Kuka ostaisi 45 miljoonaa kiloa sianlihaa?

Juho Aula kotitilansa pellolla, joka on peitetty valkoisella harsolla.

 

Suomalaisen sikatalouden kannattavuuden lasku ja viennin pysähtyminen on johtanut tilanteeseen, jossa tarvitaan nopeita ratkaisuja. Laitilalaisella Aulan tilalla sianpito päätettiin lopettaa kokonaan. 

Laitilalainen Juho Aula ryhtyi vanhempiensa 100 emakon sikatilan yrittäjäksi vuonna 2018. Vuonna 2021 HKScan palkitsi hänet vuoden sikatuottajaksi Suomessa ja vuonna 2022 hän päätti lopettaa sikatalouden harjoittamisen. Viimeiset emakot lähtivät teurastamolle huhtikuussa ja lihasioiksi kasvatettavat porsaat lähtevät elokuuhun mennessä.

– Viimeistään vuonna 2027 olisi pitänyt lopettaa, sillä sikojen kiinnipito ja tiineytyshäkit kielletään Suomessa siirtymäajalla. Meidän olisi pitänyt rakentaa lisää tilaa 2,24 neliötä jokaista emakkoa kohden. Neliöt loppuvat kesken ja laajentaminen vaatisi suhteettoman kovan investoinnin, kertoo Aula. 

Häkit helpottavat sikojen käsittelyä, mutta samalla rajoittavat niiden luontaisten ja lajityypillisten tarpeiden toteuttamista. 

Samaan aikaan sikatalouden kannattavuus on laskenut merkittävästi. 

– Totesin, että ei tässä enää kannata jäädä odottelemaan parempia aikoja, vaan lopettaa heti, hän jatkaa.

Samanlaisia ajatuksia on herännyt muillakin sikatiloilla, mutta monilla tiloilla lopettaminen ei ole mahdollista suurten lainojen vuoksi. Mutta mistä kannattavuuden lasku oikein johtuu?

– Suomessa kulutetaan sianlihaa vuodessa 160 miljoonaa kiloa ja tuotetaan 175 miljoonaa kiloa, eli siinä on jo 15 miljoonaa kiloa ylimääräistä. Homma kuitenkin toimi niin kauan, kun lihaa vietiin Kiinaan, mutta nyt kun vienti on pysähtynyt, ollaan ongelmissa, Aula vastaa.

– Lisäksi tuotetun ja kulutetun lihan väliin jäävää osuutta kasvattaa se, että Suomeen tuodaan ulkomailta sianlihaa noin 30 miljoonaa kiloa vuodessa. Eli käytännössä täällä on vuositasolla 45 miljoonaa kiloa sellaista sianlihaa, jolle pitäisi löytää joku ostaja, hän jatkaa.

Viidennes suomalaisesta sianlihasta tuotetaan tällä hetkellä Varsinais-Suomessa, joten ongelmat näkyvät myös paikallistasolla. 

– Sianlihan kulutus laskee aika tasaisesti pari prosenttia joka vuosi, mutta korona vaikutti siihenkin. Kotitalouksiin ostetaan yleensä lähinnä pihvejä, kun taas lounasravintolat ovat ostaneet muutakin lihaa. 

Kannattavuuteen vaikuttaa myös kasvaneet tuotantokustannukset. Joidenkin arvioiden mukaan sikaloiden tuotantokustannukset ovat jopa tuplaantuneet ja esimerkiksi rehuohran hinta on kolminkertaistunut vuoden takaiseen hintatasoon nähden. 

Tuotto haetaan jatkossa pelloilta

Juho Aula kasvitunnelissa.
Laitilalainen Juho Aula opiskeli lukion jälkeen agrologiksi ja otti kotitilansa haltuun vuonna 2018. Oman tilansa lisäksi hän vaikuttaa alan kehitykseen MTK-Varsinais-Suomen maaseutunuorten valiokunnan puheenjohtajana, varhaisperunatoimikunnan varapuheenjohtajana sekä Laitilan MTK:n johtokunnassa.

Aulan tilalla sianpidosta vapautunut aika käytetään jatkossa pelloilla. Tänä keväänä 115 hehtaarille on kylvetty viljaa, tärkkelysperunaa, porkkanaa, punajuurta ja tilliä. Myynti hoituu näppärästi Laitilan Vihanneksen kautta. 

– Jotain uusiakin kasveja on tarkoitus kokeilla, mutta tähän kauteen ei ehditty vielä miettiä asiaa. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä nyt kun emme saa sotatilanteen vuoksi työvoimaa Ukrainasta, niin tämäkin työmäärä on aika iso!

Juho Aulan ja hänen isänsä lisäksi tilalla on nyt viisi kosovolaista kausityöntekijää, joihin yhteys löytyi ystävän kautta. 

– Meillä ollut työpaikkailmoitus esillä yli kolme kuukautta, mutta yksikään suomalainen ei ole hakenut. Usein sanotaan, että pitäisi palkata paikallisia nuoria, mutta se on hankalaa, sillä työvoiman tarve alkaa jo maaliskuussa ja toisaalta tiloilla tehdään niin pitkiä päiviä, etteivät nuoret yleensä jaksa sellaista tahtia, Aula avaa hankalaa tilannetta. 

Aulan tilalla ulkomaiset työntekijät majoittuvat tilan lähellä olevassa omakotitalossa ja kommunikointi hoituu Google translatorin avulla. 

Kasvutunneli.
Viljelijätukien lisäksi Aulan tilalla on hyödynnetty maatalouden investointitukia, esimerkiksi kasvutunneleiden rakentamiseen. Tänä vuonna kasvutunnellista tulee muun muassa punajuurta.

Tyhjenevään sikalaan varastoitiin öljyä

Sikalan lopettaminen osui hyvää saumaan myös energiakriisin näkökulmasta. 

– Kun öljyn hinnan noususta alettiin puhua, päätin ostaa oman mielenrauhani takia kaikki säiliöt täyteen. Hiukan se kävi kassan päälle, mutta nyt ei tarvitse seurailla hintoja, kun öljyä riittää ainakin vuoden tarpeisiin, Aula huokaisee. 

Nyt kun sikalaan ei enää tarvita lämpöä, sinne varastoitu öljy pystytään hyödyntämään tilalla muuhun käyttöön. 

Aula on suunnitellut jo kuivurin lämmönlähteen muuttamista öljystä kotimaiseksi hakkeeksi. Hankkeen hinta-arvioi nousi kuitenkin 40 prosenttia Venäjän hyökkäyssodan myötä, joten ainakaan vielä sitä ei ole mahdollista toteuttaa. Yhtenä vaihtoehtona tiloille on markkinoitu biokaasua, mutta myös biokaasulaitosten rakennuskustannukset ovat nyt korkeat, ja toisaalta niille ei saa joka paikkaan edes ympäristölupaa.