Salossa innostuttiin kotitarveviljelystä

 

Ihmisten kiinnostus ruokaa ja sen alkuperää kohtaan on kasvanut viime vuosina huimasti. Samalla moni on herännyt ajatukseen kotitarveviljelystä. Salossa asiasta innostuneet viljelyn harrastajat saatiin verkostoitua Leader Ykkösakselin rahoittaman ja ProAgrian toteuttaman hankkeen avulla. 

Tämän vuoden alussa alkanut Kotitarveviljelystä enemmän tehoja -hanke on saanut suuren suosion salolaisten keskuudessa. Neuvoja ja vinkkejä kotitarveviljelyyn jakavan hankkeen Facebook-ryhmässä on jo yli 400 jäsentä. 

– Tämä on siitä hieno hanke, että se lähti tarpeesta! Idea siitä tuli innokkailta salolaisilta kotiviljelijöiltä itseltään, kertoo hanketta vetävä ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä.

Hankkeessa ollaan pidetty kotitarveviljelyyn liittyviä luentoja ja tilattu yhdessä siemeniä sekä jaettu tietoa ja kokemuksia. Alun perin hankkeessa oli ajatuksena muokata maata ja kylvää yhdessä keväällä, jolloin syksyllä oltaisiin voitu korjata satoa ja järjestää ruokakursseja. Korona kuitenkin sotki suunnitelmat ja toiminta piti siirtää pääosin verkkoon. Sieltä löytyykin nyt jo roimasti tietoa esimerkiksi kompostoinnista, taimikasvatuksesta ja erilaisista kasvulavoista. 

Juuresviikot käynnissä

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä juuresviikot. Kuvassa punajuuri, palsternakka, lanttu ja maa-artisokka.

Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä juuresviikot, joiden aikana voi inspiroitua keittiössä. Ensimmäisellä viikolla keskityttiin punajuureen ja toisella viikolla lanttuun. Tällä viikolla aiheena on palsternakka, ensi viikolla juuriselleri ja viimeisenä maa-artisokka. 

Juuresviikkojen aikana Henna Kyyrä tekee Facebookissa live-lähetyksiä, joissa hän kokkaa herkkuja kyseisestä juureksesta. Ensimmäisellä viikolla hän teki punajuurikakkua, punajuurisipsejä ja punajuurihummusta. Toisella viikolla lanttupiirakkaa, lanttusalsaa ja uunissa kypsennettyjä kokonaisia lanttuja. 

Lanttuja on syöty Suomessa jo ainakin 1500-luvulta asti. Paljon C-vitamiinia sisältävän lantun voi syödä raakana, esimerkiksi raasteena tai kypsentää, jolloin se muuttuu makeammaksi. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin kuin kakkuihinkin. Maustamiseen kannattaa kokeilla hunajaa, pippuria, inkivääriä, timjamia tai neilikkaa.

Tällä viikolla esillä oleva palsternakka on Kyyrän oma suosikki. 

Aloin aikoinaan itse viljellä palsternakkaa ja se kannatti. Jos ostaa palsternakkaa keväällä kaupasta, maku voi olla hyvinkin kitkerä, mutta syksyllä juuri maasta nostettuna se on ihanan makuinen! Kannattaa kokeilla, Kyyrä innostaa. 

Porkkanan sukuista palsternakkaa kuvaillaan usein makean ja pähkinäisen makuiseksi. Juureksen sisältämät eteeriset öljyt tekevät siitä erityisen aromikkaan.

Juuresviikkojen materiaaleista koostetaan vielä myöhemmin jonkinlainen julkaisu. 

Kaikki voivat viljellä!

Ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä neuvoo kotitarveviljelijöitä hyödyntämään maansa antimia keittiössä muun muassa Facebookin live-lähetyksissä.

Hankkeen on tarkoitus jakaa tietoa ja neuvoja kaikille kotitarveviljelystä kiinnostuneille riippumatta siitä, onko käytössä paljon maata vai viljeleekö vaikka parvekkeella. Hankkeen alussa pidettiin Salon eri kunnanosissa tietoiskuja viljelyn aloittamisesta, maan muokkauksesta ja hiilijalanjäljestä. Kaikkiin tilaisuuksiin saatiin paljon kiinnostuneita paikalle. 

– Oman maan muokkaus, hoito ja lannoittaminen vaativat tietynlaista tietotaitoa. Laatikoissa viljeleminen on helpompi tapa aloittaa. Esimerkiksi yritit ja salaatit onnistuvat helposti, Kyyrä neuvoo alkuun. 

Juureksetkin ovat pääosin helppoja viljeltäviä, kunhan muistaa istuttaa ne tarpeeksi harvaan. 

Kotitarveviljely eli ole vain kesäajan harrastus, vaan hommaa riittää koko vuodeksi. Tällä hetkellä eletään sadonkorjuuaikaa. Kun vielä vähän kylmenee, voi aloittaa syyskylvöt. Syksyllä voi kylvää esimerkiksi sipuleita, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä sekä yrttejä, kuten tilliä ja persiljaa. Talven aikana voi nauttia maansa antimista opettelemalla uusia reseptejä. Keväällä ensimmäiset kylvöt voi tehdä vaikka ikkunalaudalle jo helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää.

Esimerkiksi porkkanan voi kylvää halutessaan jo syksyllä.

 

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuva: Kaisa Uusi-Kraapo

 

Kotitarveviljelystä enemmän tehoja

Kokonaiskustannusarvio: 44 114,65 euroa

Leader-tuki: 30 880,19 euroa (70 %)

Korvaus talkoista:   6 620,00 euroa

Oma rahoitus:   6 614,46 euroa

 

Maa- ja kotitalousnaisten punajuurikakkuresepti

Kuva: Henna Kyyrä.
2 kpl (150 g) punajuurta
1 sitruuna
2 kananmunaa
1 dl hienoa kidesokeria
1 dl juoksevaa margariinia (tai rypsiöljyä)
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl graham- tai täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa

Väliin:
1 dl omenasosetta (miedosti makeutettua)

Päälle:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 rkl tomusokeria
1 dl kuohukermaa
1 tl punajuurimehua

Kuori ja raasta punajuuret ja purista raasteesta hiukan mehua kuorrutteen värjäämistä varten. Pese sitruuna hyvin, raasta kuori talteen ja purista mehu, säästä sitruunankuorta kuorrutteeseen. Vaahdota munat ja sokeri, lisää punajuuriraaste, rasva, sitruunankuori, mehu ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda. Leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperi, levitä taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (noin 20 x 30 cm) ja paista 175 asteessa 40–45 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja valmista kuorrute. Vaahdota kerma ja sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Leikkaa jäähtynyt pohja puoliksi ja sitten halki kahteen kerrokseen, levitä väliin omenasosetta. Paina pohjakerrokset päällekkäin, levitä kuorrute pinnalle, koristele vaikka punajuurilastuilla, kukilla ja yrteillä.

Vihiniemen kylätaloa remontoidaan maaseuturahaston ja Kotiseutuliiton tuella

 

Vihiniemen kylätalo Perniössä huokuu historiaa. Yli 100-vuotias talo on rakennettu alun perin työväentaloksi, jossa on tanssittu, näytelty, pidetty arpajaisia ja työväenliikkeen kokouksia. Nykyisin talossa majaileva kyläyhdistys on kaatanut taloa peittäneet puut ja remontoi parhaillaan rapistunutta rakennusta uuteen loistoonsa. 

Salossa entisen Perniön kunnan alueella kunnostetaan Vihiniemen kylätaloa, joka on aikanaan toiminut Perniön Työväenyhdistys Riennon työväentalona. Leader Ykkösakseli myönsi tukea keittiön ja entisen talonmiehen huoneen remontointiin. Seuraavaksi korjataan katto Suomen Kotiseutuliiton myöntämällä avustuksella ja sen jälkeen remontti jatkuu vessojen kunnostuksella. 

Tavoitteena on saada upea historiallinen talo edustuskuntoon ja aktiiviseen käyttöön. Tällä hetkellä tapahtumia on kourallinen – jotain jokaiseen vuodenaikaan. 

– Lumisina talvina lasketaan mäkeä ja vähälumisina pidetään jonkinlainen talvitapahtuma sisätiloissa. Keväällä kokoonnutaan vappupiknikille. Kesällä ja syksyllä on pidetty muun muassa tansseja, huutokauppoja ja muistelupäiviä. Adventin aikaan lauletaan joululauluja ja uudenvuoden aattona ammutaan yhdessä raketteja, kertoo Eero Kallio, Koski as. kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja. 

260-neliöisessä talossa on keittiö, ravintolasali, talonmiehen asunto, eteinen, vaatehuone ja suuri tanssisali, jossa on myös näyttämö. Remontin myötä talon toivotaan palvelevan entistä paremmin kylän yhteisiä tapahtumia, mutta myös yksityistilaisuuksia. Erityisesti tuleva vessaremontti mahdollistaa isompien tapahtumien järjestämisen, sillä tällä hetkellä käytössä on vain yksi ulkohuussi. 

