Aurajoentien Kulttuurirallissa mukana yli 20 kohdetta!

Ilmakuva Aurajoentiestä ja vasemmalla vieressä kulkevasta Aurajoesta.

 

Kulttuurirallin aikaan 28.–29. elokuuta Aurajoentie tarjoaa upeiden kansallismaisemien lisäksi paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Liedossa pääsee ihastelemaan muun muassa Nautelan kartanoa, Aurassa Mattilan Tilan vanhaa päärakennusta ja Pöytyällä Yli-Raatikaisten kotiseutumuseota. Oripään alueella voi yöpyä ja ruokailla Wanhassa Kanalassa sekä ihastella Maarit Ailion ja Viljo Syrjämän taideteoksia.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Aurajoentien Kulttuuriralli, jolloin suuri osa tien varren kulttuurikohteista on auki. Myös yksityiset henkilöt ja yhdistykset avaavat kotiensa tai maatilojensa ovet konsertteineen, pop up -ravintoloineen ja näyttelyineen. Yhteensä kohteita on yli 20 Liedosta Oripäähän.

Tällä kertaa Kulttuurirallissa mukana on toinenkin tapahtuma, Aurajoentien Yö, jonka tarkoituksena on innostaa yöpymään matkailutien varren majoituskohteissa tai vaikkapa omalla kotipihallaan luonnon helmassa. Kulttuuritallin kohteiden joukossa on ainakin kolme yöpymiskohdetta.

Yleisön pyynnöstä tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä lauantaista sunnuntaihin. Kohteet ovat auki klo 11–16 ja sijaitsevat Aurajoentien matkailutien varrella (tie 222, 2255) tai lähistöllä. Tapahtuman kartat ilmestyvät jakoon hieman ennen tapahtumaa.

Aurajoentien Kulttuurirallin järjestävät yhdessä Ars Auranmaa ry ja Leader-rahoitteinen Aurajoentie herää eloon- hanke.

– Mukana on tälläkin kertaa yksityisiä koteja ja maatiloja sekä tien varressa sijaitsevia yhdistyksiä ja yrityksiä. Jokainen kävijä löytää varmasti itselleen mieluisia vierailukohteita. Eikä autottomien tarvitse tänä vuonna suinkaan jäädä pelkästään omalle kylälle, tapahtumassa on mahdollisuus kulkea kylien ja kohteiden välillä myös linja-autolla, sanoo Ars Auranmaan puheenjohtaja Susanna Joki.

Järjestäjät seuraavat tarkasti vallitsevaa pandemiatilannetta ja painottavat, että tapahtumaan saa osallistua ainoastaan terveenä. Moni kohteista on ulkoilmakohde ja vieraiden toivotaan jakautuvan tasaisesti eri kohteisiin niin, ettei ruuhkia pääse syntymään ja hygieniasta huolehditaan. Turvallisuusasiat huomioiden he kannustavat kaikkia mukaan matalan kynnyksen ja hyvän mielen kulttuuritapahtumaan.

– Elokuun viimeistä viikonloppua voisi kutsua superviikonlopuksi, sillä samanaikaisesti toteutuu Kulttuuriralli & Yö, valtakunnallinen Nuku Yö Ulkona -tapahtuma ja Pöytyän Elopäivät. Lauantaina juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja sunnuntaina Varsinais-Suomen Museopäivää. Jo viime vuonna kohteita oli mukana niin runsaasti, että tälle vuodelle tapahtumaa ryhdyttiin suunnittelemaan kaksipäiväiseksi, jotta ehtisi vierailemaan useammassa kohteessa. Uutuutena ovat nyt yöpymismahdollisuus sekä bussikuljetus, avaa Aurajoentie herää eloon -hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio.

Aurajoentie on listattu koko pituudeltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) ja Aurajokilaakso on yksi Suomen Kansallismaisemista.

Nautelankosken kartano puiden varjossa.
Tapahtumassa on mukana viime vuodelta tuttuja kohteita, mutta myös uusia helmiä tutustuttavaksi. Nautelankosken historiallinen kartanomiljöö on avoinna sunnuntaina klo 11-16 osoitteessa Nautelantie 50, Lieto. Kuva: Susanna Ansio.

Lue lisää:  www.aurajoentie.fi/ajankohtaista

 

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon-hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Halistenkosken pato ilta-auringossa.

 

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hankkeessa parannetaan alueen vesistöjen tilaa muun muassa kosteikkoja rakentamalla ja ihmisten ympäristötietoisuutta lisäämällä. Malli reilut kaksi vuotta kestävään hankkeeseen saatiin Vantaanjoen alueella jo vuosia onnistuneesti toimineesta Jokitalkkari-hankkeesta.

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä käynnistettiin viime marraskuussa virtavesien kunnostukseen keskittyvä Jokitalkkari-hanke. Hankkeen tavoitteen on parantaa virtavesien käyttöarvoa sekä lisätä ihmisten ympäristötietoisuutta omasta lähivesistöstä. Taustalla ovat Euroopan Unionin asettamat tavoitteet vesien hyvästä ekologisesta tilasta, kansallinen kalatiestrategia ja verkostojen synnyttäminen osana vastuullista kansalaistoimintaa. Yhdistyksen toimialue käsittää koko lounaisen rannikkoalueen vesistöt ja niiden vaikutuspiiriin kuuluvat merialueet. 

– Yhdistys on perustettu alunperin 1960-luvulla, mutta olemme aktivoituneet vasta muutaman viime vuoden aikana.  Hanketoiminnan näkökulmasta suuremmat kokonaisuudet, kuten nyt tämä Jokitalkkari-hanke, ovat yhdistyksen toiminnan kannalta parempi vaihtoehto kuin joukko pieniä hanketöitä, kertoo projektityöntekijä Pasi Salmi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksestä.

Jokitalkkarimalli on otettu ensimmäisenä käyttöön Vantaan vesiensuojeluyhdistyksessä 2010-luvun alussa. Vantaan kokeilusta saatiin idea soveltaa mallia myös Lounais-Suomen alueelle.

– Vantaalla toimii nykyään ihan vakituinen jokitalkkari. Kun tätä mallia on kokeiltu ja menetelmät saatu meidän alueelle sopivaksi, olisi tarkoitus tehdä toiminnasta vakituista myös Lounais-Suomessa, kertoo Salmi.

Lounais-Suomen malli kuitenkin eroaa jonkin verran Vantaan mallista. Vantaalla hanke keskittyy puhtaasti virtavesikunnostukseen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseen. Vantaalla tehdään lisäksi myös elinympäristöjä taimenille ja kutualueita poikasille ennallistamalla koskia.  Lounais-Suomessa jokitalkkarin töihin kuuluu myös muita vesiensuojeluun liittyviä töitä sekä erilaisten yhdistysten hankeneuvontaa.

– Lounais-Suomessa tilanne on taimenen kannalta huonompi, sillä yhden toimijan keskitettyä toimintaa ei juuri ole ollut. Aurajoki on kuitenkin samankaltainen kuin Vantaanjoki eli vaellusesteitä ja perattuja koskia löytyy valitettavasti täältäkin, kertoo alueen jokitalkkari Mikko Koho, joka toimii myös Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:n alueella rannikkotalkkarina.

Jokitalkkari-hanke on Leader Varsin Hyvän rahoittama, ja siihen kuuluu Varsin Hyvän toimialueen kunnat. Hanke päättyy virallisesti vuoden 2022 lokakuussa.

Ilmakuva pellosta ja joesta.
Turun maisemaa halkova noin 70 kilometriä pitkä Aurajoki on yksi Suomen suurimmista Saaristomereen laskevista joista.

Lounais-Suomen jokitalkkari keskittyy kosteikkojen rakentamiseen

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hanke keskittyy virtavesien kunnostamisen lisäksi myös kosteikkojen rakentamiseen ja ennallistamiseen. Suomesta on aikojen saatossa kuivattu viljelysten ja istutetun metsän tieltä erilaisia kosteikkoja jopa kymmenien tuhansien neliökilometrien alueelta, ja varsinaissuomalaisessa peltomaisemassa näkyvät painanteet ovatkin Kohon mukaan aikanaan olleet kosteikoita tai vesialueita, jotka on myöhemmin kuivattu peltojen tieltä. Suomesta ojittamatonta maastoa löytyy siis enää lähinnä kansallispuistoista ja luonnonpuistoista.

– Teemme tärkeää työtä, sillä vesiensuojeluhistoria on Suomessa surullinen. Aikanaan vesiasioita katsottiin lähinnä maatalouden näkökulmasta se sijaan, että olisi otettu ympäristöasiat huomioon. Aurajoen valuma-alueeltakin on kuivattu yli sata järveä 1500-luvulta lähtien, kertoo Koho.

Jokien patoaminen ja oikaiseminen tekee elinolosuhteet hankalaksi kaloille ja muille vesieliöille. Kohon mukaan ojitukset tulisi tukkia kaikkialla, missä vain on mahdollista. Kosteikkojen rakentamisen myötä vesien hydrologia paranee eli esimerkiksi jokien uomat eivät kuivu enää niin helposti, mikä takaa vesieliöstölle paremmat elinolosuhteet. Lisäksi jokien virtaama hidastuu, mikä vähentää uoman eroosiota, jonka mukana pohjasta lähtee irti ravinteita ja kiintoainesta.

– Kosteikkojen uudelleenrakentaminen on aika hankala ja monimutkainen juttu. Siinä on kyllä puurtamista, että saadaan veden laatu ja vesistöjen hydrologia kuntoon, sanoo Salmi.

Kosteikkojen rakentaminen ja ennallistaminen on Kohon mukaan tärkeää myös siksi, että kosteikko on elinympäristönä merkittävä ja uhanalainen Suomessa. Kosteikot sitovat ravinteita, ja niiden lajisto on usein hyvin monipuolinen: kosteikoista hyötyvät vesilinnut, hyönteiset, kalat ja jotkut nisäkkäätkin.

– Kosteikot ovat niin sanotusti monimuotoisuuden helmi. Varsinaissuomalainen maatalousmaisema on aika kuivaa eli kosteikot ovat kyllä vetonauloja kaikelle elämälle, kertoo Mikko Koho. 

Kosteikon rakentaminen alkaa siten, että kosteikolle etsitään soveltuva paikka. Alueen tulee olla maljamainen, jotta siihen saadaan kerrytettyä patoamalla vettä. Padottu vesi viipyy altaassa kauan, ja kun se vihdoin laskee mereen, on se puhdistunut ravinteista. Kosteikkopaikkoja kartoitetaan ja etsitään Kohon mukaan aktiivisesti koko ajan. Avainasemassa on maanomistajien myötämieliset asenteet, sillä kosteikkojen alle tulee jäämään runsaasti maa-alueita.

– Kiinnostuneita maanomistajia on ollut aika vähän. Tällä hetkellä meillä on pari kohdetta, jotka tulevat todennäköisesti jossain vaiheessa etenemään. Meihin voi ottaa myös yhteyttä, jos omistaa maata ja on kiinnostunut kosteikkojen rakentamisesta. Kriteereinä paikalle ovat vain soveltuvat maaston muodot, joten aina kannattaa ottaa yhteyttä, ja sitten tapauskohtaisesti katsotaan soveltuuko paikka kosteikkorakentamiseen, kertoo Koho.

Vesialue maalaismaisemassa.
Kosteikkojen perustaminen on yksi tärkeimpiä Jokitalkkari-hankkeen tavoitteita. Niiden perustamiseen tarvitaan kuitenkin yleensä maanomistajan lupa. Kuva: Martina Motzbäuchel.

Jatkossa luvassa kemikaaliselvityksiä ja taimenen istuttamista

Kosteikkojen rakentamisen lisäksi merkittävä osa Jokitalkkari-hankkeesta on koulutustoimintaa. Peruskoululaisille opetetaan erilaisissa tapahtumissa kalakantojen kestävää käyttöä, kalavesien hoitoa ja kalastusta harrastuksena ja taitona.

– Koululaisille pidetään vesi- tai kalapäiviä. Niihin sisältyy lähinnä yleistä tutustumista vesiluontoon, sillä nykyään lapsilla ei ole niin paljon kosketuspintaa vesistöasioihin kuin ennen, kertoo Koho.

Jokitalkkari on myös käynyt kestävän kehityksen palvelukeskus Valonian kanssa kartoittamassa potentiaalisia vesistönkunnostuspaikkoja ympäri Varsinais- Suomen, sillä Valonialla on myös paljon vesistöön liittyviä hankkeita, jotka sopivat yhteen jokitalkkarin toimenkuvan kanssa.

– Kohteita on lähinnä Kemiönsaarella ja Paraisilla. Tällä hetkellä tutkitaan muun muassa onko alueen joissa luonnollista taimenkantaa, ja jos sellaista ei löydy, aletaan suunnitella elinympäristöjen kunnostuksia ja taimenten istuttamista, kertoo Mikko Koho.

Ensi vuoden puolella Jokitalkkari-hankkeen piirissä aloitetaan myös kemikaaliselvitykset. Ympäristöministeriön uuden tavoitteen mukaan kaikki syntyvä jäteöljy tulisi saada kerättyä ja kierrätettyä. Nyt kuitenkin jäteöljystä kierrätetään vain noin 80 prosenttia.

– Monesti maaseudun asukkaat pitävät jäteöljyä säilössä, vaikka sen voisi nykyisin melko helposti kierrättää. Tarkoitusenamme on tehdä kuntien ja Lounais-Suomen Jätehuollon kanssa selvitys jäteöljyn kierrättämisestä ja keksiä parempi keino saada kemikaaleja kiertoon, kertoo Pasi Salmi.

Jokitalkkari-hankkeen päättyessä järjestetään vielä aiheeseen liittyvä seminaari, ja esitellään hankkeen loppuraportti sekä Jokitalkkari-toimintamallikuvaus. Tämän jälkeen malli olisi tarkoitus ottaa vakituiseen käyttöön Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä.

– Kyllä tämä on oikein hyvä kokeilu ollut tähän mennessä. Nyt kun vain kertyy riittävästi aineistoa ja kokemusta, niin tiedämme, miten saamme mallin parhaiten räätälöityä yhdistyksellemme sopivaksi, kertoo Pasi Salmi.

 

Kyltti, jossa lukee
Halistenkosken padon alue on ainoa paikka, jossa kalastusta valvotaan Jokitalkkari-hankkeen alueella. Patoalueelle on myös rakennettu vuonna 1995 kalatie, joka mahdollistaa vaelluskalojen nousun Aurajoen yläjuoksulle. Kalatiestä hyötyvät erityisesti merilohi, meritaimen, kirjolohi, siika ja nahkiainen.

 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho &  Martina Motzbäuchel

Taivassalon eläkeläiset hankkivat välineitä harrastamiseen ja digiloikkaan

Neljä ikäihmistä heittämässä mölkkyä urheilukentällä.

 

Leader Varsin Hyvän teemahanke HobbyLeader tukee harrastustoimintaa maaseudulla. Teemahankkeen kautta rahoitetaan kaikkiaan 24 toimenpidettä yhteensä 62 800 eurolla. Yksi tukea saaneista yhdistyksistä on Eläkeliiton Taivassalon yhdistys, jonka toimenpiteillä lisätään eläkeläisten liikkumista ja digitaitoja. 

Eläkeliiton Taivassalon yhdistys on hankkinut HobbyLeaderin tuella uusia harrastusvälineitä: pari mölkkypeliä, pari bocciapallosarjaa ja neljä frisbeegolfkiekkosarjaa. Mölkkyä pelataan Taivassalon urheilukentällä joka maanantai. Bocciakausi alkaa syyskuussa ja frisbeegolfin saloihin tutustutaan pian paikallisten nuorten opastamana. 

– Täällä on nyt yhdeksän väylää ja lisää on tulossa. Taivassalossa on paljon frisbeegolfin aktiiviharrastajia, joilta pyydämme opastusta, että pääsemme lajissa alkuun. Mölkkyä täällä on pelattu jo kauan, samoin bocciaa. Taivassalon uudella liikuntahallilla on erinomaiset olosuhteet boccian pelaamiseen, kertoo Taivassalon eläkeläisten puheenjohtaja Inkeri Kauppila-Numminen.

Hänen miehensä Timo Numminen vastaa yhdistyksen toisesta HobbyLeader-toimenpiteestä, eli tietokoneen ja projektorin hankinnasta ja käyttöönotosta. Uuden laitteiston avulla yhdistyksen kuukausikokouksia voi jatkossa seurata myös etänä Zoomin tai Teamsin kautta. 

– Meillä on 350 jäsentä, joista yli 50 asuu muualla. Monet heistä ovat mökkiläisiä tai muualle muuttaneita entisiä Taivassalolaisia. Laitehankintojen ansiosta hekin voivat jatkossa osallistua kuukausikokouksiin, joissa on usein tärkeitä aiheita ja mielenkiintoisia luentoja. Ja eihän sitä tiedä, vaikka tällaisia poikkeusoloja olisi jatkossakin, joten kaikkeen on hyvä varautua, puheenjohtaja toteaa koranatilanteeseen viitaten. 

Kuukausikokoukset pidetään Taivassalon uudessa seurakuntakeskuksessa, jossa on hyvin tilaa isommallekin porukalle. 

– Nyt kun meillä on tietokone ja projektori, voimme kokouksen aluksi tai lopuksi pitää pienen liikuntatuokion. Netissä on paljon ilmaiseksi katsottavia jumppavideoita, joten ohjaajaa ei erikseen tarvita. Meidän ikäisille liikunta on niin tavattoman tärkeää, että pienikin liike auttaa, muistuttaa Kauppila-Numminen.  

Inkeri on kuvan etualalla vasemmalla ja Timo oikealla, taustalla muut pelaavat mölkkyä.
Taivassalon eläkeläisten puheenjohtaja Inkeri Kauppila-Numminen ja hänen miehensä Timo Numminen vastaavat HobbyLeader-hankkeen toimenpiteistä.

Digiopastusta pienryhmille

Uutta tekniikkaa on tarkoitus hyödyntää myös suunnitteilla olevissa digiopastuksissa, joita tulee vetämään Timo Numminen.

– Paikallinen Lounaisrannikon osuuspankki tarjoaa meille tilat koulutuskäyttöön. Ajatus on koota 5–10 hengen ryhmä, jotta koulutusta voi antaa ihan kädestä pitäen tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen käyttöön, kertoo Numminen.

Lisäksi hän on suunnitellut pienempiä tietoiskuja digiaiheista kuukausikokousten yhteyteen.  

Digiopastusten tarkoitus on antaa perusvalmiudet digilaitteiden sujuvaan ja turvalliseen käyttöön, sähköiseen asiointiin ja kriittiseen suhtautumiseen verkosta löytyvään tietoon. 

– Palvelut siirtyvät kovaa vauhtia digitaaliseen muotoon. Eläkeläisten pitää osata hoitaa esimerkiksi veroasioita ja pankkiasioita verkossa. Myös terveyspalvelut ovat jo siirtymässä verkkoon, Numminen muistuttaa asian tärkeydestä.

Digilaitteiden hankinta helpottaisi tietysti myös harrastamista. Taivassalon eläkeläisistä vasta kolmanneksella on sähköpostiosoite. Oman digilaitteen hankkimalla pystyy jatkossa osallistumaan myös etänä järjestettävään ohjelmaan.  

