Teatteriarvio: Puhtaat valkeat lakanat vie 60-luvun tunnelmiin Loimaalla

Raikkaan perheen tyttäret viikkaavat yhdessä valkoista lakanaa kotiapulaisen ohjeiden mukaan.

 

  • Kertunmäen kesäteatteri: Puhtaat valkeat lakanat
  • Esityskausi: 2.–16.7.2021
  • Käsikirjoitus: Raija Oranen ja Outi Keskevaari
  • Ohjaus: Sari Äikää-Torkkeli
  • Puvustus: Hanna-Maria Suonpää
  • Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu: Kirsi Toivanen ja Netta Leppämäki
  • Lavastus: Jani Hägg, Sari Äikää-Torkkeli, Arto Koliseva ja työryhmä
  • Musiikin sävellys ja toteutus: Merikerttu Mutala

Loimaalla Kertunmäen kesäteatterissa luotetaan tänäkin vuonna TV:stä tuttuun tarinaan, kun lavan valtaa Puhtaat valkeat lakanat. 60-luvulle sijoittuvaa draamasarjaa seurattiin suomalaisissa kodeissa 90-luvulla, ja viime vuosina Raikkaan perhe on viihdyttänyt ihmisiä kesäteattereiden näyttämöillä. 

Näytelmäsovitus nivoo yhteen tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden tapahtumat Raikkaan perheen ihmissuhteisiin ja yritykseen keskittyen. Tarinan keskiössä ovat Ensio ja Maire Raikas sekä heidän lapsensa Katariina, Irene ja Heikki sekä tietysti vävyehdokkaat. Pukutehtaan puolella pähkäillään, miten idän vienti saadaan nousuun ja pitääkö miesten housuvalikoimiin ottaa kansan kaipaamaa teryleeniä. 

Raikas Oy:n pukutehtaan ja Mairen muotiliikkeen kautta näytelmässä pääsee loistamaan ennen kaikkea puvustaja Hanna-Maria Suonpää. Hahmojen asut ovat toinen toistaan upeampia ja onnistuneen puvustuksen ansioista katsojat pääsevät kunnon aikamatkalle suurten kuosien ja kirkkaiden värien 60-luvulle. Erityisesti Raikkaan perheen naisten päällä saadaan ihailla minihameita, A-linjaisia mekkoja, muhkeita kampauksia ja hiuspantoja. Vuosien kulumista pystyy seuraamaan näppärästi tyttöjen lahkeista, sillä näytelmän kuluessa 60-luvun alun caprit vaihtuivat vuosikymmenen loppua kohden hippimuotia mukaileviin leveisiin lahkeisiin. 

Katariina Raikasta näyttelevä Netta Leppämäki on kuin kuvan kaunis Audrey Hepburn. Nuorempaa ja luonteikkaampaa siskoa Ireneä näyttelevä Aino Lehtonen taas säväyttää ylioppilasjuhlissaan paljain jaloin ja hiukset hulmuten. Kumpikin vakuuttaa yleisönsä näyttelijän taidoillaan. On ilo nähdä, että konkariharrastajien keskuudessa kasvaa yhtä taitava uusi sukupolvi. 

Näyttelijöillä käsissään 60-luvun muotivaatteita.
Raikkaan perheen naiset ja Katariinan sulhanen Eero Kurppa ihastelemassa uutta mallistoa. Kuvassa vasemmalta Maire Raikas (Stina Saraste), Eero Kurppa (Lari Lauanne), Katariina Raikas (Netta Leppämäki) ja Irene Raikas (Aino Lehtonen).

Raikkaan perheen isää näyttelee itse oikeutetusti Loimaan seudun teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg, jonka lavakarisma on vertaansa vailla. Mieleenpainuvaa työskentelyä nähdään myös Raikkaan perheen kotiapulaista Sylviä näyttelevältä Leena Mahlamäeltä ja Sylviä vikittelevän tehtaan tuotantojohtajan Nuutisen näyttelijältä Kari Vuoriselta. 

60-luvun tunnelma jatkuu lavastuksessa ja tietysti näytelmän tapahtumissa, joita leimaavat muun muassa Kekkonen, ammattiyhdistysten nousu ja ystävystymisyritykset Neuvostoliiton kanssa. Parhaat naurut taitaa kirvoittaa tehtaan miesporukan kekseliäästi toteutettu junamatka Neuvostoliittoon – ja erityisesti sieltä paluu. Humalaisten miesten näytteleminen tuntuu tulevan Kertunmäellä kuin selkärangasta. 

Humalaiset miehen nousevat junasta Raikas Oy:n salkkujen kera.
Tehtaan johtoporras palaa Neuvostoliiton reissulta kunnon humalassa.

Koko työryhmä on ansainnut kunnon kiitokset. Koronan vuoksi suurin osa harjoituksista on pidetty verkon välityksellä ja vasta viime metreillä näyttelijät pääsivät tapaamaan toisensa. Hankalista harjoitusolosuhteista huolimatta kokonaisuus on toimiva, ehyt ja viihdyttävä. Ja voi, miten ihanaa on karanteenien ja sosiaalisten kontaktien välttelyn jälkeen päästä teatteriin! Leader-rahoituksella katetussa katsomossa yleisö on sijoitettu niin, että turvavälit säilyvät, mutta tunnelma tiivistyy. 

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Pablo Morilla Hamberg

 

LUE MYÖS:

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla