Särkisalon Meripirttiä remontoidaan uuteen uskoon talkoovoimin

 

Kauniilla merenrantatontilla Särkisalossa sijaitseva Meripirtti on kerännyt yhteen 45 talkoolaista. Ennätysvauhtia edenneessä Leader-hankkeessa rakennuksesta tulee energiatehokkaampi, esteettömämpi ja aika lailla viihtyisämpi. 

Meripirtin kerho remontoi parhaillaan Särkisalossa sijaitsevaa historiallista Meripirttiä uuteen uskoon Leader Ykkösakselin rahoittamalla hankkeella. Alun perin korjausurakan arvioitiin kestävän kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että valmista tulee jo vajaassa vuodessa, kesään 2022 mennessä. 

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin ja siihen on Meripirtin kerhon puheenjohtaja Jarmo Vähäsillan mukaan kaksi syytä: talkooryhmien perustaminen ja aktiivinen tiedotus. 

– Hankkeeseen laskettiin talkootunteja yhteensä 4 300. Ja talkoolaisia on yhteensä 45. Perustimme viisi talkooryhmää, joista jokaisella on oma vetäjä. Jokainen ryhmä käy talkoissa kerran viikossa, jolloin työ ei tunnu liian raskaalta. Usein tällaisia talkoita tekee pieni ydinryhmä, joka väsyy nopeasti. Ja esimerkiksi villoittaminen ei ollut mitään miellyttävää hommaa, joten oli mukavaa, että työ jakautui useammalle porukalle, hän kertoo. 

Lisäksi tiedottamisella on ollut innostava vaikutus. Kun talkoissa on otettu kuvia ja remontin etenemisestä on tiedotettu joka viikko, monet ovat innostuneet mukaan. Meripirtin kerho on saanut projektin ansiosta jopa uusia jäseniä.

– Aloitimme talkoot 18. elokuuta ja nyt olemme jo näin pitkällä! On ollut ilo huomata, että maaseudulla ei näköjään talkoointo ole hiipunut mihinkään! 

Mies seisoo sirkkelin vieressä rakennustyömaalla.
Puheenjohtaja Jarmo Vähäsilta on itsekin yllättynyt siitä, miten nopeasti remontti on edennyt. Talkoot alkoivat elokuussa ja valmista tulee näillä näkymin jo ennen toukotöitä ja kesälomia.

Uusi ilme vanhaa kunnioittaen

Remontti alkoi sillä, että käytännössä kaikki purettiin pois. Rakennuksen vanhin osa on rakennettu jo 30-luvulla ja viimeisin remontti tehtiin 80-luvulla, joten nyt uusitaan kaikki. 

– Katto- ja seinäpaneelit olivat alun perin puun värisiä, mutta täällä on aikanaan poltettu sisällä, joten katto oli ihan mustaksi pikittynyt ja seinätkin tummuneita. Myös ikkunanpielet olivat tummia ja osa jo erittäin huonossa kunnossa, joten tämä oli viimeinen hetki entisöidä ne, puheenjohtaja toteaa. 

Ikkunoiden entisöintiin kului talkootunteja paljon enemmän kuin arvioitiin, mutta lopputulos on kaunis! Vanhoja perinteisiä ikkunoita reunustaa nyt puhtaan valkoisiksi maalatut puitteet. Myös katto- ja seinäpaneelit maalattiin vaaleiksi.

– Halusimme remontin yhteydessä samanlaiset kattopaneelit joka huoneeseen, mutta näitä salissa olevia paneeleita ei enää tehdä missään, joten höyläytimme itse muihin tiloihin samanlaiset, kertoo Vähäsilta. 

Kaksi miestä entisöi ikkunoita.
Vanhat ikkunanpuitteet onnistuttiin entisöimään uudenveroisiksi. Kuva: Meripirtin kerho.

Energiatehokkuutta ja esteettömyyttä

Remontin yhteydessä huomattiin, että keittiön lattian alla ei juuri eristeitä ollut.

– Keittiö on rakennettu talon laajennuksen yhteydessä sodan jälkeen, kun kaikista materiaaleista oli pulaa. Ei siis ihme, että siellä oli aina kylmä. Nyt keittiöön ja eteiseen on valettu uusi lattia, jossa on lattialämmitys. 

Kun huoneet eristettiin kunnolla, myös talon energiatehokkuus parani. Ja remontin yhteydessä talosta tehdään myös esteetön. Pääovelle tulee liuskat pyörätuoleja varten ja toinen vessoista remontoidaan inva-wc:ksi. 

Hankkeen kokonaisbudjetti on 130 500 euroa. 

Talkoolaiset purkavat lattiaa.
Meripirtin kerhon jäsenistöstä löytyy niin sähkömiehiä kuin kirvesmiehiäkin, mikä on helpottanut urakkaa paljon. Kuvassa talkoillaan keittiön parissa. Kuva: Meripirtin kerho.

Juhlapaikka meren rannalla

Meripirtin kerhotalo sijaitsee merenrantatontilla. Samalla tontilla on myös Särkisalon kotiseutumuseo, esiintymislava ja varastorakennus sekä Meripirtin kerhon ylläpitämä yleinen uimaranta, urheilukenttä ja lentopallokenttä. 

Kerhotalon edustalla rantaa vartioi tiheä ruovikko, josta halutaan eroon heti kun sisätilat on ensin saatu kuntoon. Tarkoitus on raivata rantaa niin, että vesi tulee kunnolla näkyviin. Tulevaisuudessa toivotaan, että jos hääpari vihitään Särkisalon kirkossa, niin Meripirttiin voisi tulla juhlimaan näyttävästi venekuljetuksella.

Jo tässä vaiheessa remonttia voi helposti kuvitella, kuinka kauniin miljöön vaaleaksi maalattu sali ja sen ikkunoista avautuva merimaisema tarjoaa tulevaisuudessa juhlille jos toisillekin. Sali on mitoitettu 80 hengelle ja remontoidussa keittiössä on helppo huolehtia kestityksestä. Kesäjuhlia on helppo myös laajentaa pihan puolelle, sillä osana remonttia taloon saadaan terassi.

– Toiveissa tietysti on, että tälle tilalle tulee remontin myötä taas enemmän kysyntää. Viime vuosina talo on ollut niin huonossa kunnossa, että halukkaita vuokraajia ei enää juuri ollut, Vähäsilta toteaa. 

Ilmakuva Meripirtistä meren rannalla.
Meripirtin kerhotalon vanhin osa on sotien aikaan toiminut lottien keskuksena. Sen jälkeen sitä on vuokrattu asunnoksi. Historiallinen paikka meren rannalla nousee pian uuteen kukoistukseen.

Miesten kerholla riittää kiirettä

Meripirtin kerho on miesten kerho, joka perustettiin vuonna 1949 – nurinkurisesti naisen aloitteesta.

– Sodan jälkeen eräs paikallinen nainen sanoi, että nyt miehille pitää keksiä joku kerho, jotta niillä olisi muutakin tekemistä kuin ryyppääminen, hymyilee Vähäsilta. 

Nykyaikana vastaavat miesten kerhot alkavat olla jo harvinaisia, mutta Meripirtin kerho on pitänyt paikkansa kyläyhteisössä. Se järjestää joka vuosi Särkisalopäivän, juhannussalon noston, muinaistulien yön, silakkamarkkinat ja koko perheen joulutapahtuman. Ne ovat tapahtumia, jotka keräävät yhteen kaikki kyläläiset. 

Meripirtin lisäksi kerhon omistuksessa on Tallbacka, jossa osa kylätapahtumista järjestetään. Tapahtumien järjestämisen lisäksi Meripirtin kerhon toimintaan kuuluu esimerkiksi Särkisalon murteen vaaliminen ja kotiseututarinoiden kerääminen. 

 

Janica Vilen

Joulupukki pääsee perille vaikka Auran keskustaan rakennetun Sisupuiston kautta

Tumma kuva, jossa joulupukki nousee laiturilta ja vasemmassa alakulmassa teksti: Jos ei jouluna ole lunta...

 

Maanantaina 20. joulukuuta Maaseutuverkoston Hyvän Leader-mielen joulukalenterista paljastui Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden joulukortti, jossa Jokivarsikumppaneiden väki toivottaa kaikille hyvää joulua seuraavin saatesanoin:

Maaseutua kehitetään, jotta me kaikki voisimme paremmin – nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuuteen varautuminen onkin yksi Leader-toiminnan kulmakivistä. Kuvassa näkyy Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden rahoittaman Leader-hankkeen tulos: Sisupuisto. Auran keskustaan rakennettu laituri takaa sen, että joulupukki pääsee tuomaan maaseudun lapsille lahjoja riippumatta siitä, ovatko tulevaisuuden joulut lumisia vai eivät. Vanhan pukin on mukava nousta savista Aurajoen rinnettä ylös Sisupuiston katsomon keskellä kulkevia kuntoportaita pitkin. Joulupukin lisäksi kuntoportaat, ulkonäyttämö ja laituri on tarkoitettu kaikkien alueen asukkaiden ja alueella vierailevien käyttöön.
***

Sisupuisto-hankkeen toteutti Lions Club Aura / Sisu. Puisto valmistui heinäkuussa 2021 ja on nyt päivittäin muun muassa kuntoilijoiden käytössä.

– Monia nuoria perheitä on tavattu eväsretkellä. Laiturilla on ollut onkijoita, uimareita ja muita vesillä liikkujia. SUP-lautoja saa vuokrata läheisestä Auraamon kesäkaupasta, kertoo Lions Clubin hankevastaava Hannele Tanner-Penttilä.

Uusi puisto toimii myös tapahtumapaikkana. Sisupuiston lavalla on  muun muassa stand up -komiikkaa, lavarunoutta, ohjattuja liikuntahetkiä ja päiväkodin joulujuhla. Torstaina 30.12. on luvassa seurakunnan järjestämä kynttilähartaus.

– Lava on yhdistysten, yritysten, yksityisten ja esiintyjien varattavissa Auran kunnan kautta maksutta, jos tapahtuma on maksuton. Tapahtuman järjestäjä saa silloin käyttöönsä myös alueen kioskin, jonne järjestää itse myytävät tuotteet. Jos tapahtuma on maksullinen, silloin kunta perii 50 euron maksun. Portaiden kayttö ja kuntoilu ovat luonnollisesti aina maksutonta, Tanner-Penttilä tiedottaa.

Lions Clubin mukaan Sisupuiston alkusysäyksenä oli alun perin löytää keinoja diabeteksen torjuntaan.

– Klubissa oli jo usein mietitty erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja lisättynä aiheeseen liittyvillä luennoilla, mutta toteutukset olivat jääneet vain muutamiin satunnaisesti järjestettyihin diabeteskävelyihin. Hyvin nopeasti päädyttiin tutkimaan mahdollisuutta rakentaa kuntoportaat Auran keskustaajamaan, jotta asukkailla olisi mahdollisuus ohi kulkiessaankin poiketa tekemään porraslenkki eikä matkaan tarvitsisi erikseen valmistautua ja lähteä autolla naapurikuntaan portaat löytääkseen. Erityisen tärkeää ikääntyville on pitää huolta jalkalihasten kunnosta, jotta voivat elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan itsenäistä elämää, siksikin portaiden tuli olla lähellä, Tanner-Penttilä taustoittaa.

Kun työryhmä kävi Auran keskustassa tutustumassa pankkirakennuksen ja kerrostalojen väliin rakentamattomaksi jääneeseen rinteeseen, he huomasivat, että paikka olisi otollinen vaikka laululavalle.

– Ja niin hanke laajeni kuntoportaiden lisäksi esiintymislavaksi ja rinteen penkkikatsomoksi. Tontti oli pankin, mutta pankki myi pääosan alueesta kunnalle ja LC Aura/Sisu on nyt kunnan vuokralaisena ja pieneltä osin myös pankin vuokralaisena. Alue on näin klubin hallinnassa 10 vuoden ajan, minkä jälkeen se siirtyy kokonaan kunnalle.

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit myönsi Lions Clubin hankkeelle maaseuturahaston tuen. Lisäksi hanketta rahoitti Arne Ritari-säätiö.

Kuvakollaasi Sisupuiston tapahtumista.
Kuvakooste Sisupuiston tapahtumista: Lions Club Aura / Sisu.

 

Maaseutuverkoston joulukalenteriin pääset klikkaamalla tästä!

Juttu Sisupuisto-hankkeen alkuvaiheesta ilmestyi Haloo maaseudussa 13.8.2020:

Lions Club Aura/Sisu kutsuu Aurajoen rannalle talkoisiin

Lukijoiden joulutarinat julkaistu! Äänestä suosikkiasi!

 

Haloo maaseutu pyysi lukijoitaan lähettämään omia joulumuistojaan muiden lukijoiden iloksi ja joulumielen herättämiseksi. Muistoja saatiin yhteensä yhdeksän, joten julkaisemme ne kaikki, mutta nimettöminä. Nyt on aika äänestää omaa suosikkia!

Eniten ääniä keränneen joulumuiston kirjoittaja pääsee päättämään, mille Varsinais-Suomen maaseudulla toimivalle yleishyödylliselle yhdistykselle Haloo maaseutu lähettää 100 euroa joulurahaa. Lisäksi kirjoittaja palkitaan Varsinais-Suomen Kylien uudella Kylän historia eläväksi -kirjalla. Klikkaa äänestämään tästä! Äänestysaika päättyy maanantaina 20.12. klo 12. 

