Vauhtia urheiluseuroihin ja viihtyvyyttä asuinseutuihin!

Kolme poikaa juoksevat esteitä.

 

Vakkasuomalaiset urheiluseurat kehittävät toimintaansa Leader-hankkeessa. Turun AMK:n avustuksella seurat ovat saaneet tietoa muun muassa urheiluseurojen verotuksesta, varainhankinnasta, markkinoinnista, johtamisesta ja sidosryhmätyöstä. 

Syksyllä 2020 alkanut Leader Ravakan rahoittama Vauhtia urheiluseuroihin ja viihtyvyyttä asuinseutuihin -hanke on tänä keväänä tulossa päätökseen. Hankkeen projektipäällikkönä toimii  liiketalouden lehtori Jaakko Haltia, joka opettaa Turun ammattikorkeakoulussa urheilujohtamista ja urheilumarkkinointia. 

Mukana on kahdeksan urheiluseuraa: Eurajoen Veikot, Kalannin Pallo, Laitilan Jyske, Lapin Narvi-Pallo, Mynämäen Vesa, Pyhärannan Myrsky, Uudenkaupungin Korihait ja Vehmaan Kiisto. 

– Seurat ovat keskenään hyvin erilaisia ja eri kehitysvaiheissa. Esimerkiksi Pyhärannan Myrsky on pieni seura, joka toimii omalla alueellaan vähän niin kuin kunnan liikuntatoimena. Uudenkaupungin Korihait taas on hyvin ammattimainen seura, joka on mukana Korisliigassa. Laitilan Jyske on vanha perinteinen seura, johon kuuluu kymmenkunta eri jaostoa, Haltia esittelee. 

Hankkeen aikana kaikille mukana oleville seuroille on tehty sidosryhmätutkimus. Lisäksi seurat ovat saaneet työpajojen kautta tietoa esimerkiksi varainhankinnasta, markkinoinnista ja johtamisesta.

– Kaikki seurojen osa-alueet on käyty läpi! Kaikki asiat eivät ole tietenkään olleet kaikille seuroille ajankohtaisia, mutta nyt he tietävät, mistä apu löytyy, kun sitä tarvitaan, Haltia toteaa.

Esimerkiksi yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön seuroilla on nyt paremmat eväät. 

– Tärkeintä on ymmärtää, että yhteistyö on aina vastikkeellista. Aina raha ei vaihda omistajaa, vaan sopimuksessa voi vaihtua myös osaaminen, tavara tai vaikka maa-alue. Sponsoroinnin pitäisi olla yritykselle aina markkinaehtoista liiketoimintaa, eikä pelkkää tukemista. Näin sponsoroinnin pystyy laskemaan markkinointikuluksi, jonka voi vähentää verotuksessa, Haltia kertoo esimerkkinä.

Lisäksi eri seurojen toimijat ovat hankkeen aikana tulleet tutuiksi keskenään, vaikka suurin osa tapaamisista onkin jouduttu pitämään etäyhteyksillä. Verkostoista on urheilumaailmassa aina hyötyä!

Mies vasemmalla ja nainen oikalla. Keskellä roll-up, jossa lukee: Vauhtia urheiluseuroihin ja viihtyvyyttä asuinseutuihin.
Hankkeen koordinaattori Jaakko Haltia ja Kati Lehtonen. Kati Lehtonen tuli tunnetuksi maastohiihtäjänä. Hän on väitellyt tohtoriksi liikunnan yhteiskuntatieteistä ja luennoi muun muassa liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteista ja verkostoista. Kuva: VaVa-hanke.

Opiskelijat apuna kolmessa seurassa

Hankkeen loppumetreillä seurojen avuksi tulivat Turun AMK:n liiketalouden viimeisen vuoden opiskelijat. Esimerkiksi Korihaiden kanssa opiskelijat miettivät, miten katsojat saadaan takaisin peleihin koronan jälkeen. 

– Teemme opiskelijoiden kanssa sellaisen katsoja/fanitutkimuksen, joka on tarkoitus saada vastaajille maaliskuussa Korisliigan jatkosarjan kotipeleissä. Tarkoitus on selvittää, millaisia odotuksia yleisöllä on ottelutapahtumalta, kertoo Korihaiden toiminnanjohtaja Raimo Rantanen. 

Kysely tehdään suomeksi ja englanniksi. Opiskelijat myös analysoivat kyselyn tulokset ja tuottavat siitä seuralle raportin. 

Rantanen kokee, että Vauhtia urheiluseuroihin -hankkeesta on ollut hyötyä, sillä urheiluseuroille on nykypäivänä paljon enemmän vaatimuksia kuin aikaisemmin. Maailma muuttuu ja seurojen pitää muuttua mukana.

– Työpajat ovat olleet hyödyllisiä ja alustajat asiantuntevia. Monet asiat olivat toki tuttuja jo entuudestaan, koska meidän seurassa on myös ammattiurheilua. Mutta murheet ovat samat kuin muillakin seuroilla: kaikille talous on tärkeä kuten myös uudet harrastajat ja vapaaehtoiset.

Kaksi koripallon pelaajaa etualalla ja yleisö näkyy takana.
Kuva: Eero Siivonen.

Laitilan Jyskeen kanssa opiskelijat lähtevät tehostamaan jäsenhankintaa ja parantamaan jäsenrekisteriä. Seuran puheenjohtajan Ilkka Vuorelan mukaan uusi rekisteri yritetään saada käyttöön tämän kevään aikana. 

– Jos olisimme yhden lajin seura, olisi helppoa sisällyttää seuran jäsenmaksu osaksi toimintamaksua. Meillä on kuitenkin kymmenen eri jaostoa ja moni urheilija kuuluu useampaan jaostoon. Siksi meidän pitää keksiä jokin järkevämpi ratkaisu, Vuorela selittää.

Laitilan Jyskeellä on tällä hetkellä yli 1 000 jäsentä, mutta harrastajia vielä enemmän. Tulevaisuudessa tavoitteena on saada kaikista seuran urheilijoista ja toimitsijoista jäseniä ja haalia mukaan myös kannattajajäseniä. 

Nuoria tyttöjä Laitilan Jyskeen verryttelyasuissa.
Kuva: Laitilan Jyske / Ilmari Vuorela.

Kalannin Pallon kanssa opiskelijat selvittävät, miten seuraan saataisi palkattua työntekijä. Jaakko Haltian mukaan päätoimisen ihmisen palkkaaminen muuttaa usein tekemisen seurassa aivan uudelle tasolle. 

– Vapaaehtoistyön luonne on muuttunut paljon vuosien varrella. Ennen seuroissa oli ihmisiä, jotka hoitivat niiden asioita 24/7, mutta nykyään vapaaehtoistyötä tehdään enemmän projektiluonteisesti. Siksi seuroissa on hyvä olla työntekijä, joka pystyy koordinoimaan ja valmistelemaan vapaaehtoistyötä. Palkkaamista varten pitää kuitenkin selvittää uusia mahdollisia tulovirtoja. Yleisesti urheilu on kasvuala, joka työllistää koko ajan enemmän ihmisiä, mutta korona on tietysti hankaloittanut monen seuran taloustilannetta, Haltia avaa. 

Urheiluseurat elävöittävät maaseutua

Jaakko Haltia näkee, että urheiluseuroilla on paljon annettavaa alueelliseen kehittämistyöhön. Urheiluseurat vaikuttavat paljon seutukuntien maineeseen ja viihtyvyyteen sekä asuinalueiden henkeen. Ne yhdistävät eri sukupolvia ja luovat yhteisöjä vaikuttaen siten alueensa sosiaaliseen pääomaan sekä vetovoimaan ja pitovoimaan.

– Urheilussa on paljon enemmän potentiaalia kuin nähdään! Sitä potentiaalia kannattaisi valjastaa yhteisöjen hyväksi. Esimerkiksi yksinäisyys on yksi yhteiskunnan suurimmista ongelmista ja sitä ongelmaa ei kukaan pysty virka-ajalla hoitamaan. Urheiluseurat voisivat olla julkisen sektorin tukena taklaamassa tällaisia haasteita, Haltia ideoi.

Nyt kun Suomessa mietitään uusien hyvinvointialueiden toimintaa, kannattaisi Haltian mukaan valjastaa urheiluseurojenkin osaaminen käyttöön. Ja myös seurojen itse kannattaisi vahvistaa brändiään hyvinvoinnin puolella. 

– Monissa seuroissa keskitytään valmentamiseen ja ajatellaan, että julkinen sektori hoitaa kaiken muun. Mutta toisenlaisiakin esimerkkejä on – yleensä joko kaikkein pienimmissä kunnissa tai sitten suurimmissa kaupungeissa. Esimerkiksi Pyhärannassa Myrsky tekee ladut ja jäädyttää luistelukentän. Ja Helsingissä HJK on kaikkein suurin iltapäiväkerhojen järjestäjä. Kunnille on usein hyvin kustannustehokasta tehdä yhteistyötä seurojen kanssa!

Mies moottorikelkan päällä.
Pyhärannan Myrskyn puheenjohtaja Mika Jussila ja seuran muut aktiivit huolehtivat 2 000 asukkaan Pyhärannassa talviurheilumahdollisuuksista. Kuva: Janica Vilen.

Arvostusta tarvitaan

Haltian mukaan urheilun hyvä kertomus, jonka mukaan urheilun rooli on kasvattaa hyviä kansalaisia, elää edelleen voimakkaana ja toimii sisäisenä painolastina kehittyvissä ja ammattimaistuvissa seuroissa. Mutta painolastia tulee myös ulkopuolelta.

– Monessa muussa maassa urheiluseuroja pidetään paljon korkeammassa arvossa, Haltia sanoo.

Arvostuksen puutteen huomaa hänen mukaansa esimerkiksi julkista rahaa jaettaessa. 

– Urheilua saatetaan tukea siksi, että sen avulla voidaan kotouttaa maahanmuuttajia tai estää liikalihavuutta, mutta ei urheilun itsensä vuoksi. Sen sijaan esimerkiksi taide ja kulttuuri nähdään useammin itseisarvona.

 

Vauhtia urheiluseuroihin ja viihtyvyyttä asuinseutuihin -hankkeen kokonaiskustannus on 54 000 euroa. Leader-tuen osuus kokonaiskustannuksista on 70 % ja Turun ammattikorkeakoulun osuus 30 %. 

 

Janica Vilen

Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Lähikuva ruovikosta.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.

Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.

Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.

Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa. 

Lähikuva ruovikosta.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.

Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan. 

– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.

Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta. 

Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen. 

Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita

Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti. 

– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!

Ilmakuva Tammiluodon Viinitilan rannasta, joka on täynnä jörviruokoa.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.

Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena. 

Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti. 

– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.

Jokinen ja Kääriä laiturilla.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.

Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo. 

Ruovikkoa, jonka keskellä ärviäkasvusto.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.

Yrittäjät avainasemassa

Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä. 

Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä. 

– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.

Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin. 

– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä. 

Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan. 

Oikealla ruovikkoa, vasemmalla merimaisema.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.

Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa. 

–  Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.

Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu

– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.

vene ajaa ruovikon läpi kapeaa väylää pitkin.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.

Vanha idea, uudet tekniikat

Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen. 

50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.

Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa. 

Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!

Kuvan yläreunassa näkyy ruovikkoa ja alareunassa veden pinnan alla uivia kaloja.
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Förtjänst istället för förfång! Vass är en råvara med framtid