Salolainen Ulla Tiihonen on ammatiltaan ja asenteeltaan artesaani

Nainen istuu talon perustuksilla mottoorisaha vieressään talvisessa maisemassa.

 

Hunajavillin ja Varsin Villin toiminta helpottuu parin vuoden päästä, kun uudet tuotantotilat valmistuvat. Ykkösakselilta Leader-tukeakin saanut projekti on siitä erityinen, että kaikki työvaiheet tehdään omin käsin ja rakennustarvikkeistakin suurin osa on löytynyt käytettyinä. 

Salossa Perniön ja Särkisalon rajalla sijaitsevassa Ylönkylässä, pian 100-vuotiaassa talossa on käynnissä monta projektia. Viimeisimpänä luonnonvaratuottaja, puutarhuri ja rakennusartesaani Ulla Tiihonen on aloittanut uuden tuotantotilan rakentamisen pihapiiriinsä. Rakennukseen on tulossa keittiötilat ja varastotilaa luonnonkeruutuotteiden valmistamiseen. Viimeistään parin vuoden päästä tiloissa pystyy esimerkiksi linkoamaan hunajaa ja kuivaamaan villiyrttejä.

Tiihosen artesaanimaista asennetta kaikkeen tekemiseen kuvaa hyvin se, että uuden rakennuksen paikalta kaadetuista männyistä hän hyödynsi kaiken – jopa petun, josta valmistui myyntiin pettulettujauhoja. 

Rakennuksen perustukset valmistuivat juuri ennen pakkasia ja kirkkaina talvipäivinä on tarkoitus saada runko pystyyn. Projekti etenee kaikessa rauhassa, sillä Tiihosen tavoitteena on tehdä lähes kaikki työvaiheet itse ja etsiä mahdollisimman suuri osa rakennustarvikkeista käytettynä.

– Keittiökalusteet, ikkunat ja ovet ovat kaikki löytyneet käytettyinä, samoin osa puutavarasta. Aluksi luulin, että tällaiseen hankkeeseen ei voi edes hakea mitään tukea, mutta Ykkösakselin avulla hakemus saatiin tehtyä, Tiihonen kiittelee.

Käytetyt koneet, laitteet ja tarvikkeet ovat olleet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa tukikelpoisia tällä ohjelmakaudella vasta muutaman vuoden ajan. Tiihonen sai reilun 30 000 euron hankkeelleen 20 prosentin investointituen. 

Hunajaa keväästä syksyyn

Kaksi hunajapurkkia kädessä.
Metsän kasvit tarjoavat mehiläisille hyvän mesilähteen. Loppukesän puolukkahunaja ja syksyinen kanervahunaja ovat molemmat hiukan punertavia. Puolukkahunaja hurmaa karamellimaisella maullaan ja kanervahunaja taas voimakkaalla, lämpimän hedelmäisellä maullaan.

Tiihosella on yhteensä 20 mehiläispesää, joista hän kerää hunajaa toukokuusta pitkälle syksyyn. Keväällä hän pääsee myymään pieniä eriä tuoretta vastalingottua hunajaa ensimmäisten joukossa ja viimeiseksi syksyllä valmistuu hänen henkilökohtainen suosikkinsa kanervahunaja.

– Monet tarhurit vihaavat sitä, kun sitä ei meinaa millään saada kennosta irti, mutta itse arvostan sitä kaikkein eniten. Kanervahunaja on tummaa, geelimäistä ja todella maukasta!

Hunajavillin logolla saa vain vastalingottua hunajaa lasipurkissa. Jos jotain jää sesongin aikana myymättä, hunaja lähtee tukkuun Tampereelle, jossa yrittäjä voi käyttää sitä maksuvälineenä muille tuotteille. 

– Yritän erikoistua ja tuottaa tarjolle erilaista hunajaa eri aikoina. Hunajan maku muuttuu aina sen mukaan, mikä milloinkin kukkii. Metsäkasvit ovat hyviä mesilähteitä, esimerkiksi puolukka, mustikka ja vadelma. Keskikesällä mehiläiset hyödyntävät esimerkiksi apilaa ja voikukkaa. Horsmakin tekee hunajaan aivan ihanan maun!

Hunajan tuottaminen on Tiihosen mukaan erityinen ala siitä, että yhteistyö muiden mehiläistarhaajien kanssa toimii saumattomasti. 

– Aina saa neuvoja ja yhteistyötä tehdään auliisti!

Joulukuussa hän tekee mehiläispesiin vielä punkkitorjunnan, mutta muuten hunajantuotannosta saa pitää vapaata koko talven.

Varsin Villiä!

Lähiruokakioskin hyllyssä mm. tomaattimastiketta ja hunajaa.
Tiihosen artesaani tomaattikastike syntyi Tuorlassa luonnonvaratuottajan opintojen lopputyönä.

Tiihosen vuonna 2019 perustetun yrityksen virallinen nimi on Hunajavilli, mutta lisäksi hän käyttää aputoiminimeä Varsin Villi, sillä hunajan lisäksi myyntiin valmistuu monenlaista muutakin: artesaani tomaattikastiketta, saippuoita, hilloja, yrttijuomia ja mausteseoksia. Omasta puutarhastaan hän on myynyt esimerkiksi yrttejä, varhaisperunaa, valkosipulia ja erikoiskurkkuja, mutta pääosin hän jalostaa raaka-aineita aina hiukan pidemmälle.

– Teen vähän kaikkea, mutta pienimuotoisesti. Esimerkiksi kotimaista valkosipulia on aika hankala löytää. Sitäkin myyn sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja pienistä puroista kasvaa sitten isompi virta, hän kertoo. 

Lähiruokakioski Pikantti on auki joka päivä

Vasemmassa laidassa nainen punaisessa pipossa ja oikealla keltainen lähiruokakioski.
Lähiruokakioski Pikanttikin on rakennettu itse vanhasta kontista. Kioskin nimikyltti syntyi metallistöistä ylijääneistä materiaaleista Tiihosen omissa käsissä.

Tiihosen ja muiden Ylönkylän sekä lähiseudun tuottajien herkkuja ja käsitöitä myydään vuoden ympäri aina auki olevassa Lähiruokakioski Pikantissa, joka sijaitsee Salossa osoitteessa Särkisalontie 2. 

– Siellä on itsepalvelu ja korttimaksu. Tarjolla on esimerkiksi lammasta, marjoja, jäätelöä, kahvia, kynttilöitä ja leivonnaisia laidasta laitaan, Tiihonen esittelee.

Jopa kioski itsessään on kahden paikallisen tuottajan itse nikkaroima. 

Pellavasuopapullo yrittäjän kädessä.
Tiihosen valmistama pellavasuopa sopii vaikka terassin tai ulkokalusteiden pesuun.

Valla Outdoors tarjoaa elämyksiä niin metsässä kuin merelläkin

Nainen melomassa.

 

Luonto on Mia Sinisalolle paikka, jossa hän itse rentoutuu ja virkistyy – ja siksi hän tarjoaa yrityksensä Valla Outdoorsin kautta samoja elämyksiä myös asiakkailleen. Leader Ykkösakselin tuella hankittu retkeilykalusto helpottaa yritystoimintaa merellä ja metsässä ympäri vuoden.

Salon Perniössä toimiva Valla Outdoors Oy hankki Leader-tuella yhdeksän kajakkia ja muita melontavarusteita sekä liukulumikenkiä ja ahkioita. Oman kaluston myötä yritys on pystynyt tarjoamaan retkeilypäiviä eri asiakasryhmilleen ketterämmin ja aikaisempaa paremmalla katteella. Investoinnin kokonaiskustannus oli 12 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 20 %.

Muutaman vuoden toiminut yritys järjestää esimerkiksi metsäisiä tiimi- ja virkistyspäiviä yrityksille sekä luontoliikuntaan keskittyviä kursseja yksityishenkilöille. Erä- ja luonto-oppaan johdolla voi lähteä esimerkiksi melomaan, maastopyöräilemään, patikoimaan, uimaan, lumikenkäilemään tai retkiluistelemaan.

Sinisalon oma koti toimii välillä retkien tukikohtana. Hänen vintillään mahtuu majoittumaan kahdeksan henkeä. Pääosin hän järjestää retkiä kuitenkin asiakkaiden valitsemissa maastoissa, esimerkiksi Teijon kansallispuistossa, jossa pääsee liikkumaan monipuolisesti ja syömään eväitä tunnelmallisille tulipaikoille. 

– Esimerkiksi melontakursseilla saatamme käydä ensin Teijon sisävesillä, sitten kokeilla jokimelontaa ja lopuksi meloa vielä merellä. Näin saadaan harjoiteltua erilaisia tekniikoita ja ihailla vaihtuvia maisemia. 

Nainen katsoo kameraan mela kädessään.
Helsingistä Saloon viisi vuotta sitten muuttanut Mia Sinisalo pyörittää yritystoimintaansa Perniössä Krailan kylässä, josta kulkee ohi muun muassa pyöräilijöiden suosima Rannikkoreitti.
Kuusi kajakkia telineillä.
Valla Outdoorsin kajakit hankittiin Leader Ykkösakselin tuella.

Liukulumikengät olivat viime talven hitti

Viime talvi oli säiden puolesta otollinen kaikenlaisen talviliikunnan harrastamiseen. Liukulumikengistä tuli Valla Outdoorsin hitti. Niiden kanssa retkeilyssä yhdistyy perinteisen lumikenkäilyn, hiihdon ja laskettelun parhaat puolet. 

– Latua ei tarvita, joten niillä pääsee liikkumaan helposti monenlaisiin mäkisiinkin metsämaastoihin. Liikkuminen on huomattavasti kevyempää kuin lumikengillä, mutta ei varsinaisesti hiihtämistä, vaan enemmän sellaista laahustamista. Viime talvena teimme usein sellaisia kolmen tunnin retkiä, Sinisalo kertoo.

Valla Outdoorsin liukulumikengät ovat kotimaista tekoa. Pohjassa pitoa tuo mohairvilla, joten ylöspäin pääsee ketterästi, mutta luistoa riittää kuitenkin alamäkiin. Myös jäällä liikkuminen onnistuu helposti. 

Vasemmalla sauvat, keskellä sukset ja oikealla oranssi ahkio.
Leveyden ja kanttien puolesta liukulumikengät muistuttavat vähän laskettelusuksia. Retkellä tarvittavat varusteet voi pakata perässä vedettävään ahkioon.

Metsäfasilitointi kiinnostaa ja innostaa

Yrityksille Valla Outdoors tarjoaa perinteisiä virkistyspäiviä luonnossa liikkuen, mutta myös metsäfasilitointia. 

– Metsäfasilitoinnin tavoitteena on yleensä työyhteisön tai liiketoiminnan kehittäminen. Tavoitteet sovitaan etukäteen ja ohjelma suunnitellaan sen mukaan. Nykyisessä työelämässä ollaan paljon Teams-kokouksissa ja sähköposti laulaa koko ajan. Metsässä rentoudumme ja alamme hahmottaa asioita enemmän kehollisesti, Sinisalo selittää.

– Aivoissa on erilaisia työskentelyverkostoja: toiminnanohjauksen verkosto, avaruudellisen hahmottamisen verkosto ja lepotilaverkosto. Metsässä toiminnanohjausverkosto saa levätä ja kun se käynnistyy uudelleen, se on aiempaa tehokkaampi, hän jatkaa. 

Metsäfasilitointiin voi yhdistää myös rentouttavia tai aktivoivia elementtejä, esimerkiksi metsäjoogaa tai melontaa. 

– Kun lähtee ryhmän kanssa ulos, ihmisissä näkee selkeän eron jo parin tunnin jälkeen. Luonnossa oleminen laskee selvästi stressiä ja poistaa kireyttä. Se muutos on niin konkreettinen, että se tuo omaan työhöni paljon merkityksen tunnetta.

Sinisalo opiskeli erä- ja luonto-oppaaksi vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen hän ehti tehdä työuran opettajana ja markkinointijohtajana. Metsäfasilitoinnissa hän pystyy hyödyntämään osaamistaan kaikilta aloiltaan. 

– Metsäfasilitoinnista on tullut todella hyviä tuloksia ja positiivista palautetta, mutta se on vielä niin uusi tuote, että myynnissä on omat haasteensa. 

Nainen lähdössä melomaan.
Valla Outdoorsin lisäksi Mia Sinisalo toimii oppaana Partioaitan 365-klubin retkillä.

LUE LISÄÄ YRITYSRAHOITUKSESTA:

Yritysrahoitusmuodot

Unohtumattomia veneretkiä salolaisen M/S Sabrinan kyydissä

Kolme henkilö veneellä.

 

Kolmen veneilijän harrastus muuttui työksi, kun he keksivät alkaa risteily-yrittäjiksi. Leader Ykkösakseli myönsi investointituen charter-aluksen varusteluun ja nyt M/S Sabrinan kyydissä pääsee veneretkelle Salon seudun kirkkaille vesille.

Aurinkoisena iltapäivänä 12 ihmistä nousee Taalintehtaan vierasvenesatamasta punaista mattoa pitkin miehistön avustuksella veneeseen. Kaikille kaadetaan lasilliset kuohuvaa ja kun vene lähtee liikkeelle, alkaa takakannelta kuulua harmonikan säveliä – Myrskyluodon Maijaa tietysti! 

Tällä kyseisellä parin tunnin risteilyllä ihmiset olivat varanneet matkansa yksitellen, mutta useimmiten M/S Sabrina on ryhmien käytössä. Ensimmäisenä kesänä paattia on lastattu pääsääntöisesti pienillä yritysporukoilla.

– Yrittäjät ovat tarjonneet veneretkiä sekä työntekijöilleen että asiakkailleen. Täällä voi tehdä kauppoja ja puhua asioita, jotka eivät lähde veneestä eteenpäin, mutta on täällä myös pidetty hauskaa ja nautittu merestä, kertoo yksi M/S Sabrinan yrittäjistä Marjaana Ollanketo, joka vastaa varauksista ja markkinoinnista.

Retket suunnitellaan aina asiakkaiden toiveiden mukaan. Joillekin elämykseksi riittää vesille pääseminen, mutta osa porukoista on halunnut mukaan elävää musiikkia tai hyvää ruokaa.

M/S Sabrinan ruokapuolesta vastaa Katja Söderman. 

– Tämän kesän aikana asiakkaat halusivat paljon esimerkiksi juustolautasia ja grilliruokaa. Syksyn tullen tarjottiin esimerkiksi raputeemaa. Kaikki ruoka tehdään itse puhtaista raaka-aineista, hän kertoo.

Kolmas yrittäjä Ville Söderman vastaa veneestä, joka on Grand Banks Island Gypsy 36. 

– Löysin tämän veneen jo vuonna 2017 ja viime vuonna lopulta ostimme sen omaan käyttöön. Alusta asti ajattelimme kuitenkin, että tällä voisi tehdä myös yritystoimintaa. 

Ville Söderman ohjaa venettä.
Tilausristeilyjen kipparina toimii Ville Söderman.

Kirkkaille vesille

Kun Södermanit tutustuivat Ollanketoon syksyllä 2021, yritysidea sai tuulta purjeisiin. Yritys päätettiin perustaa joulun aikoihin ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla he veivät jo ensimmäiset asiakkaat vesille. Yrityksen perustamiseen he saivat apua YritysSalosta ja veneen varusteluun he saivat investointituen Leader Ykkösakselista.

– Kaikki on alkanut todella hyvin. Meillä on luonnikas tehtävänjako, jossa jokainen hoitaa oman osuutensa, mutta saa tarvittaessa apua ja tukea toisilta. On ollut kiva toimia yrittäjinä yhdessä, kommentoi Ollanketo.

– Ja vaikka meillä on koko ajan vastuu asiakkaista, niin onhan tämä ihan mahtavaa, että saa tehdä töitä vesillä, Ville Söderman jatkaa.

Ville Söderman ja Marjaana Ollanketo ovat veneilleet pikkulapsista asti omilla kotiseuduillaan: Söderman Särkisalossa ja Ollanketo Hangossa. Nyt he liikkuvat tutuilla kirkkailla vesillä Särkisalon, Taalintehtaan ja Hangon välillä asiakkaiden kanssa.

Kyytiin mahtuu 12 matkustajaa ja matkavauhti on kuusi solmua. Alueella on useita vierasvenesatamia, joten retkelle voidaan lähteä asiakkaan toivomasta satamasta tai vaikka mökkilaiturilta. 

Ihmisiä astumassa laiturilta veneeseen.
Matkustajat kyytiin ja menoksi!
Vene lähdössä liikkeelle laiturista.
Aluksen valmistelua Taalintehtaalla.

Merellinen Salo vetää puoleensa

Salo on merellinen kaupunki, mutta ilman omaa venettä on hankala päästä tutustumaan sen kaikkiin saloihin. Kesällä 2022 asukkaita ja matkailijoita on kuitenkin viety vesille kahden uuden toimijan voimin. M/S Sabrina kuljettaa pieniä porukoita ja lisäksi M/S Nordepilla tehdään risteilyjä esimerkiksi Vuohensaaresta Mathildedaliin. 

