Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

Lapsia tutkimassa merestä löytyneitä löydöksiä.

 

Veneily on suosittu koko perheen harrastus, mutta erityisesti ulkosaaristossa on ollut yllättävän vähän lapsille suunnattua ohjelmaa. Leader I samma båtin tuella ja saaristossa toimivien yhdistysten tietotaidolla lähdettiin hakemaan ratkaisua tähän ongelmaan ja homma tuli hoidettua tyylillä kotiin!

Oletko jo törmännyt Kalakamujen tutkijapassiin? Se on lapsille suunniteltu passi, jonka kanssa voi lähteä kiertämään Kemiönsaaren ja Paraisten saaristoa tutustuen samalla tarkemmin Itämereen. Passiin kirjattavia tehtäviä voi suorittaa Örössä, Iniössä, Houtskarissa, Korpoströmissä, Pensarissa, Brännskärissä, Stenskärissä, Gullkronassa, Nötössä, Bodössä, Jurmossa, Trunsössä, Tunhamnissa, Vänössä ja Högsårassa. Kun vanhemmat navigoivat, lapset voivat keskittyä bongaamaan vaikka merikotkia. Joka saarella on lisäksi omat tehtävät, jotka suoritettuaan saa passiinsa leiman. 

Tehtävien parissa lapset oppivat paitsi ympäristökysymyksiä myös saariston kulttuurihistoriaa.

– Yhdellä saarella opitaan, miksi mereen ei saa pissata; toisella taas katsotaan karttaa ja lasketaan, kuinka monen saaren nimessä on jossain muodossa hevonen. Saaristossa on ollut asutusta jo kauan, ja ihmisten mukana saariin on tullut myös hevosia. Tehtävien kautta lapset oppivat toivottavasti arvostamaan ja suojelemaan sekä Itämerta että saaristokulttuuria, kertoo hankkeessa mukana ollut yhdistysaktiivi Pia Prost. 

Kalakamujen passeja saa muun muassa Paraisten ja Kemiönsaaren matkailuinfoista, saarista ja Saaristokeskus Korpoströmistä. Kaikkiin kohteisiin pääsee myös lautalla, joten omaa venettä ei ole pakko olla, jos haluaa lähteä tutkimusmatkalle. 

Kalakamujen tutkijapassin tehtävät löytyvät saarista tällaisista kylteistä.

Korpoström on lasten suosiossa

Yksi parhaista lapsiperheiden kohteista saaristossa on Korpoström. Uimisen ja luonnossa liikkumisen lisäksi siellä pääsee hyppäämään saaristotutkijan saappaisiin Saaristokeskuksen katon alla olevassa Junnulabrassa. 

Viidettä kesää toimivassa Junnulabrassa on tietyt kestosuosikit, mutta aina myös vuosittain vaihtuvia tehtäviä. Yksi ikisuosikki on Saaristokeskuksen pihalla oleva Åbo Akademin tutkijoiden akvaario, johon Junnulabran kävijät ovat saaneet laittaa merestä haaviinsa tarttuneita löytöjä. 

Lapsia työn touhussa. Kuva: Erika Silventoinen.

– Tänä kesänä akvaariossa seurattiin suurella mielenkiinnolla hietatokkoja. Yksi rakensi akvaarioon jopa pesän, mutta perhettä hän ei koskaan saanut. Lisäksi akvaarioon saatiin kymmenpiikkejä ja liejutaskurapuja. Leväkatkarapuja osuu täällä lähes jokaiseen haaviin, kertoo Junnulabrasta vastaava Erika Silventoinen.

Lisäksi pikkututkijat ovat päässeet seuraamaan esimerkiksi meriveden laatua ja levätilannetta.

Junnulabran toiminnasta vastaa Erika Silventoinen, jonka mukaan lapset ovat aina hyvin ylpeitä tekemistään löydöistä. Tämän kesän harvinaisin löytö on ollut vesiskorpioni. Yleisimpiä taas ovat sinisimpukat, leväkatkaravut, sudenkorennon toukat ja meduusat.

Kalat tutuksi näyttelyn parissa

Saaristokeskuksen näyttelyissä huomioidaan aina lapset. Vuosina 2020–2021 esillä olevan näyttelyn nimi on Piscatus – Kala ja ihminen. Näyttelyssä kerrotaan tarinoita vedenalaisesta maailmasta ja rannoilta. Tiesitkö esimerkiksi sen, että ihmiset käyttivät kaloja ja äyriäisiä ravinnokseen jo 500 000 vuotta sitten? Näyttelystä saa hyvän käsityksen myös ammattikalastuksesta ja sen vaikutuksista meren tilaan. 

– Tämän näyttelyn suosikki on viiden minuutin mittainen video nimeltä Kalan aistit. Se on hurmannut kaikenikäiset katsojat, kertoo Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kalan aistit on Leader-hankkeessa tuotettu video. Kuvassa Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kolmella kielellä pyörivässä videossa kerrotaan esimerkiksi se, että kaloilla on näkö-, kuulo-, tunto-, maku-, haju- ja tasapainoaisti. Jotkut kalat näkevät värit jopa paremmin kuin ihminen. Kalat voivat nähdä myös ultravioletin valon, jota ihmissilmä ei havaitse. Toisaalta kalat näkevät vain noin metrin päähän eivätkä kalan silmät ei kykene säätelemään sisään tulevaa valoa. Siksi kala sokaistuu, jos sen nostaa vedestä.

Kalojen korvat ovat pään sisällä. Ne kuulevat paremmin matalia kuin korkeita ääniä. Osa kaloista pyydystää ruokansa hajuaistin avulla. Ne haistavat myös vaaran, esimerkiksi öljyn ja jopa kalastajan käsistä tulevan hien hajun. Kylkiviivojen avulla kala tuntee veden värähtelyn. Kala tuntee myös kipua ja kosketuksen. 

Latinan kielinen sanonta “viinissä on totuus” ja muokattu kaloista kertovassa näyttelyssä muotoon “kalassa on totuus”. Näyttelyssä selviää myös se, miksi sööttiä hyljettä vihataan kalastajien parissa.

Saaristokeskus Korpoströmissä on näyttelytilan ja Junnulabran lisäksi ravintola, hotelli, vierasvenesatama ja kauppa. 

– Ihmiset kiittävät aina sitä, että meillä on hauskaa ja opettavaa tekemistä lapsille. Yöt ovat rauhallisia ja siksi lapsiperheet yöpyvätkin täällä mielellään, kertoo Franzén. 

Saaristokeskus Korpoströmin pääomistaja on Turunmaan saaristosäätiö. Muita omistajia ovat Metsähallitus, Åbo Akademi ja Paraisten kaupunki.

Yksi päämäärä – monta hanketta

Lapsiperheiden aktiviteettien eteen ollaan tehty viime vuosien aikana useampi Leader-hanke. Kalakamujen tutkijapassi tehtävineen on luotu Leader-hankkeen puitteissa, samoin Junnulabra, joka nykyisin pyörii jo muulla rahoituksella. Saaristokeskuksen näyttelyssä olevat videot on niin ikään tuotettu Leader-tuella. 

Hankkeissa on ollut mukana useita eri toimijoita saaristosta. 

– Kahdeksan vuotta sitten Saaristomeren Biosfäärialue järjesti ideointipäivän saariston yhdistyksille. Lopulta FÖSS (Finlands Öar rf – Suomen saaret ry) otti vetovastuun tutkimusmatkan ja Junnulabran kehittämisestä. Ensimmäinen hanke oli nimeltään Meidän Saaristomeri ja toinen hanke oli Tutkimusmatka Saaristoon, Pia Prost taustoittaa. 

FÖSS:in ja biosfäärialueen yhdistysaktiivi Pia Prost: “Näitä hankkeita on ollut kiva tehdä, kun yhteistyössä on ollut niin monta eri ihmistä!”

Itämeri kuntoon askel kerrallaan! Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

Merimaisema.

 

Jurmon saari on koko Suomen halki kulkevan Salpausselän viimeinen maanpäällinen jatke, lähes puuton moreeninummi, satujen ja merirosvotarinoiden saari. Siksi se on ollut pitkään veneilijöiden suosiossa. Viime kesänä hankittu vessajätteiden imutyhjennyslaite vaikuttaa osaltaan siihen, että Saaristomeren kansallispuiston helmi säilyy paremmassa kunnossa myös tuleville sukupolville. 

Maaseuturahaston tuella hankittu kiinteä imutyhjennyslaite Jurmon vierasvenesatamassa on keventänyt Itämeren ravinnekuormaa jo kahden kesän ajan. Laitteen huoltotöistä ja tyhjennyksestä vastaa Pidä Saaristo Siistinä ry omalla huoltoaluksellaan M/S Roopella.

– Laite otettiin käyttöön keväällä 2019. Ensimmäisenä kesänä sillä kerättiin yhdeksän kuutiota käymäläjätettä. Meidän kelluvat imutyhjennysasemat keräävät kesässä keskimäärin kuusi kuutiota, joten yllätyimme Jurmon määrästä positiivisesti. Jos se yhdeksän kuutiota lietettä olisi päätynyt mereen, se olisi antanut kasvualustan 4,5 tuhannelle kilolle levää, kertoo projektipäällikkö Hanna Haaksi. 

Mutta olisiko liete tosiaan voinut päätyä mereen?

– Vessajätteiden päästäminen mereen kiellettiin jo vuonna 2005. Silti tekemämme selvityksen mukaan veneilijöistä 5 % päästää jätteitään mereen usein ja 40 % silloin tällöin. Syy tähän on veneilijöiden vastausten perusteella se, että imutyhjennysasema on ollut epäkunnossa tai sellaista ei ole löytynyt, Haaksi vastaa.  

Näyttää siis siltä, että veneilijät haluavat toimia oikein, mutta infrassa olevien puutteiden vuoksi hätä ei aina lue lakia. 

– Esimerkiksi purjeveneen vauhti on sen verran hidas, että jos imutyhjennysasema on epäkunnossa, seuraavalle asemalle voi olla niin pitkä matka, että veneen vessa tulee väistämättä täyteen, Haaksi selittää. 

Keskimääräinen koko veneessä olevalle septitankille on noin 40 litraa. Tämä täyttyy noin kahdessa päivässä, kun neljä henkilöä käyttää veneen vessaa. Silti jätösten päästäminen mereen on ehdottomasti kielletty.

– Veneiden vessoissa käytetään niin vähän huuhteluvettä, että se tavara on todella sitä itseään ja siksi erityisen vaarallista päätyessään mereen, Haaksi muistuttaa. 

Jurmossa pysähtyy veneilykauden aikana yli 2000 venettä ja siksi sinne on toivottu imutyhjennyslaitetta jo pitkään. Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry.

Tänä vuonna kerätään ennätysmäärä käymäläjätettä 

Jos vierasvenesatamassa on 50 venepaikkaa, siellä täytyy olla myös imutyhjennysasema. Pidä Saaristo Siistinä on myös kantanut kortensa kekoon: Yhdistyksen hallussa on ympäri Suomen 30 kelluvaa imutyhjennysasemaa, joiden ylläpidosta ja huollosta se vastaa. 

Kuluvana kesänä lietettä on kerätty ennätysmäärät jokaisella asemalla, eikä veneilykausi suinkaan ole vielä edes ohi. 

– Ihmiset ovat liikkuneet veneillä tänä kesänä aiempaa enemmän. Ja toisaalta veneilijät ovat yhä tietoisempia jätösten aiheuttamista ongelmista meressä, Haaksi selittää lukuja. 

Veneilijöiden käymäläjätteet aiheuttavat Itämerelle kuormitusta erityisesti satamien läheisyydessä. Virtsa sisältää ravinteita, esimerkiksi typpeä ja fosforia, jotka ovat kasveille suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Uloste sisältää vähemmän ravinteita, mutta sen mukana taas leviää bakteereita. 

Jurmon satamassa vierailee kauden aikana yli 2 000 venettä, joten tarve omalle imutyhjennysasemalle on ollut suuri. 

Leader-tuella ja hyvällä yhteistyöllä

Pidä Saaristo Siistinä ry hankki Jurmoon 40 000 euron arvoisen imutyhjennyslaitteen Leader I samma båtin tuella. Lisäksi hanketta ovat rahoittaneet Saaristomeren Suojelurahasto, paikallinen yrittäjä Klas Mattsson ja Pidä Saaristo Siistinä ry itse.

– Veneilijät olivat jo pitkään toivoneet imutyhjennysmahdollisuutta Jurmoon. Aluksi suunnittelimme sinne kelluvaa asemaa, mutta sille ei löytynyt sopivaa paikkaa, koska Jurmo on niin tuulinen. Lopulta päätettiin tehdä kiinteä asema. Onneksi saimme sataman yrittäjän hyvään yhteistyöhön, Haaksi taustoittaa. 

Maaseuturahastosta on tuettu vuosien varrella myös muita Pidä Saaristo Siistinä ry:n hankkimia imutyhjennysasemia. 

Sinilevä on herättänyt monet pohtimaan omaa toimintaansa merellä. Keskimäärin yhden henkilön yhdessä päivässä tuottamat jätökset luovat vesistöön päästessään kasvumahdollisuudet 2,5 kilolle levää.

Torstaina 27.8. vietetään Itämeripäivää. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Itämeripäivän ohjelma alkaa aamulla klo 8.30 ja sitä voi seurata suorana Itämeripäivän sivulla: https://itameripaiva.fi/