ProAgria kutsuu lapsia ja nuoria onkikisaan Saloon tiistaina 24.8.

Lapsi istuu selin laiturilla ja kalastaa.

 

Valtakunnallista kalastuspäivää vietetään keskiviikkona 25. elokuuta, mutta Salossa Kuusjoen Nummijärvellä etkoillaan jo tiistaina 24. elokuuta lasten ja nuorten leikkimielisen onkikisan merkeissä!

Pakkaa mukaasi onkivälineet ja tule ongelle Nummijärven niemenkärkeen. Tapahtuma alkaa uimarannan parkkialueelta (Järvitie 91, 25340 Kanunki) klo 17 infolla, jonka jälkeen suuntaamme kohti onkipaikkaa. Jokainen kisaaja huolehtii itse paikalle omat kalastusvälineensä. Aikaa onkia on klo 18:45 asti, jolloin suoritetaan kalojen punnitseminen parkkialueella.

Kisan voittajaksi kruunataan se onkija, joka onnistuu kalastamaan isoimman kalan ja tunnistaa sen itsenäisesti.

Tilaisuuden järjestelyissä otetaan huomioon alueelliset kokoontumisrajoitukset. Onkikisa toteutuu, jos ilmoittautuneita on vähintään 7. Tapahtumaan on ennakkoilmoittautuminen ja ilmoittautua voi Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten verkkosivulla, johon pääsee tästä linkistä! Viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.8. Tapahtuma on maksuton.

 

Lisätiedot:
Janita Kylänpää
Matkailu- ja ruoka-asiantuntija
Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset
ProAgria Länsi-Suomi
050 66471
janita.kylanpaa@maajakotitalousnaiset.fi

 

Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset toteuttavat Ravintoa Rantakalasta projektia, joka on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Hankkeen tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten kalan käsittelytaitoja sekä kannustaa perheitä ja nuoria vapaa-ajankalastus harrastuksen pariin käytännön toimenpiteiden sekä viestinnän avulla. Luonto- ja kalatalousharrastus nostaa yksilön ja perheen hyvinvointia ja tukee tasapainoista elämää.

Kipsinlevityksen haku aukeaa Varsinais-Suomessa maaliskuussa

Ilmakuva joesta.

 

KIPSI-hankkeen ensimmäisestä vuodesta saatiin hyviä kokemuksia. Lähes 400 varsinaissuomalaista viljelijää haki kipsikäsittelyä yhteensä 10 500 ha:n peltoalalle ja kipsiä levitettiin noin 9 000 hehtaarin peltolalle. Palautekyselyssä viljelijöiltä saatiin myönteistä palautetta. Haku kipsinlevitykseen aukeaa jälleen maaliskuussa. Varsinais-Suomen Ely-keskus lähettää aiheesta tietoa alueen viljelijöille, ja ProAgria Länsi-Suomi neuvoo, jos kipsinlevitys herättää kysymyksiä.

KIPSI-hankkeen tavoitteena on levittää Saaristomeren valuma-alueen pelloille kipsiä 50 000 – 85 000 hehtaarille vuosien 2020 – 2022 aikana ja vähentää valuma-alueelta Saaristomereen tulevaa kuormitusta. Tavoitteena on myös tehdä kipsikäsittely ja sen mahdollisuudet tunnetuksi sekä muutoinkin tiedottaa maatalousalueilla tehtävistä vesiensuojelutoimista, joiden tarpeellisuutta kipsikäsittely ei mitenkään vähennä. Hankkeessa testataan, onko mahdollista liittää kipsikäsittely myös tulevaisuuden maatalouden ympäristötoiminpiteisiin ja miten se teknisesti järjestettäisiin. Tavoitteisiin kuuluu myös yhteistyön vakiinnuttaminen vesien hyvän tilan aikaansaamiseksi.