Kolme henkilöä veneen kannella.
Ville Söderman, Katja Söderman ja Marjaana Ollanketo ovat unelmiensa työssä.

Enää ei tarvitse etsiä palloja pusikoista!

Lähikuva aidasta, jonka takan näkyy jalkapallokenttä.

 

Salon Halikossa sijaitseva Hippo-arena on saanut lisää aitaa ympärilleen Leader Ykkösakselin tukemassa hankkeessa.

FC Halikko on kehittänyt Halikon asemalla sijaitsevaa Hippo-arenaansa jo neljän Leader-hankkeen avulla. Vanhan hiekkakentän tilalle tehtiin uusi tekonurmikenttä vuonna 2011. Vuonna 2016 kenttä sai led-valaistuksen ensimmäisenä ulkokenttänä Suomessa. Vuonna 2020 kentän toiseen päätyyn ja toiselle sivulle hankittiin huoltovapaa kolmilanka-aita ja vuonna 2022 saatiin uusi aita vielä metsän puoleiselle sivulle. 

– Uusi aita on loistava, tosi nätti ja tukeva! Samalla sivulla oli aikaisemmin vanha ja huonokuntoinen aita, joka kaatui lopulta ilkivallan seurauksena. Uusi korkea aita tekee kentästä ryhdikkäämmän ja turvallisemman ja helpottaa toimintaa paljon, kun palloja ei enää tarvitse lähteä hakemaan tuolta pusikosta, kommentoi seura-aktiivi Merja Kaunisvaara. 

Lisäksi hän kertoo, että aidasta on iloa myös frisbeegolfin harrastajille. Halikon asemalla ei ole frisbeegolfrataa, joten lajin harrastajat treenaavat Hippo-arenalla niinä aikoina, kun kenttä ei ole FC Halikon omassa käytössä. Myös alueen koulut ja päiväkodit hyödyntävät kenttää ahkerasti. Halikkoon rakennetaan koko ajan lisää asutusta, mikä nostaa kentän käyttöastetta entisestään.

Ilmakuva kahdesta jalkapallokentästä.
Hippo-arenan vieressä on myös toinen kenttä ja alueella kiertää 800 metrin pituinen pururata.

Paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle

Kesällä 2022 päättyneessä hankkeessa oli tavoitteena tehdä aita myös toiseen päätyyn, mutta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi rakentamisen kustannukset nousivat kevään aikana niin paljon, että viimeinen kallioon rajoittuva pääty jäi vielä aitaamatta.

– Teemme sen joskus myöhemmin ja riittää täällä puuhaa sen jälkeenkin. Haaveilemme vielä uudesta katsomosta ja pukuhuoneista, sillä vanha rakennus piti purkaa homeongelman vuoksi. Lisäksi olemme haaveilleet pienestä ulkokuntosalista, jossa vanhemmat voisivat kuntoilla sillä aikaa, kun lapset pelaavat. Ja frisbeegolfradalle olisi täällä myös kysyntää, sanoo Kaunisvaara.

Lähikuva jalkapallokentän aidasta.
Uusi kolmilanka-aita on huoltovapaa ja pysyy hyvänä noin 50 vuotta.

FC Halikko panostaa lapsiin ja nuoriin

FC Halikko perustettiin vuonna 2000 jalkapalloon ja futsaliin keskittyväksi harrasteseuraksi. Jalkapallon puolella seura keskittyy lapsiin ja nuoriin. Futsalin puolella menestystä on tullut sekä naisten että miesten sarjoissa. 

– Meillä on perhefutista ihan pienille, sen jälkeen alkaa pallokoulu ja vasta sitten siirrytään tyttöjen ja poikien omiin joukkueisiin, Kaunisvaara kertoo.

– Tänä vuonna järjestämme myös Junnuliigaa 2009–2015 syntyneille torstaisin yhdessä Salon Wilppaan kanssa. Kevätkaudella me järjestimme 5v5-sarjojen pelit ja Wilpas järjesti 8v8-pelit. Syyskaudeksi vaihdamme toisin päin, hän jatkaa. 

Junnuliigaan on tullut osallistujia Salon lisäksi myös kauempaa, esimerkiksi Aurasta, Hangosta ja Tammisaaresta.

– Ja paikalliset nuoret ovat saaneet Junnuliigan puhaltamisesta hyvän kesätyön!

Kaksi naista kioskin luukulla.
Seurasihteeri Irmeli Ojanto (vas.) ja toiminnanohjaaja Merja Kaunisvaara pitämässä kioskia juhannusviikon Junnuliigassa.

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Antsun Sinapista halutaan kotimainen ja säilöntäaineeton

Mies mustakeltaisessa ruutupaidassa pitelee sinappipulloa.

 

Erityisesti varsinaissuomalaiseen makuun sopiva aromikas Antsun Sinappi on samaan aikaan makea ja sopivan väkevä! Nyt Perniön sinappitehtaalla kokeillaan Leader-tuen turvin, miten 60-luvulta peräisin oleva perinteinen resepti toimii kotimaisesta sinapista tehtynä.

Perniöläinen Jellow Factory on saanut Leader Ykkösakselilta 10 000 euron kokeilutuen kotimaisen sinapin kehittämiseen. Tällä hetkellä yritys valmistaa Antsun Sinappia vuonna 1963 tehdyllä reseptillä. Toiveissa olisi kuitenkin saada tuotteesta kotimainen, sillä se voisi olla valttikortti, jolla sinappi erottuisi edukseen kaupan sinappihyllyltä kymmenten kilpailijoiden joukosta.

Yrittäjät Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat löytäneet Iisalmesta sinapin viljelijän, joka olisi avoin yhteistyölle salolaisten sopimusviljelijöiden kanssa. Perniöstä on jo löytynyt sinapista kiinnostuneita viljelijöitä. 

– Hyvien siementen löytäminen tuntuu olevan tässä se vaikein asia. Sinapinsiementähän myydään paljon maanmuokkaukseen, mutta varsinaiseen sinapin valmistukseen siemeniä ei ole niin vain saatavilla. Lajikkeita on kyllä paljon. Ihan jo keltaista sinappia on useita eri lajikkeita ja sitten on vielä ruskeaa ja mustaa sinappia, Jonas Jokilehto kertoo. 

Varsinainen viljely ei hänen tietojensa mukaan ole vaikeaa, jos hyvä siemen löytyy. Ja heidän tuotantoonsa riittäisi vielä aika pieni peltopinta-ala. Sen sijaan haastetta tulee olemaan siementen erottelussa, sillä pienikin määrä vihreitä siemeniä pilaa maun. Öljyisen kasvin jauhaminen hienoksi ei myöskään ole ihan yksinkertainen juttu. 

– Nyt testaamme Iisalmen viljelijältä saatujen siementen makua ja toivomme, että se on hyvää!

60-luvulta tähän päivään

Antsun Sinapin resepti on peräisin Somerolta, jossa Anton Tapio piti aikanaan grilliä ja teki sen käyttöön omaa sinappia. Kun hän lopulta myi grillin seuraavalle yrittäjälle, sinapin resepti lähti Jokioisiin. 

– Ostimme reseptiikan, koneet, laitteet ja kaluston vuonna 2019 ja siitä lähtien Antsun Sinappia on valmistettu Perniössä. Pääsimme Perniön Lihan vanhoihin tiloihin, eli makkaratehdas muuttui sinappitehtaaksi, kertoo Jonas Jokilehto.

Kun resepti siirtyi Jellow Factorylle, myös sinappipullon ilme uudistui. 

Neljä sinappipulloa vierekkäin. Jokaisessa pullossa miehellä erilainen ilme.
Antsun sinappia on neljää eri makua.

– Halusimme antaa Antsulle uudet kasvot, joten teimme fiktiivisen ja retrohenkisen kasvokuvan yhteistyössä perniöläisen Anna-Liisa Salmelinin kanssa. Myynnissä on tällä hetkellä neljä eri makua: perinteinen, valkosipuli, konjakki ja chili. Antsulla on eri pulloissa aina hiukan erilainen ilme. 

Nyt suunnitelmissa on tuoda markkinoille myös lasipurkki. 

– Lasipurkin avulla uskomme saavamme uusia asiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulta. Ulkonäön lisäksi lasipurkissa on se etu, että sinapin voi jättää tönkömmäksi. Pullossa myytävästä sinapista pitää tehdä vähän löysempää, jotta sen saa hyvin ulos. 

Eroon lisäaineista

Kotimaisuuden lisäksi Jellow Factory tekee tuotekehitystä saadakseen Antsun Sinapista lisäaineetonta. 

– Alkuperäisessä reseptissä ei ole maitoa, kuten monissa muissa sinapeissa, joten se helpottaa työtä oleellisesti. 

Myös lisäaineettomuuden uskotaan olevan hyvä myyntivaltti. 

– Maku on kuitenkin se, mikä ratkaisee! Antsun Sinappi tunnetaan aika hyvin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, mutta jotta saisimme muualtakin asiakkaita, pitäisi lähteä maistattamaan tuotetta. Ensiostokselle on aina se korkein kynnys.

Lautanen, jossa makkaraa ja sinappia.
Leader-ryhmät maistelivat Antsun sinappeja erilaisten makkaroiden kanssa.

Monta rautaa tulessa

Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat molemmat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita. Valmistuttuaan he perustivatkin oman vaatekaupan Salon keskustaan, mutta kun Nokia lopetti toimintansa Salossa vuonna 2012 ja keskusta hiljeni, oli pariskunnan aika keksiä jotain uutta. 

– Ensin ostimme maatalousnaisten vanhan mehustamon, joka tuli meidän ulkorakennukseen. Sitten hankimme muutaman jäätelökioskin ja aloimme myydä niissä kesäisin Pappagallon jäätelöitä. Sinapin pariin päädyimme sattumalta, kun olimme ostamassa mehustamoon uusia laitteita. Samalla meille esiteltiin Antsun Sinappi ja päätimme ostaa myös sen. 

Uusien yritysten lomassa pariskunta pitää edelleen myös kädentaitojaan yllä muun muassa verhoilemalla ja tekemällä puvustuksia teatteriin. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Tiesitkö?

Kokeilutukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman mukaisten kokeilutoimenpiteiden toteuttamiseen uudelle tai toimivalle yritykselle korkeintaan 10 000 euroa. Lue lisää maaseuturahaston yritystukimuodoista:

Yritysrahoitusmuodot

Frisbeegolfrata nosti Vähäjärven virkistysalueen uuteen suosioon!

Tyttö heittää frisbeetä.

 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat ohjelmakauden 2014–2022 aikana tukeneet 17 frisbeegolfradan rakentamista. Kuusjoen Vähäjärvelle tehty rata on houkutellut väkeä kauempaakin ja lisännyt samalla koko virkistysalueen käyttöastetta.

Salon Kuusjoella Tiskarlan kylässä on toukokuisena maanantai-iltana kova kuhina. Talkoolaiset siivoavat paikkoja kuntoon tulevaa kesää varten ja frisbeegolfradalla kiertää kymmeniä ihmisiä. Vähäjärven rantaan rakennetaan uutta vessaa, moottorisahalla tehdään tilaa kulkureiteille ja kerhotalon terassille katetaan jo kakkukahveja kesäkauden avauksen kunniaksi.

Vähäjärven rannalla oli aikoinaan leirintäalue, jonka aktiivinen toiminta alkoi hiipua 80-luvun jälkeen. Toiminta loppui kokonaan vuosituhannen vaihteessa ja alue jäi unohduksiin – kunnes 10 vuotta sitten Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys vuokrasi yhdeksän hehtaarin alueen kaupungilta ja alkoi kehittää sitä yhteistyössä Leader Ykkösakselin kanssa. 

Ihmisiä haravoimassa.
Tiskarlan kylän talkoolaiset laittoivat Vähäjärvellä paikkoja kuntoon kesäkautta varten maanantaina 9. toukokuuta.

Tiskarlan puuhakaksikkona tunnetut sisarukset Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat huomanneet, että Leader-hankkeiden jälkeen alueen käyttö on kasvanut huimasti.

– Tänne on tehty Leader-tuella 9-väyläinen frisbeegolfrata ja kahdet kuntoportaat. Kerhohuone on maalattu ja musta mökki remontoitu majoituskäyttöön. Nyt rakennamme vielä uutta ekovessaa järven rantaan saunojia varten, kertoo Nikander.

– Täällä on hyvä yhteishenki ja paljon aktiivisia ihmisiä. Ja nyt olemme saaneet vähän nuorempaakin väkeä mukaan, hän jatkaa. 

Omalla kustannuksellaan yhdistys on rakentanut alueelle viime vuosina uuden parkkipaikan ja laiturin, pitänyt kunnossa vessoja, saunaa ja grillikatosta sekä huolehtinut muutenkin alueen viihtyvyydestä. Juhannuksena on aina perinteiset juhannusjuhlat ja heinäkuussa väki kokoontuu järvikirkkoon. Yleinen saunavuoro on maanantaisin ja muina aikoina tilat ovat kaikkien vuokrattavissa. 

Paikka on myös koirien suosiossa. Team Vähäjärvi kouluttaa koiria alueella säännöllisesti.

Nainen kattaa pöytää vasemmalla ja mies oranssissa takissa istuu oikealla.
Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat paljasjalkaisia tiskarlalaisia.
Pieni musta hirsimökki.
Majoitusta tarjoava musta mökki on rakennettu Ylikulman koulun vanhoista hirsistä.

Frisbeegolfradalla riittää haastetta

Yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Välikangas kertoo, että erityisesti frisbeegolfrata on tuonut alueelle paljon uusia kävijöitä. Frisbeegolffaajat myös vuokraavat usein majoitustiloja, saunaa ja kerhohuonetta, mikä tuo yhdistykselle kassavirtaa.

– Korona-aikana tämä paikka on ollut todella suosittu, kun ulkona on voinut rauhassa touhuta ilman pelkoa tartunnoista, Välikangas toteaa. 

Vähäjärven frisbeegolfradan ovat suunnitelleet Mauri Lokkila ja Harri Saari. Pari ensimmäistä väylää on tehty lämmittelyyn, mutta sitten paljastuu radan todellinen luonne. Heittää saa kovaa ja pitkälle, mutta koria lähestyttäessä myös tarkkaan, sillä väylät ovat metsän siimeksessä. Kuntoportaat on tehty yhdelle heittoväylälle niin, että jos kiekko jää hiekkamonttuun, pääsee toisia kuntoportaita pitkin alas ja toisia ylös. Parhaat heittäjät välttyvät kuntoilukierrokselta, mutta suurin osa pääsee treenaaman portaisiin kiekkoa hakiessaan.

Kaksi tyttöä frisbeegolfkorilla.
Lähistöllä asuvat Katri Lehtinen ja Maria Tuominen ovat käyneet muutaman kerran heittämässä Vähäjärven radan läpi. “Kiva, mutta tosi vaikea”, nuoret kommentoivat.
Ilmakuvassa kahdet kuntoportaat metsän siimeksessä.
Kuntoportaat ovat myös frisbeegolffaajien käytössä.

Helppokulkuisen, mutta vaikeatasoisen frisbeegolfradan kruunaa vieressä oleva Vähäjärvi, johon voi pulahtaa kierroksen päätteeksi. Matala hiekkaranta on aina kaikkien käytettävissä, vaikka sauna ja sen laituri olisivat vuokrattuina yksityiskäyttöön. 

– Täällä on niin hyvä vesi, että ihmiset tulevat uimaan kauempaakin. Se tutkitaan joka vuosi ja koskaan ei ole löytynyt mitään. Makua siihen alkaa tulla, kun veden lämpötila nousee yli 24 asteen, mutta vaarallista se ei ole ollut silloinkaan, kertoo Välikangas. 

Ilmakuva Vähäjärven alueesta.
Vähäjärven yleinen saunavuoro on maanantaisin. Hiekkarannalle saa mennä uimaan koska tahansa.

100 vuotta maaseudun asialla

Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys on perustettu vuonna 1925, joten kohta vietetään 100-vuotisjuhlia. 

– Perustajajäsenistä moni on meidän nykyisten jäsenten isovanhempia. Toiminta on jatkunut sukupolvelta toiselle, kertoo Välikangas. 

Yhdistyksellä on aktiivista toimintaa, muun muassa ruuan parissa. 

– Viime vuonna meillä oli täällä grillikatoksella nuotioruokakurssi ja kalakurssi. Ja tänä vuonna meidän teemana on sienet, kertoo Nikander.

Tiskarlan kylä on tiiviissä yhteistyössä myös muiden Kuusjoen kylien kanssa. 

– Kylätoiminta on piristynyt viime vuosina todella paljon. Kaikki menevät aina paikalle, kun joku jotain järjestää. Ja tapahtumia suunnitellaan niin, etteivät ne kilpaile keskenään, sisarukset kertovat. 

