Visit Lieto -hanke on kartoittanut Liedon matkailumahdollisuuksia ja esittelee niitä vielä tämän vuoden aikana avattavalla matkailusivustolla osoitteessa visitlieto.fi.
Liedossa tavoitellaan matkailun kasvua Varsin Hyvän ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden rahoittaman Leader-hankkeen avulla. Tarkoituksena on paitsi kehittää ja tukea matkailuelinkeinoa, myös parantaa sen näkyvyyttä ja toimijoiden yhteistyötä.
Hankkeen näkyvin tuotos on Visit Lieto -verkkosivusto, johon on koottu samalle kartalle kaikki matkailupalvelut museoista ravintoloihin ja kotieläinpihoista maastopyöräreitteihin. Kaikista kohteista on tehty kohdekortit, joiden avulla kohteisiin tutustuminen on tehty sivuston käyttäjille helpoksi. Sivusto julkaistaan vielä tämän vuoden aikana.
Matkailukohteista on tehty myös näyttävä 360°-kierros, jonka avulla pääsee virtuaalisesti tutustumaan esimerkiksi Liedon keskustaan, Tarvasjoen kirkonkylään, melontaan Aurajoessa, Littoisten verkatehtaaseen ja Lieto-hallin ympäristössä kulkevaan maastopyöräilyrataan.
– Liedossa on ainutlaatuisia suurmaisemaelementtejä, luontopolkuja, kulttuurikohteita, kahviloita, lähiruokaa, majoituspaikkoja ja elämyksiä, kehuu Liedon kunnan matkailukoordinaattori Mirkka Mattheiszen.
Sivustolle on tulossa myös vieraskynä-osio, josta voi lukea aitoja kokemuksia Liedon matkailupalveluiden parista.
Uuden verkkosivun lisäksi Visit Lieto on myös Instagramissa. Tilillä julkaistaan kuvia Liedon matkailukohteista ja maisemista.
Verkostossa on voimaa
Matkailualan toimijoita on Liedossa viitisenkymmentä. Osa on onnistunut markkinoinnissa hyvin ja tunnettuus on erinomaisella tasolla. Yleiskuva on kuitenkin jäänyt rikkonaiseksi.
– Tällä hankkeella halutaan panostaa nimenomaan yhteiseen näkyvyyteen, kertoo Mattheiszen.
Toimijoiden verkostoa on vahvistettu muun muassa erilaisten yhteisten tilaisuuksien avulla ja myös kuntalaisia on osallistettu mukaan matkailun edistämiseen. Esimerkiksi Airbnb-majoitusta esittelevässä tilaisuudessa kuntalaisille kerrottiin mahdollisuudesta majoittaa matkailijoita vaikka omissa kodeissa.
Tämän syksyn työpajoissa tullaan jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta matkailualan toimijat voivat oppia toinen toisiltaan esimerkiksi digitaalisten myynti- ja suosittelualustojen hyödyntämisestä.
Seuraavaksi 26.–27. marraskuuta Liedon alueen matkailu- ja vapaa-ajantoimijoille järjestetään kaksiosainen tapahtumantoteuttajan info ja verkostoituminen -webinaari.
Kestävyys keskiössä
Visit Lieto -hanke haluaa kehittää matkailua kestävästi niin ekologisuuden, sosiaalisuuden, kulttuurin kuin taloudenkin näkökulmasta. Lähimatkailun trendi tukee näitä kaikkia.
– On tärkeää löytää oikeat ratkaisut siihen, miten voidaan samaan aikaan säilyttää paikalliskulttuuria ja tukea sen kehittymistä, Mattheiszen sanoo.
Hanke alkoi maaliskuussa 2019 ja jatkuu tämän vuoden loppuun. Hankkeen kokonaiskustannus on 85 417 euroa.
Nautelankoski, Nautelan museo ja luonnonsuojelualue ovat tunnettu ja monimuotoinen vierailukohde Liedossa. Moni-ilmeinen luontopolku kulkee suojelualueella Aurajoen molemmin puolin. Kuva: Visit Lieto.
Pyörämatkailun kehittämiseksi tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä, uusia reittejä, avointa tietoa sekä lataus- ja huoltopaikkoja.
Keskiviikkona 28. lokakuuta Kaarinassa Kavalton tilalla keskusteltiin vähähiilisen pyörämatkailun kehittämisestä. Tilaisuuden järjestivät Leader Varsin hyvän BikeMenu-hanke ja Turku Sciense Parkin kaksi hanketta: Elämyksiä maaseudulta ja Digitaaliset ekosysteemit.
Tilaisuuteen pystyi osallistumaan myös etänä ja nyt päivän videotaltioinnit ja esitykset on koottu tälle sivulle. Videotaltiointi on kahdessa osassa, joista ensimmäisessä on puheenvuorot ja toisessa ryhmätöiden purkua.
Tilaisuus alkaa videon kohdassa 5.40
Ryhmätöiden purku alkaa videon kohdassa 1.38
Materiaalit saa auki klikkaamalla kuvaa!
Jouko Parviainen: BikeMenu
Riina Jorasmaa ja Jari Kaaja: Pyörämatkailukeskus
Kartta Jorasmaan ja Kaajan esittelemästä EuroVelo-reitistä:
MuotoMyrsky: Vähähiilisen pyörämatkailun työpaja ja sen tulokset
Kysely pyörämatkailun kehittämisestä Lounais-Suomessa on nyt käynnissä
Nyt BikeMenu-hanke hakee tietoa sekä nykyisistä retki- ja maastopyöräilyreiteistä että niiden kehittämistarpeista Lounais-Suomessa. Vastattavana on 14 kysymystä. Muut kuin yritysten edustajat voivat jättää vastaamatta kyselyn kysymyksiin 6, 8 ja 9. Kysely on osa BikeMenu-hanketta, jossa selvitetään mahdollisuutta luoda pyöräilyyn, lähiruokaan ja paikallisuuteen perustuva kansainvälinen matkailukohde, joka käsittää Lounais-Suomen, Ahvenanmaan, Viron Läänemaan, Hiidenmaan ja Saarenmaan sekä Ruotsin Uppsalan läänin.
Vastausaikaa on perjantaihin 13.11.2020 asti. Kysely löytyy täältä!
BikeMenu-hanketta koordinoi Leader Varsin Hyvä ry, jonka kanssa yhteistyössä toimii neljä muuta Lounais-Suomen alueen Leader-ryhmää: Pyhäjärviseutu, Ravakka, I Samma båt – Samassa veneessä ja Ykkösakseli.
Tiesitkö, että puolet maailman eliölajeista on hyönteisiä? Niiden tutkiminen on helppoa ja antoisaa lähes ympäri vuoden ja kaikenlaisissa elinympäristöissä. Yläneellä paneuduttiin hyönteisten elämään Leader-hankkeen turvin.
Pöytyä–Oripään 4H-yhdistyksellä on käynnissä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanien tukema Leader-hanke, jossa tutustutaan hyönteisten maailmaan, paikalliseen kulttuurihistoriaan ja oman lähiympäristön tutkimiseen tieteellisin keinoin.
Kuuluisa Sahlbergien suku asui Yläneellä 1800-luvulla ja osa heistä on haudattu Yläneellä sijaitsevalle yksityiselle hautausmaalle. Suvussa oli luonnontieteilijöitä monessa polvessa ja erityisesti hyönteisistä ollaan opittu paljon heidän tutkimustensa ansioista.
Hanke alkoi vuoden 2019 huhtikuussa ja se päättyy vuoden 2020 marraskuun loppuun.
– Olemme esimerkiksi tutkineet lapsiryhmien kanssa vesihyönteisiä ja rakentaneet hyönteishotelleja. Luentoja piti olla useampia, mutta koronan vuoksi suurin osa jouduttiin peruuttamaan, kertoo hankevetäjä Minna Lukkala.
Torstaina 15. lokakuuta Yläneen Luontokapinetissa järjestettiin kuitenkin hankkeen puitteissa luentotilaisuus, jossa Lukkala itse kertoi Sahlbergien suvun vaiheista Yläneellä ja sen jälkeen biologi Mika Lehto kertoi tarkemmin hyönteisistä. Molemmat esitykset pääsee katsomaan myös jälkikäteen videolta.
Minna Lukkala: Sahlbergien jäljillä
Mika Lehto: Maailma verkkosilmien läpi
Luontotiedon keskus
Luontokapinetti on luonnosta oppimisen keskus, joka avattiin Pöytyän Yläneelle vuonna 2002. Siellä toimii 4H-yhdistyksen luontokoulu, joka tavoittaa vuosittain noin 2 000 koululaista. Lisäksi Luontokapinetista löytyy näyttely, joka kertoo avaruudesta alkaen maasta ja sen metsistä ja soista sekä eläimistä ja kasveista. Luontokapinetin pihalta lähtee vielä 300 metrin mittainen geologinen aikapolku, jonka varrella on näkötorni.
Luontokapinetti tarjoaa elämyksiä kaikenikäisille oppijoille.
Hyönteisharrastus on Lukkalan ja Lehdon mukaan helppo aloittaa myös omatoimisesti. Esimerkiksi vesihyönteisten tutkimiseen riittää yksinkertaisimmillaan haavi ja suurennuslasi. Jos innostuu enemmän, kannattaa hankkia mikroskooppi ja liittyä Facebookissa toimiviin hyönteisryhmiin, joissa voi kysyä löydöistään suoraan alan huippuammattilaisilta.
Vesihyönteisten tutkiminen on helppoa, sillä niitä tarttuu haaviin jokaisesta mahdollisesta luonnon lammikosta.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) perustettiin joulukuussa 2013, kun paikalliset asukkaat huolestuivat Vehmassalmen ja muiden Vehmaan vesialueiden tilasta. Ensimmäiset vuodet talkoita ollaan tehty kovalla sykkeellä ja nyt tulokset alkavat näkyä.
Vehmaa on tunnettu upeista vesistöistään. Vehmassalmen lisäksi alueella on parikymmentä järveä ja Mynälahteen laskeva Puttaajoki, jotka ovat tärkeitä virkistyspaikkoja sekä hyviä lintu- ja kalavesiä.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rehevöityminen on riistäytynyt käsistä ja vesistöt ovat paikoin kasvaneet lähes umpeen. Rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet jo valtavia alueita. Myös levästä on tullut alueella iso ongelma.
Syksyllä 2013 Leader Ravakan silloinen ympäristöneuvoja, eli yhdistyksen nykyinen sihteeri Tuuli Jansson, kutsui ihmisiä Kirkonkylän koululle keskustelemaan aiheesta. Paikalle tuli 80 ihmistä.
– Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain pitää tehdä, mutta siitä keskusteltiin paljon, että miten tehdään ja millä vesialueella, Jansson muistelee.
Yhteistuumin päätettiin perustaa Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe), joka toimii kaikkien Vehmaan vesistöjen valuma-alueella.
– Moni piti Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin, varapuheenjohtaja Kai Vuori toteaa.
Toiminnan pohjaksi tarvittiin koko valuma-alueen kattava suunnitelma, joka tilattiin asiantuntijatyönä Valoniasta. Valonia on Varsinais-Suomen kuntien yhteinen puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio. Homma saatiin käyntiin Leader Ravakan myöntämän hankerahoituksen turvin.
– Talkoilla kerättiin vesinäytteitä, tehtiin kyselyitä ja järjestettiin yleisötilaisuuksia, Jansson täydentää.
Ruovikot ovat vallanneet Vehmassalmen paikoin lähes koko leveydeltä. Kuvassa näkyy talkoolaisten niittämä kaista, josta mahtuu ajamaan veneellä.
Nopeasti näkyviä tuloksia
Hanke päättyi viime vuoden loppuun. Suunnitelma on luettavissa Vehmaan kunnan sivuilla.
Suunnitelmassa on esitelty kaikki vesialueet, niiden tila ja tarvittavat toimenpiteet, joita ollaan heti alettu toteuttaa talkoilla.
Hoitotyöt vaativat tekijöiden lisäksi myös oikeanlaisen kaluston. Erillisessä KaislaYara kuntoon -Leader-hankkeessa varusteltiin VeVe:lle oma hoitoalus.
– Saimme kaluston valmiiksi vasta heinäkuun lopulla, mutta silti ehdimme nostaa jo 60 tonnia niitettyä ruovikkoa sekä pienissä määrin lummetta, ulpukkaa, kaislaa ja ärviää, iloitsee puheenjohtaja Kari Puttaa.
– Avovesialue on kaksinkertaistunut, ja vesi myöskin liikkuu paremmin. Niitto on siitä kiitollista työtä, että tulokset näkyvät maisemassa heti. Vedenlaadussa ja kasvillisuudessa tulokset näkyvät viiveellä, mutta nyt jo nähdään, että makeissa vesissä viihtyvä lumme on alkanut vetäytyä, kun veden suolapitoisuus on niiton ansiosta noussut, Jansson jatkaa.
Muutoksia odotellaan myös alueen kalakantoihin.
Kuvassa näkyy viimevuotisen leikkauksen reuna. Ruoko kasvaa takaisin, mutta paljon hennompana. “Yleensä kahtena peräkkäisenä vuonna niitetty ruovikko pysyy poissa seitsemän vuotta”, Kai Vuori tietää.
Tarvitaan rahoitusta, ihmisiä ja pakkastalvia
Vesienhoitoalus saatiin ostettua Yaran taloudellisessa avustuksella. Lopputulos on yhdistyksen näköinen. Vanhaan katamaraanialukseen lisättiin moottoori ja tarvittavat välineet, muun muassa haravat ja ketjut, joiden avulla leikatut vesikasvit saadaan ylös vedestä. Alus toimii hyvin, mutta sen työskentelynopeus on kävelyvauhtia hitaampi. Työläintä on leikatun jätteen saaminen nostopaikalle. Sen vuoksi yhdistys on tehnyt rannoille paljon uusia nostopaikkoja.
– Jos jostain tulisi pari miljoonaa euroa, homma olisi valmis parissa vuodessa. Mutta tällä kalustolla ja näillä aktiiveilla työhön tulee kulumaan paljon aikaa, Kai Vuori toteaa.
Vaikka työtä tehdäänkin talkoilla, rahaa kuluu muun muassa kaluston päivittämiseen, polttoaineeseen ja nostetun ruovikon hävittämiseen.
– Tänä vuonna ajoimme sitä kuivalantalevittimellä peltoon silpuksi. Vaikutuksesta ei vielä osata sanoa mitään, Vuori kertoo.
Raha ja aktiiviset talkoolaiset eivät vielä kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös tietynlaiset sääolosuhteet. Kunnon pakkastalven aikana työskentely onnistuisi myös jään päällä. Jos ruovikot poistaa jään päältä talvella, seuraavana kesänä leikattavan ruovikon massa on pienempi, mikä nopeuttaa nostoa ja kuljetusta. Kesällä paras aika ruovikoiden poistolle on heti juhannuksen jälkeen, kun kukka-aihio on syntynyt. Silloin ravinteet ovat nousseet pois juuristosta, jolloin leikkauksella saadaan aikaan parhaat tulokset.
Paikalliset ihmiset ja yritykset ovat lähteneet tukemaan työtä liittymällä VeVe:n jäseniksi. Jäseniä on jo yli 150, mikä tarkoittaa jäsenmaksuina noin 3 000 euron vuosittaista pottia. Kunta taas lähti mukaan muun muassa ostamalla niittoa omille ranta-alueilleen. Isoilla vesialueilla niittoon tarvitaan neljän suurimman maanomistajan lupa. Onneksi kaikki ovat olleet asialle myötämielisiä.
Jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan, esimerkiksi varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.
– Tämä kaikki työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan, muistuttaa Kai Vuori.
VeVe on mukana myös koko Varsinais-Suomen yhteisessä vesistökunnostusverkostossa.
Yhdistyksen vesienhoitoalus on varusteltu vastaavanlaiseen alukseen kuin kuvassa oleva Kai Vuoren oma alus.Haravat kiinnitetään aluksen eteen.
Monta rautaa tulessa
Niittotalkoiden lisäksi yhdistys on järjestänyt muun muassa keskustelutilaisuuksia viemäröinnin tärkeydestä ja perustanut koululaisille suunnatun Pisara-palkinnon saadakseen myös uuden sukupolven kiinnostumaan vesiensuojelusta. Kesällä järjestettiin MTK Vehmaan kanssa pyöräilytempaus, jossa poljettiin läpi kaikki hoitosuunnitelmassa mainitut vesialueet. Kilometrejä tuli 85 ja polkijoita oli mukana yli 100.
Lisäksi pyritään tuomaan mahdollisimman paljon tietoa esille.
– Maatalouden päästöt, metsätalouden päästöt ja yhdyskuntapäästöt ovat ne asiat, joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa, listaa Jansson.
Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen.
– Vaikka lopettaisimme elämisen kokonaan, vesien ravinnekuormitus jatkuisi vielä pitkään, sillä ravinteita on varastoituneena maaperään vaikka kuinka paljon. Me paikkaamme nyt 60–70-lukujen virheitä. Muistan hyvin, miten silloin kynnettiin aina niin pitkälle rantaan kuin uskallettiin ajaa. Sen jälkeen pellot lannoitettiin fosforirikasteella, jota päätyi myös vesistöihin. Nykyisin lannoitteita levitetään vain EU:n hyväksymät määrät – suojavyöhykkeet huomioiden, kertoo Kari Puttaa, joka on tehnyt työuransa maanviljelijänä.
Myös uusi sukupolvi halutaan innostaa mukaan vesiensuojeluun.Ote Vehmaan vesistöjen hoito- ja virkistyskäyttösuunnitelmasta. Koko suunnitelma luettavissa täällä.
Kanta-Paraisilla ollaan viime vuosina panostettu luontopolkuihin ja retkeilymaastoihin: Pargas Port Rotaryklubb on tehnyt Varassaarelle (Tjuven) laiturin, puuceen ja grillikatoksen. Luonnonsuojeluyhdistys on kunnostanut Munkvikenin luontopolkua ja Helena Särkijärvi vetää parhaillaan KuntaHelmi-hanketta, jonka kohteena ovat Långholmenin ja Norrbyholmenin saaret.
Paraisilla tehtiin vuonna 2017 Paraisten polut -niminen I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän rahoittama hanke, jossa kartoitettiin Kanta-Paraisten alueen luontopolut ja virkistysreitit, sekä selvitettiin uusien mahdollisten reittien perustamisedellytyksiä. Hankkeessa tuotetussa raportissa on pitkä lista ehdotuksia, joilla virkistysmahdollisuuksia Kanta-Paraisten luonnossa voisi kehittää.
Hanketta vetänyt Helena Särkijärvi on tyytyväinen, kun ideoita ollaan alettu toteuttaa myös käytännössä.
– Esimerkiksi keskustan lähellä oleva Varassaari eli Tjuven oli mukana hankkeessa. Nyt paikallinen Rotary-yhdistys on tehnyt sinne laiturin, puuceen ja grillikatoksen erillisenä Leader-hankkeena, Särkijärvi kiittelee.
Lisäksi Paraisten polut -hankkeessa saarelle ideoitiin vanhaan kansantarinaan perustuvia patsaita: sikaa ja makkaraa.
– Paraislaiset ja kemiöläiset ovat aina olleet kilpaveikkoja keskenään. Tarinan mukaan kemiöläiset olivat aikoinaan varastaneen paraislaisten siat, leikanneet ne lihoiksi juuri sillä saarella ja paenneet paikalta. Paraislaisille jäi sitten pelkät makkarantekoainekset. Sen vuoksi kemiöläisiä alettiin kutsua sioiksi ja paraislaisia makkaroiksi. Jos saarelle tulisi patsaat, se voisi herättää veneilijöiden huomion. Ja kun he tulisivat katsomaan patsaita, he saisivat samalla kuulla tämän hauskan tarinan, Särkijärvi avaa ideaansa.
Saaren suosio on kasvanut parantuneiden puitteiden vuoksi. Se on suosittu retkikohde myös kunnon pakkastalvina, kun sinne voi kävellä tai hiihtää jäitä pitkin. Kesällä vierailua varten tarvitaan vene.
Varassaari (Tjuven) on pieni saari Paraisten keskustan tuntumassa. Kuvassa vasemmalla.
Långholmen ja Norrbyholmen kehityskohteina
Vuonna 2018 tehtiin myös Leader-hanke, jonka aikana suunniteltiin luontopolku Norrbyholmenin saarelle. Polun lisäksi saarella tehtiin maisemanhoitoa ja Sollidenin leirintäalueelta sai vuokrata veneitä päiväretkiä varten.
Nyt Norrbyholmen on yhdessä Långholmenin kanssa mukana KuntaHelmi-hankkeessa, jota vetää niin ikään Helena Särkijärvi. Kyseessä on ympäristöministeriön käynnistämä elinympäristöohjelma, jossa ehkäistään Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
– Långholmenia on tarkoitus hoitaa lehtona ja sinne on suunnitteilla myös laidunnusta, jos vain löydämme laiduntajat. Siellä on kaupungin maata lähes 65 hehtaaria, Särkijärvi kertoo.
Norrbyholmen on puolestaan alle kahdeksan hehtaarin saari, joka on kokonaisuudessaan määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Siellä on luontopolku, joskin vielä vailla opasteita, ja lisäksi saaressa laiduntaa lampaita.
– Tänä vuonna ollaan taas paljon niitetty ja raivattu kuusikkoa, jotta alue ei muutu umpimetsäksi. Täällä on aivan omanlainen elinympäristö, jota pitää joka vuosi hoitaa, jotta se saadaan säilymään! Tarkoitus olisi laittaa tänne vielä puucee, grillipaikka ja kunnon kyltitys, Särkijärvi kertoo.
Roger Gruner ja Helena Särkijärvi ovat ahkeroineet Norrbyholmenilla.
Saari on ollut jo pitkään virkistyskäytössä ja erityisesti 80-luvulla se oli paikallisen nuorison keskuudessa niin suosittu, että rannalle laitettiin kyltti, jossa lukee: Vain paikallisille! Nykyisin kaikki ovat tervetulleita.
Norrbyholmenin ja Långholmenin suurin ongelma on tällä hetkellä saavutettavuus.
– Sellainenkin idea on esitetty, että brändäisimme keltaisia soutuveneitä, jotka olisivat nimeltään sundoleja. Sana tulee Suntista (Paraisten kirkkosalmi) ja gondolista. Niitä voisi vuokrata vaikka paikalliselta leirintäalueelta tai keskuspuistossa sijaitsevalta seikkailugolfradalta, Särkijärvi kertoo visioista.
Sundoli-nimen on keksinyt paraislainen Marcus Lindström, ja soutuveneiden lisäksi sundolit voisivat olla myös esimerkiksi kajakkeja.
KuntaHelmi-hankkeeseen kuuluu virkistyskäytön suunnittelu Norrbyholmenin ja Långholmenin saarille, mutta toteutukseen pitää etsiä rahoitus erikseen.
Norrbyholmen on kahdeksan hehtaarin kokoinen saari, jonka yhtenä hoitotoimenpiteenä mainitaan sitä ympäröivän ruovikon poisto.Lampaat hoitavat osan Norrbyholmenin maisemanhoidosta.Norrbyholmenista avautuu upea maisema kohti Paraisten korkeinta kohtaa eli Vepon kallioita.
Munkvikenin luontopolku on kovassa käytössä
Lähellä keskustaa kulkeva parin kilometrin mittainen Munkvikenin luontopolku on jatkuvasti kovassa käytössä. Kunnan ja seurakunnan mailla kulkeva parin kilometrin mittainen polku on helposti saavutettava ja luontoarvoiltaan rikas. Polun varrella on kaunista ja rehevää pähkinäpensaslehtoa, merenrantaa sekä kosteita puronotkoja, joihin kasvaneet pusikot tarjoavat linnuille oivallisia pesimäpaikkoja. Siksi polulla saa erityisesti keväisin nauttia samalla lintujen tarjoilemasta konsertista.
– Luonnonsuojeluyhdistys on laittanut täällä paikkoja kuntoon. Paraisten polut -hankkeessa ehdotettu penkkikin on tullut rantaan, Särkijärvi huomaa.
Polkua hyödynnetään paljon lähivirkistyspaikkana, mutta myös koulujen ja päiväkotien ympäristökasvatuksessa. Lisäksi Kalakamut ovat jättäneet lapsille etsittävää polun varrelle.
Munkvikenin uimarannalla on yksi hyvä lähtöpaikka Munkvikenin luontopolulle.Helena Särkijärvi on koirineen tuttu näky Munkvikenin luontopolulla.Kalakamutkin ovat jättäneet jälkensä Munkvikenin luontopolulle.
Kohteita riittää
Kanta-Paraisilla on edellä mainittujen kohteiden lisäksi esimerkiksi kolme Lofsdalin kartanon mailla kulkevaa vaellusreittiä, jotka lähtevät Sattmarkin kahvilalta. Lyhin on 2,5 kilometriä, seuraava 5,5 kilometriä ja pisin 11 kilometriä pitkä.
Jos jatkaa kahvilalta Saaristotietä vielä hiukan eteenpäin, pääsee Lenholman luonnonsuojelualueelle, jossa on parin kilometrin mittainen luontopolku ja sen varrella lintutorni. Alue voitti tänä syksynä Varsinais-Suomen maisematekokilpailun.
Lemlahden kartanon alueella taas on 2,8 kilometrin mittainen Mustikkapolku ja 1,3 kilometrin pituinen Puolukkapolku.
– Nimet ovat kyllä kuvaavia, sillä polut kulkevat kangasmetsässä, jonka varrella kasvaa paljon marjoja, Särkijärvi kertoo.
A new guest marina was built in Nagu this summer. A record-breaking number of visitors landed at Nagu Marina, already the most popular marina in the Archipelago Sea region, to marvel the final outcome: new piers and the seawall and the floating harbour master’s office. This year there were 35% more overnight stays than last year.
The Nagu marina underwent a million-euro renovation. The Southwest Finland EDTE Centre financed 700,000 euros of the project from the rural development programme and the rest, 300,000 euros, was taken care by the executor of the project, the town of Pargas.
Tero Sintonen, the harbour master, put his personal effort to the project by building the floating harbour master’s office. The floating office has got positive feedback all through the summer, as it is so nifty. In addition, the EDTE Centre renewed the commuter ferry harbour.
– The Nagu Marina is the main tourist attraction in our town, says Tomas Eklund, Business Manager for the town of Pargas.
To invest in the marina has given a clear benefit for tourism. This year there were 9,000 overnight stays during the summer. In 2019 there were 6,855 and 6,500 in 2018. The marina does not only provide services for boaters but also for other people. The restaurants and the fairs attract people who have summerhouses in the area, as well as people from farther away who come to town by cars, bicycles and public transport. In a normal summer more than 120,000 tourists visit Nagu.
Henrik (13 years), Anna (11 years) and their mother Satu Sjöman have a summer house in Nagu and they always visit the marina when they do groceries. Treats like ice cream and smoked fish attract them to the marina. They think that the floating harbour master’s office is absolutely precious.70 % of the million-euro investment came from the Southwest Finland EDTE Centre.
The renovation was long overdue
The renovation of the Nagu Marina was long overdue.
– Parts of the main pier were extremely unsound, almost dangerous. The pier had been repaired many times in the past. Some parts were 50 years old or older, the rest newer. The seawall had also started to dilapidate. The sand had started to spill into the sea, and it was dangerous for the people to walk on the seawall, Eklund states.
The project included the demolition of the old piers, also the concrete pier was demolished as it prevented the water flow and thus affected the quality of the water close to the pier. Furthermore, new piers were built and a new seawall, which many consider the main attraction in the marina. The biggest expenditure in the budget was the dredging of the marina. Now even bigger boats can come to the harbour.
– Security was also invested in by adding more slip places, which are easy to use even for a beginner boater. And the new mobile services have received praise for user-friendliness, Eklund says.
Tara Roisko and Hannu Vaarama from the capital region have visited Nagu many times. They say the new marina is beautiful and symmetrical. They also praise use of flowers and decorative stones that have given the marina a new look and a sense of comfort. “Nowhere in Finland is there a better marina,” they say.The new seawall is safe and comfortable.
From the 60s to the present
According to Tomas Eklund, the Nagu Marina has been developed since the 1960s. Nowadays boaters have good services in the marina: electricity, water, showers and sauna, waste disposal, septic tank emptying and a laundry. In the marina area there are also restaurants, one more charming than the other, a grocery store, many points of sale, a tourist information point, a mediaeval stone church and a commuter ferry harbour. All the services are at a very close at hand, and this is why Nagu has been a popular place to visit not only among the boaters but also among cyclists and motorists.
– During the high season, there is a permanent lack of parking spaces. The biggest need would be a specific area for camper vans. There are more and more camper vans and after Pargas the next camping site is in Houtskär. We don’t need a camping site in Nagu, perhaps, but some sort of an area for camper vans would be good, Eklund considers.
Eklund also hopes that in the future the marina area could be increased.
– All the points of sales are now in small cabins and there is an increasing demand for them. There are more salespeople than we have places for, Eklund says.
Nagu Marina provides good services: electricity, water, showers and sauna, waste disposal, septic tank emptying and a laundry.Esa Ruotsalainen and Maija Strandström call themselves the unofficial beach patrol of the Nagu Marina. They have a summer house right by the marina and they take a walk in the marina almost daily. They are especially pleased about the new seawall; it is great to sit around and enjoy the views of the sea. The couple lives in Nagu all year round and especially acclaim the cultural life in Nagu.When the old pier was demolished, some of the newer parts of the demolished pier could still be utilised in the Nagu Yach Club pier (in the front of the picture).There is also a commuter ferry harbour in Nagu Marina with connections to Seili, Ahvensaari or Houtsala.
Salon Halikossa on parhaillaan kunnon halloween-tunnelma. Jos lupa tulee, kurpitsajuhla päätetään sunnuntaina 25. lokakuuta ilotulitukseen.
Rannikon puutarhan mansikkamaan reunalle, osoitteeseen Vanha Turuntie 19, on on tuotu tuhansia kurpitsalyhtyjä, joiden karmivien ilmeiden kovertamisesta ovat vastanneet puutarhan työntekijät. Samaan aikaan lyhtyjä palaa koko ajan 1 500 kappaletta, mutta yhteensä niitä on tehty 6 000.
– Tämä on nyt kolmas vuosi, kun järjestämme tämän tempauksen. Idea lähti Kynttilä-Tuotteen tulipalosta. Halusin jotenkin ilahduttaa heitä, ja sain idean, että voisimme laittaa tien varteen kurpitsalyhtyjä. Työntekijät innostuivat ideasta ja tekivät lyhtyjä lopulta niin paljon, että niitä vietiin myös Ohikulkutien liittymiin, puutarhan yrittäjä Esa Rannikko taustoittaa.
Tänä vuonna kaikki lyhdyt ovat mansikkamaan reunalla. Mansikkamaalle niistä on aseteltu teksti: Tervetuloa Rannikon halloween 2020! Lisäksi kurpitsoista ollaan kasattu Halikon kirkon ja vesitornin miniatyyrit, joiden esikuvat näkyvät valaistuina horisontissa.
– Ennen kaikkea tämä on hyvän mielen tempaus, mutta samalla haluamme tehdä kotimaista kurpitsaa tunnetuksi. Tällä hetkellä lähes kaikki elintarvikekurpitsa tuodaan Suomeen ulkomailta, Rannikko kertoo.
Lyhtyjen hedelmäliha on jaettu henkilökunnalle ja kompostoitu. Jatkojalostusta vasta mietitään.
– Ollaan me ajateltu, että jatkossa voisi vaikka paahtaa kurpitsan siemeniä ja tehdä hedelmälihasta pikkelssiä, Rannikko jatkaa.
Kurpitsalyhdyt ovat keränneet ihmisiä paitsi lähialueilta myös kauempaakin. Tiistaina vieraita tuli muun muassa Jyväskylästä ja Hangosta, keskiviikkona Säkylästä ja Siuntiosta.
– Lyhdyt saavat palaa sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön asti. Ja jos saamme luvan, järjestämme sunnuntai-iltana ilotulituksen, Rannikko sanoo.
– Lupaan jäädä eläkkeelle sitten, kun halloween-lyhty on Suomessa yhtä suosittu kuin joulukuusi! hän naurahtaa.
Projektet Mera liv i investeringar utredde vad som främjar eller fäller föreningarnasinvesteringsprojekt.
Leader I samma båt – Samassa veneessä föresatt sig att utreda hur det gått förinvesteringarna som finansierats under åren som gått. Via utredningen fick man rikligt medviktig kunskap som hjälper till då man ger råd åt nya sökanden.
De viktigaste punkterna samlade man också i en video som ger goda tips om hur manansöker om finansiering och hur man planerar projekt.
Undersökningen omfattade intervjuer med tolv föreningar som har genomfört ettinvesteringsprojekt.
– Då ett projekt är över hör vi vanligtvis inte mera just något om det. Vi ville utreda vad somsker efter projektet. Vad har fungerat, vad inte? Hur kunde man utvecklaansökningsprocessen och hurudant stöd behövs, berättar Sara Söderlund som gjortundersökningen.
God arbetsfördelning lönar sig
Ju flera talkoarbetare som finns att tillgå, desto bättre klarar man sig i allmänhet, både underprojekttiden och efter den. Det lönar sig alltså att försäkra sig om att tillräckligt mångamänniskor engagerar sig, så att inte någon kroknar under arbetsbördan.
Många tyckte att ansökningsprocessen är jobbig och komplicerad.
– Föreningarna gav en vink om att det lönar sig att välja till exempel tre olikaansvarspersoner i föreningen. En sköter kontakten med Leader, en annan sköterpenningtrafiken och en tredje byggandet. Om man är ensam projektansvarig får man bäraett stort ansvar och ensam sköta om många ärenden, säger Söderlund.
Många föreningar har haft stor nytta av att bland sina medlemmar ha olika branschers proffsvilkas kunnande har kommit till sin rätt i talkoarbetet.
Projektens aktörer ser det också som viktigt att man reserverar tillräckligt med tid förplanering.
– Det lönar sig att planera investeringen så att det behövs så lite service som möjligt,preciserar Sara Söderlund.
Föreningarna som varit med har till exempel byggt byagårdar, festlokaler, en hundpark, enväderkvarn, en minigolfbana, en ungdomslokal, ett museum, en brygga och en utescen. Ettprojekt som lyckas väl medför ofta många slags positiva följder. Till exempel byggandet av
en hundpark i Gustavs sammanförde människor som efter projektet aktivt har ordnatevenemang och planerat också nya investeringar.
Oftast är det föreningar med många medlemmar och väl inkörd verksamhet som inlederinvesteringsprojekt, men det har också grundats nya föreningar för ändamålet. Somligaföreningar har redan genomfört flera projekt då de har fattat galoppen i processen.
Enligt Sara Söderlund lönar det sig att vara i kontakt med Leadergruppen genast då idén harfötts för att projektet skall löpa så smärtfritt som möjligt. En välgjord projektplan hjälper blandannat då man gör kostnadsberäkning och då man ansöker om tilläggsfinansiering från annathåll.
– Det lönar sig också att hålla bokföringen up-to-date under hela projektet så att inteslutskedet blir så tungt, instruerar Söderlund.
Paraisilla sijaitseva Lenholman haka on voittanut Varsinais-Suomen vuoden 2020 maisematekopalkinnon. Seuraavaksi Lenholm lähtee kisaamaan valtakunnallisesta maisematekopalkinnosta, joka jaetaan marraskuussa.
Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset julkistivat 13. lokakuuta alueelliset Vuoden maisemateko -kilpailun voittajat. Varsinais-Suomessa voiton vei Niklas Reuter Paraisilla sijaitsevalla Lenholman haalla ja Satakunnassa Euran kunta Kauttualla sijaitsevalla Luistarin kedolla. Molemmat voittajat lähtevät edustamaan alueitaan valtakunnalliseen kilpailuun, joka ratkeaa marraskuussa.
Tänä vuonna maisematekokilpailun teemana on Niityn lumo. Teeman avulla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa kiinnittämään huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Kilpailun suojelijana toimii Pirkka-Pekka Petelius.
Palkinto useammalle sukupolvelle
Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholman maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.
Lenholman haka on monimuotoinen ja mosaiikkimainen laidunalue, jossa vuorottelevat hakamaat, erilaiset niittykuviot, lehtomaiset ja puustoiset perinnebiotoopit, katajakedot, peltosaarekkeet, avoimet merenlahden rantalaitumet sekä useita satoja vuosia vanhat tammet.
– Jo 1600-luvun kartoissa tämä on merkitty tammialueeksi. Olen kuullut sellaisen legendan, että tammet olisi istutettu Ruotsin vallan aikana, kun tammea tarvittiin laivanrakennukseen. Mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Reuter kertoo.
Joka tapauksessa alueen vanhimmat tammet ovat jo yli 400 vuotta vanhoja. Kun ne kelottuvat tai kaatuvat, ne saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten.
Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.
Vaikka maisematekopalkinto myönnettiin Niklas Reuterille, hän itse näkee, että on vain yksi sukupolvien välisen viestikapulan kantajista. Heidän sukunsa on hallinnoinut maata jo pitkään ja erityisesti hänen isänsä on ollut aktiivinen alueen kehittämisessä.
– Täällä on laidunnettu vuosisatojen ajan aina 60-luvulle asti. 80-luvun lopulla alue suojeltiin ja 90-luvun alussa laidunnus aloitettiin uudestaan maiseman ja niityn entisöimiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tämä on vanha, kaunis ja arvokas miljöö, joka on myös näkyvällä paikalla Saaristotien varrella. Senkin vuoksi sitä kannattaa suojella, Reuter kommentoi.
Lofsdalin kartano sijaitsee palkitun alueen vastarannalla.
Yhdessä tehden yhteiseksi hyväksi
Reuterin suvun lisäksi alueen maisemanhoitoon ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet monet muutkin. Suurimman maisemointityön tekee alueella vaeltava karja, jonka omistaa paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg. Lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen talkoolaiset sekä Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat.
Luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa on muun muassa poistettu ruovikoita, mikä on mahdollistanut karjan tehokkaamman laiduntamisen.
– Vuosien saatossa myös Pro Agria Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseuran laadukkaasta neuvonnasta on ollut paljon hyötyä, Reuter kiittelee.
Kelottuneet ja kaatuneet puut saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten. Ne kuhisevat elämää ja siksi niihin ei kannata koskea. Lenholmassa tavataan esimerkiksi kaikki tylppökuoriaislajit.
31 hehtaarin kokoinen alue sijoittuu Saaristotien molemmille puolille. Jotta Reuterin suvun lisäksi myös muut pääsisivät nauttimaan ainutlaatuisesta ympäristöstä, alueelle on tehty vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja niiden ylläpidosta vastaa Metsähallitus.
Luontopolun lintutornilta voi bongata monia vesilintuja ja kahlaajia. Alueella pesii muun muassa kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, tukkasotka, telkkä ja punajalkaviklo. Lisäksi Mattholm fladen on monien lajien suosima levähdyspaikka. Siksi siellä voi nähdä myös laulujoutsenia ja merihanhia.
– Luontopolku on erityisen suosittu keväisin, kun lehtoalueen nittykukat kukkivat ja lintutornilla riittää bongattavaa. Sen edessä oleva matala sisävesialue on ainutlaatuinen, Reuter kertoo.
Luontomatkailu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja tämä vuosi on koronan vuoksi ollut ennätyksellisen vilkas. Reuter pitää vain hyvänä asiana, jos alueen suosio ja virkistyskäyttö kasvaa palkinnon myötä. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset pääsevät luontoon ja kauniisiin maisemiin. Luontopolun kyltitykset vain alkavat olla jo aika kuluneet. Niiden kunnostuksesta hän on vinkannut Metsähallitukselle.
Luontopolun lisäksi Reuterin suvun mailla on Sattmarkin kesäkahvila ja sen yhteydessä kolme pyörämatkailijoiden suosimaa savipaalimökkiä. Kahvilalta lähtee myös kolme luontopolkua, joista lyhin on 2,5 km, seuraava 5,5 km ja pisin 11 km pitkä.
Tämä tammivanhus kaatui talvella 91–92 yli 450-vuotiaana. Kaatuessaan sen rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija jopa 8 metriä.
The three-hectare Millspring (Myllylähde) in Oripää was once surveyed as the largest body of water in the Nordic countries with a flow rate of 6,000 cubic metres a day. At worst there was no flow at all, and it seemed like the spring was going to turn into swamp. But the residentassociation of Myllykylä and the municipality of Oripää decided to intervene.
The resident association of Myllykylä has for the past three years done communal work around the Millspring area. Now the bottom of the spring has been dredged, the vegetation on the beach cut, water weeds removed, and trees felled. The flow rate improved immediately and at the moment the water flow rate of the spring is 3,000 cubic metres a day already. Plants and animals typical of spring environment have started to reappear and new species as well.
– This year a grey heron and a crane have been spotted at the spring among others. Even a swan built a nest mound here, but eventually it nested in Hanhijoki. Even the flying squirrel has returned. Early marsh orchids and heath spotted orchids bloomed here all July and Arctic brambles were found for the first time, Jukka Tähkiö lists.
In the winter one can observe the life of ducks and with a bit of luck otters playing.
– I would still wish to see a white stork and brown trout make appearance in the area. The river trout population died out 20 years ago in Millspring, and now I await the day when they find their way back, he continues.
The duckboards round Myllylähde have been made of trees felled locally. The trail is short, and the duckboards are wide enough to venture on the trail even with children. The swamp is wet, so it is best to stay on the duckboards.
Tähkiö, who participated actively in the communal work, thinks that the state of the spring started to deteriorate when they started to pump water for the City of Turku from Virttaanharju.
– It was then that the flow rates of Millspring plummeted. And when the flow of cold water decreased, the temperature of the water went up, which again resulted in eutrophicationof the spring. Then the algae problem appeared, Tähkiö summarises.
– A couple of years back, the water collection for Turku was so intense that the spring suffered from oxygen depletion, and the fish died, he continues.
During the communal work hundreds of cubic metres of trees and thicket were removed. From now on coppice is going to be removed every year, so that the spring would not become eutrophic again.
The water level in the spring can be raised or lowered by a batten mechanism. Jukka Tähkiö in the picture. Oripää’s popular rug washing place used to be in this place.
For the Nature
The restoration of Millspring was done as a Leader project funded by the South West Riverside Partners. As a part of the project a small nature trail was built around the spring.The trail of duckboards windin the marshland around the spring.Millspringimmediately became a popular recreational area where people visited to admire the scenery and endangered plants and animals. At the moment the area is full of tasty cranberries and the smell of the marsh is captivating.
To delight the visitors in the summer, sheep were brought to the area to feed, i.e. to continue the restoration work people started in the area. In addition, clear, clean water enticed people to take a swim.
The recreational use made possible by communal work is just the icing on the cake. The reason why tens of people had the energy to do hundreds of hours of communal work is, in fact, the Nature.
– We have been close enough to see the spring deteriorate year after year, and eventually the spring might have been destroyed, Tähkiö says.
– We were lucky that in the beginning of the project we had two very cold winters, the temperatures were low and there was only a little bit of snow. The spring area was so frozen through that we could use tractors and ATV’s. If we should have had to do everything by hand, we would still be clearing the brushwood, he continues.
Cranberries.
The almost 50,000-euro project was carried out with the support of the Rural Development Programme funds granted by the South West Riverside Partners, but also the municipality of Oripää played an important role in the project.
– We were fortunate to be able to employ Virve Koski as the project manager to take care of the funding and authorisation matters. Millspring is part of the Natura area and thus the authorisation process is extremely strict. If all the paperwork had been the association’s responsibility, the whole project had been undone, Tähkiö believes.
Even if there was a lot of communal work, the dredging work bumped up the budget in a way that the project would have been impossible without the Leader funding. Cooperation between the parties was excellent. The project clearly improved the spring area, and additionally, the increased flow rates have brought water also to Hanhijoki, where toMillspring flows.
A pond of their own and a common sauna for the villagers
Henna Anttila (left), Tiia Virtanen and Katri Lähde were surprised how quickly the guest book at the nature trail filled up. Myllylähde has in no time become a very popular local recreational area.
The people in the Myllykyläresident association are really active;theyconstantly work on multiple projects. The chairman of the board KatriLähde and board members Tiia Virtanen and Henna Anttila say that alongside the restoration of Millspring there arenumerous projects underway.
In 2000, the association built a sauna for the use of the villagers and later on dug a pond in front of the sauna.
– The water in the spring is so frightfully cold that we wanted to build a separate pond for swimming. The pond is connected to the spring by pipes, i.e. the water comes from the spring, but the water temperature in the pond is always a couple of degrees warmer than that in the spring. People sauna bathe here every Thursday all year round. And last year concrete stairway with heat pipes underneath, was built to make sure people could safely back and forth to the spring, they say.
The sauna by the man-made pond is heated every Thursday. There might be as many as 30 bathers any Thursday evening. The pond is emptied every year and the bottom cleaned of the accumulated silt and waste.
When there is no resident association activity in Lähteentupa, it can be rented out. In the summer there are reservations for almost every day.
The hottest attraction this autumn was the Robber’s Roast evening, which gathered almost the all the villagerstogether.
– And children can participate in everything. In the various bees the children’s names have been signed on lists even if they had only carried three twigs and eaten four sausages. This way children grow into being part of the community and learn to appreciate what is done together, they say.
The next project undertaken by the association is to build a flush toilet and a new sewage system in the building, this too as a Leader project in cooperation with the Riverside Partners. The project will improve user experience of the building but can be regarded an environmental achievement as well. In the groundwater zone, an up-to-date sewage system is of primary importance.