JOULUMUISTOT:

1. Kaksin verroin jouluiloa

Yhtenä jouluna olimme päättäneet vaihtaa lahjoja, mutta pukkia ei erikseen kutsuttu, koska paikalla oli vain aikuisia. Ruokailun jälkeen osa porukasta alkoi siivota keittiötä, osa kellahti sohvalle ruokalevolle, joku laittoi joulumusiikkia soimaan, yksi joukosta lähti omien sanojensa mukaan tupakalle ja toinen yläkertaan päiväunille. Kun keittiö oli siivottu, yläkerrasta kuului mekastusta ja pian portaita pitkin asteli piipusta sisään tullut joulupukki. Kun hän pääsi olohuoneeseen, ovelta kuului koputus. Ja ennen kuin kukaan ehti mennä vastaan, ovi jo aukesi ja eteiseen asteli toinen joulupukki. Ja näin saivat jouluun jo vähän väsyneet aikuiset jouluiloa kaksin verroin.

2. Joulurauhanturvaaja

Nyt alkavat olla taas ne ajat, kun paatunut ja kaiken kokenut maaseudun kehittäjäkin alkaa herkistyä. Joulu lähestyy ja ehtymätön tarmo siirretään kyliltä kotioloihin. Turku julistaa joulurauhan ja Vanhalla suurtorilla käynnin jälkeen kumisaappaat ripustetaan kuivumaan takan ääreen. Lumitöihin ei Varsinaisessa Suomessa kauheasti joulun tienoilla uppoa aikaa, joten minäkin miesoletettuna olen panostanut perheen juhlaruokahuoltoon. Keittiöhommiin antaisin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä pari vinkkiä joulurauhan turvaamiseksi.

Ensimmäinen vinkki kuuluu: olkaa tarkkoja mittayksiköiden kanssa. 

Innostuin taannoin tekemään itse lempijouluruokaani, imellettyä perunalaatikkoa siis. Luin silmä kovana ohjeita ja lisäsin muun muassa 5 dl siirappia, kuten ohjeessa aivan selkeästi luki. Jo tekovaiheessa perheen tarkkasilmäinen emäntä huomautti laatikon yllättävän tummasta väristä. Maistamisvaiheessa havahduin minäkin. Laatikon ensivaikutelma kielenkärjessä oli melko outo ja lusikallisen päästyä suun perukoille olin valmis epäilemään potentiaalista polonium-myrkytystä. Ja niinhän se oli, että siirapinlisäyksen oikea mittayksikkö olisi ollut tl eli teelusikka eikä suinkaan dl. Alusta asti vaan koko projekti uusiksi eli perunoita kuorimaan mars! 

Enpä olekaan sen erän perästä perinneruokia ryhtynyt itse vääntämään, joulumyyjäisistä laatikot hakemalla jää laatuaikaa perheellekin. Ja parempi mieli. Asiaan mitenkään liittymättä, olen myös hankkinut lukulasit. 

Joulukeittiössä sählääminen taitaa kyllä kulkea suvussa, tokikaan en seuraavan spektaakkelin päätähteä henno paljastaa tädikseni. Vinkki numero kaksi liittyy hänen kauttaan joululeipomuksiin: katsokaa ainakin kaksi kertaa, mitä kaikkea uuniin tulee laitettua. 

Kuten tiedetään, joulutortuilla on ikävä tapa avautua uunissa ja siksi ne niputetaan cocktail-tikuilla tai vastaavilla yhteen. Anonyymi sukumme naishenkilö valitsi nimenomaan vaihtoehdon ”tai vastaavilla”. Kun muita tikkuja ei ollut saatavilla, hän laittoi pellille ladotut tortut tulitikuilla kauniiksi tähdiksi. Näin hän oli toiminut ennenkin vastaavassa tilanteessa. Tosin hän oli aiemmin aina muistanut pätkäistä tikuista ruutipään pois ennen uuniin laittamista. Nyt näin ei käynyt. Siinä perheessä vietettiinkin sitten jouluaaton ohella samanaikaisesti myös uutta vuotta; sen verran reipas pauke uunista kuului.

Jos näistä kahdesta vinkistä nyt jotain yhteenvetoa pitäisi tehdä, niin se voisi olla: suosikaa joulun perinteitä myös keittiössä, mutta antakaa jonkun muun tehdä se.

3. Feliz Navidad!

Olin asunut Espanjassa noin 8 kuukautta, kun postilaatikkooni alkoi ilmestyä postia henkilölle Feliz Navidad ja pian myös lauluja tästä mystisestä henkilöstä alkoi kuulumaan joka puolella. Ihmettelin pitkään, kuka on tämä Feliz ja miksi hänen postia tulee jatkuvasti. Useampi viikko meni ennen kuin ymmärsin, että Feliz Navidad ei ole henkilö, vaan hyvän joulun toivotus.

4. Pinkie Pie

Minä ja poikani olimme kävelemässä kauppakeskuksesta kotiin joulukantamuksien kanssa. Edellämme käveli kaltaiseni nuorehko äiti tyttärensä kanssa. Tyttö oli alle esikouluikäinen, ja hänellä oli Pinkie Pie-ilmapallo, joka herätti huomioni: vappupallon näkeminen talvipakkasilla ei ole kovin tavanomaista.

Minä ja poikani poikkesimme lähipuiston toiseen päähän päästyämme eri suuntaan kuin äiti ja tyttö. Ylitimme kävelytien. Tuolloin alkoi toiselta puolen tietä kuulua pikkutytön jäätävää itkua. Käännyimme ja näimme vaaleanpunaisen poni-ilmapallon leijailevan ylös taivaalle: se oli päässyt irti nauhasta. Kiljaisin “ei”, koska tytön tunnetila tarttui minuun, ja toivoin, ettei tilanne päättyisi niin surkeasti kuin se näytti olevan päättymässä. Samalla hetkellä pallo lähtikin oudosti laskeutumaan! Kohta se leijaili kauempana tarttumiskorkeudella.

Mietin, miten voisin hakea pallon? Minulla oli raskaat joulukantamukset enkä voinut jättää poikaani vahtimatta autotien viereen. Tällä hetkellä pallon suuntaan ajanut henkilöauto hidasti vauhtia ja ajoi jalkakäytävän sivuun. Autosta hyppäsi ulos keski-ikäinen mieshenkilö, joka meni ottamaan pallon kiinni. Tyttö ja hänen äitinsä juoksivat miehen luokse, joka ojensi pallon tytölle. Niin tytölle ja tämän äidille, pelastustyön suorittaneelle miehelle kuin minulle ja pojalleni tuli varmasti yhtä hyvä mieli siitä, että Pinkie Pie palautui turvallisesti tytön kätösiin! Olisi ollut lapselle surkea alustus jouluun, jos hänen henkilökohtainen, talvipimeyteen väriä tuonut, ilopillerinsä olisi kadonnut sen sileän tien.

Poikani kanssa juttelimme loppumatkan tilanteesta, ja kotieteiseen päästyämme poika totesi, että olipa hyvä mies, kun auttoi tyttöä. Sanoin pojalle, että tuolle miehelle varmasti tapahtuu jotain kivaa ennen joulua, koska hyvät teot palkitaan aina jollakin tapaa, ei ehkä heti mutta jonkin mutkan kautta. Sanoin, että tästä syystä kannattaa aina olla toisille kiva, jos vain on mahdollista: hyvyys ruokkii hyvyyttä.

