Pargas satsar på vandringsterräng

Mies kantaa kuusenoksia.

 

I kommundelen Pargas har man under de senaste åren satsat på naturstigar och vandringsterräng. Pargas Ports rotaryklubb har gjort brygga, utedass och grillplats på Tjuven. Naturskyddsföreningen har restaurerat Munkvikens naturstig och Helena Särkijärvi leder som bäst projektet KuntaHelmi, som är inriktat på öarna Långholmen och Norrbyholmen.

År 2017 genomfördes ett Leaderprojekt kallat Pargas stigar. Då kartlades naturstigarna och fritidslederna på gamla  Pargas område och samtidigt som man granskade förutsättningarna för att etablera nya rutter. Rapporten från projektet listar en lång rad förslag på hur man kunde utveckla rekreationsmöjligheterna i Pargas natur.

Helena Särkijärvi som lett projektet är nöjd att man också börjat förverkliga idéerna.

– Till exempel ön Tjuven som ligger nära centrum var ett objekt i projektet. Nu har den lokala Rotaryklubben gjort en brygga, ett utedass och en grillplats där inom ramen för ett separat Leaderprojekt, säger Särkijärvi.

I projektet Pargas stigar tänkte sig också några statyer på ön, inspirerade av gamla folkliga berättelser: ett svin och en korv.

– Det har alltid funnits rivalitet mellan Pargasbor och Kimitobor. Enligt historien hade Kimitoborna i tiden knyckt Pargasbornas grisar, skurit upp dem just på den där ön och sedan flytt. Pargasborna hade bara kvar ingredienserna till korv. Därför började man kalla Kimitoborna för svin och Pargasbor för korvar. Om man satte upp statyer på ön kunde de väcka båtfolkets uppmärksamhet. Då de sedan kommer för att titta på statyerna får de höra den här roliga historien, förklarar Särkijärvi sin idé.

Ön har blivit flitigare frekventerad tack vare bättre faciliteter. Den är ett populärt utfärdsmål också under stränga vintrar då man kan vandra eller skida dit över isen. Sommartid behöver man en båt för att komma dit.

Tjuven är en liten holme inte långt från Pargas centrum.

Långholmen och Norrbyholmen utvecklas

Under 2018 gjordes också ett Leaderprojekt under vilket det planerades en naturstig till Norrbyholms ö. Förutom att man anlade en stig så snyggades också landskapet upp och man fick hyra båtar för dagsutflykter från Sollidens camping.

Nu är Norrbyholmen tillsammans med Långholmen med i projektetet KuntaHelmi, som också leds av Helena Särkijärvi. Det är ett miljöprogram som miljöministeriet har satt igång för att förhindra att den finska naturens mångfald utarmas.

– Avsikten är att sköta Långholmen som lund och vi planerar också bete där bara vi hittar betesdjur. Av marken är nästan 65 hektar stadens, berättar Särkijärvi.

Norrbyholmen för sin del är en under åtta hektars ö som i sin helhet har klassificerats som en på landskapsnivå värdefull vårdbiotop. Där finns en naturstig, visserligen fortfarande utan guidetavlor, och holmen betas av får.

– I år har vi igen slagit och röjt granbuskage för att inte området skall bli helt igenvuxen skog. Här finns en alldeles speciell biotop som varje år skall underhållas så att den bevaras. Avsikten är att ännu komplettera med ett utedass, en grillplats och ordentlig skyltning, berättar Särkijärvi.

Roger Gruner och Helena Särkijärvi har jobbat på Norrbyholmen.

Holmen har länge använts för rekreation och på 1980-talet var den så populär bland traktens ungdomar att man satte upp en skylt på stranden där det stod: Bara för ortsbor! Numera är alla välkomna.

Det största problemet nu med Norrbyholmen och Långholmen är hur man kommer dit.

– En idé som har kläckts är att vi målar speciella roddbåtar gula och kallar dem sundoler. Namnet kommer från Pargas sundet och gondoler. Man kunde tänka sig att man får hyra dem vid den lokala campingplatsen eller vid äventyrsgolfbanan i centralparken, beskriver Särkijärvi visionen.

Det är Pargasbon Marcus Lindström som har kommit upp med namnet sundol, och han ser att till exempel kajaker också kunde vara sundoler lika väl som roddbåtar.

I KuntaHelmiprojektet ingår att planera rekreationsanvändningen av Norrbyholmen och Långholmen, men pengarna för att förverkliga planera skall ansökas separat.

Norrbyholmen är en åtta hektars holme som bland annat skall skötas genom att man avlägsnar vassen kring den.
Lammen sköter om en del av Norrbyholmens landskapsvård.
Från Norrbyholmen har man en fin utsikt mot Paras högsta punkt, Vårdkasberget.

Munkvikens naturstig trampas flitigt

Munkvikens naturstig som går nära centrum är ständigt i flitig användning. Stigen som är ett par kilometer lång och går både över kommunens och församlingens marker är väl tillgänglig och rik på naturvärden. Längs stigen ser man vackra och välväxta nötbuskage, havsstrand och bäckars våta vindlingar där fåglarna hittar utmärkta boplatser. Därför får man speciellt om vårarna njuta av fågelsång längs stigen.

– Här har naturskyddsföreningen rustat upp miljön. Också den bänk som föreslogs i projektet Pargas stigar har dykt upp på stranden, noterar Särkijärvi.

Stigen utnyttjas mycket som närrekreationsplats, men också i skolornas och daghemmens miljöfostran. Också Gäddan och gänget har lämnat något för barnen att upptäcka längs stigen.

Det går bra att starta vandringen på Munkvikens naturstig vid Munkvikens simstrand.
Helena Särkijärvi ser man ofta på Munkvikens naturstig.
Gäddan och gänget har lämntat spår på Munkvikens naturstig.

Många objekt

Förutom de ovan nämnda objekten i kommundelen Pargas finns det till exempel tre vandringsleder över Lofsdals gårds marker med start vid Sattmarks kaffestuga. Den kortaste är 2,5 kilometer lång, den nästa 5,5 kilometer och den längsta 11 kilometer lång.

Om man från kaffestugan fortsätter lite vidare längs Skärgårdsvägen kommer man till Lenholms naturskyddsområde där dt finns en omkring två kilometer lång naturstig som går via ett fågeltorn. Området fick i höst Egentliga Finlands pris för Årets landskapsgärning.

På Lemlax gårds marker igen finns den 2,8 kilometer långa Blåbärsstigen och den 1,3 kilometer långa Lingonstigen.

– Namnen är nog träffande för stigarna går i torra skogar där det växer mycket bär, berättar Särkijärvi.

Lenholmens naturstig.

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Uskomaton yritystarina: Valtterin Pajalla tehdään kaikki itse

Valtteri Vainio poseeraa laitteiston edessä.

 

Salolainen 25-vuotias yrittäjä Valtteri Vainio rakensi 500 neliön pajarakennuksen kasvattaakseen liiketoimintaansa. Kuten kaikki hänen yritystoiminnassaan, uusi paja nousi pihaan omin voimin, itse kaadetuista puista. Tänä vuonna hän ennakoi liikevaihdon rikkovan 100 000 euron rajapyykin. 

Kun Salon Raatalassa kasvanut Valtteri Vainio oppi kävelemään, hän sai vasaran käteensä. Kaikenlaisesta rakentelusta ja tekniikasta kiinnostunut poika suunnitteli ensimmäisen mönkijän peräkärryn jo seitsemännellä luokalla, ja lukiolaisena hän kehitteli siihen sähköisen kippausmekanismin. Nuvax-peräkärryt ovat nykyäänkin hänen yrityksensä ykköstuote, mutta lisäksi Raatalasta lähtee maailmalle paljon muitakin tuotteita, muun muassa erilaisia tutkimuslaitteita ja niiden osia. 

Vuonna 2016 Valtteri Vainio perusti oman yrityksen: Valtterin Paja Oy:n. 

– Olin lukion jälkeen vuoden 2015 armeijassa ja siellä sisuunnuin sen verran, että perustin oman yrityksen. Ensimmäisen puoli vuotta sorvasin kaikenlaisia raskaan kaluston varaosia ja seuraavana syksynä aloitin konetekniikan diplomi-insinöörin opinnot Aalto-yliopistossa, Vainio kertoo. 

Mönkijän peräkärryjä hän on tehnyt vuosittain yhden sarjan ja lisäksi monenlaista muutakin hommaa. 

– Tässä on peltoa viljelyksessä ja lisäksi metsää, josta tehdään klapeja. Ja on minulla kaivinkonekin. Sillä olin esimerkiksi viime kesänä tekemässä kaivuu-urakkaa Turussa, yrittäjä listaa. 

Lisäksi hän on juuri perustanut opiskelukavereidensa kanssa uuden osakeyhtiön, joka keskittyy koneensuunnitteluun ja kaupalliseen tuotekehitykseen.

25-vuotias Valtteri Vainio on ehtinyt toimia yrittäjänä jo neljä vuotta, vaikka valmistuu yliopistosta vasta ensi vuoden puolella. Kuvassa hänen yrityksensä ykköstuote, eli mönkijän peräkärry.

Uusi tuotantorakennus Ely-keskuksen tuella

Tänä syksynä Valtterin Paja pääsi muuttamaan uusiin tiloihin, kun pihaan valmistui 500 neliön tuotantorakennus. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 111 000 euroa, ja pajan lisäksi siihen sisältyi konehankintoja. 

– Jos samanlaisen hallin olisi tilannut rakennusliikkeeltä, se olisi maksanut 200 000 – 300 000 euroa, Vainio arvioi. 

– Tämä on tehty 90-prosenttisesti oman metsän puista, jotka olen itse kaatanut. Äiti on ajanut rakennuksen alle kuorma-auton kanssa miljoona kiloa kiveä ja muuta maa-ainesta.  Lisäksi täällä oli timpuri apuna rungon pystytystöissä. Ulkopuolelta tilasin oikeastaan vain lattian valutyön ja sisämaalauksen, Vainio kertoo. 

Sisälle astuessaan alaa tuntevat ovat hämmästyneet. Vitivalkoiset seinät, kiiltävä epoksilattia ja tummanharmaat koneet ovat tehneet vaikutuksen. 

– Vaikka koneiden samanvärisyys on vain visuaalinen seikka, niin se on tällä alalla niin harvinaista, että kiinnittää kyllä kaikkien huomion, Vainio hymyilee. 

Idea yhtenäisestä värimaailmasta lähti tarpeesta. 

– Nämä koneet olivat kaikki niin suttuisia, että ne oli oikeastaan pakko maalata, hän naurahtaa. 

Kaikki koneet on joko tehty alusta asti itse tai ostettu rikkinäisinä ja korjattu. Sorvi on tehty Neuvostoliitossa 80-luvulla, pystykarainen CNC-jyrsin on ostettu vakuutusyhtiöltä sen vahingoiduttua kuljetuksessa, robotti taas oli osiin purettuna odottamassa sulatusta Salon ammattikoululla, kun Vainio bongasi sen. Vanhoja ja rikkinäisiä koneita saa satasilla, mutta niiden kunnostamiseen kuluu usein tuhansia euroja. Silti säästö on helposti kymmenkertainen, jos vertaa uuden vastaavan hintaan. 

Vainio sai uuden hallin rakentamiseen Ely-keskukselta investointituen vuonna 2018. 

– Ely-keskuksesta ihmeteltiin, miten rakentaminen voi näin kauan kestää, mutta kun tekee omin voimin, niin kyllä se ottaa aikaa. Lisäksi yrityksen työtilanne on ollut huomattavasti ennakoitua parempi ja koulussakin on pitänyt käydä, Vainio toteaa. 

Hän valmistuu keväällä konetekniikan diplomi-insinööriksi täysin aikataulussa, vaikka on koko ajan pyörittänyt opintojen rinnalla yritystoimintaa. 

Kun uusi halli tulee kuntoon, onkin aika siivota ja remontoida vanha halli. Tilan vanhimman rakennuksen hänen isopappansa rakensi jo heti sotien jälkeen. 

– Sinne olen ajatellut jossain vaiheessa rakentaa loft-tyyppistä toimistotilaa, Vainio kertoo. 

Valtterin Pajan uusi tuotantorakennus valmistui tänä syksynä. Koneet on juuri saatu sisälle, mutta ulkopinnat on vielä maalaamatta. 6,5 metriä leveistä ovista mahtuu tuomaan 6-metristä tankoterästä sisään vaikka poikittain.

Vainio luottaa tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon

Valtterin Paja on täynnä hänen itse tekemiään ja korjaamiaan koneita sekä niihin osia vaihtavia robotteja. Viime keväänä hän kävi hakemassa projektejaan varten kaksi kuorma-autollista varaosia. Moni varmasti ihmettelee, miten 25-vuotias saa vuosikymmeniä vanhat koneet toimimaan ja tuottamaan. 

– Vanhempanikin jaksoivat ihmetellä sitä monta vuotta, kun olen pienestä asti korjannut kaikenlaista pyörillä liikkuvaa oman talouden ja maatalouden kalustoa. Yleensä haarukoin ongelmaan ratkaisua niin kauan, että se tuntuu hyvältä. Harvoin on mitään mennyt syteen. Yleensä luotan tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon, hän vastaa hämmästelyyn. 

Opiskeluprojektina hän teki viimeksi kavereidensa kanssa yhdelle yritykselle koneen betonielementtien kääntämiseen. 

– Se on 12 metriä pitkä, 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Se painaa 10 tonnia ja maksaa 100 000 euroa. Se oli suurin kone, mitä koneensuunnittelun laitoksella on tehty ja nyt se lähtee jo työmaalle urakoimaan, kertoo Vainio, joka oli päävastuussa sekä koneen suunnittelusta että valmistavista töistä.

Sama porukka perusti juuri osakeyhtiön. 

– Jos tämä uusi yhtiö suunnittelee lisää laitteita, niin minun oma yritykseni voisi vaikka rakentaa niitä, Vainio suunnittelee tulevaisuutta.

– Parasta olisi, jos saisin jonkun säännöllisen tilauksen. Silloin ei olisi niin suuri riski palkata työntekijää. Ja tästäkin solusta tulee sellainen syömähammas, että se voi pian toimia täysin itsenäisesti, hän lisää esitellen pajansa aarteita.

 

Janica Vilen

Massii, hankkeita ja uusi työryhmä! Leader Varsin Hyvä satsaa nuorisotoimintaan

Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg (vas.) ja nuorisoaktivaattori Alex Mishin pöydän ääressä.

 

Varsin Hyvän hallitus on 12. marraskuuta päättänyt perustaa uuden nuorisotyöryhmän. Vireillä on paljon nuorisoa koskevia hankkeita, Massii-rahoitusta on tarjolla tuttuun tapaan ja lisäksi toimistolla työskentelee nykyisin nuorisoaktivaattori Alex Mishin. 

Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä on kirjannut nuorten syrjäytymisen ehkäisyn yhdeksi pian päättyvät ohjelmakauden 2014–2020 tavoitteista. Näiden vuosien aikana ollaan toteutettu paljon nuorten ideoimia hankkeita, jaettu rahaa monenlaiseen nuorisotoimintaan ja vielä loppumetreillä Varsin Hyvän hallitus päätti perustaa Leader-ryhmälle oman nuorisotyöryhmän, jotta ansiokas työ nuorten parissa saa jatkua ja kehittyä entisestään. 

Uuteen nuorisotyöryhmään valitaan 22 nuorta. Tavoitteena on löytää kaksi jäsentä, eli varsinainen jäsen ja varajäsen, jokaisesta Varsin Hyvän toiminta-alueen kunnasta: Kaarinasta, Liedosta, Maskusta, Naantalista, Nousiaisista, Paimiosta, Raisiosta, Ruskolta, Sauvosta, Taivassalosta ja Turusta. Nuorisotyöryhmän jäsenten tulee olla 13–25-vuotiaita. 

Varsin Hyvän uusi nuorisoaktivaattori Alex Mishin on asian tiimoilta yhteydessä kaikkiin alueen nuorisovaltuustoihin, mutta työryhmän jäsenen ei tarvitse olla entuudestaan aktiivinen vaikuttaja. Tavoitteena on saada osallistettua mahdollisimman monia nuoria mukaan oman kotiseudun kehittämiseen, ettei kaikki luottamustoimet kasautuisi samoille nuorille. 

– Nuorisotyöryhmässä toimiminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta eikä se vie paljon aikaa. Tule siis mukaan päättämään ja kehittämään omaa kotiseutuasi matalalla kynnyksellä, Alex Mishin kannustaa. 

– Nuorisotyöryhmä pääsee myös osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, aktiviteetteihin ja työpajoihin, joissa ryhmän jäsenet pääsevät kehittymään sekä yksilöinä että työryhmänä, hän lisää.

Massii tarjolla!

Leader Varsin Hyvän Massii-rahoitus jatkuu vanhaan malliin. Jaossa on 100–800 euron suuruisia tukisummia nuorten omiin projekteihin. Vuosien varrella rahoitusta on annettu muun muassa ystävänpäivätansseihin, ulkomaille suuntautuviin opintomatkoihin, partiolaisten varustepankin perustamiseen ja muihin harrastusvälineisiin. 

Jatkossa rahoitettavat kohteet valitsee nuorisotyöryhmä ja rahoituskohteen tulee edistää joko kestävää kehitystä tai nuorten yrittäjyyttä. Näitä teemoja toteuttaviin projekteihin voi hakea rahoitusta vuoden 2021 loppuun asti. 

– Teemme myös yhteistyötä 4H:n kanssa, jolla on oma 4H-yrittäjyysmalli nuorille. Jos perustaa oman 4H-yrityksen, meiltä voi hakea tukea vaikka työkaluihin tai kouluttautumiseen, kertoo Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen. 

Kansainvälistymisen mahdollisuuksia maaseudun nuorille

Varsin Hyvä pitää tärkeänä myös kansainvälisten mahdollisuuksien tarjoamista maaseudun nuorille. Pian yhdistys aloittaa kansainvälisen Opportunities for Young People -hankkeen, jossa tehdään yhteistyötä italialaisten nuorten kanssa. Jos koronatilanne sallii matkustamisen ensi vuonna, hankkeen aikana tehdään opintoretki sekä Pohjois-Italiaan että Brysseliin, jossa järjestetään kansainvälinen nuorten tapahtuma European Youth Event. 

Nuorten kansainvälistymiseen tähtääviä hankkeita on toteutettu hyvin tuloksin jo aiemminkin. 

– Esimerkiksi Minun kansainvälisyyteni -hankkeessa tehtiin munmaailma.fi -verkkosivusto, jossa on paljon tietoa erilaisista kansainvälistymisen mahdollisuuksista Varsinais-Suomen eri kunnissa. Hankkeessa myös innostettiin nuorisotyöntekijöitä panostamaan kansainväliseen toimintaan, kertoo Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg. 

Jos koronatilanne helpottuu, ensi keväänä jatketaan Varsin Hyvän Maaseutumaniaa, eli keskustelukiertuetta, jonka yksi tapahtuma tulee olemaan vakavasta aivovammasta toipuneen entisen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalon nuorille suunnattu luento Kaarina-salissa. 

 

Janica Vilen

Artikkelikuvassa Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg ja nuorisoaktivaattori Alex Mishin.

Kulttuuritalo Villissä Salossa avattiin näyttely lähiluonnosta

 

Ympäristötoimittaja Kari Rissan näyttely Puskalaukauksia – valokuvia lähiluonnosta avattiin 6. marraskuuta Salon Kulttuuritalo Villissä (Vähäsillankatu 9). Näyttely on auki 29. marraskuuta asti ja sinne on vapaa pääsy. Mukana on yhteensä 73 monimuotoista luontovalokuvaa. Suurin osa niistä on otettu parin viime vuoden aikana Kiikalassa Puska-nimisen tilan lähiympäristössä.  Lisäksi mukana on kolmisenkymmentä lähiluontokuvaa maailmalta.

Kari Rissa on ympäristö- ja työelämäasioihin erikoistunut pitkän linjan freelancetoimittaja, valokuvaaja ja tietokirjailija. Hän on tehnyt pitkän uransa aikana tv-ohjelmia, lehtiä, lehtijuttuja ja kirjoja.  Hän on toiminut muun muassa TV 2 Ympäristöuutisten uutispäällikkönä ja Ekobisnes-lehden päätoimittajana sekä kirjoittanut kymmenkunta ympäristö- ja työelämäaiheista tietokirjaa.

Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin kello 14–18, lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11–15, maanantaisin suljettu. Näyttelyssä noudatetaan viranomaisten määräämiä koronaohjeita. Näyttelyn järjestää Pro Rantakivet ry.

Nyt Kulttuuritalo Villissä Salossa järjestettävän näyttelyn kuvat olivat ensi kertaa esillä Rissan omassa navettagalleriassa Kiikalassa elokuussa 2020.

Salossa luomuspelttiä viljelevä Birkkalan tila voitti Vuoden Luomuyritys -palkinnon!

Birkkalan tilan omistajat poseeraavat reseptikirjan kanssa.

 

Salon Suomusjärvellä sijaitseva Birkkalan tila voitti 3. marraskuuta Suomen Luomuliiton myöntämän Vuoden Luomuyritys -palkinnon. Tilalla käsitellään vuodessa miljoona kiloa spelttiä. Kymmenen oman spelttituotteen lisäksi myyntiin on pian tulossa Leader Ykkösakselin tuella kehitettäviä speltin kuorista valmistettuja tuotteita: spellettejä, rehua ja kuiviketta. 

Birkkalan tilalla ollaan viljelty luomuspelttiä jo 90-luvun alusta asti. Tuotantomäärien kasvaessa myös hukkaan heitettävien kuorten määrä kasvoi niin suureksi, että tilalla alettiin miettiä, miten niitä voisi hyödyntää.

Leader Ykkösakseli myönsi kuorten tuotteistamiseen 20 000 euron tuen tämän vuoden maaliskuussa. Nyt kun tämän kesän sato on puitu, tilalla keskitytään uuden kehittämiseen. 

– Kuoresta on tarkoitus jalostaa tässä talven aikana uusia tuotteita, esimerkiksi rehua, kuiviketta ja spellettejä, eli speltistä tehtyjä pellettejä, kertoo Simo Larmo, joka toimii tilan yrittäjänä yhdessä puolisonsa Riina Larmon kanssa. 

Speltin kuori sisältää paljon kuitua ja siksi Larmot uskovat sen soveltuvan hyvin rehuksi – pienen käsittelyn jälkeen. Kuorten lisäksi seoksessa on hernejauhoa nostamassa valkuaispitoisuutta. Parin kuukauden päästä on jo tarkoitus maistattaa sitä eläimillä.

– Kun tuotanto saadaan käyntiin, tilalle palkataan yksi uusi työntekijä. Eli tällä investoinnilla on myös työllistävä vaikutus, Simo Larmo sanoo.

Tällä hetkellä tilalla on yrittäjäpariskunnan lisäksi kolme työntekijää.

Kuva speltin kuorista.
Birkkalan tilan speltin kuorista jalostetaan talven aikana rehua ja kuiviketta.
Spelletti on Birkkalan tilan uusi tuote, joka soveltuu lämmitykseen puupellettien tavoin.

30 vuotta – 10 tuotetta

Birkkalan tilalla on viljelty spelttiä pian 30 vuotta, mistä on kiittäminen Simon vanhempia Jaakko ja Pirkko Larmoa. 

– He aloittivat speltin viljelyn ensimmäisten joukossa Suomessa. Muistan lapsuudesta, miten ihmiset ihmettelivät, että mitä järkeä on viljellä spelttiä, kun Suomessa on jo Sunnuntai-jauho. Nykyisinhän kauppojen hyllyillä on pitkä rivi erilaisia jauhoja, mutta silloin se oli uutta, Simo Larmo taustoittaa. 

Gluteenitonta speltti ei ole, mutta se sopii monille ihmisille, jotka saavat muista syistä vatsaoireita viljatuotteista. Speltti sisältää muita viljoja vähemmän ns. fodmap-hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat osalla ihmisistä syömisen jälkeen vatsan turvotusta tai kipua. 

Tällä hetkellä Birkkalan tilalla on viljelyksessä 229 hehtaaria maata, mutta luomutuotannon vuoksi viljelykierto on niin pitkä, että spelttiä kasvaa vuosittain reilulla 100 hehtaarilla.

– Lisäksi ostamme raaka-ainetta sisään. Vuodessa käsittelemme spelttiä noin miljoona kiloa, kertoo Simo Larmo. 

Hänen äitinsä on kehitellyt speltistä 500 erilaista reseptiä ja nyt Riina Larmo jatkaa saman työn parissa. Birkkalassa tehdään speltistä muun muassa jauhoja, hiutaleita ja pastaa. Tällä hetkellä valikoimassa on kymmenen tuotetta, joita toimitetaan vähittäiskauppoihin, ravintoloihin, leipomoihin ja teollisuudelle. Myös vienti vetää hyvin. Birkkalasta lähtee spelttituotteita parhaillaan muun muassa Israeliin, Iso-Britanniaan, Venäjälle ja Norjaan. 

– Ulkomailla speltti on paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Saksassa ja sen ympärillä olevissa maissa se on kaikkein suosituinta, Larmot kertovat. 

Simo ja Riina Larmo ottivat tilan haltuun kuusi vuotta sitten. Simon äidin tekemä reseptikirja on lapsiperheen keittiössä kovassa käytössä. Kirjan kannessa komeilee tilan päärakennus.

Kuudes sukupolvi kasvaa speltin voimalla

Birkkalan tila tunnetaan historian kirjoista jo 1500-luvulta asti, mutta Larmon suvun omistukseen se on tullut 1800-luvulla. Simo edustaa Birkkalan tilalla sukunsa viidettä sukupolvea ja hänen lapsensa kuudetta. Lapsiperheen ruokapöydässä speltti on mieluisa raaka-aine, sillä se sisältää paljon kuitua ja proteiinia sekä lisäksi sinkkiä, fosforia ja B1-vitamiinia. 

Spelttijauhoilla voi korvata vehnäjauhot oikeastaan kaikissa resepteissä. Ja speltistä tehty on pasta on lapsiperheiden mieleen jo senkin vuoksi, että se valmistuu 3–4 minuutissa. Spelttihelmiä taas voi käyttää riisin tapaan. 

– Moni kehuu speltin makua. Meillä vielä kivimylly tuo ihan oman maun verrattuna teollisten isojen myllyjen jauhoihin. Ja hapanjuurileipurit kehuvat aina, että meidän jauhot lähtevät hyvin käyntiin, Simo Larmo kertoo. 

Jos vaihtaa vehnäjauhon spelttiin, Riina Larmo neuvoo ostamaan sekä ydinspelttijauhoa että täysjyväistä puolikarkeaa spelttijauhoa. 

– Kun tein ensimmäisen mustikkapiirakan spelttijauhoista, pohjasta tuli ihan tiiliskivi, kun käytin pelkkää täysjyväjauhoa. Usein parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla, hän opastaa. 

Esimerkiksi pitsataikinaan voi laittaa puolet ydinjauhoa ja puolet täysjyvää, jolloin taikinaan tulee aito maku ja hyvä sitko. 

Birkkalan tila on perustettu jo 1800-luvun puolella. Uusi kivimylly rakennettiin Leader Ykkösakselin tuella vuonna 2018 ja nyt tilalla jalostetaan uusia tuotteita speltin kuorista – niin ikään Ykkösakselin tukemana.

Janica Vilen

Aikaa on -hanke kouli viljelijöistä tehot esiin

Ihmisiä kokoontuneena pellolle.

 

Aika on rahaa – ja paljon muutakin. ProAgria Länsi-Suomen vetämä Aikaa on -hanke on auttanut maatilayrittäjiä kehittämään toimintaansa niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. 

Moni maatilayrittäjä tekee 100-tuntisia työviikkoja. Kun tekee töitä välillä kellon ympäri, on vaikea nähdä metsää puilta. ProAgria Länsi-Suomen Aikaa on -hanke on auttanut jo kymmeniä yrittäjiä tehostamaan tilansa tuottavuutta.

–  Esimerkiksi nurmituotannossa satotaso on tuplaantunut. Monella tilalla työn laatu on parantunut ja samalla työtuntien määrä on laskenut, kertoo ProAgrian huippuasiantuntija Anu Ellä, joka toimii Aikaa on -hankkeen vetäjänä yhdessä Riikka Mäkilän kanssa. 

Hankkeen aikana yrittäjille on tarjottu tietoa ja koulutusta, mutta parhaat tulokset ovat syntyneet pienryhmätoiminnan ansiosta. Alle kymmenen hengen pienryhmiä ollaan perustettu hankkeen alle parikymmentä, esimerkiksi nurmiryhmä, siipikarjaryhmä ja marjaryhmä. Tuotantosuunnan lisäksi ryhmäläisten yhteinen nimittäjä voi olla myös jokin muu. Esimerkiksi nuorten yrittäjien ryhmässä ollaan keskitytty johtamistaitojen kehittämiseen. 

– Pienryhmätoiminta perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Sitä kautta päästään tekemään nopeasti positiivisia muutoksia. Pienryhmissä mukana olevat yrittäjät kertovat, että heidän ongelmanratkaisutaidot ovat parantuneet, he osaavat tehdä paremmin havaintoja ja analysoida tuloksia paremmin. Moni yrittäjistä kokee, että yritystoiminnan kannattavuus on parantunut, Ellä listaa yrittäjien kertomia esimerkkejä. 

Käytännössä parhaat oivallukset ovat syntyneet, kun saman alan ammattilaisista koostuva pienryhmä on tullut tilalle vierailulle, seurannut työpäivän kulkua ja kertonut sitten tuorein silmin tekemänsä havainnot. Esimerkiksi yhdellä tilalla vaihdettiin ape-prosessiin isompi kauha. Pienellä muutoksella saatiin työpäivään 10 minuutin säästö. Viikossa säästö on jo 50 minuuttia ja kuukaudessa yli kolme tuntia. 

Hankkeen johtamisryhmissä mukana olevat yrittäjät tekevät talvikaudella keskimäärin 70-tuntista työviikkoa ja sesongin aikana työtunteja tulee viikkoon helposti yli 100. 

– Hankkeen alussa tehtiin tarkka lista siitä, mihin kaikkeen työaika kuluu. Sitten luetteloitiin kaikki hukkatyypit. Jollain kului aikaa odottamiseen, jollain tavaroiden etsimiseen. Kun työaikaseuranta analysoitiin, huomattiin, että sadasta tunnista saattoi mennä jopa 20 tuntia turhaan sähläämiseen, selventää Ellä.

– Hankkeen tavoitteena on parantaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan maatilojen kannattavuutta välttämällä turhia töitä, hän tiivistää.

Ajankäytön seurannan lisäksi kaikille yrittäjille on tehty persoonallisuusanalyysit ja mietitty, miten oma persoonatyyppi vaikuttaa omaan yrittäjyyteen. 

Anu Ellä (kuvassa oikealla) toimii valtakunnallisena huippuasiantuntijana ProAgrian nurmi- ja ryhmänohjausasioissa.

Mallia muista maista

Moni on sanonut myös kielitaidon parantuneen, sillä hankkeesta neljännes on kansainvälistä toimintaa. Opintoretkiä on tehty ulkomaille muutaman kerran vuodessa, kunnes koronan vuoksi matkustaminen loppui. Moni ehti saada ulkomailta hyviä vinkkejä omaan toimintaansa, muun muassa kuivuuden kestävyyteen, tilusrakenteeseen ja laidunnuskäytäntöihin. 

Samalla muut ovat hyötyneet suomalaisista käytännöistä.

– Tätä pienryhmämallia käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta toiminnasta kansainvälisissä yhteyksissä. Sitä ollaan esitelty muun muassa Norjassa ja Iso-Britanniassa, Anu Ellä kertoo. 

Hankkeen kansainvälisessä osuudessa jokainen yrittäjä teki omasta tilastaan englanninkielisen tilakortin, joka auttoi samalla yrittäjiä ymmärtämään paremmin omaa tilakokonaisuuttaan. Nyt jokaisella tilalla on termit hallussa kansainvälistä liiketoimintaa ajatellen. Riittää kun jatkossa päivittää tilakorttiinsa tuoreet luvut. 

Koronankin aikana kansainvälisiin hankekumppaneihin ollaan pystytty pitämään yhteyttä etänä. Myös kotimainen pienryhmätoiminta pyörii nyt luontevasti virtuaalisena. Ryhmien sisäinen keskustelu on Whatsapp-ryhmissä lähes päivittäistä. 

Vertaistuki arvokkainta

Aikaa on -hankkeella on 800 000 euron budjetti ja sen mukaiset tavoitteet. Hanketta on jäljellä vielä vuoden verran ja sinä aikana kerätään tuloksia. 

– Nyt näyttää siltä, että parasta hankkeessa on ollut kokemusten jakaminen ja yhteisöllisyys sekä ryhmän sisällä että kansainvälisten kollegojen kanssa. Toisten tapaaminen on arvioitu jopa tärkeämmäksi kuin tieteellisen tiedon saaminen. Eniten hankkeen aikana on lisääntynyt ammatillinen osaaminen, tilan kokonaisuuden hallinta sekä innostus omaa työtä kohtaan, Ellä listaa tuloksia.

Tiloilla ollaan päästy eroon turhasta työstä, opittu havainnoimaan ja analysoimaan omaa toimintaa, tehty muutoksia esimerkiksi kalustoon, siemenseoksiin ja viljelykäytäntöihin sekä ennen kaikkea kyseenalaistettu omaa toimintaa ja sitä kautta kasvatettu itsetuntemusta ja -luottamusta.

Tulokset ovat olleet samantyyppisiä riippumatta yrittäjien koulutustaustasta tai siitä, pyöriikö tila yrittäjäpariskunnan omin voimin vai lukuisten työntekijöiden avulla. 

Vertaistuen merkityksestä kertoo sekin, että pienryhmiin tulleet tuotantosuunnan vaihtajat ovat päässeet nopeasti hyviin tuloksiin, kun ovat saaneet heti alan parhaat vinkit käyttöönsä.

– Jokaisella hankkeen pienryhmällä on kaksi ohjaajaa, ja ohjaajilla on vielä keskenään oma tsemppiryhmä, jossa voidaan ideoida ja vaihtaa hyviä kokemuksia, Ellä kertoo. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: Aikaa on -hanke

Leader-työn valtakunnalliset helmet on valittu! Katso kolme parasta videota!

Leader-viisujen tulostaulukko.

 

Keskiviikkona 4. marraskuuta Leader-toimijat ympäri Suomen kokoontuivat ruutujensa ääreen seuraamaan Leader-työn ajankohtaispäiviä. Päivän aikana keskusteltiin Leader-työn ajankohtaisista aiheista ja lisäksi kilpailtiin ensi kertaa järjestettävissä Leader-viisuissa. Kaikki Suomen Ely-keskusalueet lähettivät viisuihin oman ehdokkaansa Leader-työn helmeksi. Videoita oli tehty monenlaisista Leader-hankkeista ja hyvistä käytännöistä. Viisuja juonsivat verkostoasiantuntija Juha-Matti Markkola ja maaseutuylitarkasta Laura Jänis (artikkelikuvassa).

Voiton vei Ahvenanmaa, jonka helmi oli ympäristötyö. Ohjelmakaudella 2014–2020 yli puolet Leader Ålandin hyväksymistä hankkeista painottui selkeästi ympäristötyöhön. Leader-hankkeissa ollaan tehty useita kosteikkoja ja rantaniittyjä, kunnostettu luonnonlaitumia ja ojia sekä säästetty arvokkaita biotooppeja.

Toiseksi sijoittui Varsinais-Suomi, jonka helmi oli koko maakunnan yhteinen Outdoor Leader -hanke, jossa tehdään yhteistyötä myös muiden maakuntien ja kansainvälisten hankekumppaneiden kanssa. Outdoor Leader -hankkeen tarkoituksena on innostaa paikallisia yhdistyksiä, yrityksiä ja muita toimijoita kehittämään retkeilyreittejä ja ulkoilualueita. Hankkeen aikana ollaan tuotu toimijoita yhteen seminaarien, opintoretkien ja muiden tilaisuuksien avulla, saatu aikaan uusia ideoita, kehittämishankkeita ja yksittäisiä konkreettisia tekoja. Esimerkiksi Kurjenrahkan kansallispuiston kupeeseen ilmestyi kesällä kioski ja Harjureitin tuntumassa aloitettiin sähköavusteisten maastopyörien vuokraus. 

Kolmanneksi sijoittui Pohjois-Pohjanmaa, jonka helmi oli nuorisotyö. Leader Rieskan, Keskipisteen, Koillismaan, Oulun Seudun ja Nousevan Rannikkoseudun alueilla ollaan viime vuosina panostettu Nuoriso Leader -toimintaan, josta esitellään videolla muutama esimerkki.

 

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Suomessa on 54 Leader-ryhmää, jotka myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Leader-ryhmien käytössä on julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 3–11 miljoonaa euroa yhtä Leader-ryhmää kohti. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. Lisäksi ryhmät keräävät 35 % yksityistä rahoitusta.

Kuluvan kauden jälkeen Leader-toiminta jatkuu Suomessa kahden vuoden siirtymäkaudella, jonka aikana noudatetaan tämän kauden sääntöjä ja tavoitteita. Suomen Leader-ryhmät ovat hakeneet sirtymäkaudelle julkista kehystä yhteensä 86 miljoonan euron edestä.

ÄLYMUOVI-hankkeessa etsitään keinoja muovin kierrätyksen tehostamiseen maatiloilla

Ihmisten ja eläinten hahmoja muistuttavia heinäpaaleja.

 

Maatiloilla syntyy Suomessa joka vuosi arviolta 12 000 tonnia maatalousmuovijätettä ja sen kierrätyksessä on paljon tehostamisen tarvetta. ÄLYMUOVI-hankkeella haetaan ratkaisuja maatalouden muovien kierrätyksen tehostamiseen Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla.

Älykkäät ratkaisut maatalousmuovien kierrätykseen eli ÄLYMUOVI-hankkeen tavoitteena on kehittää tila- ja toimialakohtaisia maatalousmuovien lajittelu-, varastointi- ja kierrätysratkaisuja maatiloille, joiden avulla maatalousmuovijätteen kierrätysastetta saataisiin nostettua.

Hanke alkoi lokakuun alussa ja jatkuu vuoden 2022 loppuun. Alussa on tarpeen selvittää paikalliset haasteet, joita maataloudessa koetaan muovinkeräyksessä sekä kerätään tietoa, mitä muovijakeiden jatkojalostajat odottavat muovijätteen laadulta. Ratkaisuja muovien tehokkaampaan kierrätykseen kehitetään maatilojen, logistiikkayritysten ja muovien jatkojalostajien kanssa yhdessä. Maatilojen joukosta valitaan pilottitiloja, joissa ratkaisuja kehitetään ja kokeillaan käytännössä.

– Käytännössä juoksutus menee niin, että lähetämme yhteistyötahojen kautta maatiloille kysleylomakkeen, jonka kautta selvitetään muovijätteen määriä ja sitä, minkä tyyppistä muovijätettä milläkin tilalla syntyy. Samalla kysellään tilojen halukkuutta osallistua pilottiin. Mukaan otetaan kaksi tai kolme tilaa per maakunta, kertoo Leena Erälinna hanketta toteuttavasta Turun yliopiston Brahea-keskuksesta.

Tällä hetkellä suurimmat haasteet maatalousmuovien kierrätyksessä liittyvät erilaatuisten muovien tunnistamiseen ja erotteluun toisistaan, muovien likaisuusasteen arviointiin sekä siihen, että ei tiedetä, mihin mitäkin muovia voisi viedä käsiteltäväksi. Lisäksi muovijätettä on kahta erilaista – tuottajavastuulain piiriin kuuluvia pakkausmuoveja ja ei-pakkausmuoveja. Kierrätykseen kelpaamattomien ei-pakkausmuovien kierrätys maatilojen täytyy hoitaa itse. Tällaisia muoveja ovat esimerkiksi maatiloilla itse pakatut paalimuovit tai puutarhatuotannossa käytettävät kateja harsomuovit. Logistiikkayritykset noutavat muovia vain suuria määriä kerrallaan ja maatiloille ison muovijätemäärän säilytys voi aiheuttaa ongelmia. Edellä mainitut tekijät haittaavat muovimateriaalin jatkokäyttöä sekä aiheuttavat tiloille päänvaivaa jätteiden käsittelyssä.

– Tässä pitää muistaa, että maatalousmuovijätteiden keräys on eri asia kuin kierrätys. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon muovijätettä kiertoon, jotta ne eivät päätyisi voimalaitoksiin poltettavaksi. Tässä työssä syntypaikkalajittelu on ensiarvoisen tärkeää, Leena Erälinna selventää.

ÄLYMUOVI-hankkeen toteuttajina toimivat Turun Yliopiston Brahea-keskus ja Satafood Kehittämisyhdistys ry. Rahoitus tulee Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahastosta. Yksityisen rahan maksajat ovat Clean Plastic Finland Oy, Keskitien Tukisäätiö, MTK Varsinais-Suomi ry ja Niemi-säätiö.

Riistapaja in Mynämäki helps to thin out the white-tailed deer population

Ville ja Saara Kalluinen esittelevät makkarapaketteja.

 

The white-tailed deer was introduced in Finland in the 1930s. Nowadays the growing deer populations in the southwestern Finland have given a lot of trouble in the region. There are over 100,000 deer, and in some areas, fields need to be fenced in and collisions with deer are becoming more and more frequent numbering in thousands a year. A couple from Mynämäki came up with an idea to increase the demand for deer meat.

Hunting season has started again, which means that at Riistapaja in Mynämäki, deer carcasses are flayed into the night. The company founded by Ville and Saara Kalluinen a year ago has found clientele from near and far, because similar game inspection facilities cannot be found in the vicinity.

The business idea was that the hunters can bring their kills to Riistapaja where a veterinarian inspects and stamps the carcasses. Today, for example, the food processing industry, commercial kitchens and shops as well as most of the restaurants only buy meat inspected by a veterinarian.

– When deer populations grew to be enormous also the number of hunting licenses was increased to keep the population in check. Many hunters, however, kill only one deer as it fills one’s own freezer. The sale of deer meat has previously been so difficult that the hunters have not felt motivated to kill more than one can eat oneself, the longterm hunter Ville Kalluinen, who is involved in Riistapaja business, explains.

In the picture, the room and equipment of the veterinarian. The stamp is locked away in a cupboard the code of which is only known to the veterinarian.

Riistapaja can act as the middleman between the hunter and the buyer, but Riistapaja buys and sells meat as well. Ville flays the animals and cuts the meat, Saara in turn, is responsible for the marketing operations.

– Last year we sold a lot of deer as carcasses, but nowadays buyers prefer cut pieces, like fillets. If we only sell the fillets, we can make sausages of the leftover cut meat. We cooperate with companies like Perniön Liha and Auran Palvituote. In our assortment we have, for example, sausages, sausages made with groats, and cured meat, Saara Kalluinen says.

The deer population in Mynämäki is big, but the population in Loimaa region is even bigger. The biggest part of Riistapaja’s customers come from the Finland Proper region and Satakunta, but every now and then, game is brought in from Pirkanmaa and Uusimaa. In addition to dealing with deer, Riistapaja deals with elk and roe deer.

Only first-rate products

Ville Kalluinen flays the game and makes the first inspection before the vet arrives. In the picture, the fawn to the farthest left looks so red that the vet will not give a stamp. Beside the carcass of the fawn, there are deer carcasses where the blood has been let properly.

The restaurants have been satisfied with the quality of meat. Riistapaja sells only first-rate products. If there is even a slightest risk of the meat being off specification, it is not sold. For example, Riistapaja does not accept collision animals at all, because experience has shown that the meat of collision animals is contaminated without exception. Even though the animal might look perfectly all right from the outside, the entrails have often been broken.

– The highest quality is acquired when a skilled hunter shoots a clean shot to the lung of the animal, then the animal dies quickly and the blood flows from the muscles to the lungs, Ville Kalluinen explains.

Many customers want to buy the meat directly from Riistapaja, as without middlemen the price-quality quota is better. To the day only the restaurants from the neighbouring communities have ordered game, but recently some sample batches have been sent to Helsinki too.

From onion storage to abattoir

Leader Ravakka via Satakunta EDTE Centre rural development fund subsidised the building of Riistapaja.

Riistapaja was founded as a part of the Kalluinen farm. Handling game was easy to incorporate to the functions of the farm, grain growing and hennery, as the hunting season usually starts when harvesting is done.

The facilities of Riistapaja were built into the old onion storage. Leader Ravakka subsidised the investment costs, and the facilities were built at once according to the directives of Finnish Food Authority.

The building was finished in October 2019, so we have been in operation for a year or so, the couple Kalluinen says.

Deer meat is a wonderful cooking ingredient

The deer sausages were popular among customers last summer. When the sausage orders from the restaurants could not be delivered due to COVID-19, the locals bought the whole Riistapaja sausage stock.

The meat eaten in the Kalluinen family is predominantly game. Game is used even in the most common dishes like meat and macaroni, meat sauces and stews.

– Now we have learnt new recipes, for example, smoked topside roast and salted deer. The salted deer was so tasty that Ville hardly recognised the meat as deer at all, Saara laughs.

– For the past 40 years I have eaten mainly elk and deer meat for meat, so I might have had my fill, Ville clarifies.

Deer meat is tender and contains a lot of minerals and microelements of nutrients. It has, for example, less fat than pork and it is more environmentally friendly.

Ville and Saara Kalluinen, natives of Mynämäki, started their farm in 2012. The whole family hunted for a hobby. Even the children in the family recognise the different footprints of animals in the woods.

 

Text: Janica Vilen

Translation: Sirkku Viitanen-Vanamo

KeKe tulee kylään 5.11. – Ilmoittaudu mukaan kaikille avoimeen kestävän kehityksen webinaariin!

 

Torstaina 5. marraskuuta kannattaa olla linjoilla kello 17.30–20.00. Silloin lähtee eetteriin täysi laidallinen asiaa kestävästä kehityksestä. Luvassa on esimerkkejä kylien toteuttamista kestävän kehityksen projekteista sekä pikavinkkejä liittyen ruokaan ja tekstiileihin. Lisäksi illan aikana kuullaan asiantuntijapuheenvuoroja muun muassa rakennusten kestävästä kunnossapidosta sekä luontoreittien kestävästä käytöstä. 

Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Varsinais-Suomen Kylät ry:n Leader-hanke Kylän kestävyyspolku ja Leader Ykkösakselin Outdoor Leader -hanke. 

– Kylän kestävyyspolku -hanke alkoi syyskuussa 2019 isolla Tulevaisuus tulee kylään -seminaarilla ja nyt se huipentuu tähän KeKe tulee kylään -webinaariin, kertoo Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

Hankkeessa on mukana seitsemän salolaista kylää. Torstai-illan sisältöä on suunniteltu ensisijaisesti kylätoimijoiden näkökulmasta, mutta webinaari on avoin ja maksuton kaikille muillekin kestävästä kehityksestä kiinnostuneille. 

– Johtotähtenä tässä on ollut se ajatus, että riisutaan myyttejä kestävän kehityksen ympäriltä tuomalla esiin käytännön esimerkkejä. Lopulta kestävä kehitys on ihan tavallisia arkisia juttuja eikä mitään rakettitiedettä, muistuttaa Linkoranta. 

Kylän kestävyyspolku -hankkeessakin kestävän kehityksen monet kasvot ovat tulleet hyvin esiin. Yhdessä kylässä ollaan panostettu kylän kestävyyteen ajamalla kyläkoulun asiaa, toisessa markkinoimalla tontteja, kolmannessa tuomalla esiin omassa kylässä tuotettua ruokaa. 

– Jokaisen kylän kanssa ollaan hankkeen aikana pohdittu kestävyyttä ja tulevaisuuteen varautumista kylän omasta näkökulmasta käsin. Aluksi mekin oletimme, että kylät lähtevät tekemään perinteisiä asioita ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta valinnat keskittyivätkin todella paljon asukaspohjan kestävyyteen, Linkoranta kertoo. 

Konkreettisia esimerkkejä saadaan kuulla torstain webinaarissa. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua tämän linkin kautta viimeistään 4. marraskuuta.