Aktiivista toimintaa

Inkeri Kauppila-Numminen ja Timo Numminen ovat asuneet Taivassalossa nyt kuusi vuotta ja ovat erittäin tyytyväisiä eläkeikäisille suunnattuun vapaa-ajan tarjontaan. 

Eläkeläisillä on karaokekerhotoimintaa sekä golfista kiinnostuneita. Jumppia järjestää moni eri taho. Kunnan ja eri yhdistysten palvelut täydentävät hyvin toinen toisiaan. Esimerkiksi Taivassalon Tahti teki kuntoportaat, joita kaikki saavat käyttää ja tähän urheilukentän viereen valmistui juuri Toivon puisto, jossa on vanhemmille sekä nuorille ja lapsille kuntoilu- ja leikkivälineitä, kertoo Kauppila-Numminen. 

Urheilukentältä lähtee myös 2,6 km mittainen valaistu kuntorata. Kävely onkin ollut eläkeläisten keskuudessa suosittua erityisesti korona-aikana, kun sisäliikuntaa ei ole voinut harrastaa. 

Silloin kun oli paljon osallistujia, jakaannuimme pienempiin ryhmiin, ettemme ylittäneet koronarajoituksia, kertoo Numminen.  

Pariskunta toimii aktiivisesti myös muissa Taivassalon yhdistyksissä, joiden kautta Leader Varsin Hyvän rahoitusmahdollisuudet olivat jo ennalta tuttuja. Inkeri Kauppila-Numminen on osallistunut Marttojen kautta kahteen Leader-hankkeeseen, joista toisessa uusittiin Marttalan ulkolaudoitus ja toisessa hankittiin ekokäymälä. Hänen miehensä taas on ollut hankevetäjänä Taivassalo-Seuran hankkeessa, jossa digitoitiin talteen vanhoja valokuvia ja lasinegatiiveja.

Ilmakuva urheilukentästä.
Taivassalon urheilukentällä on hyvät puitteet harrastaa vaikka ja mitä!

62 800 euroa harrastustoiminnan hyväksi

HobbyLeader-teemahankkeen kautta myönnettiin tukea 24 eri toimenpiteeseen yhteensä 62 800 euroa. Tuettujen investointien tavoitteena on kehittää harrastusmahdollisuuksia kulttuurista urheiluun ja muihin aktiviteetteihin sekä edistää maaseudun asukkaiden aktiivisuutta, yhdessä tekemistä ja hyvinvointia. 

Yksittäisten toimenpiteiden kustannusarviot ovat 1 000 – 5 000 euroa. Teemahankkeen toimenpiteille myönnettävä tuki on 75 % kokonaiskustannuksista, mutta omarahoitusosuuden voi korvata kokonaisuudessaan talkootyöllä. Toimenpiteiden tulee olla valmiita lokakuuhun 2022 mennessä.

Teemahankkeen tarkoitus on rahoittaa sellaisia investointeja, jotka ovat liian pieniä itsenäisiksi Leader-hankkeiksi. Tavallisessa Leader-hankkeessa julkisen tuen osuus tulee olla vähintään 5 000 euroa, jolloin hankkeen kokonaiskustannus on aina vähintään 7 000 euroa. Yleishyödyllisten Leader-hankkeiden haku on käynnissä jatkuvasti. Turun seudulla toimivan Leader Varsin Hyvän rahoituskehys vuosina 2021–2022 on 700 000 euroa. 

Lista kaikista HobbyLeader-hankkeen tukemista toimenpiteistä:

  1. Paimion Rasti ry: Mobiilisuunnistusradat Paimion Parantolan lähimetsiin ja Rivonmäkeen.
  2. Peimarin Koirat ry, Paimio: Koirapuiston aitaus.
  3. Turun Ursa ry: Allsky-kameran, objektiivin ja kontrollerin hankinta Kevolan observatoriolle Paimioon.
  4. South West Karting Fin ry, Paimio: Kahden kartingauton ja moottorin hankinta.
  5. Paimion musiikkiopiston tuki ry: Hankitaan sähköinen kosketinsoitin tarvikkeineen, langaton äänentoistosetti ja vahvistin/kaiutin -yhdistelmä Sauvoon.
  6. Peimari United: Jalkapallon kenttävarusteiden hankinta.
  7. Sauvon Urheilijat ry: Laavun rakentaminen Suojalan ulkoilualueelle.
  8. Sauvon Elävän Kulttuurin Seura ry: Kulttuurikeskuks Vahtisten vanhan koulun valotekniikan parantaminen, mikrofonien hankinta ja näyttämön kattaminen ns. tanssimatolla.
  9. Piikkiön Kehitys ry: Piikkiön Kehityksen kerhotalon parkkipaikan laajennus.
  10. Tuorlan tähtitieteellinen seura ry, Kaarina/Piikkiö: Rakennetaan visuaalinen Aurinkokunta -reitti Tuorlan alueelle.
  11. Rusko Riding Team ry: Isojen peilien hankkiminen ratsastusmaaneesiin.
  12. Raision Rinkka ry: Vuokrattavien lumikenkien hankinta.
  13. Nousiaisten perhepäivähoidon vanhempainyhdistys ry: Kuljetettava puuhaperäkärryn hankinta perhepäivähoitajien käyttöön sekä lainattavaksi esim. lasten tapahtumiin.
  14. Nousiaisten kotiseutuyhdistys ry: Opasteiden asentaminen kunnan keskustasta Nousiaisten kotiseutumuseolle, opastaulu museoalueelle ja rakennuskohtaiset opasteet.
  15. Ruskon Pallo-67 ry: Sähköisen tulostaulun hankinta Ruskon hiekkatekonurmikentälle.
  16. Eläkeliiton Taivassalon yhdistys ry: Tietokoneen ja projektorin sekä liikuntavälineiden hankinta ryhmätoiminnan kehittämiseksi.
  17. Liedon Teatteri ry: Tietokoneen, vahvistinmikserin, säilytyskalusteiden sekä lipunmyynnin ja kahvion varusteiden hankinta.
  18. Raision seudun taideyhdistys ry: Dataprojektorin, valkokankaan ja taidetarvikkeiden hankinta.
  19. Varsinais-Suomen jousimetsästäjät ry: Jousimetsästyksen välinehankinnat.
  20. Urheiluseura Nousiaisten Alku ry: Maastopyöräreitistön raivaaminen ja merkitseminen Nousiaisten Valpperin maastoon, vanhan (10 km) ja uuden osuuden (10 km) raivaus ja siltojen tekeminen sekä laavun rakentaminen.
  21. Maarian kyläyhdistys ry, Turku: Hankitaan sähköpyörä kärryllä, sähköpiano, viisi akustista kitaraa sekä teline ja äänentoistolaite mikrofonilla.
  22. SF-Caravan Naantali ry: Hankitaan SF-Caravan Naantalin hallinnoimalle Salorannan yleiselle uimarannalle kaksi kanoottia ja sup-lautaa, sekä näille säilytyskatos.
  23. Partiolippukunta Maarian Tähkät ry: Biokäymälä ja ruokakatos lippukunnan tontille Nousiaisiin. 
  24. Nutturlan Makasiiniteatteri ry: Nousiaisten työväentalon keittiön maalaus ja lattian lakkaaminen, tiskikoneen hankinta, valaistuksen ja lämpöpatterien uusiminen sekä pimentävien verhojen hankkiminen.

Paimioon tulossa kaksi MOBO-suunnistusrataa!

Kuva metsäpolusta ja kivestä, joiden takana pilkottaa Paimion parantola.

 

Leader Varsin Hyvän teemahanke HobbyLeader tukee harrastustoimintaa maaseudulla. Teemahankkeen kautta rahoitetaan kaikkiaan 24 toimenpidettä yhteensä 62 800 eurolla. Yksi tukea saaneista yhdistyksistä on Paimion Rasti, joka tekee Leader-varoilla mobiilisuunnistusratoja. Lisäksi Paimioon on tulossa HobbyLeaderin tuella muun muassa karting-autoja, koirapuiston aitaus ja kamerakalustoa Kevolan observatoriolle. 

Paimion Rasti on saanut Leader Varsin Hyvän teemahankkeesta tukea mobiilisuunnistusratojen (MOBO) rakentamiseen. Ratoja on tulossa tämän kesän aikana Paimion parantolan metsään ja Rivonmäelle. MOBO-radat ovat käyttäjille maksuttomia matalan kynnyksen omatoimiratoja, joilla suunnistamiseen tarvitaan vain älypuhelin. Ilmaisen mobiilisovelluksen lataamalla saa puhelimeensa kartan ja kompassin. Metsään pystytettäviin rastitolppiin tulee lähileimausominaisuus puhelimen tunnistamien NFC-tarrojen avulla.

– Parantolan rastit ovat pienellä alueella, jossa parantola toimii koko ajan maamerkkinä ja helpottaa suunnistamista. Ajatus on, että suunnistaessa voi samalla nauttia rauhassa parantolan kangasmetsien ainutlaatuisesta ympäristöstä, kertoo Paimion Rastin puheenjohtaja Pertti Arola. 

Rivonmäen reiteistä lyhin on kilometrin mittainen ja pisin neljä kilometriä. Pisimmällä radalla on vähän tiukempia rasteja, eli haastetta riittää myös sellaisille suunnistajille, jotka lähtevät liikkeelle kuntoilumielessä. 

Paimion Rasti tekee MOBO-ratojen eteen arviolta 61 talkootyötuntia. 

Paimiossa MOBO-radat ovat ensimmäiset laatuaan, mutta naapurikunnissa niitä on ollut jo jonkin aikaa. Yksi rata löytyy Piikkiön Linnavuoren retkeilyalueelta. Sauvossa on kaksi rataa: Kirveskalliolla ja Ahtelassa. 

