Kolumni

KOLUMNI

13.5.2019 saatiin Varsinais-Suomen järjestötoiminnassa muuan pitkä prosessi loppusuoralle. Tuolloin nimittäin päätettiin perustaa Maakunnan yhteistyöryhmän eli MYR:n kokouksessa sen alaisuuteen järjestöjaosto. Jaoston kokoonpano syntyi yhdistysten ehdotusten pohjalta ja ensimmäinen kokous pidettiin joulukuussa 2019. Varsinaisten ja varajäsenten kautta edustettuna on nelisenkymmentä varsinaissuomalaista yhdistystä ja järjestöä.

Varsinais-Suomen järjestöjaosto on ainakin yhdessä suhteessa ainutlaatuinen muiden maakuntien järjestöyhteistyöhön verraten. Vain Varsinais-Suomessa järjestöyhteistyö toimii maakunnallisen yhteistyöryhmän alaisuudessa. Muut jaostot ovat elinkeino-, koulutus-, maaseutu- ja ilmastovastuujaosto eli järjestöt on nostettu kovaan seuraan. 

Varsinais-Suomen järjestöjen toiveet ja tarpeet nousivat ensimmäistä kertaa vahvasti esille maakuntastrategian valmistelussa vuosina 2013-2014. Tulevaisuustutkija Olli Hietasen vetämä järjestöjen ja yhdistysten tulevaisuusilta kesällä 2015 oli ensimmäinen konkreettinen yritys ideoida yhdessä Varsinais-Suomen kehittämistarpeita 3. sektorin toimijoiden kanssa. Sittemmin toiminnan muotoa haettiin muun muassa Satakunnan ja Pohjois-Karjalan kokemuksia kuullen.

Yhteistyö on rakentunut vaihe vaiheelta hyvällä sykkeellä: aivan ensin järjestöyhteistyön kehittäminen merkittiin yhdeksi maakunnan kehittämisen tavoitteista maakuntaohjelmaan 2018–2021. Noin vuosi ohjelman hyväksymisen jälkeen saatiin valmiiksi Varsinais-Suomen järjestöyhteistyön tiekartta vuosille 2018–2020 ja sen tunnistamasta tarpeesta perustettiin lopulta MYR-järjestöjaosto. 

Jaoston toiminta on alusta alkaen ollut itseohjautuvaa. Varsinais-Suomen liitto on mukana kutsujana, mahdollistajana ja tietenkin omissa temaattisissa kysymyksissään asiantuntijana, mutta muutoin järjestöt ovat oman sektorinsa asiantuntijoita ja päättävät keskusteltavat asiat jaoston tehtävien sisällä. 

Jaoston sihteeriä, Varsinais-Suomen liiton Salla-Maria Lauttamäkeä, lainaten: – Oma ajatukseni on, että maakunnallinen järjestöyhteistyö kasvattaa juuria maakunnan liiton työn teemoihin, kun yhteiset tavoitteet peilautuvat kansalaisyhteiskunnassa, ihmisissä. Tämä on ehdottomasti kaikkien etu ja sitä tarvitaan mukaan, jotta valmistelemamme strategiat ja ohjelmat ovat eläviä ja merkityksellisiä. 

Jaoston merkittävä hyöty on sen pyrkimys toimia eräänlaisena solmukohtana varsinaissuomalaisille järjestöille: sen tarkoitus on olla aidosti järjestöjä yhdistäviä asioita pohtiva ja kehittävä, eikä se siksi kompastele sektorikohtaisiin etuihin tai mahdolliseen kilpailuun. Niiden sijaan jaosto pohtii muun muassa yhteisen viestinnän kehittämistä, yhteisiä koulutuksia, yhteisiä panostuksia kuntayhteistyön rakentamiseen sekä teemoja kuten monikulttuurisuus ja kestävä kehitys.

Järjestötoiminnan arjessa, kansalaistoiminnan merkityksessä, rakenteissa ja toimintatavoissa eletään muutoksen aikaa. Yhteiskunta ja toimintaympäristö ympärillämme muuttuvat eikä järjestötoiminta ole oma saarekkeensa, joka on tämän kehityskulun ulottumattomissa. Yhdistysten ja järjestöjen pitää olla muutoksen etulinjassa, luomassa omaa tulevaisuuttaan. Tätä työtä tehdään Varsinais-Suomen järjestöjaostossa ja järjestöjen yhteisen tiekartan kautta.

Tauno Linkoranta

Varsinais-Suomen järjestöjaoston puheenjohtaja

Varsinais-Suomen Kylät ry

Kolumni

Lähdin mukaan opintomatkalle Vuolenkosken maaseutukylään. Vuolenkoski sijaitsee lähellä Vierumäen urheiluopistoa Iitin kylässä. Urheiluopistolle on noin kymmenen kilometrin matka kylältä.

Kylä on Lahden, Kouvolan ja Heinolan välissä. Vielä toistaiseksi Vuolenkoski kuuluu Kymenlaaksoon, mutta sijaintinsa vuoksi kylä siirtyy Päijät-Hämeeseen. Kyläläiset kertovat asioivansa useimmiten Lahdessa, jonne on noin 40 minuutin ajomatka. Helsinkiin ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.

Opintomatkamme käynnistyy Salosta, josta on noin kolmen tunnin matka palkittuun Koskenniskan ja Vuolenkosken kyläyhteisöön. Kylässä on noin 470 asukasta ja kesäasukkaita noin 3000. Vuolenkoski on valittu valtakunnan vuoden 2014 kyläksi ja se on myös syy tutustumisretkellemme. Opintomatkan järjestäjinä ovat Perinnematkaillen vuoteen 2020 -hanke ja Ravakka ry.

Saavumme Vuolenkosken kylään ennen puoltapäivää ja aloitamme tutustumisen kylätalolta. Kylä tunnetaan erityisesti pilke silmäkulmassa tehdyistä kutsuvista kylteistään. Kylätalon pihamaalla on iso punainen kyltti, jossa todetaan ”Tervetuloa meiän kylälle”. Vieraat kätellään heti sisään tullessa. Juuri keitetyn kahvin tuoksu leijailee vastaan toivottaen vieraat tervetulleeksi. Juomme kahvit ja kuuntelemme kiinnostuneena kyläaktiivien sanomaa.

Heti alkuun täytyy todeta, että kyläyhdistyksen jäsenten positiivinen asenne tarttuu helposti. Jo puolen tunnin tarinoinnin jälkeen minun tekee mieli muuttaa Vuolenkoskelle. Tämä johtuu yhteisöllisyydestä ja me-hengestä, jota kyläaktiivit suorastaan hehkuvat.

Vuolenkoskella on onnistuttu pitämään omat peruspalvelut, joiden avulla kylän elinvoimaisuus on turvattu. Kylällä on muun muassa koulu, päiväkoti, kauppa, neuvola, kioski, kahvila ja kyläpiste, jossa toimii parturi-kampaamo. Kylä on yksi harvoista muuttovoittoisista kylistä Suomessa, eikä ihme.

Kylän elinvoimaisuudesta kertoo runsas tapahtumatarjonta. Useimmat tapahtumat järjestetään kylätalolla, joka on Vuolenkosken aktiivisen kylätoiminnan sydän. Jatkuvien harrastustapahtumien lisäksi kyläläiset järjestävät esimerkiksi veteraanitraktorien vetokisat, johon saapuu tuhansia katsojia. Kesäisin on myös noin parikymmentä kesätoria. Tapahtumia pyöritetään talkoovoimin. Tänä vuonna Vuolenkoskella on yhteensä sata tapahtumaa Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Tapahtumien vuosi polkaistiin käyntiin heti tammikuun alussa jääsaunan rakentamisella.

Vuolenkoski ei kuitenkaan aina ole ollut yhtä positiivisessa valossa kylpevä kylä. Muun muassa kyläkoulu on ollut lakkautusuhan alla. Vuolenkoskelaisten keskuudessa oli 90-luvulla noussut huoli koululaisten turvallisuudesta kasvavan raskaan liikenteen vuoksi. Kylältä puuttui kevyen liikenteen väylä, jossa olisi turvallista pyöräillä ja kävellä kouluun.

Tielaitoksella ei innostuttu uuden väylän tekemisestä, sillä kustannukset olisivat olleet liian suuret. Kyläläiset kuitenkin pitivät päänsä pyörätien tarpeellisuuden suhteen, ja he alkoivatkin tehdä tietä talkoovoimin. Pyörätiestä tehtiin EU:n osittain rahoittama hanke, jonka kustannuksiin osallistuivat myös suurelta osin kyläläiset itse. Kolmen kilometrin pituinen kevytväylä valmistui vuonna 2001 ja se on tällä hetkellä kyläläisten ylpeys ja todellinen voimainponnistus. Talkoopyörätien voidaan sanoa olevan yksi kyläläisten me-henkeä nostattaneista asioista.  Ja täytyy myöntää, että kylänraittia komistava valaistu pyörätie on hyvä kylämainos.

Talkootyö on Vuolenkosken kyläläisten suuri voimavara, joka saattaa kyläläiset yhteen. Talkoita ei tehdä hampaat irvessä, vaan ne suunnitellaan huolellisesti, jotta jokainen osallistuja tietää mitä täytyy tehdä. Talkoilla järjestettävät tapahtumat ovat tuoneet kylälle tunnettavuutta. Kyläläisten yhteisöllisyys välittyy kylän ulkopuolelle positiivisessa valossa. Tärkeää on myös kyläläisten joukkoon kuulumisen tunne, jonka avulla kylätoimintaan osallistumisesta on tehty mukavaa puuhaa.

Kyläyhdistys on ottanut huomioon myös uusien asukkaiden tervetulotoivotukset. Aina kun kylälle muuttaa uusi perhe, niin uusia asukkaita käydään tervehtimässä lämpimäisten kera. Samalla vaihdetaan tietoa muun muassa kylätoiminnasta ja tapahtumista. Vuolenkoskella on käytössä myös lapsiperheitä tukeva vauvaraha, joka annetaan, kun perheeseen syntyy vauva. Kuulemani mukaan vauvaraha ja Vuolenkosken monipuoliset kesätapahtumat ovat innostaneet perheitä vauvahommiin. Tällä laskukaavalla tämän vuoden sadan järjestettävän tapahtuman jälkeen Vuolenkoskella on suorastaan vauvabuumi.

Kyläyhdistys muistaa myös ikäihmisiä, sillä yksinelävät vanhukset saavat joulupussin. Kyläyhdistyksen perinteeseen kuuluu, että Vuolenkosken lapset askartelevat joulupusseihin koristelut.  Jouluinen tervehdys jaetaan kaikille Vuolenkosken 60 vuotta täyttäneille yksineläjille. Joulupusseja jaetaan myös kylään muuttaneille uusille asukkaille.

Vuolenkosken salaisuus taitaa olla toisten huomioon ottaminen ja yhteisöllisyys, jota nykyisistä suurkaupungeista ei samalla tavalla löydy. Hyvä esimerkki toisten huomioon ottamisesta on kyläläisten avuliaisuus. Huhun mukaan Vuolenkoskella liukkaalla kelillä ojaan ajanutta henkilöä autetaan aina. Ojaan ajaneelle tarjotaan kuulemma lämmintä kahvia. Samalla hänelle kerrotaan myös Vuolenkosken tontti- ja asuntotarjonnasta. Kuten elinvoimaisessa kylässä kuuluukin!

Olen elänyt käsityksessä, että talkootyö on kuukahtamassa, mutta Vuolenkosken retki osoitti olettamuksen vääräksi. Positiivista on se, että myös kylän nuoret ovat mukana talkoissa ihan pienestä pitäen. Talkootyö on oikein koordinoituna käsittämättömän iso voimavara jokaiselle kyläyhteisölle. Pidetään kylät aktiivisena ja talkoot mielekkäinä!

Anssi Ketonen, Haloomaaseutu.fi