Ihmisiä metsässä haravoimassa ja karsimassa kasvustoa.
Talkoolaiset vauhdissa! Vähäjärven saunaa, kerhohuonetta ja majoitustiloja vuokraa Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys: 0400 985 591.

Ohjelmaa koko kesäksi

Valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää vietetään muun muassa Kuusjoen ympäripyöräilyn merkeissä. Pysähdyspaikkoja on jokaisessa kylässä, myös Tiskarlan Vähäjärvellä. 

Samana päivänä vietetään myös Kuusjoki-seuran uusien näyttelyiden avajaisia vanhalla viljamakasiinilla Kuusjoen kirkon kupeessa. Yhteen näyttelyyn on koottu vanhoja huoneentauluja; toiseen asuja ja asusteita 50–80-luvuilta; kolmannessa näyttelyssä kerrotaan, miten Kuusjoki sai sähköt sata vuotta sitten! Makasiinin alakerrassa on vielä Gloria Badarau-Heikkilän ja Sofia Maleike-Ruoholan taidenäyttelyt sekä Kuusjoen koululaisten oma näyttely. Avajaisten jälkeen näyttelyt ovat auki aina sunnuntaisin klo 12–15.

Muita Kuusjoen tulevia tapahtumia ovat museopäivä 17. heinäkuuta, jolloin Reijo Reunanen avaa yksityisen kotimuseonsa ovet yleisölle klo 13–17. Kuusjoki-päivää vietetään kirkonmäellä 14. elokuuta ja Yö Kuusjoella -tapahtumaa 29. lokakuuta. 

Kuusjoki-seuran perinnetoimikunta on puolestaan urakoinut vanhojen valokuvien ja lehtileikkeiden digitoinnin parissa. Kuusjoki-seuran arkistoihin pääsee tutustumaan aina kuukauden ensimmäisenä lauantaina, mutta tavoitteena on pian saada materiaalit myös verkkoon avoimesti nähtäville. 

Viljamakasiini, jonka edessä ihmisiä.
Viljamakasiinin näyttelyiden ja kesäkahvilan avajaisia vietetään 11. ja 12. kesäkuuta klo 12–15. Kuva: Kuusjoki-seura.

 

Tiskarlan pienviljelijäyhdistyksen Leader-hankkeiden kokonaiskustannukset: 22 400 €

Leader-tuen osuus kokonaiskustannuksista: 50 %

Kylien lumovoiman avulla lisää asukkaita maaseudulle

Tauno Linkoranta (keskellä) Varsinais-Suomen kyläpäivillä Salon Hajalassa kesällä 2021.

 

Millaisilla tarinoilla houkutellaan maallemuuttajia ja millaisilla yrityksiä? Mistä syntyy kylien  veto-, pito- ja lumovoima ja pitäisikö kyliä brändätä? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Lumoavat kylät -hankkeen webinaarissa!

Tiistaina 15. maaliskuuta klo 17.30 järjestetään webinaari otsikolla Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät! Webinaarissa Vaasan yliopiston tutkija Tuomas Honkaniemi avaa paikkaseksikkään maaseudun käsitettä muun muassa yritysesimerkkien kautta.

Maaseudun lumovoimaa hyödyntävät markkinoinnissaan esimerkiksi Kyrö Distillery Company ja Myssyfarmi. 

– Samanlaista otetta voisi tuoda muuhunkin maaseudun kehittämiseen. Maaseutua voisi markkinoida paljon muunakin kuin kauniina maisemina ja luonnon rauhana, toteaa Varsinais-Suomen kyläasimies Tauno Linkoranta. 

Honkaniemen lisäksi tilaisuudessa kuullaan puheenvuorot ainakin Suomen Kylien maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuolta ja lohjalaiselta pitkän linjan kylätoimijalta Pirjo Sjögreniltä.

Webinaari on maksuton ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 14.3. klikkaamalla tästä!

Lumoavat kylät -hanke etsii osallistujia

Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät -webinaari on samalla Leader Ykkösakselin tukeman Lumoavat kylät -hankkeen avaustilaisuus. Hanketta toteuttavat yhdessä Varsinais-Suomen Kylät ja Uudenmaan Kylät. Tavoitteena on kehittää kylätoimintaa koko Ykkösakselin toiminta-alueella: Salossa, Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa. 

– Sekä Varsinais-Suomen että Uudenmaan puolella on aktiivista ja mielenkiintoista kylätoimintaa, mutta hyvät esimerkit ja kokemukset eivät kulkeudu itsestään maakuntarajan yli. Siksi halusimme kokeilla tällaista hanketta, jossa eri kuntien kylät kahden maakunnan alueella voivat hyötyä toinen toisistaan, kommentoi Leader Ykkösakselin toiminnanjohtaja Maarit Teuri. 

Kolme vuotta kestävään hankkeeseen valitaan mukaan 11 kylää, joiden kanssa lähdetään toteuttamaan hankesuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä. Mukaan voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä kyläasiamiehiin. Luvassa on muun muassa retkiä innovatiivisiin kyliin, maallemuuton edistämistä, kyläbrändäystä, viestintäkoulutusta ja yhteistyötä muiden kylien ja kuntien kanssa. 

– Kuntien kanssa käsitellään esimerkiksi maallemuuton konkreettisia edellytyksiä, kuten asunto- ja tonttitarjontaa sekä kaavoitusta. Nyt käynnissä oleva maallemuuttobuumi kannattaa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos haluaa muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle, niin ei tarvitse lähteä kauas, sillä jo Uudenmaan sisällä on upeaa maaseutua, toteaa Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson.

Esimerkiksi Salossa kunta markkinoikin jo ahkerasti kyliään potentiaalisille muuttajille. Uusien asukkaiden myötä myös kylien palvelut pystytään säilyttämään ja toisaalta maallemuutajien on helpompi kotiutua kyläyhteisöön kuin keskustaajamiin.

Veto-, pito- ja lumovoimaa!

Vasemmalla kuva kristallipallosta puanisella pöytäliinalla. Pallon edessä punaiset nopat. Vasemmalla työvaatteissa oleva mies istuu ennustajan edessä.
Hankkeessa tutkitaan kylien tulevaisuutta – mutta ei kristallipalloon katsomalla, kuten näissä kuvauksissa. Kuvat: Anu Pekanniemi.

Kylien brändäyksessä kannattaa Tauno Linkorannan mukaan lähteä liikkeelle kylän oman identiteetin löytämisestä. 

– Ensin mietitään, mitä ne veto-, pito- ja lumovoima ovat milläkin kylällä ja sitten aletaan edistää kyläkohtaisia tavoitteita. Suunnitelmissa on tehdä muun muassa kylävideoita, joiden avulla kylät voisivat markkinoida itseään, hän kertoo. 

Kyliä on kehitetty viime vuosina paljon lähimatkailukohteina, mutta tässä hankkeessa niitä tarkastellaan nimenomaan asuinpaikkoina. Kylien lumovoima halutaan esiin, jotta unelmiensa kotia etsivät ihmiset löytävät juuri sinne, missä oikeasti viihtyvät. 

– Yleensä maalle muutetaan elämäntavan vuoksi. Halutaan korjata hienoja vanhoja rakennuksia,  tilaa pitää eläimiä tai lapsille turvallinen kasvuympäristö ja pieni kyläkoulu. Nyt kun etätyön tekeminen kotona on yleistynyt, halutaan kodista niin viihtyisä kuin mahdollista, Linkoranta listaa maallemuuton yleisimpiä syitä. 

Kun polttoaineiden hintakehitystä seuraa, muuttuu etätöiden teko vain entistä houkuttelevammaksi, vaikka korona väistyisikin. Laaja etätyöskentely vaatii kuitenkin kylien infralta paljon. Tässä ajassa valokuitu on todellinen valttikortti, kun kilpaillaan uusista asukkaista. 

Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalle sijoittuvissa kylissä yksi vetovoimatekijä voi tulevaisuudessa olla myös junayhteys. Kun tunnin juna Turun ja Helsingin välillä alkaa aikanaan kulkea, vanhat raiteet vapautuvat paikallisjunaliikenteelle, jolloin työmatkapendelöinti helpottuu.

Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maaseutualueita on tutkittu esimerkiksi Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamissa Maaseutuluotain-tutkimuksissa. Niiden perusteella molempien maakuntien alueella on hyvämaineista, elinvoimaista ja turvallista maaseutua, jolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Paikkariippumattoman tietotyön edistäminen, maaseudun arjen toimivuus ja ihmisten osallistaminen paikalliseen kehittämiseen ovat puolestaan asioita, joihin tulisi jatkossa panostaa enemmän. Myös väestön vanheneminen on uhkakuva, johon maaseudulla tulisi kiinnittää huomiota.