Etualalla Pertti Arola Paimion Rastin paidassa ja takana parantolan julkisivu.
Paimion Rastin puheenjohtaja Pertti Arola Paimion parantolalla. Paimion Rasti on 350 jäsenen suunnistusseura. Seura on ollut kaksi kertaa järjestämässä maailman suurinta suunnistustapahtumaa Jukolan viestiä. Syyskuussa 2021 seuralla on edustus suunnistuksen nuorten MM-kisoissa sekä tyttöjen että poikien sarjoissa.

MOBO-radat käytettävissä koulusuunnistukseen

Paimion MOBO-radat valmistuvat tämän kesän aikana, ja syksystä alkaen niitä voi hyödyntää myös koulujen liikuntatunneilla. 

– Nyt suunnistamaan voi lähteä milloin tahansa, kun aina on radat ja rastit valmiina. Tämä helpottaa paljon koulusuunnistusta. Parantolan radan lähellä on Hanhijoen koulu, Rivonmäelle taas pääsee helposti Kriivarin ja Vistan kouluilta, eli radat palvelevat isoa porukkaa, Arola sanoo.

Lisäpalvelu parantolan kävijöille

Parantolan MOBO-ratojen uskotaan tukevan myös parantolan muuta toimintaa, jota kehitetään koko ajan. Suunnistusrata voi osaltaan houkutella Alvar Aallon arkkitehtuurin perässä Paimioon tulevia turisteja tutustumaan myös metsään, joka on aikanaan tarjonnut mielenrauhaa tuberkuloosiparantolan potilaille.

Suunnistuksen lomassa voi bongata parantolan metsistä vaikka Lemmenlammen tai vastavalmistuneen Parantolan polun varrella olevan laavun. Luontopolusta vastaa Parantolan metsät ry, joka sekin sai hankkeeseensa Leader-tukea Varsin Hyvältä. 

Mobiilisuunnistustolppa maastossa.
Piikkiön Linnavuoren MOBO-radalla on käytössä QR-koodit, mutta Paimion ratojen rastitolppiin tulee lähileimausominaisuus puhelimen tunnistamien NFC-tarrojen avulla.

62 800 euroa harrastustoiminnan hyväksi

HobbyLeader-teemahankkeen kautta myönnettiin tukea 24 eri toimenpiteeseen yhteensä 62 800 euroa. Tuettujen investointien tavoitteena on kehittää harrastusmahdollisuuksia kulttuurista urheiluun ja muihin aktiviteetteihin sekä edistää maaseudun asukkaiden aktiivisuutta, yhdessä tekemistä ja hyvinvointia. 

Yksittäisten toimenpiteiden kustannusarviot ovat 1 000 – 5 000 euroa. Teemahankkeen toimenpiteille myönnettävä tuki on 75 % kokonaiskustannuksista, mutta omarahoitusosuuden voi korvata kokonaisuudessaan talkootyöllä. Toimenpiteiden tulee olla valmiita lokakuuhun 2022 mennessä.

Teemahankkeen tarkoitus on rahoittaa sellaisia investointeja, jotka ovat liian pieniä itsenäisiksi Leader-hankkeiksi. Tavallisessa Leader-hankkeessa julkisen tuen osuus tulee olla vähintään 5 000 euroa, jolloin hankkeen kokonaiskustannus on aina vähintään 7 000 euroa. Yleishyödyllisten Leader-hankkeiden haku on käynnissä jatkuvasti. Turun seudulla toimivan Leader Varsin Hyvän rahoituskehys vuosina 2021–2022 on 700 000 euroa. 

 

Lista kaikista HobbyLeader-hankkeen tukemista toimenpiteistä:

  1. Paimion Rasti ry: Mobiilisuunnistusradat Paimion Parantolan lähimetsiin ja Rivonmäkeen.
  2. Peimarin Koirat ry, Paimio: Koirapuiston aitaus.
  3. Turun Ursa ry: Allsky-kameran, objektiivin ja kontrollerin hankinta Kevolan observatoriolle Paimioon.
  4. South West Karting Fin ry, Paimio: Kahden kartingauton ja moottorin hankinta.
  5. Paimion musiikkiopiston tuki ry: Hankitaan sähköinen kosketinsoitin tarvikkeineen, langaton äänentoistosetti ja vahvistin/kaiutin -yhdistelmä Sauvoon.
  6. Peimari United: Jalkapallon kenttävarusteiden hankinta.
  7. Sauvon Urheilijat ry: Laavun rakentaminen Suojalan ulkoilualueelle.
  8. Sauvon Elävän Kulttuurin Seura ry: Kulttuurikeskuks Vahtisten vanhan koulun valotekniikan parantaminen, mikrofonien hankinta ja näyttämön kattaminen ns. tanssimatolla.
  9. Piikkiön Kehitys ry: Piikkiön Kehityksen kerhotalon parkkipaikan laajennus.
  10. Tuorlan tähtitieteellinen seura ry, Kaarina/Piikkiö: Rakennetaan visuaalinen Aurinkokunta -reitti Tuorlan alueelle.
  11. Rusko Riding Team ry: Isojen peilien hankkiminen ratsastusmaaneesiin.
  12. Raision Rinkka ry: Vuokrattavien lumikenkien hankinta.
  13. Nousiaisten perhepäivähoidon vanhempainyhdistys ry: Kuljetettava puuhaperäkärryn hankinta perhepäivähoitajien käyttöön sekä lainattavaksi esim. lasten tapahtumiin.
  14. Nousiaisten kotiseutuyhdistys ry: Opasteiden asentaminen kunnan keskustasta Nousiaisten kotiseutumuseolle, opastaulu museoalueelle ja rakennuskohtaiset opasteet.
  15. Ruskon Pallo-67 ry: Sähköisen tulostaulun hankinta Ruskon hiekkatekonurmikentälle.
  16. Eläkeliiton Taivassalon yhdistys ry: Tietokoneen ja projektorin sekä liikuntavälineiden hankinta ryhmätoiminnan kehittämiseksi.
  17. Liedon Teatteri ry: Tietokoneen, vahvistinmikserin, säilytyskalusteiden sekä lipunmyynnin ja kahvion varusteiden hankinta.
  18. Raision seudun taideyhdistys ry: Dataprojektorin, valkokankaan ja taidetarvikkeiden hankinta.
  19. Varsinais-Suomen jousimetsästäjät ry: Jousimetsästyksen välinehankinnat.
  20. Urheiluseura Nousiaisten Alku ry: Maastopyöräreitistön raivaaminen ja merkitseminen Nousiaisten Valpperin maastoon, vanhan (10 km) ja uuden osuuden (10 km) raivaus ja siltojen tekeminen sekä laavun rakentaminen.
  21. Maarian kyläyhdistys ry, Turku: Hankitaan sähköpyörä kärryllä, sähköpiano, viisi akustista kitaraa sekä teline ja äänentoistolaite mikrofonilla.
  22. SF-Caravan Naantali ry: Hankitaan SF-Caravan Naantalin hallinnoimalle Salorannan yleiselle uimarannalle kaksi kanoottia ja sup-lautaa, sekä näille säilytyskatos.
  23. Partiolippukunta Maarian Tähkät ry: Biokäymälä ja ruokakatos lippukunnan tontille Nousiaisiin. 
  24. Nutturlan Makasiiniteatteri ry: Nousiaisten työväentalon keittiön maalaus ja lattian lakkaaminen, tiskikoneen hankinta, valaistuksen ja lämpöpatterien uusiminen sekä pimentävien verhojen hankkiminen.

 

Janica Vilen

Piikkiön Linnavuoren reitistöä kehitetään taas!

Maisemakuva Linnavuoren huipulta.

 

Linnavuoren reitistölle on tulossa uusia opasteita ja penkkejä sekä isompi parkkipaikka. Myös polkujen pohjia parannetaan ja muitakin kunnostustarpeita kartoitetaan tämän ja ensi vuoden aikana. 

Nykyisin Kaarinan kaupunkiin kuuluva Piikkiön Linnavuoren retkeilyalue on suosittu luontokohde, jolla on myös historiallisesti mielenkiintoinen tarina. Linnavuoren laelta on komeat näkymät esimerkiksi Piikkiönlahdelle, Kuusistoon ja Turkuun. Siksi se on rautakauden lopulla toiminut puolustuspaikkana. Keväällä ja kesällä Linnavuoren huipulla voi ihailla myös kukkivaa kallioketoa. 

Mies kiipeää solaa pitkin ylös.
74 metrin korkeuteen kohoavalle Huttalan Linnavuorelle oli aikanaan hyvä hakeutua vihollisilta turvaan, sillä sen rinteet ovat kaakkoisrinteen solaa lukuun ottamatta niin jyrkät, että kiipeäminen on käytännössä mahdotonta.
Ihmisiä Linnavuoren huipulla.
Leader Varsin Hyvän Outdoor Leader -hanke teki retken Piikkiön Linnavuorelle maanantaina 21.6.2021.

Piikkiön korkein kohta löytyy myös Linnavuoren reitistön varrelta Pohtiovuorelta, joka kohoaa 79 metrin korkeuteen maan pinnasta. Mannerjää on sulanut alueelta noin 11 000 vuotta sitten ja Pohtiovuoren vanhimmat rantamuodostumat syntyivät jo 7 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Pohtiovuorella sijaitsee myös Piikkiön suurin hiidenkiuas. 

Reitistöllä voi valita 3,5 km tai 7 km mittaisen reitin, joiden varrella pääsee ihailemaan kangasmetsää, kallioita, jyrkänteitä, muinaisrantoja ja hautaröykkiöitä. Matkan varrella on opastauluja, jotka esittelevät alueen historiaa ja kasvillisuutta. Retkeilijöitä varten reitistölle on tehty laavu ja huussi. Polku kulkee pääosin luonnonsuojelualueella ja tulenteko on sallittu vain nuotiopaikalla.

