Vanha Varkaantie, Aurajokilaaksontie vai kenties Viljatie? Millä nimellä sinä kutsuisit tulevaa matkailutietä?

 

Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie. 

Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala. 

– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala. 

Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat. 

– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa. 

Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta. 

Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Nimikilpailu käynnissä

Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.

– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta. 

Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa. 

Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita. 

– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.

Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.

Kulltturiralli 30.8.

Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.

– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin. 

Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin. 

Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen. 

– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!

Lähtisitkö sinäkin Varkaantielle sunnuntaina 30.8.?

Aurajokilaakso haltuun

Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. 

– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.

Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi. 

Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. 

Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

“Tämä on minun sielunmaisemani!”

Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella. 

– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa. 

Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa. 

– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi. 

Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.

Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo. 

Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta. 

– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.

Janica Vilen

Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken. 

Pro Pöylijoki ry teki Jonkarin padon parissa 350 tuntia talkoita

 

Pöytyän läpi Aurajokeen virtaavaan Pöylijokeen tehtiin viime kesänä Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden avustuksella uusi pato, joka palvelee luontoa, kaloja, kulttuurihistoriaa, taloutta ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös virkistyskäyttöä, jota voisi nyt kehitellä yläjuoksulle. 

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Pöytyällä Juvan kylässä sijainneesta myllystä ovat jo vuodelta 1557. Vuoden 1800 myllytullitietojen mukaan Juvan mylly on ollut yksi Pöytyän suurimpia. Sukupolvi toisensa perään on varttunut ja viljellyt padotun Pöylijoen varrella. Myllyn rauniot ovat edelleen joen uomassa, vaikkakin aika lailla puskien peitossa. 

Viimeisin vuodelta 1963 ollut betonipato tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. Aikojen saatossa pato rapistui ja joki oli vaarassa kuivua pieneksi ojaksi. Lopulta jokivarren asukkaat päättivät, että pato on korjattava – vaikka sitten omin voimin. 

Leader Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry myönsi hankkeelle rahoituksen luonnon ja kulttuuriympäristön sekä joen varrelle sijoittuvan maa- ja karjatalouden suojelemiseksi. 

Jonkarin patoalueen arvokkain kohde on padon yläpuolella pääauman ja sivuauman väliin jäävä kalliotasanne, jonka väleistä löytyy pieniä ketolaikkuja ja muun muassa uhanalaisen ketunsaran kasvupaikka. Pari kilometriä alempana Pöylijoen vesi laskee Aurajokeen.

Koko kesä talkoissa

Kun hankerahoitus varmistui, talkoolaiset ryhtyivät töihin. Uutta betonia oli tarkoitus valaa vuonna 1963 rakennetun padon tueksi, mutta kaivuissa sen takaa löytyikin vielä vanhempi kivipato, jota pystyttiin myös hyödyntämään. 

– Kukaan ei tiedä, kuinka vanha se on, mutta luultavasti muutaman sataa vuotta se on siinä ollut. Lopulta teimme betonivahvistuksen aiempien patojen väliin ja säästimme näin paljon sementtiä, kertoo Jaakko Juva, Pro Pöylijoki ry:n puheenjohtaja. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Rakennusvaiheessa talkoolaiset löysivät mahdollisesti satoja vuosia vanhan kivipadon, jota pystyttiin hyödyntämään uuden padon rakentamisessa. Vuoden 1963 ja paljon sitä vanhemman padon väliin valettiin betonivahvistus.

Myllylle vesi on aikanaan juoksutettu sivuaumaa pitkin, joka on ollut ummessa jo pitkään. Samassa projektissa sivuauma kaivettiin auki ja siihen tehtiin pieni pato, jonka nousu on sen verran maltillinen, että siitä pystyisi nyt nousemaan vaikka lohi. Tähän mennessä paikalliset eivät ole kuitenkaan ruokakaloihin alueella törmänneet. 

Aiemmin padon säätöluukku on ollut pääaumassa, mutta hankkeen aikana se laitettiin sivuaumaan, josta sitä on helpompi käsitellä.

– Nyt veden pintaa pystyy laskemaan joessa alas, jos vaikka pitää joskus tehdä jotain huoltotoimenpiteitä, Juva kertoo. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Sivuauma oli ummessa pitkään. Nyt vesi pääsee kulkemaan taas sitäkin kautta.

Yhteensä talkootunteja kertyi 350.

– Parhaimmillaan meitä oli 20, mutta suurin osa töistä tehtiin aika pienellä porukalla. Koko kesä siihen meni, mutta nyt se on valmis, toteaa Juva ja antaa katseensa levätä virtaavassa vedessä.

Valmista tuli juuri oikealla hetkellä, elokuun alussa 2019. Seuraavalla viikolla alkoi kunnon rankkasateet, jotka olisivat siirtäneet projektin vuodella eteenpäin, jos pato ei olisi ollut valmis. 

Uhanalainen ketunsara kiittää

Jonkarin padolla kasvaa rauhoitettu ja erittäin uhanalainen ketunsara (Carex Vulpina), jota ei tavata alkuperäisenä missään muualla Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla ketunsaraa on, ja etelämpänä Euroopassa sitä kasvaa paljonkin.

– Ketunsara on kärsinyt pitkään alueen kuivuudesta. Suomen ympäristökeskus on hoitoniittänyt aluetta jo kauan sen pelastamiseksi. Toivottavasti uusi pato tuo sillekin paremmat kasvuolosuhteet, Jaakko Juva kommentoi. 

Vaatimattoman näköisen ketunsaran kesäkuussa aukeava kukinto on 3–7 senttiä pitkä ja väriltään tummanruskea. Loppukesästä tähkäsuomut ovat tummanpunertavia.

Ketunsaran lisäksi Pöylijoen alajuoksulla Raatikaisten kylässä kasvaa Aurajokilaakson ainoa Hetesara.

Vesi rajaa laidunalueita

Keväällä Pöylijoen vesi laskee padon yli valtoimenaan. Kuivina aikoina maisemallisesti arvokas jokiuoma taas on ollut vaarassa pusikoitua pieneksi ojaksi. 

Joki toimii paikallisten karjatilojen laidunalueiden rajana ja karjan juottopaikkana, joten sen kuivuminen olisi asettanut karjatilat uuden ongelman äärelle. Paikalliset maatalousyrittäjät puolestaan hyödyntävät jokea kastelussa. Siksi padon ennallistamisella oli myös suuret taloudelliset vaikutukset. 

Joki mahdollistaa myös palokunnalle sammutusveden oton.

Kaunis retkipaikka

Pato sijaitsee Juvan kylässä Jonkarin maatalousyhtymän mailla. Alue on vuokrattu Pro Pöylijoki -yhdistykselle padon hoitoa varten. Perille ei ole opasteita, mutta sinne johtaa pieni hiekkatie, joka lähtee Juvantieltä. 

– Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin. Jos sinne tekisi laiturin, niin yläjuoksulle voisi lähteä vaikka melomaan tai suppailemaan. Ja onhan tämä hieno paikka tulla vaikka ihan retkellekin, Jaakko Juva ideoi. 

Myös historiallinen Varkaantie, josta parhaillaan suunnitellaan matkailutietä, kulkee Pöylijoen ohi. Alue on todettu Ympäristöministeriössä valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. 

Linnuntietä parin kilometrin päässä Aurajoessa on puolestaan Haverin pato, joka kunnostettiin myös talkoilla kymmenisen vuotta sitten. Haverin padolta saatiin hyviä vinkkejä Jonkarin padon ennallistamiseen. 

Jaakko Juva: ”Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin.”

 

Pöylijoen Jonkarin padon ennallistaminen

Leader-tuki: 17 972,50 euroa

Yksityinen rahoitus:   1 552,50 euroa

Korvaus talkoista:   6 150,00 euroa

Kokonaiskustannus: 25 675,00 euroa

 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry on Leader-ryhmä, joka myöntää maaseuturahastosta tukea paikallisille maaseutua kehittäville hankkeille. Toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski Tl, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Liedosta Tarvasjoen alue.