Leader Ravakan ja Leader Varsin Hyvän yhteinen EkoTeko – yhdistykset kestävän kehityksen kärkeen -hanke aloittaa 5. lokakuuta energiansäästöviikon kunniaksi kampanjan, jossa jaetaan somessa vinkkejä ja tietoiskuja sekä tutustutaan yhdistysten onnistuneisiin esimerkkeihin Facebookin livelähetyksissä. Vierailukohteita ovat ainakin Kodiksamin kylätalo Raumalla, Livonsaaren kyläläisten oma kierrätyspiste Naantalissa, Nautelankoski Liedossa ja Yhteisötila Tuuki Mynämäellä.
– Luvassa on havainnollistavia esimerkkejä liittyen muun muassa energiansäästöön, kierrätykseen ja jakamistalouteen. Kylillä tehdään monia asioita, mutta niitä ei ehkä itse sanoiteta energiaa säästävinä tekoina. Viikon aikana haluamme tuoda esiin tärkeitä ja helposti kopioitavia ratkaisuja, joita muut ovat jo tehneet, kertoo EkoTeko-hankkeen koordinaattori Tiina Saaresranta (artikkelikuvassa).
EkoTeko-hankkeen kampanjassa aktivoidaan maaseudun asukkaita, yhdistyksiä ja muita toimijoita energiansäästöön päivittäin vaihtuvien teemojen avulla. Viikon teemoja ovat kierrätys, ruoka, asuminen, liikkuminen sekä kuluttaminen ja jakamistalous.
Kampanja toteutetaan Facebookissa Ravakan ja Varsin Hyvän sivuilla sekä Instagramissa.
Leaderit tekivät kestävän kehityksen lupauksen
Ympäristö- ja kestävyysnäkökulmat ovat yksi painopiste molempien Leader-ryhmien paikallisissa kehittämisstrategioissa. Leader-ryhmät ottavat osaa valtakunnalliseen energiansäästöviikkoon nyt ensi kertaa. Sekä Ravakka että Varsin Hyvä ovat laatineet myös omat Kestävän kehityksen lupaukset.
– Leader-ryhmissä valmistellaan tulevan EU-ohjelmakauden 2021–2027 strategioita. Ympäristöön, energiansäästöön ja kestävään elämäntapaan liittyvät asiat kiinnostavat yhä enemmän ja ovat nousseet esiin myös valmistelua tehdessä. Me haluamme tarjota tietoa ja herättää keskustelua teemoista, jotka alueen ihmiset kokevat tärkeiksi. Samalla kiinnitämme huomiota myös omaan toimintaamme, Saaresranta korostaa.
EkoTeko-hankkeen tehtävänä on herättää keskustelua, tarjota asiantuntija-apua, järjestää tapahtumia ja koulutuksia sekä kannustaa yhdistyksiä, yhteisöjä ja asukkaita toimimaan ympäristömme ja kestävän kehityksen hyväksi. Hanke julkaisee Ekotekoja-blogia, jossa kerrotaan maaseudun yhdistysten ja muiden paikallistoimijoiden kestävää kehitystä edistävistä teoista ja kokemuksista.
Motivan organisoima valtakunnallinen energiansäästöviikko järjstetään 5.–11. lokakuuta. Energiansäästöviikko nostaa puheenaiheeksi suomalaisten energiankäytön ja lukuisat keinot tehostaa energiankulutusta sekä saavuttaa säästöjä niin työpaikoilla, kouluissa, liikenteessä kuin kotonakin.
On laskettu, että jopa 96 % kansalaisista ulkoilee eri virkistysalueilla. Tänä vuonna patikointireittejä on koluttu läpi ennätystahtiin koronan vuoksi. Varsinais-Suomen metsät ovat täynnä upeita polkuja ja nähtävyyksiä, mutta tieto niistä on hajallaan eri kuntien ja yhdistysten verkkosivuilla.
Varsinais-Suomen liiton erikoissuunnittelija Lasse Nurmi selvittää parhaillaan kuntien kiinnostusta liittyä mukaan maakunnan yhteiseen virkistysalueyhdistykseen. Yhdistys voisi koota samalle sivustolle kaikki Varsinais-Suomen virkistysalueet ja esimerkiksi huoltaa reittejä ja yhtenäistää niiden viitoitusta. Näin sivustolta löytyneelle virkistysalueelle lähtiessä voisi aina luottaa, että reitti on kunnossa. Samalla sivustolla voisi myös antaa palautetta kohteista ja ilmoittaa vaikka rikkoutuneesta pitkospuusta.
Monissa muissa maakunnissa toimii jo vastaavanlaisia yhdistyksiä.
– Joillain niistä on myös omia reittejä. Varsinais-Suomessa yhdistys ei lähtökohtaisesti omistaisi mitään reittiä, vaan niiden omistus säilyisi yhdistyksen jäsenkunnilla, mutta yhdistys voisi hoitaa reittien ylläpitoa ja kehittämistä. Sen lisäksi tarjottaisiin helposti saavutettavaa tietoa kaikista maakunnan reitistä, kertoo Lasse Nurmi.
Korona kasvattanut kysyntää ja kuluja
Tänä vuonna kaikilla mahdollisilla reitistöillä ollaan patikoitu ennätyksellisen paljon koronan vuoksi. Se on myös kasvattanut reitistöjen huoltokustannuksia.
– Erikoistilanteessa suunnitteilla olevalle yhdistykselle olisi jopa aiempaa suurempi tarve. Samalla kuitenkin kuntien talous on tällä hetkellä heikko, Nurmi punnitsee.
Hän näkisi, että yhdistyksen toiminnan takaamiseksi kunnilta pitäisi saada budjettiin 50 senttiä per asukas. Jos kaikki Varsinais-Suomen 27 kuntaa lähtisi mukaan, vuosibudjetti olisi noin 200 000 euroa. Tällä panoksella yhdistyksellä voisi olla täysipäiväinen työntekijä.
