Maaseudun laajakaistoihin 16 miljoonan euron lisärahoitus! Haku on auki

 

Ruokavirasto tiedottaa, että Suomi saa EU:n elpymisvaroista vähintään 16 miljoonan euron lisärahoituksen maaseudun laajakaistahankkeisiin. Laajakaistahankkeiden haku on nyt avautunut Hyrrä-asiointipalvelussa.

Rahoituksella voi rakentaa kyläverkon eli tilaajayhteysverkon tarvittavine yhteysverkkoineen kylään tai kyläryhmiin. Pitkiä runkoverkkoja ei rahoiteta, joten rahoitettava hanke edellyttää valmista ja kapasiteetiltaan riittävää runkoverkkoa tai yhteistyötä runkoverkkoa rakentavien hankkeiden tai toimijoiden kanssa.

Tuettavien yhteyksien on taattava vähintään 100 Mbit/s nopeudella toimiva yhteys. Nopeusvaatimus on nousemassa lähiaikoina, joten käytännössä rahoitettavilla hankkeilla nopeuden on hyvä olla 1 Gbit/s.

Laajakaistahankkeeseen voi saada 50 tai 70 prosenttia tukea hakijan liikevaihdosta riippuen. Tuki maksetaan jälkikäteen.

Näin haet rahoitusta laajakaistaan

Tukea voivat hakea esimerkiksi kyläyhdistykset tai muut yhdistykset, osuuskunnat, kunnat ja paikallisoperaattorit. Hakemus tehdään Hyrrä-asiointipalvelussa. Vaihtoehtoisesti hakemuksen voi toimittaa paperilomakkeella (lomakenro 3306A) alueelliseen ELY-keskukseen.

ELY-keskukset valitsevat rahoitettavat hankkeet valintajaksoittain, joista ensimmäiset ovat 20.5.–14.6.2021 ja 15.6.–30.9.2021. Jotta hakemuksen saa mukaan valintajaksolle, hakemus on tehtävä sähköisesti viimeistään valintajakson viimeisenä päivänä klo 23.59 tai toimitettava paperisena ELY-keskukseen valintajakson viimeisenä päivänä klo 16.15 mennessä. Valintajaksot ovat samat koko maassa.

Päätöksenteko alkaa syksyllä

ELY-keskukset pisteyttävät valintajakson aikana saapuneet hakemukset valintaperusteita käyttäen ja valitsevat rahoitettavaksi ne hankkeet, jotka täyttävät valintaperusteet parhaiten. Valintaperusteiden käytön tarkoituksena on varmistaa hakijoiden tasapuolinen kohtelu ja varojen käyttö tarkoituksenmukaisimmalla tavalla maaseudun kehittämiseen. Päätöksenteko alkaa arvion mukaan syksyllä 2021.

Hakija voi aloittaa hankkeen omalla riskillä sen jälkeen, kun hakemus on tullut vireille ELY-keskuksessa. Kustannukset ovat tukikelpoisia vireilletulon jälkeen. Hakijan tulee kuitenkin huomioida, että vasta myönteinen rahoituspäätös varmistaa rahoituksen hankkeelle.

Hyviä kokemuksia pohjoisesta

Leader Tunturi-Lapin Älykkäät kyläverkot -hankkeen projektipäällikkö Seppo Alatörmänen kertoi keskiviikkona 26. toukokuuta pidetyssä maaseutuverkoston webinaarissa, että pohjoisessa on toteutettu laajakaistojen eteen jo kolmisenkymmentä hanketta ja perustettu parikymmentä osuuskuntaa. Kyläverkkohankkeissa parhaat tulokset tulevatkin hänen mukaansa juuri niin, että asiaa varten perustetaan oma osuuskunta, joka tekee hankehakemuksen.

Lapin kyläverkkohankkeissa on korostunut talkootyön merkitys, yhteinen tahtotila ja tarve sekä yhteisöllisyyden ja yritystoiminnan mahdollisuuksien lisääntyminen.

Kunnatkin voivat olla hankkeissa apuna monin tavoin. Alatörmänen kertoo, että Lapissa kunnat ovat esimerkiksi vastanneet suunnittelukustannuksista, tarjonneet siltarahoitusta tai lainan takausta ja olleet mukana hankkeiden ohjausryhmissä. Kunnat hyötyvät laajakaistahankkeista merkittävästi, sillä hyvät ja luotettavat yhteydet luovat paremmat edellytykset esimerkiksi älymaataloudelle, kunnan omille sähköisille palveluille ja etätyölle. Näin laajakaistayhteydet voivat kasvattaa myös kunnan elinvoimaa ja houkuttelevuutta.

Alatörmänen uskoo, että laajakaistoihin varatuista tukirahoista tulee vielä kova kilpailu, joten hankehakemusten laatuun kannattaa panostaa. 16 miljoonaa euroa on iso raha, mutta se ei silti tule riittämään kaikkien Suomen kylien tarpeisiin.