5. Joulukuusi pelasti hengen

Omassa lapsuudessani joulukuusi haettiin metsästä isän kanssa aina vasta aattoaamuna. Ollessani muistaakseni 6-vuotias, lähdimme etsimään metsän kauneinta kuusta aamulla muun perheen vielä nukkuessa. Läheinen joki oli jäätynyt, joten pääsimme helposti sen yli paremmille kuusiapajille. Kun kuusi oli valittu, alkoi paluumatka kotiin. Minä kävelin edellä ja isä raahasi kuusta perässä. Itse pääsin jäätyneen joen yli leikiten, mutta isän paino rikkoi jään. Onneksi pitkä kuusi jäi makaamaan jään päälle, joten kuusen vartta pitkin isä sai vedettyä itsensä pikkuhiljaa hivuttamalla takaisin jään päälle. Itse odotin isän toiveesta koko ajan joen törmällä ja toivoin parasta. Isän päästyä ylös, kiirehdimme kotiin juoksujalkaa, koska isä oli litimärkä ja kylmissään. Ehdotin, että hän jättäisi kuusen metsään, jotta pääsisimme nopeammin kotiin, mutta hän tokaisi, että tätä kuusta hän ei jätä mistään hinnasta, sillä se pelasti hänen henkensä. Niin kuusi pääsi kunniapaikalle tupaamme ja sinä vuonna se koristeltiin erityisellä huolellisuudella. 

6. Kuka uskoo joulupukkiin?

Joulun aikana lapset punnitsevat uskoaan joulupukkiin ja sen suhdetta puolestaan lahjoihin. Varsinkin ensimmäisellä ja toisella luokalla tuota taikuutta horjutetaan koulukaverien, isompien sisarusten ja samoissa harrastuksissa käyvien kautta. Eräänä jouluna serkkuni, tuolloin ykkösluokkalainen, jaksoi koko päivän ja illan selitellä muille, kuinka suvun joulupukkina on hänen serkkunsa – minä.

Tätä teoriaa tuki vahvasti minun katoamiseni puolen päivän jälkeen jouluruokapöydästä ”jalkapalloharjoituksiin”. Epäilys sai vain lisää vettä myllyyn.

Isäni toimi kuljettajana viedessäni joulun sanomaa useisiin koteihin pukeutuneena punaiseen nuttuun. Olisikohan ollut toiseksi tai kolmanneksi viimeinen keikka, kun aloin voida pahoin. Teimme nopean vaihdon, jossa isäni puki pukin tamineet, ja minä hyppäsin kuskin paikalle. Kun sitten ajomatka päättyi lopulta sukujouluumme loikin taloon sisälle. Hetkeä myöhemmin paikalle ilmestyi joulupukki. Serkkuni katsoi pitkään minua ja joulupukkia samassa huoneessa, kiipesi pukin syliin, ja säilytti uskonsa vielä yhden joulun. Hymyillen ja onnellisena.

7. Jouluhenkeä mummonmökissä

Lapsuuden jouluista on parhaiten jäänyt mieleen se, kuinka ihanaa oli, kun oli paljon ihmisiä viettämässä joulua yhdessä. Vietin lapsuuden jouluaatot perheeni kanssa aina mummoni luona, jonne kerääntyi myös äitini sisaruksia lapsineen. Meitä oli pienessä mummonmökissä jouluaattoa viettämässä usein viitisentoista ihmistä, joista lapsia oli puolenkymmentä. Jouluateriat piti syödä kahdessa vuorossa, koska ruokapöytä oli sen verran pieni, että sen ääreen mahtui enintään kahdeksan ihmistä. Ruokailun jälkeen oli vuorossa aaton kohokohta eli joulupukki. Muistelen lämmöllä tätä lapsuuden jouluaattojeni iloista hulinaa elämäni loppuun asti!

8. Suuri kuusihuijaus

Meidän kodissa oli koko lapsuuteni ajan aina kaikkein kaunein joulukuusi. Tuuhea, tasainen ja täynnä käpyjä. Vasta isäni kuoltua sain selville suuren huijauksen, kun äitini kutsui minut avuksi tekemään jouluvalmisteluja. 

Sen sijaan, että kuusi oltaisiin kannettu sisälle, kuusen jalka tuotiinkin ulos. Autokatoksessa odotti kaksi kuusta, joista toinen nostettiin jalkaan ja toisesta alettiin sahata oksia. Sen jälkeen joulukuuseksi valitun puun runkoon porattiin reikiä, joihin sitten työnnettiin siitä toisesta kuusesta sahattuja irto-oksia, jolloin lopputulos oli tuuhea, tasainen ja upea. Sen jälkeen kuusi kannettiin varovasti sisälle, missä olikin jo aikamoiset tuoksut. Äiti lämmitti uunissa käpyjä saadakseen ne kauniisti auki. Avautuneisiin käpyihin sidottiin ohuet huomaamattomat langat, joilla ne ripustettiin kuusen oksille roikkumaan. Vasta sen jälkeen alkoi varsinainen valaistus ja koristelu. Aikaa tuohon hulluuteen meni nelisen tuntia ja sitä ennen äitini oli kerännyt metsästä ämpärillisen käpyjä ja naapurin mies käynyt kaatamassa ne kaksi kuusta. 

Joulu taisi olla äidilleni joka vuosi jonkinlainen näyttämisen paikka. Nyt hänenkin kuolemastaan on jo vuosia. Aina kun näen joulukuusen, ajattelen häntä – ja toisaalta myös juroa isääni, joka suostui tuohon äidin keksimään hössötykseen mukisematta kaikki lapsuutemme joulut.

9. Puhelu joulupukille

Suvullamme oli suuri perinne viettää jouluaattoa lapsuuskodissani. Isäni teki joulupukin keikkoja tädin miehen kuskatessa häntä pitkin kyliä. Luonnollisesti yksi noista keikoista pysähtyi meidänkin kotiovellemme, jossa kuudentoista serkuksen rytmiryhmä vanhempineen ja isovanhempieni kanssa pukkia odotteli. Eräänä jouluna pukin vieraillessa meillä, taisin olla silloin viidentoista, kotipuhelimemme soi. Tuohon aikaan ei ollut vielä kännyköitä tai lankapuhelimien numeronnäyttöjä. Katselin siinä pieniä serkkujani joulupukiksi pukeutuneen isäni sylissä vastatessani puhelimeen perheemme sukunimellä. Kyllä, se oli silloin ihan normaalia.

”Onko isäsi kotona?”

”Onhan se”, vastasin, ja pyysin isääni puhelimeen.

Silloin se välähti kesken lauseen. Isäni oli kyllä kotona. Serkkuni eivät sitä tosin tienneet. Nielaisin sanani, nostin luurin takaisin korvalleni, ja sanoin:

”Ei ole.”

Löin luurin korvaan, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä kuka tuo soittaja oli. Tuskin hänellä kuitenkaan oli asiaa joulupukille.

