nuorisovaltuustossa.

– Siitä on ollut ihan selkeää hyötyä. Tuskin olisin tätäkään työpaikkaa saanut ilman sitä kokemusta, Silvola pohtii. 

Tukea yrittäjyyteen ja kestävään kehitykseen

Tuleva nuorisotyöryhmä pääsee käsittelemään Nuoriso-Leaderin hakemuksia. Varsin Hyvä tarjoaa Nuoriso-Leaderin kautta rahoitusta tällä hetkellä nuorten yrittäjyyden edistämiseen ja kestävää kehitystä tukevaan toimintaan. 

Jos maaseudulla asuva nuori haluaa työllistää itsensä, toiminnan käynnistämisestä aiheutuviin kuluihin tai tarvittaviin investointeihin voi saada korkeintaan 500 euron tuen.

Kestävää kehitystä tukeva rahoitus on myös korkeintaan 500 euroa. Sitä voi saada esimerkiksi teeman mukaisen tapahtuman järjestämisestä syntyviin kuluihin, kurssitoimintaan, yhteiskäyttöön tulevien harrastusvälineiden hankintaan, opintoretkien kuljetuksiin, tilavuokriin tai esiintyjäpalkkioihin. Hakijana voi toimia vähintään kolmen 12–25-vuotiaan nuoren ryhmä, alueella toimiva yhdistys tai kunnan nuorisotoimi.

Kansainvälisiä mahdollisuuksia

Leader Varsin Hyvän nuorisotoimintaa kehitetään osana Opportunities for Young People -hanketta. Hankkeen aikana perustetaan Varsin Hyvälle oma nuorisotyöryhmä ja kehitetään omaa nuorisotoimintaa, mutta tehdään myös yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Yhtenä hankekumppanina Varsin Hyvällä on Vakka-Suomessa toimiva Leader Ravakka ja toisena Pohjois-Italiassa toimiva Leader-ryhmä.

– Tarkoitus on lähteä ensi keväänä käymään Italiassa ja italialaiset tulevat sitten vastavierailulle Suomeen kesän aikana. Yhteistyön kautta nuoret saavat kansainvälisiä verkostoja ja kokemusta kansainvälisessä ympäristössä toimimisesta, Silvola kertoo. 

Tähän mennessä italialaisten kanssa on pidetty vasta yksi palaveri, mutta jo sen perusteella Silvola uskoo, että yhteistyöstä tulee hedelmällistä.

– Siellä ollaan vasta käynnistämässä nuorisovaltuustoja. Suomessa työ on jo pitkällä, joten pystymme kertomaan heille täällä saaduista kokemuksista. 

Leader-toiminta tähtää maaseudun kehittämiseen omalla kotiseudulla, mutta yhteistyössä laajan eurooppalaisen verkoston kanssa. Nuorisotyöryhmän kautta pääsee siis vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan omia kotikulmia kehitetään ja samalla tutustumaan kansainväliseen maaseutupolitiikkaan.

Työpajoja ja aktivointia

Leader Varsin Hyvän nuorisotoiminnassa korostuu monenlaiset työpajat. Ensimmäinen niistä järjestetään heti joulukuussa Sauvossa yhteistyössä Paimion–Sauvon 4H-yhdistyksen kanssa. Työpajan teemana on nuorten kesäyrittäjyys.

Tulossa on myös yhteisiä työpajoja Leader Ravakan nuorisotyöryhmän kanssa. 

– Siellä on toiminut nuorisotyöryhmä jo jonkin aikaa, joten voimme oppia heiltä paljon, Silvola sanoo. 

Lisäksi nuorisotyöryhmän jäsenten toivotaan vievän omiin kotikuntiinsa viestiä NuorisoLeaderin mahdollisuuksista. Tällä hetkellä tukimuoto on vielä melko tuntematon. 

Vaikka mahdollisuuksia on paljon, toiminnan on kuitenkin tarkoitus olla harrastusmaista. Kokouksia järjestetään vuoden aikana 4–6 ja niistä maksetaan kokouspalkkio matkakuluineen. 

– Nuorilla on elämässään niin paljon kaikkea muutakin, että tämän toiminnan ei ole tarkoitus kuormittaa ketään, Silvola päättää.

 

Kiinnostuitko?

Ilmoittaudu mukaan toimintaan Varsin Hyvän sivuilla!

 

Sukselan kylällä Paimiossa järjestetään tapahtumia tästä lähtien joka kuukausi!

Ihmisiä joogaamassa.

 

Sukselan kyläyhdistys on päättänyt ilahduttaa kylänsä asukkaita kuukausittaisilla tapahtumilla. Ensimmäinen tapahtuma järjestettiin yhteistyössä EkoTeko-hankkeen kanssa ja se keräsi vanhalle Sukselan koululle kolmisenkymmentä osallistujaa. 

Sukselan kyläyhdistys ja Leader Varsin Hyvän EkoTeko-hanke järjestivät sunnuntaina 24. lokakuuta Sukselan vanhalla koululla kylätapahtuman. Ohjelmallisessa iltapäivässä päästiin nauttimaan musiikillisesta improvisaatioteatterista ja satumaisesta joogahetkestä. Puffetissa myytiin kyläyhdistyksen leipomia herkkuja sekä yhdistyksen omaa omenamehua. 

Kaarinalaisen Ykkösryhmän Pikku J -duo esitti kyläläisille vuorovaikutteista improvisaatioteatteria, jossa erityisesti lapset pääsivät vaikuttamaan esityksen kulkuun. Nina Erjossaaren eli Neiti Ö:n ja Valtteri Lipastin musiikkinumerot saivat hymyn huulille. 

Mies ja nainen esiintyvät.
Valtteri Lipasti ja Nina Erjossaari viihdyttivät kyläläisiä musiikillisella improvisaatioteatterilla.