Vaikka hankkeen yksityiskohtaisia toimenpiteitä toteutetaan vain mukaan valittavien 11 kylän kanssa, on hankkeesta hyötyä laajemmallekin joukolle. Hanke järjestää kaikille avoimia yleisötilaisuuksia erilaisista kyläkehittämiseen liittyvistä teemoista jatkossa pari kertaa vuodessa. 

 

Lisätiedot:

 

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta

p. 044 303 9990

tauno.linkoranta@vskylat.fi

 

Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson

p. 050 524 9189

kylaasiamies@uudenmaankylat.fi

Kalakeittopäivän Facebook-livessä tehtiin hauki-sellerikeittoa!

 

8. helmikuuta vietetään kansallista kalakeittopäivää. Sen kunniaksi ruoka-asiantuntijat kokkasivat hauki-sellerikeittoa Salossa Vuohensaaren nuotiopaikalla – ja someyleisön edessä. Katso tallenne ja nappaa resepti talteen artikkelin lopusta!

Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijat Henna Kyyrä ja Janita Kylänpää tekivät kansallisen kalakeittopäivän kunniaksi Facebook-liven, jonka he aloittivat Salon K-Citymarketin kalatiskiltä. Tiskiltä löytyi muun muassa siikaa, turskaa, ahventa, särkeä ja merikrottia, mutta tällä kertaa pannulle valittiin Saaristomerellä uiskennellut hauki. 

– Hauki sisältää hyvin proteiinia ja villikalan hiilijalanjälki on negatiivinen, eli sen syöminen on samalla ekoteko, Henna Kyyrä perustelee valintaa.

Videolla nähdään, miten kokonainen hauki muuttuu fileiksi kalamestarin taidokkaissa käsissä. 

Ostosreissun jälkeen Facebook-live jatkui Vuohensaaressa, jossa haukifileet paistettiin valurautapannulla nuotion lämmössä.

– Tässä on tärkeää, että pannu on kunnolla kuuma, mutta ei liian kuuma, koska silloin rasva voi palaa kiinni kalan pintaan. Voita saa olla runsaasti ihan jo sen vuoksi, että hauki on vähärasvainen kala ja retkiruuassa saa olla reippaasti energiaa – mutta myös siksi, ettei kala tarraa pannuun kiinni, kertoo Kyyrä asetellessaan kalapalat pannulle, kun hiillos on täydellinen. 

Nuotiolla kokatessa maltti onkin valttia, sillä hyvä hiillos takaa parhaan makunautinnon. 

– Lämpöä ei voi säätää kakkoselle tai kutoselle, kun kokataan elävällä tulella. Mutta kala kypsyy kyllä muutamissa minuuteissa ja hiilloksen äärellä on ihana tunnelma, Kyyrä toteaa.

Kalafileiden kaveriksi pannulle laitettiin tällä hetkellä sesongissa olevaa sitruunaa viipaleina. Lopuksi fileet maustettiin suolalla ja aseteltiin valmiiksi tehdyn sellerisosekeiton päälle lipstikan kera. 

Sosekeiton Kylänpää oli tehnyt kotona valmiiksi ja tuonut nuotiopaikalle termospullossa. 

– Tässä on selleriä, perunaa, sipulia, valkosipulia, voita ja kermaa. Eli tosi helppo tehdä!

Kun keitto saatiin valmiiksi, Kyyrä paistoi samalla pannulla vielä juurileivän viipaleet, jotka imivät itseensä loput rasvat ja herkulliset maut pannulta. 

Harmaatakkinen nainen pitelee kalakeittolautasta. Vaalean sosekeiton päällä on paistettu kalapala, sen päällä sitruunalohko ja lipstikkaa ja vieressä leipä.
Ja annos on valmis! Lipstikka on kotimainen yrtti, joka sopii hyvin kala-annoksen kruunuksi.

Ravintoa rantakalasta

Facebook-livet tehtiin osana Ravintoa rantakalasta -hanketta, joka on parhaillaan käynnissä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hankkeen tarkoitus on parantaa lasten ja nuorten kalan käsittelytaitoja sekä kannustaa perheitä vapaa-ajankalastuksen pariin. Hankkeessa on järjestetty esimerkiksi lasten kalastuskilpailu ja pidetty kalankäsittelykursseja. 

– Kalakursseilla on aina asiantuntija paikalla opastamassa, mutta lisäksi jokaisella lapsella tai nuorella on mukana myös oma aikuinen. Tarkoitus on periyttää kalankäsittelytaitoja eteenpäin. Kursseilla kokataan sitä kalaa, mitä sattuu lähivesistä silloin nousemaan – eli aika usein haukea ja ahventa, kertoo Kylänpää.

Kun silakka-aika alkaa, hanke järjestää litkausretken Paraisille ja huhtikuussa hanke on mukana Merikarvialla järjestettävillä Terve ruoka -messuilla.

– Siellä teemme sellaisen kokkisodan, johon kanssamme tulevat kokkaamaan Juha Mieto ja Jesse Pynnönen, Kylänpää sanoo. 

Tämänkin hankkeen pitkän tähtäimen tavoite on saada suomalaiset syömään enemmän kalaa. Ja paras keino tavoitteen saavuttamiseksi on saada ihmiset innostumaan kalasta jo lapsina. Esimerkiksi kalastuskilpailussa lasten riemu oli ylimmillään ja erityisen mielissään Kylänpää oli nähdessään, miten isät puuhasivat lastensa kanssa. 

– Kalassa on niin monta hyvää asiaa: Se lähtee sieltä ulkona olemisesta, yhdessä tekemisestä ja sosiaalisesta luontokokemuksesta. Sitten päästään ravitsemusnäkökulmaan ja lopulta vielä ilmastonäkökulmaan. En tiedä, tuleeko kalasta koskaan sitä koko kansan ykkösherkkua, mutta jokainen uusi kalansyöjä on meille voitto!

Kaksi naista, joista vasemman puoleinen pitelee kädessään kalakeittolautasta.
Henna Kyyrä (vas.) ja Janita Kylänpää ovat Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijoita.

Terveyttä ja politiikkaa

Henna Kyyrä toivoisi, että kalan syömistä edistettäisi myös politiikalla, sillä kalan syömisellä on positiivinen vaikutus kansanterveyteen ja ympäristön tilaan. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten suurin kuolinsyy ja niitä pystyisi ehkäisemään syömällä kalaa, joka sisältää hyviä rasvoja. Kaikella kalalla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin esimerkiksi punaisella lihalla, mutta villikalalla jälki on jopa negatiivinen. 

Kalaa suositellaan syömään vähintään kolme kertaa viikossa, mutta monissakaan perheissä tavoite ei täyty.

– Se on ihan kustannuskysymys. Kaupassa on helpompi tarttua siihen jauhelihapakettiin, jos se on edullisempi. Korkea hinta ei ole kauppiaiden tai kalastajien vika, vaan se johtuu tuotantokustannuksista. Jos kalataloutta tuettaisi samalla tavalla kuin maataloutta, niin hintakin tulisi alaspäin, Kyyrä selventää.

Raha on syynä myös siihen, miksi kotimainen kalaa loistaa poissaolollaan julkisissa keittiöissä. Eikä koulujen kotitaloustunneilla opita käsittelemään kalaa, koska kustannussyistä kokonaisia kaloja ei saada hankittua. 

Ravintoa rantakalasta -hankkeen toteuttaa Pro Agria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset. Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Kalakeittopäivä innostaa uusien reseptien pariin

Kansallista kalakeittopäivää on vietetty Suomessa vuodesta 2018. Alun perin idea syntyi Pro Kalan ideariihestä, jossa mietittiin, miten suomalaisia voisi innostaa syömään enemmän kalaruokia. Monille tulee kalakeitosta mieleen kermainen lohikeitto, mutta kuten Kylänpää ja Kyyrä juuri osoittivat, se voi olla paljon muutakin. Kalakeittoon käyvät kaikki mahdolliset kalat ja siitä saa aterian niin arkeen kuin juhlaankin. Tänä vuonna Pro Kalan sivuilla julkaistiin kalakeittopäivänä korealaisen kalakeiton resepti!

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen, Haloo maaseutu!

 

Facebook-liven pääsee katsomaan myös jälkikäteen täältä.

 

Hauki-sellerikeiton resepti

Valmista keitto kotona valmiiksi ja pakkaa termospulloon.

  • 1 (n.600g) juuriselleriä
  • 2 (n.200g) perunaa
  • 1 (n.100 g) sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl voita
  • 1 l vettä
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1–2 dl kuohukermaa

Kaada kuumaa vettä termariin, jotta se lämpenee kunnolla ja näin keittokin säilyy paremmin kuumana.