Laajakaistahankkeilla ennakoidaan olevan vaikutusta myös mobiiliverkkoihin. Kuitu nimittäin mahdollistaa omalta osaltaan myös 5G-verkon laajentumisen maaseudulle.

Keskiviikkona 26.5. pidetty webinaari on katsottavissa myös jälkikäteen Youtubessa.

 

Lisätietoja tuenhakijoille Varsinais-Suomessa:

Varsinais-Suomen Ely-keskus

Jarmo Lamminen, maaseutukoordinaattori puh. 0295 022 596

 

  • Juttua muokattu 27.5.2021 lisäämällä loppuun ”Hyviä kokemuksia pohjoisesta” -osio ja laajakaistahankkeita esittelevä video.

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

Nina Sirén Ihana Puodissa.

 

Petri ja Nina Sirén uskovat kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon, Halikon Design Hilliin, ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee taas täksi kesäksi.

PetriS Chocolaten tuotteita pääsi maistamaan Mathildedalissa ensi kerran vuonna 2017, kun Nina Sirén päätti tulla kesäksi vanhaan ruukkikylään pitämään pop up -kauppaa. Sinä kesänä Mathildedalin vanha kyläkoulu oli myynnissä – ja siitä se ajatus sitten lähti. 

– Olimme asuneet pitkään Fiskarsissa ja sen jälkeen kaksi vuotta Porvoossa. Mietimme jo lasten koulunkin vuoksi, että ei kai me taas voida muuttaa, mutta sydän veti tänne, muistelee Siren. 

Lopulta perhe muutti vanhan koulurakennuksen yläkertaan ja remontoi alakertaan tilat suklaakahvilalle, Ihanalle puodille sekä bed and breakfast -toiminnalle. 

– Aluksi ajattelimme, että Petri voi hyvin ajaa Porvooseen töihin, mutta käytännössä idea osoittautui mahdottomaksi. Viime vuoden heinäkuussa Petri ei ehtinyt kertaakaan käydä kotona ja sen jälkeen päätimme siirtää tuotannon tänne. Avasimme kuitenkin sattumalta suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sirén muistelee. 

Se oikea paikka oli Halikossa moottorien varrella sijaitseva Design Hill, jonka yrittäjä Tony Pelander oli juuri laajentamassa tiloja ja tarjosi heille paikkaa uudistuvasta Design Hillistä.

– Ajoimme kotiin ja mietimme asiaa matkan ajan. Tästä kotipihasta sitten jo soitimme, että tartumme tarjoukseen. 

Nyt Design Hillissä on upea 70-neliöinen suklaastudio ja myymälä. Yrityksen koko tuotanto siirrettiin sinne kevään 2021 aikana, joten nyt koti ja tuotantotilat ovat saman kunnan sisällä, mutta Mathildedalissa oleva talo sai jäädä ennalleen. 

– Ratkaisu oli hyvä jo senkin vuoksi, että ei tämä vanha rakennus olisi pidemmän päälle kestänyt sellaista tilojen käyttöä.

Design Hillin uuteen toimipisteeseen palkattiin kolme uutta kondiittoria ja yksi muutti yrityksen mukana Porvoosta. Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi suklaakauppa ja Ihana Puoti. 

Design Hillin suklaastudiossa toteutuu myös yrityksen pitkäaikainen haave: nyt asiakkaat näkevät lasin läpi, miten suklaata valmistetaan käsityönä. Näytöstilojen rakentamiseen on haettu tukea maaseuturahastosta. 

Maitosuklaata, valkosuklaata, rubiinisuklaata… Jokaiselle oman maun mukaan!

Uudistukset jatkuvat

Koronavuosi on tuonut mukanaan mahdollisuuden tarkastella yritystoiminnan suuntaa. Jo seitsemän vuotta toiminnassa ollut verkkokauppa on koronan myötä saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle ja Mathildedalinkin toimipistettä kehitetään.

– Päätimme lopettaa bed and breakfast -toiminnan ja laajentaa Ihanaa Puotia ja suklaakahvilaa entisiin majoitushuoneisiin. Tällä tavoin voimme olla auki ympäri vuoden ja minulle jää paremmin aikaa päätuotteemme markkinointiin, kertoo Sirén. 

Talviaikaan ovet ovat auki perjantaista sunnuntaihin ja ainakin viime talvi oli Mathildedalissa vilkas, sillä hyvä lumitilanne toi paljon laskettelijoita naapuriin Meri-Teijolle. Monet vanhemmat jättivät perheen nuoret rinteeseen ja tulivat itse siksi aikaa tutustumaan Mathildedaliin. 

Ensi kesänä suklaakahvilassa on sisällä jo 40 asiakaspaikkaa ja puutarhassa vähintään saman verran. Suklaaherkkujen lisäksi kahvilasta saa lounasaikaan keittoja, salaatteja ja  leipiä.

– Etsimme myös koko ajan uusia jälleenmyyjiä. Tässä ajassa ei enää haluta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, Sirén toteaa. 

Ihana Puotiin Nina Sirén tuo itse ulkomailta esimerkiksi saippuoita ja lisäksi myynnissä on muun muassa kotimaista käsityötä.

Praliinit, kakut ja keksit kärkenä

PetriS Chocolate on tunnettu ennen kaikkea praliineistaan: pienistä pyöreistä suklaakonvehdeista, joissa on ohut kuori ja paljon täytettä. Suomalaisten asiakkaiden suosikkimaku on paahdettu valkosuklaa, jota taas ei muualla Euroopassa syödä juuri lainkaan. Nina Sirén itse valitsee praliininsa mauksi mieluiten vadelmaa, veriappelsiinia tai sitruunaa. 

– Niissä on ihana hapokkuus ja aromikkuus. Meidän suklaat eivät muutenkaan ole ollenkaan niin makeita kuin vaikka belgialaiset. 

Yhden praliinin hinta on 1,60 euroa ja työvaiheita sen valmistukseen saattaa olla seitsemän: suklaan valaminen, täyttäminen, jähmettyminen, sulkeminen ja mahdollisen värin suihkutus kolmeen kertaan. Tällä hetkellä värit ovat vallalla suklaatrendeissä. Kirkkaat värit yhdistettynä luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoittaa sitä, että työvaiheita tulee lisää, kun värit pitää suihkuttaa moneen kertaan. 

Praliinien lisäksi valikoimassa on suklaakakkuja, -keksejä ja esimerkiksi suklaalla päällystettyjä pähkinöitä. Valikoimassa pysyviä tuotteita on jo yli sata ja lisäksi kymmeniä kunkin sesongin mukaisia kausituotteita. Joulu on suklaan suurin sesonki, sen jälkeen tulee pääsiäinen.

– Petri tekee parhaillaan uutta reseptiikka, jonka avulla meidän kaikki tuotteemme ovat pian gluteenittomia. Suurin osa on jo nyt, mutta kekseihin vaihdetaan vielä salolainen härkäpapujauho!

Kaikki tuotteet on suunniteltu eettisyys, paras mahdollinen laatu, käsityöläisyys ja luonnonmukaisuus edellä. Kaakaopapuja ei Suomessa kasva, mutta muuten yritys pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon kotimaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Suklaata tulee useammasta maasta – aina grand cru -laatua. Madagaskarilta tulee marjaisimmat maut ja Venetsuelasta pehmeimmät. Alkuperämaan sijaan makuun vaikuttavat kuitenkin enemmän kasvuolosuhteet ja käsittely. 

Suomalaisuus tulee esiin muun muassa marjojen käytössä, mutta muuten PetriS Chocolate luottaa ranskalaiseen suklaaperinteeseen. Koneistukset taas on ostettu Italiasta. 

– Euroopassa suklaapuodit kaatuvat nyt koronan vuoksi saappaat jalassa, mutta täällä tilanne on onneksi parempi. Suklaata ollaan saatu koko ajan normaalisti, mutta esimerkiksi pakkauksia ei meinattu syksyllä löytää, Sirén sanoo. 

Kuvassa praliineja ja Mendiants-suklaakiekko, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä, pähkinää, marjoja ja suolaa. Mendiants on ranskaa ja tarkoittaa kerjäläisiä – tuote vastaa samaan tarpeeseen kuin Suomessa köyhät ritarit.

100-vuotias koulutalo kiinnostaa

Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921. Syksyllä on luvassa siis talon 100-vuotisjuhlat. 

– Haaveilen isoista puutarhajuhlista, mutta emme ole vielä suunnitelleet oikeastaan mitään, kun emme tiedä tulevan kesän koronarajoituksista. Juhlien suunnitteluun voisi pyytää myös kyläläisiä mukaan. Täällä on paljon asukkaita, jotka ovat aikanaan käyneet koulua tässä talossa, Sirén kertoo. 

Koulutoiminta loppui talossa 60-luvulla. Sen jälkeen talossa on pidetty vanhainkotia ja sen jälkeen pyöritetty majoitus- ja kahvilatoimintaa. 

Ilmakuva rakennuksesta.
Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921.

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan!

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

 

Kesällä 2020 valmistuneen Mathildedalin Keskuspuiston saama asiakaspalaute on ollut 100-prosenttisesti positiivista. Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä. 

Mathildedalissa on ollut jo pitkään vahva tenniskulttuuri. Uuden Keskuspuiston puistovastaava Sami Huiko on kuullut, että samalla paikalla Tullintien varressa olisi 80-luvulla ollut jopa kuusi kenttää. Ne kuitenkin pääsivät vuosien saatossa rapistumaan. 

– Monta vuotta yritimme pienellä porukalla pitää viimeistä kenttää kunnossa talkoovoimin, mutta kun sekin meni pelikelvottomaksi, aloimme miettiä uusien kenttien rakentamista.

