Uskomaton yritystarina: Valtterin Pajalla tehdään kaikki itse

 

Salolainen 25-vuotias yrittäjä Valtteri Vainio rakensi 500 neliön pajarakennuksen kasvattaakseen liiketoimintaansa. Kuten kaikki hänen yritystoiminnassaan, uusi paja nousi pihaan omin voimin, itse kaadetuista puista. Tänä vuonna hän ennakoi liikevaihdon rikkovan 100 000 euron rajapyykin. 

Kun Salon Raatalassa kasvanut Valtteri Vainio oppi kävelemään, hän sai vasaran käteensä. Kaikenlaisesta rakentelusta ja tekniikasta kiinnostunut poika suunnitteli ensimmäisen mönkijän peräkärryn jo seitsemännellä luokalla, ja lukiolaisena hän kehitteli siihen sähköisen kippausmekanismin. Nuvax-peräkärryt ovat nykyäänkin hänen yrityksensä ykköstuote, mutta lisäksi Raatalasta lähtee maailmalle paljon muitakin tuotteita, muun muassa erilaisia tutkimuslaitteita ja niiden osia. 

Vuonna 2016 Valtteri Vainio perusti oman yrityksen: Valtterin Paja Oy:n. 

– Olin lukion jälkeen vuoden 2015 armeijassa ja siellä sisuunnuin sen verran, että perustin oman yrityksen. Ensimmäisen puoli vuotta sorvasin kaikenlaisia raskaan kaluston varaosia ja seuraavana syksynä aloitin konetekniikan diplomi-insinöörin opinnot Aalto-yliopistossa, Vainio kertoo. 

Mönkijän peräkärryjä hän on tehnyt vuosittain yhden sarjan ja lisäksi monenlaista muutakin hommaa. 

– Tässä on peltoa viljelyksessä ja lisäksi metsää, josta tehdään klapeja. Ja on minulla kaivinkonekin. Sillä olin esimerkiksi viime kesänä tekemässä kaivuu-urakkaa Turussa, yrittäjä listaa. 

Lisäksi hän on juuri perustanut opiskelukavereidensa kanssa uuden osakeyhtiön, joka keskittyy koneensuunnitteluun ja kaupalliseen tuotekehitykseen.

25-vuotias Valtteri Vainio on ehtinyt toimia yrittäjänä jo neljä vuotta, vaikka valmistuu yliopistosta vasta ensi vuoden puolella. Kuvassa hänen yrityksensä ykköstuote, eli mönkijän peräkärry.

Uusi tuotantorakennus Ely-keskuksen tuella

Tänä syksynä Valtterin Paja pääsi muuttamaan uusiin tiloihin, kun pihaan valmistui 500 neliön tuotantorakennus. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 111 000 euroa, ja pajan lisäksi siihen sisältyi konehankintoja. 

– Jos samanlaisen hallin olisi tilannut rakennusliikkeeltä, se olisi maksanut 200 000 – 300 000 euroa, Vainio arvioi. 

– Tämä on tehty 90-prosenttisesti oman metsän puista, jotka olen itse kaatanut. Äiti on ajanut rakennuksen alle kuorma-auton kanssa miljoona kiloa kiveä ja muuta maa-ainesta.  Lisäksi täällä oli timpuri apuna rungon pystytystöissä. Ulkopuolelta tilasin oikeastaan vain lattian valutyön ja sisämaalauksen, Vainio kertoo. 

Sisälle astuessaan alaa tuntevat ovat hämmästyneet. Vitivalkoiset seinät, kiiltävä epoksilattia ja tummanharmaat koneet ovat tehneet vaikutuksen. 

– Vaikka koneiden samanvärisyys on vain visuaalinen seikka, niin se on tällä alalla niin harvinaista, että kiinnittää kyllä kaikkien huomion, Vainio hymyilee. 

Idea yhtenäisestä värimaailmasta lähti tarpeesta. 

– Nämä koneet olivat kaikki niin suttuisia, että ne oli oikeastaan pakko maalata, hän naurahtaa. 