Joogatuokiosta vastasivat puolestaan paimiolaiset Riina ja Aura Tausa. Äidin ja tyttären johdolla osallistujat pääsivät tutustumaan joogan lempeisiin liikkeisiin ja rauhoittavaan vaikutukseen lapsille suunnatun tarinan kautta. 

Tapahtuma keräsi kolmisenkymmentä osallistujaa ja jatkoa on luvassa. 

– Meillä on tähän asti ollut muutama vuosittainen tapahtuma: maaseutumarkkinat, joulumarkkinat ja kevättalkoot. Nyt olemme suunnitelleet uusia tapahtumia niihin kuukausiin, joissa ei ole tähän asti ollut ohjelmaa, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Perttu Immaisi.

Marraskuussa luvassa on lautapeli-ilta, 12. joulukuuta joulumarkkinat ja tammikuussa hapanjuurileivontakurssi. Tapahtumat keskittyvät vanhalle kyläkoululle, joka toimii yhdistyksen kotipesänä. Tapahtumiin ovat tervetulleita paitsi oman kylän asukkaat myös kaikki muutkin kiinnostuneet. Markkinoilla on käynyt perinteisesti satoja ihmisiä.

Aura ja Riina Tausa ohjasivat Sukselassa rentouttavan joogahetken.

Kaunista maaseutua hyvien yhteyksien päässä

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Perttu Immaisi on kasvanut Sukselan kylässä ja kasvattaa siellä nyt puolisonsa kanssa puolivuotiasta esikoistaan. 

– Olen kotoisin Immaisin maatilalta, joka on ollut meidän suvun hallussa jo 300 vuotta. Kävin välillä opiskelemassa ja töissä Tampereella ja Helsingissä, mutta lopulta kyllästyin asumaan kerrostalossa. Huomasin olevani maalaispoika ja muutin takaisin Sukselaan, hän taustoittaa.

– Tämä on valtavan kaunista seutua, kun Paimionjoki virtaa tuossa vieressä. Ja sijainti on hyvä. Vaikka tämän on ihan maalaiskylä, niin moottoritie on lähellä ja palvelut lyhyen ajan päässä, Immaisi jatkaa. 

Tähtäimessä ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Leader Varsin Hyvän EkoTeko-hanke osallistui lokakuun kylätapahtuman järjestelyihin. EkoTeko -hanke tarjoaa maaseudun yhdistyksille apua kestävän kehityksen mukaisten valintojen, toimintojen ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. 

– Vaikka EkoTeko-hankkeen painopiste on ollut ekologisessa kestävyydessä, apua on tarjolla myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittämiseen, kertoo hankekoordinaattori Tiina Saaresranta.

Sukselan sunnuntaisella tapahtumalla ja sitä seuraavilla tulevilla tapahtumilla toivotaan olevan vaikutusta kyläkulttuurin kestävyyteen. Kylähenki säilyy, kun kyläläiset tuntevat toisensa ja toimivat aktiivisesti yhteisen kylänsä puolesta. 

– Tapahtuman lisäksi teimme yhteistyössä kyläkyselyn, joka toimitettiin kaikkiin Sukselan kylän 130 kotitalouteen. Kyselyllä kartoitetaan kyläläisten toiveita ja ajatuksia siitä, millaista toimintaa kylälle kaivataan, Saaresranta lisää.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Viisi vieraskasvia: lupiini, palsami, tatar, kurtturuusu ja jättiputki.

 

Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeen tavoite on lisätä ihmisten vieraslajitietoisuutta ja edistää haitallisten vieraslajien torjuntaa. Hankkeessa halutaan herättää ihmiset vieraslajien aiheuttamiin uhkiin ja saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti vieraslajien torjuntaan. Lisäksi tavoitteena on saada uutta tietoa erilaisista torjuntamenetelmistä. 

Vieraskasvi on sellainen kasvilaji, joka on päässyt ihmisen avustuksella jonkun esteen, esimerkiksi meren tai vuoriston yli leviämään uusille kasvupaikoille. Joskus käy niin, että vieraslaji löytää itselleen sellaisen ekologisen lokeron, jossa sillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä niin hyvin, että se alkaa syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Pahimmillaan vieraslajit voivat muuttaa koko eliöyhteisön rakennetta, tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa vaaraa luonnon lisäksi myös ihmisille. 

Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun alueilla käynnissä olevalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeella on saatu hyviä tuloksia. Hankkeen aikana on järjestetty kymmeniä talkoita vieraslajien torjumiseksi sekä jaettu tietoa Länsi-Suomen yleisimmistä haitallisista vieraslajeista, joita ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki, kurtturuusu sekä tatarit: sahalintatar, japanintatar ja niiden risteytys eli tarhatatar. Näitä kasveja esitellään myös hankkeessa tehdyssä kiertävässä näyttelyssä, joka on lokakuun ajan esillä Nousiaisten kirjastossa. 

– Hanke alkoi joulukuussa 2019 ja päättyy vuoden 2022 marraskuussa, eli yksi kesä voidaan vielä talkoilla hankkeen parissa, toteaa hankkeessa työskentelevä Maa- ja kotitalousnaisten maiseman ja luonnonhoidon asiantuntija Katri Eriksson. 

Ennen kesääkin riittää kuitenkin tekemistä. Hanke järjestää kaikille avoimen vieraslajeihin keskittyvän webinaarin torstaina 28. lokakuuta, johon voi ilmoittautua tämän linkin kautta.

– Webinaarissa kerrotaan muun muassa hankkeen onnistumisista, tulevista rahoitusmahdollisuuksista sekä siitä, miten mitäkin lajia kannattaa torjua. Talven aikana teemme lyhyitä tietoiskuja näistä samoista aiheista, Eriksson esittelee. 