Ajatus oli ensin tehdä kaksi kenttää, mutta alueen omistaja ei halunnut myydä vain pientä siivua, vaan tarjosi isompaa aluetta. 

– Keksimme heti, että padel-kenttä sopii tenniskenttien viereen ja sitten yksi porukasta muisti nähneensä Ahvenanmaalla Adventure Golfin, jossa oli pelaajia jonoksi asti, Huiko kertoo projekti alkuvaiheista. 

Kun konsepti ja osakkaat oli saatu kasaan, hankkeelle haettiin tukea maaseuturahastosta. Ely-keskus myönsi 20 prosentin tuen Adventure Golfille ja palvelurakennukselle, mutta padel- ja tenniskentät osakkaat rakensivat omalla kustannuksellaan. Hankkeella on ollut alueelle myös työllistävä vaikutus. 

– Minä toimin puistovastaavana ja lisäksi meille tulee kourallinen paikallisia nuoria kesätöihin, Huiko kertoo. 

Pelien lomassa palvelurakennuksen terassilla voi nauttia vaikka kahvit, jäätelöt tai hodarit. 

Puistovastaava Sami Huiko ja puistoon tulevat kesätyötekijät opastavat tarvittaessa lajien ja niiden sääntöjen pariin.

Adventure Golf sopii koko perheelle

Adventure Golf on yksi minigolfin brändi. Vastaavia kenttiä on Suomessa vain muutama. 

– Tässä on yhteensä 12 reikää. Radoilta löytyy kallistuksia, vesiesteitä, spiraaleja ja vaikka mitä. Adventure Golf on kuitenkin suunniteltu kaikenikäisille, joten pienetkin lapset voivat hyvin tulla pelaamaan. Viime kesänä kävikin paljon lapsiperheitä, Huiko kertoo. 

Aikuisen kierros maksaa 9 euroa ja lapsen 6 euroa. 

Adventure Golfissa on panostettu ratojen muotoihin ja maisemointiin. Näyttävistä esteistä huolimatta ihan pienetkin lapset voi ottaa mukaan puttailemaan.

Tenniskentät keräävät kehuja

Liikuntapuiston tenniskentät ovat keränneet kehuja jopa tenniksen entisiltä ammattilaisilta. 

– Yleensä tenniksessä massakenttiä pidetään parhaina. Täällä on sellaiset hiekkanurmikentät, jotka ovat niin lähellä massakentän tuntumaa kuin mahdollista, mutta huoltaminen ja hoitaminen on huomattavasti helpompaa. Tästä menee sadevesikin suoraan läpi. Viime kesänä kaikki kehuivat kenttää vilpittömästi, Huiko kertoo. 

Kenttien alustat sopivat kaikentasoisille pelaajille ja 80-luvun kenttiin nähden tenniskentät ovat nyt toisin päin, jotta aurinko ei paista pelaajien silmiin. 

Ilmakuva tenniskentistä.
Tenniskenttien alustana on Edel Advantage Red Court -hiekkanurmikenttä, jonka tuntuma on hyvin lähellä massakenttää. Kentän nopeusluokitus on ITF 1.

Padel on hauska ja sosiaalinen nelinpeli

Padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja kevyemmät – ja kenttää ympäröiviä seiniä pystyy hyödyntämään pelissä.

– Padel on vähän helpompaa kuin tennis, ja toisaalta myös sosiaalisempaa. Tässä käy välillä iso porukka parikymppisiä kolleja, jotka vaihtelevat pelivuoroja popin soidessa. Teinit käyvät paljon pelaamassa keskenään ja aikuiset pelaavat usein pienempien lasten kanssa, Huiko kertoo ensimmäisen kesän perusteella. 

Keskuspuistossa on valmiina pohja toisellekin padel-kentälle, jos näyttää, että yksi kenttä ei riitä. Tällä hetkellä padel on kovassa suosiossa koko Euroopassa. 

Ympäri Eurooppaa suosiotaan koko ajan kasvattava padel sopii koko perheelle. Nelinpelinä pelattava padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja padelissa voi hyödyntää myös kenttää ympäröivät seinät.

Hauskanpitoa matalalla kynnyksellä

Mathildedalista ei haluta tehdä huipputenniksen tukikohtaa, vaan päinvastoin matalan kynnyksen paikka pelailla ja pitää hauskaa. Omia välineitä ei tarvita ja avointen ovien päivillä yritetään madaltaa kynnystä kokeilulle entisestään. Työntekijät opastavat tarvittaessa lajien pariin ja kertaavat säännöt. 

– Olemme suunnitelleet myös alkeiskursseja erikseen lapsille ja naisille, Huiko kertoo tämän kesän suunnitelmista. 

Eniten kiitosta Keskuspuistosta on satanut sellaisilta perheiltä, joissa on 10–15-vuotiaita lapsia. 