Kuori ja kuutioi selleri ja perunat. Siirrä kuutiot kylmään veteen odottamaan. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne rasvassa. Lisää valutetut selleri- ja perunakuutiot ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes sellerit ovat pehmenneet. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna uudelleen. Kuohkeuta sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Käsittele tarvittaessa kala valmiiksi annospaloiksi, jotta se on helppo paistaa laavulla tai nuotiolla.

Paista kala nuotiolla joko suoraan ritilän päällä, pannulla tai foliossa. Kokoa annos syvään lautaseen niin että kaadat ensin keittoa pohjalle ja kypsä kala päälle. Koristele ja mausta halutessasi sitruunalla ja tillillä tai lipstikalla.

 

LUE LISÄÄ KALASTA:

Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Ykkösmassia tarjolla 11–25-vuotiaille nuorille!

Kuvakollaasi nuorista.

 

Salon 4H-yhdistyksen nuoret saivat NuorisoLeader-rahaa tilojensa ehostamiseen. Kuusjoella nuoret hankkivat rahoituksen avulla harrastus- ja pelivälineitä yhteiseen nuorisotilaan ja Kiskossa nuoret ostivat ulkona yöpymiseen tarkoitettuja riippumattoja. Mihin sinä käyttäisit Ykkösmassia? Suunnittele, hae ja toteuta ideasi!

Leader Ykkösakselilta voi hakea NuorisoLeader-rahoitusta eli Ykkösmassia nuorten omien ideoiden toteuttamiseen Ykkösakselin toiminta-alueella Salossa, Karkkilassa, Lohjalla ja Vihdissä. Ykkösmassia voi saada neljä kertaa vuodessa 100–600 euroa kerrallaan. Parhaillaan käynnissä oleva hakukierros päättyy 28. helmikuuta.

Vuosina 2017–2021 Ykkösmassia on myönnetty yhteensä lähes 25 000 euroa. Tänä vuonna tukea on tarjolla 6 000 euroa. 

Tukea voivat hakea 11–25-vuotiaat nuoret joko yksin tai yhdessä. Yksin Ykkösmassia voi hakea itsensä työllistämiseen, esimerkiksi oman yrityksen perustamiseen tarvittaviin hankintoihin. Yhdessä haettavat tuet on tarkoitettu esimerkiksi tapahtumien tai kurssien järjestämiseen tai yhteisten harrastusvälineiden hankintaan. Ryhmässä tulee olla vähintään kolme nuorta ja lisäksi hakemuksen tekemiseen tarvitaan täysi-ikäinen vastuuhenkilö, joka voi olla esimerkiksi oman kunnan nuorisotyöntekijä tai jonkun nuoren vanhempi. 

4H:n BusinessLabista entistä ehompi

Nainen istuu nojatuolissa.
Salon 4H:n BusinessLabin eteinen laitettiin uuteen uskoon NuorisoLeader-rahalla. Kuvassa 4H:n hallituksen puheenjohtaja Susanna Leppähaara.

Salon 4H-yhdistyksen nuoret ovat saaneet NuorisoLeader-rahaa BusinessLabin ehostamiseen. BusinessLab on tila, jossa 4H-yrittäjät voivat käydä työskentelemässä. Tiloista löytyy muun muassa tietokone, tulostin, studionurkkaus ja hyvin tilaa esimerkiksi kokouksille, koulutuksille ja kursseille. 

BusinessLab laitettiin alun perin pystyyn Lounais-Suomen aluehallintoviraston tuella, mutta viimeinen silaus tehtiin Ykkösmassilla. 

– Raha käytettiin eteisen ehostamiseen ja kalustamiseen sekä tehosteseinän maalaamiseen. Eteiseen hankittiin muun muassa naulakko, nojatuoli, peili ja huonekasvi. Nyt tästä tilasta saa vähän mukavamman ensivaikutelman, kun astuu sisälle! Tehosteseinä maalattiin 4H:n vihreäksi, kertoo Salon 4H:n hallituksen puheenjohtaja Susanna Leppähaara.

Vihreä seinä, jonka edessä 4H:n roll-up-mainos.
Ykkösmassin avulla maalattu tehosteseinä.

Salossa on 4H-yrittäjiä tällä hetkellä noin 70 ja määrä kasvaa joka vuosi. 4H-yrittäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa 13–28-vuotias nuori. Useimmat ovat keksineet yritysidean omasta harrastuksestaan, esimerkiksi valokuvauksesta, meikkaamisesta tai leipomisesta. Pihanhoito on myös suosittu yritysmuoto. 4H-yrittäjyys on pienimuotoista, jolloin yrittäjän ei tarvitse huolehtia alveista tai yrittäjän eläkevakuutuksista. Myynnin raja on 8 000 euroa vuodessa. 

– 4H-yrittäjyydestä saa hyvät eväät tulevaisuuteen ja esimerkiksi CV:ssä oman yrityksen pyörittäminen on hyvä meriitti. Viime vuosina ainakin Salossa nuorten on ollut vaikea löytää kesätöitä, joten yrittäjyys on ollut hyvä tapa työllistyä kesän ajaksi. Yrittäjänä saa itse määritellä omat työajat ja tehdä juuri sitä mitä haluaa. Tarvitaan vain yritteliästä asennetta, Leppähaara kannustaa. 

4H-yrityksen perustamiseen tai toiminnan kehittämiseen voi hakea myös Ykkösmassia!

Kuusjoen nuorisotilaan lisää tekemistä

Kaksi poikaa istuvat jalkapallopöydän ääressä pelaamassa.
14-vuotias Totti Saarinen (vas.) ja 15-vuotias Jasper Kallio pelaamassa Kuusjoen nuorisotilaan hankittua Subsoccer-jalkapallopeliä.

Kuusjoen nuoret ovat hakeneet NuorisoLeader-rahaa jo kolme kertaa. Ykkösmassilla on hankittu nuorisotilaan uusi telkkari, Subsoccer-jalkapallopöytä, nyrkkeilysäkki, tasapainolauta ja hyppyharjoitteluun tarkoitettu Gorilla Sportsin plyobox. 

Neljäskin hankinta on jo mietitty valmiiksi. Keväällä nuoret aikovat hakea rahaa koripallokorin ostamiseen nuorisotalon pihalle. 

14-vuotias Totti Saarinen oli mukana hakemukset tehneessä nuorten ryhmässä. Hän käy nuokkarilla aina kun se on auki eli keskiviikkoisin ja perjantaisin.

– Aikaisemmin täällä kuunneltiin musiikkia ja pelattiin biljardia, pingistä tai korttia – joskus leivottiin. Nyt tekemistä on enemmän. Oma suosikkini uusista hankinnoista on nyrkkeilysäkki, hän kommentoi. 

Kuusjoen nuorisotila eli Kunnarin vintti on rakennettu entisen kunnanviraston yläkertaan kymmenen vuotta sitten, kun tilat jäivät kuntaliitoksen myötä tyhjilleen. Partiolaiset toimivat samoissa tiloissa ja alakerrassa on kirjasto ja kansalaisopisto. 

Riippumattoja retkeilyyn

Kaksi poikaa punaisessa riippumatossa.
Viime kesänä Kiskon Kupariset esittelivät riippumattojaan Kisko-päivillä. Kuva: Asta Granberg.

Salolainen partiolippukunta Kiskon Kupariset sai NuosioLeader-rahaa yöpymiseen tarkoitettuihin riippumattoihin. 

Lippukunnan hallitukseen kuuluva Lauri Sallanmaa on ehtinyt testata riippumattoja jo muutaman kerran.

– Ne ovat sen verran isoja ja syviä, ettei tippumista tarvitse pelätä. Nukkuminen on niissä yllättävän mukavaa – jos ei sada vettä tai ole liian kylmä. Niiden materiaali on sitä samaa kuin käytetään laskuvarjoissa, kertoo Sallanmaa. 

Viime kesänä partiolaiset esittelivät riippumattojaan Kisko-päivillä, jossa ihmiset pääsivät kokeilemaan niitä. 

– Ensi kesänä meidän on tarkoitus järjestää sellainen tapahtuma, jossa retkeilystä kiinnostuneiden on mahdollista tulla kokeilemaan riippumatossa yöpymistä metsässä yhdessä meidän kanssa. Samalla pystyisimme kertomaan osallistujille partiotoiminnasta ja saamaan ehkä uusia partiolaisia. Tapahtuma piti järjestää jo viime kesänä, mutta korona sotki suunnitelmat.

