Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen VeVe:n uusi hoitoalus kastettiin perjantaina 4. kesäkuuta Himoisten rannassa. KaislaYara-nimen saaneen aluksen kastoi ministeri Annika Saarikko. Uusi alus kasvattaa vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen kapasiteettia ja mahdollistaa entistä tehokkaamman vesikasvien poiston Vehmassalmen alueelta.
Vehmaan vesistöjen rehevöityminen on riistäytynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana käsistä: rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet valtavia alueita. Vesikasvien poisto on helpoin ja halvin välittömiä vaikutuksia antava vesistöjenhoitotoimi, ja siksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys haluaakin panostaa siihen erityisesti. Yhdistyksellä on aiemmin ollut käytössään pieni kaislanniittovene, jolla lähiseudun asukkaat ovat voineet hoitaa omia rantojaan, mutta innokkaita talkoolaisia on ollut niin paljon, että yhdistys päätti hankkia isomman aluksen vesikasvien niittämistä varten.
– Oma niittokalusto on vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle tuiki tärkeä. Näin vesikasveja voidaan poistaa siellä missä se kulloinkin on tehokkainta, VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori kertoo.
Vesistönhoitoaluksen runko hankittiin lannoitetehdas Yaran stipendin ja paikallisten yritysten tuella, ja alus varusteltiin Leader Ravakan tuella. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 25 000 euroa, josta Leader-tukea oli 50 prosenttia ja omarahoitusosuudesta katettiin talkootyöllä 10 000 euroa. Hoidetut pinta-alat ovat laajoja liki 12 kilometriä pitkässä Vehmassalmessa, ja uusi hoitoalus tekeekin vesikasvien poistosta entistä helpompaa.
– Uusi alus on noin neljä kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha alus. Se kulkee pääosin kävelyvauhtia huippunopeuden ollessa noin 10–15 kilometriä tunnissa. Vanhaa pienempää alusta ei ole kuitenkaan tarkoitus hylätä, vaan sillä on tarkoitus ajaa ahtaita paikkoja ja poistaa vesikasveja niistä kohteista, joihin uusi KaislaYara ei mahtuisi. Koskaan ei voi olla liikaa kalustoa vesikasvien poistoon, kertoo VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa.
Ministeri Annika Saarikko kastoi aluksen “monivedellä”
Aluksen kastetilaisuuteen osallistui noin viisikymmentä henkeä, joista suurin osa oli kaislikkotason toimijoita: yhdistyksen jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita Vehmaan kunnasta, Leader Ravakasta, paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä. Ennen ministeri Saarikon suorittamaa kastetta tilaisuudessa pitivät puheen VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa, joka lausui tervetulosanat yleisölle, Yaran Uudenkaupungin tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää ja Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen. Yaran tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää teroitti puheessaan, että lannoituksessa käytettyjen ravinteiden tulisi päätyä vesistöjen sijasta kasveihin. Lannoituksessa tulisikin hänen mukaansa käyttää kohdennuslannoitteita, jotka päätyvät taatusti oikeaan paikkaan.
Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen taas nosti puheessaan esiin lähiruoan Vehmaan alueen ehdottomana vahvuutena. Kunnan elinvoimainen lähiruokakulttuuri näkyikin selvästi myös tilaisuuden tarjoiluissa. Tarjolla oli paikallisen lihatilan makkaraa, saaristolaisleipää, paikallista juustoa ja maalaispalvia sekä raparperipiirakkaa.
Kaislikkotason toimijat saivat tilaisuuden päävieraalta, ministeri Annika Saarikolta, erityiskiitokset. Hän korosti puheessaan, että kunnan tekevät aina kuntalaiset itse, ja alueella tapahtuvat asiat ovat heidän ansiotaan. Hän myös vertasi hoitoalusta Titaniciin, ei kokonsa vaan merkityksensä puolesta.
– Vaikka en seisokaan Titanicin kannella, kokoaan tärkeämpää tehtävää tämä alus saa silti suorittaa, päätti ministeri Saarikko puheensa.
Puheen jälkeen ministeri Saarikko kastoi aluksen “monivedellä” eli alueen eri vesistöistä kerätyllä ja pullotetulla vedellä.
Vesistöjen hoito pitkäjänteistä työtä
VeVe kerää vuosittain vesistöjen seurantatietoja, järjestää talkoita ja edistää sekä tukee muiden paikallisten toimijoiden tekemiä vesistötoimenpiteitä. Vesistöjenhoito on yhdistyksen mukaan pitkäjänteistä ja systemaattista työtä, jonka tulokset näkyvät vasta useiden vuosien päästä, eivätkä välttämättä silloinkaan. Siksi vesikasvien poiston lisäksi myös rehevöitymisen juurisyihin pitäisi yrittää vaikuttaa.
– Moni pitää Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin. Olisi myös tärkeää keskittää toimia sinne, missä typpi- ja fosforipäästöt ovat todetusti suuret ja edistävät rehevöitymistä, kertoo VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen mukaan jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan: varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.
– Kaikki tämä työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan. Kun isompi hoitoalus nyt saadaan vesille ja käyttöön tästä se työ vasta alkaa! Tervetuloa kesän talkoisiin, Kari Puttaa kehottaa.
Nina Maunuaho