Ihmisiä laavulla Linnavuoren laella.
Laavulla tulenteko on sallittua, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Metsäpalovaroituksen antaa Ilmatieteenlaitos. Ajantasainen tilanne kannattaa tarkistaa aina retkelle lähtiessä: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Metallikyltti, jossa esitellään alueen kasveja.
Linnavuoren reitistön opasteet on uusittu viime vuonna talkoovoimin. Metallialusta on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Alueella kasvaa muun muassa metsäimarretta, metsätähteä, oravanmarjaa ja käenkaalia.

Kunnostustyöt käynnissä

Kaarinan kaupungin virkistysreittien kehittämisestä vastaava ympäristösuunnittelija Kukka Hammarström kertoo, että reitistöä kehitetään yhteistyössä kaupungin, Leader Varsin Hyvän ja Piikkiön Kehityksen kanssa. 

Vuosina 2017–2020 toteutettiin Kaarinan, Paimion, Sauvon ja Liedon kuntien yhteinen Leader-hanke, jossa kartoitettiin alueen olemassa olevat patikointi-, pyöräily- ja melontareitit sekä tehtiin uusia reittejä ja yhdysreittejä reitistöjen välille. Reitit niputettiin yhdeksi isoksi Tammireitistöksi, jonka tunnistaa sini-valko-vihreistä merkinnöistä.

Sini-valko-vihreä merkki on Tammireitistön tunnus.

Samassa hankkeessa myös Linnavuoren reitistö sai uuden viitoituksen ja opaskyltit sekä uuden tulisijan. Tämän kesän aikana on tulossa uusi viitoitus Kehityksen kerhotalon parkkipaikalta polulle ja uudet penkit sekä tulisijan ympärille että Pohtiovuoren piston päässä olevalle taukopaikalle. Tänä vuonna alkaa myös polun pohjien kunnostus, joka jatkuu ensi vuoden puolelle.

– Lisäksi kartoitamme laavun ja huussin kunnon. Kaikkea ei tehdä kerralla, vaan pikkuhiljaa, sillä parannamme samaan aikaan myös Pyhän Katariinan polkuja, kertoo Hammarström.

Ympäristösuunnittelija Kukka Hammarström näyttää karttaa miehelle.
Kaarinan kaupungin virkistysreittien kehittämisestä vastaava ympäristösuunnittelija Kukka Hammarström esitteli retkiryhmälle Linnavuoren reitistön kehittämissuunnitelmia.

Parkkipaikka laajenee

Retkeilijät voivat käyttää Piikkiön Kehityksen parkkipaikkaa Lystiläntiellä. Kehitys on juuri saanut Leader Varsin Hyvältä rahoituksen parkkipaikan laajennukseen. Linnavuoren suosio on kasvanut koronan myötä huimasti ja parkkipaikka on käynyt ahtaaksi. Kun koronarajoituksia päästään purkamaan ja kerhotalon toiminta taas aktivoituu, parkkitilaa tarvitaan reilusti lisää. Hankkeen kokonaiskustannus on 5 000 euroa, josta Varsin Hyvän myöntämä tuki kattaa 75 %. 

Parkkipaikka, jossa muutamia autoja.
Parkkipaikkaa laajennetaan osana Leader Varsin Hyvän HobbyLeader-teemahanketta.
Moottoriajoneuvolla ajo kielletty -merkki.
Parkkitilan puutteen vuoksi ihmiset ovat jatkaneet autoilla kerhotalolta hiekkatietä kohti Linnavuoren reitistöä ja jättäneet autojaan yksityispihoille. Nyt liikennesäännöistä muistuttaa uusi liikennemerkki. Parkkipaikalta polun alkuun on tulossa myös opasteita tämän kesän aikana.

 

Janica Vilen

Varsin hyvät vanhat pelakuut kantavat mukanaan kauniita tarinoita

Maarit Heinonen pelargonien keskellä.
Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. Kuvaaja Anna Ojanen.

 

Leader Varsin Hyvän rahoittama ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama tiedonvälityshanke ”Varsin hyvät vanhat pelakuut” tutustuttaa vanhojen kotipelargonien historiaan. Tänäkin kesänä perinnepelargoneja ja niiden tarinoita esitellään Varsinais-Suomessa seitsemässä museossa ja muutamassa muussa näyttelyssä. Ensi vuonna julkaistaan suuri pelargonikuvasto!

Muolaa-niminen korallinpunainen kotipelargoni on kulkeutunut Varsinais-Suomeen Viipurista vuonna 1944 Tyyne Romun matkassa. Hän lähti Viipurista sotaa pakoon kohti Varsinais-Suomea ja pysähtyi matkalla Muolaassa, Säiniön pitäjässä, jossa hänen tyttärensä oli hoidossa. Pelargoni jäi Muolaaseen, mutta Tyyne otti siitä pistokkaita mukaan. Täydessä kukassa olleen pelargonin vierelle hän jätti mahdollisia taloon tulijoita varten lapun, jossa hän pyysi antamaan pelargonille vettä ja kirjoittamaan sen voinnista hänen siskonsa osoitteeseen Koski TL:ään. Muutaman viikon kuluttua Tyyne Romu sai siskonsa luokse kirjeen. Sen oli kirjoittanut joukkoineen rintamalta perääntynyt sotilas, joka oli yöpynyt talossa. Sotilas kertoi kukan voivan hyvin ja kastelleensa sitä. Tyyne Romun ottamat pistokkaat säilyivät hengissä ja niistä kasvaneita pelargoneja on hoidettu nyt jos useamman sukupolven voimin.

– Tämä on hyvin vahva tarina ja myös kyseinen kasvi on vahva ja kukkii hyvin. Aika monen hankkeen aineistossa olevan kotipelargonin juuret juontavat Karjalaan. Se voi olla sattumaa, mutta toisaalta voi olla myös niin, että ihmiset ovat vaalineet Karjalasta tuotuja kasveja erityisen huolellisesti osana oman synnyinseudun muistelua. Kasvia on voitu ajatella elävänä muistona omasta historiasta, tulkitsee Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta. 

Muolaan ja noin sadan muun kotipelargonin tietoja julkaistaan ensi vuonna lopulla pelargonikuvastossa, jota tehdään osana Varsin hyvät vanhat kotipelakuut -hanketta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen pelargoniaiheisen tutkimushankkeen, Suomen pelargoniyhdistyksen, Tiina Niittysen ja Turun yliopiston museologian oppiaineen kanssa. Kuvastoon valittavista pelargoneista kerätään tarinoiden ja viljelyhistorian lisäksi kasvin tuntomerkit ja DNA-tiedot. 

– Toivomme, että se tietokokonaisuus, joka pelargoneista kerätään, motivoi ihmisiä säilyttämään niitä taas uusille ja uusille sukupolville. Jos joku nyt saa tuttavaltaan vaikka Muolaan pistokkaan, kasvin ympärille alkaa kertyä vuosien aikana taas uutta tarinaa. Ja juuri näin tehdään suomalaista puutarhakulttuuria, Heinonen selittää. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeessa ollaan löydetty jopa yli satavuotiaita pelargoneja. Vanhoja kotipelargoneja löytyy usein maaseudulta, jossa ihmisillä on ollut tilaa talvettaa niitä. 

– Pelargonit talvetetaan viileässä noin 5–10 asteessa. Ennen talvettamista kukinnot poistetaan ja kasvi voidaan leikata pienemmäksi talvilepoa varten. Valoa tarvitaan jonkin verran ja vettä noin kerran kuussa, kertoo Heinonen. 

Yksittäisten ihmisten lisäksi vanhojen pelargonien säilymisestä voi kiittää yhdistyksiä, kuten Suomen pelargoniyhdistystä ja Hyötykasviyhdistystä sekä kotiseutuyhdistyksiä. Lisäksi muutama kauppapuutarha on erikoistunut vanhoihin pelargoneihin. 

Seitsemän näyttelyä Varsinais-Suomessa

Tiedonvälityshanke tuo esiin vanhojen kotipelargonien monimuotoisuuden. Kukkien väriskaala on laaja ja ne voivat olla yksinkertaisia, kerrottuja tai ruusunuppuisia. Kuvassa vasemmalla Maija Noormarkku ja oikealla Viipurin evakko Liedon Nautelankosken näyttelyssä. Kuva: Janica Vilen.

Osana hanketta Varsinais-Suomen alueella on nähtävillä yhteensä seitsemän pelargoninäyttelyä: Liedossa Nautelankosken museossa, Pöytyällä Yläneen kotiseutumuseossa, Turussa Ett hem -museossa ja Kupittaan siirtolapuutarhan keskusmajalla, Kaarinassa Kuusiston Taidekartanossa, Sauvon kotiseutumuseossa sekä Naantalin museossa Hiilolan talossa. 

– Näyttelyt olivat esillä jo viime kesänä. Kohteisiin toimitettiin 5–15 pelargonia, joista kukin on tehnyt omanlaisensa näyttelyn. Kasvit talvetettiin museoilla ja tänä kesänä ne ovat taas nähtävillä. Useimmat pelargonit kukkivat alkukesästä pitkälle syksyyn. Parhaimmassa kukassa ne ovat heinä–elokuussa, Heinonen vinkkaa. 

Liedossa Nautelankosken museossa on nähtävillä Evakon tie -näyttely, johon pelargonit sopivat Heinosen mielestä erityisen hyvin. Näyttelyssä on mukana muun muassa Viipurin Evakko -kotipelargoni, joka valittiin hiljattain Kotipuutarha-lehden 80-vuotisjuhlavuoden nimikkokasviksi. 