Kaikki koneet on joko tehty alusta asti itse tai ostettu rikkinäisinä ja korjattu. Sorvi on tehty Neuvostoliitossa 80-luvulla, pystykarainen CNC-jyrsin on ostettu vakuutusyhtiöltä sen vahingoiduttua kuljetuksessa, robotti taas oli osiin purettuna odottamassa sulatusta Salon ammattikoululla, kun Vainio bongasi sen. Vanhoja ja rikkinäisiä koneita saa satasilla, mutta niiden kunnostamiseen kuluu usein tuhansia euroja. Silti säästö on helposti kymmenkertainen, jos vertaa uuden vastaavan hintaan. 

Vainio sai uuden hallin rakentamiseen Ely-keskukselta investointituen vuonna 2018. 

– Ely-keskuksesta ihmeteltiin, miten rakentaminen voi näin kauan kestää, mutta kun tekee omin voimin, niin kyllä se ottaa aikaa. Lisäksi yrityksen työtilanne on ollut huomattavasti ennakoitua parempi ja koulussakin on pitänyt käydä, Vainio toteaa. 

Hän valmistuu keväällä konetekniikan diplomi-insinööriksi täysin aikataulussa, vaikka on koko ajan pyörittänyt opintojen rinnalla yritystoimintaa. 

Kun uusi halli tulee kuntoon, onkin aika siivota ja remontoida vanha halli. Tilan vanhimman rakennuksen hänen isopappansa rakensi jo heti sotien jälkeen. 

– Sinne olen ajatellut jossain vaiheessa rakentaa loft-tyyppistä toimistotilaa, Vainio kertoo. 

Valtterin Pajan uusi tuotantorakennus valmistui tänä syksynä. Koneet on juuri saatu sisälle, mutta ulkopinnat on vielä maalaamatta. 6,5 metriä leveistä ovista mahtuu tuomaan 6-metristä tankoterästä sisään vaikka poikittain.

Vainio luottaa tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon

Valtterin Paja on täynnä hänen itse tekemiään ja korjaamiaan koneita sekä niihin osia vaihtavia robotteja. Viime keväänä hän kävi hakemassa projektejaan varten kaksi kuorma-autollista varaosia. Moni varmasti ihmettelee, miten 25-vuotias saa vuosikymmeniä vanhat koneet toimimaan ja tuottamaan. 

– Vanhempanikin jaksoivat ihmetellä sitä monta vuotta, kun olen pienestä asti korjannut kaikenlaista pyörillä liikkuvaa oman talouden ja maatalouden kalustoa. Yleensä haarukoin ongelmaan ratkaisua niin kauan, että se tuntuu hyvältä. Harvoin on mitään mennyt syteen. Yleensä luotan tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon, hän vastaa hämmästelyyn. 

Opiskeluprojektina hän teki viimeksi kavereidensa kanssa yhdelle yritykselle koneen betonielementtien kääntämiseen. 

– Se on 12 metriä pitkä, 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Se painaa 10 tonnia ja maksaa 100 000 euroa. Se oli suurin kone, mitä koneensuunnittelun laitoksella on tehty ja nyt se lähtee jo työmaalle urakoimaan, kertoo Vainio, joka oli päävastuussa sekä koneen suunnittelusta että valmistavista töistä.

Sama porukka perusti juuri osakeyhtiön. 

– Jos tämä uusi yhtiö suunnittelee lisää laitteita, niin minun oma yritykseni voisi vaikka rakentaa niitä, Vainio suunnittelee tulevaisuutta.

– Parasta olisi, jos saisin jonkun säännöllisen tilauksen. Silloin ei olisi niin suuri riski palkata työntekijää. Ja tästäkin solusta tulee sellainen syömähammas, että se voi pian toimia täysin itsenäisesti, hän lisää esitellen pajansa aarteita.

 

Janica Vilen

Kotipellon puutarhassa kasvaa varsinainen makujen ilotulitus!