Tavoitteena on se, että mahdollisimman moni oppisi tunnistamaan haitalliset vieraslajit ja oppisi torjumaan niitä myös itsenäisesti. Kitkemiseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta kukkia saa kerätä jokamiehenoikeudella niin paljon kuin jaksaa.

– Ja sehän on oikein hyvää hyötyliikuntaa! Meillä on ollut monena vuonna käynnissä sellainen “kerää sata lupiinia maljakkoon” haastekin.

Nainen pitelee julistetta, jossa esitellään komealupiinia.
Katri Eriksson pystytti hankkeen vieraslajinäyttelyn lokakuuksi Nousiaisten kirjastoon. Tammikuussa näyttely siirtyy Turun pääkirjastoon. Kuva: Janica Vilen.

Hyviä kokemuksia soolotalkoista ja kouluyhteistyöstä

Eriksson on huomannut, että ihmiset ovat aika arkoja torjumaan vieraslajeja omin päin, mutta soolotalkoista on saatu hyviä tuloksia, kun torjuntapaikka on merkitty maastoon. 

– Esimerkiksi Paimiossa Hiekkahelmen alueella järjestettiin viime keväänä ensin komealupiinin torjuntatalkoot ja sen jälkeen alueelle jätettiin kyltit, joissa kerrottiin, miksi komealuupinia pitää torjua ja että tältä alueelta saa torjua. Kaupunki osallistui yhteistyöhön kuljettamalla torjuntajätteet pois alueelta. Kävin siellä nyt syksyllä lenkillä ja huomasin, että ihmiset olivat kesän aikana torjuneet ihan valtavasti. Lupiineja ei näkynyt enää ollenkaan niin paljon!

Paimiossa oli Hiekkahelmen alueen lisäksi viime kesänä ainakin kolme muutakin paikkaa, joissa oli Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton lanseeraamat soolotalkoot käynnissä. 

Kevään korvalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hanke on taas yhteydessä hankealueen yhdistyksiin ja yrittää saada kesäksi 2022 mahdollisimman monet talkoot kasaan. 

– Toiveena olisi, että kun ensi kesänä järjestetään talkoita yhteistyössä yhdistysten kanssa, niin seuraavina kesinä samat yhdistykset osaisivat järjestää talkoot jo omin voimin. Monen kasvin kohdalla niitto pitää tehdä useampaan kertaan ennen kuin kasvustosta päästään kokonaan eroon. Esimerkiksi lupiinin siemenpankki säilyy maaperässä jopa 50 vuotta, Eriksson selittää.

Hyviä tuloksia saatiin viime kesänä myös Paimiossa Vistan koulun kanssa tehdystä yhteistyöstä, jossa Eriksson kertoi koulun oppilaille vieraslajeista ja lähti heidän kanssaan maastoon kitkemään. Vastaavaa yhteistyötä yritetään viritellä toukokuun viimeisille viikoille ensi vuonna myös muiden hankealueen koulujen kanssa. 

Lupiini on haitallisista vieraslajeista tunnetuin

Lupiinikasvusto.
Aikoinaan lupiini kukki juhannusviikolla, mutta viime kesinä se on usein kukkinut jo toukokuun lopussa. Kuva: Katri Eriksson.

Nykyisin tien pientareilla rehottava komealupiini tunnistetaan hyvin, mutta edelleenkään kaikki ihmiset eivät ymmärrä sen haitallisuutta Suomen luonnolle.

– Moni kysyy vieläkin, että onko se nyt muka niin vaarallinen, kun se on niin kaunis! 

Kyllä se on ja Eriksson kertoo, miksi:

– Meidän niityt ovat vähentyneen tosi paljon jo 50 -luvulta lähtien, kun maataloudessa on tullut isoja muutoksia. Niittyjen katoamisen myötä köyhissä oloissa viihtyvät ketokasvit löysivät uuden elinympäristön tienpientareilta, mutta nyt ne joutuvat väistymään sieltäkin, kun lupiini valtaa alueet. Ja nyt niittykukilla ei enää ole mitään korvaavaa elinympäristöä, johon väistyä, hän aloittaa.

– Meillä on tosi paljon sellaisia päiväperhosia ja pölyttäjiä, jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin kukkakasveihin. Kun lupiini tulee tilalle, niiden ravinto häviää. Nyt puhutaan jo pölyttäjäkadosta ja lintukadosta – ja se johtuu ihan siitä, että pölyttäjiltä katoaa ruoka. 

Toki lupiinikin tuottaa siitepölyä, mutta vain viikon tai korkeintaan kaksi vuodessa, kun taas kotimaiset ketokasvit kukkivat toukokuusta lokakuulle. Ja lupiinista pölyttäjät eivät saa ollenkaan mettä.

Komealupiinia voi torjua niittämällä, tuhkaamalla tai kitkemällä eli nostamalla juurineen. Niittäminen on tehokkainta ennen siementen kypsymistä, jolloin kukkavarret voi jättää maatumaan luontoon. Jos alimmat kukinnot ovat alkaneet jo ränsistyä, kukat tulee kerätä jätesäkkeihin ja laittaa sekajätteeseen. Siementen tuhoutuminen vaatii yli 70 asteen lämpötilan ja siksi niittojätettä ei saa missään nimessä laittaa kotikompostoriin. 

Juurakoiden lapioiminen on tehokasta, sillä lupiini ei lähde kasvamaan uudestaan kovin pienestä juuren palasta. Ja uusimapana torjuntakonstina on kokeiltu puutuhkan levittämistä. 

– Tuhka pitää levittää lupiinin kasvupaikalle aikaisin keväällä ennen kuin maasta nousee mitään ylös. Nakkilassa tuhkan levityksestä saatiin viime kesänä hyviä tuloksia. Lupiinia tuli selvästi vähemmän, mutta muut kasvit kasvoivat normaalisti, Eriksson kertoo kokeilusta.

