Teatteriarvio: Puhtaat valkeat lakanat vie 60-luvun tunnelmiin Loimaalla

Raikkaan perheen tyttäret viikkaavat yhdessä valkoista lakanaa kotiapulaisen ohjeiden mukaan.

 

  • Kertunmäen kesäteatteri: Puhtaat valkeat lakanat
  • Esityskausi: 2.–16.7.2021
  • Käsikirjoitus: Raija Oranen ja Outi Keskevaari
  • Ohjaus: Sari Äikää-Torkkeli
  • Puvustus: Hanna-Maria Suonpää
  • Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu: Kirsi Toivanen ja Netta Leppämäki
  • Lavastus: Jani Hägg, Sari Äikää-Torkkeli, Arto Koliseva ja työryhmä
  • Musiikin sävellys ja toteutus: Merikerttu Mutala

Loimaalla Kertunmäen kesäteatterissa luotetaan tänäkin vuonna TV:stä tuttuun tarinaan, kun lavan valtaa Puhtaat valkeat lakanat. 60-luvulle sijoittuvaa draamasarjaa seurattiin suomalaisissa kodeissa 90-luvulla, ja viime vuosina Raikkaan perhe on viihdyttänyt ihmisiä kesäteattereiden näyttämöillä. 

Näytelmäsovitus nivoo yhteen tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden tapahtumat Raikkaan perheen ihmissuhteisiin ja yritykseen keskittyen. Tarinan keskiössä ovat Ensio ja Maire Raikas sekä heidän lapsensa Katariina, Irene ja Heikki sekä tietysti vävyehdokkaat. Pukutehtaan puolella pähkäillään, miten idän vienti saadaan nousuun ja pitääkö miesten housuvalikoimiin ottaa kansan kaipaamaa teryleeniä. 

Raikas Oy:n pukutehtaan ja Mairen muotiliikkeen kautta näytelmässä pääsee loistamaan ennen kaikkea puvustaja Hanna-Maria Suonpää. Hahmojen asut ovat toinen toistaan upeampia ja onnistuneen puvustuksen ansioista katsojat pääsevät kunnon aikamatkalle suurten kuosien ja kirkkaiden värien 60-luvulle. Erityisesti Raikkaan perheen naisten päällä saadaan ihailla minihameita, A-linjaisia mekkoja, muhkeita kampauksia ja hiuspantoja. Vuosien kulumista pystyy seuraamaan näppärästi tyttöjen lahkeista, sillä näytelmän kuluessa 60-luvun alun caprit vaihtuivat vuosikymmenen loppua kohden hippimuotia mukaileviin leveisiin lahkeisiin. 

Katariina Raikasta näyttelevä Netta Leppämäki on kuin kuvan kaunis Audrey Hepburn. Nuorempaa ja luonteikkaampaa siskoa Ireneä näyttelevä Aino Lehtonen taas säväyttää ylioppilasjuhlissaan paljain jaloin ja hiukset hulmuten. Kumpikin vakuuttaa yleisönsä näyttelijän taidoillaan. On ilo nähdä, että konkariharrastajien keskuudessa kasvaa yhtä taitava uusi sukupolvi. 

Näyttelijöillä käsissään 60-luvun muotivaatteita.
Raikkaan perheen naiset ja Katariinan sulhanen Eero Kurppa ihastelemassa uutta mallistoa. Kuvassa vasemmalta Maire Raikas (Stina Saraste), Eero Kurppa (Lari Lauanne), Katariina Raikas (Netta Leppämäki) ja Irene Raikas (Aino Lehtonen).

Raikkaan perheen isää näyttelee itse oikeutetusti Loimaan seudun teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg, jonka lavakarisma on vertaansa vailla. Mieleenpainuvaa työskentelyä nähdään myös Raikkaan perheen kotiapulaista Sylviä näyttelevältä Leena Mahlamäeltä ja Sylviä vikittelevän tehtaan tuotantojohtajan Nuutisen näyttelijältä Kari Vuoriselta. 

60-luvun tunnelma jatkuu lavastuksessa ja tietysti näytelmän tapahtumissa, joita leimaavat muun muassa Kekkonen, ammattiyhdistysten nousu ja ystävystymisyritykset Neuvostoliiton kanssa. Parhaat naurut taitaa kirvoittaa tehtaan miesporukan kekseliäästi toteutettu junamatka Neuvostoliittoon – ja erityisesti sieltä paluu. Humalaisten miesten näytteleminen tuntuu tulevan Kertunmäellä kuin selkärangasta. 

Humalaiset miehen nousevat junasta Raikas Oy:n salkkujen kera.
Tehtaan johtoporras palaa Neuvostoliiton reissulta kunnon humalassa.

Koko työryhmä on ansainnut kunnon kiitokset. Koronan vuoksi suurin osa harjoituksista on pidetty verkon välityksellä ja vasta viime metreillä näyttelijät pääsivät tapaamaan toisensa. Hankalista harjoitusolosuhteista huolimatta kokonaisuus on toimiva, ehyt ja viihdyttävä. Ja voi, miten ihanaa on karanteenien ja sosiaalisten kontaktien välttelyn jälkeen päästä teatteriin! Leader-rahoituksella katetussa katsomossa yleisö on sijoitettu niin, että turvavälit säilyvät, mutta tunnelma tiivistyy. 

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Pablo Morilla Hamberg

 

LUE MYÖS:

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

Loimaalla pannaan olutta paikallishistoriaa kunnioittaen

Loimaan Panimon toimitusjohtaja Niina Vesanen esittelee Tyrnä-olutta

Vuonna 2018 perustettu Loimaan Panimo haluaa olla mukana muokkaamassa suomalaista alkoholikulttuuria suuntaan, jossa määrän sijaan korostetaan tuotteiden laatua. Perheyrityksessä panostetaan helposti lähestyttäviin maanläheisiin tuotteisiin ja arvostetaan kotimaisia raaka-aineita. Paikallinen olutkulttuuri ei ole loimaalaisille uusi asia, sillä panimo perustettiin lähes sata vuotta sitten toiminnassa olleen alkuperäisen Loimaan Panimon perinteitä kunnioittaen.

Hulmin teollisuusalueella Loimaalla sijaitsevassa teollisuushallissa tuoksuu mallas ja humala. Loimaan Panimon vasta remontoituun panimorakennukseen kuuluu valmistustilojen lisäksi pieni myymälä, jonka lasiseinän takaa asiakkaat voivat seurata oluen valmistusta.  Panimo perustettiin virallisesti vuonna 2018, mutta ensimmäiset oluet tulivat markkinoille vasta vuoden 2019 kesällä, kun tarvittavat laitteet oli hankittu ja tilat laitettu kuntoon. Vaikka panimo on suhteellisen uusi tulokas Suomen pienpanimokentällä, on se jo saanut jonkin verran jalansijaa suurempien toimijoiden joukossa erityisesti olutfestivaaleilla, joille se ahkerasti osallistuu.

Juhannuksen tienoilla avattiin, ja siitä mentiinkin sitten melkein suoraan Jyväskylän Olutsatama-festivaaleille. Saatiin heti kolme ensimmäistä tuotettamme sinne esille, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Niina Vesanen.

Idea panimon perustamiseen lähti halusta jatkaa oluen panemisen perinteitä Loimaalla. Vuonna 1927 seudulle perustettiin alkuperäinen Loimaan Panimo, jonka nimi vaihtui viiden toimintavuoden jälkeen Loimaan Oluttehtaaksi. Toiminta Loimaalla kuitenkin lopetettiin vuonna 1970, kun panimo yhdistyi Auran Panimon kanssa.

– Heidän jalanjäljissään päätettiin perustaa tämä panimo Loimaalle elävöittämään paikallista kulttuuria, sanoo Vesanen.

Vanhan Loimaan Panimon puinen olutkori
Muovisen kaljakorin satavuotias esi-isä, johon mahtui aikanaan 25 pulloa olutta. Koriin on painettu myös alkuperäisen Loimaan Panimon puhelinnumero.


Leader-tuki apuna perheyrityksen alkuinvestoinneissa

Vesasella tai hänen perheenjäsenillään ei ollut ennen yrityksen perustamista lainkaan kokemusta oluen panemisesta. Yrityksen alkutaipaleella olutta keittivät vierailevat panimomestarit, jotka myös opettivat Vesasen perheelle oluen valmistamista. Yrityksen pyörittämisen lomassa Niina Vesanen on kuitenkin ehtinyt opiskella alaa.

– Suoritin Lepaan viinitilalla elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon. Valmistuin vuoden vaihteessa alkoholipuolen koulutuksesta, jossa tein oluesta, tislaamisesta ja likööristä näytön, kertoo Vesanen.

Toiminnassa oli aluksi mukana myös kaksi muuta henkilöä, mutta he jäivät pois, ja nyt kyseessä on pelkästään perheyritys. Pääasiassa yrityksessä työskentelevät Vesanen ja hänen poikansa Ari-Veikko. Vesasen mies Keijo häärää yrityksessä lähinnä vapaa-ajalla iltaisin ja viikonloppuisin, ja tradenomiksi opiskeleva tytär puolestaan suunnittelee yrityksen markkinointia ja viestintää.
Loimaan Panimolle myönnettiin toiminnan alkuvaiheessa Jokivarsikumppanit ry:n Leader-tukea noin 4000 euroa. Rahaa haettiin pääasiassa tilojen remontointia ja laitehankintoja varten.

– Oli positiivinen yllätys, että saatiin Leader-tukea toiminnan aloittamiseen. Siitä oli jonkin verran apua laitteiden hankinnassa, kertoo Niina Vesanen.

Loimaan Panimon vanhoja lasipulloja
Panimon myymälätilassa on esillä alkuperäisen Loimaan Panimon vanhoja lasipulloja. Jo lähes sata vuotta vanhat esineet ovat löytyneet pääasiassa kirpputoreilta.


Raaka-aineita paikalliselta tuottajalta

Etenkin toiminnan alkuvaiheessa Loimaan Panimo pyrki panostamaan helposti lähestyttäviin tuotteisiin. Viime aikoina he ovat kuitenkin alkaneet Vesasen mukaan “hifistelemään” ja lisänneet valikoimaansa erikoisiakin tuotteita. Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä vaaleiden pintahiivaoluiden ja lagereiden lisäksi myös tummia oluita, kuten vahva ja aromikas Tyrnä. Se on suodattamaton tumma imperial stout, joka kypsytetään vanhoissa viskitynnyreissä. Panimon hittituotteeksi Vesanen nimeää kuitenkin edelleen Loivan, vaalean pintahiivaoluen.
Vesanen on myös hiljattain päässyt kehittämään ensimmäisen oman reseptinsä: kurkku-lime sourin eli hapanoluen.

– Koe-erä onnistui hyvin ja nyt odotankin, milloin pääsen keittämään siitä ison satsin, intoilee Vesanen.

Oluessa mausteena käytettävät tuoreet kurkut Vesanen sai paikalliselta toimijalta. Vesasen mukaan he ostavat esimerkiksi maltaat aina kotimaiselta toimittajalta ja pyrkivät muutenkin suosimaan tuotteissaan mahdollisimman paljon suomalaisia raaka-aineita. Oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvä mäski taas annetaan eläinten rehuksi lähistöllä sijaitsevalle maatilalle.

Tyrnä-stoutia käymässä vanhoissa viskitynnyreissä. Tynnyreiden lämpötila on pidettävä jatkuvasti noin 15 asteessa.


Arvoina paikallisuus ja laatu

Loimaan Panimon oman myymälän lisäksi tuotteita voi ostaa muun muassa Alkosta, ravintoloista ja seudun ruokakaupoista. Lisäksi panimo valmistaa pieniä eriä oluita asiakkaiden toiveiden mukaisesti erilaisiin juhliin, kuten esimerkiksi häihin ja syntymäpäiväjuhlille. Juhliin voi panimolta vuokrata myös hanalaitteiston, baaritiskin ja jopa koko henkilökunnan.

Vesasen mukaan panimotoiminta vaikuttaa myönteisesti alueen elinvoimaisuuteen ja tuo Loimaata esille positiivisessa valossa.

– Kun käydään tapahtumissa, niin meillä on aina esillä iso logo, jossa lukee Loimaan Panimo. Sitä kautta tehdään Loimaata tunnetuksi, kertoo Vesanen.

Myös oluiden nimeämisessä hän käyttää inspiraationa paikallista murretta. Tyrnä esimerkiksi tarkoittaa Loimaan murteella vahvaa tai tukevaa.

Eräs Loimaan panimon arvoista on paikallisuuden lisäksi halu olla muokkaamassa suomalaista alkoholikulttuuria uuteen suuntaan. Se tarkoittaa Vesasen mukaan käytännössä sitä, että juodaan hyviä tuotteita maut edellä.

– Voitaisiin hakea inspiraatiota esimerkiksi viinikulttuurista. Eli ei se määrä, vaan laatu, nauraa Vesanen.

