Haloo maaseutu

Vihiniemen kylätaloa remontoidaan maaseuturahaston ja Kotiseutuliiton tuella

kirjoittaja
Punainen puurakennus.

 

Vihiniemen kylätalo Perniössä huokuu historiaa. Yli 100-vuotias talo on rakennettu alun perin työväentaloksi, jossa on tanssittu, näytelty, pidetty arpajaisia ja työväenliikkeen kokouksia. Nykyisin talossa majaileva kyläyhdistys on kaatanut taloa peittäneet puut ja remontoi parhaillaan rapistunutta rakennusta uuteen loistoonsa. 

Salossa entisen Perniön kunnan alueella kunnostetaan Vihiniemen kylätaloa, joka on aikanaan toiminut Perniön Työväenyhdistys Riennon työväentalona. Leader Ykkösakseli myönsi tukea keittiön ja entisen talonmiehen huoneen remontointiin. Seuraavaksi korjataan katto Suomen Kotiseutuliiton myöntämällä avustuksella ja sen jälkeen remontti jatkuu vessojen kunnostuksella. 

Tavoitteena on saada upea historiallinen talo edustuskuntoon ja aktiiviseen käyttöön. Tällä hetkellä tapahtumia on kourallinen – jotain jokaiseen vuodenaikaan. 

– Lumisina talvina lasketaan mäkeä ja vähälumisina pidetään jonkinlainen talvitapahtuma sisätiloissa. Keväällä kokoonnutaan vappupiknikille. Kesällä ja syksyllä on pidetty muun muassa tansseja, huutokauppoja ja muistelupäiviä. Adventin aikaan lauletaan joululauluja ja uudenvuoden aattona ammutaan yhdessä raketteja, kertoo Eero Kallio, Koski as. kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja. 

260-neliöisessä talossa on keittiö, ravintolasali, talonmiehen asunto, eteinen, vaatehuone ja suuri tanssisali, jossa on myös näyttämö. Remontin myötä talon toivotaan palvelevan entistä paremmin kylän yhteisiä tapahtumia, mutta myös yksityistilaisuuksia. Erityisesti tuleva vessaremontti mahdollistaa isompien tapahtumien järjestämisen, sillä tällä hetkellä käytössä on vain yksi ulkohuussi. 

Kylätalon salissa on iso näyttämö, jossa on esitetty 100-vuotisen historian aikana monenlaisia näytelmiä. Salin seinien oranssi väri on peräisin 70-luvulta, jolloin talossa tehtiin viimeinen isompi remontti. Vanhoista kuvista näkee, että ennen oransseja levyseiniä salissa oli puolipanelointi. Sellainen aiotaan taas laittaa, kunhan remontissa edetään saliin asti.

Tansseja vuodesta 1919

Vihiniemen työväentalon on suunnittelut työväentaloihin erikoistunut perniöläinen rakennusmestari ja kansanedustaja Sikstus Rönnberg (1861–1919). Rakentaminen aloitettiin vuonna 1917, ja talo otettiin käyttöön 25. toukokuuta 1919. Siitä asti talossa on tanssittu, näytelty ja järjestetty monenlaisia muita tapahtumia. Vuodelta 1928 on säilynyt valokuva, jossa talon pihalla on yli 200 ihmistä arpajaisissa.

– Arpajaiset olivat sen ajan kansan viihdettä – niin isoja tapahtumia, että niitä varten saatettiin jopa teettää uudet vaatteet. Yhtenä vuonna pääpalkintona oli lammas. Parhaina vuosina täällä myytiin tuhansia arpoja. Voittoja oli satoja, mutta suurin osa oli tietysti kampoja tai muita pikkupalkintoja. Arpajaisvoittovaroilla sitten pidettiin taloa kunnossa, Kallio selittää. 

Riennon toiminta oli aktiivista vielä 70-luvulla, mutta sen jälkeen tahti alkoi hiipua. 

– 90-luvulla täällä järjestettiin vielä kerran vuodessa tanssit, mutta 2000-luvulla toiminta loppui kokonaan. Talo alkoi rapistua ja se jäi pikkuhiljaa puiden taakse peittoon, taustoittaa Kallio. 

Koski as. kyläyhdistys perustettiin vuonna 2012 ja vuoden 2014 alussa he saivat työväentalon ostettua itselleen kylätaloksi. Kallion mukaan koko vuosi 2013 kului siihen, kun yhdistys yritti saada taloa nimiinsä. 

– Ensin etsittiin Riennon elossa olevat jäsenet, jotka pitivät kokouksen ja päättivät luovuttaa talon kyläyhdistykselle. Salon kaupungissa asia meni läpi, mutta valtion taholta tulikin päätös, että talo pitää laittaa yleiseen myyntiin. Lopulta saimme sen ostettua 1 000 eurolla. Korjaamiseen onkin sitten mennyt useita tuhansia euroja ja paljon on vielä korjattavaa järjellä. 

Salin seinälle on ripustettu vuodelta 1928 säilynyt valokuva, jossa talon pihalla on yli 200 ihmistä arpajaisissa.

Talonmiehen asunto korjattiin Leader-tuella

Talossa on ollut talonmiehen asunto, johon pääsee kulkemaan talon takaa tai ravintolasalista. Siinä asuttiin 70-luvulle asti, mutta senkin jälkeen asuntoa on vuokrattu vielä mökkeilykäyttöön. Asuntoon kuulunut keittiö ja makuuhuone on juuri saatu korjattua Leader Ykkösakselin tuella. 

– Keittiössä on jossain vaiheessa ollut iso vesivahinko. Siksi koko lattia piti poistaa. Kaikki on tehty alusta asti uusiksi, kertoo Kallio. 

Lattia korjattiin ensin Kotiseutuliiton tuella ja sen jälkeen uusi keittiö tilattiin Ikeasta Leader-hankkeena. 

– Sen kokoaminen olikin varsinainen talkootyönäyte, sillä kaikki tavara tuli ihan pieninä nippeleinä, muistelee Kallio. 

Leader Ykkösakselin tuella tehty keittiöremontti parantaa talon käyttömahdollisuuksia.

Uudessa keittiössä on paljon säilytystilaa, kaksi uunia ja hyvä liesi. 

– Nyt kelpaa laittaa tarjoiluja isompiinkin juhliin, kehuu Kallio. 

Keittiön vieressä ollut toinen huone tapetoitiin ja sinne asennettiin ilmalämpöpumppu, jotta sitä ja keittiötä voidaan jatkossa käyttää myös talvella. Remontoitu huone on tällä hetkellä yleisimmin kokouskäytössä, mutta on siellä karaokeakin laulettu.

Vanhassa talonmiehen asunnossa pidetään kokouksia ympäri vuoden.

Historian havinaa

Vuoden 2019 keväällä talossa järjestettiin isot 100-vuotisjuhlat. Niitä varten salin seinille koottiin valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Nyt salin pöydillä on myös monenlaista esineistöä, jota on löydetty talon vintiltä, kun sitä alettiin siivota kattoremonttia varten. 

– Täällä on kaikenlaista pistimestä alkaen vanhoihin viinapulloihin. Yksi harjoitusasekin löytyi. Sitä on voitu käyttää harjoituksissa 1900-luvun alussa, mutta voi se olla myös teatteria varten tehty, Kallio punnitsee. 

Paljon löytyi myös vanhoja näytelmäkäsikirjoituksia ja lavasteita. Salin yhdessä kulmassa on kamina, jolla salin saa lämpimäksi ja toisessa kulmassa tanssikulttuurista muistuttava lipunmyyntikoppi. 

Koski as. kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Eero Kallio esittelee talon vintiltä tehtyjä löytöjä.
Eteisessä on vanha tupakkateline, johon mahtuu yli 80 tupakkaa. Talon vaatehuoneeseen tuli tupakointikielto jo 1920-luvulla. Kun vei takkinsa tai kävi tanssimassa, saattoi tupakan jättää siksi aikaa telineeseen.

Kyläyhdistys pitää asukkaista huolta

Koski as. kyläyhdistys pitää huolta paitsi kylätalosta myös alueensa asukkaista. 

– Meillä on sellainen naapuriapu, johon voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee vaikka kissanhoitoa tai miesvoimaa kasvihuoneen siirtämiseen. Kiukaita ollaan käyty asentamassa ja korona-aikaan hoidettiin talkoilla riskiryhmäläisten ruokaostoksia, jotta kaikki pärjäävät täällä syrjäseudulla, Kallio kertoo yhdistyksen toiminnasta. 

Yhdistyksessä on yli 80 jäsentä, joista kymmenkunta toimii johtokunnassa. Omaa lehteä on tehty vuodesta 2014, ja varoja kerätään oman seinäkalenterin avulla. Vuoden 2020 kalenteri kuvitettiin Jouko Heikolan akvarellimaalauksilla, jotka kuvaavat Kosken kylän vanhoja rakennuksia. 

– Hän asui täällä jo pikkupoikana ja muistaa hyvin, miten aluetta pommitettiin paljon talvisodan aikana. Tänä vuonna hän täytti 90, kertoo Kallio. 

Ravintolasalissa on paikallisen palkitun luontokuvaajan Ana Schorin näyttely, johon on valittu Kosken asemanseudulla kuvattuja revontulia, salamointia ja tähtitaivaita.
Kun kyläyhdistys osti Vihiniemen työväentalon, se ei edes näkynyt tieltä. Nyt kun pihalta on kaadettu 70 isoa puuta, upea talo on taas ihmisten silmänilona. Vieressä solisee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajaa merkkaava Kiskonjoki.

 

Vihiniemen kylätalon Leader-hankkeet

 

LIVE-teemahanke 

Toimenpiteet: keittiön remontti

Leader-tuki: 4245,24 euroa

Korvaus talkoista: 2061,30 euroa

Oma rahoitus: 2183,94 euroa

Kokonaiskustannus: 8490,47 euroa

 

LIVE 3 -teemahanke

Toimenpiteet: kammarin remontti

Leader-tuki: 4674 euroa

Korvaus talkoista: 4674 euroa

Kokonaiskustannus 9348 euroa

 

 

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

kirjoittaja
Keltainen rakennus.

 

Laitilassa Leinmäen kylätalolla on vietetty viime vuosina monet talkoot. Vanhasta kyläkoulusta vaihdettiin ensin lämmitysjärjestelmä ja katto. Sen jälkeen tehtiin pintaremontit ja uusi keittiö. Viimeisimpänä remontoitiin sauna, kylpyhuone ja takkahuone. Leader Ravakka on tukenut Leinmäen kyläyhdistyksen hankkeita matkan varrella jo kymmenillä tuhansilla euroilla.

Leinmäen kylätalo tavoittaa kesäisin tuhansia ihmisiä perjantaisille kesätoreille ja kerran vuodessa järjestettäville Rompetoreille. Kylätalon toiminta on kuitenkin aktiivista ympäri vuoden: on jumppia, levyraateja, kylävisoja, saunailtoja, kankaan kudontaa ja monenlaista muuta aktiviteettia. Toiminnasta vastaa Leinmäen kyläyhdistys, joka osti talon vuonna 2007.

– Kun kyläkoulu lopetettiin, paikalliset yhdistykset saivat muutaman vuoden ajan käyttää taloa omiin kokoontumisiin. Sitten kaupunki alkoi realisoimaan omaisuuttaan ja oli laittamassa taloa julkiseen myyntiin. Silloin me kyläläiset keräännyimme yhteen ja päätimme, että ostetaan talo kylätaloksi ja tehdään hanke, jolla saadaan laitettua talo kuntoon, kertoo hankevastaava Pirkko Lavila. 

Leinmäen kylätaloa on remontoitu Leader-hankkeiden avulla pikkuhiljaa vuodesta 2007 alkaen.

Nykyisin eläkepäiviä viettävä Lavila teki työuransa Mynämäen kulttuurisihteerinä ja sitä kautta hänellä oli kokemusta monenlaisten hankkeiden vetämisestä. Suunnitelmat tehtiin ja rahoitus saatiin Leader Ravakalta. Lisäksi alkupääomaa kerättiin kesätoreilla, jotka ovat edelleen suuressa suosiossa. 

– Ensimmäisessä hankkeessa vaihdettiin lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittiin katto sekä maalattiin kylätalo ja varastorakennus. Seuraavassa hankkeessa laitettiin keittiö kuntoon. Nyt kylätalolla on moderni pitokeittiö. Vanha puuhella modernisoitiin ja keittiöön tuli suurtalouskeittiön astianpesukone, joka pesee nopeasti, kertoo Lavila. 

Uusitussa suurtalouskeittiössä on helppo tehdä juhlatarjoilut. Astiat löytyy sadalle hengelle ja uudella astianpesukoneella tiskit hoituvat käden käänteessä. Kuvassa kyläyhdistyksen puheenjohtaja Paula Huppunen.

Viimeisimmässä hankkeessa remontoitiin alakerta, jossa on sauna, erilliset pukuhuoneet naisille ja miehille sekä takkahuone. Energiatehokkuutta saatiin uusimalla vuosikymmeniä vanhat putket ja vaihtamalla suihkut sellaisiksi, jotka hyödyntävät sadevettä. Kiuas lämpiää edelleen puilla ja remontissa saatiin hyödynnettyä vanhoja lauteita. 

Viimeisimmässä hankkeessa uusittiin talon alakerta, jossa on sauna, suihkut ja pukuhuoneet sekä takkahuone.

Leaderin tuella ja talkoovoimalla

Lavila näkee, ettei yhdistys olisi pystynyt tekemään remontteja ilman Leader Ravakalta saatua tukea, vaikka paljon on toki tehty ominkin voimin. Talkoissa on parhaimmillaan ollut mukana 70 ihmistä ja aina on tekijöitä löytynyt, kun apukäsiä on kaivattu. Varsinaisen remontoinnin lisäksi talkoolaiset ovat valmistaneet tuotteita myyntiin kesätoreille ja toimineet siellä myyjinä ja makkaranpaistajina. Lettutaikinaakin on tehty joka viikko 90 litraa.

Yhdistyksen omin varoin on remontoitu myös kaksi vanhaa opettajan asuntoa, joiden vuokratuloilla saadaan katettua kylätalon ylläpidon kustannuksia. 

Vaikka paljon on saatu aikaan, vielä riittää haaveitakin. Suunnitelmissa on muun muassa terassi, jolle pääsisi saunasta vilvoittelemaan ja kylätalon katolle sijoitettavat aurinkopaneelit. Lisäksi toiveissa olisi kyläarkisto, johon kerättäisiin kylän historiaa. Historian kirjojen ensimmäiset maininnat Leinmäestä ovat 1400-luvulta. 

Kylähenki kohoaa yhdessä tehden

Yksi hankkeiden tärkeimmistä saavutuksista on Lavilan mukaan ollut se, miten kylähenki kasvoi silmissä.

– Kun kesätoreja alettiin pitää, pian ihmiset jo alkoivat sanoa, että me ollaan Leinmäeltä. Kylälle tehtiin oma Whatsapp-ryhmä ja yhteisten talkoiden kautta myös nuoriso tuli tutuksi. Täällä ovat 16-vuotiaat ja 80-vuotiaat tehneet töitä yhdessä, iloitsee Lavila.

Kylän yhteisessä Whatsapp-ryhmässä on lähes sata jäsentä. Välillä siellä sovitaan talkoovuoroista, välillä vaihdetaan kuulumisia. Joskus joku kysyy jotain paikallisesta historiasta ja joskus joku kaipaa kyytiä keskustaan. Lähes mihin tahansa kysymykseen saa ryhmästä nopeasti vastauksen, koska se tavoittaa lähes koko kylän. 

Pihalla järjestettävät tapahtumat ovat olleet tauolla koronan vuoksi. Tämän vuoden ensimmäinen kesätori pidetään 7. elokuuta ja Rompetori 14.–15. elokuuta.

Kyläyhdistys on perustettu 50-luvulla. Nykyisin sen puheenjohtajana toimii Paula Huppunen, joka on muuttanut alueelle lapsena. Hänen pikkusisaruksensa ovat käyneet Leinmäen kyläkoulua ja hymyilevät edelleen kylätalon seinille ripustetuissa luokkakuvissa.

– Olemme keränneet koko kyläkoulun historian ajalta kaikki luokkakuvat ja kaivaneet esiin lasten nimet. Ehkä kolme lasta koko historian ajalta on enää tunnistamatta, kertoo Huppunen. 

Vanhan kyläkoulun aikaiset Kouluaitan opetustaulut herättävät mielenkiintoa kylätalon seinillä. Moni Rompetorin kauppias on tehnyt niistä tarjouksia, mutta yhdistys ei aio niistä luopua.

Hyvä paikka juhlille ja tapahtumille

Leinmäen kylätalo on monille tuttu isoista pihatapahtumista, joissa on aina tunnelma kohdillaan. 

– Ihmiset tulevat tänne vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan. Mutta kyllä täällä kauppakin käy. Lapsille on leikkipuisto, ja pomppulinna pystytetään aina. Joskus on poniratsastusta ja joskus ongintaa. Kaikki ohjelma on maksutonta ja hinnat ovat muutenkin edulliset. Emme halua, että ihmisille tulee täällä ryöstetty olo. Itsellänikin on monta lasta ja tiedän, miten paljon tapahtumissa voi kulua rahaa, kun kaikki haluavat vuorotellen ponin selkään ja lettuja syömään, kertoo Huppunen. 

Liikuntasalissa pidetään säännöllisesti jumppaa, mutta yhtä hyvin sen voi koristella juhlasaliksi.

Ympäri vuoden talolla on kyläläisten omia aktiviteetteja. Yleensä joka ilta talossa tapahtuu jotain. Kyläläiset saavat varata saunavuoroja ja taloa voi vuokrata myös juhlakäyttöön. Pöydät ja astiat löytyy jopa sadan hengen kattauksiin. 

– Täällä on järjestetty esimerkiksi häitä ja ristiäisiä, mutta kaikkein eniten synttäreitä, toteaa puheenjohtaja. 

Kesällä pystyy pitämään vielä isompia juhlia ja tapahtumia, sillä ulos voi pystyttää teltat ja kyläyhdistykseltä voi tilata keittiöhenkilökunnan laittamaan ruokaa soppatykillä. Talolta löytyy aggregaatti, jonka avulla kylätalolla pystyisi myös kriisitilanteessa ruokkimaan useita suita. 

Luontoretkienkin tukikohdaksi kylätalo sopii, sillä lähistöllä olevalla Liesjärvellä on laavu. Myös suunnistuskilpailuja pidetään säännöllisesti. 

Kellarissa järjestään myös kudontapiiriä.

Katettu katsomo parantaa kesäteatterin toimintaedellytyksiä Loimaalla

kirjoittaja
Kaksi henkilöä istuu urheilukatsomossa.

 

Loimaalla Kertunmäen kesäteatterissa tehtiin Leader-tuella uusi katettu katsomo 320 hengelle. 40-vuotisjuhliaan viettävässä teatterissa ollaan totuttu tekemään talkoita ja yhteistyötä.

Loimaan Seudun Teatteriyhdistys ry rakennutti Kertunmäen kesäteatterille uuden katetun ja nousevan katsomon kesällä 2019. Nyt yleisö saa nauttia teatterista suojassa mahdolliselta sateelta tai paisteelta. Samalla saatiin parannettua teatterin valaistusta ja ääniä, sillä katsomosta löytyy miksauskoppi ja telineet valoille. 

– Täällä oli ennen sellaiset pitkät penkit, joissa ei ollut selkänojia. Monet katsojista ovat jo iäkkäitä, joten uudet penkit tulivat tarpeeseen. Nyt katsomoon on myös helpompi kulkea. Ennen maa oli täynnä juuria, eikä kaiteita ollut, kertoo katsomoprojektista vastannut Sari Äikää-Torkkeli, joka toimii myös ohjaajana teatterissa. 

Selkänojalliset irtotuolit kerätään talveksi pois, mutta katsomossa pystyy istumaan mukavasti myös ilman niitä.

Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit myönsi katsomoprojektille Leader-tukea. Katsomon rakensi Raleka Oy ja lisäksi hankkeeseen saatiin mukaan iso joukko talkoolaisia, jotka purkivat vanhan katsomon, osallistuivat uuden katsomon maalaamiseen, numeroivat tuolit ja tekivät maisemointitöitä. 

Uuden katsomon katos, kaiteet ja selkänojalliset penkit ovat olleet bussiretkiä järjestävien tahojen mieleen. Uudella katsomolla on parannettu teatterin saavutettavuutta ja sitä kautta saatu lisäpotkua lipunmyyntiin.

Mahdollisuuksia muillekin toimijoille

Urheiluseura Loimaan Jankko on toiminut Kertunmäellä jo vuosikymmeniä ja rakennuttanut Kertunmäen hiihtomajan. 40 vuotta sitten heräsi ajatus kesäteatterista ja niin alkoi urheilijoiden ja teatteriväen yhteiselo Kertunmäellä. 

– Katsomo voisi nyt palvella myös Jankkoa. Esimerkiksi hiihtokisat voidaan järjestää niin, että lähtö tai maali sijoitetaan katsomon eteen, toteaa teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. 

Yhteistyötä on tehty muun muassa päiväkodin ja eri kulttuuritoimijoiden kanssa. Myös koulu, kyläyhdistys ja seurakunta mainitaan hankehakemuksessa mahdollisina käyttäjinä. 

–  Toivomme tietysti, että mahdollisimman moni hyötyisi tästä. Pääsymaksuttomiin tapahtumiin annamme katsomon maksutta käyttöön. Jos taas tapahtumalla on pääsymaksu, mekin otamme pienen maksun katsomosta, kertoo Sari Äikää-Torkkeli.

Teatterilla on tiivis yhteistyö myös Loimaan työväenopiston kanssa, jossa teatterin harjoituskausi vuosittain aloitetaan. Teatteriyhdistys pyörittää Kertunmäen kesäteatterin lisäksi Loimaan teatteria. Teatterin harrastajia on toista sataa ja toiminta on aktiivista ympäri vuoden. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi kesällä 2020 teatteriyleisölle esiteltiin menneiden vuosien asuja. Vasemmalla Peppi Pitkätossun ja keskellä Heta Niskavuoren asut. Oikealla Kruununpuistosta tuttu asu.

40 vuotta kesäteatteria

Kesällä 2020 Kertunmäellä vietettiin 40-vuotisjuhlia. Juhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna. Antti Metsolaa näytellyt Markku Sihvonen on ollut teatterin toiminnassa mukana ensimmäisestä kesästä asti ja moni muukin jo useita vuosia. Silti myös uusia tekijöitä on saatu houkuteltua mukaan joka kesä.

Kertunmäen ensimmäinen näytelmä oli Pikku Pietarin piha, joka esitettiin uudelleen 25-vuotisjuhlien yhteydessä.

– Vanhat kertunmäkeläiset muistelevat usein Niskavuoria ja Putkinotkoa. Uudemmasta tuotannosta mieleen ovat jääneet erityisesti Tankki Täyteen -näytelmät vuosina 2012 ja 2013. Ne saivat sellaisen suosion, että täällä saattoi olla samana iltana yli 400 katsojaa, muistelee Äikää-Torkkeli.

– Pari kertaa olemme esittäneet Astrid Lindgrenin tekstejä, mutta muuten näytelmät ovat olleet pääosin kotimaista draamaa. Siitäkin Kertunmäki on tunnettu, että näyttämöllä on vieraillut muun muassa hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja, hän jatkaa. 

40-vuotisjuhlan kunniaksi oli tarkoitus pystyttää näyttely menneistä vuosista, mutta se jäi koronan vuoksi tekemättä. Myös väliaikakahvit juotiin tänä kesänä ulkona. Juhlavuodesta muistutti kuitenkin muutamat vanhojen näytelmien esiintymisasut, joita oli nostettu Metsoloita katsomaan tulleen yleisön nähtäville. 

Juhlanäytelmäksi valittu Metsolat on ollut harkinnassa aiemminkin. Sen on sovittanut näyttämölle Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli 90-luvulla mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta.

– Olemme esittäneet muitakin hänen teoksiaan, joten meillä oli matala kynnys kysyä Metsoloita juhlavuoden näytelmäksi. Lindén ja alkuperäistekstin käsikirjoittaja Carl Mesterton tulivat molemmat myös ensi-iltaan, kertoo ohjaaja. 

Metsolat sai myös näyttelijät innostumaan. Tulijoita olisi ollut enemmän kuin rooleja oli tarjolla – ja esimerkiksi Kari Kaukovaaraa näytellyt Matti Salminen ajoi näytöksiin Koskelta asti, koska on Metsoloiden kova fani. 

Yhteensä produktiossa oli 17 näyttelijää, ohjaaja, puvustaja, ääniteknikko sekä kahvion talkoolaiset ja kesätyöntekijät. Ennakkovarausten perusteella näytti siltä, että tulossa on kaikkien aikojen kesä, mutta koronan vuoksi moni asia muuttui. Katsomosta pystyttiin täyttämään vain puolet, jotta tarvittavat turvavälit pystyttiin pitämään ja niin moni jäi ilman lippua. 

40-vuotisjuhlanäytelmäksi valikoitui Metsolat – Urjanlinna.

 

Kertunmäen kesäteatterin katsomon peruskorjaus ja kattaminen

Leader-tuki: 56 708 euroa

Korvaus talkootunneista: 7 245 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 49 463 euroa

Kokonaiskustannus: 113 416 euroa

 

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

kirjoittaja
Kaksi henkilöä seisoo punaisen rakennuksen edessä. Taustalla kyltti, jossa lukee Foodhub.

 

Kemiönsaarella on käynnissä Lähiruokaa yhteistyössä -niminen Leader-hanke, jonka tarkoitus on tutustuttaa muualta tulevat kesävieraat paikallisten tuottajien herkkuihin. Ostokset tilataan näppärästi verkosta ja tuotteet voi noutaa mökille mennessä Kemiön torilta. 

Kemiönsaarelta löytyy lähiruokaa moneen makuun: on mansikoita, perunoita ja muita kasviksia, hilloja, mehuja, leipiä, versotuotteita ja kaloja. Tunnelmallisten maalaisteiden varsilla on pieniä tilapuoteja ja paikallinen REKO-lähiruokarengas on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, mutta monille kesävieraille on ollut vaikea päästä käsiksi Kemiönsaaren omiin herkkuihin. Heitä varten aloitettiin oma kokeilu, jonka kautta voi hankkia lähiruokaa entistä helpommin. 

Foodhubissa pääsee valitsemaan ja maksamaan tuotteet verkossa – ja valmiin kassin voi napata mukaan Kemiön torilta. Tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan. Toukokuun hittituote oli parsa, kesäkuun raparperi, heinäkuussa halutaan mansikkaa ja syksyn tullen myyntiin tulee muun muassa sieniä ja hunajaa. 

Kokeilu on osa Kemiönsaaren omaa Leader-hanketta, jossa pyritään kasvattamaan lähiruokamarkkinoita. Hankevetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth ovat saaneet kokeiluun mukaan kourallisen tuottajia ja jonkin verran asiakkaitakin. 

– Tänä kesänä meillä on jakelu vielä elokuun ja syyskuun alussa. Sen jälkeen tulee raportointivaihe ja mietitään, voisiko homma pyöriä jatkossa ilman hanketta. Kemiön kyläyhdistyksen kanssa ollaan jo pohdittu mahdollista yhteistyötä myynnin ja kuljetusten suhteen, kertoo Stella Törnroth.

Uudellamaalla saman sivuston kautta tilatut tuotteet noudetaan itsepalveluperiaatteella Nihtisillan myyntipisteestä, johon pääsee sisälle tilauksen jälkeen puhelimeen tulevalla koodilla. Toiminta perustuu luottamukseen eikä väärinkäytöksiä ole ilmennyt. Myös Kemiönsaarella ollaan pohdittu kokonaan digitaalista vaihtoehtoa. 

Sabina ja Torsten Ekholmin hillo voitti kultaa artesaaniruuan SM-kisoissa vuonna 2017. Se on myös yksi Foodhubin tuotteista. Kuvassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeen vetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth.

Läpinäkyvyys tärkeää

Kokeiluun valittiin valmiiksi Uudellamaalla toiminut ekompi.net -sivusto, jossa valttina on ennen kaikkea läpinäkyvyys. Asiakas näkee tuotteita tilatessaan, mikä osuus hinnasta menee tuottajalle, mikä on verojen osuus ja minkä siivun saa myyjä, eli Foodhub. Esimerkiksi paikallisen paholaisenhillon hinta on verkkokaupassa 6 euroa. Siitä euro jää Foodhubille, 0,74 euroa menee veroihin, jolloin tuottajan osuus on 4,26 euroa. 

Erityisesti pienet tuottajat ovat todenneet Foodhubin hyväksi. Esimerkiksi JuuriHerkun leipiä tulee myyntiin kerralla vain kahdeksan, sillä tuotteet myydään tuoreina, eikä Vuokko Nuorteva ehdi niitä päivässä paistaa kahdeksaa enempää. Ne menevät yleensä kaikki. Sen sijaan viljelijä, joka kuljettaa päivittäin satoja kiloja tomaatteja myyntiin kauppoihin, ei ehkä näe hyötyä siinä, että myy Foodhubin kautta 30 kiloa. Sen vuoksi valikoimaan toivotaan paljon juuri artesaani- ja luksustuotteita. 

– Moni on mukana myös siksi, ettei heillä ole omaa myyntipistettä ja erät ovat ruokakaupoille liian pieniä. Paikallinen versotuottaja taas lähti mukaan säästääkseen markkinoinnin vaivan. Verkkokaupan tekeminen on vielä melko yksinkertaista, mutta vaikeampaa on saada sinne asiakkaita, Törnroth listaa. 

Närboden – Lähipuoti myy muun muassa satokauden kasviksia ja artesaanituotteita Turuntien varressa. Kesätöissä olevan Samuel Engblomin mukaan kaupaksi käyvät heinäkuussa ennen kaikkea mansikat ja uudet perunat. Lähipuoti on mukana myös Foodhubissa.

Kuluttajat ruokatalouden keskiössä

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke sai Kemiönsaarella alkunsa sen jälkeen, kun kunta lähti mukaan Varsinais-Suomen yhteiseen KulTa-hankkeesseen. KulTa-hanke on tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä välittämällä uusinta tietoa ja luomalla kumppanuusverkostoja.

KulTa-hankkeessa tehtyjen kuluttajakyselyiden perusteella ihmiset ostavat lähiruokaa, koska haluavat tukea paikallista yrittäjää. Ihmiset haluaisivat ostaa lähituotteita kaupoista, mutta myös vaihtoehtoiset jakelukanavat ja esimerkiksi lähiruuan joukkorahoitus kiinnostavat. 

– KulTa-hankkeessa olemme selvittäneet muun muassa villiluonnon hyödyntämistä. Valmis ostajakunta olisi jo olemassa, mutta alkuketju puuttuu. Tänä keväänä meidän piti järjestää villiyrttien poimintaa, mutta korona sotki suunnitelmat, kertoo Törnroth. 

Kemiönsaaren omassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeessa järjestetään syksyllä sienikurssi. 

– Meillä on metsät pullollaan hyvää ruokaa, jota ei vain osata hyödyntää. Moni löytää kanttarellit ja suppilovahverot, mutta metsissä kasvaa paljon muitakin sieniä, joista pystyy jatkojalostamaan vaikka mitä, hankevetäjät sanovat. 

Lähipuodin omat mansikat kasvavat tien toisella puolella.

Valtteina maku, terveys ja ympäristöystävällisyys

Vaikka ihmiset kyselyissä vastaavat arvostavansa lähiruokaa, se ei kuitenkaan kovin paljon näy ostokäyttäytymisessä. 

– Suomalaiset ovat tottuneet käymään isoissa kaupoissa, joista saa kerralla kaiken. Ja moni miettii hintaa. Jos hillopurkki maksaa kaupan hyllyllä 2 euroa ja Foodhubissa 8 euroa, on ihan luonnollista miettiä, kumman valitsee. Lähiruoka ei koskaan pysty kilpailemaan hinnalla, mutta ehdottomia valtteja ovat maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys, kun tuotteita ei kuljeteta kauas, Jonas Bergström toteaa. 

– Monet lähiruokatuotteet ovat käsintehtyjä artesaanituotteita, eli luksusta – ja luksukselle oma kohderyhmänsä niin ruuassa kuin muissakin tuotteissa, lisää Törnroth. 

Foodhubissa tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan.

 

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke

Toimenpiteet: Uusien toimintamallien luominen lähiruokamarkkinoiden kasvattamiseksi

Leader-tuki: 32 753 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 21 835 euroa

Kokonaiskustannus: 54 588 euroa

 

Salon Märynummeen talkoiltiin monipuolinen virkistyskeidas

kirjoittaja
Nainen poseeraa frisbeegolfmaalin äärellä.

 

Salossa entisen Halikon kunnan keskellä elävässä Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata uudella ulkokuntosalilla. 

Märynummen kylä syntyi aikanaan Märyn ja Nummen kylien kasvaessa yhteen komean hiekkaharjun päälle. 1800-luvun lopulla Märynumella oli sotilaskasarmialue ja 1920-luvulla alueelle perustettiin piirimielisairaala. Nykyisin Märynummella on noin 1 000 asukasta – ja tekemistä riittää moneen makuun. 

– Aluksi ajateltiin, että hommataan muutama frisbeegolf-kori kylän piristykseksi, mutta hommahan lähti siitä paisumaan kuin pullataikina, naurahtaa Märynummen Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo. 

Nyt Märynummen ulkoilualueella on sauna ja uimalampi, vaelluspolku geokätköineen, täysipitkä frisbeegolf-rata, petanque-, tennis- ja rantalentopallokentät sekä ulkokuntosali.  Talvisin pääsee hiihtämään valaistuille laduille ja perjantaisin lämmitetään sauna avantouimareita varten.

Uusia ulkoilumahdollisuuksia on rakennettu talkoovoimin monen toimijan yhteistyöllä Leader Ykkösakselin avustamana viime vuosien aikana. 

Kesällä 2017 avattiin yhdeksän frisbeegolf-väylää ja kesällä 2018 toiset yhdeksän. 

– Nyt täällä on täysipitkä ja kisakuntoinen rata, jossa riittää haastetta kisaajille, mutta se sopii hyvin myös lapsiperheille. Vuonna 2019 avattiin petanque-kenttä ja tänä kesänä ulkokuntosali, kertoo Leivo. 

Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo Märynummen frisbeegolf-radalla.

Hankkeiden valmistumista on aina juhlittu kunnolla.

– Frisbeegolf-rataa oli ensimmäisenä vuonna avaamassa Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna ja seuraavana vuonna kansanedustaja Katja Taimela. Tänä kesänä ei voitu juhlia koronan vuoksi. Perinteisten avajaisten sijaan kuvasimme kyläyhdistyksen Instagramiin videoita siitä, kun kylän kovakuntoisin mimmi näyttää, miten kuntosalilla voi treenata, Leivo jatkaa. 

Märynummella sijaitsee myös Leader-tukea saanut koiraharrastuskeskus Tassukallio ja Veitakkalan pelastuskoirien koulutusalue. Märynummen keskustassa on kyläkauppa, kahvila ja posti sekä nuorille tarkoitettu tila, Mesta. Kylällä on myös kauneushoitola, kampaaja ja hieroja. 

Vuonna 2018 Märynummi valittiin Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Silloin juhlittiin isosti, mutta ei kuitenkaan jääty jalustalle lepäilemään. Kehitystyö jatkui ja tänä vuonna esiteltiin kyläläisille uusi ulkokuntosali.

Ensi vuodelle suuret suunnitelmat

Vuosi 2021 tulee olemaan Märynummelle kunnon juhlavuosi. Syksyllä valmistuu nimittäin uusi koulu- ja päiväkotirakennus. Uuteen hirsirakennukseen on suunnitteilla tiloja myös yhdistyksille ja nuorille – ja pihalle on tulossa laavu. 1900-luvun alussa valmistunut kyläkoulu jää edelleen koulukäyttöön, mutta 1950-luvulla tehty sisäilmaongelmista kärsinyt lisärakennus on purettu.

Koulun avajaisia ja Märy-päiviä tullaan viettämään isosti. Samalla varmasti juhlistetaan myös uusia ponnistuksia kylän ulkoilualueella. 

– Ensi vuodelle kyläyhdistys on suunnitellut uimalammen viereen kuntoportaita, joille ollaan hakemassa Leader-tukea. Lisäksi suunnitteilla on omin voimin toteutettava maastopyöräilyreitti. Täällä on hienot pyöräilymaastot, mutta reitin tekemisessä riittää puuhaa, kun pitää selvittää maanmittauslaitoksen kanssa, kuka omistaa minkäkin siivun metsistä. Sitten pitää tehdä opasteita, siltoja ja vaikka mitä, Leivo kertoo suunnitelmista. 

Vaikka moni asia huipentuu vuoteen 2021, kehitystyö jatkuu varmasti senkin jälkeen. 

– Täällä on sellaisia kyläläisiä, että uusia ideoita putkahtelee tuon tuosta. Ja yleensä ihmiset innostuvat muiden ideoista heti ja osallistuvat ahkerasti talkoisiin. Meillä on joukossa sellaisiakin kylän miehiä, jotka ovat tehneet talkoita jo minun lapsuudessani. Heille kuuluu tästä kaikesta iso kiitos, Leivo sanoo.

Esimerkiksi skeittiparkkia ja lammen ruoppausta on toivottu. Aikanaan Märynummessa oli yksi iso lampi, jonka keskelle on kasvanut niin tiheä ruovikko, että käytännössä väki jakautuu uimaan kahdelle eri lammelle.  

Märynummen uimalampi on kasvanut keskeltä umpeen. Kyläyhdistys haaveilee ruovikon poistosta ja ruoppauksesta, jotta uimarannat yhdistyisivät taas yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.

Huoletonta lapsuutta

Laura Leivo on itse muuttanut Märynummelle 1-vuotiaana vuonna 1980. Välillä hän opiskeli ja aloitteli työuraa muualla, mutta kun lapsia alkoi syntyä, hän halusi takaisin omiin lapsuudenmaisemiinsa. 

– Täällä olen saanut viettää ihanan huolettoman lapsuuden ja halusin tarjota omille lapsilleni sitä samaa. Uimaranta on sadan metrin päässä ja kouluun on 500 metriä. Asunnot ovat järkevän hintaisia ja sijainti on loistava: Täältä on vartin matka Saloon, puolen tunnin matka Turkuun ja tunnin ja vartin matka Helsinkiin, Leivo kertoo paluumuuttonsa syistä.

Nyt Märynummelle toivotaan lisää asukkaita. Salon kaupunki on juuri laittanut tontteja myyntiin. 

– Tietysti toivomme, että saisimme uuteen kouluun lisää oppilaita. Märynummen frisbeegolf-radat on noteerattu hyvin valtakunnallisissa kanavissa ja esimerkiksi koronan aikaan täällä oli joka ilta parkkipaikat aivan täysiä. Täällä käydään siis sankoin joukoin virkistymässä, joten eiköhän pian huomata myös se, kuinka kivaa täällä on asua, Leivo pohtii. 

Märynummen lampi on suosittu uimapaikka. Kioskia ja kaupungin saunaa pitävät paikalliset urheiluseurat.

 

Alkuperäinen juttu julkaistu Salonjokilaaksossa 16.7.2020

 

MÄRYNUMMESSA TEHDYT LEADER-HANKKEET

 

Teemahanke LIVE

Toimenpiteet: 9 koria frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 1 612,50 euroa

Maksetut talkoot: 975 euroa

Yksityinen rahoitus: 637,50 euroa

Kokonaiskustannus: 3 225 euroa

 

Teemahanke LIVE 2

Toimenpiteet: 9 koria lisää frisbeegolf-radalle

Leader-tuki: 4 353 euroa

Maksetut talkoot: 4 353 euroa

Yksityinen rahoitus: 1 980,64 euroa

Kokonaiskustannus: 10 686,64 euroa

 

Teemahanke LIVE 4

Toimenpiteet: Treenikehikon rakentaminen

Leader-tuki: 2552,50 euroa

Maksetut talkoot: 1 021 euroa

Yksityinen rahoitus: 1531,50 euroa

Kokonaiskustannus: 5 105 euroa

 

 

Mietoisissa panostetaan nuorten liikkumiseen

kirjoittaja
Kaksi lasta potkulautojen kanssa skeittirampin päällä.

 

Mynämäen Mietoisten kylällä on viime vuosina satsattu siihen, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuuksia liikkua. Tavastilan koulun viereen rakennettiin maaseuturahaston tuella ensin ulkopeliareena ja sen jälkeen vielä heti suureen suosioon noussut skeittiparkki. 

Mietoisissa Tavastilan koulun kupeessa olevalla ulkoilualueella on nyt entistä enemmän tekemistä lapsille ja nuorille. Alueella toteutettiin kaksi Leader-hanketta: Vuonna 2018 rakennettiin ulkopeliareena ja tänä vuonna skeittiparkki.

– Molemmat olivat kuuden paikallisen yhdistyksen yhteishankkeita. Ensimmäisessä vetovastuussa oli MLL Mietoinen ja toisessa Mietoisten Kirkonseudun Kylät ry. Muut hankkeisiin osallistuneet tahot olivat Lions Club Mietoinen ja Mietoisten Maununpojat sekä Tavastilan koulun vanhempainyhditys ja oppilaskunta, listaa MLL Mietoisten puheenjohtaja Anniina Peltola. 

– Hanketyöryhmässä oli edustaja jokaisesta yhdistyksestä ja yhteistyö toimi hyvin. Jokaisella oli oma vastuualueensa, joten hommat eivät kasautuneet vain parille ihmiselle. Tällä systeemillä oli tosi kiva tehdä hommia! kehuu Peltola. 

Mietoisten yhdistykset ovat tehneet yhteistyötä jo ennen hankkeita järjestämällä esimerkiksi yhteisiä tapahtumia. Hankkeet poikivat vielä lisää yhteishenkeä ja mukaan talkoisiin saatiin ihmisiä myös yhdistysten ulkopuolelta. 

Mietoisten MLL:n puheenjohtaja Anniina Peltolan mukaan ulkopeliareenan valinnassa tärkeimmät kriteerit olivat turvallisuus ja kestävyys. Lopulta Tavastilaan valittiin Lappset Oy:n Ässä-areena.

Tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat myös kunta ja Leader Ravakka. 

– Mynämäen kunta toimii niin, että jos saa Leader Ravakalta rahoituspäätöksen, kunta rahoittaa hankkeen siihen asti, että Ravakan kanssa päästään maksatusvaiheeseen. Ravakalta saimme apua ja neuvoja nopeasti hankkeiden kaikissa vaiheissa, kiittelee Peltola. 

Ulkopeliareenan kokonaiskustannus oli reilut 40 000 euroa. Talkoita tehtiin 172 tuntia.

– Mukana oli paljon porukkaa ja samalla grillattiin makkaraa. Yritämme tehdä kaiken vapaaehtoistyön hyvällä mielellä. Puheenjohtajana muistutan aina, ettei kaikkeen ole pakko osallistua. Perheiden tilanteet vaihtelevat ja vapaaehtoistyön ei ole tarkoitus kuormittaa ketään, Peltola kertoo Mietoisten talkookulttuurista. 

Tavastilassa riittää valinnanvaraa, jos mielii urheilla.

Uusia lajeja – uusia mahdollisuuksia

Uudella 11 x 22 -metrisellä ulkopeliareenalla voi pelata lentopalloa, sulkapalloa, koripalloa, tennistä, salibandya ja jalkapalloa. Talvisin kenttä voidaan jäädyttää luistelua varten, jos pakkasta riittää. Hyvän valaistuksen avulla kenttää pystyy käyttämään pimeälläkin.

Koulu käyttää lukuvuoden aikana kenttää säännöllisesti liikuntatuntien järjestämiseen. Kesällä sitä käytetään Maununpoikien kesäfutikseen. Muina aikoina se on kaikkien vapaasti käytettävissä. 

Maununpojissa pystyy harrastamaan yleisurheilua ja jalkapalloa, mutta muiden lajien perässä on pitänyt lähteä Mynämäen keskustaan tai muihin kuntiin. Ulkopeliareenalla pystyy nyt harrastamaan montaa lajia omatoimisesti ja kentän myötä myös ohjatulle harrastustoiminnalle aukesi uusia ovia. 

– Olemme jo suunnitelleet, että teemme kentälle sähköisen varausjärjestelmän, jos useampi seura innostuu hyödyntämään sitä, Peltola kertoo. 

Skeittaajat ja skuuttaajat kiittävät

Tänä kesänä Tavastilaan valmistui skeittiparkki, jossa voi skeitata, skuutata, rullaluistella tai temppuilla BMX-pyörillä. 

– Idea tuli lapsilta itseltään. Aluksi ajateltiin, että huh huh, kukahan sen sitten maksaisi, muistelee Kirkonseudun Kylien edustaja Anna Jalkanen, sillä alun alkaen hinta-arviot pyörivät 100 000 euron kieppeillä. 

Mukaan saatiin kuitenkin paikallinen yritys Pala Betonikalusteet, joka lahjoitti rampit skeittiparkin käyttöön viideksi vuodeksi. Suurimman kaarirampin lahjoitti 95 vuotta täyttävä Mietoisten MLL – juhlavuotensa kunniaksi. Lopulta kokonaiskustannus oli noin 24 000 euroa. 

Talkootyötunteja kirjattiin yli 300, mutta todellisuudessa niitä oli vielä enemmän, sillä lasten työtä ei laskettu. Talkoolaiset tekivät muun muassa istutustöitä ja skeittiparkin reunakivetyksiä.

– Kivet tuotiin meidän vanhasta navetasta. Halusimme huolitellun reunuksen vanhan ja uuden asvaltin väliin, ja saimme näin samalla estettyä moottoriajoneuvoilla ajamisen skeittirampeille. Reunakivillä voi vaikka istuskella tai hyppiä kiveltä kivelle, toteaa Jalkanen. 

Myös penkkejä on useampia, jotta alueella voi kuluttaa aikaa istumatta varsinaisilla rampeilla. 

Lapset ottivat skeittiparkin heti omakseen ja koulujen päätyttyä se olikin täynnä porukkaa monen illan ajan. Jalkasen omat lapset, 11-vuotias Heikki ja 9-vuotias Enna ovat tyytyväisiä lopputulokseen. 

– On tämä parempi ja monipuolisempi kuin suurin osa niistä skeittiparkeista, joissa ollaan käyty, Jalkaset summaavat. 

Skeittiparkki on suunniteltu niin, että risteävää liikennettä ja kolaririskejä olisi mahdollisimman vähän. 11-vuotias Heikki ja 9-vuotias Enna Jalkanen ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Sisarusten pari vuotta jatkunut skuuttaaminen on nyt entistä mielenkiintoisempaa, kun on paikka, jossa pystyy treenaamaan temppuja. 

– Välillä keksitään itse temppuja ja harjoitellaan niitä; joskus taas katsotaan vinkkejä Youtubesta. Tuo keskimmäinen spine on kaikkein vaikein, he kertovat. 

Puistosta tuli lapsille mieluisa varmasti myös siksi, että he pääsivät itse vaikuttamaan ramppien valintaan. 

– Suunnittelussa oli mukana ammattiskeittaaja, ammattiskuuttaaja ja Pala Betonikalusteiden edustaja. Sitten lapset pääsivät päättämään ammattilaisten esittelemistä vaihtoehdoista, kertoo Anna Jalkanen. 

Toiveissa olisi vielä saada lapsille skeittaus- ja skuuttauskurssi. MLL:n lahjoittamalle rampille suunnitellaan myös taideprojektia, jossa lapset pääsisivät sprayaamaan. 

25-vuotias Eemeli Lehto aloitti skeittaamisen uuden skeittiparkin valmistuttua. “Omassa lapsuudessani Laurin koulun takana ollut skeittiparkki oli sellainen nuorison pyhäikkö, jossa oli aina porukkaa. Minä olin se tyyppi, joka istui ja joi kokista, kun muut skeittasivat, mutta nyt päätin kokeilla itsekin. Perustimme jopa sellaisen aloittelijoiden skeittiporukan, joka löytyy Instagramista nimellä @ths_myki. Siihen saavat kaikki tulla mukaan.”

Paljon puuhaa samalla alueella

Tavastilan alueella oli ennestään koulu ja päiväkoti sekä niiden pihat, joita on myös elävöitetty yhdessä yhdistysten kanssa. Lisäksi löytyy jääkiekkokaukalo, frisbeegolfrata, rantalentopallokenttä, kuntosali, pingispöytä, yleisurheilukenttä ja jalkapallonurmi. 

Skeittiparkin uudesta asvaltista jätettiin tyhjäksi pieni alue, johon voisi laittaa pystyyn vaikka katusählyturnauksen. Skeittiparkin ja ulkopeliareenan väliin taas on jätetty tilaa minigolfille tai muille mahdollisille toiminnoille. 

Leader-hankkeiden aikana talkoolaiset laittoivat samalla koko aluetta kuntoon. Vanha jääkiekkokaukalokin sai uuden pinnan kivituhkasta, joka helpottaa jäädyttämistä jatkossa. 

Hankkeiden tarkoitus on ollut alueen liikuntamahdollisuuksien ja vetovoimaisuuden lisääminen ja perheiden hyvinvoinnin parantaminen. Samaa työtä tehdään koko ajan hankkeiden ulkopuolellakin. 

– Esimerkiksi koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana MLL sai viestiä siitä, että kouluikäisiä oli vaikea saada liikkeelle. Keksimme pyöräilyhaasteen, jossa lapset saivat polkea kuvaamaan ennalta määritettyjä kohteita. Jos polki kuvaamaan kaikki 12 kohdetta, sai 15 euron lahjakortin Myllyyn. Kahdeksalla kuvalla sain kympin ja neljällä kuvalla vitosen, kertoo Anniina Peltola.

Myös Tavastilan koulun ja päiväkodin pihat kutsuvat liikkumaan.

Kolme tapahtumaa kerralla

Tämän vuoden syksylle oli suunnitteilla kolme eri tapahtumaa: skeittiparkin avajaiset, MLL:n 95-vuotisjuhlat ja perinteinen kirkonmäkitapahtuma. Nyt kun yhteistyön makuun on päästy, tapahtumat päätettiin yhdistää. Juhlapäiväksi valittiin 22. elokuuta, jolloin ohjelmassa on muun muassa Mölyapinoiden konsertti, junnujen Tavastila Cup -jalkapalloturnaus, Finscooter-tiimin näytös ja temppukilpailu. 

– Meillä on myös Instagramissa videohaaste. Kesän ajan meille saa lähettää videoita tempuistaan tai ihan vain ajanvietostaan skeittiparkilla. Julkaisemme niitä Mietoisten Kirkonseudun Instagram-tilillä ja palkitsemme parhaan videon tapahtumassa, kertoo Jalkanen. 

Tapahtuman järjestämiseen osallistuvat samat kuusi tahoa, jotka olivat mukana hankkeissa – ja lisäksi ainakin seurakunta. 

– Tällaisen ison tapahtuman järjestäminen on nyt helppoa, kun olemme jo tehneet niin paljon yhdessä, toteaa Anniina Peltola. 

 

TAVASTILASSA TOTEUTETUT LEADER-HANKKEET

 

MLL Mietoisten paikallisyhdistys ry: Tavastilan  ulkopeliareena

Toimenpiteet: Ulkopeliareenan rakentaminen

Leader-tuki: 20 196 euroa

Korvaus talkootunneista: 2 580 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 17 616 euroa

Kokonaiskustannus: 40 393 euroa

 

Mietoisten Kirkonseudun Kylät ry: Skeittiparkki

Toimenpiteet: Skeittiparkin rakentaminen

Leader-tuki: 11 836 euroa

Korvaus talkootunneista: 4 890 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 6 946 euroa

Kokonaiskustannus: 23 672 euroa

 

Teatteriarvio: Kertunmäen Kesäteatterin Metsolat lunastaa suuret odotukset

kirjoittaja
Kohtaus teatterinäytelmästä.

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Katriina Reijonen

 

Kertunmäen kesäteatteri: Metsolat – Urjanlinna  I  Alkuperäisteksti: Carl Mesterton, Curt Ulfstedt  I  Dramatisointi: Miisa Lindén  I  Ohjaus: Sari Äikää-Torkkeli  I  Puvustus: Hanna-Maria Suonpää  I  Lavastussuunnittelu: Jani Hägg, Sari Äikää-Torkkeli  I  Alkuperäismusiikki: Juha Tikka, Esa Kaartamo  I  Äänitekniikka: Onni Eskola

Loimaalla Kertunmäen Kesäteatterissa vietetään 40-vuotisjuhlaa Metsoloiden parissa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Metsoloiden jokainen jakso sai televisiossa miljoona katsojaa. Metsolan Annikista ja Antista sekä heidän viidestä lapsestaan ja kaikista lapsenlapsistaan tuli suomalaisille kuin omia sukulaisia. Sen vuoksi Kertunmäen Kesäteatterilla on suuret saappaat täytettävänään. Toisaalta yleisön sydämet on helppo sulattaa valmiiksi rakastettavilla hahmoilla. Heti kun tunnusmusiikki ensimmäisen kerran soi, sydämessä vähän jo läikähtää.

Näytelmäversion on sovittanut Loimaalta kotoisin oleva Miisa Lindén, joka oli aikanaan mukana tv-sarjan käsikirjoittajien joukossa ja näytteli Erkki Metsolan sihteeriä Riitta Vanhasta. Adaptaatio on sikäli onnistunut, että kokonaisuus on saatu tiivistettyä kahteen tuntiin rajaamalla fokus Erkki Metsolaan, hänen veriviholliseensa Kari Kaukovaaraan ja kiistan kohteena olevaan Urjan mäkeen, jonka Erkki perii isoäidiltään. Erkin lisäksi Metsolan sisaruksista ovat mukana lääkäriksi opiskeleva Eeva ja kosmetologi Jaana. Veljet Risto ja Heikki on jätetty näytelmästä pois, vaikka puheissa ovatkin mukana. Riston tytär Liisa on kuitenkin kirjoitettu näytelmään. Kokonaisuus on toimiva ja hyvin ohjattu. Vaikka osa hahmoista jääkin ohuiksi, se ei haittaa, sillä hahmojen tarina on suurimmalle osalle katsojista kuitenkin jo tuttu. Kaikkia on ilo nähdä edes lyhyesti.

Kari Kaukovaara (Matti Salminen) ja Erkki Metsola (Jani Hägg).

Draaman protagonistia eli Erkki Metsolaa näyttelee teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jani Hägg. Antagonistin eli Kari Kaukovaaran roolin on saanut naapurikylän Matti Salminen. Kumpikin onnistuu rooleissaan loistavasti. Kummallakin on näyttämölle täydellinen tunnistettava ääni ja taito näytellä sekä pienin ilmein että koko kehon voimin. Salmisen roolityö kirvoittaa parhaat naurut ja Hägg taas onnistuu vakuuttamaan hahmonsa kasvutarinalla. Viinaan menevästä ja äidin helmoissa pyörivästä peräkammarin pojasta kasvaa sisukas yrittäjä, joka oppii pelaamaan Kaukovaaran säännöillä.

Niin ikään Antti Metsolaa näyttelevä Markku Sihvonen ja Annikki Metsolaa näyttelevä Pirkko Alhonen onnistuvat rooleissaan erinomaisesti: uskottavasti, hellyyttävästi ja toinen toistaan täydentäen. Teatterisovituksen kannalta tärkeäksi hahmoksi nousee myös opettaja Ronkainen, joka esittelee yleisölle näytelmän henkilöitä aina heitä kohdatessaan.

Hoikan kyläkapakan pubiruusut luovat näytelmään kesäteatteritunnelmaa.

Lavastus ja puvustus toimivat hyvin. Kun näytelmässä päästään viettämään Eevan häitä, tuntuu katsomossa kuin olisi saanut hypätä ajassa autenttisiin 90-luvun hääjuhliin – niin hyvin puvustus on onnistunut. Sivuhypyt Tampereellekin on onnistuttu lavastamaan näppärästi. Loimaalaisen Kertunmäen metsät muuttuvat leikiten Leppävaaraksi ja kainuulainen maalaisidylli sopii muutenkin kesäteatteriin kuin nyrkki silmään. Jopa Erkki Metsolan kaivinkone on tuotu näyttämölle. Vain Annikin lehmät jäivät puuttumaan!

Jaana ja Jaakko Järvenheimo (Leena Mahlamäki ja Jarmo Suokas) suunnittelemassa tulevaisuuttaan Leppävaaran rantatonteilla.

Metsoloiden uutta suosiota selittänee se, että tv-sarja tuli koronan puhjettua taas uudelleen katsottavaksi Yle Areenaan. Yritteliäs ja lannistumaton Metsolan suku on varmasti tuonut lohtua ja iloa monen perheen poikkeukselliseen kevääseen. Ja sama vaikutus on teatteriesityksellä. Katsomosta saa poistua hyvällä mielellä ja hyvin nauraneena. 

Korona-aika näkyi myös näytelmässä: Kättelyt, halaukset, tanssi ja muut kosketukset toteutettiin turvavälit huomioiden, mikä toi näytelmään yhden tason lisää. Tässä versiossa ei niinkään nostettu esiin 90-luvun lamaa. Sen tilalla matalia nuotteja soitti kosketuksen puutteella alleviivattu musertava yksinäisyys. 

Sanna Lehti (vas.) teki Eeva Metsolasta omanlaisen tulkintansa. Sen sijaan Matilda Mahlamäki näytteli Liisan roolin aivan kuin Anna-Leena Härkönen aikoinaan.

Kaikki Kertunmäen näytökset myytiin loppuun nopeasti ja myös tämän viikon kolme lisänäytöstä ovat jo täynnä. Uusi Leader-tuella tehty 320 hengen katettu katsomo on ollut koko näytöskauden ajan koronan vuoksi vain puolillaan, jotta tarvittavat turvavälit on pystytty takaamaan. Kertunmäki ansaitsee ison kiitoksen siitä, että lähti esittämään kesäteatteria tällaisissa poikkeusoloissa kaikki turvallisuusseikat huomioiden niin näytöksessä kuin väliajallakin. Tämän kappaleen olisi varmasti halunnut nähdä vielä moni. 

Suomen vanhimman tien varrelle kunnostettiin upea uimapaikka

kirjoittaja

 

Helsinginrannan uimapaikka Taivassalossa on kuin piilotettu helmi Tylpänrauman rauhallisella rannalla. Maaseuturahaston tuella talkootyönä tehty ranta kerää nykyisin ihmisiä yhteen muun muassa saunomaan tai vaikka muinaistulien yötä viettämään. 

Taivassalon Helsinginrantaan vievä tie on ollut käytössä jo 1300-luvulla. 1630-luvulla siitä tuli osa Suomen ensimmäistä virallista tietä eli Suurta Postitietä, joka kulki Turusta Tukholmaan. Turusta tuleva posti jatkoi kulkuaan meriteitse joko Taivassalosta tai Kustavista. Aikanaan Taivassalon Helsinginranta toimi myös Ruotsin matkustajaliikenteen pääte- ja lähtöpaikkana. Esimerkiksi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa on kulkenut Suomeen Taivassalon kautta kesällä 1557.

Nykyisin Taivassalon kunnan omistama Helsinginranta Praakintien päässä on vuokrattu Helsingin kyläyhdistykselle. Kyläyhdistys rakensi rantaan saunan jo vuonna 1995, mutta pitkään käyttö oli vähäistä ja keskittyi mattojen pesuun. Vuonna 2014 yhdistys aloitti muutaman vuoden kestäneen Leader-hankkeen, jonka aikana ranta ehostettiin nykyiseen loistoonsa. 

– Pro Agrialla oli samaan aikaan Rannat kuntoon -projekti, josta saimme ison avun. Kun haimme tukea rannan kunnostamiseen Leader Varsin Hyvältä, se saattoi meidät yhteen. Ilman sitä yhteistyötä emme olisi saaneet ollenkaan näin paljon aikaan, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Pohjantähti.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Pohjantähti on tuttu kasvo Helsinrannan saunalla. Toisin kuin suurin osa muusta Helsingin kylän väestä, hän asustaa alueelle ympäri vuoden.

Hankkeessa kunnostettiin ja rakennettiin virkistyskäytön kannalta keskeiset rakenteet ja palvelut: uimaranta, pukukopit, parkkipaikka, oleskelualueet, opastus ja luontopolku sekä korjattiin alueella olevan saunamökin perustukset. Ympäristöä siistittiin huomioiden alueen luonto ja kulttuurihistoria vanhana graniitin luohintapaikkana. 

Nyt alueella on viihtyisä kohtaamispaikka kyläläisille. Rannalla on nuotiopaikka ja puuliiteri, josta saa käyttää puita. Alueelta löytyy myös ulkohuussi. Lapsille on liukumäki ja ikäihmisille loivat portaat suoraan meriveteen. Aluetta pidetään kunnossa talkoovoimin.

– Joka vuosi niitetään kaislat ja tuodaan rantaan kuormallinen uutta hiekkaa korvaamaan tuulen ja sateiden aiheuttama kuluma, Pohjantähti kertoo. 

Ranta on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, koska se on matala ja turvallinen.

Yleinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin. Muina iltoina sauna on ihmisten vuokrattavissa: arki-iltoina 20 eurolla ja viikonloppuiltoina 50 eurolla. Suihkuja ei ole ja juomavesi täytyy jokaisen tuoda mukanaan. 

– Monilla on nykyään omat mökit, saunat ja rannat, mutta tämä on sellainen paikka, josta löytää aina seuraa. Viime kesänä, kun vietettiin yleistä saunapäivää, täällä oli lähes sata ihmistä ja muutenkin loma-aikaan väkeä riittää. Lapsille tämä on erityisen hyvä uimaranta, koska tämä on niin pitkään matala. Ja tänne pääsee myös omalla veneellä, puheenjohtaja esittelee. 

Kesäkaudella, kun mökkiläiset tulevat, Helsingin alueella asustaa noin 600 ihmistä.

Saunamökki kunnostettiin vuonna 2018 alkaneen erillisen teemahankkeen puitteissa.

Louhospolku kertoo historiasta

Kunnostushankkeen puitteissa rantaan tehtiin myös 700 metrin mittainen Louhospolku, joka esittelee alueen historiaa. Polun varrella on kylttejä, jotka kertovat kivenlouhinnasta Helsinginrannassa 1900-luvun alussa. 

– Täällä louhittiin sitä kuuluisaa Taivassalon punaista graniittia, Pohjantähti kertoo. 

Louhospolku lähtee saunan takaa ja tutustuttaa kulkijansa alueella olleen louhostoiminnan historiaan.

Taivassalon graniitti on keskirakeista ja tasalaatuista. Sen päämineraalit ovat kalimaasälpä, kvartsi, plagioklaasi ja biotiitti. Sitä on käytetty paljon julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi Turun Hansakorttelissa. 

Polku kulkee osan matkaa vanhaa ratapohjaa, josta on kiskot poistettu jo aikoja sitten. Louhospolun varsinaiset helmet löytyvät kuitenkin virallisen reitin ulkopuolelta. Kun poikkeaa polulta, löytää esimerkiksi veden täyttämiä vanhoja louhoskuoppia, jotka louhitun kallionseinämän kanssa muodostavat upeita maisemia. 

Helsinginrannankin graniitti on syntynyt vuorijonopoimutuksessa noin 2000 miljoonaa vuotta sitten.

Myös uimarannalla näkyy alueen historia, sillä rääpekivistä on kasattu rannan molemmin puolin kivilaiturit, joiden päässä on poltettu esimerkiksi muinaistulien yön kokkoa. Lisäksi rääpekivistä on tehty rannalle pöytäryhmä.

Rääpekivistä on tehty rannalle esimerkiksi pöytäryhmä. ”Tämä on sen verran tukeva, ettei sitä ihan ensimmäinen kännikala kaada”, naurahtaa Helsinginrannan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Phjantähti.

Seuraavaksi kunnostetaan pururata

Helsingin vanhan kyläkoulun kupeessa kulkee 1,2 kilometrin mittainen pururata.

– Seuraava projekti on laittaa se kuntoon syyskuussa. Siihenkin on oma Leader-hanke, Pohjantähti kertoo. 

Sitä ennen vietetään rannalla vielä muinaistulien yötä 29. elokuuta. Muinaistulille löytyy hyvä tuttu paikka rannan rääpekivien päältä.

– Ohjelmassa on myös musiikkia, lettuja ja onkikilpailu, lisää Pohjantähti. 

 

HELSINGINRANNAN LEADER-HANKKEET

 

Helsinginrannan uimarannan kunnostus

Toimenpiteet: Uimaranta, pukukopit, oleskelualueet, parkkipaikka, luontopolku, opasteet sekä saunamökin perustusten korjaus

Leader-tuki: 13 302 euroa

Korvaus talkootunneista: 9 676 euroa

Oman rahoituksen osuus: 0 euroa

Kokonaiskustannus: 22 978 euroa

 

Lattiasta kattoon ja pihalta luontoon -teemahanke

Toimenpiteet: Mökin ja sen keittiön kunnostus

Leader-tuki: 1 162 euroa

Korvaus talkootunneista: 150 euroa

Oman rahoituksen osuus: 238 euroa

Kokonaiskustannus: 1 550 euroa

 

Hyvinvointi ja turvallisuus -teemahanke

Toimenpiteet: Pururadan kunnostus

Leader-tuki: 3 350 euroa

Korvaus talkootunneista: 1 436 euroa

Oman rahoituksen osuus: 0 euroa

Kokonaiskustannus: 4 786 euroa

Kustavin koirapuisto saattoi koirat ja ihmiset yhteen

kirjoittaja

 

Kustavin keskustaan tehdyssä koirapuistossa on ilo ylimmillään aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin, kun Saariston Koirakamut kokoontuvat treffeille. Leader-tuen turvin tehty puisto on saattanut koiraharrastajat yhteen ja poikinut jos jonkinmoisia tempauksia. 

Vuonna 2016 Kustavi sai kuntalaisilta aloitteen koirapuiston rakentamisesta. Ideasta innostuttiin heti ja asiaa perustettiin ajamaan yhdistys, joka sai nimekseen Saariston Koirakamut. Koirapuisto valmistui vuonna 2018 talkoolaisten, yksityisten lahjoittajien ja Leader I samma båtin yhteistyöllä.

– Aikaisemmin piti ajaa joko Raisioon tai Uuteenkaupunkiin asti, jos halusi koirapuistoon. Valmistumisensa jälkeen tämä on ollut kovassa käytössä, yhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Koskinen kertoo heinäkuisilla koiratreffeillä, joihin on saapunut paikalle koirineen myös Pia Backman, Eija Heikkilä ja Ulla Hörkkö.

– Täällä sekä koirat että omistajat saavat seuraa toinen toisistaan ja täällä on helppo sosiaalistaa pentujakin kohtaamaan muita koiria, puheenjohtaja jatkaa. 

Pia Backman, Sirpa Koskinen ja Eija Heikkilä koiratreffeillä 6. heinäkuuta.

Koirapuistossa on erikseen isojen ja pienten koirien puoli. Yleensä kaikki ovat isojen puolella, mutta jos oikein ruuhkaa tulee, niin jakaudutaan kahteen leiriin. Alueiden välissä on yhteinen eteinen, josta puistoon pääsee kulkemaan niin, etteivät koirat lähde karkuteille. Yhdistys kaatoi puiston paikalta puita ja teki pohjatyöt suurimmaksi osaksi talkoilla. Myös paikallinen kaivurikuski saatiin mukaan talkoisiin, joiden myötä puiston kustannukset saatiin putoamaan alle 20 000 euroon. 

Uusia tuttavuuksia ja tapahtumia

Ulla Hörkkö kokee, että koirapuisto on ollut hänen berninpaimenkoiralleen valtava pelastus. 

– Maikki oli aluksi tosi arka ihmisiä kohtaan, mutta täällä se pääsi tutustumaan ihmisiin omaan tahtiinsa, Hörkkö kertoo hymyillen koiralleen, joka nyt juoksee kerjäämässä rapsutuksia kaikilta koirapuiston kävijöiltä.

Berninpaimenkoira Maikki on oppinut koirapuistossa luottamaan ihmisiin. Kuvassa häntä rapsuttelee Pia Backman.

Koirapuisto on poikinut myös koiraharrastukseen liittyviä tapahtumia, esimerkiksi Rally-tokovalmennuksia. Rally-toko on kaikenlaisille koirille sopivaa aktivointia, jossa yhdistyy elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista. Lisäksi järjestetään vapaamuotoisia puistotreffejä, koirakävelyitä, luentoja, koirahierontaa, koiratarvikekirpputoreja ja ovatpa koirat osallistuneet Kustavin Pride-tapahtumaankin. 

Seuraava koiratarvikekirpputori pidetään 17. heinäkuuta, ja syksyllä on luvassa ainakin luento koirien hajutyöskentelystä.

Harrastus yhdistää

Koirapuistolla on ollut sosiaalistava vaikutus koirien lisäksi myös ihmisiin. Koirapuistossa moni loma-asukaskin on tutustunut paikallisiin. Ystävyyssuhteita on syntynyt ja sosiaalisen median kautta moni sopii tapaamisia puistoon virallisten treffiaikoijen ulkopuolellakin. 

Lisäksi koirapuistossa käy naapurikuntien harrastajia. 

– Me asumme Taivassalossa. Tämä on tosi kiva paikka. Cissi on amerikanbulldoggi eli voimakoira, jolta on normaalisti pääsy kielletty koirapuistoihin. Täällä olemme kuitenkin saaneet käydä, sillä Cissi on aina tullut hyvin toimeen muiden kanssa, kertoo Eija Heikkilä.

Amerikanbulldoggi Cissi tekee tuttavuutta emäntänsä Eija Heikkilän valvonnassa. Normaalisti voimakoirat eivät saa käydä koirapuistoissa, mutta Cissi on aina tullut niin hyvin toimeen muiden kanssa, että hänelle on avattu portti Kustavin koirapuistoon.

Toimintapuiston piristysruiske

Koirapuisto sijaitsee Kustavin keskustassa Vähämaankujan toimintapuistossa, jossa on lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä, joka voidaan talvisin jäädyttää luistelua ja jääpelejä varten.

– Tämä on tosi hyvä paikka! On parkkitilaa, valaistus ja vesipiste, kehuu Pia Backman. 

Kun koirapuiston paikka päätettiin, alue oli vielä pitkälti ryteikköä. Nyt eri toiminnot tukevat toisiaan ja alueesta on tullut siisti ja viihtyisä.

Toimintapuistossa on koirapuiston lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä.

Yhdistys kehittyy jatkuvasti

Saariston Koirakamuissa on noin 30 jäsentä ja koiria sitäkin enemmän, sillä monessa perheessä on useampi koira. Toiminta on virkeää ja uusia avauksia tehdään jatkuvasti.

– Seuraavaksi toivoisimme koirille omaa uimarantaa. Kustavissahan niitä rantoja riittää, mutta koiraa ei voi viedä uimaan samalle rannalle ihmisten kanssa. Koirille pitäisi olla oma ranta, joka olisi turvallinen ja hyvässä paikassa, Sirpa Koskinen sanoo. 

Ulla Hörkkö nostaa esiin myös roskikset. Kustavissa on koirille paljon mieluisia lenkkipolkuja, mutta roskiksia ei ole, joten kakkapusseja joutuu joskus kantamaan mukanaan useita kilometrejä.

Tähän asti kaikki yhdistyksen jäsenet ovat olleet koiran omistajia, mutta mikään ei estä liittymästä joukkoon ilman koiraa. Jos vaikka oma koira on kuollut, saattaa muiden koirien tapaaminen piristää mieltä. Jotkut koiranomistajat kaipaisivat mukaan myös lapsiperheitä, jotta aikuisten kanssa eläviä koiria voisi sosiaalistaa kohtaamaan pikkuihmisiä. 

Gentsu ja Emma menevät aina portille vastaan tervehtimään sekä koiria että ihmisiä.

 

Kustavin koirapuisto -hanke

Toimenpiteet: Koirapuiston rakentaminen

Leader-tuki: 11 781,25

Korvaus talkootunneista: 2025

Kunnan suora tuki: 1 812,50 

Oma / yksityinen rahoitus: 2 506,25

Kokonaiskustannus: 18 125 euroa

 

Liedon Parma kunnosti urheilutalonsa uuteen loistoon

kirjoittaja

Viiden vuoden talkoot saatiin kesäkuun alussa päätökseen Liedon Parmaharjulla. Uusitussa urheilutalossa on nyt uudet saunaosastot, maalämpö, parempi ilmastointi ja energiatehokas valaistus. 

Parmaharjulle Saviojan uomaan rakennettiin vuonna 1969 legendaarinen hyppyrimäki ja urheilutalo, jossa on vietetty monenlaisia tapahtumia, muun muassa monet ikimuistoiset häät. Vuosikymmenten saatossa kovassa käytössä ollutta taloa alettiin remontoida Parempi Parmaharju -hankkeen myötä Leader Varsin Hyvän tuella viisi vuotta sitten. Yli 5 000 talkootyötuntia myöhemmin seuran jäsenet esittelevät sitä ylpeinä.

– Remontin myötä täällä on nyt paremmat toimintaedellytykset omalle seuralle, mutta myös enemmän edellytyksiä vuokrata tiloja ulkopuolisille, toteaa seura-aktiivi Tarja Ketola. 

– Täällä on pöytäliinat ja astiastot yli 200 hengen juhlia varten, mutta tilat on helppo muokata sopiviksi myös pienemmille juhlille. Omat hääni pidettiin täällä vuonna 1983 ja tällekin kesälle on ainakin yksi häävaraus, hän kertoo. 

Lisäksi tilat toimivat Ketolan mukaan hyvin esimerkiksi yritysten toimintapäivien järjestämiseen. 

– Liikuntasalissa voi olla jokin urheilullinen osuus. Lisäksi löytyy hyvät tilat kokoustamiseen, ruokailuun ja saunomiseen. 

Tarja Ketola ja Maarit Lempiäinen kävivät juhannuksen alla vielä viimeiset paperit läpi. Nyt on hanke saatu kunnialla päätökseen.

5 000 tuntia talkoita

Parempi Parmaharju -hankkeen aikana tehtiin yli 5 000  tuntia talkoita. Aikaan saatiin kokonaan uusitut saunaosastot. Miehille ja naisille löytyy urheilutalon alakerrasta omat pukuhuoneet, vessat, saunat ja suihkuhuoneet. Lisäksi parannettiin ilmastointia, uusittiin valaistus ja tehtiin monenlaista pintaremonttia. Jätevesi liitettiin läheiseen siirtoviemäriin ja öljylämmitys vaihtui ympäristöystävällisempään maalämpöön. Remontin myötä talon lämmityskustannukset puolittuivat. 

Parmaharjun aluetta on aina pidetty kunnossa pääosin talkoovoimin. Liedon Parman talkooporukkaa kutsutaan Huru-Ukoiksi. Suurin osa on yli 70-vuotiaita ja mukana on myös niin paljon yli 80-vuotiaita, että talkoovakuutuksen ikärajaa piti nostaa 90 vuoteen. 

– Siinä on säästynyt pitkä penni, kun olemme voineet hyödyntää oman joukon osaamista. Esimerkiksi ilmastointiremontista pyydettiin aluksi tarjouksia, mutta lopulta sen teki talkoilla kaksi Huru-Ukkoa, jotka ovat tehneet ilmastointiasennuksia työkseen, kertoo Tarmo Mäkeläinen. 

Hän ja Pekka Lehto ovat joukon nuorimmasta päästä.

– Me olemme vielä alle 70-vuotiaita, joten pystyimme tekemään talkoita kevään koronarajoitustenkin aikana, he hymyilevät.

“Nyt on siirrytty nykyaikaan!” Tarmo Mäkeläinen ja Pekka Lehto pitävät lämmitysremonttia erittäin onnistuneena muutostyönä. Öljyä kului aiemmin noin 12 000 litraa vuodessa. Nyt sähkölasku on vuosittain noin 6 000 euroa, mikä tarkoittaa, että lämmityskulut ovat puolittuneet.

Uusi saunaosasto silmäteränä

Erityisen ylpeitä parmalaiset ovat uudesta saunaosastostaan. Alun perin talossa oli vain yksi sauna. Nykyisen naisten saunaosaston paikalla oli 70-luvulla iso uima-allas, jonka päälle on myöhemmin tehty saunat, suihkut, vessat ja pukutilat. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän ja nyt koko alakerta remontoitiin. 

– Parman vihreää lattiaa tulee vähän ikävä, mutta toisaalta on hyvä, että nyt talossa on neutraali väritys, sillä vihreä pisti aina nuoremman polven vuokraajien silmään, naurahtaa Tarja Ketola. 

Naisten saunaosaston paikalla oli 70-luvulla uima-allas. Nyt alakerrassa on uudet saunat, suihkut, vessat ja pukuhuoneet sekä miehille että naisille.

Leader-rahalla iso merkitys

Liedon Parman puheenjohtaja Maarit Lempiäinen pitää Leader-rahoitusta erittäin tärkeänä. Ilman sitä remonttiin ei olisi ollut rahkeita. 270 000 euron hankkeesta jäi Parmalle maksettavaa lopulta 70 000 euroa. 

Tällä kertaa hanke sujui jo rutiinilla, sillä taloa on korjattu Leader-rahalla aiemminkin. 

– Ensimmäisen hankkeen suunnittelu alkoi vuonna 2006 ja se valmistui 2014. Silloin korjattiin katto ja iso sali, kertoo Lempiäinen. 

Lisäksi Parmaharjulla on tehty pienempiä Leader-hankkeita. Hiljattain saatiin valmiiksi luontopolkuhanke, joka oli rahallisesti mitattuna pieni, mutta vaikutuksiltaan suuri. 

– Kunnostimme polkuja ja laitoimme uudet kyltit ja opasteet. Polut ovat olleet valtavan kovassa käytössä koronan aikana. Pääsiäisenäkin parkkipaikka oli koko ajan täysi, Lempiäinen muistelee. 

Parmaharjulta löytyy 1,6 kilometrin, 6 kilometrin ja 9 kilometrin mittaiset luontopolut. Talvella metsään tehdään ladut, jos lunta riittää. Ja suunnistajat hyödyntävät maastoa ympäri vuoden. 

Hamppukota on heti luontopolkujen alussa, muutaman sadan metrin päässä urheilutalolta.

Polkureitistön alkupäähän on rakennettu hamppukota – sekin Leaderin tuella. Yhteistyössä olivat mukana Liedon Parma, Liedon kunta ja Turun AMK. Kota valmistui tammikuussa 2019 ja on nyt kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä. 

Hankkeen tarkoituksena oli lisätä tietämystä hamppurakentamisen mahdollisuuksista Suomessa. Hamppua kasvatetaan Varsinais-Suomessa ainakin Raisiossa, Laitilassa, Koskella ja Somerolla. Hamppua on viljelty Suomessa jo rautakaudelta asti. Sillä on täällä suosiolliset kasvuolosuhteet ja hyvän sadon saa helposti ilman torjunta-aineita. Keskimääräisen omakotitalon rakentamiseen saadaan materiaali reilun hehtaarin kokoiselta alueelta. 

Hamppukota rakennettiin myös Leader-hankkeen turvin yhteistyössä Liedon kunnan ja Turun AMK:n kanssa.

Aktiivista toimintaa

Liedon Parmassa on toista tuhatta jäsentä – joskaan kaikki eivät enää urheile. Lajeja löytyy yleisurheilusta lentopalloon ja suunnistuksesta mäkihyppyyn. Liikuntasalia vuokrataan paljon myös muille seuroille. Tarjolla on muun muassa tanssitunteja, sählyä ja koripalloa. 

Useimmat tuntevat Parmaharjun kuitenkin hyppyrimäestä.

– Joka talvi ollaan varauduttu pitämään mäkikisat, mutta lumitilanne ratkaisee, toteutuuko suunnitelmat, kertoo Tarmo Mäkeläinen, joka oli aikanaan mäessä Suomen kymmenen parhaan joukossa. Suurimmat saavutukset hän teki kuitenkin suunnistajana. 70-luvulla hän oli mukana Parman joukkueessa, joka voitti Jukolan viestin. 

Pekka Lehto tuli puolestaan Parmaan yleisurheilun kautta ja omien urheiluvuosiensa jälkeen hän toimi seurassa pitkään valmentajana. Puheenjohtaja Maarit Lempiäinen oli juoksija ja Tarja Ketola taas kilpaili kaikissa lajeissa. 

– Silloin kun minä olin nuori, oli tapana osallistua lajista riippumatta kaikkiin kisoihin, hän kertoo. 

Liedon Parman aktiivit Pekka Lehto, Maarit Lempiäinen ja Tarmo Mäkeläinen ovat iloisia saadessaan taas yhden hankkeen päätökseen. Remontoitu urheilutalo palvelee entistä paremmin.

 

Alkuperäinen juttu julkaistu Turun Tienoossa 2.7.2020

 

Parempi Parmaharju -hanke

Leader-tuki: 134 913,50 euroa

Korvaus talkootunneista: 63 300 euroa

Oman rahoituksen osuus: 71 613,50 euroa

Kokonaiskustannus: 269 827 euroa