Kolmen vuoden talkoot pelastivat Oripään Myllylähteen

 

Aikanaan Pohjoismaiden suurimmaksi luonnonlähteeksi mitattu Oripään Myllylähde oli kolmen hehtaarin vesialue, jonka virtaama oli 6 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Pahimmillaan virtaamaa ei ollut ollenkaan ja näytti jo siltä, että lähde muuttuu suoksi. Myllykylän kyläyhdistys ja Oripään kunta päättivät kuitenkin puuttua peliin.

Viimeiset kolme vuotta Myllykylän kyläyhdistys on tehnyt talkoita Myllylähteen parissa. Nyt lähteen pohja on ruopattu, ranta niitetty, vesikasvustoja poistettu ja puita kaadettu. Veden virtaama alkoi heti parantua ja nyt lähde tuottaa jo 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Alueen vanhat kasvit ja eläimet ovat palanneet ja uusiakin on tullut. 

– Tänä vuonna lähteellä ollaan nähty muun muassa harmaahaikara ja kurki. Joutsenella on täällä pesäkumpu, mutta lopulta se päätyi pesimään Hanhijokeen. Liito-oravatkin tulivat takaisin. Punakämmekkä ja maariankämmekkä kukkivat täällä koko heinäkuun ja mesimarjojakin löydettiin ensimmäisen kerran, Jukka Tähkiö listaa. 

Talvisin alueella voi seurata sorsien elämää ja hyvällä tuurilla pääsee katsomaan saukonkin leikkejä. 

– Vielä minulla olisi haaveena saada Myllykylään kattohaikara ja jokitaimen. Tammukkakanta kuoli Myllylähteeltä 20 vuotta sitten, ja nyt odotan sitä kaunista päivää, kun ne nousevat tänne takaisin, hän jatkaa.  

Myllylähdettä kiertävät pitkospuut on tehty alueelta kaadetuista puista. Reitti on lyhyt ja pitkospuut sen verran leveät, että niille uskaltaa hyvin lähteä lastenkin kanssa. Suoalue on kostea, joten pitkospuilta ei kannata poiketa.

Talkoisiin aktiivisesti osallistunut Tähkiö uskoo, että lähde meni huonoon kuntoon sen vuoksi, että Virttaanharjulta alettiin pumpata vettä Turkuun. 

– Silloin Myllylähteen virtaus romahti. Ja kun kylmän veden virtaus pieneni, veden lämpötila nousi, mikä alkoi aiheuttaa rehevöitymistä. Ja sitten tuli leväongelma, Tähkiö tiivistää.

– Muutamia vuosia sitten vedenotto Turkuun oli niin voimakasta, että lähteeseen tuli happikato, joka tappoi kalat, hän jatkaa. 

Talkoissa alueelta poistettiin satoja kuutiometrejä puita ja risukkoa. Tästä lähtien vesakot aiotaan poistaa joka vuosi, ettei lähde pääse rehevöitymään uudelleen. 

Lähteen veden pintaa pystyy nostamaan tai laskemaan rimojen avulla. Kuvassa Jukka Tähkiö. Tällä paikalla oli aikanaan Oripään suosittu mattojenpesupaikka.

Luonnon vuoksi

Myllylähteen ennallistaminen tehtiin Leader-hankkeena, jonka rahoitti Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Osana hanketta lähteen ympärille tehtiin pieni luontopolku, joka kulkee pitkospuita pitkin suoalueella. Siitä tuli hetkessä suosittu virkistysalue, jossa ihmiset ovat käyneet ihailemassa maisemia sekä uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Tällä hetkellä alue on täynnä makoisia karpaloita ja suon tuoksu on valloittava. 

Kesällä kävijöitä ihastuttivat myös lampaat, jotka tuotiin alueelle syömään, eli jatkamaan ihmisten aloittamaa työtä alueen kunnostamiseksi. Lisäksi kirkas vesi houkutteli ihmisiä uimaan. 

Talkoiden mahdollistama virkistyskäyttö on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä. Syy siihen, miksi kymmenet ihmiset jaksoivat tehdä satoja tunteja talkoita kolmen vuoden ajan, oli luonto. 

– Me olemme täällä nähneet läheltä, miten lähde on mennyt vuosi vuodelta huonompaan kuntoon ja olisi lopulta tuhoutunut, Tähkiö sanoo. 

– Onneksi hankkeen alkuun osui kaksi sellaista talvea, että pakkasta oli paljon ja lunta vähän. Alue oli niin hyvin jäätynyt, että pääsimme sinne traktoreilla ja mönkkäreillä. Jos kaikki olisi pitänyt tehdä käsin, kantaisimme risuja vieläkin, hän jatkaa. 

Tällä hetkellä Myllylähteen alue on täynnä karpaloita. Keväällä sama alue loistaa valkoisena valkovuokoista.

Lähes 50 000 euron hanke toteutettiin Jokivarsikumppaneiden myöntämällä maaseuturahaston tuella, mutta myös Oripään kunta oli hankkeessa isossa roolissa. 

– Saimme Virve Kosken hankkeen projektipäälliköksi hoitamaan rahoitukseen ja lupa-asioihin liittyviä töitä. Myllylähde on Natura-aluetta ja siksi lupaprosessi oli todella tarkka. Jos kaikki paperityö olisi ollut yhdistyksen vastuulla, niin koko homma olisi jäänyt hoitamatta, Tähkiö uskoo. 

Vaikka talkoita tehtiin paljon, ruoppaus kasvatti budjetin niin suureksi, että ilman Leader-tukea projekti olisi ollut mahdoton. Hyvästä yhteistyöstä saatiin loistavia tuloksia. Hankkeesta oli lähteen alueelle selkeä apu ja lisäksi veden virtaaman kasvu on tuonut lisää vettä myös Hanhijokeen, johon Myllylähteen vesi laskee. 

Oma lampi ja kylän yhteinen sauna

Henna Anttila (vas.), Tiia Virtanen ja Katri Lähde yllättyivät luontopolun vieraskirjan täyttymisestä. Myllylähteestä on kasvanut hetkessä varsin suosittu lähivirkistysalue.

Myllykylän kyläyhdistys on on aktiivinen porukka, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. Hallituksen puheenjohtaja Katri Lähde sekä hallituksen jäsenet Tiia Virtanen ja Henna Anttila kertovat, että Myllylähteen ennallistamisen lisäksi tekeillä on koko ajan paljon muutakin. 

Yhdistys rakensi itselleen saunarakennuksen alueelle vuonna 2000 ja kaivoi myöhemmin sen eteen lammen. 

– Lähteen vesi on niin kylmää, että halusimme uimista varten erillisen lammen. Se on yhdistetty putkella lähteeseen, eli vesi on kyllä lähteen vettä, mutta se pysyy aina muutaman asteen lämpimämpänä. Täällä saunotaan joka torstai ympäri vuoden. Ja viime vuonna valettiin betonista uudet rappuset, joiden alla kulkee lämpöputket. Niiden avulla reitti laiturille pysyy sulana koko talven, he kertovat. 

Kyläyhdistyksen tekemällä lammella lämpiää sauna joka torstai. Uimareita saattaa tulla jopa 30 illan aikana. Lampi tyhjennetään vuosittain ja pohja puhdistetaan kertyneestä lietteestä ja roskasta.

Kun yhdistyksellä ei ole omaa toimintaa, Lähteentupaa voidaan vuokrata. Kesällä varauksia oli lähes joka päivälle. 

Tämän syksyn vetonaula oli rosvopaisti-ilta, joka keräsi yhteen lähes koko kylän. 

– Ja lapset saavat olla kaikessa mukana. Talkoissakin nimi on laitettu listaan, vaikka olisi kantanut kolme risua ja syönyt neljä makkaraa. Niin lapset kasvavat osaksi yhteisöä ja oppivat arvostamaan sitä, mitä ollaan yhdessä tehty, he kertovat. 

Seuraavaksi yhdistys lähtee rakentamaan rakennukseensa vesivessaa ja uutta jätevesijärjestelmää, niin ikään Leader-hankkeena Jokivarsikumppaneiden tuella. Hanke parantaa tilojen käyttömukavuutta, mutta samalla sekin on ympäristöteko. Pohjavesialueella ajanmukainen jätevesijärjestelmä on ensiarvoisen tärkeä.

Myllylähteen virtaus on tällä hetkellä noin 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Kuvassa Tiia Virtanen ja Jukka Tähkiö.

 

 

Janica Vilen

Vanha Varkaantie, Aurajokilaaksontie vai kenties Viljatie? Millä nimellä sinä kutsuisit tulevaa matkailutietä?

 

Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie. 

Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala. 

– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala. 

Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat. 

– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa. 

Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta. 

Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Nimikilpailu käynnissä

Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.

– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta. 

Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa. 

Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita. 

– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.

Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.

Kulltturiralli 30.8.

Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.

– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin. 

Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin. 

Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen. 

– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!

Lähtisitkö sinäkin Varkaantielle sunnuntaina 30.8.?

Aurajokilaakso haltuun

Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. 

– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.

Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi. 

Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. 

Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

“Tämä on minun sielunmaisemani!”

Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella. 

– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa. 

Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa. 

– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi. 

Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.

Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo. 

Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta. 

– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.

Janica Vilen

Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken.