Tervetuloa Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaariin! Luvassa ajankohtaista asiaa ja uusia näkökulmia maaseudun kehittämiseen

 

Millainen on Varsinais-Suomen maaseutu nyt? Entä vuonna 2030? Tule kuulolle 16. helmikuuta, kun Älykkäät maaseudut -kiertue rantautuu Varsinais-Suomeen. Tilaisuudessa saadaan nähdä myös Varsinais-Suomen Maaseutuluotaimen alustavia tuloksia!

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari järjestetään tiistaina 16. helmikuuta kello 8–12, jolloin on tavoitteena yhden aamupäivän aikana ottaa haltuun Varsinais-Suomen maaseudun tulevaisuus! Webinaarissa tullaan kuulemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja maaseudun kehittämisen ajankohtaisista asioista sekä tulevaisuuden visioista. Ääneen pääsevät alan parhaat asiantuntijat sekä konkreettisen työn tekijät ja tietysti uusi sukupolvi. 

Tilaisuuden avaa Timo Metsä-Tokila, joka toimii Varsinais-Suomen Ely-keskuksessa elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtajana. Sen jälkeen Spatian projektitutkija Pasi Saukkonen kertoo Varsinais-Suomessa viime syksynä tehdystä Maaseutuluotain-kyselystä, jonka tuloksia analysoidaan parhaillaan. 

– Vaikuttaisi siltä, että maaseudun tilasta ja kehittämisestä ajatellaan Varsinais-Suomessa hieman myönteisemmin kuin aiemmissa Maaseutuluotain-kohteissamme Uudellamaalla, Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, kommentoi Pasi Saukkonen. 

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg tekee katsauksen varsinaissuomalaisen maatalouden ja maaseudun kehitysmahdollisuuksiin ja kansanedustaja Sandra Bergqvist (RKP) kertoo maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan ajankohtaisista teemoista ja tavoitteista Varsinais-Suomen näkökulmasta. 

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hilkka Vihinen puhuu puolestaan siitä, missä elinkeinotoimintaa kannattaa harjoittaa, mikä on Varsinais-Suomen rooli suomalaisessa ruuantuotannossa ja miten maaseuturahoituksella voidaan edistää elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä Varsinais-Suomessa 2020-luvulla. 

Webinaarin päätteeksi kuullaan vielä isosta kuvasta, eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisista tavoitteista. CAP27-strategiasuunnittelun uusimmat kuulumiset kerrotaan webinaariväelle suoraan Maa- ja metsätalousministeriöstä, kun puheenvuoron saa ministeriön ruokaosaston päällikkö Minna-Mari Kaila. 

Millainen on maaseutumme vuonna 2030?

Osana webinaaria annetaan puheenvuoro myös niille, jotka tekevät käytännön työtä maaseudun hyväksi Varsinais-Suomessa. Omien alustustensa jälkeen puhujat osallistuvat paneelikeskusteluun pohtimaan, millainen on Varsinais-Suomen maaseutu vuonna 2030. 

Hajalan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Lehti kertoo, miten heidän yhdistyksensä on tuonut Salon maaseudulle lisää elinvoimaa muun muassa uuden kyläkaavan, lisättyä todellisuutta sisältävän tonttimarkkinointivideon ja poliittisen vaikuttamisen avulla. Hajalan kylässä asuu noin 600 asukasta ja viime vuosina se on tullut tutuksi kyläkoulun ja päiväkodin ympärillä käydystä uutisoinnista. Molemmat lapsiperheiden keskeiset palvelut on onnistuttu säilyttämään aktiivisen kylätoiminnan ansiosta. Hajalan kylä valittiin viime vuonna Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.

Salon Suomusjärvellä luomuspelttiin keskittyvää Birkkalan tilaa pyörittävä Simo Larmo kertoo webinaarissa oman yritystarinansa, jota maaseuturahasto on tukenut matkan varrella. Tilalla ollaan alkutuotannon lisäksi kehitetty speltistä muun muassa jauhoja, hiutaleita ja pastaa. Uusimpana aluevaltauksena yritys on alkanut jalostaa tuotteita myös ennen hukkaan heitetyistä speltin kuorista. Birkkalan tila palkittiin viime vuonna Vuoden Luomuyritykseksi ja Simo Larmo puolestaan on palkittu vuonna 2018 Varsinais-Suomen Vuoden nuoreksi yrittäjäksi. 