Hanketta hallinnoi Varsinais-Suomen ELY-keskus, jonka yhteistyötahoina toimivat MTK-Varsinais-Suomi, SYKE, Helsingin yliopisto, Ruokavirasto, Luke, Aurajokisäätiö, Paimionjoki-yhdistys, maatalousneuvonta, SAVE- ja SAVE II-hankkeet sekä paikalliset tuottajayhdistykset.

 

Varsinais-Suomesta halutaan entistä luomumpi

Lehmä ja vasikka metsän laidassa.

 

Euroopan Unionin alueen tavoitteena on kasvattaa luomutuotannon osuus kaikesta viljellystä peltopinta-alasta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Luomumpi Varsinais-Suomi -hanke edistää omalta osaltaan luomualan kehitystä ja kasvua tiedottamalla ja rakentamalla uusia toimintamalleja. 

Luomuruuan suosio on jatkuvassa kasvussa. Puhtaampaa, eettisempää, maukkaampaa ja kestävämpää luomuruokaa myös tuotetaan koko ajan enemmän ja enemmän. 

Vuoden 2018 alussa alkaneen ja tämän vuoden loppuun asti jatkuvan Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeen tavoitteena on välittää tietoa luomumenetelmistä varsinaissuomalaisille tuottajille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Hanke edistää luomualan kehitystä peltokasviviljelyssä, keruutuotteissa, puutarhatuotannossa ja kotieläintuotannossa. Tavoitteena on jakaa tietoa, löytää uusia toimintamalleja ja saattaa yhteen luomusta kiinnostuneita toimijoita. 

Hankkeen toteuttavat Peimarin koulutuskuntayhtymä, ProAgria Länsi-Suomi ja Axxell Brusaby. ProAgrian luomu- ja kasvintuotannon asiantuntija Alma Lehti on tyytyväinen hankkeen tähänastisiin tuloksiin. 

– Parhaita saavutuksia on se, että olemme tavoittaneet paljon ihmisiä erilaisissa tapahtumissa ja mahdollistaneet tuottajien kohtaamisia. Olemme tuoneet yhteen luomusta kiinnostuneita ihmisiä ja jakaneet paljon tietoa koulutuksissa ja esimerkiksi Youtubessa, hän kertoo. 

Ennen koronaa hankkeessa tehtiin paljon yritysvierailuja, mutta nyt toiminta on painottunut webinaareihin ja muihin etäyhteyksin toteutettaviin tilaisuuksiin. Esimerkiksi luomukeruuseen, biohiileen ja perinnebiotooppeihin liittyviä tilaisuuksia on järjestetty etänä. Lisäksi hankkeessa ollaan käyty kuvaamassa videoita varsinaissuomalaisilla luomutiloilla nyt kun ryhmävierailuja ei pystytä järjestämään. Videot ovat katsottavissa hankkeen omalla Youtube-kanavalla. 

Varsinais-Suomessa 11 % pelloista luomuviljelyssä

Aikanaan Suomen tavoitteena oli kasvattaa luomutuotannon osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Euroopan komission Pellolta pöytään -strategian uusi tavoite on, että vuonna 2030 EU:n alueen peltoalasta 25 % olisi luomutuotannossa. Tällä hetkellä Suomen peltopinta-alasta on luomuviljelyssä noin 14 %. Varsinais-Suomessa osuus on vasta 11 %. 

– Luomun osuus on kuitenkin noussut vuosittain – paitsi vuonna 2019, jolloin ei tehty uusia luomusitoumuksia, Alma Lehti kommentoi. 

Luomuvalvontaan voi liittyä koska tahansa, mutta luomutukea voi saada vain luomusitoumusten kautta. Harva lähtee tekemään tarvittavia investointeja luomuun siirtymiseksi ilman taloudellista tukea. Luomutukea maksetaan 160 euroa hehtaarilta. Tuen myöntää Ely-keskus ja rahoitus tulee maaseutuohjelmasta.  

– Luomussa osa tuotantopanoksista on kalliimpia ja satoa tulee vähemmän. Toisaalta luomutuotteista saa yleensä paremman hinnan ja kustannussäästöjä syntyy esimerkiksi siitä, ettei kasvinsuojeluaineita enää tarvita. Monissa tapauksissa luomu on osoittautunut kannattavammaksi tuotantomuodoksi. Joissain tuotteissa luomusta voi saada jopa tuplahinnan tavanomaiseen verrattuna, Lehti puntaroi kustannuksia. 

Moni on kuitenkin siirtynyt luomuun terveys- ja ympäristösyistä.

– Monet eivät enää halua käyttää esimerkiksi mineraalilannotteita ja kasvinsuojeluaineita. Useimmat eivät jää kaipaamaan kesäöinä tehtäviä ruiskutuksia, eivätkä aineetkaan ole viljelijöille täysin vaarattomia, Lehti selventää.

Myös suomalaisille kuluttajille tärkein syy ostaa luomuelintarvikkeita on niiden puhtaus.

Varsinais-Suomessa pian sata luomueläintilaa

Neljännes Suomen luomulampaista asustaa Varsinais-Suomessa.

Varsinais-Suomessa on jo 97 luonnonmukaista kotieläintilaa.

– Suomen kaikista luomulampaista neljännes on Varsinais-Suomessa ja luomusioista kolmannes. Suomen luomubroilereista 46 % on täältä ja munivista kanoista 58 %. Sen sijaan luomunaudoista asuu Varsinais-Suomessa vain 7 %. 

Saadakseen luomutukea kotieläintuotannosta, pitää olla ensin luomuviljelijä. Kun pellot ovat luomuviljelyssä, luomutukeen voi saada 134 euron korotuksen hehtaarilta, jos myös tilan eläimet ovat luomutuotannossa, jolloin tuki on yhteensä 294 euroa hehtaarilta. 

Luomueläinten pidossa yhdistävä tekijä on luomurehu ja lajityyppilliset olosuhteet, joiden myötä luomuliha on joissain tapauksissa myös tavanomaista eettisemmin tuotettua. 

– Kaikissa eläinryhmissä on lajista riippuen jonkinlainen ulkoiluvaatimus. Luomueläimen pitää päästä ulos joko ympäri vuoden tai pidennetyn kesäkauden ajan. Luomueläintä ei myöskään saa pitää kytkettynä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja esimerkiksi luomusioilla ei saa olla porsitushäkkejä, Lehti listaa. 

Monipuolinen ruokamaakunta

Varsinais-Suomi alkaa olla jo varteenottava luomumaakunta. 

– Täällä on luomutuotannossa lähes kaikkia Suomen kotieläinlajeja ja viljelykasveja. Myös puutarhapuolella on paljon luomua. Esimerkiksi luomuomenoista 38 % tulee Varsinais-Suomesta, Lehti kertoo. 

Joulukuussa 2020 julkaistun Aitoja makuja -yritystilaston mukaan luomua jalostavia yrityksiä on eniten Uudellamaalla ja seuraavaksi eniten Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomessa on eniten luomuviljatuotteita jalostavia yrityksiä. Varsinais-Suomen luomutiloilla viljellään myös paljon erikoiskasveja, esimerkiksi hamppua, kvinoaa, spelttiä ja lupiinia.

Tilastoihin pääsee tutustumaan paremmin lukemalla Luomumpi Varsinais-Suomi hankkeen tuottaman raportin: Luomu Varsinais-Suomessa 2019 (&2020). Samassa raportissa esitellään paikallisia luomuyrityksiä. Lisäksi hankkeen tuotoksia pääsee lukemaan sen omasta sen blogista. 

Myös muissa maakunnissa on käynnissä parhaillaan vastaavia hankkeita. Esimerkiksi ProAgria Länsi-Suomen alueelle kuuluvassa Satakunnassa on vastaava hanke nimellä Luomuisa Satakunta. Siellä peltopinta-alasta on luomutuotannossa parhaillaan 8,5 %. 

 

Janica Vilen

Aikaa on -hanke kouli viljelijöistä tehot esiin

Ihmisiä kokoontuneena pellolle.

 

Aika on rahaa – ja paljon muutakin. ProAgria Länsi-Suomen vetämä Aikaa on -hanke on auttanut maatilayrittäjiä kehittämään toimintaansa niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. 

Moni maatilayrittäjä tekee 100-tuntisia työviikkoja. Kun tekee töitä välillä kellon ympäri, on vaikea nähdä metsää puilta. ProAgria Länsi-Suomen Aikaa on -hanke on auttanut jo kymmeniä yrittäjiä tehostamaan tilansa tuottavuutta.

–  Esimerkiksi nurmituotannossa satotaso on tuplaantunut. Monella tilalla työn laatu on parantunut ja samalla työtuntien määrä on laskenut, kertoo ProAgrian huippuasiantuntija Anu Ellä, joka toimii Aikaa on -hankkeen vetäjänä yhdessä Riikka Mäkilän kanssa. 

Hankkeen aikana yrittäjille on tarjottu tietoa ja koulutusta, mutta parhaat tulokset ovat syntyneet pienryhmätoiminnan ansiosta. Alle kymmenen hengen pienryhmiä ollaan perustettu hankkeen alle parikymmentä, esimerkiksi nurmiryhmä, siipikarjaryhmä ja marjaryhmä. Tuotantosuunnan lisäksi ryhmäläisten yhteinen nimittäjä voi olla myös jokin muu. Esimerkiksi nuorten yrittäjien ryhmässä ollaan keskitytty johtamistaitojen kehittämiseen. 

– Pienryhmätoiminta perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Sitä kautta päästään tekemään nopeasti positiivisia muutoksia. Pienryhmissä mukana olevat yrittäjät kertovat, että heidän ongelmanratkaisutaidot ovat parantuneet, he osaavat tehdä paremmin havaintoja ja analysoida tuloksia paremmin. Moni yrittäjistä kokee, että yritystoiminnan kannattavuus on parantunut, Ellä listaa yrittäjien kertomia esimerkkejä. 

Käytännössä parhaat oivallukset ovat syntyneet, kun saman alan ammattilaisista koostuva pienryhmä on tullut tilalle vierailulle, seurannut työpäivän kulkua ja kertonut sitten tuorein silmin tekemänsä havainnot. Esimerkiksi yhdellä tilalla vaihdettiin ape-prosessiin isompi kauha. Pienellä muutoksella saatiin työpäivään 10 minuutin säästö. Viikossa säästö on jo 50 minuuttia ja kuukaudessa yli kolme tuntia. 

Hankkeen johtamisryhmissä mukana olevat yrittäjät tekevät talvikaudella keskimäärin 70-tuntista työviikkoa ja sesongin aikana työtunteja tulee viikkoon helposti yli 100. 

– Hankkeen alussa tehtiin tarkka lista siitä, mihin kaikkeen työaika kuluu. Sitten luetteloitiin kaikki hukkatyypit. Jollain kului aikaa odottamiseen, jollain tavaroiden etsimiseen. Kun työaikaseuranta analysoitiin, huomattiin, että sadasta tunnista saattoi mennä jopa 20 tuntia turhaan sähläämiseen, selventää Ellä.

– Hankkeen tavoitteena on parantaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan maatilojen kannattavuutta välttämällä turhia töitä, hän tiivistää.

Ajankäytön seurannan lisäksi kaikille yrittäjille on tehty persoonallisuusanalyysit ja mietitty, miten oma persoonatyyppi vaikuttaa omaan yrittäjyyteen. 

Anu Ellä (kuvassa oikealla) toimii valtakunnallisena huippuasiantuntijana ProAgrian nurmi- ja ryhmänohjausasioissa.

Mallia muista maista

Moni on sanonut myös kielitaidon parantuneen, sillä hankkeesta neljännes on kansainvälistä toimintaa. Opintoretkiä on tehty ulkomaille muutaman kerran vuodessa, kunnes koronan vuoksi matkustaminen loppui. Moni ehti saada ulkomailta hyviä vinkkejä omaan toimintaansa, muun muassa kuivuuden kestävyyteen, tilusrakenteeseen ja laidunnuskäytäntöihin. 

Samalla muut ovat hyötyneet suomalaisista käytännöistä.

– Tätä pienryhmämallia käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta toiminnasta kansainvälisissä yhteyksissä. Sitä ollaan esitelty muun muassa Norjassa ja Iso-Britanniassa, Anu Ellä kertoo. 

Hankkeen kansainvälisessä osuudessa jokainen yrittäjä teki omasta tilastaan englanninkielisen tilakortin, joka auttoi samalla yrittäjiä ymmärtämään paremmin omaa tilakokonaisuuttaan. Nyt jokaisella tilalla on termit hallussa kansainvälistä liiketoimintaa ajatellen. Riittää kun jatkossa päivittää tilakorttiinsa tuoreet luvut. 

Koronankin aikana kansainvälisiin hankekumppaneihin ollaan pystytty pitämään yhteyttä etänä. Myös kotimainen pienryhmätoiminta pyörii nyt luontevasti virtuaalisena. Ryhmien sisäinen keskustelu on Whatsapp-ryhmissä lähes päivittäistä. 

Vertaistuki arvokkainta

Aikaa on -hankkeella on 800 000 euron budjetti ja sen mukaiset tavoitteet. Hanketta on jäljellä vielä vuoden verran ja sinä aikana kerätään tuloksia. 

– Nyt näyttää siltä, että parasta hankkeessa on ollut kokemusten jakaminen ja yhteisöllisyys sekä ryhmän sisällä että kansainvälisten kollegojen kanssa. Toisten tapaaminen on arvioitu jopa tärkeämmäksi kuin tieteellisen tiedon saaminen. Eniten hankkeen aikana on lisääntynyt ammatillinen osaaminen, tilan kokonaisuuden hallinta sekä innostus omaa työtä kohtaan, Ellä listaa tuloksia.

Tiloilla ollaan päästy eroon turhasta työstä, opittu havainnoimaan ja analysoimaan omaa toimintaa, tehty muutoksia esimerkiksi kalustoon, siemenseoksiin ja viljelykäytäntöihin sekä ennen kaikkea kyseenalaistettu omaa toimintaa ja sitä kautta kasvatettu itsetuntemusta ja -luottamusta.

Tulokset ovat olleet samantyyppisiä riippumatta yrittäjien koulutustaustasta tai siitä, pyöriikö tila yrittäjäpariskunnan omin voimin vai lukuisten työntekijöiden avulla. 

Vertaistuen merkityksestä kertoo sekin, että pienryhmiin tulleet tuotantosuunnan vaihtajat ovat päässeet nopeasti hyviin tuloksiin, kun ovat saaneet heti alan parhaat vinkit käyttöönsä.

– Jokaisella hankkeen pienryhmällä on kaksi ohjaajaa, ja ohjaajilla on vielä keskenään oma tsemppiryhmä, jossa voidaan ideoida ja vaihtaa hyviä kokemuksia, Ellä kertoo. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: Aikaa on -hanke

Lenholman haka voitti Varsinais-Suomen maisematekopalkinnon

Ilmakuva Lenholman alueesta.

 

Paraisilla sijaitseva Lenholman haka on voittanut Varsinais-Suomen vuoden 2020 maisematekopalkinnon. Seuraavaksi Lenholm lähtee kisaamaan valtakunnallisesta maisematekopalkinnosta, joka jaetaan marraskuussa.

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset julkistivat 13. lokakuuta alueelliset Vuoden maisemateko -kilpailun voittajat. Varsinais-Suomessa voiton vei Niklas Reuter Paraisilla sijaitsevalla Lenholman haalla ja Satakunnassa Euran kunta Kauttualla sijaitsevalla Luistarin kedolla. Molemmat voittajat lähtevät edustamaan alueitaan valtakunnalliseen kilpailuun, joka ratkeaa marraskuussa.

Tänä vuonna maisematekokilpailun teemana on Niityn lumo. Teeman avulla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa kiinnittämään huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Kilpailun suojelijana toimii Pirkka-Pekka Petelius.

Palkinto useammalle sukupolvelle

Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholman maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.

Lenholman haka on monimuotoinen ja mosaiikkimainen laidunalue, jossa vuorottelevat hakamaat, erilaiset niittykuviot, lehtomaiset ja puustoiset perinnebiotoopit, katajakedot, peltosaarekkeet, avoimet merenlahden rantalaitumet sekä useita satoja vuosia vanhat tammet.

– Jo 1600-luvun kartoissa tämä on merkitty tammialueeksi. Olen kuullut sellaisen legendan, että tammet olisi istutettu Ruotsin vallan aikana, kun tammea tarvittiin laivanrakennukseen. Mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Reuter kertoo.

Joka tapauksessa alueen vanhimmat tammet ovat jo yli 400 vuotta vanhoja. Kun ne kelottuvat tai kaatuvat, ne saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten.

Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.

Vaikka maisematekopalkinto myönnettiin Niklas Reuterille, hän itse näkee, että on vain yksi sukupolvien välisen viestikapulan kantajista. Heidän sukunsa on hallinnoinut maata jo pitkään ja erityisesti hänen isänsä on ollut aktiivinen alueen kehittämisessä.

– Täällä on laidunnettu vuosisatojen ajan aina 60-luvulle asti. 80-luvun lopulla alue suojeltiin ja 90-luvun alussa laidunnus aloitettiin uudestaan maiseman ja niityn entisöimiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tämä on vanha, kaunis ja arvokas miljöö, joka on myös näkyvällä paikalla Saaristotien varrella. Senkin vuoksi sitä kannattaa suojella, Reuter kommentoi.

Lofsdalin kartano sijaitsee palkitun alueen vastarannalla.

Yhdessä tehden yhteiseksi hyväksi

Reuterin suvun lisäksi alueen maisemanhoitoon ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet monet muutkin. Suurimman maisemointityön tekee alueella vaeltava karja, jonka omistaa paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg. Lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen talkoolaiset sekä Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat.

Luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa on muun muassa poistettu ruovikoita, mikä on mahdollistanut karjan tehokkaamman laiduntamisen.

– Vuosien saatossa myös Pro Agria Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseuran laadukkaasta neuvonnasta on ollut paljon hyötyä, Reuter kiittelee.

Kelottuneet ja kaatuneet puut saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten. Ne kuhisevat elämää ja siksi niihin ei kannata koskea. Lenholmassa tavataan esimerkiksi kaikki tylppökuoriaislajit.

31 hehtaarin kokoinen alue sijoittuu Saaristotien molemmille puolille. Jotta Reuterin suvun lisäksi myös muut pääsisivät nauttimaan ainutlaatuisesta ympäristöstä, alueelle on tehty vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja niiden ylläpidosta vastaa Metsähallitus.

Luontopolun lintutornilta voi bongata monia vesilintuja ja kahlaajia. Alueella pesii muun muassa kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, tukkasotka, telkkä ja punajalkaviklo. Lisäksi Mattholm fladen on monien lajien suosima levähdyspaikka. Siksi siellä voi nähdä myös laulujoutsenia ja merihanhia.

– Luontopolku on erityisen suosittu keväisin, kun lehtoalueen nittykukat kukkivat ja lintutornilla riittää bongattavaa. Sen edessä oleva matala sisävesialue on ainutlaatuinen, Reuter kertoo.
Luontomatkailu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja tämä vuosi on koronan vuoksi ollut ennätyksellisen vilkas. Reuter pitää vain hyvänä asiana, jos alueen suosio ja virkistyskäyttö kasvaa palkinnon myötä. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset pääsevät luontoon ja kauniisiin maisemiin. Luontopolun kyltitykset vain alkavat olla jo aika kuluneet. Niiden kunnostuksesta hän on vinkannut Metsähallitukselle.

Luontopolun lisäksi Reuterin suvun mailla on Sattmarkin kesäkahvila ja sen yhteydessä kolme pyörämatkailijoiden suosimaa savipaalimökkiä. Kahvilalta lähtee myös kolme luontopolkua, joista lyhin on 2,5 km, seuraava 5,5 km ja pisin 11 km pitkä.

Tämä tammivanhus kaatui talvella 91–92 yli 450-vuotiaana. Kaatuessaan sen rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija jopa 8 metriä.

 

Janica Vilen

Salossa innostuttiin kotitarveviljelystä

Henkilö pitelee porkkananippua kädessään.

 

Ihmisten kiinnostus ruokaa ja sen alkuperää kohtaan on kasvanut viime vuosina huimasti. Samalla moni on herännyt ajatukseen kotitarveviljelystä. Salossa asiasta innostuneet viljelyn harrastajat saatiin verkostoitua Leader Ykkösakselin rahoittaman ja ProAgrian toteuttaman hankkeen avulla. 

Tämän vuoden alussa alkanut Kotitarveviljelystä enemmän tehoja -hanke on saanut suuren suosion salolaisten keskuudessa. Neuvoja ja vinkkejä kotitarveviljelyyn jakavan hankkeen Facebook-ryhmässä on jo yli 400 jäsentä. 

– Tämä on siitä hieno hanke, että se lähti tarpeesta! Idea siitä tuli innokkailta salolaisilta kotiviljelijöiltä itseltään, kertoo hanketta vetävä ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä.

Hankkeessa ollaan pidetty kotitarveviljelyyn liittyviä luentoja ja tilattu yhdessä siemeniä sekä jaettu tietoa ja kokemuksia. Alun perin hankkeessa oli ajatuksena muokata maata ja kylvää yhdessä keväällä, jolloin syksyllä oltaisiin voitu korjata satoa ja järjestää ruokakursseja. Korona kuitenkin sotki suunnitelmat ja toiminta piti siirtää pääosin verkkoon. Sieltä löytyykin nyt jo roimasti tietoa esimerkiksi kompostoinnista, taimikasvatuksesta ja erilaisista kasvulavoista. 

Juuresviikot käynnissä

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä juuresviikot. Kuvassa punajuuri, palsternakka, lanttu ja maa-artisokka.

Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä juuresviikot, joiden aikana voi inspiroitua keittiössä. Ensimmäisellä viikolla keskityttiin punajuureen ja toisella viikolla lanttuun. Tällä viikolla aiheena on palsternakka, ensi viikolla juuriselleri ja viimeisenä maa-artisokka. 

Juuresviikkojen aikana Henna Kyyrä tekee Facebookissa live-lähetyksiä, joissa hän kokkaa herkkuja kyseisestä juureksesta. Ensimmäisellä viikolla hän teki punajuurikakkua, punajuurisipsejä ja punajuurihummusta. Toisella viikolla lanttupiirakkaa, lanttusalsaa ja uunissa kypsennettyjä kokonaisia lanttuja. 

Lanttuja on syöty Suomessa jo ainakin 1500-luvulta asti. Paljon C-vitamiinia sisältävän lantun voi syödä raakana, esimerkiksi raasteena tai kypsentää, jolloin se muuttuu makeammaksi. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin kuin kakkuihinkin. Maustamiseen kannattaa kokeilla hunajaa, pippuria, inkivääriä, timjamia tai neilikkaa.

Tällä viikolla esillä oleva palsternakka on Kyyrän oma suosikki. 

Aloin aikoinaan itse viljellä palsternakkaa ja se kannatti. Jos ostaa palsternakkaa keväällä kaupasta, maku voi olla hyvinkin kitkerä, mutta syksyllä juuri maasta nostettuna se on ihanan makuinen! Kannattaa kokeilla, Kyyrä innostaa. 

Porkkanan sukuista palsternakkaa kuvaillaan usein makean ja pähkinäisen makuiseksi. Juureksen sisältämät eteeriset öljyt tekevät siitä erityisen aromikkaan.

Juuresviikkojen materiaaleista koostetaan vielä myöhemmin jonkinlainen julkaisu. 

Kaikki voivat viljellä!

Ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä neuvoo kotitarveviljelijöitä hyödyntämään maansa antimia keittiössä muun muassa Facebookin live-lähetyksissä.

Hankkeen on tarkoitus jakaa tietoa ja neuvoja kaikille kotitarveviljelystä kiinnostuneille riippumatta siitä, onko käytössä paljon maata vai viljeleekö vaikka parvekkeella. Hankkeen alussa pidettiin Salon eri kunnanosissa tietoiskuja viljelyn aloittamisesta, maan muokkauksesta ja hiilijalanjäljestä. Kaikkiin tilaisuuksiin saatiin paljon kiinnostuneita paikalle. 

– Oman maan muokkaus, hoito ja lannoittaminen vaativat tietynlaista tietotaitoa. Laatikoissa viljeleminen on helpompi tapa aloittaa. Esimerkiksi yritit ja salaatit onnistuvat helposti, Kyyrä neuvoo alkuun. 

Juureksetkin ovat pääosin helppoja viljeltäviä, kunhan muistaa istuttaa ne tarpeeksi harvaan. 

Kotitarveviljely eli ole vain kesäajan harrastus, vaan hommaa riittää koko vuodeksi. Tällä hetkellä eletään sadonkorjuuaikaa. Kun vielä vähän kylmenee, voi aloittaa syyskylvöt. Syksyllä voi kylvää esimerkiksi sipuleita, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä sekä yrttejä, kuten tilliä ja persiljaa. Talven aikana voi nauttia maansa antimista opettelemalla uusia reseptejä. Keväällä ensimmäiset kylvöt voi tehdä vaikka ikkunalaudalle jo helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää.

Esimerkiksi porkkanan voi kylvää halutessaan jo syksyllä.

 

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuva: Kaisa Uusi-Kraapo

 

Kotitarveviljelystä enemmän tehoja

Kokonaiskustannusarvio: 44 114,65 euroa

Leader-tuki: 30 880,19 euroa (70 %)

Korvaus talkoista:   6 620,00 euroa

Oma rahoitus:   6 614,46 euroa

 

Maa- ja kotitalousnaisten punajuurikakkuresepti

Kuva: Henna Kyyrä.
2 kpl (150 g) punajuurta
1 sitruuna
2 kananmunaa
1 dl hienoa kidesokeria
1 dl juoksevaa margariinia (tai rypsiöljyä)
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl graham- tai täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa

Väliin:
1 dl omenasosetta (miedosti makeutettua)

Päälle:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 rkl tomusokeria
1 dl kuohukermaa
1 tl punajuurimehua

Kuori ja raasta punajuuret ja purista raasteesta hiukan mehua kuorrutteen värjäämistä varten. Pese sitruuna hyvin, raasta kuori talteen ja purista mehu, säästä sitruunankuorta kuorrutteeseen. Vaahdota munat ja sokeri, lisää punajuuriraaste, rasva, sitruunankuori, mehu ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda. Leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperi, levitä taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (noin 20 x 30 cm) ja paista 175 asteessa 40–45 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja valmista kuorrute. Vaahdota kerma ja sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Leikkaa jäähtynyt pohja puoliksi ja sitten halki kahteen kerrokseen, levitä väliin omenasosetta. Paina pohjakerrokset päällekkäin, levitä kuorrute pinnalle, koristele vaikka punajuurilastuilla, kukilla ja yrteillä.

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

Marjoja.

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.