 

Yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia Mynämäellä ja Nousiaisissa kasvattava Mimis Kotipellon puutarha on lyönyt läpi jo koko Suomessa ja seitsemässä muussa maassa. Enää heidän tuotteillaan ei vain koristella ja viimeistellä annoksia, vaan kokit ovat alkaneet rakentaa annoksia niin, että versot ovat keskiössä.

Köynnöskrassi, rukola ja sarviorvokki ovat Mimis Kotipellon puutarhan suosituimmat tuotteet. Yhteensä yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia on puutarhan valikoimissa jo sata. Näyttävät ja herkulliset tuotteet menevät kaupaksi ympäri Suomen, mutta myös ulkomailla. 

– Tuotteita on tilattu Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan, Viroon, Saksaan, Hong Kongiin ja Singaporeen, listaa Niko Honkanen, joka pyörittää puutarhaa yhdessä puolisonsa Sanna Honkasen kanssa. 

Lisäksi toiminnassa on mukana vielä puutarhan edellinenkin sukupolvi, eli Pirjo ja Tapio Mönkkönen. 

– Kaikki alkoi, kun he kyllästyivät kurkun viljelyyn ja halusivat kokeilla jotain muuta. Kurkkujen jälkeen täällä viljeltiin baby leaf -salaatteja kauppoihin. Sen jälkeen huomattiin, että tällaista tuotettahan ei ole ravintoloille ollenkaan, Niko Honkanen kertoo.

Orvokit ovat suosituimpien Mimis-tuotteiden joukossa vuodesta toiseen.
Pelargonia on näyttävä kukka esimerkiksi koristeluun.

Ympäristöä kunnioittaen

Kotipellon puutarhalla viljellään ympäristöä kunnioittaen. Lämmitys hoituu oman biopolttolaitoksen avulla ja tuotteet pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin rasioihin. Myös kastelujärjestelmä säästää ympäristöä.

– Tänne ei tule kunnan vettä ollenkaan. Keräämme kaiken sadeveden ja rinteiltä valuvan veden talteen ja lisäksi täällä on porakaivo. Kasteluvesi kiertää maan alla oleviin sammioihin ja seuraavalle kierrokselle siihen tulee aina muutama prosentti lisää uutta vettä sekaan, selittää Honkanen. 

Yrityksellä on 5 000 neliön kasvihuone Mynämäellä, johon se on saanut maatalouden investointitukea. Lisäksi Nousiaisissa on toinen 3 000 neliön kasvihuone, joka on tällä hetkellä koronan vuoksi suljettuna.

Oksaalista, eli ketunleipää kasvatetaan nyt pidemmällä varrella, joka sekin on varsin maukas.

Versot tutuiksi kokkikursseilla

Mynämäen toimipisteeseen on juuri valmistunut iso opetuskeittiö, jossa on ajatuksena alkaa järjestää ruokakursseja.

– Täällä voisi ammattilaisen opissa järjestää vaikka kakkukursseja, joissa voidaan käyttää meidän kukkia koristeluun, Honkanen ideoi. 

Suosituimmat kukat ovat tällä hetkellä orvokki, leimukukka ja pelargonia. 

– Kuivaamme kaikki hävikkikukat. Kuivakukkia on helppo tilata, kun ne säilyvät pimeässä vaikka kuinka kauan. Menekkiä olisi paljon enemmän kuin ehdimme kuivata, Honkanen kertoo. 

Lisäksi on suunniteltu tasting-iltoja, joissa pääsee maistamaan Mimis-tuotteita. Moni tuttu yrtti näyttää versona aivan eriltä, joten tuttuja makuja on hauska maistella uudessa muodossa. 

 

Testaa, tunnistatko kuvien kasvit!

(vastaukset kuvien jälkeen)

1.
2.
3.
4.
5.

 

  1. Punainen sinappi
  2. Lakritsiyrtti
  3. Vasabi
  4. Retiisi
  5. Kurkku

 

Janica Vilen

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.