Kotimaan matkailubuumista mahdollisuuksia maaseudun yhdistyksille ja yrityksille – ja ennen kaikkea niiden yhteistyölle!

Etualalla parisänky, jolle laskettu pyöräilykypärät ja matkatavarat, takana parvekkeella kaksi ihmistä.

 

Kotimaan maaseutu- ja pyörämatkailun suosio on kasvanut viime vuosina ja sitä kautta myös palveluiden kysyntä. Lisätarvetta olisi niin majoitukselle kuin monille muillekin palveluille. Maaseudun yhdistyksille, yrityksille ja vaikka osuuskunnille tilanne tarjoaa oivan mahdollisuuden lisäansioihin. Nousiaisten Valpperissa on jo tartuttu toimeen!

Maaseutumajoitukselle on lisätarvetta erityisesti suosituimpien pyöräreittien varrella ja kesätapahtumien yhteydessä. Monilla maaseudun yhdistyksillä on pienellä käytöllä olevia tiloja, joita voisi hyvin hyödyntää kesäaikaan majoitustiloina ketterästi esimerkiksi kansainvälisen Airbnb-sivuston kautta. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. 

– Majoituspalveluiden tarjoamisessa pitää pohtia monennäköisiä kysymyksiä, kuten palvelun ammattimaisuutta ja sitä, miten touhuun pystytään sitoutumaan. Joissain yhdistyksissä toki on niitä äärimmäisen sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään valtavia määriä vapaaehtoistyötä, mutta jos puhutaan jo päivittäisestä siivoamisesta ja lakanoiden vaihtamisesta, niin toiminta alkaa olla vapaaehtoisille turhan rankkaa, korostaa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

– Tässä jos missä olisi hyvä paikka yhdistysten ja yritysten väliselle yhteistyölle, jossa molemmat voivat voittaa. Yhdistys voisi tarjota tilat ja yrittäjä hoitaisi palvelut, Linkoranta ideoi.

Monet yhdistykset tekevät jo yhteistyötä pitopalveluyrittäjien kanssa vuokratessaan tiloja yksityisjuhliin. Sama systeemi voisi hyvin toimia myös majoituspuolella. 

Majoituksen lisäksi tarjolla voisi olla vaikka polkupyörähuoltoa, opastusta paikallisten nähtävyyksien pariin tai löylyt kyläsaunalla. 

Myös tarinat majoituspaikkojen historiasta kiinnostavat matkailijoita. 

– Esimerkiksi Nousiaisten vanha rautatieasema houkuttelee järjestämään häitä ja muita juhlia, koska sillä paikalla on niin mielenkiintoinen historia. Myös majoituspaikat voisivat erottua edukseen elävöittämällä niiden historiaa, Linkoranta uskoo.

Miljoonia mahdollisuuksia

Akselikuntien pyörämatkailuhanketta vetävä Jouko Parviainen on kyläasiamiehen kanssa samoilla linjoilla. 

– Tässä on suuri mahdollisuus! Ja jos tällaisia palveluita olisi 30–50 kilometrin välein pyörämatkailureittien varrella, niin niitä voisi ketjuttaa ja markkinoida yhdessä. Ja oheispalvelujen suhteen mahdollisuuksia on miljoonia. Vain mielikuvitus on rajana, hän toteaa.

Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa ovat mukana Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen kunnat. Hanketta rahoittavat Leader-ryhmät Varsin Hyvä ja Ravakka.

Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten kunnat ovat mukana Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa. Kuvassa ollaan Louhisaaren kartanolla Maskun Askaisissa.

Valpperiin rakennetaan uutta majoitustilaa

Nousiaisten Valpperissa on tartuttu jo toimeen. Nousiaisten Alku kunnostaa parhaillaan urheilutalonsa vieressä olevaa saunaa ja rakentaa sen yhteyteen lisäosaa majoituspalveluita varten. 

– Piirustukset ovat nyt valmiit ja tarkoitus olisi saada projekti tämän talven aikana maaliin, jotta keväällä voidaan aloittaa majoitustoiminta. Saimme projektille lahjakirjan yhdistyksen pitkäaikaiselta latumestarilta ja varsinainen vuokraaminen hoidetaan vapaaehtoisvoimin, kertoo yhdistyksen aktiivi Reima Rantanen.

Valpperi valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2021 kyläksi, mikä on lisännyt kylän kiinnostavuutta matkailijoiden keskuudessa entisestään. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. 

Ilmakuva Valpperin urheilutalon ja koulun alueelta.
Valpperin urheilutalon (kuvassa oikealla) ympäristö on kokenut viime vuosina kunnon muodonmuutoksen, joka alkoi kyläkoulun (punainen rakennus kuvan taka-alalla) rakentamisesta vuonna 2015. Nyt alueella on suosittujen hiihtolatujen lisäksi muun muassa maastopyöreitti, kota, kuntoportaat, uimapaikka ja sauna.

Nuoret mukaan!

Monia matkailupalveluita pystyisivät tuottamaan myös maaseudun nuoret esimerkiksi 4H-yrittäjyyden kautta. Maaseudulla asuvien nuorten yritystoimintaa tuetaan myös NuorisoLeaderin kautta. 

– Yrittäjäpohjalta töitä voisi tehdä silloin kun niitä on ja samalla yhdistykset välttyisivät palkanmaksubyrokratialta, Linkoranta punnitsee. 

Oheispalveluita pystyy tarjoamaan lisäksi niille matkailijoille, jotka yöpyvät omissa teltoissaan. Kun Varsinais-Suomen maaseudun matkailukohteita ryhdytään markkinoimaan laajemmin, majoituskysymys on kuitenkin ratkaistava ensimmäisenä. Mahdollisuuksia majoitustoiminnalle voisi olla myös esimerkiksi kesällä tyhjillään olevissa kuntien omistamissa koulurakennuksissa. 

Kolme tilaisuutta vuonna 2022

Majoituksen tarjoamia mahdollisuuksia lisäansioihin esiteltiin tiistaina 16. marraskuuta webinaarissa, jonka järjestivät Akselikuntien pyörämatkailuhanke, Pelme-hanke, Leader Ravakka ja Varsinais-Suomen Kylät. Vastaavia tilaisuuksia on tulossa kolme lisää vuoden 2022 puolella. 

Tiistaina 18. tammikuuta järjestetään webinaari matkailua tukevien palveluiden mahdollisuuksista. 8. helmikuuta annetaan eväitä liiketoimintaan ja kannustetaan yhteistyöhön. Pyörämatkailijoiden palvelut ja verkostoituminen ovat teemana Mynämäellä Kilan Rälssitilalla 22. maaliskuuta.

Tilaisuudet on tarkoitettu sekä matkailualan yrityksille että yhdistyksille, jotka voivat tuottaa palveluita joko itse tai toisille alan yrityksille. Uudet toimijat, tuotteet ja palvelut voivat myös tukea alueella jo toimivia yrityksiä. Tavoitteena on myös monipuolistaa matkailupalveluita, jotka puolestaan lisäävät alueen houkuttelevuutta ulkomaisillekin matkailijoille.

Ilmoittautuminen tammikuun tilaisuuteen on auki osoitteessa: https://bit.ly/32Yl9Vp

Maaseudun elinvoima lepää vapaaehtoisten harteilla – Paavo Kallio innostui talkoista verenperintönä

Mies hymyilee sinisävyisessä liikuntasalissa Pöytyä-paita päällä.
Loukonkulman Lukon puheenjohtaja Paavo Kallio.

 

Pöytyän POP Areenan eteen tehtiin kolmisen vuotta sitten noin 7 000 tuntia talkoita. Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukeman Leader-hankkeen aikana Loukonkulman Lukon talkoolaisista tuli keskenään hyviä kavereita. Ja taas on seuraava projekti jo hahmottumassa. 

Perjantaina 3. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää, jonka aikana huomioidaan ja kiitetään vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä. Koko vuosi 2021 on eletty enemmän tai vähemmän poikkeuksellisia aikoja, mutta vapaaehtoisten into ei ole kadonnut mihinkään. Noin puolet suomalaisista on tehnyt vapaaehtoistyötä, vaikka korona onkin laittanut kapuloita rattaisiin. 

Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden budjetista voi korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. 

Vuosien 2014–2020 aikana Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä yhteensä yli 100 000 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Vuosina 2014–2020 vapaaehtoiset ahkeroivat Leader-projekteissa yhteensä 1,56 miljoonan euron edestä.

7 000 tuntia talkoita liikuntahallin eteen

Ilmakuva POP Areenasta.
Kun uusi liikuntahalli valmistui, talkootyö ei suinkaan loppunut. Nyt talkoolaiset huolehtivat paikan pyörittämisestä ja kehittävät sitä edelleen. Tänä vuonna valmistui esimerkiksi välinevarasto, jonka välineet ovat aina tilan vuokraajien vapaassa käytössä.

Pöytän Kumilaan valmistui uusi liikuntahalli vuonna 2018 Lukontalon yhteyteen. Loukonkulman Lukon parinkymmenen hengen talkoojoukko teki liikuntahallin parissa yhteensä noin 7 000 tuntia vapaaehtoistyötä. 

– Meillä oli tosi hyvä porukka. Vaikka homma oli tajuttoman iso, niin kaikki sujui hienosti, kun jokainen tiesi oman hommansa ja puhalsi koko ajan samaan hiileen, kertoo Loukonkulman Lukon puheenjohtaja Paavo Kallio. 

– Toisaalta tämä oli ihan uniikki juttu, sillä meidän porukasta löytyi niin monenlaista osaamista – oli putkimies, sähkömies, rakennusmies ja myyntimies. Harvoin on tarvinnut pyytää ketään ventovierasta auttamaan, hän lisää.

Kallion vastuulla oli ennen kaikkea paperityöt.

– Vapaaehtoistyöhön kuuluu paljon muutakin kuin ne klo 17 jälkeen pidettävät talkoot. Tällaisessakin hankkeessa oli paljon sellaisia lupa-asioita, joita piti selvittää viranomaisten ja eri yhteistyötahojen kanssa virka-aikaan. Jos ei olisi joustavaa työaikaa, niin tämmöinen homma olisi mahdoton, Kallio toteaa. 

Maaseudun talkoissa pitää huomioida myös maanviljelijöiden aikataulut. Isoja talkoita ei kannata järjestää silloin, kun kaikki aika menee pelloilla. 

Kiitä ja kysy!

Vasemmalla urheilugaalan palkinto, keskellä kunniakirjat ja oikealla pokaali.
Loukonkulman Lukon puheenjohtaja Paavo Kallio toteaa, että ilman talkootyötä esimerkiksi urheiluseuraa olisi mahdotonta pyörittää. Talkoolaisille, rahoittajille ja hankkeen muille tukijoille on tulossa kehystetyt kunniakirjat POP Areenan seinälle.

Paavo Kallio kertoo, että hänelle into vapaaehtoistyön tekemiseen on tullut verenperintönä. 

– Oma isäni on aina ollut kova touhuamaan tällä alueella ja olen tottunut siihen, että asioita tehdään talkoilla. Suurin syy osallistua talkoisiin on meillä kaikilla ollut kotiseuturakkaus. Kun talkoita tehdään, koko kulmakunnan elinvoimaisuus kasvaa, Kallio kommentoi. 

Kiittäminen motivoi usein talkoolaisia jatkamaan, mutta Kallion mukaan tässä projektissa tekijät eivät juuri kiitoksia kaivanneet. 

– Kaikki kylällä tietävät, kuinka paljon töitä hallin eteen on tehty ja se riittää. 

Saunailtojakin pidettiin hankkeen aikana vain yksi. Urheiluhallin talkoolaisille, rahoittajille ja muille tukijoille on kuitenkin tehty kehystetyt kunniakirjat, jotka ovat tulossa rakennuksen seinälle. Ja vuonna 2018 yhdistys sai Varsinais-Suomen urheilugaalassa hankkeestaan Jokeripalkinnon.

Vapaaehtoistyötä Suomessa 2021 -tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista teki jonkinlaista vapaaehtoistyötä vuonna 2021. Ja 38 % vastaajista sanoi, että haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos vain pyydettäisiin. Myös Kallio on huomannut saman ilmiön. 

– Jos porukka on pieni ja tiivis, siihen voi olla vaikea tarjoutua mukaan. Ja toisaalta taas kaiken kiireen keskellä ei aina hoksata pyytää, vaikka avulle olisikin tarve. Mutta meidän toimintaan saa aina tulla! Jos kukaan ei pyydä, niin tee itse aloite, Kallio kannustaa. 

Mahdollisuuksien mukaan 

Liikuntasali.
POP Areenalla voi pelata muun muassa pesäpalloa, koripalloa, sulkapalloa ja salibandya. Halli on tehty pelaamista varten ja siksi pintamateriaalit on valittu niin, että ne kestävät.

Vapaaehtoistyötä on niin monenlaista, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva tapa osallistua. Joku haluaa tehdä jonkun yksittäisen projektin, toinen taas vetää vaikka treenejä lapsille joka viikko. 

On luonnollista, että vapaaehtoistyölle jää vähemmän aikaa, kun kiire on kovimmillaan kotona tai työelämässä.

– Me teimme tämän urheilutalon projektin juuri oikeaan aikaan. Moni porukasta alkaa olla jo neljän- ja viidenkymmenen välillä, mikä tarkoittaa, että on aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain hyvää muille. Aikaisemmin tuli ehkä mietittyä enemmän, miten itse tai miten omat lapset hyötyvät siitä työpanoksesta, Kallio toteaa.

Liikuntahallin parissa ei kukaan myöskään riitaantunut tai palanut loppuun, mikä on sekin jonkinlainen ihme näin suuressa hankkeessa. Ja vaikka ydinporukan puolisot joutuivat kantamaan hankkeen ajan päävastuun kotitöistä, ei yksikään parisuhde mennyt kiville. 

Kehitystyö jatkuu

Juhlasali.
Lukontalo toimii nyt hyvin varusteltuna juhla- ja kokoustilana.

Kun liikuntahalli tuli valmiiksi, kunnostettiin alun perin vuonna 1981 rakennettu Lukontalo, joka toimii nyt hyvin varusteltuna juhla- ja kokoustilana. 

– Sillä puolella alkoi väsymys jo vähän painaa, kun kaksi vuotta oltiin jo rakennettu liikuntahallia. Mutta sekin tuli valmiiksi ja on nyt kovassa käytössä. Lauantaina järjestämme siellä Supergaalan sen kunniaksi, että Pöytyän naiset nousivat Super-pesikseen, Kallio kertoo. 

Nousun kunniaksi Kumilan kentälle suunnitellaan parhaillaan katsomoremonttia, johon yhdistys on myös aikeissa hakea Leader-tukea. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Paavo Kallio Haloo maaseudun haastattelussa keväällä 2017, kun liikuntahallin elementtejä laitettiin paikoilleen:

Ensimmäiset luukut avattu! Varsinais-Suomen Leader-ryhmät mukana maaseutuverkoston joulukalenterissa

Vasemmalla Ykkösakselin joulukortti ja oikealla Leader Länsi-Saimaan kortti.

 

Maaseutuverkosto on julkaissut Hyvän (Leader)mielen joulukalenterin, josta pääsee kurkistelemaan touhukkaiden Leader-tonttujen toinen toistaan hauskempia joulutervehdyksiä ympäri Suomen! Hyvän mielen lisäksi kalenterista saa tietoa siitä, miten hienoa ja omaleimaista paikallista kehittämistä maaseudulla tehdään – jotta voisimme hyvin.

Myös kaikki Varsinais-Suomen viisi Leader-ryhmää ovat mukana tempauksessa. Ensimmäinen kortti oli Leader Länsi-Saimaan käsialaa, ja Leader Ykkösakselin joulukortti paljastui luukusta numero 2 seuraavin terveisin:

Joulukortti, jossa tonttulakki frisbeegolfkorin päällä ja tonttu heittää frisbeetä puun takaa.

Frisbeegolfin suosio kasvaa edelleen ja uusia ratoja rakennetaan lisää ympäri Suomen. Seuraavaksi lajin harrastajat pääsevät testaamaan uutta rataa Salon Suomusjärvelle. Rata on rakennettu Ykkösakselin rahoittamassa Leader-hankkeessa, josta vastaa Suomusjärven MLL. Ykkösakseli on myöntänyt tukea jo useamman radan rakentamiseen – ei kuitenkaan ihmisiä varten, kuten virallisesti kerrotaan, vaan sen vuoksi, että joulutontut rakastavat frisbeegolfia! Harva niitä huomaa, mutta jos päästää joulumielen sydämeensä ja katsoo oikein tarkkaan, voi tonttuja nähdä jokaisella maailman frisbeegolfradalla. Tontut pelaavat pääsääntöisesti etiketin mukaan, mutta välillä nekin jekkuilevat. Jos siis kiekkosi joskus fribatessa katoaa, se on saattanut lähteä tontun mukana Korvatunturille.

Varsin hyvän, Ravakan, Jokivarsikumppaneiden ja I samma båtin kortit ovat vielä tulossa, joten kannattaa käydä avaamassa uusi luukku joka päivä jouluun asti! Klikkaa tästä katsomaan kalenteria!

 

Lomittajat ovat maatilojen sankareita!

 

Nea Keinänen on unelma-ammatissaan. Hän tiesi jo pikkulapsena haluavansa lomittajaksi isänsä jalanjäljissä. Toomas Hallist taas vaihtoi rekkakuskin työt lomittajan hommiin 30 vuotta sitten saadakseen sellaisen työn, jossa pääsee liikkumaan ulkoilmassa. 

Marraskuisena torstaiaamuna Pietinmäen tilalla Mynämäellä ahkeroi kaksi lomittajaa. Toinen on tilan luottolomittaja Nea Keinänen, joka viimeistelee töitä navetassa; toinen taas ensimmäistä päivää tilan töihin perehtyvä Toomas Hallist, joka tutustuu pihalla tilan koneisiin ja työtapoihin. 

Pietinmäen tilan yrittäjät Henri ja Katja Hartikainen tarvitsevat nyt lomittajia useampia, sillä Katja on äitiyslomalla hoitamassa parikuista vauvaa ja nelivuotiasta esikoista. 

– Periaatteessa tämä on kolme hengen työpaikka, mutta työmäärä vaihtelee. Nyt meidän 80 lehmästä vain 60 on lypsäviä, mutta tammikuussa työmäärä kasvaa, kun lehmät poikivat, he kertovat. 

Pietinmäen tilalla maatalousalan perustutkinnon suorittanut isäntä hoitaa yleensä kone- ja ulkotyöt ja kotieläintieteestä agronomiksi valmistunut emäntä huolehtii karjasta. 

– Se helppaa henkisesti tosi paljon, kun joku toinen ottaa välillä navetassa hetkeksi vetovastuun. Edelleen käyn siementämässä, mutta lomittajat hoitavat kaiken muun, emäntä kommentoi työnnellessään vauvan vaunuja maatilan pihalla. 

Nainen ja mies lastenvaunujen kanssa karjatilan pihalla, pihaton edessä.
Se, että Hartikaisen pariskunta pyörittää karjatilaa, on Katjan mukaan syntymähulluutta. Henri osti vanhempiensa tilan vuonna 2014. Katja on kotoisin joen toiselta puolelta – myöskin karjatilalta, jota jatkaa hänen pikkuveljensä. Alun perin hänestä piti kuitenkin tulla eläinlääkäri. “Mutta sitten meille tuli tämä yksi herra paalaamaan ja ne haaveet unohtuivat”, hän hymyilee.

10 vuotta unelmaduunissa

Nea Keinänen on aamun aikana lypsänyt kaikki lehmät, juottanut vasikat ja tarkistanut siemennystä odottavien lehmien kiiman tilanteen. Hän on Pietinmäellä ensimmäinen lomittaja, joka osaa arvioida täydellisesti parhaan ajankohdan siementämiselle. 

Keinänen on aina tiennyt haluavansa lomittajaksi. Hänen isänsä on samalla alalla, joten hän on pienestä asti päässyt seuraamaan lomittajan arkea. 

– Tässä ammatissa saa työskennellä eläinten kanssa, jokainen päivä on erilainen ja pääsee näkemään useampia eri tiloja. Eläimet ovat niin kivoja, etten oikein voisi kuvitella tekeväni mitään muuta, hän toteaa. 

Nainen pesee lypsyasemaa.
Nea Keinänen pesee lypsyasemaa Pietinmäen navetassa. Lehmät on lypsetty, vasikat juotettu ja aamuvuoro alkaa olla pulkassa. “Paras kiitos tässä työssä on yrittäjien luottamus.”