ProAgrian huippuasiantuntija Anu Ellä vetää parhaillaan Maaseuturahaston tukemaa ProAgria Länsi-Suomen Aikaa on -hanketta, joka on auttanut maatilayrittäjiä kehittämään toimintaansa niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Esimerkiksi nurmituotannossa satotaso on hankkeen aikana tuplaantunut, monella tilalla työn laatu on parantunut ja samalla työtuntien määrä on laskenut. Yrittäjille on tarjottu tietoa ja koulutusta, mutta parhaat tulokset ovat syntyneet pienryhmätoiminnan ansiosta. 

Maaseutua kehitetään ennen kaikkea siksi, että se säilyisin elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Siksi webinaarissa kuullaan myös nuorten ajatuksia kehitysvarojen suuntaamisesta. Leader Ravakan nuoristyöryhmässä mukana olevat 17-vuotias Iiris Soininen ja 19-vuotias Vilma Taipale pääsevät päättämään Ravakan NuorisoLeader-rahoituksesta ja osallistumaan Ravakan kansainväliseen toimintaan. Webinaarissa he kertovat NuorisoLeader-toiminnasta ja ajatuksiaan siitä, mihin suuntaan Varsinais-Suomen maaseutua tulisi kehittää.

Ilmoittaudu mukaan!

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari on osa valtakunnallista ohjelmakokonaisuutta. Maaseutuverkoston luotsaama Älykkäät maaseudut -kiertue käynnistyi helmikuussa 2020. Varsinais-Suomen webinaari on kiertueen viimeinen etappi. 

Webinaari on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta!

Varsinais-Suomen Kylät aloitti oman podcastin!

 

Varsinais-Suomen Kylät ry:n podcast-sarjassa pureudutaan kestävään kehitykseen kylätoiminnassa. Keke tulee kylään -nimisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat nyt kuunneltavissa Varsinais-Suomen Kylät ry:n kotisivulla ja SoundCloudissa. 

Kuten monet muutkin toimijat, Varsinais-Suomen Kylät ry on ottanut vuoden 2020 aikana kunnon digiloikan. Osana sitä on syntynyt myös oma podcast, joka kantaa nimeä Keke tulee kylään. Sarjassa pohditaan kestävän kehityksen erilaisia ulottuvuuksia kylätoiminnassa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan johdolla. 

Ensimmäisessä jaksossa käsitellään kulttuurista kestävyyttä. Suomalaisissa kylissä on kerätty talteen paljon tarinoita ja valokuvia, ja Suomessa on esimerkiksi kotiseutumuseoita enemmän kuin missään muualla. Mutta miten se historia tehdään eläväksi ja saadaan myös uusi sukupolvi kiinnostumaan siitä? Sitä pohditaan podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa, jossa Tauno Linkorannan vieraana on Kosken aseman kyläyhdistyksen aktiivi Eero Kallio. Kosken asemalla kunnostetaan parhaillaan Vihiniemen kylätaloa, jonka kautta pystytään säilyttämään pala paikallishistoriaa ja saadaan tilat uusien muistojen luomiselle. 

Toisessa jaksossa tiimalasin alla on puolestaan sosiaalinen kestävyys. Kylätoiminta ehkäisee yhteisöllisyytensä avulla paljon syrjäytymistä, ja samaa tekee myös Suomen Kylien Me miehet -hanke, jonka tarkoituksena on perustaa maaseudulle miesten harrastusryhmiä. Podcastissa vieraana oleva projektityöntekijä Pekka Anttila kertoo, miten hankkeen avulla ollaan saatettu yhteen sauvakävelijöitä, hevosharrastajia ja puutöiden tekijöitä. Myös kylätalon kunnostus voi olla maaseudun miesvoimaa yhdistävä projekti. 

Lisää jaksoja on tulossa vuoden 2021 puolella.