Heinosen toiveissa olisi, että museot jatkaisivat pelargonien parissa vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. 

– Monilla museoilla on ollut pelargoneja ennenkin, mutta ne on ostettu aina vain yhdeksi kesäksi kerrallaan nimettömistä kannoista. Nyt heillä on nimellisiä kantoja, joilla on oma mielenkiintoinen historiansa, joten uskon, että museot haluavat vaalia ja talvettaa niitä jatkossakin.

Museoiden lisäksi kesäksi 2021 on tulossa muutama isompikin pelargoninäyttely: Lietoon Tiina Niittysen Pelargonitaivaaseen, Nummelle Saarelman puutarhaan ja Lepaan puutarhanäyttelyyn Luonnonvarakeskuksen osastolle. 

Paljon muistoja ja uutta tutkimusta

Pelargoneihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Pistokkaita ollaan annettu eteenpäin historian aikana monenlaisin saatesanoin. 

– Vahvimmat tarinat ovat niitä, jotka kantavat. Pelargonien kasvatus on ollut ennen kaikkea maaseudun naisten harrastus, eikä kaikista kannoista ole säilynyt mitään tietoja. Jos nyt jollain on vanha pelargoni, kannattaa kirjoittaa sen historiaa ylös. Ja kun antaa siitä pistokkaista eteenpäin, kannattaa varmistaa, että myös tarina siirtyy uudelle omistajalle, Heinonen neuvoo. 

Varsin hyvät vanhat pelakuut on tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tallettaa ja tuoda päivänvaloon kotipelargonien historiaa. Sen rinnalla on käynnissä myös tutkimushanke Perinnepelargoneista hehkua puutarhaviljelyyn, jonka päärahoitus tulee Oiva Kuusisto -säätiöltä.

– Hankkeet kulkevat mukavasti yhtä matkaa. Tiedonvälityshankkeen kannalta on oleellista, että uutta tutkimustietoa on saatavilla. Tutkimushankkeessa tehdään pelargoniaineistosta kasvien ulkonäköön liittyviä havaintoja, eli mitataan varsia, lehtiä ja kukintoja sekä tehdään DNA-analyysejä, Heinonen kertoo. 

Näiden tutkimusten avulla ollaan osoitettu, että useammalla erinimisellä kotipelargonilla onkin yhteinen historia. Esimerkiksi Ruotsista tulleella vaaleanpunakukkaisella Mårbacka-perinnepelargonilla on Suomessa jo useampia eri nimiä. 

Pelargonit ovat ekologisia kasveja. Ne voivat elää oikein hoidettuina vaikka satoja vuosia. Pistokkaita voi ottaa joko maaliskuun lopussa, kun valon määrä lisääntyy tai loppukesästä, jolloin pistokkaat ehtii juurruttaa vielä ennen talvettamista. 

Maarit Heinonen kannustaa pelargoniharrastajia vaalimaan kasviensa historiaa kirjoittamalla muistiin kasvin vaiheita oman elinkaarensa ajalta ja jakamalla pistokkaita eteenpäin aina tarinoiden kera. Vahvat tarinat ovat niitä, jotka siirtyvät kasvien mukana sukupolvelta toiselle!

 

Janica Vilen

Lounais-Suomesta pyörämatkailun ykköskohde

Pyöräilijä tarkastelee karttaopastetta.
Selkeä kartta sekä pitää tiellä että houkuttelee reitille. Kuva: Jouko Parviainen.

 

Kesällä 2020 käynnistyneessä BikeMenu-hankkeessa selvitetään mahdollisuutta luoda Lounais-Suomesta yhteistyössä muiden Itämeren maiden rannikkoalueiden ja Ahvenanmaan kanssa kansainvälinen pyörämatkailukohde. Lähiruoan ja pyörämatkailun yhdistävän BikeMenu-brändin odotetaan vastaavan vähähiilisten matkailupalveluiden kasvavaan kysyntään.

Matkailun on arvioitu tulevina vuosina muuttuvan suosimaan lähikohteita ja paikallisuutta. Lentomatkustamisen vähentyessä luontomatkailun arvo kasvaa, mikä näkyy jo varsinaisena pyörämatkailubuumina Euroopassa. Keski-Euroopan pyöräilysesonki kestää yleensä toukokuusta aina lokakuun lopulle saakka, joten pyörämatkailupalveluita kehittämällä olisi mahdollista pidentää sesonkia ja lisätä matkailun kautta saatavia tuloja myös Suomessa. 

Vuoden 2020 heinäkuussa käynnistyneen BikeMenu-hankkeen tarkoituksena on selvittää millaisia pyöräreittejä Lounais-Suomesta jo löytyy, millaisia palveluita reittien varrella on ja miten niitä voisi edelleen kehittää.

– Suunnitelmana on, että yhdistetään kaksi nousevaa trendiä, jotka tukevat vähähiilistä matkailua: lähiruoka ja pyöräily. Hankkeen tarkoituksena on tukea pyöräilyreittien virkistyskäyttöä ja kehittää maaseudun matkailuyritysten toimintaedellytyksiä. Olemme siten varautuneet jo uudenlaisen matkailun tulemiseen, kertoo BikeMenu-hankkeen projektipäällikkö Jouko Parviainen.

Idea hankkeeseen tuli alun perin ruotsalaisesta Edible Sweden -hankkeesta, jossa neljä huippukokkia suunnitteli ulkotiloissa syötävän lähiruokamenun. Ideaa muokattiin Suomeen sopivaksi, ja siihen päätettiin yhdistää lisäksi pyörämatkailu. Suomessa hanke painottaa Ruotsin tapaan lähiruokaa, mutta menu koostuu pyöräreittien varrella sijaitsevien majoitus- ja ruokailupaikkojen omista uniikeista ruokalistoista, ja riippuu myös siitä, millaisia raaka-aineita lähialueilta saa hankittua.

Hankkeessa on valmistauduttu myös tekemään yhteistyötä Ahvenanmaan, Viron ja Ruotsin kanssa. Kun Lounais-Suomeen yhdistetään kolmen maan rannikkoalueet, syntyy kansainvälisestikin vetovoimainen pyörämatkailukohde, joka on saavutettavissa lauttayhteyksin.

– Ajattelimme, että Itämeren rannikkoalueista voisi luoda yhtenäisen matkailukohteen, joka profiloituisi tämän BikeMenu-brändin ympärille. Virolaiset ovat olleet jo kiinnostuneita yhteistyöstä, kertoo Parviainen.

Alueita yhdistää Itämeren lisäksi yhdeksän Euroopan maan läpi kulkeva pyöräilyreitti Eurovelo 10, joka kiertää Itämeren rantoja. Rengasmainen reitti nousee Tanskasta ensin Ruotsin rannikolle aina Haaparantaan saakka, kunnes kiertää Suomen puolta alas Turkuun. Turusta se taas jatkuu Helsingin kautta kohti Venäjää ja Viroa. Eurovelo 10 -reitti kulkee kaavaillulla BikeMenu-alueella kaikkialla muualla paitsi Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla on kuitenkin pitkät pyörämatkailun perinteet, ja sen saaret houkuttelevat vuosittain pyöräilijöitä niin Suomesta kuin ulkomailtakin, joten yhteistyö olisi Parviaisen mukaan hedelmällistä.

– Ahvenanmaalla on jo 30 vuoden perinteet pyörämatkailusta eli voimme myös oppia heiltä lisää. Yhteisellä markkinoinnilla pystytään myös ylittämään kynnyksiä tehokkaammin, kuin jos kaikki markkinoisivat kohteitansa erikseen, sanoo Parviainen.

Hanketta hallinnoi Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry, jonka kanssa yhteistyössä toimii neljä muuta Leader-ryhmää: Pyhäjärviseutu, Ravakka, I Samma båt – Samassa veneessä ja Ykkösakseli. Hanke on toiminnassa kesään 2021 saakka ja sen budjetti on yhteensä 28 440 euroa.

Pyöräilyopasteita Kaarinassa
Uudet pyöräilyopasteet ilmestyivät viime syksynä Turkuun ja Kaarinaan. Tästä EuroVelo 10 -reittiä voi seurata länteen Turkuun tai itään Piikkiöön, kun taas Saaristotietä pääsee etelään Paraisille ja Kaarinantietä pohjoiseen Auranlaaksoon. Kuva: Jouko Parviainen.

Alueella jo monta vetovoimatekijää

Hankkeessa selvisi, että Lounais-Suomella on jo vahvat edellytykset kehittyä pyörämatkailun huippukohteeksi Suomessa. Alueen luonto on hyvin monipuolista ja kulttuuriperintö rikas – sen vahvuuksiin kuuluvat muun muassa useat kansallispuistot ja kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Lounais-Suomen vetovoimaa kasvattavat myös ainutlaatuinen saaristo, monipuolinen lähiruoan tuotanto ja tunnetut nähtävyydet: Turun linna ja Muumimaailma. Alue on lisäksi profiloitunut suosituksi pyörämatkailukohteeksi jo olemassa olevien reittien avulla.

–  Lounais-Suomesta löytyy jo useita vaihtelevia retkipyöräilyreittejä, joista matkailullisesti valmiimpia ovat Rannikkoreitti, Saariston rengastie ja Tammireitit. Vanhoja historiallisia reittejä, kuten Pyhän Olavin reittiä ja Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreittiä, voi kehittää myös pyöräreiteiksi, kertoo Parviainen.

Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten alueella on myös hiljattain aloitettu pyörämatkailun kehittämishanke. Pienempiä paikallisreittejä onkin tarkoitus liittää osaksi pitkää Eurovelo 10 -reittiä. Parviaisen mukaan monipuolinen reittivalikoima tekee myös alueesta houkuttelevamman.

– Pyörämatkailijat saadaan viipymään alueella kauemmin, kun heille tarjotaan paljon eri reittivaihtoehtoja, kertoo Parviainen.

Hankkeessa uskotaan, että maaseutu on pyörämatkailubuumin suurin hyötyjä, sillä pyörämatkailu tapahtuu 90 prosenttisesti maaseudulla. Vaikka pyöräreittien varrella käydään tutustumassa myös kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin, ovat pienet kylätiet silti alueen vahvuus. Siksi palveluiden elävöittäminen maaseudulla on ensisijaisen tärkeää.

 

Saariston rengastie -kyltti maalaismaisemassa.
Saariston rengastie on yksi Suomen suosituimmista pyöräilyreiteistä. Kuva: Nina Maunuaho.

Kyläyhdistykset ja nuorisoseurat mukaan hankkeeseen

Hankkeen tarkoituksena on reittien lisäksi kehittää seudun lähiruokakulttuuria maaseudun yritysten avulla. Parviainen korostaa, että myös muut maaseudun toimijat ovat keskeisessä roolissa palveluiden tuotannossa. Siksi olisikin tärkeää, että esimerkiksi kyläyhdistykset ja nuorisoseurat olisivat aktiivisia ja perustaisivat esimerkiksi pop up -kahviloita tai muita ruokapaikkoja pyöräilijöille.

– Myös erilaisia näyttelyitä voisi pystyttää reittien varrelle. Ne palvelisivat pop up -kahviloiden tapaan sekä pyöräilijöitä että toisivat lisää liiketoimintaa alueelle. Seurantalot tai kylätalot voisivat myös toimia kohtuuhintaisina majapaikkoina pyöräilijöille, ideoi Parviainen.

Pyörämatkailukeskus on lanseerannut yrityksille käytettäväksi Tervetuloa pyörämatkailija -merkin. Sen saa, mikäli yritys täyttää tietyt pyörämatkailun vaatimukset: pyörille on turvallinen säilytyspaikka, työkaluja voi lainata pyörän huoltamiseen ja yritys on auki pyörämatkailijoille sopiviin aikoihin. Muutama alueen yritys onkin ottanut merkin jo käyttöön.

– Toivottavasti saamme käyntiin BikeMenu 2 -hankkeen, jossa pääsemme innostamaan lisää yrityksiä pyörämatkailun kehittämiseen. Tarkoitus on yhteistyössä niiden kanssa suunnitella teemareittejä ja markkinoida niitä myös kansainvälisesti. Yritykset ovat avainasemassa, sillä ne tuottavat palvelut reittien varrelle ja tekevät niistä houkuttelevia, summaa Parviainen.

Suuri Postitie -reitin opaste.
Lounais-Suomesta löytyy paljon historiallisia teitä ja reittejä. Kuva: Jouko Parviainen.



 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho & Jouko Parviainen 

 

 

 

 

 

 

Lemussa panostetaan luontoliikuntaan

Punainen kajakki ja meloja merellä.

 

Maskun Lemussa on kehitetty luontoliikuntaa kolmen yhdistyksen voimin – maalla, merellä ja metsässä. Nyt kylässä riittää patikoitavaa, pyöräiltävää ja melottavaa. Samassa hankkeessa ehostettiin myös Kuurnanpään uimarantaa.

Leader Varsin Hyvän rahoittama Luontoliikuntaa Lemussa -hanke on tulossa päätökseen. Hankkeen takana on kolme lemulaista yhdistystä: partiolippukunta Kolkankävijät ry, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lemun yhdistys ja Kotiseutuyhdistys Lemun Kempit ry. 

– Hanke alkoi keväällä 2019. Koko homma lähti siitä, että halusimme kehittää Kolkanpolkua. Niin pienelle hankkeelle ei kuitenkaan ollut rahoitusta tarjolla, joten aloimme ajatella luontoliikunnan kehittämistä laajemmin. Kanootteja tänne oltiin kaivattu jo pitkään, samoin uimarannan kehittämistä oltiin mietitty. Lopulta päätimme yhdistää samaan hankkeeseen monta pientä projektia, taustoittaa Jukka Niittymäki Kolkankävijöistä.

Yhteistyö oli helppo saada käyntiin, sillä kaikki kolme yhdistystä olivat aikanaan jo perustamassa Kolkanpolkua. Tämän hankkeen myötä reitille tuli pari uutta linjausta, mutta suurin työ oli polkujen kyltitys.  

– Siellä on kolme eri reittiä, jotka ovat kaikki vähän eri pituisia ja joilla on kaikilla omat lähtöpaikkansa. Lähtöpisteiden välit voi kulkea maanteitse vaikka polkypyörällä. Nyt kun siellä on hyvä kyltitys, tietää aina, paljonko on matkaa mihinkin kohteeseen, kertoo Niittymäki. 

Kolkanpolun lähtöpaikat ovat Lemun kirjastolla, Miiaisissa ja Seijaisissa. Reittien varrella on laavuja, nuotiopaikkoja, biokäymälöitä ja näköalapaikkoja. 

Tauno Linkoranta (vas.), Tiina Hyvönen, Tiina Kosonen, Hanna Pihanperä, Jukka Niittymäki sekä iso joukko muitakin talkoolaisia ovat saaneet Luontoliikuntaa Lemussa -hankkeen jo melkein päätökseen. Uimarannalle saatiin hankkeen avulla uusi ponttonilaituri sekä kuvassa näkyvä pöytä-penkkiryhmä.

Kuurnanpään uimaranta on koko kylän suosikki

MLL:n Lemun yhdistys vastasi hankkeessa Kuurnanpään uimarannan kehittämisestä. Hankkeen myötä rannalle saatiin uusi pöytä ja penkit sekä ponttonilaituri, joka on sijoitettu veteen niin, että sinne voi uida hyppimään. 

– Tämä on ollut suosittu uimaranta jo pitkään. Täällä on pidetty uimakouluja ja vaikka mitä. Ranta on kaikille avoin ja sauna lämmitetään kesäisin kaksi kertaa viikossa, kertoo MLL:n Hanna Pihanperä. 

Jo ennen hanketta rannalla oli saunan ja laiturin lisäksi grillikatos, pukukopit ja huussit sekä kaikkien lainattavissa oleva soutuvene. 

– Tämä on ranta, jonka kaikki lemulaiset voivat tuntea omakseen. Rantaa, kuten luontoreittejäkin, pidetään kunnossa talkoilla koko kylän voimin. Ihmiset eivät muuta Lemuun etsimään elokuvateatteria, vaan ennen kaikkea luonnonläheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Siksi haluamme panostaa juuri niihin asioihin, Pihanperä sanoo. 

MLL:n aktiivit Tiina Kosonen (vas.) ja Hanna Pihanperä Kuurnanpään historiallisella laiturilla. Ennen nykyistä tieverkostoa tällä laiturilla pysähtyi höyrylaiva nimeltä Ahti, jonka kanssa Lemusta kuljettiin kaupunkiin. Sen kyydissä kulkivat ihmisten lisäksi niin kotieläimet kuin rakennustarvikkeetkin.

Kempit vuokraavat kalustoa melontaretkille

Osana hanketta on tehty myös 35 kilometrin mittainen melontareitti. Kuurnanpään uimarannan kupeessa on uusi kanoottisuoja, josta Lemun Kempit vuokraavat avokanoottia ja kajakkia sekä kunnan neljää kajakkia. 

Melontareitti kulkee upeissa merenlahden maisemissa, Natura-alueella, kauniiden rantalehtojen ja laidunalueiden lomassa. Metsähallituksen lintulava on Kuurnanpäästä katsottuna heti seuraavan niemen päässä. Alueella riittääkin vesilintuja bongattavaksi. Kaulushaikarat pysyttelevät yleensä visusti piilossa, mutta niiden reviirihuudot kuuluvat resonoivina matalina puhalluksina koko alueella ja luovat luontoretkelle jännittävän tunnelman. 

Lemun Kempit vuokraavat ensi kesänä kanoottia ja kajakkeja uudelle melontareitille, joka lähtee Lemun uimarannalta.

Virtuaalinen opastus pyöräretkelle

Hankkeessa on suunniteltu myös noin 14 kilometrin mittainen pyörälenkki, jonka varrelle osuu toistakymmentä historiallisesti tai kulttuurisesti kiinnostavaa kohdetta. Pyörälenkin lanseeraustapahtuma pidetään 19. kesäkuuta, jolloin pysähdyspaikkojen taustoihin tutustutaan oppaiden avulla. Oppaina toimivat ainakin Tauno Linkoranta ja Tiina Hyvönen. 

– Lähtöpaikka on kotiseutukeskuksella, eli Mäntylässä. Heti 200 metrin päässä on ensimmäinen kohde, vanha kivikautinen asuinalue. Lisäksi pysähdytään muun muassa Lemun vanhoilla kaupoilla, Kallelan kylässä, Miiaisten talvikievarissa ja Mannerjärvellä, kertoo Tiina Hyvönen. 

Opastusten pääasiallinen tiedon lähde on ollut Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta -kirja. 

Tapahtuman jälkeen reittiä pääsee polkemaan omatoimisesti virtuaalioppaan kera. Maastoon ei ole siis tulossa kylttejä, vaan opastuksen pariin pääsee omalla mobiililaitteella. Sovellus hälyttää, kun pyöräilijä saavuttaa pysähdyspaikan ja tarjoaa sitten tietoa paikan historiasta. 

Lemussa tapahtuu 

Kuvassa Lemun kotiseutumuseon punainen rakennus.
Lemun kotiseutumuseo muuttuu Lasten museoksi! Uudessa näyttelyssä pääsee tutustumaan esimerkiksi maaseudun hajuihin.