 

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin suklaakahvila uudistuu

PetriS Chocolate uskoo kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä 2021 siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee.

Varsinais-Suomea kehitettiin maaseutuohjelman kautta 65,8 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020

 

Maaseutuohjelman avulla tuettiin maaseudun kehittämistä Varsinais-Suomessa vuosina 2014–2020 yhteensä 65,8 miljoonalla eurolla! 

Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Varsinais-Suomessa maaseuturahaston tukea myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Vuosina 2014–2020 Ely-keskuksen kautta maaseuturahaston tukia ohjattiin maakuntaan 48,6 miljoonaa euroa ja Leader-ryhmien kautta 17,2 miljoonaa euroa. Yhteensä maaseutuohjelman kautta ollaan siis kehitetty Varsinais-Suomen maaseutua 65,8 miljoonalla eurolla. Tuo raha on jakautunut  yhteensä 936 eri hankkeeseen: 470 yleishyödylliseen hankkeeseen ja 466 yritystukeen. 

Maaseuturahaston tuki kannustaa investoimaan ja talkoilemaan

Maaseuturahaston tuella katetaan aina vain osa hankkeen kustannuksista. Leader-ryhmät ovat laskeneet, että heidän tukemiensa hankkeiden ja yritystukien omarahoitusosuus oli 11,6 miljoonaa euroa. Leader-hankkeiden myötä maakuntaan on siis investoitu yhteensä 28,8 miljoonaa euroa. 

Ely-keskuksen myöntämien yritystukien omarahoitusosuus on jopa 108 miljoonaa euroa. 

Rahallisen avun lisäksi erityisesti yritystuilla on toinenkin positiivinen vaikutus: Kun asiantuntijat arvioivat investoinnin niin kannattavaksi, että sille voidaan myöntää tukea, myös yrittäjä itse saa rohkeutta omarahoitusosuuden kattamiseen ja perusteellisen selvityksen investoinnin hyödyistä esimerkiksi lainahakemusta varten. 

Yleishyödyllisissä hankkeissa maaseuturahaston tuki taas kannustaa tekemään talkoita, sillä omarahoitusosuutta pystyy kattamaan myös talkootyöllä. Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 100 000 tuntia talkoita.

Työ paremman maaseudun hyväksi jatkuu!

Työ maaseudun kehittämiseksi jatkuu edelleen. Uutta ohjelmakautta valmistellaan alkavaksi vuonna 2023. Siihen asti toimitaan vielä ohjelmakauden 2014–2020 säädöksillä, mutta uusilla varoilla. 

Varsinais-Suomen Ely-keskus on saanut kuluvalle vuodelle 5,12 miljoonan euron myöntövaltuuden maaseutuohjelman hanke- ja yritystukiin. Leader-ryhmät jakavat Varsinais-Suomeen tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:sta odotellaan parhaillaan elpymisvaroja, joita on varattu maaseudun kehittämistarpeisiin valtakunnallisesti yhteensä 50 miljoonaa euroa. Rahoitusvaroja ei jaeta alueittain, vaan tarveperusteisesti. On siis hakijoiden aktiivisuudesta kiinni, miten varat jakautuvat maakuntien välillä.

Maaseutuohjelmasta tukea yritysten perustamiseen ja investointeihin!

 

Varsinais-Suomen Ely-keskus on saanut kuluvalle vuodelle 5,12 miljoonan euron myöntyövaltuuden Maaseutuohjelman hanke- ja yritystukiin. Lisäksi elpymisvaroja odotellaan kesäksi, ja Leader-ryhmät myöntävät oman osuutensa tuista.

Varsinais-Suomen Ely-keskus on saanut tälle vuodelle 5,12 miljoonan euron myöntövaltuuden kohdennettavaksi maaseudun hanke- ja yritystukiin. Ely-keskuksen käyttämän kaupunki-maaseutuluokituksen perusteella Suomen pinta-alasta 95 % on maaseutua. Varsinais-Suomessa maaseutuyrityksiksi luetaan kaikki muut paitsi Turun ja Salon ydinkeskustassa sijaitsevat yritykset.

Tukia myönnetään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaisiin toimenpiteisiin. Uutta ohjelmakautta valmistellaan alkavaksi vuonna 2023. Siihen asti toimitaan vielä ohjelmakauden 2014–2020 säädöksillä. Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelmassa korostuu maaseudun elinkeinojen kilpailukyvyn parantaminen. 

Siirtymäkauden 2021–2022 myöntövaroista on tavoitteena käyttää kolmannes kehittämishankkeisiin ja kaksi kolmannesta yritystukiin. Yritystukimuotoja on kolme: perustamistuki, investointituki ja investoinnin toteutettavuustutkimus. Yritystuen suuruus on pääasiassa 20 % tai korotetusti korkeintaan 35 %. Lisäksi haettavissa on hankerahoituksen puolelle lukeutuva yritysryhmähanke, jossa tukitaso on 75 %

Maaseudun yritystuet tarjoavat siis mahdollisuuksia monenlaisille yrityksille – toiminnan aloittamiseen, kehittämiseen ja uudistamiseen. Tuilla tavoitellaan maaseudulle lisää elinvoimaa. Sama yritys voi saada tukea useammankin kerran, jos vain edellytykset täyttyvät. Tuki ei kuitenkaan saa vääristää kilpailua. 

