Yhteistyössä on voimaa! – Kolme yritystä juhlii kohta kansainvälisiä kauppoja

 

Birkkalan tila ja Karviaisten tila Salosta sekä Murtolan HamppuFarmi Marttilasta ovat aloittaneet kansainvälistymiseen tähtäävän yritysryhmähankkeen. Yritykset ovat hiljattain lähettäneet tuotteitaan myyntiin Amazonin verkkokauppaan ja nyt odotellaan ensimmäisiä tilauksia.

Spelttiä viljelevän Birkkalan tilan yrittäjä Simo Larmo, härkäpapua viljelevän Karviaisten tilan yrittäjä Katriina Klinckowström ja Murtolan HamppuFarmin yrittäjä Ville Virtanen ovat yhdistäneet voimansa saadakseen tuotteensa Amazon-verkkokaupan listoille. Viime keväänä aloitettu yritysryhmähanke on edennyt siihen pisteeseen, että ensimmäinen erä tilojen itse jalostamia ruokatuotteita on toimitettu kansainvälisille markkinoille klikkauksen päähän kuluttajista, ja nyt odotellaan ensimmäisiä tilauksia kuohuvat kylmässä. 

– Mutta ei työ suinkaan tähän lopu. Nyt vasta alkaa kunnon markkinointi, ettei homma jää siihen yhteen lavalliseen, huomauttaa Ville Virtanen. 

Birkkalan tilalta myyntiin lähti kolmea erilaista spelttijauhoa, spelttihiutaleita sekä speltistä tehtyä mysliä ja pastaa. Karviaisten tilalta Amazoniin lähti Voima-Papu -brändin alla myytäviä härkäpapujauhoja ja -muroja, kahta eri suklaapäällysteistä härkäpapua, paahdettua härkäpapurouhetta ja snäksipalloja, joita voi käyttää krutonkien tavoin vaikka sosekeitoissa ja salaateissa. HamppuFarmilta myyntiin valittiin hamppuproteiinijauhoja, hamppusnackseja, kuivan ihon hamppuöljyä, marjoilla höystettyä hamppurouhetta ja paahdettuja hampunsiemeniä. 

Yritysryhmähanke edellyttää luottamusta

Yritykset aloittivat yhteistyön jo viime keväänä kylvöjen aikaan. Syksyllä mukaan saatiin hanketta koordinoivaa ProAgria Länsi-Suomea edustava yritysasiantuntija Sari Uoti, joka hoitaa hankkeeseen liittyvän paperityön: sopimukset, laskujen maksun, raportoinnin ja maksatukset.

– Se on meille korvaamattoman tärkeä apu, että hankkeella on ulkopuolinen hallinnoija, jotta me yrittäjät voimme keskittyä oleelliseen, kiittelee Simo Larmo.  

Yritysryhmähanketta suunniteltiin alun perin isommalle joukolle, mutta lopulta mukaan jäi kolme yritystä. 

– Tällaiset hankkeet vaativat onnistuakseen yrittäjien keskinäisen luottamuksen, sillä hankkeen onnistumiseksi jokaisen pitää uskaltaa avata muille oman yrityksensä asioita. Pitää olla yhteinen tarve ja mielellään vähän samankaltaiset tuotteet, jotta pääsee nopeasti samalle aaltopituudelle. Tämän ryhmän muotoutumisessa on varmasti auttanut sekin, että kaikki kolme ovat perhetiloja, jotka jalostavat itse tuotteitaan, Uoti kommentoi. 

Tässä tapauksessa kaikilla on omista erikoiskasvista jalostettuja ruokatuotteita, jotka eivät kilpaile keskenään. Sari Uodin mukaan viennin edistämiseen tähtäävissä hankkeissa edut ovat usein niin isot, että kannattaa tarvittaessa tehdä yhteistyötä myös omien kilpailijoidensa kanssa.

Osittain ryhmän muodostumista on helpottanut myös se, että yritykset ovat olleet toisilleen tuttuja jo entuudestaan MTK:n ja Yrityssalon hankkeista. Toisaalta tutustumista on vaikeuttanut se, että koronan vuoksi kaikki tapaamiset on järjestetty etäyhteyksin. 

Birkkalan tila haluaa korostaa viennissä luomuspeltin lisäksi myös suomalaisen perhetilan brändiä. Nyt yrittäjinä toimivien Simo ja Riina Larmon lapset edustavat jo tilan kuudetta sukupolvea.

Amazon on nimensä mukaan aikamoinen viidakko

Amazon on yksi maailman ensimmäisistä verkkokauppayhtiöistä. Se perustettiin Yhdysvalloissa alun perin kirjojen myyntiin, mutta nykyisin valikoimissa on jo lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa. Lähin Amazonin toimipaikka avattiin Ruotsiin viime vuoden lopulla. 

Sari Uoti on vaikuttunut yrittäjien tekemästä työstä.

– Amazon on valtava yhtiö, jossa on älytön määrä ohjeita ja toimintatapoja. Monella muulla olisi usko loppunut tässä hommassa kesken, hän kommentoi. 

Hankkeessa on mukana palveluntarjoaja, jolta yrittäjät ovat saaneet apua joihinkin pulmiin.

– Mutta paljon on myös asioita, joita yrittäjät ovat itse selvittäneet ja joissa on ollut hyötyä siitä, että yrittäjät ovat olleet valppaana ja osanneet kysyä asioita, Uoti jatkaa. 

Birkkalan tila yritti Amazoniin kertaalleen yksin, mutta homma kaatui jo rekisteröintiin. Tietoa ehti kuitenkin kertyä paljon, mikä on ollut nyt koko yritysryhmän hyödyksi. 

– Yhdessä meitä on enemmän selvittämässä asioita ja kaikilla on omaa osaamista, joten voimme oppia toinen toisiltamme. Ja on tässä myös rahdilliset hyödyt, kun voimme lähettää kaikkien yritysten tuotteet kerralla, Larmo listaa hankkeen etuja. 

Katriina Klinckowströmin mukaan hankkeen suurin etu on ollut muiden yrittäjien tuki ja keskinäinen sparraus. 

Kaikilla kolmella on ollut ulkomaan kauppaa jo entuudestaan, mutta pääsy Amazoniin avannee vielä lisää ovia. 

– Amazon voi toimia myös ponnahduslautana jälleenmyyjille. Uskomme, että voimme olla ulkomaisten sisäänostajien silmissä kiinnostavampi ja luotettavampi toimija, kun olemme mukana Amazonissa, Simo Larmo pohtii. 

– Aivan varmasti! Jos selviää Amazonista, se on merkki siitä, että selviää mistä vain, Uoti lisää.

Maatalousyrittäjä Ville Virtanen (vas.) viljelee ja jalostaa öljyhampusta erilaisia tuotteita Marttilassa sijaitsevalla tilallaan. Kuvassa myös tilan emäntä Virve Kettunen.

Maaseuturahasto tukena

Leader Ykkösakseli ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ovat myöntäneet alueiden väliselle yritysryhmähankkeelle 16 983 euron tuen. Hankkeen kustannusarvio on kokonaisuudessaan 22 644 euroa, joten kyseessä on 75 prosentin tuki. 

Yritysryhmähankkeen kriteerit täyttääkseen maatilan pitää myös jalostaa omia tuotteitaan. 

– Tämä on vielä aika uusi ja harvinainen tukimuoto. Se vaatii onnistuakseen yrittäjiltä paljon rohkeutta, mutta tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia. Tämä on hyvä esimerkki onnistuneesta hankkeesta, Sari Uoti kehuu. 

Kaikki kolme yritystä ovat jo entuudestaan linkittyneet maaseudun kehittämisohjelmaan Ely-keskuksen ja paikallisten Leader-ryhmien myöntämien yritystukien kautta. Esimerkiksi Birkkalan tilalla on kehitetty Leader Ykkösakselin tuella ennen hukkaan menneistä speltin kuorista uusia tuotteita, kuten pellettejä, rehua ja kuiviketta. 

Salon Angelniemellä sijaitseva Voima-papu sai alkunsa vuonna 2016, kun Karviaisten tilan viljelijäpariskunta Katriina ja Martin Klinckowström kokeilivat pelloillaan härkäpapua.

Janica Vilen

Aurajoentie sai virallisen matkailutiestatuksen!

Talvinen Aurajoentie.

 

Aurassa, Liedossa, Pöytyällä ja Oripäässä päästään hyödyntämään koronan synnyttämä maaseudun matkailubuumi, sillä Aurajoentie on nyt virallinen matkailutie, jonka varrelle suunnitellaan paljon uusia palveluja ja tapahtumia jo täksi kesäksi!

Väylävirasto on keskiviikkona 3. helmikuuta myöntänyt Turusta Oripäähän Aurajoen kulttuuri- ja perinnemaisemissa kulkevalle Aurajoentielle virallisen matkailutiestatuksen. 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden ja Leader Varsin Hyvän rahoittama esiselvityshanke on juuri päättynyt ja sen suurin tavoite, eli virallinen matkailutiestatus on nyt saatu. Auran kunnan luotsaamassa hankkeessa olivat mukana myös Liedon, Pöytyän ja Oripään kunnat. Samalla joukolla jatketaan nyt konkreettisin toimiin. 

– Nyt se työ vasta alkaa! Esiselvityshankkeessa kartoitettiin nykytilanne ja järjestettiin asukasiltoja, joista saatiin paljon hyviä ideoita. Matkailutien varrelle ollaan ajateltu muun muassa elämyksellistä majoitustoimintaa, karavaanarialuetta, uimapaikkoja ja kotieläinpihaa. Jo ensi kesänä aiotaan järjestää pyöräilytapahtuma, motoristitapahtuma ja sup-melontatapahtuma, kertoo Auran kunnan kehittämisjohtaja Anna-Mari Alkio. 

Kunnat ovat hakeneet Varsin Hyvältä ja Jokivarsikumppaneilta myös kahta uutta hanketta, joista toinen on investointihanke matkailutien kyltitykseen ja toinen kaksivuotinen kehittämishanke nimeltään Aurajoentie herää eloon. 

– Sen hankkeen puitteissa on ajatus lähteä viemään eteenpäin esiselvityshankkeessa syntyneitä ideoita ja tapahtumia sekä markkinointia. Hankkeeseen palkataan työntekijä, joka alkaa edistää yhteistyötä eri tahojen kanssa, kertoo Alkio. 

Leader-ryhmiltä odotetaan rahoituspäätöstä helmikuun aikana. 

Asukkaita osallistava projekti

Aurajoentie kulkee lähes koko matkan Aurajoen vierellä. Kuvassa matkailutie vasemmalla ja Aurajoki oikealla.

Aurajoen matkailutien suunnittelussa on osallistettu asukkaita alusta alkaen. Kaikki halukkaat saivat äänensä kuuluviin asukasilloissa, matkailutien nimi päätettiin kaikille avoimella äänestyksellä ja matkailutien logostakin järjestettiin suunnittelukilpailu.

Anna-Mari Alkio on äänestyksen voittaneeseen nimeen hyvin tyytyväinen.

– Se kohdentaa meidät hienosti kartalle, sillä kaikki tietävät, missä Aurajoki kulkee, hän toteaa. 

Aurajoentien virallisen logon on suunnitellut pöytyäläissyntyinen kuvataitelija Marjaana Nukarinen.

Uusi matkailutie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

Logokilpailun voittaneen teoksen on suunnitellut pöytyäläissyntyinen kuvataitelija Marjaana Nukarinen. Myös logossa kuvataan Aurajoki ja sen viertä kulkeva matkailutie yhdessä. Logokilpailu järjestettiin yhteistyössä Uuden Muotoilun yhdistyksen kanssa ja siihen lähetettiin yhteensä 16 työtä. 

Suuri merkitys kaikille kunnille!

Anna-Mari Alkio uskoo, että matkailutiellä tulee olemaan hyvinkin suuri merkitys kaikille kunnille. 

– Aurassakaan ei oikein ole mitään yhtä tiettyä matkailukohdetta, jota kaikki tulisivat katsomaan. Tämä tie on nyt se punainen lanka, joka sitoo yhteen monta hienoa kohdetta, hän perustelee. 

Matkailutien ja sen varrelle tulevien palvelujen suunnittelu onkin jo herättänyt paikallisissa yrityksissä ja yhdistyksissä suurta mielenkiintoa. 

Suomessa on ennestään kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Aurajoentie on nyt liittynyt joukon jatkoksi. 

Anssi Uusitalon Linnunrata on yksi kolmesta Aurajoentien järjestämän valokuvakilpailun voittajasta. “Kuva on kuvattu vuoden 2020 maalis/huhtikuun taitteessa. Oli kylmä yö pakkasta varmaan -10 astetta. Linnunrata oli juuri oikeassa kulmassa Nautelankoskeen ja Turun valosaasteeseen nähden. Pelkäsin jo, että olisi ollut liian valoisaa koska aurinko oli nousemassa mutta onnistuin kuitenkin”, Uusitalo kertoo otoksestaan.

Janica Vilen

Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto

Lieto saa uuden matkailusivuston

 

Visit Lieto -hanke on kartoittanut Liedon matkailumahdollisuuksia ja esittelee niitä vielä tämän vuoden aikana avattavalla matkailusivustolla osoitteessa visitlieto.fi.

Liedossa tavoitellaan matkailun kasvua Varsin Hyvän ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden rahoittaman Leader-hankkeen avulla. Tarkoituksena on paitsi kehittää ja tukea matkailuelinkeinoa, myös parantaa sen näkyvyyttä ja toimijoiden yhteistyötä. 

Hankkeen näkyvin tuotos on Visit Lieto -verkkosivusto, johon on koottu samalle kartalle kaikki matkailupalvelut museoista ravintoloihin ja kotieläinpihoista maastopyöräreitteihin. Kaikista kohteista on tehty kohdekortit, joiden avulla kohteisiin tutustuminen on tehty sivuston käyttäjille helpoksi. Sivusto julkaistaan vielä tämän vuoden aikana. 

Matkailukohteista on tehty myös näyttävä 360°-kierros, jonka avulla pääsee virtuaalisesti tutustumaan esimerkiksi Liedon keskustaan, Tarvasjoen kirkonkylään, melontaan Aurajoessa, Littoisten verkatehtaaseen ja Lieto-hallin ympäristössä kulkevaan maastopyöräilyrataan. 

– Liedossa on ainutlaatuisia suurmaisemaelementtejä, luontopolkuja, kulttuurikohteita, kahviloita, lähiruokaa, majoituspaikkoja ja elämyksiä, kehuu Liedon kunnan matkailukoordinaattori Mirkka Mattheiszen. 

Sivustolle on tulossa myös vieraskynä-osio, josta voi lukea aitoja kokemuksia Liedon matkailupalveluiden parista.

Uuden verkkosivun lisäksi Visit Lieto on myös Instagramissa. Tilillä julkaistaan kuvia Liedon matkailukohteista ja maisemista. 

Verkostossa on voimaa

Matkailualan toimijoita on Liedossa viitisenkymmentä. Osa on onnistunut markkinoinnissa hyvin ja tunnettuus on erinomaisella tasolla. Yleiskuva on kuitenkin jäänyt rikkonaiseksi. 

– Tällä hankkeella halutaan panostaa nimenomaan yhteiseen näkyvyyteen, kertoo Mattheiszen. 

Toimijoiden verkostoa on vahvistettu muun muassa erilaisten yhteisten tilaisuuksien avulla ja myös kuntalaisia on osallistettu mukaan matkailun edistämiseen. Esimerkiksi Airbnb-majoitusta esittelevässä tilaisuudessa kuntalaisille kerrottiin mahdollisuudesta majoittaa matkailijoita vaikka omissa kodeissa. 

Tämän syksyn työpajoissa tullaan jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta matkailualan toimijat voivat oppia toinen toisiltaan esimerkiksi digitaalisten myynti- ja suosittelualustojen hyödyntämisestä.

Seuraavaksi 26.–27. marraskuuta Liedon alueen matkailu- ja vapaa-ajantoimijoille järjestetään kaksiosainen tapahtumantoteuttajan info ja verkostoituminen -webinaari.

Kestävyys keskiössä

Visit Lieto -hanke haluaa kehittää matkailua kestävästi niin ekologisuuden, sosiaalisuuden, kulttuurin kuin taloudenkin näkökulmasta. Lähimatkailun trendi tukee näitä kaikkia. 

– On tärkeää löytää oikeat ratkaisut siihen, miten voidaan samaan aikaan säilyttää paikalliskulttuuria ja tukea sen kehittymistä, Mattheiszen sanoo. 

Hanke alkoi maaliskuussa 2019 ja jatkuu tämän vuoden loppuun. Hankkeen kokonaiskustannus on 85 417 euroa. 

Nautelankoski, Nautelan museo ja luonnonsuojelualue ovat tunnettu ja monimuotoinen vierailukohde Liedossa. Moni-ilmeinen luontopolku kulkee suojelualueella Aurajoen molemmin puolin. Kuva: Visit Lieto.

 

Janica Vilen

Yläneellä lähdettiin Sahlbergien jäljille hyönteisten maailmaan

Kaksi henkilöä ottamassa pesuvadista vesinäytettä.

 

Tiesitkö, että puolet maailman eliölajeista on hyönteisiä? Niiden tutkiminen on helppoa ja antoisaa lähes ympäri vuoden ja kaikenlaisissa elinympäristöissä. Yläneellä paneuduttiin hyönteisten elämään Leader-hankkeen turvin. 

Pöytyä–Oripään 4H-yhdistyksellä on käynnissä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanien tukema Leader-hanke, jossa tutustutaan hyönteisten maailmaan, paikalliseen kulttuurihistoriaan ja oman lähiympäristön tutkimiseen tieteellisin keinoin. 

Kuuluisa Sahlbergien suku asui Yläneellä 1800-luvulla ja osa heistä on haudattu Yläneellä sijaitsevalle yksityiselle hautausmaalle. Suvussa oli luonnontieteilijöitä monessa polvessa ja erityisesti hyönteisistä ollaan opittu paljon heidän tutkimustensa ansioista. 

Hanke alkoi vuoden 2019 huhtikuussa ja se päättyy vuoden 2020 marraskuun loppuun. 

– Olemme esimerkiksi tutkineet lapsiryhmien kanssa vesihyönteisiä ja rakentaneet hyönteishotelleja. Luentoja piti olla useampia, mutta koronan vuoksi suurin osa jouduttiin peruuttamaan, kertoo hankevetäjä Minna Lukkala. 

Torstaina 15. lokakuuta Yläneen Luontokapinetissa järjestettiin kuitenkin hankkeen puitteissa luentotilaisuus, jossa Lukkala itse kertoi Sahlbergien suvun vaiheista Yläneellä ja sen jälkeen biologi Mika Lehto kertoi tarkemmin hyönteisistä. Molemmat esitykset pääsee katsomaan myös jälkikäteen videolta. 

Minna Lukkala: Sahlbergien jäljillä

Mika Lehto: Maailma verkkosilmien läpi

Luontotiedon keskus

Luontokapinetti on luonnosta oppimisen keskus, joka avattiin Pöytyän Yläneelle vuonna 2002. Siellä toimii 4H-yhdistyksen luontokoulu, joka tavoittaa vuosittain noin 2 000 koululaista. Lisäksi Luontokapinetista löytyy näyttely, joka kertoo avaruudesta alkaen maasta ja sen metsistä ja soista sekä eläimistä ja kasveista.  Luontokapinetin pihalta lähtee vielä 300 metrin mittainen geologinen aikapolku, jonka varrella on näkötorni.

Luontokapinetti tarjoaa elämyksiä kaikenikäisille oppijoille.

Hyönteisharrastus on Lukkalan ja Lehdon mukaan helppo aloittaa myös omatoimisesti. Esimerkiksi vesihyönteisten tutkimiseen riittää yksinkertaisimmillaan haavi ja suurennuslasi. Jos innostuu enemmän, kannattaa hankkia mikroskooppi ja liittyä Facebookissa toimiviin hyönteisryhmiin, joissa voi kysyä löydöistään suoraan alan huippuammattilaisilta. 

Vesihyönteisten tutkiminen on helppoa, sillä niitä tarttuu haaviin jokaisesta mahdollisesta luonnon lammikosta.

Janica Vilen

Kolmen vuoden talkoot pelastivat Oripään Myllylähteen

Ilmakuva kahdesta lammesta ja punaisista rakennuksista.

 

Aikanaan Pohjoismaiden suurimmaksi luonnonlähteeksi mitattu Oripään Myllylähde oli kolmen hehtaarin vesialue, jonka virtaama oli 6 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Pahimmillaan virtaamaa ei ollut ollenkaan ja näytti jo siltä, että lähde muuttuu suoksi. Myllykylän kyläyhdistys ja Oripään kunta päättivät kuitenkin puuttua peliin.

Viimeiset kolme vuotta Myllykylän kyläyhdistys on tehnyt talkoita Myllylähteen parissa. Nyt lähteen pohja on ruopattu, ranta niitetty, vesikasvustoja poistettu ja puita kaadettu. Veden virtaama alkoi heti parantua ja nyt lähde tuottaa jo 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Alueen vanhat kasvit ja eläimet ovat palanneet ja uusiakin on tullut. 

– Tänä vuonna lähteellä ollaan nähty muun muassa harmaahaikara ja kurki. Joutsenella on täällä pesäkumpu, mutta lopulta se päätyi pesimään Hanhijokeen. Liito-oravatkin tulivat takaisin. Punakämmekkä ja maariankämmekkä kukkivat täällä koko heinäkuun ja mesimarjojakin löydettiin ensimmäisen kerran, Jukka Tähkiö listaa. 

Talvisin alueella voi seurata sorsien elämää ja hyvällä tuurilla pääsee katsomaan saukonkin leikkejä. 

– Vielä minulla olisi haaveena saada Myllykylään kattohaikara ja jokitaimen. Tammukkakanta kuoli Myllylähteeltä 20 vuotta sitten, ja nyt odotan sitä kaunista päivää, kun ne nousevat tänne takaisin, hän jatkaa.  

Myllylähdettä kiertävät pitkospuut on tehty alueelta kaadetuista puista. Reitti on lyhyt ja pitkospuut sen verran leveät, että niille uskaltaa hyvin lähteä lastenkin kanssa. Suoalue on kostea, joten pitkospuilta ei kannata poiketa.

Talkoisiin aktiivisesti osallistunut Tähkiö uskoo, että lähde meni huonoon kuntoon sen vuoksi, että Virttaanharjulta alettiin pumpata vettä Turkuun. 

– Silloin Myllylähteen virtaus romahti. Ja kun kylmän veden virtaus pieneni, veden lämpötila nousi, mikä alkoi aiheuttaa rehevöitymistä. Ja sitten tuli leväongelma, Tähkiö tiivistää.

– Muutamia vuosia sitten vedenotto Turkuun oli niin voimakasta, että lähteeseen tuli happikato, joka tappoi kalat, hän jatkaa. 

Talkoissa alueelta poistettiin satoja kuutiometrejä puita ja risukkoa. Tästä lähtien vesakot aiotaan poistaa joka vuosi, ettei lähde pääse rehevöitymään uudelleen. 

Lähteen veden pintaa pystyy nostamaan tai laskemaan rimojen avulla. Kuvassa Jukka Tähkiö. Tällä paikalla oli aikanaan Oripään suosittu mattojenpesupaikka.

Luonnon vuoksi

Myllylähteen ennallistaminen tehtiin Leader-hankkeena, jonka rahoitti Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Osana hanketta lähteen ympärille tehtiin pieni luontopolku, joka kulkee pitkospuita pitkin suoalueella. Siitä tuli hetkessä suosittu virkistysalue, jossa ihmiset ovat käyneet ihailemassa maisemia sekä uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Tällä hetkellä alue on täynnä makoisia karpaloita ja suon tuoksu on valloittava. 

Kesällä kävijöitä ihastuttivat myös lampaat, jotka tuotiin alueelle syömään, eli jatkamaan ihmisten aloittamaa työtä alueen kunnostamiseksi. Lisäksi kirkas vesi houkutteli ihmisiä uimaan. 

Talkoiden mahdollistama virkistyskäyttö on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä. Syy siihen, miksi kymmenet ihmiset jaksoivat tehdä satoja tunteja talkoita kolmen vuoden ajan, oli luonto. 

– Me olemme täällä nähneet läheltä, miten lähde on mennyt vuosi vuodelta huonompaan kuntoon ja olisi lopulta tuhoutunut, Tähkiö sanoo. 

– Onneksi hankkeen alkuun osui kaksi sellaista talvea, että pakkasta oli paljon ja lunta vähän. Alue oli niin hyvin jäätynyt, että pääsimme sinne traktoreilla ja mönkkäreillä. Jos kaikki olisi pitänyt tehdä käsin, kantaisimme risuja vieläkin, hän jatkaa. 

Tällä hetkellä Myllylähteen alue on täynnä karpaloita. Keväällä sama alue loistaa valkoisena valkovuokoista.

Lähes 50 000 euron hanke toteutettiin Jokivarsikumppaneiden myöntämällä maaseuturahaston tuella, mutta myös Oripään kunta oli hankkeessa isossa roolissa. 

– Saimme Virve Kosken hankkeen projektipäälliköksi hoitamaan rahoitukseen ja lupa-asioihin liittyviä töitä. Myllylähde on Natura-aluetta ja siksi lupaprosessi oli todella tarkka. Jos kaikki paperityö olisi ollut yhdistyksen vastuulla, niin koko homma olisi jäänyt hoitamatta, Tähkiö uskoo. 

Vaikka talkoita tehtiin paljon, ruoppaus kasvatti budjetin niin suureksi, että ilman Leader-tukea projekti olisi ollut mahdoton. Hyvästä yhteistyöstä saatiin loistavia tuloksia. Hankkeesta oli lähteen alueelle selkeä apu ja lisäksi veden virtaaman kasvu on tuonut lisää vettä myös Hanhijokeen, johon Myllylähteen vesi laskee. 

Oma lampi ja kylän yhteinen sauna

Henna Anttila (vas.), Tiia Virtanen ja Katri Lähde yllättyivät luontopolun vieraskirjan täyttymisestä. Myllylähteestä on kasvanut hetkessä varsin suosittu lähivirkistysalue.

Myllykylän kyläyhdistys on on aktiivinen porukka, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. Hallituksen puheenjohtaja Katri Lähde sekä hallituksen jäsenet Tiia Virtanen ja Henna Anttila kertovat, että Myllylähteen ennallistamisen lisäksi tekeillä on koko ajan paljon muutakin. 

Yhdistys rakensi itselleen saunarakennuksen alueelle vuonna 2000 ja kaivoi myöhemmin sen eteen lammen. 

– Lähteen vesi on niin kylmää, että halusimme uimista varten erillisen lammen. Se on yhdistetty putkella lähteeseen, eli vesi on kyllä lähteen vettä, mutta se pysyy aina muutaman asteen lämpimämpänä. Täällä saunotaan joka torstai ympäri vuoden. Ja viime vuonna valettiin betonista uudet rappuset, joiden alla kulkee lämpöputket. Niiden avulla reitti laiturille pysyy sulana koko talven, he kertovat. 

Kyläyhdistyksen tekemällä lammella lämpiää sauna joka torstai. Uimareita saattaa tulla jopa 30 illan aikana. Lampi tyhjennetään vuosittain ja pohja puhdistetaan kertyneestä lietteestä ja roskasta.

Kun yhdistyksellä ei ole omaa toimintaa, Lähteentupaa voidaan vuokrata. Kesällä varauksia oli lähes joka päivälle. 

Tämän syksyn vetonaula oli rosvopaisti-ilta, joka keräsi yhteen lähes koko kylän. 

– Ja lapset saavat olla kaikessa mukana. Talkoissakin nimi on laitettu listaan, vaikka olisi kantanut kolme risua ja syönyt neljä makkaraa. Niin lapset kasvavat osaksi yhteisöä ja oppivat arvostamaan sitä, mitä ollaan yhdessä tehty, he kertovat. 

Seuraavaksi yhdistys lähtee rakentamaan rakennukseensa vesivessaa ja uutta jätevesijärjestelmää, niin ikään Leader-hankkeena Jokivarsikumppaneiden tuella. Hanke parantaa tilojen käyttömukavuutta, mutta samalla sekin on ympäristöteko. Pohjavesialueella ajanmukainen jätevesijärjestelmä on ensiarvoisen tärkeä.

Myllylähteen virtaus on tällä hetkellä noin 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Kuvassa Tiia Virtanen ja Jukka Tähkiö.

 

 

Janica Vilen

Vanha Varkaantie, Aurajokilaaksontie vai kenties Viljatie? Millä nimellä sinä kutsuisit tulevaa matkailutietä?

Punaisia rakennuksia ja tie.

 

Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie. 

Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala. 

– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala. 

Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat. 

– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa. 

Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta. 

Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Nimikilpailu käynnissä

Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.

– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta. 

Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa. 

Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita. 

– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.

Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.

Kulltturiralli 30.8.

Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.

– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin. 

Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin. 

Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen. 

– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!

Lähtisitkö sinäkin Varkaantielle sunnuntaina 30.8.?

Aurajokilaakso haltuun

Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa. 

– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.

Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi. 

Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. 

Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.

“Tämä on minun sielunmaisemani!”

Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella. 

– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa. 

Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa. 

– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi. 

Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.

Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo. 

Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta. 

– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.

Janica Vilen

Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken. 

Pro Pöylijoki ry teki Jonkarin padon parissa 350 tuntia talkoita

Henkilö padon äärellä.

 

Pöytyän läpi Aurajokeen virtaavaan Pöylijokeen tehtiin viime kesänä Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden avustuksella uusi pato, joka palvelee luontoa, kaloja, kulttuurihistoriaa, taloutta ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös virkistyskäyttöä, jota voisi nyt kehitellä yläjuoksulle. 

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Pöytyällä Juvan kylässä sijainneesta myllystä ovat jo vuodelta 1557. Vuoden 1800 myllytullitietojen mukaan Juvan mylly on ollut yksi Pöytyän suurimpia. Sukupolvi toisensa perään on varttunut ja viljellyt padotun Pöylijoen varrella. Myllyn rauniot ovat edelleen joen uomassa, vaikkakin aika lailla puskien peitossa. 

Viimeisin vuodelta 1963 ollut betonipato tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. Aikojen saatossa pato rapistui ja joki oli vaarassa kuivua pieneksi ojaksi. Lopulta jokivarren asukkaat päättivät, että pato on korjattava – vaikka sitten omin voimin. 

Leader Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry myönsi hankkeelle rahoituksen luonnon ja kulttuuriympäristön sekä joen varrelle sijoittuvan maa- ja karjatalouden suojelemiseksi. 

Jonkarin patoalueen arvokkain kohde on padon yläpuolella pääauman ja sivuauman väliin jäävä kalliotasanne, jonka väleistä löytyy pieniä ketolaikkuja ja muun muassa uhanalaisen ketunsaran kasvupaikka. Pari kilometriä alempana Pöylijoen vesi laskee Aurajokeen.

Koko kesä talkoissa

Kun hankerahoitus varmistui, talkoolaiset ryhtyivät töihin. Uutta betonia oli tarkoitus valaa vuonna 1963 rakennetun padon tueksi, mutta kaivuissa sen takaa löytyikin vielä vanhempi kivipato, jota pystyttiin myös hyödyntämään. 

– Kukaan ei tiedä, kuinka vanha se on, mutta luultavasti muutaman sataa vuotta se on siinä ollut. Lopulta teimme betonivahvistuksen aiempien patojen väliin ja säästimme näin paljon sementtiä, kertoo Jaakko Juva, Pro Pöylijoki ry:n puheenjohtaja. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Rakennusvaiheessa talkoolaiset löysivät mahdollisesti satoja vuosia vanhan kivipadon, jota pystyttiin hyödyntämään uuden padon rakentamisessa. Vuoden 1963 ja paljon sitä vanhemman padon väliin valettiin betonivahvistus.

Myllylle vesi on aikanaan juoksutettu sivuaumaa pitkin, joka on ollut ummessa jo pitkään. Samassa projektissa sivuauma kaivettiin auki ja siihen tehtiin pieni pato, jonka nousu on sen verran maltillinen, että siitä pystyisi nyt nousemaan vaikka lohi. Tähän mennessä paikalliset eivät ole kuitenkaan ruokakaloihin alueella törmänneet. 

Aiemmin padon säätöluukku on ollut pääaumassa, mutta hankkeen aikana se laitettiin sivuaumaan, josta sitä on helpompi käsitellä.

– Nyt veden pintaa pystyy laskemaan joessa alas, jos vaikka pitää joskus tehdä jotain huoltotoimenpiteitä, Juva kertoo. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Sivuauma oli ummessa pitkään. Nyt vesi pääsee kulkemaan taas sitäkin kautta.

Yhteensä talkootunteja kertyi 350.

– Parhaimmillaan meitä oli 20, mutta suurin osa töistä tehtiin aika pienellä porukalla. Koko kesä siihen meni, mutta nyt se on valmis, toteaa Juva ja antaa katseensa levätä virtaavassa vedessä.

Valmista tuli juuri oikealla hetkellä, elokuun alussa 2019. Seuraavalla viikolla alkoi kunnon rankkasateet, jotka olisivat siirtäneet projektin vuodella eteenpäin, jos pato ei olisi ollut valmis. 

Uhanalainen ketunsara kiittää

Jonkarin padolla kasvaa rauhoitettu ja erittäin uhanalainen ketunsara (Carex Vulpina), jota ei tavata alkuperäisenä missään muualla Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla ketunsaraa on, ja etelämpänä Euroopassa sitä kasvaa paljonkin.

– Ketunsara on kärsinyt pitkään alueen kuivuudesta. Suomen ympäristökeskus on hoitoniittänyt aluetta jo kauan sen pelastamiseksi. Toivottavasti uusi pato tuo sillekin paremmat kasvuolosuhteet, Jaakko Juva kommentoi. 

Vaatimattoman näköisen ketunsaran kesäkuussa aukeava kukinto on 3–7 senttiä pitkä ja väriltään tummanruskea. Loppukesästä tähkäsuomut ovat tummanpunertavia.

Ketunsaran lisäksi Pöylijoen alajuoksulla Raatikaisten kylässä kasvaa Aurajokilaakson ainoa Hetesara.

Vesi rajaa laidunalueita

Keväällä Pöylijoen vesi laskee padon yli valtoimenaan. Kuivina aikoina maisemallisesti arvokas jokiuoma taas on ollut vaarassa pusikoitua pieneksi ojaksi. 

Joki toimii paikallisten karjatilojen laidunalueiden rajana ja karjan juottopaikkana, joten sen kuivuminen olisi asettanut karjatilat uuden ongelman äärelle. Paikalliset maatalousyrittäjät puolestaan hyödyntävät jokea kastelussa. Siksi padon ennallistamisella oli myös suuret taloudelliset vaikutukset. 

Joki mahdollistaa myös palokunnalle sammutusveden oton.

Kaunis retkipaikka

Pato sijaitsee Juvan kylässä Jonkarin maatalousyhtymän mailla. Alue on vuokrattu Pro Pöylijoki -yhdistykselle padon hoitoa varten. Perille ei ole opasteita, mutta sinne johtaa pieni hiekkatie, joka lähtee Juvantieltä. 

– Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin. Jos sinne tekisi laiturin, niin yläjuoksulle voisi lähteä vaikka melomaan tai suppailemaan. Ja onhan tämä hieno paikka tulla vaikka ihan retkellekin, Jaakko Juva ideoi. 

Myös historiallinen Varkaantie, josta parhaillaan suunnitellaan matkailutietä, kulkee Pöylijoen ohi. Alue on todettu Ympäristöministeriössä valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. 

Linnuntietä parin kilometrin päässä Aurajoessa on puolestaan Haverin pato, joka kunnostettiin myös talkoilla kymmenisen vuotta sitten. Haverin padolta saatiin hyviä vinkkejä Jonkarin padon ennallistamiseen. 

Jaakko Juva: ”Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin.”

 

Pöylijoen Jonkarin padon ennallistaminen

Leader-tuki: 17 972,50 euroa

Yksityinen rahoitus:   1 552,50 euroa

Korvaus talkoista:   6 150,00 euroa

Kokonaiskustannus: 25 675,00 euroa

 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry on Leader-ryhmä, joka myöntää maaseuturahastosta tukea paikallisille maaseutua kehittäville hankkeille. Toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski Tl, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Liedosta Tarvasjoen alue. 

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

Kaksi henkilöä istuu urheilukatsomossa.

 

Loimaalla Kertunmäen kesäteatterissa tehtiin Leader-tuella uusi katettu katsomo 320 hengelle. 40-vuotisjuhliaan viettävässä teatterissa ollaan totuttu tekemään talkoita ja yhteistyötä.

Loimaan Seudun Teatteriyhdistys ry rakennutti Kertunmäen kesäteatterille uuden katetun ja nousevan katsomon kesällä 2019. Nyt yleisö saa nauttia teatterista suojassa mahdolliselta sateelta tai paisteelta. Samalla saatiin parannettua teatterin valaistusta ja ääniä, sillä katsomosta löytyy miksauskoppi ja telineet valoille. 

– Täällä oli ennen sellaiset pitkät penkit, joissa ei ollut selkänojia. Monet katsojista ovat jo iäkkäitä, joten uudet penkit tulivat tarpeeseen. Nyt katsomoon on myös helpompi kulkea. Ennen maa oli täynnä juuria, eikä kaiteita ollut, kertoo katsomoprojektista vastannut Sari Äikää-Torkkeli, joka toimii myös ohjaajana teatterissa. 

Selkänojalliset irtotuolit kerätään talveksi pois, mutta katsomossa pystyy istumaan mukavasti myös ilman niitä.

Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit myönsi katsomoprojektille Leader-tukea. Katsomon rakensi Raleka Oy ja lisäksi hankkeeseen saatiin mukaan iso joukko talkoolaisia, jotka purkivat vanhan katsomon, osallistuivat uuden katsomon maalaamiseen, numeroivat tuolit ja tekivät maisemointitöitä. 

Uuden katsomon katos, kaiteet ja selkänojalliset penkit ovat olleet bussiretkiä järjestävien tahojen mieleen. Uudella katsomolla on parannettu teatterin saavutettavuutta ja sitä kautta saatu lisäpotkua lipunmyyntiin.

Mahdollisuuksia muillekin toimijoille

Urheiluseura Loimaan Jankko on toiminut Kertunmäellä jo vuosikymmeniä ja rakennuttanut Kertunmäen hiihtomajan. 40 vuotta sitten heräsi ajatus kesäteatterista ja niin alkoi urheilijoiden ja teatteriväen yhteiselo Kertunmäellä. 

– Katsomo voisi nyt palvella myös Jankkoa. Esimerkiksi hiihtokisat voidaan järjestää niin, että lähtö tai maali sijoitetaan katsomon eteen, toteaa teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. 

Yhteistyötä on tehty muun muassa päiväkodin ja eri kulttuuritoimijoiden kanssa. Myös koulu, kyläyhdistys ja seurakunta mainitaan hankehakemuksessa mahdollisina käyttäjinä. 

–  Toivomme tietysti, että mahdollisimman moni hyötyisi tästä. Pääsymaksuttomiin tapahtumiin annamme katsomon maksutta käyttöön. Jos taas tapahtumalla on pääsymaksu, mekin otamme pienen maksun katsomosta, kertoo Sari Äikää-Torkkeli.

Teatterilla on tiivis yhteistyö myös Loimaan työväenopiston kanssa, jossa teatterin harjoituskausi vuosittain aloitetaan. Teatteriyhdistys pyörittää Kertunmäen kesäteatterin lisäksi Loimaan teatteria. Teatterin harrastajia on toista sataa ja toiminta on aktiivista ympäri vuoden. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi kesällä 2020 teatteriyleisölle esiteltiin menneiden vuosien asuja. Vasemmalla Peppi Pitkätossun ja keskellä Heta Niskavuoren asut. Oikealla Kruununpuistosta tuttu asu.

40 vuotta kesäteatteria

Kesällä 2020 Kertunmäellä vietettiin 40-vuotisjuhlia. Juhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna. Antti Metsolaa näytellyt Markku Sihvonen on ollut teatterin toiminnassa mukana ensimmäisestä kesästä asti ja moni muukin jo useita vuosia. Silti myös uusia tekijöitä on saatu houkuteltua mukaan joka kesä.

Kertunmäen ensimmäinen näytelmä oli Pikku Pietarin piha, joka esitettiin uudelleen 25-vuotisjuhlien yhteydessä.

– Vanhat kertunmäkeläiset muistelevat usein Niskavuoria ja Putkinotkoa. Uudemmasta tuotannosta mieleen ovat jääneet erityisesti Tankki Täyteen -näytelmät vuosina 2012 ja 2013. Ne saivat sellaisen suosion, että täällä saattoi olla samana iltana yli 400 katsojaa, muistelee Äikää-Torkkeli.

– Pari kertaa olemme esittäneet Astrid Lindgrenin tekstejä, mutta muuten näytelmät ovat olleet pääosin kotimaista draamaa. Siitäkin Kertunmäki on tunnettu, että näyttämöllä on vieraillut muun muassa hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja, hän jatkaa. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi oli tarkoitus pystyttää näyttely menneistä vuosista, mutta se jäi koronan vuoksi tekemättä. Myös väliaikakahvit juotiin tänä kesänä ulkona. Juhlavuodesta muistutti kuitenkin muutamat vanhojen näytelmien esiintymisasut, joita oli nostettu Metsoloita katsomaan tulleen yleisön nähtäville. 

Juhlanäytelmäksi valittu Metsolat on ollut harkinnassa aiemminkin. Sen on sovittanut näyttämölle Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli 90-luvulla mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta.

– Olemme esittäneet muitakin hänen teoksiaan, joten meillä oli matala kynnys kysyä Metsoloita juhlavuoden näytelmäksi. Lindén ja alkuperäistekstin käsikirjoittaja Carl Mesterton tulivat molemmat myös ensi-iltaan, kertoo ohjaaja. 

Metsolat sai myös näyttelijät innostumaan. Tulijoita olisi ollut enemmän kuin rooleja oli tarjolla – ja esimerkiksi Kari Kaukovaaraa näytellyt Matti Salminen ajoi näytöksiin Koskelta asti, koska on Metsoloiden kova fani. 

Yhteensä produktiossa oli 17 näyttelijää, ohjaaja, puvustaja, ääniteknikko sekä kahvion talkoolaiset ja kesätyöntekijät. Ennakkovarausten perusteella näytti siltä, että tulossa on kaikkien aikojen kesä, mutta koronan vuoksi moni asia muuttui. Katsomosta pystyttiin täyttämään vain puolet, jotta tarvittavat turvavälit pystyttiin pitämään ja niin moni jäi ilman lippua. 

40-vuotisjuhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna.

 

Kertunmäen kesäteatterin katsomon peruskorjaus ja kattaminen

Leader-tuki: 56 708 euroa

Korvaus talkootunneista: 7 245 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 49 463 euroa

Kokonaiskustannus: 113 416 euroa

 

Teatteriarvio: Kertunmäen Kesäteatterin Metsolat lunastaa suuret odotukset

Kohtaus teatterinäytelmästä.

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Katriina Reijonen

 

Kertunmäen kesäteatteri: Metsolat – Urjanlinna Alkuperäisteksti: Carl Mesterton, Curt Ulfstedt  Dramatisointi: Miisa Lindén  Ohjaus: Sari Äikää-Torkkeli  Puvustus: Hanna-Maria Suonpää  Lavastussuunnittelu: Jani Hägg, Sari Äikää-Torkkeli Alkuperäismusiikki: Juha Tikka, Esa Kaartamo  Äänitekniikka: Onni Eskola

Loimaalla Kertunmäen Kesäteatterissa vietetään 40-vuotisjuhlaa Metsoloiden parissa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Metsoloiden jokainen jakso sai televisiossa miljoona katsojaa. Metsolan Annikista ja Antista sekä heidän viidestä lapsestaan ja kaikista lapsenlapsistaan tuli suomalaisille kuin omia sukulaisia. Sen vuoksi Kertunmäen Kesäteatterilla on suuret saappaat täytettävänään. Toisaalta yleisön sydämet on helppo sulattaa valmiiksi rakastettavilla hahmoilla. Heti kun tunnusmusiikki ensimmäisen kerran soi, sydämessä vähän jo läikähtää.

Näytelmäversion on sovittanut Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli aikanaan mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta. Adaptaatio on sikäli onnistunut, että kokonaisuus on saatu tiivistettyä kahteen tuntiin rajaamalla fokus Erkki Metsolaan, hänen veriviholliseensa Kari Kaukovaaraan ja kiistan kohteena olevaan Urjan mäkeen, jonka Erkki perii isoäidiltään. Erkin lisäksi Metsolan sisaruksista ovat mukana lääkäriksi opiskeleva Eeva ja kosmetologi Jaana. Veljet Risto ja Heikki on jätetty näytelmästä pois, vaikka puheissa ovatkin mukana. Riston tytär Liisa on kuitenkin kirjoitettu näytelmään. Kokonaisuus on toimiva ja hyvin ohjattu. Vaikka osa hahmoista jääkin ohuiksi, se ei haittaa, sillä hahmojen tarina on suurimmalle osalle katsojista kuitenkin jo tuttu. Kaikkia on ilo nähdä edes lyhyesti.

Kari Kaukovaara (Matti Salminen) ja Erkki Metsola (Jani Hägg).

Draaman protagonistia eli Erkki Metsolaa näyttelee teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. Antagonistin eli Kari Kaukovaaran roolin on saanut naapurikylän Matti Salminen. Kumpikin onnistuu rooleissaan loistavasti. Kummallakin on näyttämölle täydellinen tunnistettava ääni ja taito näytellä sekä pienin ilmein että koko kehon voimin. Salmisen roolityö kirvoittaa parhaat naurut ja Hägg taas onnistuu vakuuttamaan hahmonsa kasvutarinalla. Viinaan menevästä ja äidin helmoissa pyörivästä peräkammarin pojasta kasvaa sisukas yrittäjä, joka oppii pelaamaan Kaukovaaran säännöillä.

Niin ikään Antti Metsolaa näyttelevä Markku Sihvonen ja Annikki Metsolaa näyttelevä Pirkko Alhonen onnistuvat rooleissaan erinomaisesti: uskottavasti, hellyyttävästi ja toinen toistaan täydentäen. Teatterisovituksen kannalta tärkeäksi hahmoksi nousee myös opettaja Ronkainen, joka esittelee yleisölle näytelmän henkilöitä aina heitä kohdatessaan.

Hoikan kyläkapakan pubiruusut luovat näytelmään kesäteatteritunnelmaa.

Lavastus ja puvustus toimivat hyvin. Kun näytelmässä päästään viettämään Eevan häitä, tuntuu katsomossa kuin olisi saanut hypätä ajassa autenttisiin 90-luvun hääjuhliin – niin hyvin puvustus on onnistunut. Sivuhypyt Tampereellekin on onnistuttu lavastamaan näppärästi. Loimaalaisen Kertunmäen metsät muuttuvat leikiten Leppävaaraksi ja kainuulainen maalaisidylli sopii muutenkin kesäteatteriin kuin nyrkki silmään. Jopa Erkki Metsolan kaivinkone on tuotu näyttämölle. Vain Annikin lehmät jäivät puuttumaan!

Jaana ja Jaakko Järvenheimo (Leena Mahlamäki ja Jarmo Suokas) suunnittelemassa tulevaisuuttaan Leppävaaran rantatonteilla.

Metsoloiden uutta suosiota selittänee se, että tv-sarja tuli koronan puhjettua taas uudelleen katsottavaksi Yle Areenaan. Yritteliäs ja lannistumaton Metsolan suku on varmasti tuonut lohtua ja iloa monen perheen poikkeukselliseen kevääseen. Ja sama vaikutus on teatteriesityksellä. Katsomosta saa poistua hyvällä mielellä ja hyvin nauraneena. 

Korona-aika näkyi myös näytelmässä: Kättelyt, halaukset, tanssi ja muut kosketukset toteutettiin turvavälit huomioiden, mikä toi näytelmään yhden tason lisää. Tässä versiossa ei niinkään nostettu esiin 90-luvun lamaa. Sen tilalla matalia nuotteja soitti kosketuksen puutteella alleviivattu musertava yksinäisyys. 

Sanna Lehti (vas.) teki Eeva Metsolasta omanlaisen tulkintansa. Sen sijaan Matilda Mahlamäki näytteli Liisan roolin aivan kuin Anna-Leena Härkönen aikoinaan.

Kaikki Kertunmäen näytökset myytiin loppuun nopeasti ja myös tämän viikon kolme lisänäytöstä ovat jo täynnä. Uusi Leader-tuella tehty 320 hengen katettu katsomo on ollut koko näytöskauden ajan koronan vuoksi vain puolillaan, jotta tarvittavat turvavälit on pystytty takaamaan. Kertunmäki ansaitsee ison kiitoksen siitä, että lähti esittämään kesäteatteria tällaisissa poikkeusoloissa kaikki turvallisuusseikat huomioiden niin näytöksessä kuin väliajallakin. Tämän kappaleen olisi varmasti halunnut nähdä vielä moni.