Kylätalon salissa on iso näyttämö, jossa on esitetty 100-vuotisen historian aikana monenlaisia näytelmiä. Salin seinien oranssi väri on peräisin 70-luvulta, jolloin talossa tehtiin viimeinen isompi remontti. Vanhoista kuvista näkee, että ennen oransseja levyseiniä salissa oli puolipanelointi. Sellainen aiotaan taas laittaa, kunhan remontissa edetään saliin asti.

Tansseja vuodesta 1919

Vihiniemen työväentalon on suunnittelut työväentaloihin erikoistunut perniöläinen rakennusmestari ja kansanedustaja Sikstus Rönnberg (1861–1919). Rakentaminen aloitettiin vuonna 1917, ja talo otettiin käyttöön 25. toukokuuta 1919. Siitä asti talossa on tanssittu, näytelty ja järjestetty monenlaisia muita tapahtumia. Vuodelta 1928 on säilynyt valokuva, jossa talon pihalla on yli 200 ihmistä arpajaisissa.

– Arpajaiset olivat sen ajan kansan viihdettä – niin isoja tapahtumia, että niitä varten saatettiin jopa teettää uudet vaatteet. Yhtenä vuonna pääpalkintona oli lammas. Parhaina vuosina täällä myytiin tuhansia arpoja. Voittoja oli satoja, mutta suurin osa oli tietysti kampoja tai muita pikkupalkintoja. Arpajaisvoittovaroilla sitten pidettiin taloa kunnossa, Kallio selittää. 

Riennon toiminta oli aktiivista vielä 70-luvulla, mutta sen jälkeen tahti alkoi hiipua. 

– 90-luvulla täällä järjestettiin vielä kerran vuodessa tanssit, mutta 2000-luvulla toiminta loppui kokonaan. Talo alkoi rapistua ja se jäi pikkuhiljaa puiden taakse peittoon, taustoittaa Kallio. 

Koski as. kyläyhdistys perustettiin vuonna 2012 ja vuoden 2014 alussa he saivat työväentalon ostettua itselleen kylätaloksi. Kallion mukaan koko vuosi 2013 kului siihen, kun yhdistys yritti saada taloa nimiinsä. 

– Ensin etsittiin Riennon elossa olevat jäsenet, jotka pitivät kokouksen ja päättivät luovuttaa talon kyläyhdistykselle. Salon kaupungissa asia meni läpi, mutta valtion taholta tulikin päätös, että talo pitää laittaa yleiseen myyntiin. Lopulta saimme sen ostettua 1 000 eurolla. Korjaamiseen onkin sitten mennyt useita tuhansia euroja ja paljon on vielä korjattavaa järjellä. 

Salin seinälle on ripustettu vuodelta 1928 säilynyt valokuva, jossa talon pihalla on yli 200 ihmistä arpajaisissa.

Talonmiehen asunto korjattiin Leader-tuella

Talossa on ollut talonmiehen asunto, johon pääsee kulkemaan talon takaa tai ravintolasalista. Siinä asuttiin 70-luvulle asti, mutta senkin jälkeen asuntoa on vuokrattu vielä mökkeilykäyttöön. Asuntoon kuulunut keittiö ja makuuhuone on juuri saatu korjattua Leader Ykkösakselin tuella. 

– Keittiössä on jossain vaiheessa ollut iso vesivahinko. Siksi koko lattia piti poistaa. Kaikki on tehty alusta asti uusiksi, kertoo Kallio. 

Lattia korjattiin ensin Kotiseutuliiton tuella ja sen jälkeen uusi keittiö tilattiin Ikeasta Leader-hankkeena. 

– Sen kokoaminen olikin varsinainen talkootyönäyte, sillä kaikki tavara tuli ihan pieninä nippeleinä, muistelee Kallio. 

Leader Ykkösakselin tuella tehty keittiöremontti parantaa talon käyttömahdollisuuksia.

Uudessa keittiössä on paljon säilytystilaa, kaksi uunia ja hyvä liesi. 

– Nyt kelpaa laittaa tarjoiluja isompiinkin juhliin, kehuu Kallio. 

Keittiön vieressä ollut toinen huone tapetoitiin ja sinne asennettiin ilmalämpöpumppu, jotta sitä ja keittiötä voidaan jatkossa käyttää myös talvella. Remontoitu huone on tällä hetkellä yleisimmin kokouskäytössä, mutta on siellä karaokeakin laulettu.

Vanhassa talonmiehen asunnossa pidetään kokouksia ympäri vuoden.