Jättipalsami rehottaa jokien varsilla

Jättipalsami kukkii vaaleanpunaisena.
Jättipalsamin tunnistaa sen näyttävistä kukista. Kuva: Katri Eriksson.

Samalla kun lupiini on vallannut teiden varret, jättipalsamia näkee todennäköisimmin jokien varsilla. Jättipalsami on tuotu Himalajan vuoristosta Suomeen aikanaan pölytyskasviksi, koska se kukkii niin pitkään. Jostain syystä sillä olikin Suomessa niin otolliset kasvuolosuhteet, että se kasvoi täällä paljon suuremmaksi ja alkoi levitä vauhdilla. 

Jättipalsami on helppo tunnistaa sen näyttävästä kukinnosta ja moni tunnistaa kasvin myös paukkuvista siemenkodista. Palsamin aggressiivinen leviäminen selittyykin osin sillä, että siemenkodan poksahtaessa siemenet voivat lentää jopa seitsemän metrin päähän, ja yksi kasvi voi tuottaa kesässä 2 000 siementä. Siksi torjunta on tämänkin kasvin osalta parasta tehdä ennen siementen kypsymistä.

– Kokeilimme viime kesänä Paimionjoen varrella kahta hävitystapaa. Toisella puolella jokea järjestettiin niittotalkoot ja toisella puolella kitkentätalkoot. Niitetty kasvusto hävisi kerralla, mutta kitkentäkohteesta nousi uutta kasvustoa. Eli ainakin tässä kohteessa niittohoidolla ongelma saatiin kerralla kuntoon. Se oli tavallaan hyvä uutinen, sillä niittäminen on paljon helpompaa kuin kitkeminen. 

Kitkeminen on kaikkein helpointa heti toukokuun alussa, kun jättipalsamin sirkkataimet nousevat.

– Taimet kasvavat tasaisena mattona, joka on helppo nostaa juurineen ylös. 

Ja jos näkee vähän enemmän vaivaa, voi palsamia hävittää vielä elokuussakin. 

– Silloin kukinto taitetaan varovasti jätesäkkiin, jolloin siemenet poksahtavat sinne ja sen jälkeen heitetään loput kasvista perään. 

Jättiputken torjunta on otettu tosissaan

Jättiputken valkoinen kukinto.
Jättiputken tunnistaa paksusta varresta ja valkoisesta kukinnosta. Kuva: Katri Eriksson.

Jättiputkea on torjuttu jo pitkään. Asialla ovat olleet paitsi talkoolaiset, myös kunnat ja valtakunnallinen vieraslajien torjuntahanke Viekas. 

– Tänä vuonna näin esimerkiksi Paimiossa tien varrella jättiputken ja ilmoitin havainnosta osoitteessa vieraslajit.fi. Viikon päästä se oli jo poissa. Ainakin Viekas-hanke seuraa ilmoituksia aktiivisesti, ja esimerkiksi Maskussa kunta on torjunut jättiputkea jo pitkään. 

Jättiputkelle, kuten muillekin vieraslajeille, hyvä torjuntakeino olisi laidunnus, sillä ensimmäisen ja toisenkin vuoden taimet ovat eläimille vielä hyvää ravintoa. Jättiputki tekee kukan vasta kolmantena kesänä.

Jättiputki kukkii kesä–elokuussa ja voi kasvaa valtavan kokoiseksi. Varsi voi olla halkaisijaltaan jopa 10 cm. Parhailla kasvupaikoilla jättiputket voivat muodostaa niin tiheitä kasvustoja, että kaikki muu kasvillisuus tukahtuu. Lisäksi ne ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Jos jättiputken kasvinestettä tulee iholle, se reagoi auringon valon kanssa niin, että ihoon voi tulla vakavia palovammoja. Lisäksi se allergisoi monia. 

Jättiputki on sitä helpompi hävittää, mitä pienempi kasvi on. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi niin, että niittämisen jälkeen kasvuston päälle levitetään tiiviisti maata vasten paksu muovi, joka saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Muovi ankkuroidaan maahan esimerkiksi kivillä.

Kurtturuusu kuriin ensi kesään mennessä

Kurtturuusu kukkii hiekkarannalla.
Kurtturuusu voi kasvaa vaikka hiekkarannalla. Kuva: Katri Eriksson.

Kurtturuusua ei saa enää haitallisuutensa vuoksi kasvattaa Suomessa 1.6.2022 alkaen. Monia puistoja ja pihoja koristavat ruusut ovat vuosien saatossa levinneet lintujen mukana joka paikkaan. Ne ovat vallanneet kokonaisia hiekkarantoja ja päässeet jopa luonnonsuojelueille. 

– Moni kaupunki on jo lähtenyt torjumaan kurtturuusua vauhdilla, mutta kaikkia kasvupaikkoja ei edes tiedetä. Pientä kasvustoa on usein teidenkin varsilla vaikka kuinka paljon. Tulevaisuudessa kurtturuusun kasvattamisesta voi todennäköisesti saada uhkasakon, mutta ei vielä ensi kesänä, kertoo Eriksson. 

Ongelmissa ovat erityisesti taloyhtiöt, joiden pihoilla saattaa olla kurtturuusua vaikka 100 neliön alueella, jolloin hävittämiseen tarvitaan jo kaivinkonetta. Poistetun kasvuston tilalle suositellaan kasvattamaan nurmikkoa, jolloin mahdollisten uusien taimien yli voi ajaa ruohonleikkurilla, mikä helpottaa jälkihoitoa. 

Tatarin juuret menevät läpi vaikka harmaan kiven

Lähikuva tatarin varresta.
Tatarilla on kookkaat lehdet ja puumainen ontto varsi. Se voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Kuva: Katri Eriksson.

Katri Eriksson kertoo, että esimerkiksi Iso-Britanniassa ei saa omakotitalolle vakuutusta, jos pihalla kasvaa tataria. Sen juuret ovat niin voimakkaat, että ne kasvavat läpi vaikka talon perustuksista ja asvaltista. Maavarsi voi olla jopa seitsemän metriä pitkä. 

– Tataria torjutaan katkaisemalla varsi läheltä maan pintaa ja laittamalla torjunta-ainetta suoraan juurakkoon. Pitkäaikainen näivettäminen auttaa, mutta yleensä edessä on vuosien taistelu, sillä tatar lähtee kasvamaan uudestaan jo sentin kokoisesta juuren palasta.

Yhteistyötä tarvitaan

Erikssonin mukaan tämän hankkeen aikana vieraslajiongelmaa ei saada kuriin, vaan toivo jää maaseudun asukkaisiin. 

– Jos ihmiset saadaan ymmärtämään asian vakavuus ja sitä kautta toimimaan, niin kaikki on mahdollista!

Taloudellista tukea vieraslajien torjuntaan pystyy hakemaan muun muassa Ely-keskuksista ja Leader-ryhmistä. Useimmissa kohteissa selviää kuitenkin ihan työhanskoilla, jätesäkeillä ja hyvällä motivaatiolla. 

Asiasta kiinnostuneille on tehty yhteinen Facebook-ryhmä nimeltä Vieraslajien torjuntajoukot. Ryhmästä löytyy paljon tietoa aiheesta ja käynnissä olevien vieraslajihankkeiden asiantuntijat neuvovat ihmisiä myös sitä kautta. 

Haitalliset vieraskasvit hankkeen kokonaisbudjetti on 79 500 euroa, josta julkisen tuen osuus on 70 prosenttia. Tuen ovat myöntäneet Leader Varsin Hyvä ja Leader Karhuseutu. Hanketta hallinnoi ProAgria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.

 

Teksti: Janica Vilen

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Ihmisiä luonnossa.

 

Kiinnostaako yhdistystänne ympäristöasiat, mutta ette oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Kutsukaa EkoTeko-hankkeen työntekijä kylään neuvontakäynnille. Apua on tarjolla muun muassa kierrätyksen aloittamiseen, energian säästämiseen tai vaikka ympäristöaiheisten tapahtumien järjestämiseen.

Leader Varsin Hyvän ja Leader Ravakan EkoTeko-hankkeet ovat saaneet jatkoaikaa kesään 2022 asti. Vielä on siis aikaa ottaa kaikki hyöty irti hankkeen palveluista. Varsin Hyvän hanke toimii Kaarinassa, Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Nousiaisissa, Paimiossa, Raisiossa, Ruskolla, Sauvossa, Taivassalossa ja Turussa. Ravakan vastaava hanke on käynnissä puolestaan Eurajoella, Laitilassa, Mynämäellä, Pyhärannassa, Raumalla, Uudessakaupungissa ja Vehmaalla. 

Hankkeet palvelevat sekä hankealueen yhdistyksiä, asukkaita että kuntia. Apua on tarjolla kestävän kehityksen mukaisten valintojen ja toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ekologisen kestävyyden lisäksi tarjolla on apua myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittämiseen. 

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta kannustaa maaseudun yhdistyksiä olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

– Aika usein ajatellaan, että ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä tekevät vain varsinaiset luonnonsuojelujärjestöt tai vesiensuojeluyhdistykset, mutta iät ja ajat myös kyläyhdistykset ja muut toimijat ovat tehneet asioita ympäristön eteen, hän muistuttaa. 

Tiina Saaresranta.
Tiina Saaresranta on EkoTeko-hankkeen koordinaattori. Kuva: Janica Vilen. 

Tiedotusta ja tapahtumia!

Kuluneen parin vuoden aikana hankkeessa on järjestetty paljon tiedotustilaisuuksia, retkiä ja työpajoja. Esimerkiksi Naantalin Röölässä on järjestetty villiyrtti-ilta, ja Laitilassa pidettiin kurssi syötävän metsäpuutarhan perustamisesta. 

– Luonnonvarojen kuten sienten ja villiyrttien hyödyntäminen ruokavaliossa kiinnostaa nyt paljon. Ruoka on yksi suurimmista tekijöistä hiilijalanjäljessämme. Aina jos saa yhdenkin raaka-aineen haettua suoraan metsästä, niin sillä on merkitystä, muistuttaa Saaresranta. 

Lisäksi hän uskoo, että metsän antimien ja esimerkiksi villiyrttien hyödyntäminen muokkaa samalla ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja kuluttamiseen. 

Mynämäellä EkoTeko-hanke taas järjesti keskusteluillan liikenteen päästöjen vähentämisestä. Paljon ihmisiä keränneessä tapahtumassa asiantuntijat kertoivat kestävän autoilun mahdollisuuksista. 

– Moni kaipasi asiantuntijan näkemystä esimerkiksi sähköautoilun hyvistä ja huonoista puolista, kertoo Saaresranta. 

Energiansäästöviikolla hanke teki live-videoita sosiaaliseen mediaan alueen eri yhdistysten tekemistä ekoteoista. Ekotekoja on listattu myös EkoTeko-blogiin, jota pääsee lukemaan tästä linkistä. 

Muistilappuja kiinnitettynä kangastauluun.
EkoTeko-hanke oli elokuussa 2020 mukana Uudenkaupungin Minifarmi-messuilla, jossa kerättiin ylös ihmisten tekemiä ekotekoja. Kuva: Tiina Saaresranta.