Varsinais-Suomen paras jouluruokaresepti on valittu: Tänä vuonna joulupöydän kruunaa peurariimi!

 

Mynämäellä toimivan Riistapajan peurariimiresepti on voittanut kilpailun Varsinais-Suomen parhaan jouluruokareseptin tittelistä. Lisäksi finaaliin pääsi kaksi reseptiä Salon alueelta: Birkkalan luomuspelttitilan joulupuuroresepti ja Karviaisten tilan Voima-Papu taatelikakku. Nappaa kaikki kolme reseptiä talteen jutun lopusta!

Riistapajan peurariimi on maukas, juhlava ja murea – eli täydellinen lisä tämän vuoden joulupöytään. Karpaloilla, Mimiksen köynnöskrassilla ja rosmariinilla sekä suolalla ja sokerilla maustettu riimi on helppo valmistaa ja hurmaa varmasti myös jouluvieraat. 

– Peurariimin viereen lautaselle kannattaa ottaa jotain melko mietoa ja neutraalia, kuten keitettyä perunaa. Juomaksi sen kanssa voisi sopia vaalea olut, ideoi tuomaristo, johon kuului Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää, Suomen Artesaaniruoka ry:ssä mukana oleva kotitalousopettaja ja ruoka-alan yrittäjä Eija Lamsijärvi sekä Leader-toiminnassa mukana oleva matkailualan ammattilainen ja lähiruuan puolestapuhuja Jouko Parviainen. 

Tuomaristoa ilahdutti peurariimissä myös reseptin muunneltavuus. Esimerkiksi Mimiksen yrteistä ei mainita reseptissä tarkkoja määriä. 

– Jos vähän vähentäisi rosmariinia ja lisäisi krassia, niin samalla reseptillä voisi tehdä kesäisemmän peurariimin juhannuspöytään, Eija Lamsijärvi toteaa. 

Peurariimireseptin yhtenä plussana on vielä se, että sen voi valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Lihaa maustetaan jääkaapissa mielellään vuorokausi, minkä jälkeen se pakastetaan. Näin ollen jouluaatolle jää siis pelkkä leikkaus ja kattaus – sekä tietysti herkuttelu. 

Jouluruokakilpailun tuomaristossa olivat Jouko Parviainen, Eija Lamsijärvi ja Janita Kylänpää.

Riistapajan yrittäjät Saara ja Ville Kalluinen olivat otettuja tuomariston valinnasta. He ovat tehneet peurariimiä useilla eri resepteillä, joten kilpailuun osallistunut resepti on hiottu huippuunsa kokeilemalla.

– Kun vaihdoimme yrtit Kotipellon puutarhan Mimis-yrtteihin, riimistä tuli täydellinen, kehuu Saara Kalluinen. 

Jos haluaa muokata reseptiä vielä aikuisempaan makuun, voi kokeilla lisätä mukaan konjakkia. 

Riistapajalla ei ole varsinaista myymälää, mutta lauantaina 19. joulukuuta he pitävät joulumyyntipäivän, jolloin ovet ovat auki klo 11–15 osoitteessa Yläneentie 175, Mynämäki. Sen jälkeen ostoksille pääsee erikseen sovittaessa niin pitkään kuin lihaa riittää.

Täydellinen joulupuuro!

Joulupuuro spelttihelmistä.

Finaalissa mukana ollut Birkkalan tilan luomuspelttihelmistä valmistettu joulupuuro on tuomariston mukaan puurojen aatelia: Siinä on hyvä suutuntuma ja niin paljon makua, ettei siihen tarvitse lisätä sokeria eikä kanelia – ja silti se onnistuu tuomaan joulun kielelle. Tuomaristo keitti puuron punaiseen Kiehu-maitoon, joka ei pala niin herkästi pohjaan. Sen maidon kanssa lopputulos oli niin kermainen, ettei edes voinokaretta tarvinnut lisätä.

– Mahtava kotimainen vaihtoehto riisipuurolle, tätä meillä keitetään tänä jouluna, innostuu Jouko Parviainen.

Gluteeniton ja vegaaninen versio taatelikakusta 

Taatelikakku härkäpapujauhoista.