– Aluksi Turun kaupunki olisi halunnut perustaa tällaisen yhdistyksen, mutta muut kunnat eivät innostuneet. Sitten me selvitimme asiaa Varsinais-Suomen liiton voimin vuonna 2015. Silloin mukaan olisi lähtenyt kuusi kuntaa, mutta niin pienellä porukalla hommaan ei ryhdytty. Jos puolet kunnista lähtee mukaan, perustaminen jo kannattaa. Sen jälkeen asiasta ollaan tehty maakuntavaltuustoaloite, joka käynnisti taas uuden selvityksen, Nurmi kertaa eri vaiheita.
Vuoden 2015 jälkeen tilanne on edennyt: Reitistöjä on kartoitettu ja tietokantaan on saatu jo iso aineisto. Lisäksi liitto on kiertänyt seutukunnissa järjestämässä aiheen tiimoilta info- ja keskustelutilaisuuksia. Joillain alueilla ollaan asiasta todella innoissaan, joillain ei. Säästöpaineet ovat kunnissa nyt kovat ja siksi moni on toivonut, että yhdistyksen perustamiseen palattaisiin ensi kevään kuntavaalien jälkeen.
Virkistysavustusta tarjolla
Lasse Nurmi näkee virkistysalueiden kehittämisen julkisin varoin tärkeänä erityisesti siitä syystä, että niistä hyötyvät lähes kaikki. Tutkimusten mukaan jopa 96 % kansalaisista ulkoilee luonnossa. Luku on valtava, jos vertaa sitä vaikka jäähallin tai uimahallin käyttäjämääriin.
Nyt myös valtion taholla ollaan herätty tähän asiaan.
– Kunnille on tarjolla 10 miljoonaa euroa virkistysavustusta. Se on ympäristöministeriön rahaa, jota Ely-keskukset jakavat. Hakuaikaa on jäljellä marraskuun loppuun, kertoo Nurmi.
Varsinais-Suomessa on ulkoilukohteita moneen makuun. Esimerkiksi Kurjenrahkan ja Teijon kansallispuistot ovat todella suosittuja, mutta tänä vuonna aivan pienetkin reitit ja lähivirkistysalueet ovat olleet täynnä ihmisiä.
– Esimerkiksi Liedon Parmaharjun reitistö, Paraisten Sattmarkin retkeilyreitistö, Pomponrahka Turussa ja Tummamäen luontopolku Vehmaalla ovat kiinnostaneet paljon, Nurmi kertoo.
Vinkkejä ja kokemuksia Varsinais-Suomen retkeilyreiteistä vaihdetaan parhaillaan tiuhaan Facebookin Varsinais-Suomen luontoliikkujat -ryhmässä. Retkeilytrendin aallonharjalla tiedon tarve on kova. Ihmiset kaipaavat yhden lähteen tiedottamista, jossa reiteistä saisi tarvittavat tiedot riippumatta siitä, kuka niitä ylläpitää.
– Kaikki kumpuaa lopulta käyttäjätasolta. Mitä enemmän päättäjät saavat yksilötasolta viestiä, että yhdistys tarvitaan, sitä todennäköisemmin sellainen perustetaan. Virkistysasia on siitä ongelmallinen, että vaikka se koskettaa lähes kaikkia, sillä ei oikein ole mitään tiettyä edunvalvojaryhmää. Se, että virkistysalueiden kehittäminen pysyy keskustelussa, on jokaisen retkeilijän vastuulla, muistuttaa Nurmi.
Janica Vilen
Artikkelikuvassa Myllylähteen uusi luontopolku Oripäässä
Loimaan Sarka-museo on 29. syyskuuta avannut Sato säilöön -näyttelyn, joka on esillä Ruokakulma-näyttelytilassa 31.1.2021 asti. Näyttelyssä tutustutaan entisaikojen säilöntämenetelmiin eli kuivaamiseen, hapattamiseen, suolaamiseen ja savustamiseen.
Säilömme torilta ostettuja mansikoita pakastimeen, pihan pensaiden marjoja mehuksi ja purkitamme kurkkuja etikkaliemeen. Kesällä ja syksyllä säilötyt satokauden antimet piristävät niin maullaan kuin vitamiineillaan talven ruokavaliota. Enää säilykkeet tai varsinkaan itse kotona säilöminen eivät kuitenkaan ole välttämättömyyksiä vaan pikemminkin harrastus tai mukavaa puuhaa.
Menneinä vuosisatoina säilöminen oli kuitenkin välttämättömyys ja olennainen osa ruokataloutta. Aikana ennen jääkaappeja, kylmävarastoja ja pakastimia kaikki ruoka piti säilöä jollakin tavalla, jotta se säilyi ja jotta ruokaa riitti talven yli seuraavaan satokauteen.
Nykyään säilömme paljon marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja sieniä eri muodoissa, mutta näiden ruoka-aineiden säilöminen yleistyi Suomessa vasta 1900-luvun alusta lähtien. Perinteisten säilöntämenetelmien rinnalle tuli 1900-luvulla umpioiminen ja pakastaminen.
Säilöntätavat vaikuttivat suuresti siihen, miltä ruoka entisaikoina maistui. Näyttely kertoo siten myös suomalaisten arjen makumaailmasta ja sen muuttumisesta säilöntätapojen muuttuessa. Kävijä pääsee tutustumaan myös kemiaan eri säilöntätapojen taustalla eli esimerkiksi siihen, miksi suolaaminen tai hapattaminen estää ruoan pilaantumisen.
Sato säilöön -näyttely on Saran Ruokamuseon kolmas näyttely. Vuodesta 2019 Sarka-museo on ollut myös Ruokamuseo. Ruokamuseon näyttelyissä, opastuksilla, työpajoissa ja tapahtumissa lähestytään ruoan ja ruoantuotannon historiaa sekä nykypäivää eri näkökulmista. Ruokamuseon oma näyttelytila, Ruokakulma, sijaitsee Saran perusnäyttelyssä ja sen näyttely vaihtuu muutaman kerran vuodessa.
Kuvassa lastataan nauriita rekeen Ulvilassa talvella 1938. Kuva: Niilo Valonen, Ulvilan Kotiseutuyhdistys ry.
På måndagar, onsdagar och lördagar går det livat till i hundparken i centrum av Gustavs. Då träffas Saariston Koirakamut (”skärgårdens hundkompisar”) i parken. Den har byggts med stöd av Leaderprogrammet och har sammanfört hundägarna och fött både det ena och det andra evenemanget.
Gustavs mottog år 2016 ett initiativ från kommuninvånarna om att bygga en hundpark. Saken väckte genast entusiasm och föreningen Saariston Koirakamut ry grundades för att förverkliga tanken. År 2018 blev parken verklighet tack vare talkoarbete, privata donatorer och Leaderprojektet I samma båt.
– Tidigare fick man köra ända till Reso eller Nystad om man ville hitta en hundpark. Den här har använts flitigt sedan den blev klar, berättar föreningens ordförande Sirpa Koskinen vid en hundträff i juli. Också Pia Backman, Eija Heikkilä och Ulla Hörkkö har kommit med sina hundar.
– Här kan både hundarna och hundarnas ägare hitta sällskap och här är det lätt att vänja valpar vid att träffa andra hundar.
Pia Backman, Sirpa Koskinen och Eija Heikkilä på hundträff.
Parken har separata delar för stora och små hundar. I allmänhet är alla på de storas sida, men om det blir riktigt trångt delar man på sig i olika läger. Mellan områdena finns en gemensam förgård som ger en passage till parken så att inte hundarna lyckas rymma.
Föreningen fällde träden och och gjorde största delen av markarbetena som talkoarbete. Då man också lyckades få en lokal grävmaskinsförare med i talkot kunde man pressa ner kostnaderna för parken under 20 000 euro.
Nya bekantskaper och händelser
Ulla Hörkkö menar att hundparken har varit räddningen för hennes Berner sennenhund.
– Maikki var i början väldigt folkrädd, men här fick hon bekanta sig med folk i sin egen takt. Hörkkö talar leende med sin hund som nu springer och tigger klappar av alla besökare i hundparken.
I hundparken har Brenner sennen-hunden Maikki lärt sig att lita på folk. Här kelar Pia Backman med henne.
Hundparken har också stått fadder för evenemang kring hundar, till exempel träning i rallylydnad. Rallylydnad är en aktivitet som passar för alla slags hundar. Den förenar element av lydnadsträning, agility och hunddans. Dessutom ordnas informella parkträffar, hundpromenader, föreläsningar, hundmassage, lopptorg för hundgrejor. Hundarna deltog till och med i Gustavs Pridefest.
Hobbyn förenar
Hobbyn ger också människor sociala kontakter. Mången sommarboende har blivit bekant med lokalinvånarna i hundparken. Vänskap har uppstått och via sociala medier har många stämt träff också utöver parkens officiella träfftidtabell.
Hundparken frekventeras också av hundintresserade från grannkommunerna.
– Vi bor i Tövsala. Det här är en verkligt trevlig plats. Cissi är en amerikansk bulldogg och därmed en muskelhund som normalt inte skulle ha tillträde till en hundpark. Men hit har vi ändå fått komma för Cissi har alltid kommit bra överens med de andra, säger Eija Heikkilä.
Amerikanska bulldoggen Cissi gör bekantskap, övervakad av sin matte Eija Heikkilä. Normalt får inte muskelhundar besöka hundparker, men Cissi har alltid kommit så väl överens med andra hundar att porten till Gustavs hundpark har varit öppen för henne.
Vitaminspruta för aktivitetsparken
Hundparken ligger i centrum av Gustavs i aktivitetsparken vid Vähämaankuja, där det också finns ett daghem, en lekpark, en plan för strandvolleyboll, en frisbeegolvbana med 18 delar, konditionsstigar, ett utegtym och en tennisplan som på vintern kan täckas med is för skridskoåkning och isspel.
– Det här är en verkligt fin plats. Det finns parkeringsplatser, belysning och vatten, säger Pia Backman.
Då man beslöt bygga hundparken var området till största delen buskage. Nu stöder de olika aktivitererna varandra och området har blivit snyggt och trivsamt.
Hundparken ligger i centrum av Gustavs i aktivitetsparken.
Föreningen utvecklas ständigt
Till Saariston Koirakamut hör trettio medlemmar och ännu flera hundar, för många familjer har flera. Verksamheten är vital och man är ständigt öppen för nyheter.
– Härnäst önskar vi oss en egen simstrand för hundar. Det finns ju gott om stränder i Gustavs, men man kan inte ta hundarna till stränder fulla med människor. Hundarna borde ha en egen trygg och välplacerad strand, säger Sirpa Koskinen.
Ulla Hörkkö påpekar också behovet av skräpkorgar. Det finns gott om stigar som hundarna gärna strövar längs, men då det inte finns skräpkorgar blir man tvungen att bära på hundbajspåsar flera kilometer.
Hittills har alla medlemmar varit hundägare, men inget hindrar att man ansluter sig till sällskapet fast man inte har hund. Man kan ha haft hund men den har dött, och då kanske det är uppmuntrande att träffa andra hundar. Vissa hundägare umgås också gärna med barnfamiljer så att hundarna kan lära sig att umgås med småfolk.
Gentsu och Emma möter alltid upp vid porten för att hälsa på såväl hundar som människor.
Café-restaurangen Köpmans som finns i Nagu kyrkby lanserade sommaren 2019 sina Påps & Skål –paletas, som är parfait som liknar glass. De alkoholfria påpsen är ett hälsosammare alternativ till fryst saft, och skålarna som innehåller alkohol är ett friskare alternativ till en traditionell drink.
Påps & Skål-frysdelikatesserna från Nagu lanserades på Glass- och chokladkarnevalen i Helsingfors år 2019. Nuförtiden får man dem redan i många caféer,restauranger och K-affärer och naturligtvis i Nagu centrum – på Köpmans, där idén föddes.
– Först gjorde vi kallpressade safter som höll sig i en vecka. Vi funderade på hur man kunde göra dem hållbarare och kom på nedfrysningen, berättar Riitta Talvitie.
– Vi hade stött på paletas redan tidigare i Stockholm och kom på att det kunde vara vår grej, fortsätter Henri Talvitie.
Paleta är ursprungligen en mexikansk parfait. Talvities har gjort en version som passar finsk smakmiljö. De alkoholfria versionerna blir hälsosamma delikatesser utan tillsatt vatten eller socker. De som innehåller alkohol åter har tänkts som alternativ till traditionella drinkar under heta sommardagar. Parets idé övertygade till sist också dem som vaktar landsbygdsfondens kassakista.
– Leader i samma båt – Samassaveneessä gav finansiering för investeringarna det vill säga kylmaskinerna, och NTM-centralen gav till utvecklingsprojektet, byggandet av varumärke. Nu har vi en webbplats som tål också internationell jämförelse och ett varumärke som är visuellt slående, säger Henri Talvitie.
Köpmans kombinerar matrestaurang och café med bed & breakfast. Delikatesserna som man tillreder i eget kök bygger så mycket som möjligt på skärgårdens råvaror.
Sex smaker
Nu säljs paletas i sex smaker. Alkoholfria är Ananas-Kiiwi, Jordgubbs-Cantaloupe-Mynta och Mango-Passionsfrukt-Choklad. Paletas med alkohol är Jordgubbs-Mojito, Pina Colada med hallon och Choklad Caffe, som innehåller Baileys kaffe och choklad.
Vanligen har matbordet på Köpmans som också har inkvartering bjudit på den egna trädgårdens håvor, men produktionsmängderna för Påps & Skål är så stora att man köper råvarorna utifrån – men så nära som möjligt.
Bild av Mango-Passionfrukt-Choklad.
Samarbete utvecklar skärgården
Sommarens säsong är redan förbi i Nagu. I år hade man rekordmycket besökare, för Nagu har just fått en ny gästhamn och också i övrigt har turismen i närområdena ökat i år. Ännu i september kommer det resenärer under veckosluten så länge Skärgårdens ringväg är öppen. Sedan blir det stilla.
Köpmans inkvartering är ändå öppen året runt. På beställning kan man också öppna restaurangen.
– Det är alltid full rulle här på sommaren och i år kom det tiotals förfrågningar om övernattning varje dag. Alla platser var fullsatta! Vi hoppas kunna utvidga inkvarteringen. Vi har redan talat med en arkitekt men det skulle vara en rätt stor kraftansträngning. Säsongen är så kort att det är svårt att göra stora investeringar, bedömer Talvities.
De tycker själva att skärgården gott och väl kunde betjäna resenärer också under vintern.
– Det skulle kräva samarbete mellan alla aktörer. Om nu någon kommer hit för att övernatta på vintern så är ingenting öppet. Om restaurangerna vore öppna kunde det också komma besökare. Nu är det mest arbetslag som vi inkvarterar, människor som bygger sommarstugor för nästa säsong, fortsätter de.
Talvities bor själva året om i Nagu med sina två barn och trivs fint. a två barn och trivs fint.
– Det här är ju en strålande plats också på vintern, lugn och vacker. Det saknas bara lite bättre nätförbindelser, summerar Henri Talvitie.
Café-restaurang Köpmans trädgård erbjuder en stämningsfull miljö intill Nagu gästhamn.
På Kimitoön pågår ett Leaderprojekt kallat Närmat i samarbete. Avsikten är att göra utsocknes sommargäster bekanta med lokala producentrs delikatesser. Man kan behändigt beställa sina varor på nätet och plocka upp dem på Kimito torg på vägen till stugan.
Det finns närmat för många smaker på Kimitoön: jordgubbar, potatis och andra grönsaker, sylter, safter, bröd, groddade produkter och fisk. Längs idylliska byvägar finns små gårdsbutiker, och den lokala REKO-närmatsmarknaden har år för år blivit allt populärare. Men många sommargäster har haft svårt att hitta de lokala delikatesserna. Med tanke på det inledde man ett försök som skall göra det lättare att skaffa lokal mat.
I Foodhub kan man välja och betala sin mat på nätet och sedan plocka upp den färdigt packade butikspåsen på Kimito torg. Vad som erbjuds varierar utifrån skördesäsong. I maj var sparris störst, i juni rabarber, i juli ville folk ha jordgubbar och på hösten vill man bland annat ha svamp och honung.
Experimentet är en del av Kimitoöns eget Leaderprojekt som strävar till att öka marknaden för närmat. Projektansvariga Jonas Bergström och Stella Törnroth har fått med en handfull producenter och också lite kunder.
Nu är experimentet över och rapportskedet inleds.
– Vi har funderat på om man kunde hålla igång det här utan projekt framöver. Vi har tillsammans med Kimito byaförening redan funderat på tänkbart samarbete ifråga om försäljning och transporter, berättar Stella Törnroth.
I Nyland avhämtar man produkterna man beställt via samma webbsida vid självbetjäningspunkten på Knektbron, där man kommer in med hjälp av en kod som man får till sin telefon då man beställt. Verksamheten bygger på förtroende och det har inte förekommit missbruk. Också på Kimitoön har man funderat på ett helt digitalt alternativ.
Då man har analyserat resultaten av piloten håller man ett webbinarium vecka 43.
– Under webbinariet granskar vi erfarenheterna. Det är öppet för alla men riktar sig speciellt till sådana företagare och utvecklare som är intresserade av möjligheterna med webbhandel. Om man vill ta i bruk liknande system får man goda tips under webbinariet, berättar Törnroth.
Sabina och Torsten Ekholm vann guld i FM i mathantverk 2017 med sin sylt. Den är också en av produkterna i Foodhub. På bilden Jonas Bergström och Stella Törnroth som ansvarar för projektet Närmat i samarbete.
Transparensen viktig
För pilotförsöket valde man webbportalen ekompi.net som fungerat i Nyland. Dess fördel är framför allt transparens. Kunden ser då den beställer hur mycket av priset som går till producenten, vad som är skatter och vad som är försäljarens, alltså Foodhubs, andel. Till exempel kostar den lokala djävulssylten 6 euro i webbutiken. Av det får Foodhub 1 euro, producenten 4,26 euro och 0,74 euro är skatt.
Speciellt små producenter har gillat Foodhub. Till exempleJuuriHerkku säljer bara åtta bröd samtidigt, för produkterna säljs färska och Vuokko Nuorteva hinner inte grädda flera än åtta på en dag. Vanligen går alla åt. Däremot ser en odlare som dagligen för hundratals kilo tomater till butiken för försäljning kanske inte någon nytta med att sälja 30 kilo via Foodhub. Därför vill man gärna ha just hantverks- och lyxprodukter i sortimentet.
– Många deltar också för att de inte har någon egen försäljningsplats och satserna är för små för matbutikerna. En lokal groddproducent gick med för att slippa jobbet med marknadsföring. Det är ganska enkelt att skapa en webbutik men svårare att locka dit kunder, säger Törnroth.
Närboden – Lähipuoti säljer bland annat säsongens grönsaker och mathantverksprodukter invid vägen till Åbo. Enligt Samuel Engblom som sommarjobbar är det framför allt jordgubbar och färskpotatis som går åt i juli.
Konsumenten i centrum för matekonomin
Projektet Närmat i samarbete fick sin början då kommunen gått med i Egentliga Finlands gemensamma projekt KulTa. Projektet KulTagäller information och syftar till att förbättra konkurrenskraften hos livsmedelsföretagen i Egentliga Finland genom att förmedla nyheter och skapa partnerskapsnätverk.
Enligt enkäterna bland konsumenter som projektet KulTa gjort köper människor närmat närmast för att de vill stöda lokala företagare. Helst köper man närproducerat i butiken, men det finns också intresse för alternativa distributionskanaler och för gräsrotsfinansiering av närmat.
– I projektet KulTa har vi bland annat utrett användningen av den vilda naturen. Det finns redan en kundkrets, men början på kedjan saknas. I våras skulle vi ha ordnat plockning av vilda örter, men coronan rörde till det, berättar Törnroth.
Inom Kimitoöns eget Närmat i samarbete-projekt ordnar man i höst en svampkurs.
– Våra skogar är fulla av god mat som man bara inte kan tillgodogöra sig. Många hittar kantareller och trattkantareller, men det växer också många andra svampar i skogen som duger till vem vet vad, säger de projektansvariga.
Närbodens egna jordgubbar växer på andra sidan vägen.
Smak, hälsa och miljövänlighet är trumfkorten
Också om folk säger sig uppskatta närmat så syns det inte speciellt mycket i köpbeteendet.
– Finländare är vana att handla i stora butiker där man får allt på en gång. Många tänker också på priset. Om en burk sylt kostar 2 euro på butikshyllan och 8 euro i Foodhub så är det naturligt att man överväger
sitt val. Närmat kan aldrig tävla prismässigt, men dess absoluta trumfkort är smaken, hälsosamheten och miljövänligheten då man inte gör långa transporter, konstaterar Jonas Bergström.
– Många närmatsprodukter är hantverksprodukter, alltså lyx – och det finns egna målgrupper för lyx ifråga om mat likväl som i andra varugrupper, tillägger Törnroth.
Produkturvalet i Foodhub varierar med skördesäsong.
Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Nyt Lounais-Suomessa aletaan olla sen kanssa jo pulassa. Peuroja on jo pitkälti yli 100 000, mikä on johtanut siihen, että viljelykset on pitänyt aidata ja peurakolareja ajetaan jo tuhansia vuodessa. Mynämäkeläispariskunta keksi keinon kasvattaa peuran lihan menekkiä.
Jahtikausi on taas alkanut, mikä tarkoittaa Mynämäen Riistapajalla sitä, että peuroja nyljetään välillä yötä myöten. Ville ja Saara Kalluisen vuosi sitten perustama yritys on saanut asiakkaita laajalta alueelta, sillä vastaavia riistantarkastuslaitoksia ei lähialueella juurikaan ole.
Idea on se, että metsästäjät voivat tuoda ampumansa eläimet Riistapajalle, jossa eläinlääkäri käy tarkastamassa ja leimaamassa ruhot. Esimerkiksi jalostava teollisuus, suurtalouskeittiöt ja kaupat sekä monet ravintolat ostavat nykyisin vain leimattua eli eläinlääkärin tarkastamaa riistaa.
– Kun peurakannat kasvoivat valtaviksi myös metsästyslupien määrää lisättiin, jotta kanta saataisiin kuriin. Monet metsästäjät ovat kuitenkin ampuneet vain yhden peuran kaudessa, sillä se riittää täyttämään oman pakastimen. Peurojen myynti on ollut niin hankalaa, että metsästäjillä ei ole ollut motivaatiota kaataa enempää kuin oma maha vetää, selittää metsästystä jo pitkään harrastanut Ville Kalluinen, joka on mukana myös Riistakeskuksen toiminnassa.
Kuvassa eläinlääkärin huone ja varusteet. Leima on lukkojen takana kaapissa, jonka koodi on vain eläinlääkärin tiedossa.
Riistapaja voi toimia metsästäjän ja ostajan välikätenä, mutta paljon yritys myös ostaa riistaa ja huolehtii itse sen myynnistä. Ville nylkee eläimet ja leikkaa lihan, Saara taas vastaa markkinoinnista.
– Viime vuonna myimme peuraa paljon ruhoina, mutta nykyään suurin osaa haluaa valmiiksi leikattua filettä. Jos myymme pelkät fileet, voimme teettää leikkolihasta makkaraa. Teemme yhteistyötä Perniön lihan ja Auran Palvituotteen kanssa. Valikoimassa on esimerkiksi makkaraa, ryynimakkaraa ja palvia, kertoo Saara Kalluinen.
Mynämäellä on isot peurakannat, mutta eniten niitä on Loimaan seudulla. Suurin osa Riistapajaa hyödyntävistä metsästäjistä tulee Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, mutta välillä saaliita tuodaan Pirkanmaalta ja Uudeltamaalta asti. Peuran lisäksi Riistapajalla käsitellään hirveä ja metsäkaurista.
Pelkkää priimaa
Ville Kalluinen nylkee riistan ja tekee itse ensimmäisen tarkastuksen ennen eläinlääkärin tuloa. Kuvassa vasemman puoleisin vasa näyttää sen verran punaiselta, että eläinlääkäriltä odotetaan hylkyä. Vieressä näkyy peuroja, joiden lihaksista veri on ehtinyt valua kunnolla.
Ravintolat ovat olleet tyytyväisiä lihan laatuun. Riistapaja lähettää eteenpäin pelkkää priimaa. Jos on pienikin riski, että liha on epäkuranttia, sitä ei myydä. Esimerkiksi kolarieläimiä Riistapaja ei ota käsittelyyn ollenkaan, sillä vuosien kokemuksella he ovat huomanneet, että niiden liha on poikkeuksetta pilaantunutta. Vaikka eläin näyttäisi päältä ehjältä, sisäelimet ovat usein ehtineet rikkoutua.
– Parasta lihaa saa, kun taidokas metsästäjä ampuu puhtaan keuhkolaukauksen, jolloin eläin kuolee nopeasti ja veri valuu lihaksista keuhkoihin, selittää Ville Kalluinen.
Moni myös haluaa ostaa lihan riistapajalta, koska silloin kaupanteossa ei ole välikäsiä ja hinta-laatusuhde on parempi. Tähän mennessä riistaa ovat tilanneet lähikuntien ravintolat, mutta nyt näyte-eriä lähetetään myös Helsinkiin.
Sipulivarastosta teurastamoksi
Leader Ravakka tuki Satakunnan Ely-keskuksen kautta maaseuturahastosta Riistapajan rakentamista.
Riistapaja perustettiin Kalluisten maatilan yhteyteen. Viljan viljelyn ja munituskanalan pyörittämisen lomaan riistan käsittely sopii hyvin, sillä metsästyskausi alkaa samoihin aikoihin, kun puinnit valmistuvat.
Riistapaja tehtiin maatilan vanhaan sipulivarastoon. Leader Ravakka myönsi tukea investointikustannuksiin ja tiloista tehtiin kerralla Ruokaviraston säädösten mukaiset.
– Rakennus valmistui lokakuussa 2019, eli vuosi alkaa nyt tulla täyteen, pariskunta kertoo.
Peurasta voi kokata vaikka mitä
Esimerkiksi peuran lihasta tehty makkara maistui kesällä ihmisille. Kun ravintoloiden varaukset jäivät koronan vuoksi sisään, paikalliset asukkaat ostivat Riistapajn varastot tyhjiksi.
Kalluisten perheessä syötävä liha on pääosin riistaa. Siitä tehdään makaroonilaatikkoa ja pitsaa, lihakastiketta ja erilaisia pataruokia.
– Nyt olemme opetelleet myös uusia reseptejä, esimerkiksi savustettua sisäpaistia ja riimiä. Peurariimistä tuli niin hyvää, ettei Ville meinannut edes tunnistaa syövänsä peuraa, Saara naurahtaa.
– Olen nyt 40 vuotta syönyt pääosin hirveä ja peuraa, joten vähän tässä on jo ehtinyt kyllästyä, Ville selventää.
Peuran liha on mureaa ja se sisältää paljon kivennäis- ja hivenaineita. Se on esimerkiksi porsaan lihaa vähärasvaisempaa ja lisäksi ympäristöystävällistä.
Peurareseptejä voi lähteä opettelemaan Wirmon Marttojen ruokakurssille 10. lokakuuta. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Riistapajan ja Mimis Kotipellon puutarhan kanssa heidän tuotteitaan hyödyntäen. Ilmoittautuminen on auki 1. lokakuuta saakka numerossa 044 209 6555.
Mynämäellä kasvaneet Ville ja Saara Kalluinen ryhtyivät pitämään maatilaa vuonna 2012. Metsästys on heille koko perheen harrastus. Jopa perheen lapset tunnistavat jo eläinten jäljet maastosta.
Saaristomeren tilaa ollaan tutkittu pitkään, mutta tieto rehevöitymisestä ei ole johtanut vaikuttaviin tekoihin. Uusia innovaatioita odotellessa professori Kalervo Väänänen kannustaa hyödyntämään vanhoja menetelmiä: mereen päätyvän ravinnekuorman vähentämistä, biomassan keräämistä ja kalastusta.
Leader Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen järjestämä keskustelutilaisuus Saaristomeren tilasta keräsi kymmeniä osallistujia Taivassaloon keskiviikkona 9. syyskuuta. Turun yliopiston entinen rehtori, professori Kalervo Väänänen puhui illassa Saaristomeren rehevöitymisen syistä. Vaikka tilanne näyttää pahalta, hän muistuttaa, että toivoa on.
– Tärkeintä on tehdä vahva päätös ainutlaatuisen meremme kuntoon laittamisesta kiertotalousperiaatteella ja sitoutua siihen mahdollisimman laajasti. Meidän pitää ryhtyä yhdessä toimeen päättäväisesti ja välittömästi, hän linjaa.
Väänänen julkaisi kesällä Ainutlaatuinen Saaristomeri -operaation tilaaman selvityksen Saaristomeren alueen kestävästä kehityksestä sekä sen edellyttämistä toimenpiteistä. Selvityksen pohjalta on julkaistu myös tietoteos: Saaristomeren Sininen Kirja.
Ongelmana varastoitunut fosfori
Kestävän kehityksen edistämiseksi on määritelty 17 kansainvälistä tavoitetta vuonna 2015. Tavoitelistalla on muun muassa köyhyyden vähentämistä, sukupuolten tasa-arvoa, ilmastotekoja ja vastuullista kuluttamista. Suomi on edistynyt kaikissa muissa tavoitteissa paitsi vedenalaisen elämän elvyttämisessä.
– 50–60-luvuilla vedet olivat vielä kohtalaisen kirkkaat. Sen jälkeen on valitettavasti tapahtunut muutoksia. Saaristomeri on hyvin matala ja melkein suolaton. Siksi se on niin haavoittuvainen, Väänänen sanoo.
Kalervo Väänäsen mukaan suurin syy Saaristomeremme nykyiseen tilaan on se, että viimeisen 50 vuoden aikana Itämeren valuma-alueelle on tuotu 40 miljoonaa tonnia fosforia. Siitä noin 10 % on valunut mereen ja loput on jossain matkan varrella. Sen vuoksi ravinteita valuu mereen väkisinkin vielä useamman sukupolven ajan, vaikka niiden levittäminen lopetettaisiin heti.
– Itämereen valuvasta fosforista 33 % tulee luonnollisista lähteistä, 45 % tulee vuosien varrella maahan kertyneestä fosforista, 14 % pelloilta ja hulevesistä sekä 8 % rannikkoyhdyskunnista, Väänänen kertoo.
Toinen rehevöitymistä aiheuttava ravinne on typpi, jota esimerkiksi sinilevä pystyy käyttämään suoraan ilmakehästä.
Rehevöityminen on prosessi, joka alkaa käynnistymisensä jälkeen ruokkia itse itseään. Siksi sitä on erityisen vaikeaa pysäyttää. Levät käyttävät mereen valuvia ravinteita, kasvavat ja painuvat kuollessaan pohjaan, jossa ne alkavat hajota ja kuluttaa vedestä happea. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasta alkaa vapautua jo kertaalleen sitoutunutta fosforia, joka on taas uutta ravintoa leville. Hapettomassa ja rehevöityneessä meressä vedenalaisen elämän monimuotoisuus köyhtyy: lajit katoavat ja vievät mukanaan taas uusia ja uusia lajeja.
Vesisysteemeihin perehtynyt Väänänen näkee, että ihmisen aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähentämällä meri saisi mahdollisuuden korjata itse itsensä.
Ei etsitä syyllisiä
Kun tarkastellaan karttaa, josta näkyy, kuinka paljon miltäkin alueelta ravinteita Itämereen valuu, on Varsinais-Suomi kartan musta lammas. Myös Helsingin sekä Puolan, Tanskan ja Saksan rannikoilta löytyy tummempia alueita, mutta ei Varsinais-Suomen veroisia. Varsinais-Suomen tilanne johtuu suurimmaksi osaksi maataloudesta. Ely-keskuksen laskelmien mukaan jopa 83 % fosforin paikallisesta kuormituksesta on lähtöisin maataloudesta, jossa pelloille levitetään lantaa.
– Tämä ei kuitenkaan ole kenenkään vika. Jos halutaan hakea syyllisiä, kaikkien pitää katsoa peiliin. Tämä on tehty yhteiskunnallisessa yhteisymmärryksessä 50–60 vuoden aikana, Väänänen muistuttaa ja toteaa samaan hengen vetoon, että nyt kun tilanne tiedetään, on aika korjata virheet.
Väänäsen mukaan paras tapa rehevöitymisen pysäyttämiseksi olisi keksiä keino, jolla pääsee käsiksi siihen maahan varastoituneeseen fosforiin, joka valuu hitaasti mereen.
– Nopeita ratkaisuja ei varmaan ole, mutta en nyt ihan toivotonkaan olisi, hän kommentoi.
Hänen mielestään tärkeintä olisi lähteä poistamaan ravinteita ekosysteemistä.
Yksi Väänäsen esittelemä keino siihen on lannoituksen kehittäminen. Lounais-Suomen tiloilla syntyvästä lannasta riittäisi ravinteet koko Suomen pelloille, mutta alkuperäisessä muodossa lannan kuljettaminen ei ole kannattavaa.
Toinen ratkaisu ravinteiden poistamiseksi olisi vähentää biomassaa, esimerkiksi järviruokoa voitaisiin kerätä ja opetella hyödyntämään biokaasun tuotannossa.
Kolmanneksi luonnonkalan syöminen on hyvä keino poistaa ravinteita. Kaloissa on paljon ravinteita, jotka saa pois merestä kalastamalla. Erityisesti särkikalojen kannan vähentäminen olisi hyödyllistä myös siksi, että ne etsivät ravintonsa meren pohjasta ja möyhiessään vapauttavat pohjaan kertyneitä ravinteita. Väänänen perääkin kansallista strategiaa luonnonkalan tuotekehitykseen ja markkinointiin.
Maaseutumania jatkuu
Saaristomeren tilaan pureutunut keskustelutilaisuus oli osa Leader Varsin Hyvän Maaseutumania-kiertuetta, joka rantautuu seuraavan puolen vuoden aikana kaikkiin Turun seudun kuntiin. Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Youtubesta:
Maaseutumanian tulevat tilaisuudet
To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus
To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta
Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti
Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua
To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys
Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla
Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille
Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä
Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään
Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.
Ihmisten kiinnostus ruokaa ja sen alkuperää kohtaan on kasvanut viime vuosina huimasti. Samalla moni on herännyt ajatukseen kotitarveviljelystä. Salossa asiasta innostuneet viljelyn harrastajat saatiin verkostoitua Leader Ykkösakselin rahoittaman ja ProAgrian toteuttaman hankkeen avulla.
Tämän vuoden alussa alkanut Kotitarveviljelystä enemmän tehoja -hanke on saanut suuren suosion salolaisten keskuudessa. Neuvoja ja vinkkejä kotitarveviljelyyn jakavan hankkeen Facebook-ryhmässä on jo yli 400 jäsentä.
– Tämä on siitä hieno hanke, että se lähti tarpeesta! Idea siitä tuli innokkailta salolaisilta kotiviljelijöiltä itseltään, kertoo hanketta vetävä ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä.
Hankkeessa ollaan pidetty kotitarveviljelyyn liittyviä luentoja ja tilattu yhdessä siemeniä sekä jaettu tietoa ja kokemuksia. Alun perin hankkeessa oli ajatuksena muokata maata ja kylvää yhdessä keväällä, jolloin syksyllä oltaisiin voitu korjata satoa ja järjestää ruokakursseja. Korona kuitenkin sotki suunnitelmat ja toiminta piti siirtää pääosin verkkoon. Sieltä löytyykin nyt jo roimasti tietoa esimerkiksi kompostoinnista, taimikasvatuksesta ja erilaisista kasvulavoista.
Juuresviikot käynnissä
Hankkeessa on parhaillaan käynnissä juuresviikot. Kuvassa punajuuri, palsternakka, lanttu ja maa-artisokka.
Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä juuresviikot, joiden aikana voi inspiroitua keittiössä. Ensimmäisellä viikolla keskityttiin punajuureen ja toisella viikolla lanttuun. Tällä viikolla aiheena on palsternakka, ensi viikolla juuriselleri ja viimeisenä maa-artisokka.
Juuresviikkojen aikana Henna Kyyrä tekee Facebookissa live-lähetyksiä, joissa hän kokkaa herkkuja kyseisestä juureksesta. Ensimmäisellä viikolla hän teki punajuurikakkua, punajuurisipsejä ja punajuurihummusta. Toisella viikolla lanttupiirakkaa, lanttusalsaa ja uunissa kypsennettyjä kokonaisia lanttuja.
Lanttuja on syöty Suomessa jo ainakin 1500-luvulta asti. Paljon C-vitamiinia sisältävän lantun voi syödä raakana, esimerkiksi raasteena tai kypsentää, jolloin se muuttuu makeammaksi. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin kuin kakkuihinkin. Maustamiseen kannattaa kokeilla hunajaa, pippuria, inkivääriä, timjamia tai neilikkaa.
Tällä viikolla esillä oleva palsternakka on Kyyrän oma suosikki.
– Aloin aikoinaan itse viljellä palsternakkaa ja se kannatti.Jos ostaa palsternakkaa keväällä kaupasta, maku voi olla hyvinkin kitkerä, mutta syksyllä juuri maasta nostettuna se on ihanan makuinen! Kannattaa kokeilla, Kyyrä innostaa.
Porkkanan sukuista palsternakkaa kuvaillaan usein makean ja pähkinäisen makuiseksi. Juureksen sisältämät eteeriset öljyt tekevät siitä erityisen aromikkaan.
Juuresviikkojen materiaaleista koostetaan vielä myöhemmin jonkinlainen julkaisu.
Kaikki voivat viljellä!
Ruoka-asiantuntija Henna Kyyrä neuvoo kotitarveviljelijöitä hyödyntämään maansa antimia keittiössä muun muassa Facebookin live-lähetyksissä.
Hankkeen on tarkoitus jakaa tietoa ja neuvoja kaikille kotitarveviljelystä kiinnostuneille riippumatta siitä, onko käytössä paljon maata vai viljeleekö vaikka parvekkeella. Hankkeen alussa pidettiin Salon eri kunnanosissa tietoiskuja viljelyn aloittamisesta, maan muokkauksesta ja hiilijalanjäljestä. Kaikkiin tilaisuuksiin saatiin paljon kiinnostuneita paikalle.
– Oman maan muokkaus, hoito ja lannoittaminen vaativat tietynlaista tietotaitoa. Laatikoissa viljeleminen on helpompi tapa aloittaa. Esimerkiksi yritit ja salaatit onnistuvat helposti, Kyyrä neuvoo alkuun.
Juureksetkin ovat pääosin helppoja viljeltäviä, kunhan muistaa istuttaa ne tarpeeksi harvaan.
Kotitarveviljely eli ole vain kesäajan harrastus, vaan hommaa riittää koko vuodeksi. Tällä hetkellä eletään sadonkorjuuaikaa. Kun vielä vähän kylmenee, voi aloittaa syyskylvöt. Syksyllä voi kylvää esimerkiksi sipuleita, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä sekä yrttejä, kuten tilliä ja persiljaa. Talven aikana voi nauttia maansa antimista opettelemalla uusia reseptejä. Keväällä ensimmäiset kylvöt voi tehdä vaikka ikkunalaudalle jo helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää.
Esimerkiksi porkkanan voi kylvää halutessaan jo syksyllä.
Kuori ja raasta punajuuret ja purista raasteesta hiukan mehua kuorrutteen värjäämistä varten. Pese sitruuna hyvin, raasta kuori talteen ja purista mehu, säästä sitruunankuorta kuorrutteeseen. Vaahdota munat ja sokeri, lisää punajuuriraaste, rasva, sitruunankuori, mehu ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda. Leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperi, levitä taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (noin 20 x 30 cm) ja paista 175 asteessa 40–45 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja valmista kuorrute. Vaahdota kerma ja sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Leikkaa jäähtynyt pohja puoliksi ja sitten halki kahteen kerrokseen, levitä väliin omenasosetta. Paina pohjakerrokset päällekkäin, levitä kuorrute pinnalle, koristele vaikka punajuurilastuilla, kukilla ja yrteillä.
Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa.
ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa.
Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan.
Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin.
– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta.
Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.
Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!
Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa.
– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola.
Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella.
Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää.
– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo.
Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.
Uutta tietoa tuottajille
Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta.
– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.
Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin.
– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo.
Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.
Tulevaisuus tunneleissa
Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia.
Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia.
– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola.
Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan.
– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.
Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle.
Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.
Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia.
– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola.
Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa.
Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään.
Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan.
– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola.
Pensasmustikka kiinnostaa
Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee.
– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola.
Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja.
Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa.
Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan.
Viinimarjoja Cordon-tyyliin
Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa.
– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola.
Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.
– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola.
Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.
Janica Vilen
Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.