Elpymisvaroja tulossa maaseudulle 50 miljoonaa euroa

Kesäksi on odotettavissa myös niin sanottuja elpymisvaroja, joita on varattu maaseudun kehittämistarpeisiin valtakunnallisesti yhteensä 50 miljoonaa euroa. Rahoitusvaroja ei jaeta alueittain, vaan tarveperusteisesti. On siis hakijoiden aktiivisuudesta kiinni, miten varat jakautuvat maakuntien välillä.

Elpymisvaroista voidaan tukea esimerkiksi bio- ja kiertotalouden hankkeita sekä mahdollisesti laajakaistainvestointeja, joita ei olla pystytty tähän mennessä tukemaan Varsinais-Suomessa. 

Leader-ryhmät yhteistyössä

Ely-keskuksen lisäksi maaseudun hanke- ja yritystukia myöntävät paikalliset Leader-ryhmät. Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Ryhmät rahoittavat monipuolisesti elinkeinojen, palvelujen ja kylien kehittämistä omilla maaseutualueillaan. Vuosina 2021–2022 ne tulevat jakamaan maaseudun kehittämiseen Varsinais-Suomessa yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Myöntövaltuudesta 45 % on käytettävissä tänä vuonna ja 55 % ensi vuonna. 

Maaseutuohjelman hanke- ja yritystuet ovat haettavissa ympäri vuoden Hyrrä-järjestelmän kautta. Ennen hakemuksen jättämistä kannattaa olla yhteydessä joko Ely-keskuksen tai oman alueensa Leader-ryhmän hankeneuvojiin. Ely-keskus tekee päätöksiä valintajaksoittain ja Leader-ryhmät yleensä kuukausittain. 

Leader-ryhmien tukemat hankkeet voivat olla 10 000 – 180 000 euron suuruisia. Sitä suuremmat hankkeet haetaan Ely-keskuksesta. 

 

Ely-keskuksen yritystukien tulevat valintajaksot:

  • 1.3. – 30.4.2021
  • 1.5. – 31.7.2021
  • 1.8. – 31.10.2021
  • 1.11. – 31.1.2022

Lisätiedot yritystukien myöntämisestä:

  • Sirkka Rantala, yritysasiantuntija puh. 0295 022 742
  • Mia Vienne, yritysasiantuntija puh. 0295 022 756
  • Markku Alm, yritys- ja energia-asiantuntija puh. 0295 022 542

 

 

 

Kuvat: ©maaseutuverkosto

Uskomaton yritystarina: Valtterin Pajalla tehdään kaikki itse

 

Salolainen 25-vuotias yrittäjä Valtteri Vainio rakensi 500 neliön pajarakennuksen kasvattaakseen liiketoimintaansa. Kuten kaikki hänen yritystoiminnassaan, uusi paja nousi pihaan omin voimin, itse kaadetuista puista. Tänä vuonna hän ennakoi liikevaihdon rikkovan 100 000 euron rajapyykin. 

Kun Salon Raatalassa kasvanut Valtteri Vainio oppi kävelemään, hän sai vasaran käteensä. Kaikenlaisesta rakentelusta ja tekniikasta kiinnostunut poika suunnitteli ensimmäisen mönkijän peräkärryn jo seitsemännellä luokalla, ja lukiolaisena hän kehitteli siihen sähköisen kippausmekanismin. Nuvax-peräkärryt ovat nykyäänkin hänen yrityksensä ykköstuote, mutta lisäksi Raatalasta lähtee maailmalle paljon muitakin tuotteita, muun muassa erilaisia tutkimuslaitteita ja niiden osia. 

Vuonna 2016 Valtteri Vainio perusti oman yrityksen: Valtterin Paja Oy:n. 

– Olin lukion jälkeen vuoden 2015 armeijassa ja siellä sisuunnuin sen verran, että perustin oman yrityksen. Ensimmäisen puoli vuotta sorvasin kaikenlaisia raskaan kaluston varaosia ja seuraavana syksynä aloitin konetekniikan diplomi-insinöörin opinnot Aalto-yliopistossa, Vainio kertoo. 

Mönkijän peräkärryjä hän on tehnyt vuosittain yhden sarjan ja lisäksi monenlaista muutakin hommaa. 

– Tässä on peltoa viljelyksessä ja lisäksi metsää, josta tehdään klapeja. Ja on minulla kaivinkonekin. Sillä olin esimerkiksi viime kesänä tekemässä kaivuu-urakkaa Turussa, yrittäjä listaa. 