Historian havinaa

Vuoden 2019 keväällä talossa järjestettiin isot 100-vuotisjuhlat. Niitä varten salin seinille koottiin valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Nyt salin pöydillä on myös monenlaista esineistöä, jota on löydetty talon vintiltä, kun sitä alettiin siivota kattoremonttia varten. 

– Täällä on kaikenlaista pistimestä alkaen vanhoihin viinapulloihin. Yksi harjoitusasekin löytyi. Sitä on voitu käyttää harjoituksissa 1900-luvun alussa, mutta voi se olla myös teatteria varten tehty, Kallio punnitsee. 

Paljon löytyi myös vanhoja näytelmäkäsikirjoituksia ja lavasteita. Salin yhdessä kulmassa on kamina, jolla salin saa lämpimäksi ja toisessa kulmassa tanssikulttuurista muistuttava lipunmyyntikoppi. 

Koski as. kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Eero Kallio esittelee talon vintiltä tehtyjä löytöjä.
Eteisessä on vanha tupakkateline, johon mahtuu yli 80 tupakkaa. Talon vaatehuoneeseen tuli tupakointikielto jo 1920-luvulla. Kun vei takkinsa tai kävi tanssimassa, saattoi tupakan jättää siksi aikaa telineeseen.

Kyläyhdistys pitää asukkaista huolta

Koski as. kyläyhdistys pitää huolta paitsi kylätalosta myös alueensa asukkaista. 

– Meillä on sellainen naapuriapu, johon voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee vaikka kissanhoitoa tai miesvoimaa kasvihuoneen siirtämiseen. Kiukaita ollaan käyty asentamassa ja korona-aikaan hoidettiin talkoilla riskiryhmäläisten ruokaostoksia, jotta kaikki pärjäävät täällä syrjäseudulla, Kallio kertoo yhdistyksen toiminnasta. 

Yhdistyksessä on yli 80 jäsentä, joista kymmenkunta toimii johtokunnassa. Omaa lehteä on tehty vuodesta 2014, ja varoja kerätään oman seinäkalenterin avulla. Vuoden 2020 kalenteri kuvitettiin Jouko Heikolan akvarellimaalauksilla, jotka kuvaavat Kosken kylän vanhoja rakennuksia. 

– Hän asui täällä jo pikkupoikana ja muistaa hyvin, miten aluetta pommitettiin paljon talvisodan aikana. Tänä vuonna hän täytti 90, kertoo Kallio. 

Ravintolasalissa on paikallisen palkitun luontokuvaajan Ana Schorin näyttely, johon on valittu Kosken asemanseudulla kuvattuja revontulia, salamointia ja tähtitaivaita.
Kun kyläyhdistys osti Vihiniemen työväentalon, se ei edes näkynyt tieltä. Nyt kun pihalta on kaadettu 70 isoa puuta, upea talo on taas ihmisten silmänilona. Vieressä solisee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajaa merkkaava Kiskonjoki.

 

Vihiniemen kylätalon Leader-hankkeet

 

LIVE-teemahanke 

Toimenpiteet: keittiön remontti

Leader-tuki: 4245,24 euroa

Korvaus talkoista: 2061,30 euroa

Oma rahoitus: 2183,94 euroa

Kokonaiskustannus: 8490,47 euroa

 

LIVE 3 -teemahanke

Toimenpiteet: kammarin remontti

Leader-tuki: 4674 euroa

Korvaus talkoista: 4674 euroa

Kokonaiskustannus 9348 euroa

 

 

Salon Märynummeen talkoiltiin monipuolinen virkistyskeidas

 

Salossa entisen Halikon kunnan keskellä elävässä Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata uudella ulkokuntosalilla. 

Märynummen kylä syntyi aikanaan Märyn ja Nummen kylien kasvaessa yhteen komean hiekkaharjun päälle. 1800-luvun lopulla Märynumella oli sotilaskasarmialue ja 1920-luvulla alueelle perustettiin piirimielisairaala. Nykyisin Märynummella on noin 1 000 asukasta – ja tekemistä riittää moneen makuun. 

– Aluksi ajateltiin, että hommataan muutama frisbeegolf-kori kylän piristykseksi, mutta hommahan lähti siitä paisumaan kuin pullataikina, naurahtaa Märynummen Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo. 

Nyt Märynummen ulkoilualueella on sauna ja uimalampi, vaelluspolku geokätköineen, täysipitkä frisbeegolf-rata, petanque-, tennis- ja rantalentopallokentät sekä ulkokuntosali.  Talvisin pääsee hiihtämään valaistuille laduille ja perjantaisin lämmitetään sauna avantouimareita varten.