Kierrätys kiinnostaa maaseudulla ja saaristossa

Saaresrannan mukaan maaseudun yhdistykset ovat olleet hankkeen aikana aktiivisia ja miettineet paljon sitä, miten yhdistyksen perustoiminta saadaan kestävälle pohjalle. Moni on lähtenyt tekemään konkreettisia parannuksia esimerkiksi oman kylän kierrätysmahdollisuuksien parantamiseksi. 

– Maaseudulla kierrätykseen liittyy se ongelma, että kierrätyspisteet ovat kaukana ja usein sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse julkisilla. Kierrättäminen edellyttääkin maaseudulla ja saaristossa melkein aina oman auton käyttöä. Väestöpohjan pitäisi olla aika iso, jotta kuljetukset saadaan kannattaviksi, mutta esimerkiksi Livonsaarella Saariston Savotta ry otti vastuun jäteastioiden hankinnasta ja kuljetusten maksuista. Nyt saarella on tosi hyvät kierrätysmahdollisuudet ja ihmiset voivat liittyä mukaan maksamalla pienen vuosimaksun, Saaresranta kertoo. 

Mies koivun vieressä.
Ekoteko hanke järjesti useita Hyvinvointia metsästä -tilaisuuksia yhdessä Metsäkeskuksen kanssa. Niissä perehdyttiin muun muassa siihen, miten metsä voi toimia hyvinvoinnin lähteenä ilman hakkuita. Kuvassa käynnissä näytös pakurin kasvatuksesta. Kuva: Tiina Saaresranta.

Yhtene ympäristö -hanke mukana yhteistyössä

Saaresrannan lisäksi hankkeessa työskentelee Varsin hyvän puolella myös Ina Fagerlund. Ravakan alueella EkoTeko-hankkeen tavoitteita tukee myös Yhtene ympäristö -teemahanke, jonka kautta yhdistykset voivat hakea Leader-tukea pieniin investointeihin.

– Nyt on siis hyvä mahdollisuus saada ensin EkoTeko-hankkeelta neuvonta-apua ja sen jälkeen Yhtene ympäristö -hankkeelta tukea toteutukseen. Investointeihin myönnettävä tuki on 50 %, mutta omavastuuosuudesta 75 %  pystyy kattamaan talkootyöllä, Saaresranta kertoo.  

 

Teksti: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

EkoTeko-hanke tutustutti ihmisiä villiyrtteihin Röölässä – katso video!

Aurajoentien Kulttuurirallissa mukana yli 20 kohdetta!

Ilmakuva Aurajoentiestä ja vasemmalla vieressä kulkevasta Aurajoesta.

 

Kulttuurirallin aikaan 28.–29. elokuuta Aurajoentie tarjoaa upeiden kansallismaisemien lisäksi paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Liedossa pääsee ihastelemaan muun muassa Nautelan kartanoa, Aurassa Mattilan Tilan vanhaa päärakennusta ja Pöytyällä Yli-Raatikaisten kotiseutumuseota. Oripään alueella voi yöpyä ja ruokailla Wanhassa Kanalassa sekä ihastella Maarit Ailion ja Viljo Syrjämän taideteoksia.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Aurajoentien Kulttuuriralli, jolloin suuri osa tien varren kulttuurikohteista on auki. Myös yksityiset henkilöt ja yhdistykset avaavat kotiensa tai maatilojensa ovet konsertteineen, pop up -ravintoloineen ja näyttelyineen. Yhteensä kohteita on yli 20 Liedosta Oripäähän.

Tällä kertaa Kulttuurirallissa mukana on toinenkin tapahtuma, Aurajoentien Yö, jonka tarkoituksena on innostaa yöpymään matkailutien varren majoituskohteissa tai vaikkapa omalla kotipihallaan luonnon helmassa. Kulttuuritallin kohteiden joukossa on ainakin kolme yöpymiskohdetta.

Yleisön pyynnöstä tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä lauantaista sunnuntaihin. Kohteet ovat auki klo 11–16 ja sijaitsevat Aurajoentien matkailutien varrella (tie 222, 2255) tai lähistöllä. Tapahtuman kartat ilmestyvät jakoon hieman ennen tapahtumaa.

Aurajoentien Kulttuurirallin järjestävät yhdessä Ars Auranmaa ry ja Leader-rahoitteinen Aurajoentie herää eloon- hanke.

– Mukana on tälläkin kertaa yksityisiä koteja ja maatiloja sekä tien varressa sijaitsevia yhdistyksiä ja yrityksiä. Jokainen kävijä löytää varmasti itselleen mieluisia vierailukohteita. Eikä autottomien tarvitse tänä vuonna suinkaan jäädä pelkästään omalle kylälle, tapahtumassa on mahdollisuus kulkea kylien ja kohteiden välillä myös linja-autolla, sanoo Ars Auranmaan puheenjohtaja Susanna Joki.

Järjestäjät seuraavat tarkasti vallitsevaa pandemiatilannetta ja painottavat, että tapahtumaan saa osallistua ainoastaan terveenä. Moni kohteista on ulkoilmakohde ja vieraiden toivotaan jakautuvan tasaisesti eri kohteisiin niin, ettei ruuhkia pääse syntymään ja hygieniasta huolehditaan. Turvallisuusasiat huomioiden he kannustavat kaikkia mukaan matalan kynnyksen ja hyvän mielen kulttuuritapahtumaan.

– Elokuun viimeistä viikonloppua voisi kutsua superviikonlopuksi, sillä samanaikaisesti toteutuu Kulttuuriralli & Yö, valtakunnallinen Nuku Yö Ulkona -tapahtuma ja Pöytyän Elopäivät. Lauantaina juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja sunnuntaina Varsinais-Suomen Museopäivää. Jo viime vuonna kohteita oli mukana niin runsaasti, että tälle vuodelle tapahtumaa ryhdyttiin suunnittelemaan kaksipäiväiseksi, jotta ehtisi vierailemaan useammassa kohteessa. Uutuutena ovat nyt yöpymismahdollisuus sekä bussikuljetus, avaa Aurajoentie herää eloon -hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio.

Aurajoentie on listattu koko pituudeltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) ja Aurajokilaakso on yksi Suomen Kansallismaisemista.

Nautelankosken kartano puiden varjossa.
Tapahtumassa on mukana viime vuodelta tuttuja kohteita, mutta myös uusia helmiä tutustuttavaksi. Nautelankosken historiallinen kartanomiljöö on avoinna sunnuntaina klo 11-16 osoitteessa Nautelantie 50, Lieto. Kuva: Susanna Ansio.

Lue lisää:  www.aurajoentie.fi/ajankohtaista

 

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon-hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Halistenkosken pato ilta-auringossa.

 

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hankkeessa parannetaan alueen vesistöjen tilaa muun muassa kosteikkoja rakentamalla ja ihmisten ympäristötietoisuutta lisäämällä. Malli reilut kaksi vuotta kestävään hankkeeseen saatiin Vantaanjoen alueella jo vuosia onnistuneesti toimineesta Jokitalkkari-hankkeesta.

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä käynnistettiin viime marraskuussa virtavesien kunnostukseen keskittyvä Jokitalkkari-hanke. Hankkeen tavoitteen on parantaa virtavesien käyttöarvoa sekä lisätä ihmisten ympäristötietoisuutta omasta lähivesistöstä. Taustalla ovat Euroopan Unionin asettamat tavoitteet vesien hyvästä ekologisesta tilasta, kansallinen kalatiestrategia ja verkostojen synnyttäminen osana vastuullista kansalaistoimintaa. Yhdistyksen toimialue käsittää koko lounaisen rannikkoalueen vesistöt ja niiden vaikutuspiiriin kuuluvat merialueet. 

– Yhdistys on perustettu alunperin 1960-luvulla, mutta olemme aktivoituneet vasta muutaman viime vuoden aikana.  Hanketoiminnan näkökulmasta suuremmat kokonaisuudet, kuten nyt tämä Jokitalkkari-hanke, ovat yhdistyksen toiminnan kannalta parempi vaihtoehto kuin joukko pieniä hanketöitä, kertoo projektityöntekijä Pasi Salmi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksestä.

Jokitalkkarimalli on otettu ensimmäisenä käyttöön Vantaan vesiensuojeluyhdistyksessä 2010-luvun alussa. Vantaan kokeilusta saatiin idea soveltaa mallia myös Lounais-Suomen alueelle.

– Vantaalla toimii nykyään ihan vakituinen jokitalkkari. Kun tätä mallia on kokeiltu ja menetelmät saatu meidän alueelle sopivaksi, olisi tarkoitus tehdä toiminnasta vakituista myös Lounais-Suomessa, kertoo Salmi.

Lounais-Suomen malli kuitenkin eroaa jonkin verran Vantaan mallista. Vantaalla hanke keskittyy puhtaasti virtavesikunnostukseen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseen. Vantaalla tehdään lisäksi myös elinympäristöjä taimenille ja kutualueita poikasille ennallistamalla koskia.  Lounais-Suomessa jokitalkkarin töihin kuuluu myös muita vesiensuojeluun liittyviä töitä sekä erilaisten yhdistysten hankeneuvontaa.

– Lounais-Suomessa tilanne on taimenen kannalta huonompi, sillä yhden toimijan keskitettyä toimintaa ei juuri ole ollut. Aurajoki on kuitenkin samankaltainen kuin Vantaanjoki eli vaellusesteitä ja perattuja koskia löytyy valitettavasti täältäkin, kertoo alueen jokitalkkari Mikko Koho, joka toimii myös Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:n alueella rannikkotalkkarina.

Jokitalkkari-hanke on Leader Varsin Hyvän rahoittama, ja siihen kuuluu Varsin Hyvän toimialueen kunnat. Hanke päättyy virallisesti vuoden 2022 lokakuussa.

Ilmakuva pellosta ja joesta.
Turun maisemaa halkova noin 70 kilometriä pitkä Aurajoki on yksi Suomen suurimmista Saaristomereen laskevista joista.

Lounais-Suomen jokitalkkari keskittyy kosteikkojen rakentamiseen

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hanke keskittyy virtavesien kunnostamisen lisäksi myös kosteikkojen rakentamiseen ja ennallistamiseen. Suomesta on aikojen saatossa kuivattu viljelysten ja istutetun metsän tieltä erilaisia kosteikkoja jopa kymmenien tuhansien neliökilometrien alueelta, ja varsinaissuomalaisessa peltomaisemassa näkyvät painanteet ovatkin Kohon mukaan aikanaan olleet kosteikoita tai vesialueita, jotka on myöhemmin kuivattu peltojen tieltä. Suomesta ojittamatonta maastoa löytyy siis enää lähinnä kansallispuistoista ja luonnonpuistoista.

– Teemme tärkeää työtä, sillä vesiensuojeluhistoria on Suomessa surullinen. Aikanaan vesiasioita katsottiin lähinnä maatalouden näkökulmasta se sijaan, että olisi otettu ympäristöasiat huomioon. Aurajoen valuma-alueeltakin on kuivattu yli sata järveä 1500-luvulta lähtien, kertoo Koho.

Jokien patoaminen ja oikaiseminen tekee elinolosuhteet hankalaksi kaloille ja muille vesieliöille. Kohon mukaan ojitukset tulisi tukkia kaikkialla, missä vain on mahdollista. Kosteikkojen rakentamisen myötä vesien hydrologia paranee eli esimerkiksi jokien uomat eivät kuivu enää niin helposti, mikä takaa vesieliöstölle paremmat elinolosuhteet. Lisäksi jokien virtaama hidastuu, mikä vähentää uoman eroosiota, jonka mukana pohjasta lähtee irti ravinteita ja kiintoainesta.

– Kosteikkojen uudelleenrakentaminen on aika hankala ja monimutkainen juttu. Siinä on kyllä puurtamista, että saadaan veden laatu ja vesistöjen hydrologia kuntoon, sanoo Salmi.

Kosteikkojen rakentaminen ja ennallistaminen on Kohon mukaan tärkeää myös siksi, että kosteikko on elinympäristönä merkittävä ja uhanalainen Suomessa. Kosteikot sitovat ravinteita, ja niiden lajisto on usein hyvin monipuolinen: kosteikoista hyötyvät vesilinnut, hyönteiset, kalat ja jotkut nisäkkäätkin.

– Kosteikot ovat niin sanotusti monimuotoisuuden helmi. Varsinaissuomalainen maatalousmaisema on aika kuivaa eli kosteikot ovat kyllä vetonauloja kaikelle elämälle, kertoo Mikko Koho. 

Kosteikon rakentaminen alkaa siten, että kosteikolle etsitään soveltuva paikka. Alueen tulee olla maljamainen, jotta siihen saadaan kerrytettyä patoamalla vettä. Padottu vesi viipyy altaassa kauan, ja kun se vihdoin laskee mereen, on se puhdistunut ravinteista. Kosteikkopaikkoja kartoitetaan ja etsitään Kohon mukaan aktiivisesti koko ajan. Avainasemassa on maanomistajien myötämieliset asenteet, sillä kosteikkojen alle tulee jäämään runsaasti maa-alueita.

– Kiinnostuneita maanomistajia on ollut aika vähän. Tällä hetkellä meillä on pari kohdetta, jotka tulevat todennäköisesti jossain vaiheessa etenemään. Meihin voi ottaa myös yhteyttä, jos omistaa maata ja on kiinnostunut kosteikkojen rakentamisesta. Kriteereinä paikalle ovat vain soveltuvat maaston muodot, joten aina kannattaa ottaa yhteyttä, ja sitten tapauskohtaisesti katsotaan soveltuuko paikka kosteikkorakentamiseen, kertoo Koho.

Vesialue maalaismaisemassa.
Kosteikkojen perustaminen on yksi tärkeimpiä Jokitalkkari-hankkeen tavoitteita. Niiden perustamiseen tarvitaan kuitenkin yleensä maanomistajan lupa. Kuva: Martina Motzbäuchel.

Jatkossa luvassa kemikaaliselvityksiä ja taimenen istuttamista

Kosteikkojen rakentamisen lisäksi merkittävä osa Jokitalkkari-hankkeesta on koulutustoimintaa. Peruskoululaisille opetetaan erilaisissa tapahtumissa kalakantojen kestävää käyttöä, kalavesien hoitoa ja kalastusta harrastuksena ja taitona.

– Koululaisille pidetään vesi- tai kalapäiviä. Niihin sisältyy lähinnä yleistä tutustumista vesiluontoon, sillä nykyään lapsilla ei ole niin paljon kosketuspintaa vesistöasioihin kuin ennen, kertoo Koho.

Jokitalkkari on myös käynyt kestävän kehityksen palvelukeskus Valonian kanssa kartoittamassa potentiaalisia vesistönkunnostuspaikkoja ympäri Varsinais- Suomen, sillä Valonialla on myös paljon vesistöön liittyviä hankkeita, jotka sopivat yhteen jokitalkkarin toimenkuvan kanssa.

– Kohteita on lähinnä Kemiönsaarella ja Paraisilla. Tällä hetkellä tutkitaan muun muassa onko alueen joissa luonnollista taimenkantaa, ja jos sellaista ei löydy, aletaan suunnitella elinympäristöjen kunnostuksia ja taimenten istuttamista, kertoo Mikko Koho.

Ensi vuoden puolella Jokitalkkari-hankkeen piirissä aloitetaan myös kemikaaliselvitykset. Ympäristöministeriön uuden tavoitteen mukaan kaikki syntyvä jäteöljy tulisi saada kerättyä ja kierrätettyä. Nyt kuitenkin jäteöljystä kierrätetään vain noin 80 prosenttia.

– Monesti maaseudun asukkaat pitävät jäteöljyä säilössä, vaikka sen voisi nykyisin melko helposti kierrättää. Tarkoitusenamme on tehdä kuntien ja Lounais-Suomen Jätehuollon kanssa selvitys jäteöljyn kierrättämisestä ja keksiä parempi keino saada kemikaaleja kiertoon, kertoo Pasi Salmi.

Jokitalkkari-hankkeen päättyessä järjestetään vielä aiheeseen liittyvä seminaari, ja esitellään hankkeen loppuraportti sekä Jokitalkkari-toimintamallikuvaus. Tämän jälkeen malli olisi tarkoitus ottaa vakituiseen käyttöön Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä.

– Kyllä tämä on oikein hyvä kokeilu ollut tähän mennessä. Nyt kun vain kertyy riittävästi aineistoa ja kokemusta, niin tiedämme, miten saamme mallin parhaiten räätälöityä yhdistyksellemme sopivaksi, kertoo Pasi Salmi.

 

Kyltti, jossa lukee
Halistenkosken padon alue on ainoa paikka, jossa kalastusta valvotaan Jokitalkkari-hankkeen alueella. Patoalueelle on myös rakennettu vuonna 1995 kalatie, joka mahdollistaa vaelluskalojen nousun Aurajoen yläjuoksulle. Kalatiestä hyötyvät erityisesti merilohi, meritaimen, kirjolohi, siika ja nahkiainen.

 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho &  Martina Motzbäuchel