Idea riippumatoista tuli aikanaan partion suurleiriltä, jossa monet partiolaiset nukkuivat riippumatoissa. 

– Etuna on se, että ei tarvitse löytää tasaista telttapaikkaa ja käyttää aikaa teltan pystyttämiseen! Ja ilmassa ei haittaa, vaikka maa olisi märkä.

Sateisella tai tuulisella säällä riippumattojen päälle voi virittää suojaksi laavukankaan. Itikoilta voi suojautua hyttysverkolla ja kylmältä aluspeitteen avulla. Parhaan makuuasennon saa, kun riippumaton kiinnittää noin 30 asteen kulmaan ja asettuu nukkumaan maton keskilinjaan nähden viistosti. 

 

Lue lisää ja hae Ykkösmassia:

www.ykkosakseli.fi/ykkosmassi

Särkisalon Meripirttiä remontoidaan uuteen uskoon talkoovoimin

 

Kauniilla merenrantatontilla Särkisalossa sijaitseva Meripirtti on kerännyt yhteen 45 talkoolaista. Ennätysvauhtia edenneessä Leader-hankkeessa rakennuksesta tulee energiatehokkaampi, esteettömämpi ja aika lailla viihtyisämpi. 

Meripirtin kerho remontoi parhaillaan Särkisalossa sijaitsevaa historiallista Meripirttiä uuteen uskoon Leader Ykkösakselin rahoittamalla hankkeella. Alun perin korjausurakan arvioitiin kestävän kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että valmista tulee jo vajaassa vuodessa, kesään 2022 mennessä. 

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin ja siihen on Meripirtin kerhon puheenjohtaja Jarmo Vähäsillan mukaan kaksi syytä: talkooryhmien perustaminen ja aktiivinen tiedotus. 

– Hankkeeseen laskettiin talkootunteja yhteensä 4 300. Ja talkoolaisia on yhteensä 45. Perustimme viisi talkooryhmää, joista jokaisella on oma vetäjä. Jokainen ryhmä käy talkoissa kerran viikossa, jolloin työ ei tunnu liian raskaalta. Usein tällaisia talkoita tekee pieni ydinryhmä, joka väsyy nopeasti. Ja esimerkiksi villoittaminen ei ollut mitään miellyttävää hommaa, joten oli mukavaa, että työ jakautui useammalle porukalle, hän kertoo. 

Lisäksi tiedottamisella on ollut innostava vaikutus. Kun talkoissa on otettu kuvia ja remontin etenemisestä on tiedotettu joka viikko, monet ovat innostuneet mukaan. Meripirtin kerho on saanut projektin ansiosta jopa uusia jäseniä.

– Aloitimme talkoot 18. elokuuta ja nyt olemme jo näin pitkällä! On ollut ilo huomata, että maaseudulla ei näköjään talkoointo ole hiipunut mihinkään! 

Mies seisoo sirkkelin vieressä rakennustyömaalla.
Puheenjohtaja Jarmo Vähäsilta on itsekin yllättynyt siitä, miten nopeasti remontti on edennyt. Talkoot alkoivat elokuussa ja valmista tulee näillä näkymin jo ennen toukotöitä ja kesälomia.

Uusi ilme vanhaa kunnioittaen

Remontti alkoi sillä, että käytännössä kaikki purettiin pois. Rakennuksen vanhin osa on rakennettu jo 30-luvulla ja viimeisin remontti tehtiin 80-luvulla, joten nyt uusitaan kaikki. 

– Katto- ja seinäpaneelit olivat alun perin puun värisiä, mutta täällä on aikanaan poltettu sisällä, joten katto oli ihan mustaksi pikittynyt ja seinätkin tummuneita. Myös ikkunanpielet olivat tummia ja osa jo erittäin huonossa kunnossa, joten tämä oli viimeinen hetki entisöidä ne, puheenjohtaja toteaa. 

Ikkunoiden entisöintiin kului talkootunteja paljon enemmän kuin arvioitiin, mutta lopputulos on kaunis! Vanhoja perinteisiä ikkunoita reunustaa nyt puhtaan valkoisiksi maalatut puitteet. Myös katto- ja seinäpaneelit maalattiin vaaleiksi.

– Halusimme remontin yhteydessä samanlaiset kattopaneelit joka huoneeseen, mutta näitä salissa olevia paneeleita ei enää tehdä missään, joten höyläytimme itse muihin tiloihin samanlaiset, kertoo Vähäsilta. 

Kaksi miestä entisöi ikkunoita.
Vanhat ikkunanpuitteet onnistuttiin entisöimään uudenveroisiksi. Kuva: Meripirtin kerho.

Energiatehokkuutta ja esteettömyyttä

Remontin yhteydessä huomattiin, että keittiön lattian alla ei juuri eristeitä ollut.

– Keittiö on rakennettu talon laajennuksen yhteydessä sodan jälkeen, kun kaikista materiaaleista oli pulaa. Ei siis ihme, että siellä oli aina kylmä. Nyt keittiöön ja eteiseen on valettu uusi lattia, jossa on lattialämmitys. 

Kun huoneet eristettiin kunnolla, myös talon energiatehokkuus parani. Ja remontin yhteydessä talosta tehdään myös esteetön. Pääovelle tulee liuskat pyörätuoleja varten ja toinen vessoista remontoidaan inva-wc:ksi. 

Hankkeen kokonaisbudjetti on 130 500 euroa. 

Talkoolaiset purkavat lattiaa.
Meripirtin kerhon jäsenistöstä löytyy niin sähkömiehiä kuin kirvesmiehiäkin, mikä on helpottanut urakkaa paljon. Kuvassa talkoillaan keittiön parissa. Kuva: Meripirtin kerho.

Juhlapaikka meren rannalla

Meripirtin kerhotalo sijaitsee merenrantatontilla. Samalla tontilla on myös Särkisalon kotiseutumuseo, esiintymislava ja varastorakennus sekä Meripirtin kerhon ylläpitämä yleinen uimaranta, urheilukenttä ja lentopallokenttä. 

Kerhotalon edustalla rantaa vartioi tiheä ruovikko, josta halutaan eroon heti kun sisätilat on ensin saatu kuntoon. Tarkoitus on raivata rantaa niin, että vesi tulee kunnolla näkyviin. Tulevaisuudessa toivotaan, että jos hääpari vihitään Särkisalon kirkossa, niin Meripirttiin voisi tulla juhlimaan näyttävästi venekuljetuksella.

Jo tässä vaiheessa remonttia voi helposti kuvitella, kuinka kauniin miljöön vaaleaksi maalattu sali ja sen ikkunoista avautuva merimaisema tarjoaa tulevaisuudessa juhlille jos toisillekin. Sali on mitoitettu 80 hengelle ja remontoidussa keittiössä on helppo huolehtia kestityksestä. Kesäjuhlia on helppo myös laajentaa pihan puolelle, sillä osana remonttia taloon saadaan terassi.

– Toiveissa tietysti on, että tälle tilalle tulee remontin myötä taas enemmän kysyntää. Viime vuosina talo on ollut niin huonossa kunnossa, että halukkaita vuokraajia ei enää juuri ollut, Vähäsilta toteaa. 

Ilmakuva Meripirtistä meren rannalla.
Meripirtin kerhotalon vanhin osa on sotien aikaan toiminut lottien keskuksena. Sen jälkeen sitä on vuokrattu asunnoksi. Historiallinen paikka meren rannalla nousee pian uuteen kukoistukseen.

Miesten kerholla riittää kiirettä

Meripirtin kerho on miesten kerho, joka perustettiin vuonna 1949 – nurinkurisesti naisen aloitteesta.

– Sodan jälkeen eräs paikallinen nainen sanoi, että nyt miehille pitää keksiä joku kerho, jotta niillä olisi muutakin tekemistä kuin ryyppääminen, hymyilee Vähäsilta. 

Nykyaikana vastaavat miesten kerhot alkavat olla jo harvinaisia, mutta Meripirtin kerho on pitänyt paikkansa kyläyhteisössä. Se järjestää joka vuosi Särkisalopäivän, juhannussalon noston, muinaistulien yön, silakkamarkkinat ja koko perheen joulutapahtuman. Ne ovat tapahtumia, jotka keräävät yhteen kaikki kyläläiset. 

Meripirtin lisäksi kerhon omistuksessa on Tallbacka, jossa osa kylätapahtumista järjestetään. Tapahtumien järjestämisen lisäksi Meripirtin kerhon toimintaan kuuluu esimerkiksi Särkisalon murteen vaaliminen ja kotiseututarinoiden kerääminen. 

 

Janica Vilen