Luontoliikuntaa Lemussa -hankkeen lisäksi Lemussa tapahtuu nyt muutenkin paljon. Metsähallitus valmistelee yhteistyössä paikallisten koululaisten kanssa lintulavalle uusia opaskylttejä. 

– Opaskyltteihin tulee qr-koodit, joita hallinnoidaan koulusta käsin. Meidän neljäsluokkalaiset ovat hakeneet tietoa ja suunnitelleet opastuksen sisältöä. Qr-koodista pääsee näkemään oppilaiden piirtämää, kirjoittamaa ja valokuvaamaa sisältöä, kertoo Lemun koulun opettaja Tiina Hyvönen. 

Lisäksi Lemun Kempit puuhaavat parhaillaan mysteerihuonetta, AirBNB-majoitusta ja kesäkeittiötä Kotiseutukeskus Mäntylään. 

– Mäntylä on aikanaan kunnostettu Leader Varsin Hyvän rahoituksella ja nyt valmistuvaan kesäkeittiöönkin on saatu rahoitus Varsin Hyvältä, Tauno Linkoranta lisää.

Myös Kotiseutumuseolla tapahtuu. Avoimet kylät -päivänä 12. kesäkuuta Lemussa avataan Lasten museo kirkon vieressä olevaan kotiseutumuseoon. Yläkertaan on tulossa vanha koululuokka ja alakertaan tupa ja kamari. Näyttelyssä on vanhoja esineitä ja työkaluja ja esimerkiksi vanha kirjoituskone, jolla lapset voivat kirjoittaa vaikka kirjeitä. Osaksi kokonaisuutta tulee Lemun nimestä inspiraation saanut hajunäyttely, jossa lapset pääsevät arvuuttelemaan erilaisia maaseudun hajuja. Lisäksi näyttelyssä kerrotaan lemulaisista merkkihenkilöistä. 

Lasten museota on tukenut Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto. 

 

Janica Vilen

Kesä täynnä tapahtumia! Aurajoentie kutsuu seikkailulle kansallismaisemaan!

Pariskunta Aurajoen rannalla.
Kuva: VisitLieto.

 

Kesän kohisevin uutuus on Varsinais-Suomen maalaismaisemaa halkova uusi Aurajoentien matkailutie. 70 kilometrin matkalla voi pysähtyä ihastelemaan koskien pauhua, tähystää viljavien peltojen yli, todistaa historian havinaa vanhoissa kirkoissa ja museoissa sekä pysähtyä herkuille kahviloihin.

Uusi matkailutie, Aurajoentie, kulkee Turusta Oripäähän asti valtakunnallisesti arvokkaalla Aurajokilaakson maisema-alueella. Tänä kesänä matkailutien kokonaisuutta nostetaan kaiken kansan tietoisuuteen.

Aurajoentie herää eloon, kun matkailutien varren historiallinen kansallismaisema nousee tärkeäksi alueellisen ja kotimaan matkailun kärjeksi. Kansallismaisema joen kera, luonto, maaseudun rauha, museolliset kahvilat ovat tien parhainta antia. Maisemista voit nauttia parhaiten moottoripyörällä, kävellen, pyöräillen tai suppaillen, kertoo matkailukoordinaattori Susanna Ansio.

Matkailutiellä on tekemistä monenlaiselle matkailijalle läheltä ja kaukaa. Lapsiperheille sopivat muutaman kilometrin luontopolut. Aktiiviliikkujat voivat pyöräillä koko matkan ja halutessaan tulla bussilla takaisin lähtöpisteeseen tai nukkua yön yli riippukeinussa. Motoristit voivat ajella tietä ja nauttia kahviloiden tarjonnasta. Turusta voi vuokrata polkupyöriä, jotka voidaan kuljettaa vaikka Aurajoentien pohjoispäähän. Sähköläskipyöriä tai sup-lautoja voi vuokrata matkan varrelta. Tiellä toimii julkista liikennettä välillä Turku-Lieto-Aura-Pöytyä-Oripää. Matkailuinfot palvelevat matkailijoita kaikissa tien varren kunnissa.

Tien elävyyttä ja tunnettuutta nostetaan tulevana kesänä, kun erilaiset tapahtumat synnyttävät vipinää tien läheisyyteen. Aurajoentien kesän starttaa valtakunnallinen teemapäivä, Avoimet Puutarhat sunnuntaina 20. kesäkuuta. Heinäkuun alkuun on suunniteltu Aurajoki SUP 3.–4. heinäkuuta, joka ihastuttaa jokimaisemallaan. Heti seuraavana viikonloppuna Oripään valtaa Villi ori 9.–10. heinäkuuta. Elokuun 28.–29. on aika superviikonlopun, sillä silloin toteutetaan Aurajoentien Yö ja Kulttuuriralli. Samalla juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja Varsinais-Suomen Museopäivää. Kesän aikana testataan myös ihastuttavaa lammasjoogaa ja juhlitaan laululavan avajaisia joen varrella Aurassa.

Vanha keskiaikainen tielinja, johon Aurajoentie perustuu, alkaa Turun Suurtorilta, kulkee Raunistulan läpi ja Maarian kirkon ohi kohti Auraa (tie 222). Matkailutie halkoo Liedon kuntaa, Auran keskustaajaman ja Pöytyän Riihikosken päättyen Oripään keskustaajaman koillispuolelle. Tämä Aurajoen länsirantaa kulkeva vanha ja historiallinen tie on tunnettu Museoviraston rekistereissä Varkaantienä, kuuluu Museoviraston luokkaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.

Aurajoentien matkailutie on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Matkailutien palvelukartta valmistuu toukokuun lopulla ja tienvarsikyltit saadaan paikoilleen syksyllä. Palvelut, luontokohteet ja nähtävyydet aukioloaikoineen löytyvät osoitteesta www.aurajoentie.fi

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon-hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Harrastuksia, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä! AKTIIVISTA ELÄMÄÄ KOTIKULMILLA -webinaari 11.5.

 

Leader Varsin Hyvä järjestää tiistaina 11. toukokuuta klo 18–19.30 webinaarin otsikolla Harrastuksia, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä! AKTIIVISTA ELÄMÄÄ KOTIKULMILLA. Tule mukaan kuulemaan Leader-hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista, ideoimaan uutta toimintaa, keskustelemaan ja miettimään uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Tilaisuuden teemoina ovat vapaaehtoistyö, kädentaidot, kulttuuri ja puutarha. Alustajina toimivat Leader-hankkeita toteuttaneet tahot.

Porukalla paras -hankkeesta tulee kertomaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin järjestöpäällikkö Katja Rippstein. Hankkeen tavoitteena oli käynnistää kulttuurisensitiivistä sukupolvitoimintaa. Toiminta vähensi yksinäisyyttä ja lisäsi osallistumisen mahdollisuutta, jossa kieli, sukupuoli tai ikä eivät ole osallistumisen esteenä. Hankkeen kivijalan muodostivat erilaiset tapahtumat, retket ja vierailut.

Kiertävän käsityöneuvonnan esiselvitys -hankkeesta kertoo puolestaan Tiina Aaltonen, Taito Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja. Kiertävällä käsityötoiminnalla tarkoitetaan käsityöneuvonnan ja materiaalimyynnin jalkautumista pois kasvukeskuksista ja kiinteistä toimipisteistä. Kaikille avoimen toiminnan kohderyhmiksi määriteltiin ikääntyvä vanhusväestö ja pienten lasten vanhemmat. Hankkeen aikana tuli selväksi, että tarvetta palvelulle on. Mahdollisia yhteistyökumppaneita olisivat mm. maaseudulla toimivat yhdistykset ja alueen kunnat.

Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeesta kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Aaltonen. Hankkeen tavoitteena on etsiä uudenlaisia keinoja säilyttää perinnepelargoneja elävinä ja osana suomalaista huonekasvikulttuuria jakamalla tietoa perinnepelargonien kasvattamisesta sekä eri lajikkeiden ominaisuuksista ja historiasta. Hankkeesta viestitään valtakunnallisesti tavoitteena edistää perinnepelargonien säilymistä ja käyttöä yleisesti Suomessa. Hankkeessa toteutetaan kymmenen tapahtuman sarja ja kootaan ja julkaistaan 50 perinnepelargonin lajike- ja historiatiedot harrastajien, museotoimijoiden, kauppapuutarhojen ja muiden kiinnostuneiden käyttöön.

Hanke-esimerkkien lisäksi tilaisuudessa esitellään Leader-rahoitusta, jolla voidaan tukea hanketoimintaa maaseudulla.

Tilaisuus on suunnattu erityisesti uutta toimintaa kaipaaville ja suunnitteleville yhdistyksille, mutta on avoin ja maksuton kaikille aiheesta kiinnostuneille.

ILLAN OHJELMA

18.00 Tilaisuuden avaus, Pia Poikonen, toiminnanjohtaja, Leader Varsin Hyvä
18.10 Porukalla paras! -hanke, Katja Rippstein, järjestöpäällikkö, MLL Varsinais-Suomen piiri ry
18.30 Kiertävän käsityöneuvonnan esiselvitys -hanke, Tiina Aaltonen, toiminnanjohtaja, Taito Varsinais-Suomi
18.50 Varsin hyvät vanhat pelakuut, Maarit Heinonen, tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
19.10 Leader-rahoitusta hanketoimintaan, Eeva Mettala-Willberg, hankeneuvoja, Varsin Hyvä
19.30 Tilaisuus päättyy

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN VIIMEISTÄÄN 10.5. 

Eeva Mettala-Willberg, p. 040 580 8868

eeva.mettalawillberg@varsinhyva.fi

Webinaari järjestetään Teams-yhteydellä. Saat linkin kokoukseen ilmoittautumisen yhteydessä.