Tulevaisuuteen Loimaan Panimo panostaa lähinnä uusimalla tuotevalikoimaansa. Pian he oluiden lisäksi alkavat valmistaa myös juomasekoituksia eli hiilihapotettuja mehusta ja alkoholista valmistettuja juomia. Ensimmäinen tuote, marjamehua sisältävä long drink Kraakku, on jo saatu pullotettua.

Loimaan Panimon tuote Voima-IPA
Voima-IPA on ollut yrityksen valikoimissa alusta saakka.



Nina Maunuaho

Onneksi on ohra! -reseptikilpailun finalistit on valittu

Reseptikilpailun finaaliin päässeet ruoat.

 

Onneksi on ohra! -reseptikilpailu on edennyt finaalivaiheeseen. Logomossa parhaan ohrareseptin tittelistä kisaavat 14. huhtikuuta ohrablinit, ohralasagne, ohra-brownie, ohra-kebab-kasviswokki, grahamlihapiirakka lampaanliha- ja ohratäytteellä sekä Ohra a la Finland nimeä kantava ohrapuurosta ja mustikoista tehty jälkiruoka. 

Tammikuussa käynnistyneeseen Onneksi on ohra! -reseptikilpailuun lähetettiin määräajassa yhteensä 42 reseptiä. Reseptejä tuli laajasti joka puolelta Suomea, ja Perinnepadasta tunnettu Päivi Lehtonen valitsi niistä semifinaaliin 20 parasta. 

Semifinaali järjestettiin Loimaalla Novidan keittiössä keskiviikkona 3. maaliskuuta. Päivi Lehtosen kokkaamia kilpailuruokia tuomaroivat Foody Allenia edustavat Aki Wahlman ja Teresa Välimäki sekä  Novidassa työskentelevä ravintola-alan opettaja Lasse Alisaari. 

Semifinaalissa oli mukana jälkiruokia, suolaisia leivonnaisia, pataruokia, salaatteja ja monipuolisesti kaikkea, mitä ohrasta keksiä saattaa. 

Finaali huhtikuussa Logomossa

Tuomaristo valitsi maistamiensa annosten joukosta finaaliin sellaisia ruokia, joissa ohraa oltiin käytetty paljon ja kekseliäästi. Ajatus on nostaa esiin sellaisia ruokia, jotka voivat avata ohralle väylää uusiin keittiöihin.

Finaali käydään Turun Logomossa 14. huhtikuuta Foody Allenin siipien suojassa. Silloin kuutta finaaliin päässyttä ruokaa pääsee kokkaamaan Young Chef -nuorisokokkijoukkue, joka koostuu koulutetuista ja kunnianhimoisista nuorista kokeista. 

Maukasta lähiruokaa

Semifinaalin tuomaristo kokoontui Novidan Loimaan toimipisteelle arvioimaan reseptejä. Kuvassa vasemmalta Lasse Alisaari, Aki Wahlman ja Teresa Välimäki.

Onneksi on ohra! -kampanjan takana on Laitilan Kulttuurin Tuki ry, jonka ideana on ollut nostaa erilaisten tempausten avulla kotimaisen ohran arvostusta. Ohraa on viljelty Laitilassa jo pronssi- ja rautakauden vaihteessa. Ennen reseptikilpailua sama joukko kampanjoi esimerkiksi ohrasta keitetyn joulupuuron puolesta. 

Tuomaristoon kuuluva Aki Wahlman on kotoisin Laitilasta ja lähti mielellään mukaan puhumaan ohran puolesta. 

– Ohra on tosi maukasta lähiruokaa, joka sopii moneen tarkoitukseen, hän tiivistää.

Niin ikään tuomaristossa mukana oleva Teresa Välimäki on nyt myös innostunut ohrasta, vaikka lapsena vihasikin koulun ohrapuuroa.  

– En tiedä, onko muutos tapahtunut minussa vai ohran valmistamisen tavoissa, mutta nyt se on ihan minun makuuni. Ja onhan se hassua, että riisiä lennätetään tänne tuhansien kilometrien päästä valtavia määriä, vaikka kotimaista ohraa voi käyttää monissa resepteissä riisin tavoin, hän toteaa.  

– Ohrassa viehättää myös ravintorikkaus ja kuitupitoisuus. Lähes kaikki suomalaiset saavat ruuasta nykyisin liian vähän kuituja, Välimäki lisää. 

Semifinaaliin asti reseptikilpailun toteutuksesta vastasi Maaseutuohjelman rahoittama ja Turun yliopiston Brahea-keskuksen koordinoima Kuluttajat ruokatalouden keskiössä -hanke, jonka väki on myös innoissaan ohrasta. Perinteisistä kotimaisista viljoista kaura on noussut viime vuosina uuteen suosioon, ja nyt ohralle halutaan tehdä samanlainen brändäys. Toinen hanke, joka on ollut mukana mahdollistamassa kilpailua on Vastuullista proteiinia pöytään -hanke, jota toteuttavat yhteistyössä Pohjois-Karjalan Pro Agria ja Turun yliopiston Brahea-keskus.

 

FINALISTIT JA TUOMARISTON KOMMENTIT

 

Ohrablinit

Ohrablinit.

Hauska idea! Blinien happamuus säilyi, vaikka reseptiin vaihdettiin ohra. Resepti oli yksinkertainen ja toimiva. Erityisesti miellytti se, että taikina valmistui parissa tunnissa, eikä sitä tarvinnut seisottaa yön yli. 

Ohra-brownie

Ohra-brownie.

Kiva rakenne, sopivan kostea! Tumma suklaa pelitti hyvin ohran vahvan maun kanssa. Resepti oli todella yksinkertainen ja idea oli hyvä. Helppo ja nopea jälkiruoka!

Ohralasagne

Ohralasagne.

Helppo, hyvä ja maukas arjen ratkaisu! Kiva idea korvata vehnäinen pasta kotimaisella ohralla. 

Ohra a la Finland

Ohra a la Finland.

Mustikkaohrakermaherkku! Kermaan sekoitettu puuro vie muistoissa appelsiiniriisin äärelle. Tämä on hyvä suomalainen versio siitä. Klassiset maut, rehellinen ja aito!

Grahamlihapiirakka lampaanliha- ja ohratäytteellä

Grahamlihapiirakka.

Kotimaisen lampaan ja kotimaisen ohran yhdistelmä täytteessä on hieno oivallus. Taikina on kivan rapsakka, eikä liian rasvainen. 

Ohra-kebab-kasviswokki

Ohra-kebab-kasviswokki.

Tämä puhuttelee nuorisoa! Wokki ja kebab ovat nyt pinnalla ja ohra toimii reseptissä hyvin yllättävänä elementtinä. Helppo ja hyvä arkiruoka.

Torstaina vietetään Piknik Loimaan taivaan alla – Sarkamuseon pihalla!

Pupuhahmoksi pukeutunut henkilö.

 

Torstaina 13. elokuuta klo 17 Suomen maatalousmuseo Sarka muuttuu iloiseksi piknikpaikaksi. Loimaan taivaan alla saadaan nauttia joko omista eväistä tai museosta tilatusta piknikistä sekä monenlaisesta ohjelmasta.

Klo 17 tilaisuuden aloittaa Pampula Pupun musiikkiteatteriesitys koko perheelle! Tanssia, laulua ja näytelmällisyyttä sisältävä noin 20 minuutin mittainen esitys pohjautuu Sarka-museon Hyvän sään aikana ‐näyttelyyn. Esityksestä vastaavat Meri-Kerttu Mutala ja Sanna Lehti.

Klo 18 ja 19 duo Anna Toukola ja Sanna Lehti tarjoilevat kevyttä kesämusiikkia noin puoli tuntia kerrallaan. Anna ja Sanna ovat monia ihastuttaneita musiikin ja esiintymisen moniottelijoita, joten luvassa on monipuolista ja taidokasta musisointia.

Tapahtuma on kaikille avoin eikä siihen tarvitse ilmoittatua ennakkoon. Museon näyttelyt ovat avoinna piknikiltana klo 20 asti. Konenäyttelyyn on vapaa pääsy, muihin näyttelyin pääsee alennettuun 4 euron hintaan.

Piknik Loimaan taivaan alla -tapahtuma on osa Illallinen Suomen taivaan alla ‐tapahtumia, jotka ovat vuodesta 2013 lähtien houkutelleet ihmisiä syömään ulkosalle yhteisten ruokapöytien ääreen.

 

Kuvassa klo 17 esiintyvä Pampula Pupu.

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

Kaksi henkilöä istuu urheilukatsomossa.

 

Loimaalla Kertunmäen kesäteatterissa tehtiin Leader-tuella uusi katettu katsomo 320 hengelle. 40-vuotisjuhliaan viettävässä teatterissa ollaan totuttu tekemään talkoita ja yhteistyötä.

Loimaan Seudun Teatteriyhdistys ry rakennutti Kertunmäen kesäteatterille uuden katetun ja nousevan katsomon kesällä 2019. Nyt yleisö saa nauttia teatterista suojassa mahdolliselta sateelta tai paisteelta. Samalla saatiin parannettua teatterin valaistusta ja ääniä, sillä katsomosta löytyy miksauskoppi ja telineet valoille. 

– Täällä oli ennen sellaiset pitkät penkit, joissa ei ollut selkänojia. Monet katsojista ovat jo iäkkäitä, joten uudet penkit tulivat tarpeeseen. Nyt katsomoon on myös helpompi kulkea. Ennen maa oli täynnä juuria, eikä kaiteita ollut, kertoo katsomoprojektista vastannut Sari Äikää-Torkkeli, joka toimii myös ohjaajana teatterissa. 

Selkänojalliset irtotuolit kerätään talveksi pois, mutta katsomossa pystyy istumaan mukavasti myös ilman niitä.

Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit myönsi katsomoprojektille Leader-tukea. Katsomon rakensi Raleka Oy ja lisäksi hankkeeseen saatiin mukaan iso joukko talkoolaisia, jotka purkivat vanhan katsomon, osallistuivat uuden katsomon maalaamiseen, numeroivat tuolit ja tekivät maisemointitöitä. 

Uuden katsomon katos, kaiteet ja selkänojalliset penkit ovat olleet bussiretkiä järjestävien tahojen mieleen. Uudella katsomolla on parannettu teatterin saavutettavuutta ja sitä kautta saatu lisäpotkua lipunmyyntiin.

Mahdollisuuksia muillekin toimijoille

Urheiluseura Loimaan Jankko on toiminut Kertunmäellä jo vuosikymmeniä ja rakennuttanut Kertunmäen hiihtomajan. 40 vuotta sitten heräsi ajatus kesäteatterista ja niin alkoi urheilijoiden ja teatteriväen yhteiselo Kertunmäellä. 

– Katsomo voisi nyt palvella myös Jankkoa. Esimerkiksi hiihtokisat voidaan järjestää niin, että lähtö tai maali sijoitetaan katsomon eteen, toteaa teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. 

Yhteistyötä on tehty muun muassa päiväkodin ja eri kulttuuritoimijoiden kanssa. Myös koulu, kyläyhdistys ja seurakunta mainitaan hankehakemuksessa mahdollisina käyttäjinä. 

–  Toivomme tietysti, että mahdollisimman moni hyötyisi tästä. Pääsymaksuttomiin tapahtumiin annamme katsomon maksutta käyttöön. Jos taas tapahtumalla on pääsymaksu, mekin otamme pienen maksun katsomosta, kertoo Sari Äikää-Torkkeli.

Teatterilla on tiivis yhteistyö myös Loimaan työväenopiston kanssa, jossa teatterin harjoituskausi vuosittain aloitetaan. Teatteriyhdistys pyörittää Kertunmäen kesäteatterin lisäksi Loimaan teatteria. Teatterin harrastajia on toista sataa ja toiminta on aktiivista ympäri vuoden. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi kesällä 2020 teatteriyleisölle esiteltiin menneiden vuosien asuja. Vasemmalla Peppi Pitkätossun ja keskellä Heta Niskavuoren asut. Oikealla Kruununpuistosta tuttu asu.

40 vuotta kesäteatteria

Kesällä 2020 Kertunmäellä vietettiin 40-vuotisjuhlia. Juhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna. Antti Metsolaa näytellyt Markku Sihvonen on ollut teatterin toiminnassa mukana ensimmäisestä kesästä asti ja moni muukin jo useita vuosia. Silti myös uusia tekijöitä on saatu houkuteltua mukaan joka kesä.

Kertunmäen ensimmäinen näytelmä oli Pikku Pietarin piha, joka esitettiin uudelleen 25-vuotisjuhlien yhteydessä.

– Vanhat kertunmäkeläiset muistelevat usein Niskavuoria ja Putkinotkoa. Uudemmasta tuotannosta mieleen ovat jääneet erityisesti Tankki Täyteen -näytelmät vuosina 2012 ja 2013. Ne saivat sellaisen suosion, että täällä saattoi olla samana iltana yli 400 katsojaa, muistelee Äikää-Torkkeli.

– Pari kertaa olemme esittäneet Astrid Lindgrenin tekstejä, mutta muuten näytelmät ovat olleet pääosin kotimaista draamaa. Siitäkin Kertunmäki on tunnettu, että näyttämöllä on vieraillut muun muassa hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja, hän jatkaa. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi oli tarkoitus pystyttää näyttely menneistä vuosista, mutta se jäi koronan vuoksi tekemättä. Myös väliaikakahvit juotiin tänä kesänä ulkona. Juhlavuodesta muistutti kuitenkin muutamat vanhojen näytelmien esiintymisasut, joita oli nostettu Metsoloita katsomaan tulleen yleisön nähtäville. 

Juhlanäytelmäksi valittu Metsolat on ollut harkinnassa aiemminkin. Sen on sovittanut näyttämölle Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli 90-luvulla mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta.

– Olemme esittäneet muitakin hänen teoksiaan, joten meillä oli matala kynnys kysyä Metsoloita juhlavuoden näytelmäksi. Lindén ja alkuperäistekstin käsikirjoittaja Carl Mesterton tulivat molemmat myös ensi-iltaan, kertoo ohjaaja. 

Metsolat sai myös näyttelijät innostumaan. Tulijoita olisi ollut enemmän kuin rooleja oli tarjolla – ja esimerkiksi Kari Kaukovaaraa näytellyt Matti Salminen ajoi näytöksiin Koskelta asti, koska on Metsoloiden kova fani. 

Yhteensä produktiossa oli 17 näyttelijää, ohjaaja, puvustaja, ääniteknikko sekä kahvion talkoolaiset ja kesätyöntekijät. Ennakkovarausten perusteella näytti siltä, että tulossa on kaikkien aikojen kesä, mutta koronan vuoksi moni asia muuttui. Katsomosta pystyttiin täyttämään vain puolet, jotta tarvittavat turvavälit pystyttiin pitämään ja niin moni jäi ilman lippua. 

40-vuotisjuhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna.

 

Kertunmäen kesäteatterin katsomon peruskorjaus ja kattaminen

Leader-tuki: 56 708 euroa

Korvaus talkootunneista: 7 245 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 49 463 euroa

Kokonaiskustannus: 113 416 euroa

 

Teatteriarvio: Kertunmäen Kesäteatterin Metsolat lunastaa suuret odotukset

Kohtaus teatterinäytelmästä.

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Katriina Reijonen

 

Kertunmäen kesäteatteri: Metsolat – Urjanlinna Alkuperäisteksti: Carl Mesterton, Curt Ulfstedt  Dramatisointi: Miisa Lindén  Ohjaus: Sari Äikää-Torkkeli  Puvustus: Hanna-Maria Suonpää  Lavastussuunnittelu: Jani Hägg, Sari Äikää-Torkkeli Alkuperäismusiikki: Juha Tikka, Esa Kaartamo  Äänitekniikka: Onni Eskola

Loimaalla Kertunmäen Kesäteatterissa vietetään 40-vuotisjuhlaa Metsoloiden parissa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Metsoloiden jokainen jakso sai televisiossa miljoona katsojaa. Metsolan Annikista ja Antista sekä heidän viidestä lapsestaan ja kaikista lapsenlapsistaan tuli suomalaisille kuin omia sukulaisia. Sen vuoksi Kertunmäen Kesäteatterilla on suuret saappaat täytettävänään. Toisaalta yleisön sydämet on helppo sulattaa valmiiksi rakastettavilla hahmoilla. Heti kun tunnusmusiikki ensimmäisen kerran soi, sydämessä vähän jo läikähtää.

Näytelmäversion on sovittanut Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli aikanaan mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta. Adaptaatio on sikäli onnistunut, että kokonaisuus on saatu tiivistettyä kahteen tuntiin rajaamalla fokus Erkki Metsolaan, hänen veriviholliseensa Kari Kaukovaaraan ja kiistan kohteena olevaan Urjan mäkeen, jonka Erkki perii isoäidiltään. Erkin lisäksi Metsolan sisaruksista ovat mukana lääkäriksi opiskeleva Eeva ja kosmetologi Jaana. Veljet Risto ja Heikki on jätetty näytelmästä pois, vaikka puheissa ovatkin mukana. Riston tytär Liisa on kuitenkin kirjoitettu näytelmään. Kokonaisuus on toimiva ja hyvin ohjattu. Vaikka osa hahmoista jääkin ohuiksi, se ei haittaa, sillä hahmojen tarina on suurimmalle osalle katsojista kuitenkin jo tuttu. Kaikkia on ilo nähdä edes lyhyesti.

Kari Kaukovaara (Matti Salminen) ja Erkki Metsola (Jani Hägg).

Draaman protagonistia eli Erkki Metsolaa näyttelee teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. Antagonistin eli Kari Kaukovaaran roolin on saanut naapurikylän Matti Salminen. Kumpikin onnistuu rooleissaan loistavasti. Kummallakin on näyttämölle täydellinen tunnistettava ääni ja taito näytellä sekä pienin ilmein että koko kehon voimin. Salmisen roolityö kirvoittaa parhaat naurut ja Hägg taas onnistuu vakuuttamaan hahmonsa kasvutarinalla. Viinaan menevästä ja äidin helmoissa pyörivästä peräkammarin pojasta kasvaa sisukas yrittäjä, joka oppii pelaamaan Kaukovaaran säännöillä.

Niin ikään Antti Metsolaa näyttelevä Markku Sihvonen ja Annikki Metsolaa näyttelevä Pirkko Alhonen onnistuvat rooleissaan erinomaisesti: uskottavasti, hellyyttävästi ja toinen toistaan täydentäen. Teatterisovituksen kannalta tärkeäksi hahmoksi nousee myös opettaja Ronkainen, joka esittelee yleisölle näytelmän henkilöitä aina heitä kohdatessaan.

Hoikan kyläkapakan pubiruusut luovat näytelmään kesäteatteritunnelmaa.

Lavastus ja puvustus toimivat hyvin. Kun näytelmässä päästään viettämään Eevan häitä, tuntuu katsomossa kuin olisi saanut hypätä ajassa autenttisiin 90-luvun hääjuhliin – niin hyvin puvustus on onnistunut. Sivuhypyt Tampereellekin on onnistuttu lavastamaan näppärästi. Loimaalaisen Kertunmäen metsät muuttuvat leikiten Leppävaaraksi ja kainuulainen maalaisidylli sopii muutenkin kesäteatteriin kuin nyrkki silmään. Jopa Erkki Metsolan kaivinkone on tuotu näyttämölle. Vain Annikin lehmät jäivät puuttumaan!

Jaana ja Jaakko Järvenheimo (Leena Mahlamäki ja Jarmo Suokas) suunnittelemassa tulevaisuuttaan Leppävaaran rantatonteilla.

Metsoloiden uutta suosiota selittänee se, että tv-sarja tuli koronan puhjettua taas uudelleen katsottavaksi Yle Areenaan. Yritteliäs ja lannistumaton Metsolan suku on varmasti tuonut lohtua ja iloa monen perheen poikkeukselliseen kevääseen. Ja sama vaikutus on teatteriesityksellä. Katsomosta saa poistua hyvällä mielellä ja hyvin nauraneena. 

Korona-aika näkyi myös näytelmässä: Kättelyt, halaukset, tanssi ja muut kosketukset toteutettiin turvavälit huomioiden, mikä toi näytelmään yhden tason lisää. Tässä versiossa ei niinkään nostettu esiin 90-luvun lamaa. Sen tilalla matalia nuotteja soitti kosketuksen puutteella alleviivattu musertava yksinäisyys. 

Sanna Lehti (vas.) teki Eeva Metsolasta omanlaisen tulkintansa. Sen sijaan Matilda Mahlamäki näytteli Liisan roolin aivan kuin Anna-Leena Härkönen aikoinaan.

Kaikki Kertunmäen näytökset myytiin loppuun nopeasti ja myös tämän viikon kolme lisänäytöstä ovat jo täynnä. Uusi Leader-tuella tehty 320 hengen katettu katsomo on ollut koko näytöskauden ajan koronan vuoksi vain puolillaan, jotta tarvittavat turvavälit on pystytty takaamaan. Kertunmäki ansaitsee ison kiitoksen siitä, että lähti esittämään kesäteatteria tällaisissa poikkeusoloissa kaikki turvallisuusseikat huomioiden niin näytöksessä kuin väliajallakin. Tämän kappaleen olisi varmasti halunnut nähdä vielä moni.