Karviaisten tilan Voima-Papu taatelikakku ilahdutti tuomaristoa erityisesti siksi, että resepti oli samaan aikaan jouluinen, vegaani ja gluteeniton, mutta silti siinä oli lisäaineina vain sooda ja leivinjauhe, eli kohotusaineet. Plussana tuomaristo mainitsee sen, että taatelin maku tulee hyvin esiin. Härkäpapu maistuu ja tuoksuu taikinassa, mutta valmiista kakusta sitä ei enää tunnista. 

– Vähän kuitenkin lähtisin vielä leikkimään reseptillä, jotta kakusta tulisi kosteampi, toteaa Janita Kylänpää.

Kilpailun järjesti Haloo maaseutu! -hanke, joka viestii maaseudun kehittämisestä Varsinais-Suomessa. Kilpailu järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja tavoitteena on tehdä kilpailusta vuosittainen jouluperinne. 

Varsinais-Suomen parhaan jouluruokareseptin tittelistä kilpailun finaalissa kisasivat Karviaisten tilan Voima-Papu taatelikakku, Birkkalan tilan joulupuuro luomuspelttihelmistä ja peurariimi Riistapajan tapaan.

 

Riimipeuraa Riistapajan tapaan 

Ainekset:

400 g peuran sisä- tai ulkofileetä 

2–3 rkl karkeaa suolaa 

1 rkl sokeria 

Mimiksen köynnöskrassia 

Mimiksen rosmariinia 

Karpaloita  

Valmistusohje:

Sekoita mausteet ja yrtit. Hiero seos hyvin lihan pintaan ja kääri liha kelmuun. Anna maustua jääkaapissa vähintään yön yli, mieluummin vuorokausi. Pakasta lihaa 4–5 tuntia ja leikkaa kohmeisesta lihasta ohuita  viipaleita.  Jos käytät isoa ulkofileetä, sen voi leikata pitkittäin puoliksi. Mausteiden määrät ovat viitteellisiä, kaikkia mausteita saa olla reilusti lihan pinnalla. 

 

Joulupuuro Birkkalan Spelttihelmistä

Ainekset:

1 l maitoa (tai vettä)

2 dl Birkkalan Spelttihelmiä

0,5 – 1 tl suolaa

Valmistusohje:

Liedellä

Kuumenna maito kiehuvaksi. Sekoita joukkoon spelttihelmet. Hauduta puuroa hiljalleen kannen alla noin 40-50 min välillä sekoittaen. Mausta puuro suolalla.

Uunissa

Voitele korkeareunainen uunivuoka hyvin. Pane Spelttihelmet vuoan pohjalle ja ripottele pinnalle suola. Kaada maito vuokaan. Peitä vuoka. Kypsennä puuroa 125 asteessa n. 3 tuntia. Puuroa on hyvä sekoittaa muutaman kerran paiston aikana. Uunipuuron paiston loppuvaiheessa voit ottaa kannen pois ja nostaa uunin lämpötilaa 150 asteeseen, näin saat uunipuuroon kauniin ruskean pinnan.

 

Voima-Papu taatelikakku (GL ja Vegan)

Keitä soseeksi:

  • 1 pkt taatelia 250 g
  • 1,0 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • Lisää vielä soseseen 1,5–2,0dl vettä

Sekoita kuivat aineet:

  • 3,5 dl Voima-Papu härkäpapujauhoja
  • 1 tl sooda
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 1,5 tl leivinjauho
  • 1 rkl psylium

Öljyä kaksi pikkuvuokaa ja kuoruta korppujauho / gluteeniton jauho / sokeri tai mikä on sopiva sinulle. Paista 40–45 minuuttia, 170 astetta ilman kiertoilmaa.

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari järjestetään 16.2.2021

 

Millainen on Varsinais-Suomen maaseutu nyt? Entä vuonna 2030? Valtakunnallisen maaseutuverkoston Älykkäät maaseudut -kiertue rantautuu Varsinais-Suomeen 16. helmikuuta, jolloin on tavoitteena yhden aamupäivän aikana ottaa haltuun Varsinais-Suomen maaseudun tulevaisuus!

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari järjestetään tiistaina 16. helmikuuta kello 8–12. Ilmoittautuminen on nyt avattu, mutta ohjelma julkistetaan vasta tammikuussa. 

Luvassa on mielenkiintoisia puheenvuoroja varsinaissuomalaisen maaseudun ja saariston kehittämisestä sekä siitä, millaiseksi maaseutu koetaan nyt. Tilaisuuden aikana eetteriin pääsee myös aito varsinaissuomalaisen maaseudun ääni. 

Paikallisten puheenvuorojen lisäksi webinaarissa kuullaan myös isosta kuvasta, eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisista tavoitteista, kun esittelyvuorossa on CAP27-strategiasuunnittelun uusimmat kuulumiset suoraan Maa- ja metsätalousministeriöstä. 

Maaseutuverkoston luotsaama Älykkäät maaseudut -kiertue käynnistyi helmikuussa 2020. Suurin osa Suomen maakunnista on jo kierretty, mutta ensi vuoden alussa pidetään vielä Kaakkois-Suomen tilaisuus 21. tammikuuta sekä sokerina pohjalla Varsinais-Suomen webinaari 16. helmikuuta.

Ilmoittaudu jo nyt mukaan tämän linkin kautta!

Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto

Varsinais-Suomeen suunnitteilla kaikkien kuntien yhteinen virkistysalueyhdistys

 

On laskettu, että jopa 96 % kansalaisista ulkoilee eri virkistysalueilla. Tänä vuonna patikointireittejä on koluttu läpi ennätystahtiin koronan vuoksi. Varsinais-Suomen metsät ovat täynnä upeita polkuja ja nähtävyyksiä, mutta tieto niistä on hajallaan eri kuntien ja yhdistysten verkkosivuilla. 

Varsinais-Suomen liiton erikoissuunnittelija Lasse Nurmi selvittää parhaillaan kuntien kiinnostusta liittyä mukaan maakunnan yhteiseen virkistysalueyhdistykseen. Yhdistys voisi koota samalle sivustolle kaikki Varsinais-Suomen virkistysalueet ja esimerkiksi huoltaa reittejä ja yhtenäistää niiden viitoitusta. Näin sivustolta löytyneelle virkistysalueelle lähtiessä voisi aina luottaa, että reitti on kunnossa. Samalla sivustolla voisi myös antaa palautetta kohteista ja ilmoittaa vaikka rikkoutuneesta pitkospuusta. 

Monissa muissa maakunnissa toimii jo vastaavanlaisia yhdistyksiä. 

– Joillain niistä on myös omia reittejä. Varsinais-Suomessa yhdistys ei lähtökohtaisesti omistaisi mitään reittiä, vaan niiden omistus säilyisi yhdistyksen jäsenkunnilla, mutta yhdistys voisi hoitaa reittien ylläpitoa ja kehittämistä. Sen lisäksi tarjottaisiin helposti saavutettavaa tietoa kaikista maakunnan reitistä, kertoo Lasse Nurmi. 

Korona kasvattanut kysyntää ja kuluja

Tänä vuonna kaikilla mahdollisilla reitistöillä ollaan patikoitu ennätyksellisen paljon koronan vuoksi. Se on myös kasvattanut reitistöjen huoltokustannuksia. 

– Erikoistilanteessa suunnitteilla olevalle yhdistykselle olisi jopa aiempaa suurempi tarve. Samalla kuitenkin kuntien talous on tällä hetkellä heikko, Nurmi punnitsee.

Hän näkisi, että yhdistyksen toiminnan takaamiseksi kunnilta pitäisi saada budjettiin 50 senttiä per asukas. Jos kaikki Varsinais-Suomen 27 kuntaa lähtisi mukaan, vuosibudjetti olisi noin 200 000 euroa. Tällä panoksella yhdistyksellä voisi olla täysipäiväinen työntekijä. 