Lisäksi hän on juuri perustanut opiskelukavereidensa kanssa uuden osakeyhtiön, joka keskittyy koneensuunnitteluun ja kaupalliseen tuotekehitykseen.

25-vuotias Valtteri Vainio on ehtinyt toimia yrittäjänä jo neljä vuotta, vaikka valmistuu yliopistosta vasta ensi vuoden puolella. Kuvassa hänen yrityksensä ykköstuote, eli mönkijän peräkärry.

Uusi tuotantorakennus Ely-keskuksen tuella

Tänä syksynä Valtterin Paja pääsi muuttamaan uusiin tiloihin, kun pihaan valmistui 500 neliön tuotantorakennus. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 111 000 euroa, ja pajan lisäksi siihen sisältyi konehankintoja. 

– Jos samanlaisen hallin olisi tilannut rakennusliikkeeltä, se olisi maksanut 200 000 – 300 000 euroa, Vainio arvioi. 

– Tämä on tehty 90-prosenttisesti oman metsän puista, jotka olen itse kaatanut. Äiti on ajanut rakennuksen alle kuorma-auton kanssa miljoona kiloa kiveä ja muuta maa-ainesta.  Lisäksi täällä oli timpuri apuna rungon pystytystöissä. Ulkopuolelta tilasin oikeastaan vain lattian valutyön ja sisämaalauksen, Vainio kertoo. 

Sisälle astuessaan alaa tuntevat ovat hämmästyneet. Vitivalkoiset seinät, kiiltävä epoksilattia ja tummanharmaat koneet ovat tehneet vaikutuksen. 

– Vaikka koneiden samanvärisyys on vain visuaalinen seikka, niin se on tällä alalla niin harvinaista, että kiinnittää kyllä kaikkien huomion, Vainio hymyilee. 

Idea yhtenäisestä värimaailmasta lähti tarpeesta. 

– Nämä koneet olivat kaikki niin suttuisia, että ne oli oikeastaan pakko maalata, hän naurahtaa. 

Kaikki koneet on joko tehty alusta asti itse tai ostettu rikkinäisinä ja korjattu. Sorvi on tehty Neuvostoliitossa 80-luvulla, pystykarainen CNC-jyrsin on ostettu vakuutusyhtiöltä sen vahingoiduttua kuljetuksessa, robotti taas oli osiin purettuna odottamassa sulatusta Salon ammattikoululla, kun Vainio bongasi sen. Vanhoja ja rikkinäisiä koneita saa satasilla, mutta niiden kunnostamiseen kuluu usein tuhansia euroja. Silti säästö on helposti kymmenkertainen, jos vertaa uuden vastaavan hintaan. 

Vainio sai uuden hallin rakentamiseen Ely-keskukselta investointituen vuonna 2018. 

– Ely-keskuksesta ihmeteltiin, miten rakentaminen voi näin kauan kestää, mutta kun tekee omin voimin, niin kyllä se ottaa aikaa. Lisäksi yrityksen työtilanne on ollut huomattavasti ennakoitua parempi ja koulussakin on pitänyt käydä, Vainio toteaa. 

Hän valmistuu keväällä konetekniikan diplomi-insinööriksi täysin aikataulussa, vaikka on koko ajan pyörittänyt opintojen rinnalla yritystoimintaa. 

Kun uusi halli tulee kuntoon, onkin aika siivota ja remontoida vanha halli. Tilan vanhimman rakennuksen hänen isopappansa rakensi jo heti sotien jälkeen. 

– Sinne olen ajatellut jossain vaiheessa rakentaa loft-tyyppistä toimistotilaa, Vainio kertoo. 

Valtterin Pajan uusi tuotantorakennus valmistui tänä syksynä. Koneet on juuri saatu sisälle, mutta ulkopinnat on vielä maalaamatta. 6,5 metriä leveistä ovista mahtuu tuomaan 6-metristä tankoterästä sisään vaikka poikittain.

Vainio luottaa tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon

Valtterin Paja on täynnä hänen itse tekemiään ja korjaamiaan koneita sekä niihin osia vaihtavia robotteja. Viime keväänä hän kävi hakemassa projektejaan varten kaksi kuorma-autollista varaosia. Moni varmasti ihmettelee, miten 25-vuotias saa vuosikymmeniä vanhat koneet toimimaan ja tuottamaan. 

– Vanhempanikin jaksoivat ihmetellä sitä monta vuotta, kun olen pienestä asti korjannut kaikenlaista pyörillä liikkuvaa oman talouden ja maatalouden kalustoa. Yleensä haarukoin ongelmaan ratkaisua niin kauan, että se tuntuu hyvältä. Harvoin on mitään mennyt syteen. Yleensä luotan tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon, hän vastaa hämmästelyyn. 

Opiskeluprojektina hän teki viimeksi kavereidensa kanssa yhdelle yritykselle koneen betonielementtien kääntämiseen. 