Uusia ulkoilumahdollisuuksia on rakennettu talkoovoimin monen toimijan yhteistyöllä Leader Ykkösakselin avustamana viime vuosien aikana. 

Kesällä 2017 avattiin yhdeksän frisbeegolf-väylää ja kesällä 2018 toiset yhdeksän. 

– Nyt täällä on täysipitkä ja kisakuntoinen rata, jossa riittää haastetta kisaajille, mutta se sopii hyvin myös lapsiperheille. Vuonna 2019 avattiin petanque-kenttä ja tänä kesänä ulkokuntosali, kertoo Leivo. 

Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo Märynummen frisbeegolf-radalla.

Hankkeiden valmistumista on aina juhlittu kunnolla.

– Frisbeegolf-rataa oli ensimmäisenä vuonna avaamassa Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna ja seuraavana vuonna kansanedustaja Katja Taimela. Tänä kesänä ei voitu juhlia koronan vuoksi. Perinteisten avajaisten sijaan kuvasimme kyläyhdistyksen Instagramiin videoita siitä, kun kylän kovakuntoisin mimmi näyttää, miten kuntosalilla voi treenata, Leivo jatkaa. 

Märynummella sijaitsee myös Leader-tukea saanut koiraharrastuskeskus Tassukallio ja Veitakkalan pelastuskoirien koulutusalue. Märynummen keskustassa on kyläkauppa, kahvila ja posti sekä nuorille tarkoitettu tila, Mesta. Kylällä on myös kauneushoitola, kampaaja ja hieroja. 

Vuonna 2018 Märynummi valittiin Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Silloin juhlittiin isosti, mutta ei kuitenkaan jääty jalustalle lepäilemään. Kehitystyö jatkui ja tänä vuonna esiteltiin kyläläisille uusi ulkokuntosali.

Ensi vuodelle suuret suunnitelmat

Vuosi 2021 tulee olemaan Märynummelle kunnon juhlavuosi. Syksyllä valmistuu nimittäin uusi koulu- ja päiväkotirakennus. Uuteen hirsirakennukseen on suunnitteilla tiloja myös yhdistyksille ja nuorille – ja pihalle on tulossa laavu. 1900-luvun alussa valmistunut kyläkoulu jää edelleen koulukäyttöön, mutta 1950-luvulla tehty sisäilmaongelmista kärsinyt lisärakennus on purettu.

Koulun avajaisia ja Märy-päiviä tullaan viettämään isosti. Samalla varmasti juhlistetaan myös uusia ponnistuksia kylän ulkoilualueella. 

– Ensi vuodelle kyläyhdistys on suunnitellut uimalammen viereen kuntoportaita, joille ollaan hakemassa Leader-tukea. Lisäksi suunnitteilla on omin voimin toteutettava maastopyöräilyreitti. Täällä on hienot pyöräilymaastot, mutta reitin tekemisessä riittää puuhaa, kun pitää selvittää maanmittauslaitoksen kanssa, kuka omistaa minkäkin siivun metsistä. Sitten pitää tehdä opasteita, siltoja ja vaikka mitä, Leivo kertoo suunnitelmista. 

Vaikka moni asia huipentuu vuoteen 2021, kehitystyö jatkuu varmasti senkin jälkeen. 

– Täällä on sellaisia kyläläisiä, että uusia ideoita putkahtelee tuon tuosta. Ja yleensä ihmiset innostuvat muiden ideoista heti ja osallistuvat ahkerasti talkoisiin. Meillä on joukossa sellaisiakin kylän miehiä, jotka ovat tehneet talkoita jo minun lapsuudessani. Heille kuuluu tästä kaikesta iso kiitos, Leivo sanoo.

Esimerkiksi skeittiparkkia ja lammen ruoppausta on toivottu. Aikanaan Märynummessa oli yksi iso lampi, jonka keskelle on kasvanut niin tiheä ruovikko, että käytännössä väki jakautuu uimaan kahdelle eri lammelle.  

Märynummen uimalampi on kasvanut keskeltä umpeen. Kyläyhdistys haaveilee ruovikon poistosta ja ruoppauksesta, jotta uimarannat yhdistyisivät taas yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.

Huoletonta lapsuutta

Laura Leivo on itse muuttanut Märynummelle 1-vuotiaana vuonna 1980. Välillä hän opiskeli ja aloitteli työuraa muualla, mutta kun lapsia alkoi syntyä, hän halusi takaisin omiin lapsuudenmaisemiinsa. 