– Aluksi Turun kaupunki olisi halunnut perustaa tällaisen yhdistyksen, mutta muut kunnat eivät innostuneet. Sitten me selvitimme asiaa Varsinais-Suomen liiton voimin vuonna 2015. Silloin mukaan olisi lähtenyt kuusi kuntaa, mutta niin pienellä porukalla hommaan ei ryhdytty. Jos puolet kunnista lähtee mukaan, perustaminen jo kannattaa. Sen jälkeen asiasta ollaan tehty maakuntavaltuustoaloite, joka käynnisti taas uuden selvityksen, Nurmi kertaa eri vaiheita. 

Vuoden 2015 jälkeen tilanne on edennyt: Reitistöjä on kartoitettu ja tietokantaan on saatu jo iso aineisto. Lisäksi liitto on kiertänyt seutukunnissa järjestämässä aiheen tiimoilta info- ja keskustelutilaisuuksia. Joillain alueilla ollaan asiasta todella innoissaan, joillain ei. Säästöpaineet ovat kunnissa nyt kovat ja siksi moni on toivonut, että yhdistyksen perustamiseen palattaisiin ensi kevään kuntavaalien jälkeen. 

Virkistysavustusta tarjolla

Lasse Nurmi näkee virkistysalueiden kehittämisen julkisin varoin tärkeänä erityisesti siitä syystä, että niistä hyötyvät lähes kaikki. Tutkimusten mukaan jopa 96 % kansalaisista ulkoilee luonnossa. Luku on valtava, jos vertaa sitä vaikka jäähallin tai uimahallin käyttäjämääriin. 

Nyt myös valtion taholla ollaan herätty tähän asiaan.

– Kunnille on tarjolla 10 miljoonaa euroa virkistysavustusta. Se on ympäristöministeriön rahaa, jota Ely-keskukset jakavat. Hakuaikaa on jäljellä marraskuun loppuun, kertoo Nurmi. 

Varsinais-Suomessa on ulkoilukohteita moneen makuun. Esimerkiksi Kurjenrahkan ja Teijon kansallispuistot ovat todella suosittuja, mutta tänä vuonna aivan pienetkin reitit ja lähivirkistysalueet ovat olleet täynnä ihmisiä.

– Esimerkiksi Liedon Parmaharjun reitistö, Paraisten Sattmarkin retkeilyreitistö, Pomponrahka Turussa ja Tummamäen luontopolku Vehmaalla ovat kiinnostaneet paljon, Nurmi kertoo. 

Vinkkejä ja kokemuksia Varsinais-Suomen retkeilyreiteistä vaihdetaan parhaillaan tiuhaan Facebookin Varsinais-Suomen luontoliikkujat -ryhmässä. Retkeilytrendin aallonharjalla tiedon tarve on kova. Ihmiset kaipaavat yhden lähteen tiedottamista, jossa reiteistä saisi tarvittavat tiedot riippumatta siitä, kuka niitä ylläpitää. 

– Kaikki kumpuaa lopulta käyttäjätasolta. Mitä enemmän päättäjät saavat yksilötasolta viestiä, että yhdistys tarvitaan, sitä todennäköisemmin sellainen perustetaan. Virkistysasia on siitä ongelmallinen, että vaikka se koskettaa lähes kaikkia, sillä ei oikein ole mitään tiettyä edunvalvojaryhmää. Se, että virkistysalueiden kehittäminen pysyy keskustelussa, on jokaisen retkeilijän vastuulla, muistuttaa Nurmi. 

 

Janica Vilen

Artikkelikuvassa Myllylähteen uusi luontopolku Oripäässä

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.

Vanha Varkaantie, Aurajokilaaksontie vai kenties Viljatie? Millä nimellä sinä kutsuisit tulevaa matkailutietä?

 

Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie. 

Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala. 

– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala. 

Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat. 

– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa. 

Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta. 

Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Nimikilpailu käynnissä

Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.

– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta. 

Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa. 

Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita. 

– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.

Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.

Kulltturiralli 30.8.

Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.

– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin. 

Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin. 

Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen. 

– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!

Lähtisitkö sinäkin Varkaantielle sunnuntaina 30.8.?

Aurajokilaakso haltuun

Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. 

– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.

Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi. 

Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. 

Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

“Tämä on minun sielunmaisemani!”

Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella. 

– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa. 

Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa. 

– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi. 

Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.

Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo. 

Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta. 

– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.

Janica Vilen

Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken.