Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta!

 

Jumon Juustolassa vietetään kiireisiä päiviä. Tämän vuoden kilit tarvitsevat maitoa yhä vähemmän ja vähemmän, mikä tarkoittaa, että sitä riittää nyt hyvin myös meijerille. Jumon Juustolan vanhoja suosikkeja sekä tämän vuoden uutuustuotteita saa Erkas Gårdenin omasta tilapuodista taas vapusta alkaen – ja myöhemmin mahdollisesti kauppojen hyllyistä. 

Erkas Gårdenin tilalla Iniössä Jumon saarella on ollut asutusta jo 1200-luvulta asti. 1700-luvulla valmistunut päärakennus on toiminut viimeiset 10 vuotta Suvi ja Tom Lindqvistin sekä heidän lastensa kotina. Lisäksi tilalla asustaa kolme hevosta, kanoja ja 39 vuohta. 

Tänä vuonna kilit syntyivät jo tammikuussa. Siinä oli aikamoinen rumba, kun 12 päivän sisään syntyi yhteensä 20 kiliä, kertoo Suvi Lindqvist. 

Ensimmäiset pari kuukautta kilit saivat lähes kaiken maidon, mutta nyt kuttuja lypsetään jo tilan oman pienmeijerin Jumon Juustolan tarpeisiin. Vuohenmaidosta valmistuu juustoa ja jäätelöä. Lisäksi meijerissä valmistetaan jugurtteja ja vanhan ajan viilejä lehmän raakamaidosta. Tilan oma halloum-juusto syntyy vuohen ja lehmän maitojen sekoituksesta. 

– Tämän vuoden ensimmäinen vuohenjuustosatsi valmistui juuri. Maku on nyt mieto, pehmeä ja vähän pähkinäinen, mutta se voimistuu vanhetessaan. Vuohenjuustolla on myyntiaikaa kuukausi, ja maku on usein ihan eri kuukauden alussa ja lopussa, Suvi sanoo. 

Hänen tavoitteenaan olisi kesän aikana saada ensimmäistä kertaa myös muutamia kovia juustoja kypsymään, jolloin niitä saisi myyntiin jouluksi. 

– Seuraava tavoite on oppia tekemään vuohen gruyèreä!

Gruyère on kova kypsytetty juusto, joka on saanut nimensä Sveitsissä sijaitsevasta Gruyèresin alueesta. Perinteisesti sitä valmistetaan lehmän maidosta. 

Erkas Gårdenin tilapuodissa myydään oman tilan munia ja leipää sekä oman meijerin juustoja, jäätelöitä, jugurtteja ja viilejä. Lisäksi myynnissä on vaihtelevasti myös muiden tuotteita: esimerkiksi luomujauhoja Mynämäeltä, saaristosiideriä Kustavista ja naapurin marinoimia silakoita. Ensi kesäksi Tom Lindqvist aikoo saada myyntiin myös oman tilan hunajaa.

Meijeritoiminnalle tukea maaseuturahastosta

Jumon Juustola on saanut 35 % investointituen jäätelökoneen ja jäätelön pakkauskoneen hankintaan I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmältä. 

– Meijeri on todella pieni, mutta se on oikeastaan hyvä nyt, kun työ on vasta alussa. Kun harjoittelee pienessä mittakaavassa, ei joudu koskaan heittämään mitään monen sadan litran satseja pois, jos epäonnistuu, Suvi toteaa. 

Ensimmäinen erä vuohenmaitojäätelöä on juuri valmistunut – ja vie kielen mennessään. Makuna on suklaa ja kermaisuutta on lisätty maapähkinävoilla. 

– Nyt meillä on myös laitoslupa, joten voimme alkaa myydä tuotteita halutessamme vaikka kaupoissa. Tähän asti meidän tuotteita on saanut vain meidän omasta tilapuodista sekä Iniön kahviloista ja ravintoloista. Kesäksi juustolalle on tulossa myös uusi logo ja uudenlaiset pakkaukset, Suvi kertoo. 

Kesää kohti maidontuotanto kasvaa, kun vuohet alkavat syödä pihalta vihreää. Meijerin toimintaakin olisi nyt mahdollista laajentaa, sillä pariskunta on juuri ostanut naapuriltaan vanhan navetan, joka onkin itse asiassa alun perin kuulunut heidän tilaansa. Siellä asustavat nyt kutut ja tyttökilit. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on siirtää meijerin toiminta päärakennuksesta kokonaan sinne. 

Vuohenmaitotuotteet tunnistaa usein jo väristä. Ne ovat paljon valkoisempia kuin lehmän maidosta tehdyt vastaavat tuotteet. Kuva: Jumon Juustola.

Lihaksi vai lemmikiksi?

Aluksi Lindqvistit ottivat kolme vuohta ja nyt niitä on jo 39. Koska pukeista ei saa maitoa, ajatuksena on ollut teurastaa ne, jolloin vuohen lihaa voisi tarjota Erkas Gårdenin omassa ravintolassa tai myydä tilapuodissa. Viime kevään pukkikilit tulivat kuitenkin perheelle niin rakkaiksi, että ne kastroitiin ja jätettiin lemmikeiksi. Tänä vuonna pukkikilejä syntyi jo yhdeksän. Tällä hetkellä ajatuksena olisi teurastaa ne syksyllä, mutta nähtäväksi jää, miten käy. 

– Vuohen liha on kyllä hyvän makuista ja mitä nuorempana vuohen teurastaa, sitä mureampaa liha on. Toisaalta kastroituina pukit ovat helppoja lemmikkejä. Ne ovat seurallisia, mukavia, leikkisiä ja kiintyvät nopeasti omistajaansa, joten yksi vaihtoehto olisi myydä pukit lemmikeiksi, Suvi pohtii.

Näistä pikkupukeista valkoinen on valittu jatkamaan sukua. Tummemmasta taas on tullut emäntänsä sylivauva, sillä häntä on syntymästä asti ruokittu tuttipullolla.

Monta rautaa tulessa

Kun Lindqvistit muuttivat Jumoon kymmenen vuotta sitten, heillä oli tilapuodin lisäksi kesäkahvila ja majoitustoimintaa. Ne ovat nyt tauolla, jotta aikaa jää enemmän meijerin, tilapuodin ja à la carte -ravintolan pyörittämiseen sekä eläinten hoitamiseen. Tilapuoti avataan vappuna ja à la carte -illallisia on tarkoitus järjestää viime kesän tapaan torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin, jos koronarajoitukset sen sallivat. 

– Täksi kesäksi laitamme ruokasaliin ja keittiöön uudet ovet, joista pääsee myös terassille syömään ja tarjoilemaan, jotta asiakkaat pystyvät istumaan väljemmin, kertovat Lidqvistit, jotka ovat molemmat ammattikokkeja. 

Viime kesänä Tom toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja alkoi tuottaa hunajaa. Ja kun juuri ostettu navetta saadaan remontoitua, voisi miettiä myös oman pienpanimon perustamista. 

– On kiva tarjota täällä itse tehtyjä tuotteita, mutta toisaalta on pakko vähän karsia, kun emme ole enää ihan parikymppisiä. Esimerkiksi vaaleaa leipää ja saaristolaisleipää menisi kesäisin niin paljon kuin jaksaa leipoa, mutta olemme nyt päättäneet, että leivomme vain omaan puotiin sekä iniöläisiin kahviloihin ja ravintoloihin.

Talviaikaan pariskunta vastaa päiväkodin, koulun ja vanhustentalon ruuista ja välillä myös siivouksista. 

– Korona on teettänyt meille paljon lisätyötä. Esimerkiksi koulu ja terveysasema pitää desinfioida joka päivä ja kouluruokia ollaan kuljetettu yläkoululaisille kotiin etäkouluaikana, he kertovat. 

Myös puodissa oli hyvä myynti viime vuonna pääsiäisestä aina jouluun asti, sillä koronan vuoksi Iniössä oli poikkeuksellisesti paljon mökkiläisiä etätöissä myös talven läpi. Myös vuohien pään menoksi on suunnitelmia. 

– Olemme miettineet siirtymistä luomuun. Neuvottelut on parhaillaan käynnissä yhden viljelijän kanssa, he paljastavat.

Erkas Gårdenin kallioiselle tontille on tulossa vuohille kesäksi vielä isompi aitaus. Vuohet rakastavat leikkiä Jumon kallioilla.

Ruotsinkielinen saaristo houkutteli

Ennen Iniöön tuloaan Lindqvistit pyörittivät ravintolaa Raumalla Kylmäpihlajan Majakalla. Raumalla ei ollut ruotsinkielistä koulua, joten perhe alkoi etsiä uutta kotia. Majakalla vietettyjen vuosien jälkeen Iniö tuntui heistä hyvin saavutettavalta ja vaivattomalta paikalta asua. Nyt perheen pojat käyvät Iniössä ruotsinkielistä koulua, tyttäret asuvat jo omillaan. 

Aluksi Tom kävi töissä mantereella ja Suvi oli töissä Iniön vanhainkodissa, mutta sitten pariskunta innostui vuohista. Suvi kouluttautui maidontuottajaksi ja pian Tomkin lopetti työt mantereella ja alkoi keskittyä tilan oman liiketoiminnan kehittämiseen.

– Olemme aina tykänneet vuohenmaitotuotteista. Meillä oli jo valmiiksi hevosia, lampaita ja kanoja, joten ajattelin, että samallahan tässä menee muutama vuohikin. Innostuimme niistä heti. Ne eivät olleet yhtä äänekkäitä kuin lampaat, mutta sen sijaan ne tuntuivat vähän älykäämmiltä ja mielenkiintoisemmilta. Kun vuohia on tähän asti ollut vähän, niiden jokaisen persoonaan on ehtinyt hyvin tutustua, Suvi kertoo.

Nykyään vuohien hoitaminen on jo lähes kokopäivätyötä. Aamulypsyllä kuluu kolme tuntia ja lisäksi on vielä iltalypsy, ruokinta ja kaikenlainen muu hoitaminen. Vuohet ovat selvästi tyytyväisiä palveluun. Kun Suvi avaa aitauksen oven, ketterät kilit hyppäävät saman tien emäntänsä syliin. 

Kutut ja tyttökilit saivat uuden kodin vanhasta navettarakennuksesta.

 

Janica Vilen

Leader-ryhmä kartoitti rengasreitin luontopolut

 

Saariston Rengastie tunnetaan hyvin pyöräilijöiden keskuudessa, mutta reitin varrelle osuu myös upeita patikointipaikkoja. Outdoor Leader -hankkeen työntekijä Sara Söderlund kartoitti rengasreitin varrelta Paraisten ja Kustavin alueelle osuvat olemassa olevat ja tekeillä olevat luontopolut ja listasi samalla parhaat paikat uusille mahdollisille poluille.

Leader I samma båt – Samassa veneessä on juuri saanut päätökseen oman Outdoor Leader -hankkeensa, jossa tehtiin töitä paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. 

Paikallisella tasolla kartoitettiin Saariston Rengastien kaikki luontopolut ja taukopaikat sekä tehtiin yhdistyksille suunnatut ohjeet luontopolun tekemisestä. Alueellisella tasolla selvitettiin muiden Leader-ryhmien kanssa, miltä sähköisiltä alustoilta reittejä löytyy ja lähti markkinoimaan virkistysalueita yhteistyössä. Kansainvälinen osuus hankkeesta keskittyi opintomatkoihin, joita ehdittiin koronan vuoksi tehdä vain kaksi. 

Hankkeen paikallisista toimenpiteistä vastasi hanketyöntekijä Sara Söderlund. 

– Tällä hetkellä Saariston Rengastien varrelle osuu parikymmentä luontopolkua. Lisäksi useampi polku on parhaillaan suunnitteilla ja niiden lisäksi kartoitin vielä sellaisia paikkoja, joihin olisi hyvä saada luontopolku. Tällä hetkellä luontopolkuja on eniten Nauvossa, mutta monia hienoja kohteita löytyy myös muista saarista, kertoo Söderlund. 

Esimerkiksi Korppooseen on tulossa ympäristötaidetta esittelevän Paljasjalkapolun lisäksi pian kaksi uutta luontopolkua: Kotiseutumuseon historiallinen luontopolku sekä Biosfääripolku Verkanille. Lisäksi hyviä paikkoja uusille poluille olisi Söderlundin mielestä Markombyssä ja Korpoströmissä.

Kartoissa olemassa olevat luontopolut ja retkeilykohteet on merkitty sinisellä, tekeillä olevat tai suunnitellut kohteet punaisella ja Sara Söderlundin ehdotukset uusien polkujen paikoiksi keltaisella.

Lisää taukopaikkoja tarvitaan!

Hankkeessa kartoitettiin myös taukopaikat, joista on kova pula. 

– Iso tarve olisi sellaisille taukopaikoille, joissa olisi vaikka vessa, piknik-pöytä ja roskis. Lisäksi pulaa on telttailupaikoista. Saahan moniin metsiin mennä telttailemaan, mutta esimerkiksi ulkomaalaiset turistit eivät tiedä jokamiehen oikeuksista, Söderlund toteaa. 

Lisäksi telttailu rasittaa metsiä, sillä rengasreitillä voi Söderlundin mukaan olla saman illan aikana sata ihmistä etsimässä yösijaa. Telttailun myötä metsiin jää myös roskia, ulosteita ja nuotioita. Siksi telttailulle olisi hyvä osoittaa paikka, jossa olisi samalla myös muita palveluita.

Samalla polulla

Suurin osa saariston luontopoluista on paikallisten yhdistysten tekemiä, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi yrittäjien, kuntien ja maanomistajien tekemiä polkuja. I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän toiminnanjohtaja Minna Boström perää toimijoilta yhteistyötä.

– Maanomistajalle luontopolku voi olla hyvä sijoitus. Jos metsässä kulkee polku, suurin osa ihmisistä seuraa sitä ja jättää muun metsän rauhaan, hän huomauttaa. 

Lisäksi hyvä luontopolku voi avata mahdollisuuden yritystoiminnalle, sillä retkeilijät tarvitsevat myös palveluita. Esimerkiksi Paraisilla Sattmarkin luontopolkujen kulkijat ovat lähtöpaikalla olevan kahvilan vakiasiakkaita. 

Luontopolkujen lisäksi Saariston Rengastien varrella olevasta luonnosta löytyy paljon muutakin nähtävää, kun malttaa jäädä katsomaan. Itse Korppoossa asuva Minna Boström muistuttaa, että asiat, joita paikalliset pitävät itsestäänselvinä voivat olla turisteille vaikea löytää. 

– Turisteille voisi hyvin tehdä opasteita vaikka parhaille paikoille ihailla auringonlaskua, hän ehdottaa.

– Sekin voisi olla hauska idea listata saariston korkeimmat kohdat, joita retkeilijät voisivat lähteä huiputtamaan Alppien tyyliin, Söderlund jatkaa. 

Nauvon metsistä voi bongata mufloneita eli suurisarvisia villilampaita tai vaikka kuusipeuroja eli täpläkauriita, joiden uroksilla on suuret lapiomaiset sarvet. Iniön vesissä taas saattaa loppukesästä päästä uimaan meduusojen joukkoon ja jos suuntaa katseensa taivaalle, voi ihailla merikotkan lentoa.

Huoltotarpeita ei saa unohtaa

Kun lähtee tekemään luontopolkua, kannattaa jo suunnitteluvaiheessa miettiä myös huoltotarpeita. Esimerkiksi puutteellinen viitoitus tai rikkoutuneet pitkospuut voivat aiheuttaa retkeilijöille vaaratilanteita. 

– Luontopolkuja on tehty paljon hankkeilla ja kun hanke on loppunut, polku on jäänyt oman onnensa nojaan, Sara Söderlund selittää. 

Leader-tukea ei voi saada polun kunnostamiseen, sillä rahoitus on suunnattu kehittämiseen ja uuden luomiseen. Siksi hankkeella tehtävä polku kannattaa suunnitella mahdollisimman kestäväksi ja varmistaa, että joku sitoutuu huoltotöihin tulevina vuosina. Poikkeuksena vanhoja polkuja on voitu kunnostaa Leader-varoin, jos polkua on samalla kasvatettu tai muokattu vaikka opastetuksi teemapoluksi. 

Leader-tukea tarjolla

I samma båtin toiminnanjohtaja Minna Boström kaipaa saaristoon lisää luontopolkuja. Hyviä paikkoja poluille löytyy vaikka kuinka!

Luontopolut ovat suosittuja Leader-hankkeita. Polun voi rakentaa joko omana Leader-hankkeena tai sitten tukea voi hakea sopivan teemahankkeen kautta. Esimerkiksi nyt käynnissä olevan SMILe-hankkeen kautta myönnettiin rahoitus Kirjais- och sommaröbygdens utveckling -yhdistykselle luontopolun rakentamiseen Nauvon Kirjaisiin. 

– Leader-tukea myönnettäessä mietitään aina toimenpiteiden yleishyödyllisyyttä ja pitkäikäisyyttä. Siksi kaikille avoimet luontopolut ja grillipaikat ovat hyviä Leader-hankkeita, Boström toteaa. 

Osana Outdoor Leader- hanketta Söderlund teki myös yhdistyksille suunnatun hankeoppaan, josta saa vinkkejä luontopolun tai taukopaikan tekemiseen Leader-hankkeena. Oppaassa on listattuna muun muassa lupa-asioita, turvallisuusnäkökulmia, ohjeita polkujen merkitsemiseen, vinkkejä hankehakemuksen tekemiseen ja kriteerit esteettömälle luontopolulle. Esteettömille retkeilypaikoille on nykyisin nimittäin paljon kysyntää.

Kirjallisen version lisäksi oppaasta on tehty myös video. Oppailla pyritään madaltamaan kynnystä Leader-rahoituksen hakemiseen. Leader-varat on tarkoitettu maaseudun kehittämiseen ja ne tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. 

Janica Vilen