Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Kuvassa Janita Kylänpää.

 

Tiedätkö, miten pystyy samaan aikaan lisäämään työllisyyttä, omaa terveyttään ja ympäristön hyvinvointia? Syömällä kotimaista kalaa! Ura aukeaa kalataloudessa -hanke houkuttelee nuoria paitsi syömään kalaa, myös työskentelemään kalataloudessa. 

Yläkoululaisille suunnattu Ura aukeaa kalataloudessa -hanke syntyi tarpeesta: Elineinokalatalouteen kaivataan uusia osaajia, mutta lisäksi myös kalan kulutusta halutaan kasvattaa nuorten keskuudessa. Varsinais-Suomessa on mainiot mahdollisuudet kalatalouteen, mutta kiinnostus alaa kohtaa on päin vastoin hiipumassa. 

– Nykyajan lapset ja nuoret ovat aika kaukana kalasta. Monikaan ei enää kotona opi käsittelemään kalaa, mutta kiinnostus on suurta. Tarvitaan vain lisää tietotaitoa, toteaa ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää (artikkelikuvassa) Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista. 

Hän on ollut aikaisemmin mukana vastaavassa hankkeessa Satakunnan puolella. Tällä kertaa hanketta vedetään Saaristomeren kalatalousryhmän alueella, eli Varsinais-Suomen saaristossa. Tarkoitus oli edellisten hankkeiden tavoin kiertää kouluissa kertomassa kalastuksesta ammattina ja opettamassa kalan käsittelyä, mutta koronan vuoksi suunnitelmia on pitänyt muuttaa. Kouluvierailuja on korvattu etäluennoilla ja videoilla. 

Hankkeesta vastaavat yhdessä ProAgria Länsi-Suomi ja Länsi-Suomen kalatalouskeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan Meri- ja kalatalousrahasto, ja se päättyy huhtikuussa 2021.

Tärkein viesti liittyy ympäristöön

Janita Kylänpää kertoo, että hankkeen tärkein viesti nuorille on se, että kotimaisen kalan syöminen on ympäristöteko. Esimerkiksi Itämeren silakalla on negatiivinen hiilijalanjälki. 

– Monet nuoret ovat huolissaan ruokansa hiilijalanjäljestä. Kotimaista kalaa syömällä tekee samalla ekoteon!

Kun kalaa poistetaan vesistöistä, saadaan vedestä samalla poistettua ravinteita. Ja ravinteita poistamalla pystytään hillitsemään rehevöitymistä ja sitä kautta esimerkiksi levien muodostumista. 

Hankkeessa uskotaankin, että juuri ympäristösyistä kalalla olisi potentiaalia uudeksi trendiruuaksi. 

– Monen nuoren käsitys kalasta on koulussa maistetut pakastekalat. Tuore kalahan on ihan erimakuista! Kalaruuilla on ollut myös vähän semmoinen mummomaine. Sitä yritetään nyt muuttaa, kertoo Kylänpää.

Jos haluaa lisätä kalaa ruokavalioonsa ympäristösyistä, kannattaa suosia kotimaista kalaa, jolloin ympäristöhyödyt eivät pala kuljetuksessa. Suomessa syödään tällä hetkellä kalaa vuodessa noin 14 kiloa asukasta kohden, mutta vain 4 kiloa tuosta määrästä on kotimaista. 

– Norjalaista merilohta ja kasvatettua kirjolohta on usein kalatiskeillä paremmin tarjolla, niistä on helppo tehdä ruokaa ja hinta saattaa olla edullisempi, Kylänpää selittää ihmisten ostokäyttäytymistä.

Roppakaupalla terveyshyötyjä

Kotimaisen kalan syöminen on paitsi ekologisesti kestävää myös terveellistä. Kala on hyvä proteiinin lähde, ja siinä on paljon pehmeitä rasvoja ja d-vitamiinia. Lisäksi kala on hyvä b12-vitamiinin ja seleenin lähde. Siksi Suomessa suositellaan syömään kalaa kolmesti viikossa kalalajeja vaihdellen. 

D-vitamiinin määrä vaihtelee kalalajeittain paljon. Esimerkiksi 100 grammassa kuhaa on jopa 25 mikrogrammaa d-vitamiinia, lohessa ja ahvenessa 8 mikrogrammaa ja kampelassa vain 0,7 mikrogrammaa. Parhaita d-vitamiinin lähteitä ovat kuha, siika ja silakka. 

Kalan pehmeällä rasvalla on puolestaan positiivinen vaikutus sydämen ja verisuonten toimintaan. Verenkiertoelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin kuolinsyy, joten kalan syömisellä on hyvinkin positiivinen vaikutus kansanterveyteen. 

Syökää silakkaa!

Kallen silakkavartaat. Kuva: Janita Kylänpää.

Janita Kylänpää tavoittaa nuoria koulujen lisäksi myös TikTokissa, jossa hän on julkaissut videon esimerkiksi siitä, miten silakat voi perata vaivattomasti saksilla. Silakka on myös siitä helppo kala, että sitä saa tiettyinä aikoina paljon pienellä vaivalla. 

– Silakka nousee aina tiettyihin paikkoihin jossain vaiheessa toukokuuta vähän säistä riippuen. Esimerkiksi Särkisalossa ja Paraisilla on tietyt sillat, joilta on helppo saada litkaamalla silakkaa ihan ämpäritolkulla. Yhdessä litkassa voi olla 5–10 koukkua eikä syöttejä tarvita, Kylänpää vinkkaa. 

Kylänpään omassa lapsuudessa varoiteltiin Itämeren silakan elohopeapitoisuudesta, minkä vuoksi moni on unohtanut koko kalan. 

– Tänä päivänä se on kuitenkin puhdasta ruokaa, hän vakuuttaa. 

Janita Kylänpään oma suosikkiresepti on Kallen silkkavartaat, josta löytyy ohjevideo Youtubesta.

– Vartaat sopivat hyvin vaikka sormisyötäväksi illanistujaisiin tai saaristolaisleivän päälle, hän vinkkaa. 

Lisää reseptejä ja ohjeita kalan käsittelyyn löytyy muun muassa Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten sivuilta Kalaherkut haltuun -hankkeen alta.

Kalojen parissa kelpaa työskennellä

Elinkeinokalataloudella on pitkään ollut vaikeuksia saada nuoria innostumaan alasta. Saaristomeren päätoimisten ammattikalastajien määrä on laskenut 2000-luvulla 60 %. Jos vuosituhannen alussa ammattikalastajia oli vielä 200, nyt heitä on enää 80. Toisaalta moni kalastaa myös jonkin muun työn ohessa. 

Yksi selkeä syy kalastajien vähenemiseen on hyljekannan kasvu. Myös korona on koetellut kalastajia, sillä kotimaista kalaa on perinteisesti myyty paljon ravintoloihin, joiden toiminta on kärsinyt koronatilanteesta. 

Janita Kylänpää uskoo kuitenkin kalastuksen mahdollisuuksiin, varsinkin jos kalastukseen liittää kalan käsittelyä, kuljetusta ja esimerkiksi matkailua tai opetustyötä. 

– Näkisin, että tämä ala sopii hyvin  erityisesti sellaisille nuorille, jotka eivät nauti teoriasta ja koulun penkillä istumisesta. Kalastaminen on fyysistä ja antoisaa työtä. Ja kalankäsittely puolestaan arvostettua käsityötä, Kylänpää sanoo. 

Hankkeessa ollaan etsitty kalasta kiinnostuneita nuoria ja esitelty heille alan koulutusmahdollisuuksia. Kalatalouden ammattilaisia koulutetaan Paraisilla. Tarjolla on perustutkinto, ammattitutkinto ja erityisammattitutkinto. Ammattikalastajan urasta nuorille on kertonut Lauri Rantanen Kalatalouskeskukselta. Lisäksi esittelyssä on ollut kalan jalostukseen, myymiseen ja valmistamiseen liittyviä uramahdollisuuksia. Hankevetäjät ovat päivittäneet myös oppilaanohjaajien tietämystä elinkeinokalataloudesta ja kalaan liittyvistä ammateista.

 

Janica Vilen