– Täällä olen saanut viettää ihanan huolettoman lapsuuden ja halusin tarjota omille lapsilleni sitä samaa. Uimaranta on sadan metrin päässä ja kouluun on 500 metriä. Asunnot ovat järkevän hintaisia ja sijainti on loistava: Täältä on vartin matka Saloon, puolen tunnin matka Turkuun ja tunnin ja vartin matka Helsinkiin, Leivo kertoo paluumuuttonsa syistä.

Nyt Märynummelle toivotaan lisää asukkaita. Salon kaupunki on juuri laittanut tontteja myyntiin. 

– Tietysti toivomme, että saisimme uuteen kouluun lisää oppilaita. Märynummen frisbeegolf-radat on noteerattu hyvin valtakunnallisissa kanavissa ja esimerkiksi koronan aikaan täällä oli joka ilta parkkipaikat aivan täysiä. Täällä käydään siis sankoin joukoin virkistymässä, joten eiköhän pian huomata myös se, kuinka kivaa täällä on asua, Leivo pohtii. 

Märynummen lampi on suosittu uimapaikka. Kioskia ja kaupungin saunaa pitävät paikalliset urheiluseurat.

 

Alkuperäinen juttu julkaistu Salonjokilaaksossa 16.7.2020

 

MÄRYNUMMESSA TEHDYT LEADER-HANKKEET

 

Teemahanke LIVE

Toimenpiteet: 9 koria frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 1 612,50 euroa

Maksetut talkoot: 975 euroa

Yksityinen rahoitus: 637,50 euroa

Kokonaiskustannus: 3 225 euroa

 

Teemahanke LIVE 2

Toimenpiteet: 9 koria lisää frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 4 353 euroa

Maksetut talkoot: 4 353 euroa

Yksityinen rahoitus: 1 980,64 euroa

Kokonaiskustannus: 10 686,64 euroa

 

Teemahanke LIVE 4

Toimenpiteet: Treenikehikon rakentaminen

Leader-tuki: 2552,50 euroa

Maksetut talkoot: 1 021 euroa

Yksityinen rahoitus: 1531,50 euroa

Kokonaiskustannus: 5 105 euroa

 

 

Halikon Hakoniskat tekivät lähes 5 000 talkootyötuntia Salakallion uuden kerhorakennuksen eteen

 

Urheiluseura Halikon Hakoniskat pyörittää Salossa Salakallio Caravan -nimistä leirintäaluetta, johon kuuluu muun muassa tanssilava, sauna, uimalampi, kesäiset luontopolut ja talviset hiihtoladut sekä tietysti paikat matkailuautoille ja -vaunuille.  Kokonaisuuden kruunaa kesäkuussa 2020 alueelle valmistunut kerhotila, joka saatiin pystyyn Leader-rahoituksen ja talkoolaisten ansiosta. 

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Halikon Hakoniskojen puheenjohtaja Veikko Virta ja Salakallio Caravan -alueesta vastaava Kauko Seger odottelivat Salakallion uuteen kerhorakennukseen vielä puhallusvillaa, ilmastointilaitteiden säätöä, kalusteita sekä seuran pitkästä ja ansiokkaasta historiasta muistuttavaa palkintokaappia.

– Nyt on loppusoittoa vaille valmista. Tämä hanke oli iso rypistys, toteaa Hakoniskojen puheenjohtaja ja antaa katseensa levätä uutuuttaan hohtavassa tilassa, jonka eteen on tehty lähes 5 000 talkootyötuntia.

Kauko Seger (vas.) ja Veikko Virta sekä kourallinen muita talkoolaisia ahkeroivat kevään aikana uuden kerhotalon parissa koronan tuomissa poikkeusolosuhteissa. Nyt on loppusoittoa vaille valmista!

Uuden kerhotilan paikalla oli aiemmin ravintolarakennus, joka ei huonon kuntonsa vuoksi vastannut enää tämän päivän vaatimuksia. Vanhasta rakennuksesta ei jätetty kuin runko jäljelle. Kaikki muu on tehty uusiksi. Kaksi vuotta sitten alkaneessa purkuvaiheessa mukana oli paljon innokasta väkeä ja työkin oli sellaista, jota oli helppo tehdä isolla porukalla. Tänä keväänä rakennus tehtiin loppuun poikkeusoloissa muutaman talkoolaisen kesken.

Uuden kerhotilan rakennushankkeen kokonaiskustannus oli pyöreästi 166 000 euroa. Kustannuksista 50 % katettiin Leader Ykkösakselin kautta saadulla investointituella. Lisäksi talkootöistä korvattiin 71 000 euroa, jolloin Halikon Hakoniskoille jäi varsinaista maksettavaa 12 000 euroa.

Vanhasta ravintolarakennuksesta ei jäänyt kuin runko jäljelle, mutta sen kyljessä oleva leikkipaikka säilyi ennallaan.

Salaisten kuusi vuosikymmentä

Salakallio Caravanin historia sai alkunsa 60-luvulla, kun paikalliset isännät lahjoittivat Halikon Hakoniskoille Salaisten kylästä pienen maa-alueen tanssilavaa varten.

– Olin itse täällä lautapoikana mukana talkoissa, kun tanssilavaa tehtiin. Silloin tanssilavakulttuuri oli voimissaan. Somerolla oli Esakallio, Paimiossa Mäntyrinne ja tänne haluttiin oma paikka. Pian tanssilavan jälkeen tehtiin saunarakennus, lampi ja ravintolarakennus, muistelee Virta.

Sen jälkeen alue on vielä täydentynyt muun muassa grillikodalla ja lasten leikkipaikalla. Frisbeekorit ja lentopalloverkko kutsuvat liikkumaan ja lainapyörillä lapsetkin pääsevät näppärästi tutustumaan isoon alueeseen.

Tanssilavalla mahtuu pyörähtelemään jopa 500 ihmistä kerrallaan.

70-luvun lopulla tanssikulttuuri alkoi hiipua ja karavaanarit vuokrasivat paikan. Kymmenkunta vuotta karavaanarit toimivat alueella itsenäisesti, mutta lopulta kuvio käännettiin niin, että Hakoniskat alkoivat tuottaa palveluita ja tapahtumia myös karavaanareille. Kohde on jo pitkään ollut karavaanareiden suosiossa.

– Meillä on noin 100 kausipaikkalaista ja alue on ympärivuotisessa käytössä. Talvella täällä pääsee uimaan avantoon, ja jos on sellainen talvi, että lunta sataa, niin täällä on yleensä hyvä lumitilanne. Salakallio on vanhan Halikon korkein kohta, kertoo Virta.

Kirkkonummelta Salakalliolle matkanneet Renmanit rakentavat huvimajaa matkailuautonsa viereen. Heillä alkaa Salakalliolla nyt kolmas kesä.

Nyt täällä voisi järjestää vaikka häät!

Uusi kerhorakennus palvelee sekä Halikon Hakoniskojen että sen alla toimivan Salakallio Caravanin tilaisuuksia, mutta samalla myös koko kyläyhteisöä.

– Tästä tuli hyvä kokoustila. Aiemmin meillä ei ollut ollenkaan lämmintä kokoontumispaikkaa, sillä takkatupaan mahtuu vain 20 ihmistä ja tanssilava on talvella kylmä. Uskon, että tila tulee olemaan myös esimerkiksi Angelniemen Ankkurin suunnistajien suosiossa. Huonoilla keleillä suunnistustapahtumissa on hyvä olla katto pään päällä, pohtii Virta.

– Lisäksi tätä voi käyttää juhlatilana. Nyt täällä voisi järjestää vaikka häät, hän jatkaa ideoimista.

Kerhotilaan mahtuu hyvin syömään 60 ihmistä ja pöytiä vähentämällä istumapaikkoja saa tilaan 100. Tanssilavalla taas mahtuu pyörähtelemään jopa 500 ihmistä kerrallaan.

Kerhorakennus odotti enää uusia kalusteitaan kesäkuun alussa.

Kun koronan aiheuttama poikkeustila loppuu, Hakoniskat alkavat markkinoida Salakallion tiluksia myös halukkaille vuokraajille tapahtumia varten. Salakalliolla on pidetty muun muassa juhannusjuhlia, silakkariehoja, hiihtokisoja ja matkailuautokerhon vuosikokouksia. Parhaimmillaan Salakalliolla on ollut 1000 vaunua.

– Silloin oli Salon Caravan-yhdistyksen 10-vuotisjuhlat. Nykyään tapahtumiin tulee yleensä noin 200 vaunua, mutta moni tulee toki ilman vaunuakin, kertoo Virta.

Tämän kesän suurtapahtumat on peruttu koronan vuoksi, mutta jos tilanne rauhoittuu, lokakuussa päästään pitämään perinteinen silakkarieha, jossa halstrataan silakkaa vaikka koko kylälle.

Maaseudun rauhaa

Kauko Seger viettää puolisonsa kanssa Salakalliossa suurimman osan ajastaan.

– Täällä riittää aina tekemistä ja toisaalta myös omaa rauhaa. Täällä saa nukkua omaan tahtiin niin paljon kuin haluttaa, hän toteaa.

Vaikka alueella on helppo lepäillä tai tehdä vaikka etätöitä omissa oloissaan, on yhteisöllisyys Salakallion suurin voimavara.

– Tänne ei ole oikein syntynyt mitään kuppikuntia. Moni karavaanari on sanonut, ettei joka paikassa pääse kovin helpolla porukkaan mukaan, mutta tänne kun tulee joku uusi ihminen, niin juttu on heti valmis, Seger kiittelee.

”Tämä on vähän kuin omalle mökille tulisi”, naurahtaa tarvasjokelainen Kaisa Kankare-Anteroinen, jonka vaunu on ollut tuttu näky Salakalliolla jo kymmenen vuotta.

Moni kävijä on vuokrannut itselleen kausipaikan koko vuodeksi. Vaunupaikkojen vireeen on rakennettu tunnelmallisia huvimajoja ja aurinkoterasseja.

– Tämä on vähän kuin omalle mökille tulisi, naurahtaa tarvasjokelainen Kaisa Kankare-Anteroinen, jonka vaunu on ollut tuttu näky Salakalliolla jo kymmenen vuotta.

– Täällä on ihanat ihmiset ja hyvä sauna. Ollaan me isännän kanssa kierretty muitakin paikkoja, mutta tämä on ihan ykkösluokkaa. Ja täältä ollaan löydetty ystäviä, joiden kanssa on kiva istua iltaa, hän kehuu.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Kankare-Anteroinen toimi alueen päivystäjänä apunaan 9-vuotias Pusa-koira, jolle Salakallio on jo kuin toinen koti.

Teneriffalta Salakalliolle ja takaisin

Maria Raute lomailee puolisonsa kanssa Salakalliolla koko kesän. Yleensä syyskuussa he lähtevät talveksi Teneriffalle ja palaavat taas säiden mukaan joko pääsiäisenä tai vappuna.

– Kun jäimme eläkkeelle, huomasimme, että vakituinen asuntomme oli koko ajan tyhjillään. Viime kesänä sitten päätimme myydä sen. Nyt meidät lasketaan virallisesti niihin asunnottomiin, mutta tämä on meille kyllä ihan oma valinta, Raute kertoo.

Maria Raute tuli saunalle tiskauspuuhiin. Hän asuu puolisonsa kanssa Salakalliolla koko kesän ja talveksi he suuntaavat Teneriffalle.

Tällä hetkellä heillä on lastenlapset kylässä.

– Kesällä voidaan ottaa takaisin sitä aikaa, joka talvella ollaan erossa. Pienempi on täällä meidän kanssa varmaan koko kesän, isoäiti hymyilee.

Lammen vesi on jo kesäkuun alussa 20-asteista, aurinko paistaa ja linnut laulaa.

– Täällä on hyvä katsella lintuja. Olen valokuvannut niitä ja opetellut yhdistämään linnun ja laulun, hän kertoo.

Kesällä elämä asuntovaunussa on Rauten mukaan vaivatonta. Saunalle pääsee tiskaamaan astiat ja pesemään pyykit.

– Keväällä ja syksyllä on välillä se hankaluus, ettei pyykki meinaa kuivua, mutta Halikossa on onneksi hyvä pesulakin.

Talvella laduille, kesällä poluille

Parin kilometrin päässä Salakalliosta solisee Uhrilähde, johon liittyy paljon paikallisia tarinoita.

Salakalliolta lähtee talvella yhdyslatu Märynummen valaistuille hiihtoladuille. Kesällä taas voi lähteä patikoimaan luontopoluille. Parin kilometrin päästä löytyykin eräs mielenkiintoinen kohde: Uhrilähde, jonka vesi virtaa ympäri vuoden. Viralliselta nimeltään lähde on Somersojan lähde.

Paikallisten tarinoiden mukaan lähteeseen on uhrattu rahaa, koska sen vedellä on uskottu olevan parantava voima. Hurjia tarinoita on kerrottu myös niiden ihmisten kohtaloista, jotka ovat Uhrilähteestä noita rahoja nostaneet. Salon keskustaan matkaa tulee noin 8 kilometriä.

Pitkät perinteet

Hakoniskojen vaakuna koristaa tanssilavan seinää.

Halikon Hakoniskat on perustettu vuonna 1932. Jäseniä seurassa on noin 800. Hakoniskojen jaostoja ovat ampumajuoksu- ja ampumahiihtojaosto, hiihtojaosto, naisjaosto, suunnistusjaosto sekä yleisurheilujaosto.

 

Janica Vilen

Alkuperäinen juttu julkaistu Salonjokilaaksossa 24.6.2020