Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Viisi vieraskasvia: lupiini, palsami, tatar, kurtturuusu ja jättiputki.

 

Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeen tavoite on lisätä ihmisten vieraslajitietoisuutta ja edistää haitallisten vieraslajien torjuntaa. Hankkeessa halutaan herättää ihmiset vieraslajien aiheuttamiin uhkiin ja saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti vieraslajien torjuntaan. Lisäksi tavoitteena on saada uutta tietoa erilaisista torjuntamenetelmistä. 

Vieraskasvi on sellainen kasvilaji, joka on päässyt ihmisen avustuksella jonkun esteen, esimerkiksi meren tai vuoriston yli leviämään uusille kasvupaikoille. Joskus käy niin, että vieraslaji löytää itselleen sellaisen ekologisen lokeron, jossa sillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä niin hyvin, että se alkaa syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Pahimmillaan vieraslajit voivat muuttaa koko eliöyhteisön rakennetta, tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa vaaraa luonnon lisäksi myös ihmisille. 

Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun alueilla käynnissä olevalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeella on saatu hyviä tuloksia. Hankkeen aikana on järjestetty kymmeniä talkoita vieraslajien torjumiseksi sekä jaettu tietoa Länsi-Suomen yleisimmistä haitallisista vieraslajeista, joita ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki, kurtturuusu sekä tatarit: sahalintatar, japanintatar ja niiden risteytys eli tarhatatar. Näitä kasveja esitellään myös hankkeessa tehdyssä kiertävässä näyttelyssä, joka on lokakuun ajan esillä Nousiaisten kirjastossa. 

– Hanke alkoi joulukuussa 2019 ja päättyy vuoden 2022 marraskuussa, eli yksi kesä voidaan vielä talkoilla hankkeen parissa, toteaa hankkeessa työskentelevä Maa- ja kotitalousnaisten maiseman ja luonnonhoidon asiantuntija Katri Eriksson. 

Ennen kesääkin riittää kuitenkin tekemistä. Hanke järjestää kaikille avoimen vieraslajeihin keskittyvän webinaarin torstaina 28. lokakuuta, johon voi ilmoittautua tämän linkin kautta.

– Webinaarissa kerrotaan muun muassa hankkeen onnistumisista, tulevista rahoitusmahdollisuuksista sekä siitä, miten mitäkin lajia kannattaa torjua. Talven aikana teemme lyhyitä tietoiskuja näistä samoista aiheista, Eriksson esittelee. 

Tavoitteena on se, että mahdollisimman moni oppisi tunnistamaan haitalliset vieraslajit ja oppisi torjumaan niitä myös itsenäisesti. Kitkemiseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta kukkia saa kerätä jokamiehenoikeudella niin paljon kuin jaksaa.

– Ja sehän on oikein hyvää hyötyliikuntaa! Meillä on ollut monena vuonna käynnissä sellainen “kerää sata lupiinia maljakkoon” haastekin.

Nainen pitelee julistetta, jossa esitellään komealupiinia.
Katri Eriksson pystytti hankkeen vieraslajinäyttelyn lokakuuksi Nousiaisten kirjastoon. Tammikuussa näyttely siirtyy Turun pääkirjastoon. Kuva: Janica Vilen.

Hyviä kokemuksia soolotalkoista ja kouluyhteistyöstä

Eriksson on huomannut, että ihmiset ovat aika arkoja torjumaan vieraslajeja omin päin, mutta soolotalkoista on saatu hyviä tuloksia, kun torjuntapaikka on merkitty maastoon. 

– Esimerkiksi Paimiossa Hiekkahelmen alueella järjestettiin viime keväänä ensin komealupiinin torjuntatalkoot ja sen jälkeen alueelle jätettiin kyltit, joissa kerrottiin, miksi komealuupinia pitää torjua ja että tältä alueelta saa torjua. Kaupunki osallistui yhteistyöhön kuljettamalla torjuntajätteet pois alueelta. Kävin siellä nyt syksyllä lenkillä ja huomasin, että ihmiset olivat kesän aikana torjuneet ihan valtavasti. Lupiineja ei näkynyt enää ollenkaan niin paljon!

Paimiossa oli Hiekkahelmen alueen lisäksi viime kesänä ainakin kolme muutakin paikkaa, joissa oli Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton lanseeraamat soolotalkoot käynnissä. 

Kevään korvalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hanke on taas yhteydessä hankealueen yhdistyksiin ja yrittää saada kesäksi 2022 mahdollisimman monet talkoot kasaan. 

– Toiveena olisi, että kun ensi kesänä järjestetään talkoita yhteistyössä yhdistysten kanssa, niin seuraavina kesinä samat yhdistykset osaisivat järjestää talkoot jo omin voimin. Monen kasvin kohdalla niitto pitää tehdä useampaan kertaan ennen kuin kasvustosta päästään kokonaan eroon. Esimerkiksi lupiinin siemenpankki säilyy maaperässä jopa 50 vuotta, Eriksson selittää.

Hyviä tuloksia saatiin viime kesänä myös Paimiossa Vistan koulun kanssa tehdystä yhteistyöstä, jossa Eriksson kertoi koulun oppilaille vieraslajeista ja lähti heidän kanssaan maastoon kitkemään. Vastaavaa yhteistyötä yritetään viritellä toukokuun viimeisille viikoille ensi vuonna myös muiden hankealueen koulujen kanssa. 

Lupiini on haitallisista vieraslajeista tunnetuin

Lupiinikasvusto.
Aikoinaan lupiini kukki juhannusviikolla, mutta viime kesinä se on usein kukkinut jo toukokuun lopussa. Kuva: Katri Eriksson.

Nykyisin tien pientareilla rehottava komealupiini tunnistetaan hyvin, mutta edelleenkään kaikki ihmiset eivät ymmärrä sen haitallisuutta Suomen luonnolle.

– Moni kysyy vieläkin, että onko se nyt muka niin vaarallinen, kun se on niin kaunis! 

Kyllä se on ja Eriksson kertoo, miksi:

– Meidän niityt ovat vähentyneen tosi paljon jo 50 -luvulta lähtien, kun maataloudessa on tullut isoja muutoksia. Niittyjen katoamisen myötä köyhissä oloissa viihtyvät ketokasvit löysivät uuden elinympäristön tienpientareilta, mutta nyt ne joutuvat väistymään sieltäkin, kun lupiini valtaa alueet. Ja nyt niittykukilla ei enää ole mitään korvaavaa elinympäristöä, johon väistyä, hän aloittaa.

– Meillä on tosi paljon sellaisia päiväperhosia ja pölyttäjiä, jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin kukkakasveihin. Kun lupiini tulee tilalle, niiden ravinto häviää. Nyt puhutaan jo pölyttäjäkadosta ja lintukadosta – ja se johtuu ihan siitä, että pölyttäjiltä katoaa ruoka. 

Toki lupiinikin tuottaa siitepölyä, mutta vain viikon tai korkeintaan kaksi vuodessa, kun taas kotimaiset ketokasvit kukkivat toukokuusta lokakuulle. Ja lupiinista pölyttäjät eivät saa ollenkaan mettä.

Komealupiinia voi torjua niittämällä, tuhkaamalla tai kitkemällä eli nostamalla juurineen. Niittäminen on tehokkainta ennen siementen kypsymistä, jolloin kukkavarret voi jättää maatumaan luontoon. Jos alimmat kukinnot ovat alkaneet jo ränsistyä, kukat tulee kerätä jätesäkkeihin ja laittaa sekajätteeseen. Siementen tuhoutuminen vaatii yli 70 asteen lämpötilan ja siksi niittojätettä ei saa missään nimessä laittaa kotikompostoriin. 

Juurakoiden lapioiminen on tehokasta, sillä lupiini ei lähde kasvamaan uudestaan kovin pienestä juuren palasta. Ja uusimapana torjuntakonstina on kokeiltu puutuhkan levittämistä. 

– Tuhka pitää levittää lupiinin kasvupaikalle aikaisin keväällä ennen kuin maasta nousee mitään ylös. Nakkilassa tuhkan levityksestä saatiin viime kesänä hyviä tuloksia. Lupiinia tuli selvästi vähemmän, mutta muut kasvit kasvoivat normaalisti, Eriksson kertoo kokeilusta.

Jättipalsami rehottaa jokien varsilla

Jättipalsami kukkii vaaleanpunaisena.
Jättipalsamin tunnistaa sen näyttävistä kukista. Kuva: Katri Eriksson.

Samalla kun lupiini on vallannut teiden varret, jättipalsamia näkee todennäköisimmin jokien varsilla. Jättipalsami on tuotu Himalajan vuoristosta Suomeen aikanaan pölytyskasviksi, koska se kukkii niin pitkään. Jostain syystä sillä olikin Suomessa niin otolliset kasvuolosuhteet, että se kasvoi täällä paljon suuremmaksi ja alkoi levitä vauhdilla. 

Jättipalsami on helppo tunnistaa sen näyttävästä kukinnosta ja moni tunnistaa kasvin myös paukkuvista siemenkodista. Palsamin aggressiivinen leviäminen selittyykin osin sillä, että siemenkodan poksahtaessa siemenet voivat lentää jopa seitsemän metrin päähän, ja yksi kasvi voi tuottaa kesässä 2 000 siementä. Siksi torjunta on tämänkin kasvin osalta parasta tehdä ennen siementen kypsymistä.

– Kokeilimme viime kesänä Paimionjoen varrella kahta hävitystapaa. Toisella puolella jokea järjestettiin niittotalkoot ja toisella puolella kitkentätalkoot. Niitetty kasvusto hävisi kerralla, mutta kitkentäkohteesta nousi uutta kasvustoa. Eli ainakin tässä kohteessa niittohoidolla ongelma saatiin kerralla kuntoon. Se oli tavallaan hyvä uutinen, sillä niittäminen on paljon helpompaa kuin kitkeminen. 

Kitkeminen on kaikkein helpointa heti toukokuun alussa, kun jättipalsamin sirkkataimet nousevat.

– Taimet kasvavat tasaisena mattona, joka on helppo nostaa juurineen ylös. 

Ja jos näkee vähän enemmän vaivaa, voi palsamia hävittää vielä elokuussakin. 

– Silloin kukinto taitetaan varovasti jätesäkkiin, jolloin siemenet poksahtavat sinne ja sen jälkeen heitetään loput kasvista perään. 

Jättiputken torjunta on otettu tosissaan

Jättiputken valkoinen kukinto.
Jättiputken tunnistaa paksusta varresta ja valkoisesta kukinnosta. Kuva: Katri Eriksson.

Jättiputkea on torjuttu jo pitkään. Asialla ovat olleet paitsi talkoolaiset, myös kunnat ja valtakunnallinen vieraslajien torjuntahanke Viekas. 

– Tänä vuonna näin esimerkiksi Paimiossa tien varrella jättiputken ja ilmoitin havainnosta osoitteessa vieraslajit.fi. Viikon päästä se oli jo poissa. Ainakin Viekas-hanke seuraa ilmoituksia aktiivisesti, ja esimerkiksi Maskussa kunta on torjunut jättiputkea jo pitkään. 

Jättiputkelle, kuten muillekin vieraslajeille, hyvä torjuntakeino olisi laidunnus, sillä ensimmäisen ja toisenkin vuoden taimet ovat eläimille vielä hyvää ravintoa. Jättiputki tekee kukan vasta kolmantena kesänä.

Jättiputki kukkii kesä–elokuussa ja voi kasvaa valtavan kokoiseksi. Varsi voi olla halkaisijaltaan jopa 10 cm. Parhailla kasvupaikoilla jättiputket voivat muodostaa niin tiheitä kasvustoja, että kaikki muu kasvillisuus tukahtuu. Lisäksi ne ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Jos jättiputken kasvinestettä tulee iholle, se reagoi auringon valon kanssa niin, että ihoon voi tulla vakavia palovammoja. Lisäksi se allergisoi monia. 

Jättiputki on sitä helpompi hävittää, mitä pienempi kasvi on. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi niin, että niittämisen jälkeen kasvuston päälle levitetään tiiviisti maata vasten paksu muovi, joka saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Muovi ankkuroidaan maahan esimerkiksi kivillä.

Kurtturuusu kuriin ensi kesään mennessä

Kurtturuusu kukkii hiekkarannalla.
Kurtturuusu voi kasvaa vaikka hiekkarannalla. Kuva: Katri Eriksson.

Kurtturuusua ei saa enää haitallisuutensa vuoksi kasvattaa Suomessa 1.6.2022 alkaen. Monia puistoja ja pihoja koristavat ruusut ovat vuosien saatossa levinneet lintujen mukana joka paikkaan. Ne ovat vallanneet kokonaisia hiekkarantoja ja päässeet jopa luonnonsuojelueille. 

– Moni kaupunki on jo lähtenyt torjumaan kurtturuusua vauhdilla, mutta kaikkia kasvupaikkoja ei edes tiedetä. Pientä kasvustoa on usein teidenkin varsilla vaikka kuinka paljon. Tulevaisuudessa kurtturuusun kasvattamisesta voi todennäköisesti saada uhkasakon, mutta ei vielä ensi kesänä, kertoo Eriksson. 

Ongelmissa ovat erityisesti taloyhtiöt, joiden pihoilla saattaa olla kurtturuusua vaikka 100 neliön alueella, jolloin hävittämiseen tarvitaan jo kaivinkonetta. Poistetun kasvuston tilalle suositellaan kasvattamaan nurmikkoa, jolloin mahdollisten uusien taimien yli voi ajaa ruohonleikkurilla, mikä helpottaa jälkihoitoa. 

Tatarin juuret menevät läpi vaikka harmaan kiven

Lähikuva tatarin varresta.
Tatarilla on kookkaat lehdet ja puumainen ontto varsi. Se voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Kuva: Katri Eriksson.

Katri Eriksson kertoo, että esimerkiksi Iso-Britanniassa ei saa omakotitalolle vakuutusta, jos pihalla kasvaa tataria. Sen juuret ovat niin voimakkaat, että ne kasvavat läpi vaikka talon perustuksista ja asvaltista. Maavarsi voi olla jopa seitsemän metriä pitkä. 

– Tataria torjutaan katkaisemalla varsi läheltä maan pintaa ja laittamalla torjunta-ainetta suoraan juurakkoon. Pitkäaikainen näivettäminen auttaa, mutta yleensä edessä on vuosien taistelu, sillä tatar lähtee kasvamaan uudestaan jo sentin kokoisesta juuren palasta.

Yhteistyötä tarvitaan

Erikssonin mukaan tämän hankkeen aikana vieraslajiongelmaa ei saada kuriin, vaan toivo jää maaseudun asukkaisiin. 

– Jos ihmiset saadaan ymmärtämään asian vakavuus ja sitä kautta toimimaan, niin kaikki on mahdollista!

Taloudellista tukea vieraslajien torjuntaan pystyy hakemaan muun muassa Ely-keskuksista ja Leader-ryhmistä. Useimmissa kohteissa selviää kuitenkin ihan työhanskoilla, jätesäkeillä ja hyvällä motivaatiolla. 

Asiasta kiinnostuneille on tehty yhteinen Facebook-ryhmä nimeltä Vieraslajien torjuntajoukot. Ryhmästä löytyy paljon tietoa aiheesta ja käynnissä olevien vieraslajihankkeiden asiantuntijat neuvovat ihmisiä myös sitä kautta. 

Haitalliset vieraskasvit hankkeen kokonaisbudjetti on 79 500 euroa, josta julkisen tuen osuus on 70 prosenttia. Tuen ovat myöntäneet Leader Varsin Hyvä ja Leader Karhuseutu. Hanketta hallinnoi ProAgria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.

 

Teksti: Janica Vilen

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Ihmisiä luonnossa.

 

Kiinnostaako yhdistystänne ympäristöasiat, mutta ette oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Kutsukaa EkoTeko-hankkeen työntekijä kylään neuvontakäynnille. Apua on tarjolla muun muassa kierrätyksen aloittamiseen, energian säästämiseen tai vaikka ympäristöaiheisten tapahtumien järjestämiseen.

Leader Varsin Hyvän ja Leader Ravakan EkoTeko-hankkeet ovat saaneet jatkoaikaa kesään 2022 asti. Vielä on siis aikaa ottaa kaikki hyöty irti hankkeen palveluista. Varsin Hyvän hanke toimii Kaarinassa, Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Nousiaisissa, Paimiossa, Raisiossa, Ruskolla, Sauvossa, Taivassalossa ja Turussa. Ravakan vastaava hanke on käynnissä puolestaan Eurajoella, Laitilassa, Mynämäellä, Pyhärannassa, Raumalla, Uudessakaupungissa ja Vehmaalla. 

Hankkeet palvelevat sekä hankealueen yhdistyksiä, asukkaita että kuntia. Apua on tarjolla kestävän kehityksen mukaisten valintojen ja toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ekologisen kestävyyden lisäksi tarjolla on apua myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittämiseen. 

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta kannustaa maaseudun yhdistyksiä olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

– Aika usein ajatellaan, että ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä tekevät vain varsinaiset luonnonsuojelujärjestöt tai vesiensuojeluyhdistykset, mutta iät ja ajat myös kyläyhdistykset ja muut toimijat ovat tehneet asioita ympäristön eteen, hän muistuttaa. 

Tiina Saaresranta.
Tiina Saaresranta on EkoTeko-hankkeen koordinaattori. Kuva: Janica Vilen. 

Tiedotusta ja tapahtumia!

Kuluneen parin vuoden aikana hankkeessa on järjestetty paljon tiedotustilaisuuksia, retkiä ja työpajoja. Esimerkiksi Naantalin Röölässä on järjestetty villiyrtti-ilta, ja Laitilassa pidettiin kurssi syötävän metsäpuutarhan perustamisesta. 

– Luonnonvarojen kuten sienten ja villiyrttien hyödyntäminen ruokavaliossa kiinnostaa nyt paljon. Ruoka on yksi suurimmista tekijöistä hiilijalanjäljessämme. Aina jos saa yhdenkin raaka-aineen haettua suoraan metsästä, niin sillä on merkitystä, muistuttaa Saaresranta. 

Lisäksi hän uskoo, että metsän antimien ja esimerkiksi villiyrttien hyödyntäminen muokkaa samalla ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja kuluttamiseen. 

Mynämäellä EkoTeko-hanke taas järjesti keskusteluillan liikenteen päästöjen vähentämisestä. Paljon ihmisiä keränneessä tapahtumassa asiantuntijat kertoivat kestävän autoilun mahdollisuuksista. 

– Moni kaipasi asiantuntijan näkemystä esimerkiksi sähköautoilun hyvistä ja huonoista puolista, kertoo Saaresranta. 

Energiansäästöviikolla hanke teki live-videoita sosiaaliseen mediaan alueen eri yhdistysten tekemistä ekoteoista. Ekotekoja on listattu myös EkoTeko-blogiin, jota pääsee lukemaan tästä linkistä. 

Muistilappuja kiinnitettynä kangastauluun.
EkoTeko-hanke oli elokuussa 2020 mukana Uudenkaupungin Minifarmi-messuilla, jossa kerättiin ylös ihmisten tekemiä ekotekoja. Kuva: Tiina Saaresranta.

Kierrätys kiinnostaa maaseudulla ja saaristossa

Saaresrannan mukaan maaseudun yhdistykset ovat olleet hankkeen aikana aktiivisia ja miettineet paljon sitä, miten yhdistyksen perustoiminta saadaan kestävälle pohjalle. Moni on lähtenyt tekemään konkreettisia parannuksia esimerkiksi oman kylän kierrätysmahdollisuuksien parantamiseksi. 

– Maaseudulla kierrätykseen liittyy se ongelma, että kierrätyspisteet ovat kaukana ja usein sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse julkisilla. Kierrättäminen edellyttääkin maaseudulla ja saaristossa melkein aina oman auton käyttöä. Väestöpohjan pitäisi olla aika iso, jotta kuljetukset saadaan kannattaviksi, mutta esimerkiksi Livonsaarella Saariston Savotta ry otti vastuun jäteastioiden hankinnasta ja kuljetusten maksuista. Nyt saarella on tosi hyvät kierrätysmahdollisuudet ja ihmiset voivat liittyä mukaan maksamalla pienen vuosimaksun, Saaresranta kertoo. 

Mies koivun vieressä.
Ekoteko hanke järjesti useita Hyvinvointia metsästä -tilaisuuksia yhdessä Metsäkeskuksen kanssa. Niissä perehdyttiin muun muassa siihen, miten metsä voi toimia hyvinvoinnin lähteenä ilman hakkuita. Kuvassa käynnissä näytös pakurin kasvatuksesta. Kuva: Tiina Saaresranta.

Yhtene ympäristö -hanke mukana yhteistyössä

Saaresrannan lisäksi hankkeessa työskentelee Varsin hyvän puolella myös Ina Fagerlund. Ravakan alueella EkoTeko-hankkeen tavoitteita tukee myös Yhtene ympäristö -teemahanke, jonka kautta yhdistykset voivat hakea Leader-tukea pieniin investointeihin.

– Nyt on siis hyvä mahdollisuus saada ensin EkoTeko-hankkeelta neuvonta-apua ja sen jälkeen Yhtene ympäristö -hankkeelta tukea toteutukseen. Investointeihin myönnettävä tuki on 50 %, mutta omavastuuosuudesta 75 %  pystyy kattamaan talkootyöllä, Saaresranta kertoo.  

 

Teksti: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

EkoTeko-hanke tutustutti ihmisiä villiyrtteihin Röölässä – katso video!

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Minna Lukkala luennoi ötököistä lapsille.
Minna Lukkala esittelee lapsille limakotiloa ja juotikasta Yläneen Luontokapinetissa.

 

Osana Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten Haitat haltuun -hanketta järjestetty Ötökän elämää -päivä oli lapsille unelmien täyttymys. Päivän aikana päästiin etsimään ja tutkimaan oikein luvan kanssa kaikkia mahdollisia ötököitä – esimerkiksi hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten yhteinen Haitat haltuun -hanke tarjoaa lapsille ja nuorille sekä perheille käytännön keinoja torjua ilmastonmuutosta ja siitä aiheutuvaa ahdistusta. Toiminta ohjaa ympäristökysymysten äärelle syyllistämättä. Tarkoituksena on luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehdä ympäristötekoja omassa lähipiirissä. 

Kesällä alkaneessa hankkeessa tullaan tämän ja ensi vuoden aikana järjestämään noin 30 tapahtumaa. Yksi niistä pidettiin Yläneen Luontokapinetissa lauantaina 25. syyskuuta otsikolla Ötökän elämää. Mukana oli 12 lasta Aurasta, Marttilasta ja Koskelta.

Härkätien 4H:ssa työharjoitteluaan suorittava ympäristösuunnittelun opiskelija Anne Hakala tekee hankkeen teemoista myös opinnäytetyönsä. Hän uskoo, että nuorten kokemaa ilmastoahdistusta voi lievittää nimenomaan osallistamalla. Hankkeessa opetellaan arjen taitoja ja tarkastellaan esimerkiksi omia kulutustottumuksia ilman syyllistävää näkökulmaa. 

– Tänään olemme oppineet paljon ötököiden elämästä. Ötökäthän oikeastaan pyörittävät maailmaa ja ilman niitä olisimme hukassa! Kävimme läheisellä lammella etsimässä ötököitä ja lapset olivat niistä todella innoissaan, kertoo Hakala porukan siirtyessä sisälle Luontokapinettiin. 

Hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Poika ja nainen tutkivat etanoita.
Marttilalainen Konsta Laaksonen löysi ukkoetanan, metsäetanan ja sammakon, joka tosin ehti päästä karkuun. “Tämä onkin limainen kaveri! Näin isoa etanaa en ole koskaan ennen löytänyt”, Laaksonen innostuu. Ukkoetana kuuluu harjaetanoihin ja se on Euroopan suurin maaetana. Konsta Laaksonen ja Minna Lukkala tunnistivat sen ilma-aukon, värityksen ja koon perusteella. Ukkoetanalla vatsan puoli on kolmijuovainen, kun taas haitallisella espanjansiruetanalla yksivärinen.

Maastoretkeltä tultuaan lapset pääsivät Minna Lukkalan opastuksella tutkimaan löytämiään ötököitä luupeilla ja mikroskoopeilla. Haaveihin oli tarttunut muun muassa sudenkorennon toukkia, etanoita, juotikkaita, limakotiloita, hyttysentoukkia ja malluaisia.

– Ötökkä ei oikeastaan ole mikään tieteellinen nimi, mutta yleensä ötökällä tarkoitetaan selkärangattomia eläimiä. Esimerkiksi limakotilo kuuluu nilviäisiin ja juotikas nivelmatoihin. Juotikkaista tunnetaan ehkä parhaiten verijuotikas eli iilimato, joka on kylläkin nykyään aika harviainen, Lukkala kertoo tutkiessaan lasten saalista. 

Nainen mikrokooppin äärellä ja poika katsoo taustalla.
“Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä ja niistä iso osa on vielä nimeämättä. Jos siis haluatte päästä määrittämään jonkun ötökän nimen, kannattaa alkaa hyönteistutkijaksi”, Lukkala kannustaa lapsia.

Lasten löytämät sulkahyttysen toukat ja sukeltajakuoriaiset kuuluvat hyönteisiin, joiden tutkimisesta on Yläneellä pitkät perineet. 

– Hyönteiset tunnistaa siitä, että niillä on kuusi jalkaa ja kolmiosainen vartalo. Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä, jotka jakautuvat lahkoihin. Suurin on pistiäisten lahko, johon kuuluu esimerkiksi muurahaiset, ampiaiset ja kimalaiset. Seuraavaksi suurin porukka on kaksisiipiset, johon kuuluu esimerkiksi kärpäset, Lukkala selittää. 

– Hämähäkeillä taas on kahdeksan jalkaa. Jotkut hämähäkit kutovat verkkoja ja toiset juoksevat saaliinsa kiinni. Tämä teidän löytämä hämähäkki vaikuttaisi verkonkutojalta, hän jatkaa. 

Karoliina Virolainen ja Elviira Virtanen Koskelta löysivät monenlaista tutkittavaa.

Lapset keskittyvät ötököiden tarkkailuun herkeämättä. Välillä nähdään pieni jännitysnäytelmä, kun yksi tutkimuskohteista yrittää syödä toisen, joka pitkän takaa-ajon jälkeen onnistuu piiloutumaan pienen oksan taakse. Tutkimusten jälkeen ötökät vapautetaan takaisin luontoon. 

Yhden puutiaisen Lukkala oli napannut mikroskooppiin ihmeteltäväksi kotikissastaan. 

– Hämähäkkieläimiiin kuuluu hämähäkiien lisäksi lukit ja punkit. Puutiainen on se, joka saattaa aiheuttaa sairauksia, mutta suurin osa punkeista on tosi hyödyllisiä, hän muistuttaa.

Nuoret apuopettajina

Kolme nuorta seisoo vierekkäin ulkona kodan edessä.
Marttilalaiset Joni Vuori (vas.), Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen toimivat päivän aikana apuopettajina.

Ötökän elämää -tapahtuma järjestettiin alakouluikäisille lapsille, ja muutamat yläkoululaiset toimivat päivän aikana apuopettajina. 

– Teimme lapsille bussimatkaksi tietokilpailun ötököistä. Yleensä lapset eivät jaksa kuunnella, jos yrittää selittää jotain luonnosta, mutta leikin kautta he kiinnostuvat yleensä aina, tietää 4H:n toiminnassa jo muutaman vuoden mukana ollut marttilalainen Joni Vuori. 

Hän sekä Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen ovat oppineet paljon luonnosta sekä 4H:n luontokerhon että koulun kautta. 

– Meillä on koulussa yksi opettaja, joka on oikein kunnon ilmastoaktiivi. Hän aina selittää meille, miten maailmalla tapahtumat asiat, vaikka tulivuoren purkaus tai jäätiköiden sulaminen vaikuttavat, nuoret kertovat. 

Hankkeen yksi tavoite on osallistaa nuoria jakamaan saamaansa tietoa eteenpäin lapsille. Ensi kesänä nuorille järjestetään leiri, jossa tullaan oppimaan muun muassa kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä.

Tämän syksynkin aikana on vielä luvassa useampia tapahtumia. 

– Esimerkiksi 30. lokakuuta vietetään Härkätien 4H:n 50-vuotisjuhlia retkipäivän merkeissä Onnenperän tallilla Vaskiolla. Siellä yksi tapahtumapäivän rasteista keskittyy kierrätykseen, kertoo Anne Hakala. 

12.–13. joulukuuta Auran Kettulinnassa järjestetään nuorten yöleiri,  jossa aloitetaan opetuspakettien tekeminen kevään alakoulujen vierailuja silmällä pitäen. 18. joulukuuta Sarka museossa Loimaalla on puolestaan aikuisille suunnattu  seminaari hankkeen teemoista, joista esittelevät runoilija Heli Laaksonen ja ympäristökasvattaja Minna Lukkala.

Hankkeen kokonaiskustannus on 58 000 euroa, josta Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n myöntämä Leader-tuki kattaa 80 %. 

Kaksi naista kameran edessä.
4H:n harjoittelija Anne Hakala (vas.) ja kerho-ohjaaja Anna-Sofia Holppi innostuivat myös tutkimaan lasten löytämiä ötököitä.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Maastopyöräily nostaa tunteet pintaan maaseudulla

Viisi ihmistä istuu pöydän ääressä.

 

Maastopyöräily on yksi maaseudun tämän hetken trendilajeista. Erityisesti sähköavusteiset fatbiket saavat ihmisiä metsiin, mutta myös barrikadeille. Ehkä tärkein vinkki lajin uusille harrastajille olisikin se, että jokaisella polkaisulla muistaisi olevansa jonkun omistamalla maalla. 

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto kokoontui keskiviikkona 29. syyskuuta Varsinais-Suomen 2021 Vuoden kylään – Nousiaisten Valpperiin. Päivän aikana seurattiin etäyhteydellä valtakunnallista Maaseutuparlamenttia ja keskusteltiin muun muassa maaseudun trendilajista: maastopyöräilystä.

Maastopyöräilyn ympärille rakennettuun paneelikeskusteluun osallistuivat Akselikuntien pyörämatkailun kehittämishankkeessa työskentelevä Jouko Parviainen (kuvassa vasemmalla), maanomistajia keskustelussa edustanut MTK Varsinais-Suomen aluepäällikkö Terhi Löfstedt, Fillaripäiväkirjoista tuttu pyöräilyn harrastaja Jaska Halttunen, useita retkeilyreittejä rahoittaneen ja kehittäneen Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen sekä Valpperin maastopyörähankkeessa mukana ollut Reima Rantanen.

Tapahtuman osallistujat pääsivät testaamaan Valpperin uutta maastopyöräreittiä ja olivat heti myytyjä. Hulppeat maisemat ja vaihteleva maasto tarjoavat upean elämyksen – ja vauhdin hurmaan pääsee sähköavusteisella pyörällä vaikka olisi vähän heikompikin pyöräilykunto. Ei siis ihme, että laji kasvattaa suosiotaan jatkuvasti!

Maastopyöräilyn suosion lisääntymisellä on kuitenkin ollut myös varjopuolia, ainakin jos maanomistajilta kysytään. MTK:n Terhi Löfstedt kertoo, että parhaillaankin on käynnissä pari oikeudenkäyntiä, joissa maanomistajat hakevat korvauksia heidän maillaan aiheutetusta vahingosta esimerkiksi taimikoille. 

– Jokamiehenoikeudet sallivat niin patikoinnin, polkujuoksun kuin maastopyöräilynkin. Muiden mailla saa siis liikkua, mutta luontoon ei saa jättää jälkiä, eli esimerkiksi katkoa oksia tai ajella niin, että sammalet lentelee. Suurin osa luonnossa liikkujista on fiksuja, mutta yksittäiset välinpitämättömät ihmiset onnistuvat tahraamaan helposti kaikkien maineen. Aina löytyy joku, joka ei kunnioita toisen omaisuutta ja silloin kaikki joutuvat kärsimään, Löfstedt avaa hankalaa tilannetta. 

Leader Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg kävi testaamassa Valpperin maastopyöräreittiä. Nousiaisten Alku vuokraa sähköavusteisia maastopyöriä Valpperin urheilutalolla.

Jokamiehen oikeuksilla saa siis liikkua, mutta merkittyjä reittejä ei voi tehdä ilman maanomistajien lupaa, eikä järjestää kilpailuja tai kaupallista toimintaa. Valpperin maastopyöräreitin tehnyt Nousiaisten Alku törmäsi tähän tosiasiaan omassa hankkeessaan. Alun perin seuran tavoitteena oli tehdä yli 20 kilometrin mittainen reitti, joka yhdistäisi Valpperin Kuhankuonon retkeilyreitistöön, mutta kaikilta maanomistajilta ei saatu hankkeeseen lupaa.

– Nyt meillä on 13 kilometrin mittainen reitti. Reitti on saanut paljon kehuja ja haastetta riittää kokeneillekin harrastajille. Kesällä maastopyöräilijät pystyvät hyödyntämään myös hiihtolatujen pohjia, mutta talveksi meidän pitää erottaa reitit selkeästi toisistaan, ettei pyöräilijät ja hiihtäjät törmää toisiinsa, Reima Rantanen kommentoi. 

Jouko Parviainen kertoo, että monissa hankkeissa maanomistajat ovat antaneet luvat reitin perustamiselle mielellään sillä ajatuksella, että jos maastopyöräilijät polkevat kaikki samaa polkua pitkin, muu metsä pysyy paremmassa kunnossa. Toisaalta opastuskaan ei ole aina johtanut toivottuun lopputulokseen, sillä seikkailun nälkäiset maastopyöräilijät ovat ahkeria poikkeamaan merkatuilta reiteiltä, kun vastaan tulee houkuttelevan näköinen maisema. 

– Sen lisäksi, että mietitään missä liikutaan, pitäisi miettiä myös milloin liikutaan. Kuivalla säällä maasto kärsii pyöräilystä vähemmän, mutta märkään metsään jäljet jää helposti, Parviainen muistuttaa. 

Valpperin maastopyöräreitti kuten moni Turun seudun luontopolkukin on saanut maaseuturahaston tukea Leader Varsin Hyvän kautta. Pia Poikosen mukaan Leader-tukea reitistöhankkeilleen voivat saada niin yleishyödylliset yhdistykset kuin maaseudun yrityksetkin.

Fillaripäiväkirja Hangosta Nuorgamiin

Mies luennoi oikeassa reunassa, valkokankaalla näkyy hänen Youtube-videonsa retkipyöräilystä.
Jaska Halttunen kertoi tapahtumassa tekemistään pyöräretkistä, joiden perusteella Suomi on seikkailijan paratiisi.

Jaska Halttunen on pyöräillyt Hangosta Nuorgamiin kolmessa viikossa ja kirjoittanut reissustaan kirjan. 

– Se retki muutti elämäni kulun, opetti kaiken retkeilystä ja paljon itsestäni, muistelee Halttunen. 

Suuri yleisö tuntee hänet Youtubessa julkaistuista Fillaripäiväkirja-videoista, joita aletaan pian esittää myös AlfaTV:ssä. Nykyisin Halttunen polkee lähinnä metsissä, joissa ei tarvitse varoa autoja. 

– Suomi on seikkailijan paratiisi ja maastopyöräily on vienyt minut aivan uudenlaisiin seikkailuihin. Viime aikoina olen testaillut pyörämatkailun rajoja ja huomannut, että huonoja kelejä pyöräilylle ei oikeastaan ole, on vain huonoja varusteita. Talvella olen vetänyt ahkiota pyörän perässä. Talvipyöräilykään ei ole mitenkään vaikeaa, vaikka se vaatiikin vähän enemmän viitseliäisyyttä.

Ympärivuotiseen retkeilyyn ja varusteisiin keskitytään paljon Halttusen seuraavassa kirjassa, joka on parhaillaan työn alla. 

Halttunen on myös itse ollut mukana kehittämässä uusia reittejä kotikuntaansa Karkkilaan. Reittejä tehdessä hän kannustaa miettimään, miten samat reitistöt pystyisivät palvelemaan mahdollisimman monenlaisia pyöräilijöitä. 

– Reittien merkkaamisessa olisi tärkeää, että seuraava merkkipaalu on koko ajan näkyvissä. Koskaan ei saisi reitin käyttäjälle tulla sellainen olo, että on eksynyt. Lisäksi reitillä olisi hyvä olla merkittynä vaikeusaste ja myös kilometriviittoja, jotta reitin varrella tietää, kuinka pitkä matka on maaliin tai vaikka seuraavalle laavulle, Halttunen neuvoo. 

Lisäksi hänen mielestään olisi tärkeää, että reitin voisi aina ladata omaan navigaattoriinsa sähköisessä muodossa, mutta paperikarttojakaan ei kannata unohtaa. 

– On aina kiva nähdä kerralla koko reitti ja kaikki sen varrella olevat palvelut. Nyt kun sähköpyöräily koko ajan yleistyy, olisi hyvä saada kartalle myös latauspaikat. Pyöräilijöillä on yleensä oma laturi mukana, joten pelkkä pistorasia riittää, Halttunen jatkaa. 

Uusi pyöräilyreitistö Akselikuntiin

Mies luennoi. Kuvassa vasemmalla näkyy retkipyörä.
Jouko Parviainen kertoi Akselikuntien pyörämatkailun kehittämishankkeesta.

Akselikuntien eli Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen yhteisessä Leader-rahoitteisessa pyörämatkailuhankkeessa suunnitellaan uutta pyöräilyreitistöä, joka palvelisi sekä paikallisia että matkailijoita. Toiveissa olisi sellainen reitistö, joka tarjoaa sopivia päivämatkoja niin maastopyöräilijöille, retkipyöräilijöille kuin maantiepolkijoillekin. Myös reitistön varrella olevia palveluita kehitetään osana hanketta, ja tavoitteena on yhdistää Akselikuntien reitit myös Turun seudun ja koko Lounais-Suomen olemassa oleviin reitistöihin. 

– Sitä kautta olisi mahdollisuus saada myös kansainvälisiä matkailijoita, Parviainen toteaa. 

Jo useampia pyörämatkailun kehittämishankkeita vetänyt Parviainen pohtii paikallisten kanssa myös sitä, miten sesonkia voisi pidentää ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voisivat tuoda pyörämatkailijoita juuri Akselikuntiin. 

– Suomea pidetään turvallisena matkailukohteena ja meillä on monipuolinen maasto. Täällä on jokamiehenoikeudet ja mahdollisuus saunoa. Lisäksi on hyvää lähiruokaa ja paljon pienimuotoisia, mutta suuresti ihmisiä koskettavia elämyksiä. Pyörämatkailun suosio on parhaillaan hurjassa nousussa ja se tarjoaa maaseudulle hyvän mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa!

Frisbeegolfia ja sukupolvien välistä yhteistyötä

Nainen heittää frisbeetä metsässä.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen Valpperin uudella frisbeegolfradalla.

Valpperilaiset Reima Rantanen ja Jukka Heinonen kertoivat tapahtumassa Valpperin kylästä ja sen historiasta aina 1500-luvulle asti. Valpperilaiset hakivat Vuoden kylä -titteliä jo vuonna 2017, kun uusi kyläkoulu valmistui, mutta silloin voitto lähti Loimaalle Virttaan kylään. Kylätekopalkinto koulun perustamisesti innosti kuitenkin hakemaan uudelleen ja nyt perusteitakin oli enemmän. Muutaman välissä kuluneen vuoden aikana Valpperissa oli ehditty muun muassa remontoida urheilutalo, rakentaa kuntoportaat ja kota sekä tehdä maastopyörä- ja frisbeegolfradat. 

– Tänä syksynä avatulla frisbeegolfradalla on heittäjiä joka arki-ilta noin 50, ja viikonloppuisin radalla saattaa käydä yli sata ihmistä päivässä, Rantanen kertoo.

Frisbeegolfista puhuttaessa Heinonen nostaa esiin myös kyläläisten talkoohengen. 

– Valpperissa on oikeastaan kaksi ihmettä. Toinen on se, että täällä on joka talvi lunta ja toinen on eri sukupolvia yhdistävä talkoohenki. Meidän kylän nuoret ja eläkeläiset tekivät frisbeegolfrataa yhdessä talkoilla koko viime kesän, hän kiittelee. 

Kaksi miestä luennoimassa liikuntasalissa.
Reima Rantanen ja Jukka Heinonen esittelivät Valpperin kylää.

Asukkaita Valpperin koulupiirissä on noin 300. Kyläkoulussa oppilaita on ollut 30–50 vuodessa ja opettajia on kolme. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita opettava koulun rehtori Satu Mäkinen ja Nousiaisten kunnan sivistysjohtaja Pasi Isokangas esittelivät Maaseutuparlamentin osallistujille Valpperin kyläkoulua ja muun muassa siellä tehtävää ympäristökasvatustyötä, joka palkittiin alkuvuodesta 2021 ympäristökasvatusjärjestö FEE:n myöntämällä Vihreällä lipulla. 

Kyläläisten mukaan koko Valpperin kylähenki nousi uuden kyläkoulun myötä aivan uudelle tasolle. 

– Koulu on meidän yhdistävä voima, joka saa ihmiset liikkeelle, Heinonen summaa. 

Vuoden kylä -tittelin kunniaksi Valpperiin on tehty Vuoden kylä 2021 -kyltti ja avattu kylälle uudet verkkosivut osoitteeseen www.valpperi.fi

Valpperin koulun rehtori esitteli nykyaikaista kyläkoulua maaseutuparlamentin väelle. Pulpettien päällä olevat muovipurkit ovat oppilaiden maskeja varten.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Maaseutuparlamentti on Suomen suurin ideafestivaali ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka. Tapahtuma järjestettiin 28.–30.9.2021 verkossa ja monipaikkaisesti eri puolilla maata. Osana Maaseutuparlamenttia julkistettiin myös maaseutupoliittinen julkilausuma.

Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Lähikuva ruovikosta.

 

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.

Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.

Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.

Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa. 

Lähikuva ruovikosta.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.

Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan. 

– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.

Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta. 

Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen. 

Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita

Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti. 

– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!

Ilmakuva Tammiluodon Viinitilan rannasta, joka on täynnä jörviruokoa.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.

Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena. 

Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti. 

– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.

Jokinen ja Kääriä laiturilla.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.

Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo. 

Ruovikkoa, jonka keskellä ärviäkasvusto.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.

Yrittäjät avainasemassa

Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä. 

Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä. 

– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.

Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin. 

– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä. 

Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan. 

Oikealla ruovikkoa, vasemmalla merimaisema.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.

Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa. 

–  Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.

Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu

– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.

vene ajaa ruovikon läpi kapeaa väylää pitkin.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.

Vanha idea, uudet tekniikat

Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen. 

50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.

Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa. 

Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!

Kuvan yläreunassa näkyy ruovikkoa ja alareunassa veden pinnan alla uivia kaloja.
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Förtjänst istället för förfång! Vass är en råvara med framtid

Sienistä hyvinvointia! Kääpä Biotech vie maailmalle suomalaisia sieniuutteita

Kääpä koivun rungossa.

 

Karjalohjalla toimiva KÄÄPÄ Biotech hyödyntää sieniä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Esimerkiksi suomalaista pakurikääpää brändätään parhaillaan maailman markkinoille hyvällä menestyksellä. Uutta teknologiaa sienten hyödyntämiseen on kehitetty maaseuturahaston tuella.

Sekä Uudenmaan Ely-keskus että Leader Ykkösakseli ovat myöntäneet maaseuturahaston tukea KÄÄPÄ Biotechille. Ely-keskuksen tukemassa hankkeessa rahoitettiin tuotantotilojen hankintaa ja saneerausta. Ykkösakseli taas on tukenut uuden linjaston rakentamista laajemman tuoterepertuaarin ja suuremman tuotantovolyymin mahdollistamiseksi. 

– Rahoitus on ollut todella tärkeää kehittymisemme kannalta. Sen avulla olemme päässeet hurjasti eteenpäin, kiittelee Mervi Alavuotunki yrityksen markkinointiosastolta. 

Hankkeiden myötä yritykseen on saatu palkattua seitsemän uutta työntekijää. Kasvun myötä Kääpä Biotech on myös valittu Kasvu Openin SUPERFINNS-ohjelmaan, jossa verkotetaan maailmanvalloituksesta kiinnostuneita yrityksiä ja sijoittajia muun muassa rahoituksen, kansainvälistymisen ja kasvun teemojen merkeissä. Lisäksi yritys voitti tänä vuonna toimialalla arvostetun NutraIngredients Awards 2021 Start Up -palkinnon.

Mutta mistä KÄÄPÄ Biotechin yritystoiminnassa tarkemmin on kyse? 

– Jalostamme pakurista sekä useista muista sienistä terveystuotteita, kuten nestemäisiä uutteita ja uutejauheita kansainvälisille markkinoille. KÄÄPÄ Biotechin alaisia yksiköitä ovat KÄÄPÄ Health, KÄÄPÄ Forest ja Nordic Mushrooms, Alavuotunki selventää.

KÄÄPÄ Health myy kuluttajille sieniuutteita, joita valmistetaan Karjalohjan toimitiloissa viidestä eri sienestä. Ihmiset ovat saaneet uutteista apua muun muassa unenlaatuun sekä suoliston ja ihon hyvinvointiin. 

KÄÄPÄ Forest keskittyy pakurin kasvatukseen yhteistyössä suomalaisten metsänomistajien kanssa. Yritys markkinoi pakurinkasvatusta korkean tuoton riskisijoituksena, jossa metsälleen saa vastuullisella sijoituksella suuremman tuoton kuin kuitupuumarkkinoilla. Pakuri kasvaa ymppäyksestä sopivaan kokoon noin kymmenessä vuodessa. 

– Pakuria voi ympätä toukokuusta syyskuuhun. Puuhun porataan ensin neljä reikää, sitten laitetaan ympit ja vielä puutarhavahaa päälle. Ja kun pakuri kerätään lopulta pois, puu saa jäädä metsään. Se on ekologisesti upeaa, sillä lahoavat puut ovat tärkeitä metsän monimuotoisuuden kannalta esimerkiksi erilaisille hyönteisille ja sitä kautta koko ekosysteemille.

Nordic Mushrooms taas on suomalaisia luomusieniuutteita sisältävä kansainväliseen tukkumyyntiin kehitetty tuotesarja. NordicMushrooms-sertifikaatti kertoo tuotteiden korkeasta laadusta ja jäljitettävyydestä sekä tuotannon läpinäkyvyydestä.

Mies seisoo koivun vieressä ja on merkannut kohdan ymppäystä varten.
Pakuria voi ympätä toukokuusta syyskuuhun. Parhaita ovat sellaiset koivut, joiden runko rinnankorkeudella halkaisijaltaan noin 10 cm.

Kääpä kiinnostaa kaikkialla

Kääpä on lahottajasieni, joka elää puun rungossa loisena lahottaen puuta. Pakurikääpä menestyy hyvin koivuissa – mitä pohjoisempana ollaan, sitä enemmän lääkinnällisiä yhdisteitä syntyy ja siksi suomalainen pakuri on haluttua tavaraa. Tällä hetkellä pakuria kerätään Lapin luomukeruualueilta, mutta tulevaisuudessa KÄÄPÄ Forestin pakurinviljelyverkosto tuottaa pakurin jatkojalostusta ja lopputuotteita varten.

Leader-rahoitusta saaneella uudella linjastolla sienen soluseinämien kitiinikuori rikotaan ääniaalloilla. Kuoren alta löytyy lääkinnällisiä yhdisteitä, jotka saadaan ihmisen ruoansuolatusjärjestelmän hyödynnettäviksi tämän sienituotetoimialalle uuden teknologian avulla. 

Yritystoiminnan perustivat vuonna 2019 amerikkalainen Eric Puro ja itävaltalainen Lorin von Longo-Liebenstein.

– He alkoivat kasvattaa ja tutkia sieniä ja valmistaa niistä ravintolisiä. Meidän tuotteemme valmistetaan sienen itiöemästä, mikä on ainutlaatuista. Monet muut valmistajat käyttävät myös sienirihmastoa, joka on oikeastaan enemmän ruokatuote kuin lääkinnällinen valmiste, Alavuotunki kertoo. 

Lisäksi KÄÄPÄ Biotechin tuotteissa erityistä on se, että sienet kasvavat Suomen puhtaassa ilmassa ja koko tuotanto on sienten kasvatuksesta lopputuotteisiin asti yrityksen omissa käsissä.

Yritys on suomalainen, mutta sen tiimi on kansainvälinen ja yrityskieli on englanti – ja liiketoiminta keskittyy vahvasti vientiin.

– Eniten tuotteitamme lähtee Amerikkaan ja Aasiaan. Aasiassa sienituotteet ovat suosittuja ja Suomi-brändi on siellä jo valmiiksi vahva. 

Mies tehtaalla linjaston edessä.
Uusi laitteisto saatiin hankittua Leader Ykkösakselin tuella.

Sienissä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Kansainvälisesti sienet ovat verrattain tuntematon ravinnonlähde, ja Alavuotunki onkin huomannut aiemmin kansainvälisesti sienitietoutta levittäessään, että suomalaiset ovat sienestyksen suhteen edelläkävijöitä.

– Haluamme näyttää, miten upeita sienet ovat! Niistä voi tehdä vaikka vegaanista nahkaa! Sienirihmastoa voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai styroxin korvaajana. 

KÄÄPÄ Biotech tekee yhteistyötä myös yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa. 

– Tutkimme jatkuvasti, miten sienet voisivat auttaa ihmisiä ja koko maapalloa. Ne ovat metsän ekologialle todella tärkeitä, sillä ne toimivat moninaisissa keskeisissä tehtävissä, kuten lahottajina ja aluskasvillisuuden ravinnonlähteenä ja houkuttelevat metsiin siten tärkeitä pölyttäjiä, Alavuotunki päättää.

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: KÄÄPÄ Biotech

Jokivarsikumppaneiden Toimintaa kylille -teemahanke aktivoi maaseudun asukkaita

Ihmisiä jumppaamassa kodan pihalla.
Someron Hirsjärven kylällä aloitettiin ulkojumpat!

 

Leader-ryhmä Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit on myöntänyt Toimintaa kylille -teemahankkeensa kautta 68 000 euroa tukea kymmenelle eri yhdistykselle. Koronan latistamaa kylätoimintaa herätellään nyt eloon muun muassa liikunnan, uusien tapahtumien ja luontoelämysten kautta.

Jokivarsikumppanieden teemahankkeessa kylät ja yhdistykset kehittävät parhaillaan uusia tapoja lisätä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja edistää alueen asukkaiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Tavoitteena on luoda maaseudulle uusia mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, lisätä palveluntarjontaa kylissä sekä mahdollistaa erilaisia maisemahankkeita.

Koronapandemian vuoksi kylissä on kohdattu monenlaisia haasteita ja onkin tärkeää, että yhdessä tekemisen myönteistä henkeä pidetään yllä. Kyläläisten yhteisillä pienillä hankkeilla voidaan osaltaan antaa uskoa tulevaisuuteen, tiedottaa Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Julkinen rahoitus kattaa hankkeiden kokonaiskustannuksista 90 prosenttia. Omavastuuosuuden on voinut kattaa joko kokonaan tai osittain talkootyöllä. 

Kota yhdistää Hirsjärven kyläläisiä Somerolla

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys toteuttaa parhaillaan Oman kylän parhaaksi -nimistä alahankettaan, johon kuuluu monenlaista tekemistä yhdistyksen kodalla.

– Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa liikkumaan. Maanantain jumppaa vetää paikallinen liikuntaohjaaja ja keskiviikon jumppaa fysioterapeutti. Ulkojumpat ovat omia suosikkejani, koska itse aina ahdistun kuntosaleilla. Hapekkaassa ulkoilmassa tuntuu helpommalta liikkua ja korona-aikana ulkojumppaan on matalampi kynnys osallistua, kommentoi Hirsjärven pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Satu Näykki.

Myös muut kyläläiset ovat olleet jumpista innostuneita. Kokemusta on karttunut niin keppijumpasta, kahvakuulasta kuin crossfitistäkin. Joka kerta paikalla on ollut 10–15 liikkujaa ja palaute on ollut hyvää.

Liikunnan lisäksi hankkeessa on järjestetty myös neljä hyvinvointiluentoa, joissa on saatu tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta. 

– Ensimmäisellä luennolla kaikki halukkaat saivat tehdä kehonkoostumusmittauksen. Viimeisellä luennolla oli uusi mahdollisuus mittaukseen. Joillain ehti tapahtua muutoksia jo kuukaudessa. Vielä yksi mittaus on luvassa ensi vuoden puolella ja silloin kukin saa katsoa taas, miten omat henkilökohtaiset tavoitteet etenevät, Näykki kertoo. 

Ihmisiä istumassa kodan pihalla. Yksi luennoi, muut kuuntelevat.
Hyvinvointiluennoilla kyläläiset ovat saaneet tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta.

Ensi vuonna luvassa on vielä kokkauskursseja kodalla paikallisten kokkien opastuksella. 

– Haaveissa on myös päästä kokeilemaan saunaterapiaa ja hankkeen päätöstapahtuma tulee olemaan kesäkuussa Kari Luodon konsertti!

Näykin mukaan Hirsjärvi on vankka varsinaissuomalainen maatalouspitäjä, jossa riittää peltoja ja kotieläintiloja. Koulua tai muitakaan palveluita ei ole ja siksi kodasta on tullut kyläläisille korvaamaton kohtaamispaikka. Vuosien saatossa pienviljelijäyhdistys on alkanut toimia kyläyhdistyksen tavoin. 

– Olemme järjestäneen seurakunnan kanssa adventin aikaan kotakirkkoja ja joskus esimerkiksi pop up -kahviloita tai grillausiltoja. Kodalla on kiva tavata ihmisiä ja tässä hankkeessa hyvää mieltä on tuonut sekin, että olemme pystyneet työllistämään paikallisia yksinyrittäjiä, joita korona on viime aikoina verottanut, Näykki sanoo. 

Hirsjärven pienviljelijäyhdistys sai omaan toimenpiteeseensä tukea 6 340 euroa. 

Leader-toiminta kannustaa kehittämään omaa kotiseutua

Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Tarvasjoki. Leader-ryhmän paikallisessa strategiassa on asetettu tavoitteeksi, että alueen asukkaat kehittävät omia elinolosuhteitaan. Teemahankkeen kautta mahdollistetaan ennen kaikkea sellaisia pieniä toimenpiteitä, joihin ei voi hakea tukea itsenäisenä Leader-hankkeena. 

Oli ilahduttavaa huomata, miten keskenään eri tyyppisiä hakemuksia hankehakuun tuli. Yhdistyksiltä löytyi monia hyviä ideoita siihen, miten yhteisöllisyyttä ja alueen asukkaiden hyvinvointia edistetään koronan tuomien haasteiden keskellä. Yhdistykset toteuttavat määrällisesti paljon enemmän investointihankkeita, joten oli myös erittäin hyvä, että teemahankkeen kautta saimme alueellemme kymmenen toiminnan kehittämiseen tähtäävää hanketta, kommentoi Jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuvat: Satu Näykki

 

Teemahankkeen kaikki toimenpiteet

Elersien sukuseura: Verkkokokoustyökalun opetus ja tuki sekä yhdessä eri yhdistysten kanssa uusien toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu. 

Mellilän kyläyhdistys ry: Palkataan työntekijä, joka elävöittää ja kehittää kylätoimintaa mm. uusien tapahtumien ja Ostarin toiminnan kehittämisen avulla.

Pöytyä – Oripää 4H-yhdistys: Tarjotaan luontoelämyksiä lähialueen perheille ja muille luonnosta kiinnostuneille, joilla ei välttämättä ole riittävää osaamista tai uskallusta lähteä omatoimisesti luontoon. Järjestetään tilaisuuksia, kuten pilkkipäivä ja lepakkoretki.

Someron Hirsjärven pienviljelijäyhdistys: Tarjotaan monipuolisesti hyvinvoinnin elementtejä, mm. motivaatio, ravitsemus, kehonhuolto, liikunta ja rentoutus. Toteutus sisältää luentoja, kokkausta, säännöllistä treeniä, lajikokeiluja ja mittauksia.

Auran Martat ry: Auran Marttojen ja Metsästysseura Auran yhteishankkeessa tutustutetaan perheitä erilaisiin erätaitoihin ja ruokaan, jota erätaitojen avulla voi saada ja valmistaa.

Elävän virran yhdistys ry: Järjestetään erilaisia harrastekursseja sekä tapahtumia alueen asukkaille.

Yläneen kyläyhdistys ry: Suoritetaan kyläkatselmus ja asukaskysely, siistitään Yläneen keskustaa ja sijoitetaan sinne kukkalaatikoita, muutetaan joutomaita kukkapelloiksi sekä toteutetaan maisemanhoitotalkoot kylällä ja jokivarressa.

Jankko lentopallo ry: Aloitetaan alumni-toiminta keräämällä tiedot vuosikymmenten varrella seurassa olleista henkilöistä (pelaajat, valmentajat, muut toimihenkilöt) ja luomalla tietojärjestelmä tietojen käyttämistä ja säilyttämistä varten.

Loukonkulman Lukko: Zero-Sport auton tehtävänä on kiertää ohjaajineen (2 kpl) Auranmaan alueella. Zero-Sport tuottaa liikunnallista harrastamista aina sen alueen lapsille ja nuorille, jossa kulloinkin vierailee. Zero-Sport autossa on harrastamiseen tarvittavat välineet, joten harrastaminen ja liikkuminen on paikasta riippumaton.

Auranmaan nuorkauppakamari: Lisätään Auranmaan tunnettavuutta ja vetovoimaisuutta sekä sen asukkaiden tietämystä kotiseudustaan ja sen tarjoamista palveluista ja mahdollisuuksista. Järjestetään kotiseuturalli, jossa mukaan lähtevät toimijat pitävät toimipaikoissaan avoimia ovia. Lisäksi järjestetään 1–3 kaikille avointa lyhyttä tilaisuutta, joissa nostetaan esiin paikallista osaamista ja onnistumista.

 

Lue myös!

Orisuon PVY kunnostaa Kerhotupansa pihaa ja rakentaa luontopolkua Leppijärven rantaan

Loimaasta tuli Suomen lemmikkiruokamekka! Koirien ja kissojen lähiruokamarkkinat kehittyvät maaseuturahaston tuella

Seitsemän koiranpentua samalla ruokakupilla.

 

Kotimainen lähiruoka on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Sen lisäksi, että ihmiset haluavat tietää, mistä heidän oma ruokansa tulee, on kiinnostus kasvanut myös sen suhteen, mistä perheen lemmikkien ruoka tehdään. Loimaalla tuotetaan nyt koirien ja kissojen ruokakuppeihin kotimaisia vaihtoehtoja kolmen yrityksen voimin – maaseuturahaston tuella.

Suomalaisille kissoille ja koirille ostetaan ulkomailta tuotua valmisruokaa vuosittain arviolta lähes 400 miljoonalla eurolla. Pelkästään koiranruokaa tuodaan Suomeen ulkomailta vuosittain jopa 50 miljoonaa kiloa. Korona-ajan tuoma lemmikkibuumi on lisännyt ruuan kysyntää entisestään, joten aika on otollinen kotimaisten vaihtoehtojen kehittämiselle.

Varsinais-Suomen Ely-keskus on myöntänyt maaseuturahastosta tukea kolmelle eläinruokatehtaalle, jotka kaikki sijaitsevat Loimaalla. Rovio Pet Foods tekee lemmikeille kotimaisia Werraton-nappuloita lähitilojen raaka-aineista ja Dagsmark Petfood alkaa valmistaa kissoille ja koirille kotimaista märkäruokaa. Aristo Oy keskittyy koirien kotimaisiin puruluihin ja herkkuihin. Kaikkien kolmen yrityksen tuotteille on myönnetty suomalainen avainlipputunnus merkiksi vahvasta kotimaisuusasteesta. 

Yrityksille on myönnetty maaseuturahastosta tukea niin tehtaiden perustamiseen, laajentamiseen kuin laiteinvestointeihin. Tuet ovat olleet 30–35 prosentin luokkaa hankkeiden kokonaiskustannuksista, joita on tullut yhteensä lähes seitsemän miljoonaa euroa. 

Loimaa sijaitsee erinomaisten viljelysmaiden välittömässä läheisyydessä Varsinais-Suomen lukuisten eläintilojen keskellä – ja logistisesti helpon yhteyden päässä Turusta, Tampereesta ja pääkaupunkiseudusta. Ei siis ihme, että kolme eläinruokatehdasta päätyi naapureiksi juuri Loimaalle.  

Rovio Pet Foods vähentää lemmikkiruokien ympäristövaikutuksia

Tero Rovio traktorin vieressä.
Rovio Pet Foodsin perustaja ja toimitusjohtaja Tero Rovio. Kuva: Kuva: Rovio Pet Foods.

Loimaalainen Tero Rovio perusti Rovio Pet Foodsin vuoden 2019 lopulla, ja vuotta myöhemmin lemmikkiruokien valmistukseen suunniteltu eläinruokatehdas oli jo toiminnassa. Tehdas sijaitsee 12 kilometrin päässä hänen omalta tilaltaan, josta tulee kaikki ruokiin käytettävä kaura. Kananmunat tulevat osin omalta tilalta; osin kilometrin päässä tehtaalta olevalta kananmunapakkaamolta, josta lähetettiin ennen kakkoslaatuisia munia ulkomaille. Nyt ne hyödynnetään naapurissa! Kaikki muutkin raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista: härkäpavut, peruna, viljat ja siipikarja. 

– Tähän asti suomalaisia raaka-aineita on roudattu ympäri Eurooppaa ja tuotu sitten jalostettuina takaisin. Silloin kun me aloitimme, Suomessa myytävistä lemmikkien kuivaruuista vain prosentti oli kotimaisia, Rovio taustoittaa. 

Rovio Pet Foodsin valmistamat kotimaiset koirien ja kissojen Werraton-nappulat ovat saaneet markkinoilta hyvin jalansijaa.

– Tuotteista on tullut tosi hyvää palautetta ja sitä arvostetaan, että koko prosessi tapahtuu saman katon alla tuotekehityksestä alkaen, Rovio kertoo. 

Hintakin on ulkomaisiin vaihtoehtoihin nähden kilpailukykyinen, kun nappuloita vertaa ravintoarvoiltaan samantasoisiin tuotteisiin.

Lemmikkien kuivaruokaa linjastolla.
Werraton nappulat tuotannossa. Werraton -ruokasarja on Rovio Pet Foodsin eläinravitsemuksen asiantuntijoiden suunnittelema ja siihen kuuluu kuivaruokia sekä kissoille että koirille. Kuva: Rovio Pet Foods.

Rovio Pet Foods kiinnittää paljon huomiota tuotteidensa ja toimintansa ympäristöystävällisyyteen. Kananmuna on hiilijalanjälkeen nähden paras proteiinin lähde heti villikalan jälkeen  – ja sitä hyödynnetään tuotannossa paljon. Samalla se on ravitsemuksellisesti lemmikeille hyvä proteiinin lähde aminohappokoostumuksensa vuoksi. 

Tällä hetkellä tehtaan toiminnassa käytetään nestekaasua, joka on mahdollista korvata tulevaisuudessa biokaasulla, jos naapuriin suunnitteilla oleva biokaasulaitos toteutuu. Myös aurinkovoimaa tullaan jatkossa hyödyntämään. 

– Tehtaan viereen on jo suunniteltu aurinkopuisto, mutta rakentaminen ei ole vielä alkanut. 

Ely-keskuksen myöntämällä maaseuturahaston tuella tehtaalle hankittiin uutta teknologiaa: koneita ja laitteita sekä kuivaruokalinjastolle että pakkaamoon. Rovio uskoo hankkeen kasvattavan sekä  työvoiman tarvetta että liikevaihtoa tulevina vuosina reilulla kädellä.

Dagsmark Petfood aloittaa kissojen ja koirien märkäruuan tuotannon

Laura Strömberg tehtaalla.
Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja Laura Strömberg ravistelee alaa panostamalla laatuun, vastuullisuuten ja raaka-aineiden jäljitettävyyteen, sillä asiakkailla on oikeus tietää, mitä he lemmikeilleen syöttävät.

Dagsmark Petfood on myynyt tähän asti lähinnä koirien ja kissojen kuivaruokaa, mutta pian kauppoihin tulee ensimmäiset yrityksen itse valmistamat kissojen märkäruuat. 

– Kissojen märkäruualla on valtavat markkinat, mutta alalla ei ole tähän asti ollut juurikaan kotimaisia toimijoita. Halusimme kehittyä kokonaisvaltaiseksi eläiruokataloksi ja tartuimme haasteeseen. Ensimmäiset kissojen märkäruuat tulevat myyntiin lokakuussa ja koirien ruuat ensi keväänä, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Laura Strömberg.

Dagsmark Petfood käyttää tuotteisiinsa kotimaisia raaka-aineita, esimerkiksi Liedossa tuotettua antibioottivapaata kanaa sekä kalkkunaa ja nautaa. 

– Olemme huomanneet, että kotimaiselle kissanruualle on kova tarve. Perusreseptiikka on meillä hyvin samanlainen kuin ulkomaisilla toimijoilla, sillä reseptit perustuvat siihen, mitä eläin tarvitsee. Mutta jos valitsee ulkomaisen jättiyrityksen tuotteen, ei voi yhtään tietää, mistä raaka-aineet ovat peräisin, Strömberg kommentoi. 

Lemmikkien ruokia valvoo Suomessa Ruokavirasto. Lainsäädännössä niitä ei lasketa elintarvikkeiksi vaan rehuksi ja sen vuoksi pakkausselosteessa ei tarvitse mainita edes raaka-aineiden alkuperämaata. 

Kolme kissanruokapakkausta.
Dagsmark Petfoodin uudet kissanruuat ovat nimeltään Ilves, Tiikeri ja Leopardi. Kuva: Dagsmark Petfood.

Dagsmark Petfood sai lemmikkien märkäruuan tuotannon käynnistämiseksi tukea maaseuturahastosta. 

– Hakemus jätettiin loppuvuodesta 2020 ja tällä viikolla alkaa jo kaupallinen tuotanto. Täytyy nostaa hattua meille kaikille, että koko hanke vedettiin läpi alle vuodessa, iloitsee Strömberg.

Yrityksen liikevaihto on tällä hetkellä noin 7 miljoonaa euroa ja toimitusjohtajan laskelmien mukaan sen pitäisi märkäruokabisneksen avulla nousta 3–4 vuodessa 15–20 miljoonaan euroon. Hankkeen työllistävä vaikutus näkyy jo nyt, sillä toimihenkilöpuolelle on rekrytoitu kolme ihmistä lisää ja tuotannon puolelle toiset kolme. Ja ensi vuonna rekrytoinnit jatkuvat.

Loimaalle yritys päätyi sattumalta. 

– Toimimme aikaisemmin pienemmissä tiloissa Pohjanmaalla. Asun itse Paraisilla ja lisäksi meillä on alihankkijoita ja raaka-aineiden toimittajia Varsinais-Suomessa. Siksi lähdimme etsimään isompia tiloja täältä. Loimaan Mellilästä löytyi HK:n vanha teurastamo, joka oli meille juuri sopiva, Strömberg taustoittaa.

Puruluut ovat koirien herkkuja

Koira syö puruluuta.
Aristolla käynnissä oleva pentubuumi ja samaan aikaan etenevä lähiruokainnostus näkyvät kotimaisten hirvien ja peurojen nahasta valmistettujen puruluiden kysynnässä. Kuva: Aristo Oy.

Aristo Oy:n RAUH!- ja REKKU-tuotteet tehdään käsityönä niin ikään Loimaalla. Vaikka arkikieleen on vakiintunut termi puruluu, kyseessä on oikeastaan nahasta kääritty rulla. Sen vuoksi puruluut luokitellaan lemmikkiruuaksi, vaikka koirat järsivätkin niitä ajanvietteen ja hampaiden hyvinvoinnin eivätkä ravinnon vuoksi. 

Ariston puruluihin käytetään hirven, peuran ja naudan nahkoja. 

– Peurannahka tulee kaikkein lähimpää. Loimaan alueella on peuroja todella paljon. Hirvennahkaa tulee metsästysseuroilta ympäri Suomen ja Pohjois-Ruotsista. Naudannahka tulee 95-prosenttisesti Pohjoismaista. Sitä tarvitaan niin paljon, ettei Suomen tuotanto riitä kattamaan kysyntää, kertoo Risto Pelkonen, Aristo Oy:n toinen pääomistaja. Toinen pääomistaja on Ari Hannula.

– Toimintamme ydin on parhaat mahdolliset raaka-aineet ja ammattitaito. Jokainen nahka on erilainen ja lopputulos on käytännössä käsityötä, hän jatkaa.

Aristo Oy:n tuotantoa on laajennettu maaseuturahaston tuella kolmessa osassa. Kahdessa aikaisemmassa toimitilojen laajentamiseen keskittyvässä hankkeessa tuotanto on tuplattu ja tällä hetkellä käynnissä oleva laiteinvestointihanke kasvattaa tuotantoa taas 30–40 prosenttia. Hankkeiden myötä yritykseen on tullut myös kuusi uutta työpaikkaa. Nyt Loimaan tehtaalla työskentelee yhteensä 12 henkilöä, joista osa on alihankkijoita. Neliöitä on käytössä jo 3 000.

Aristo Oy:n tehdas.
Aristo Oy on saanut maaseuturahaston tuella laajennettua toimintaansa. Kuva: Aristo Oy.

Nyt käynnissä oleva hanke valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä ja uutta jo suunnitellaan. 

– Tehdas käy koko ajan maksimilla. Olemme Ely-keskukselle todella kiitollisia tuesta, sillä sen avulla olemme pystyneet investoimaan nopeammalla aikataululla. Investointien myötä olemme onnistuneet luomaan tehokkaampia, ympäristöystävällisempiä ja ekologisempia tuotantomenetelmiä, palkkaamaan lisää suomalaista työvoimaa ja vahvistamaan koko Loimaan aluetta sekä veronmaksajina että työnantajina, Pelkonen listaa hankkeiden vaikutuksia. 

Aristo Oy palkkasi asiantuntijan avuksi hakuprosessiin. Vaikka asiointi Ely-keskuksen kanssa oli jouhevaa, hakuprosessi oli työläs. 

– Sellaisella alalla, jossa on paljon toimijoita, on helppo kerätä esimerkiksi vaadittava määrä tarjouksia laiteinvestoinneista. Meillä tilanne on haastavampi sen vuoksi, että olemme Euroopan ainoa puruluutuotantoon keskittyvä tehdas, joten ei ole olemassa mitään kauppaa, josta löytyisi valmiit laitteet meidän tarpeisiin. Siksi tarjousten saamisessa oli aika iso jumppa ja myös kilpailuteknisiä haasteita, Pelkonen selventää. 

Puruluiden lisäksi Ariston valikoimissa on koirien herkuiksi kuivattuja eläinten osia, joihin kaikki raaka-aineet tulevat Suomesta. 

 

Teksti ja artikkelikuva: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

Syyskuussa juhlitaan suomalaista ruokaa! Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruokaa 1,4 miljoonalla eurolla

Tee makumatka maalle Lähiruokapäivänä 11.9. – Varsinais-Suomesta mukana 23 kohdetta!

Yritystuilla lisätään maaseudun elinvoimaa!

Ilmoittaudu mukaan Maaseutuparlamenttiin! Valtakunnallista ohjelmaa tarjolla 28.–30.9. ja Varsinais-Suomen paikallista ohjelmaa 29.9.

Ilmakuva Valpperin alueesta.

 

Maaseutuparlamentti on Suomen suurin ideafestivaali ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka. Tapahtuma järjestetään 28.–30.9. verkossa ja monipaikkaisesti eri puolilla maata. Varsinais-Suomessa kokoonnutaan maakunnan Vuoden kyläksi 2021 valittuun Nousiaisten Valpperiin, jossa keskustellaan kyläkoulujen tulevaisuudesta ja maastopyöräilystä sekä tutustutaan molempiin teemoihin lähietäisyydeltä! 

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto järjestää osana Maaseutuparlamenttia tutustumispäivän Nousiaisten Valpperiin, joka valittiin kesällä Varsinais-Suomen Vuoden 2021 kyläksi. Tapahtuma järjestetään keskiviikkona 29. syyskuuta klo 8.45–16 Valpperin urheilutalon ympäristössä (Urheilutie 17, Nousiainen).

Päivän aikana seurataan etäyhteydellä Maaseutuparlamentin valtakunnallista ohjelmaa ja herätellään paikallista keskustelua ennen kaikkea kylätoiminnasta, kyläkouluista ja maastopyöräilystä, joka on myös päivän paneelikeskustelun aihe.

Tapahtuman toiminnallisessa osuudessa tutustutaan Valpperissa viime vuosina toteutettuihin hankkeisiin: uuteen kyläkouluun, remontoituun urheilutaloon, uuteen maastopyöräreittiin, frisbeegolfrataan, kotaan ja kuntoportaisiin sekä kylän yhteiseen saunaan ja uimapaikkaan.

Tapahtuma on osallistujille maksuton lounasta lukuunottamatta. Mukaan mahtuu 40 ensimmäisenä ilmoittautunutta. ILMOITTAUTUMINEN ON PÄÄTTYNYT!