– Se on 12 metriä pitkä, 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Se painaa 10 tonnia ja maksaa 100 000 euroa. Se oli suurin kone, mitä koneensuunnittelun laitoksella on tehty ja nyt se lähtee jo työmaalle urakoimaan, kertoo Vainio, joka oli päävastuussa sekä koneen suunnittelusta että valmistavista töistä.

Sama porukka perusti juuri osakeyhtiön. 

– Jos tämä uusi yhtiö suunnittelee lisää laitteita, niin minun oma yritykseni voisi vaikka rakentaa niitä, Vainio suunnittelee tulevaisuutta.

– Parasta olisi, jos saisin jonkun säännöllisen tilauksen. Silloin ei olisi niin suuri riski palkata työntekijää. Ja tästäkin solusta tulee sellainen syömähammas, että se voi pian toimia täysin itsenäisesti, hän lisää esitellen pajansa aarteita.

 

Janica Vilen

Kotipellon puutarhassa kasvaa varsinainen makujen ilotulitus!

 

Yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia Mynämäellä ja Nousiaisissa kasvattava Mimis Kotipellon puutarha on lyönyt läpi jo koko Suomessa ja seitsemässä muussa maassa. Enää heidän tuotteillaan ei vain koristella ja viimeistellä annoksia, vaan kokit ovat alkaneet rakentaa annoksia niin, että versot ovat keskiössä.

Köynnöskrassi, rukola ja sarviorvokki ovat Mimis Kotipellon puutarhan suosituimmat tuotteet. Yhteensä yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia on puutarhan valikoimissa jo sata. Näyttävät ja herkulliset tuotteet menevät kaupaksi ympäri Suomen, mutta myös ulkomailla. 

– Tuotteita on tilattu Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan, Viroon, Saksaan, Hong Kongiin ja Singaporeen, listaa Niko Honkanen, joka pyörittää puutarhaa yhdessä puolisonsa Sanna Honkasen kanssa. 

Lisäksi toiminnassa on mukana vielä puutarhan edellinenkin sukupolvi, eli Pirjo ja Tapio Mönkkönen. 

– Kaikki alkoi, kun he kyllästyivät kurkun viljelyyn ja halusivat kokeilla jotain muuta. Kurkkujen jälkeen täällä viljeltiin baby leaf -salaatteja kauppoihin. Sen jälkeen huomattiin, että tällaista tuotettahan ei ole ravintoloille ollenkaan, Niko Honkanen kertoo.

Orvokit ovat suosituimpien Mimis-tuotteiden joukossa vuodesta toiseen.
Pelargonia on näyttävä kukka esimerkiksi koristeluun.

Ympäristöä kunnioittaen

Kotipellon puutarhalla viljellään ympäristöä kunnioittaen. Lämmitys hoituu oman biopolttolaitoksen avulla ja tuotteet pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin rasioihin. Myös kastelujärjestelmä säästää ympäristöä.

– Tänne ei tule kunnan vettä ollenkaan. Keräämme kaiken sadeveden ja rinteiltä valuvan veden talteen ja lisäksi täällä on porakaivo. Kasteluvesi kiertää maan alla oleviin sammioihin ja seuraavalle kierrokselle siihen tulee aina muutama prosentti lisää uutta vettä sekaan, selittää Honkanen. 

Yrityksellä on 5 000 neliön kasvihuone Mynämäellä, johon se on saanut maatalouden investointitukea. Lisäksi Nousiaisissa on toinen 3 000 neliön kasvihuone, joka on tällä hetkellä koronan vuoksi suljettuna.

Oksaalista, eli ketunleipää kasvatetaan nyt pidemmällä varrella, joka sekin on varsin maukas.

Versot tutuiksi kokkikursseilla

Mynämäen toimipisteeseen on juuri valmistunut iso opetuskeittiö, jossa on ajatuksena alkaa järjestää ruokakursseja.

– Täällä voisi ammattilaisen opissa järjestää vaikka kakkukursseja, joissa voidaan käyttää meidän kukkia koristeluun, Honkanen ideoi. 

Suosituimmat kukat ovat tällä hetkellä orvokki, leimukukka ja pelargonia. 

– Kuivaamme kaikki hävikkikukat. Kuivakukkia on helppo tilata, kun ne säilyvät pimeässä vaikka kuinka kauan. Menekkiä olisi paljon enemmän kuin ehdimme kuivata, Honkanen kertoo. 

Lisäksi on suunniteltu tasting-iltoja, joissa pääsee maistamaan Mimis-tuotteita. Moni tuttu yrtti näyttää versona aivan eriltä, joten tuttuja makuja on hauska maistella uudessa muodossa. 

 

Testaa, tunnistatko kuvien kasvit!

(vastaukset kuvien jälkeen)

1.
2.
3.
4.
5.

 

  1. Punainen sinappi
  2. Lakritsiyrtti
  3. Vasabi
  4. Retiisi
  5. Kurkku

 

Janica Vilen

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.