Valtakunnallista ohjelmaa luotsaavat Inari Fernández ja Christoffer Strandberg 

Valtakunnallisen Maaseutuparlamentin keskiössä ovat maaseutujen nuorten äänet ja kestävän tulevaisuuden tekeminen. Tapahtumaa luotsaavat Inari Fernández ja Christoffer Strandberg. Heidän vierainaan nähdään kolmen päivän aikana maaseudun nuoria, yrittäjiä, asiantuntijoita, tutkijoita ja päättäjiä eri puolilta Suomea. Pääkeskustelut lähetetään livenä Kurikan Kampukselta, Etelä-Pohjanmaalta.

Maaseutuparlamentin runsas ohjelmakattaus on julkistettu ja luettavissa tapahtuman nettisivuilta. Ohjelma tarjoaa syventäviä pääkeskusteluja, oivaltavia työpajoja, herättäviä tietoiskuja ja verkostoitumismahdollisuuksia virtuaalisella Kumppanitorilla, jossa esittäytyy yli 30 tahoa. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisista maaseutuasioista: maaseudun asukkaat, yrittäjät, päättäjät, kehittäjät, tutkijat ja asiantuntijat. Osallistujilla on myös mahdollisuus vaikuttaa maaseutupoliittiseen julkilausumaan.Tapahtuman avaa tiistaina 28.9. klo 9.00 maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä yhdessä Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltolan ja Kurikan kaupunginjohtajan Anna-Kaisa Pusan kanssa. Herättäviä näkökulmia ja mielenkiintoisia keskusteluja kuullaan tapahtuman loistavilta vierailta. Mukana ovat muun muassa futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen, luova johtaja Jani Halme ja tutkimusjohtaja Anna Rotkirch. Keskustelujen vetäjänä nähdään myös päätoimittaja Jouni Kemppainen. Katso edustava keskustelijakaarti tapahtuman nettisivuilta.Osallistuminen ohjelmakokonaisuuteen edellyttää ennakkoilmoittautumista, joka tapahtuu maaseutuparlamentti.fi -sivujen kautta. Osallistuminen on ilmaista.Maaseutuparlamentti järjestetään laajassa yhteistyössä eri tahojen kanssa kylistä valtionhallintoon. Tapahtuman pääjärjestäjät ovat maaseutupolitiikan neuvosto (MANE), Kurikan kaupunki, Leader Suupohja, maaseutuverkosto, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry ja Suomen Kylät ry. Tapahtuman pääkieli on suomi, mutta ohjelmaa järjestetään myös ruotsiksi.

***

OHJELMA VALPPERISSA 29. SYYSKUUTA

Klo 8.45 Kahvitarjoilu
Kahvi/tee ja sämpylä

klo 9 Aamukahvikeskustelu: Hyvän elämän ulottuvuudet
Valtakunnallinen ohjelma, seurataan etäyhteydellä

klo 9.30 Pääkeskustelu: Kirjoitetaan lähikoulujen tulevaisuus uusiksi
Valtakunnallinen ohjelma, seurataan etäyhteydellä

klo 10.45 Valpperilaiset kertovat kylästään ja siellä toteutetuista hankkeista
Reima Rantanen ja Jukka Heinonen

Klo 11–12.30 Paneelikeskustelu maastopyöräilystä
Alustajina toimivat Jaska Halttunen Retkipaikasta ja Jouko Parviainen Akselikuntien pyörämatkailuhankkeesta. Paneelissa on mukana myös paikallisen maastopyörähankkeen edustaja, maanomistajanäkökulmaa ja harrastajanäkökulmaa.

Klo 12.30 Omakustanteinen keittiolounas

Klo 13–14 Maastopyörien kokeilua ja frisbeegolfia ulkona tai vaihtoehtoisesti osallistuminen omavalintaiseen Maaseutuparlamentin työpajaan etäyhteydellä

Klo 14.15–15 Tutustuminen Valpperin kyläkouluun ja sen tekemään ympäristötyöhön
Koulun rehtori Satu Mäkinen esittelee koulua ja vastaa päivän aikana heränneisiin kysymyksiin

Klo 15–16 Maastopyörien kokeilua, nokipannukahvit uudella kodalla tai vaikka pulahdus uimaan!

Syyskuussa juhlitaan suomalaista ruokaa! Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruokaa 1,4 miljoonalla eurolla

Neljä kuvaa ruuasta: pastaa, sieni, kaali ja leipää.

 

Syyskuussa juhlitaan lähiruokaa monella tavalla. Suomalaisen ruoan päivää vietetään 4. syyskuuta ja Lähiruokapäivää 11. syyskuuta. Lähiruoka on pääosassa myös monilla syksyn markkinoilla ja tapahtumissa, kun satoa korjataan. Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi – maaseuturahaston tuella!

Suomalaisen ruoan päivänä nostetaan esiin Hyvää Suomesta -merkkiä, joka on suomalaisen ruokaketjun yhteistyön tunnus. Kun ostaa tuotteen, jossa on Hyvää Suomesta -tunnus, tietää, että elintarvikkeen raaka-aineet tulevat Suomesta, se on valmistettu Suomessa ja sen koko tuotantoketju on tiedossa. 

Lähiruokapäivä taas kutsuu ihmisiä tutustumaan maaseudun toimijoihin, esimerkiksi maatiloihin ja elintarvikkeita jalostaviin yrityksiin. Aikaisempina vuosina samaa tapahtumapäivää on vietetty Osta tilalta -päivän nimellä.

Syyskuu on otollista aikaa lähiruuan markkinoille, sillä sadonkorjuuaika tarjoaa tuoreita tuotteita ruokapöytään. Satokausikalenterin mukaan syyskuussa parhaimmillaan ovat muun muassa sienet, kaalit, juurekset ja kurpitsat!

Lähiruokaa kehitetään myös Leader-tuella 

Lähiruuan tuotantoa, jalostusta ja käyttöä edistetään jatkuvasti myös maaseuturahaston tuella, jota myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus ja kaikki maakunnan viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat myöntäneet 1,4 miljoonaa euroa tukea lähiruokaa edistäviin yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin tai yrityksiin. Yritystukia ryhmät ovat myöntäneet yhteensä 28 yritykselle 596 000 euroa. Tukivaroin on autettu markkinoille muun muassa paikallisia juustoja, pastoja, oluita ja viljatuotteita. Kehittämishankkeita on tuettu 24 kappaletta 761 000 eurolla. Kehittämishankkeilla on tuettu muun muassa ruokamatkailua, ruokatapahtumien järjestämistä ja lisätty kuluttajien tietoisuutta lähiruokatuotteista ja -perinteistä.

Leader-tuki on kuitenkin aina vain osa hankkeen kokonaiskustannuksista, joita edellä mainituissa yritystukihankkeissa on ollut yhteensä noin 2,1 miljoonaa euroa ja yleishyödyllisissä kehittämishankkeissa 1,1 miljoonaa euroa. Suuri osa hankerahoituksen saajista kertoo, että hanke olisi jäänyt toteuttamatta ilman Leader-tukea, joten lähes aina Leader-ryhmän myöntämä julkinen tuki tuo alueen kehittämiseen myös yksityistä rahaa. 

Kuvakaavios, jossa teksti: Lähiruokaa Leader-tuella! Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Leader-ryhmät tukivat lähiruuan tuotantoa tai käyttöä 52 hankkeen kautta yhteensä 1,4 miljoonalla eurolla. Kaaviossa näkyy tuettujen hankkeiden Leader-rahoituksen osuus ja muun rahoituksen osuus.

Ely-keskus myönsi miljoonia euroja ruuantuotantoon

Leader-ryhmien myöntämät tuet ovat suuruudeltaan yleensä tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja yksittäistä hanketta kohden. Sitä suuremmat hankkeet voivat saada maaseuturahaston tukea Ely-keskuksen kautta. Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen Ely-keskus tuki myös osaltaan lähiruokasektoria miljoonilla euroilla. 

Kehittämishankkeiden puolella tukivaroja suunnattiin maa- ja puutarhatalouteen 5 miljoonaa euroa ja elintarvikejalostukseen 3 miljoonaa euroa. Esimerkiksi koko maakunnan laajuinen KulTa – Kuluttajat ruokatalouden keskiössä -hanke on saanut Ely-keskuksesta 90 prosentin tuen 1,3 miljoonan euron budjetilleen. 

Yritysrahoituksen puolella maataloustuotteet ja elintarvikkeet haukkaavat koko kakusta kolmanneksen: noin 12,7 miljoonaa euroa. Varsinais-Suomessa Ely-keskuksen tuella on kehitetty muun muassa kananmunien, marjojen, leipomotuotteiden ja lemmikkiruokien tuotantoa. 

Varsinais-Suomesta Suomen ruokamaakunta

Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi. Varsinais-Suomessa on kattava alkutuotanto ja 315 elintarvikkeita valmistavaa yritystä. Yhteensä ruokaketju työllistää lähes 16 000 ihmistä ja muodostaa 15 % maakunnan liikevaihdosta. 

Varsinais-Suomi on erityisen tunnettu varhaisperunoistaan, mansikoista ja muista marjoistaan sekä kalasta ja erikoiskasveista: Varsinais-Suomessa viljellään muun muassa hamppua, härkäpapua ja spelttiä. 

Aktiivinen ruuantuotanto näkyy paitsi kauppojen hyllyillä myös maakunnan perinnemaisemissa, joita pidetään avoimina viljelemällä ja laiduntamalla. Esimerkiksi Suomen uusin matkailutie, Aurajoentie, kulkee yhtäjaksoisesti kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa. 

 

HANKE-ESIMERKKEJÄ:

Kuluttajat nostettiin ruokatalouden keskiöön! Hankkeesta hyviä kokemuksia

Lähiruoka Naantalin alueen vetovoimatekijäksi

Matildankartanossa panostetaan lähiruokaan ja elämyksiin

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

Tuohitussa kierrätetään ja suositaan lähiruokaa

Paikallinen olut syntyy tunteella

Loimaalla pannaan olutta paikallishistoriaa kunnioittaen

Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta!

Etiopialaista kahvia Kaarinassa paahdettuna!

Yhteistyössä on voimaa! – Kolme yritystä juhlii kohta kansainvälisiä kauppoja

Suomalaiselle artesaaniruualle valmistellaan omaa sertifikaattia Leader-hankkeena

Mynämäen Riistapaja helpottaa peurakannan harventamista

Kotipellon puutarhassa kasvaa varsinainen makujen ilotulitus!

Salossa innostuttiin kotitarveviljelystä

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

Prittanan Puoti avasi ovensa Perttelissä!

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

Salossa luomuspelttiä viljelevä Birkkalan tila voitti Vuoden Luomuyritys -palkinnon!