Aamun töiden jälkeen Keinänen on lähdössä kotiin ja sitten hän palaa puoli neljältä tekemään saman kierroksen uudelleen. 

– Kaksiosainen työpäivä on etenkin talvella hyvä, kun saan olla aina valoisaan aikaan kotona. 

Maatalousalan perustutkinnon suorittanut Keinänen on joskus haaveillut myös omista eläimistä.

– Mutta tässä maataloustilanteessa ei oikein voi lähteä tyhjästä nyhjäisemään. Lypsytilan perustamiseen tarvittaisi yli miljoonan euron laina.

Ja toisaalta lomittajana hän saa tehdä sitä samaa työtä ilman yrittäjän riskiä. 

Lehmien hoidon lisäksi Keinänen osaa ajaa koneita ja tehdä myös tilan muita töitä, minkä vuoksi hän pystyy lomittamaan sekä Katjaa että Henriä, mistä Hartikaiset ovat todella kiitollisia. 

Lomittajan ei tarvitse lähteä töiden jälkeen lenkille

Toomas Hallist on tutustumassa Pietinmäen tilaan ensimmäistä päivää. Hän lomittaa paljon sikaloissa ja kanaloissa, mutta nyt vuorossa on karjatila. 

– Lehmiä en lypsä, mutta näissä konetöissä pystyn auttamaan. Vaikka olen lomittanut jo 30 vuotta, ensimmäinen päivä on aina jännittävä. Kaikki tilat ovat erilaisia keskenään ja asioita tehdään eri järjestyksessä. Ja kaikilla tiloilla on vähän erilaiset koneet, jotka pitäisi saada aina töiden jälkeen palautettua ehjinä.

Mies traktorin edessä.
Toomas Hallist tulee hyvin toimeen koneiden kanssa ja osaa tarvittaessa korjatakin niitä.

Hallist on kasvanut kaupungissa ja oli ensimmäiseltä ammatiltaan rekkakuski. 

– Lomittamisessa parasta on se, että saa tehdä töitä ulkona ja liikkua. Tässä työssä pysyy hyvässä kunnossa eikä tarvitse lähteä enää illalla erikseen lenkille. 

Joillekin työn fyysisyys on liiankin rankkaa. Siksi moni tekee lomittajan työtä osa-aikaisesti. Hyvän fyysisen kunnon lisäksi lomittajan pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hallist on työskennellyt marraskuun aikana jo viidellä eri tilalla ja joinain kuukausina tiloja on vieläkin enemmän. 

Vehmaan lomituspalveluiden alue kasvaa

Vuoden 2022 alusta Vehmaan lomituspalveluiden toiminta-alue kasvaa. Jatkossa se järjestää lomituspalvelut 1 200 maatalousyrittäjälle yli 40 kunnan alueella. Varsinais-Suomen lisäksi alueeseen kuuluu muutamia kuntia Satakunnan, Pirkanmaan ja Uudenmaan puolelta. Lomittajia alueella toimii noin 200 – ja lisääkin palkataan, jos osaavia tekijöitä löytyy.

Karttakuvassa lomituspalvelualue merkattu sinisellä.
Vehmaan lomituspalvelut toimii vuoden 2022 alusta alkaen Auran, Euran, Eurajoen, Hangon, Harjavallan, Huittisten, Inkoon, Kaarinan, Kemiönsaaren, Kirkkonummen, Kokemäen, Kosken Tl, Kustavin, Laitilan, Liedon, Lohjan, Loimaan, Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nakkilan, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Punkalaitumen, Pyhärannan, Pöytyän, Raaseporin, Raision, Rauman, Ruskon, Salon, Sauvon, Siuntion, Säkylän, Taivassalon, Turun, Uudenkaupungin ja Vehmaan alueella. Kuva: Vehmaan lomituspalvelut. 

Vehmaan lomituspalveluiden paikallisyksikkö järjestää maatalousyrittäjien lomituspalvelulain mukaisia lomituspalveluita, eli vuosiloma- ja sijaisapulomituksia sekä työvoiman saatavuudesta riippuen myös maksullisia lomituspalveluja kuten tuettua maksullista lomitusta, täysin maksullista lomitusta, varallaoloa ja valvontakäyntejä. Vuosilomaa varten yrittäjä saa lomittajan maksutta käyttöön 26 päiväksi vuodessa. 

Lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen kehuu Pietinmäen tilaa siitä, että he käyttävät taitavasti kaikkia eri lomitusmuotoja ympäri vuoden.

– Nyt tarvitsemme lomittajia jatkuvasti, kun minä olen äitiyslomalla. Normaalitilanteessa lomittajia käytetään aika usein siksi, että me saamme tehtyä tilalla kertyviä rästihommia. Välillä tietysti lomittaja pyydetään avuksi vaikka kokousten, juhlien tai ihan vain loman vuoksi, Katja Hartikainen avaa. 

Työvuorosuunnittelua tekevät lomitusohjaajat ja se ei olekaan mikään yksinkertainen juttu. 

– Lomittajilla on eri vahvuuksia ja Varsinais-Suomessa on kaikenlaisia tiloja, selventää Mäntynen. 

Nainen kyykistyneenä rapsuttamaan pihatossa olevaa lehmää.
Lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen ihailee lomittajien ammattitaitoa ja joustavuutta. “Kaikki meidän lomittajat ovat huippupersoonia!”

 

Teksti ja valokuvat: Janica Vilen

NuorisoLeader voi auttaa myös työllistymään!

 

Leader Ravakka tukee nuorten työllistymistä NuorisoLeader-rahoituksen kautta. Viime kesänä NuorisoLeader-tukea saivat muun muassa Vehmaalla kesäkahvilaa pitäneet nuoret 4H-yrittäjät sekä Laitilassa urheilukoulua pyörittänyt kotiseutuyhdistys. 

Leader Ravakka tarjoaa NuorisoLeader-rahoitusta alle 25-vuotiaille nuorille paitsi yleishyödyllisiin projekteihin myös liikeideoiden toteuttamiseen, olemassa olevan yritystoiminnan kehittämiseen tai esimerkiksi oman kesätyöpaikan perustamiseen. 

Tukisummat vaihtelevat 100 – 1 500 euron välillä ja tuen myöntämisestä päättää Leader Ravakan nuorisotyöryhmä. Hakemuksia voi jättää jatkuvasti. Yritystukea voi hakea itsensä työllistävä nuori tai nuoren palkkaava taho, kunhan toiminta on nuoren itsensä ideoimaa ja hän on mukana hakemuksen tekemisessä. 

– NuorisoLeader-hakemus on hyvin yksinkertainen ja hakuprosessi joustava. Ajatus on se, että hakemusta tehdessään nuoret samalla oppivat papereiden käsittelyä. NuorisoLeaderin avulla luomme nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa, kertoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio. 

Ravakka myöntää tukia seitsemän kunnan alueella: Vehmaalla, Mynämäellä, Uudessakaupungissa, Laitilassa, Pyhärannassa, Raumalla ja Eurajoella. 

Vehmaalaisnuoret saivat tukea kesäkahvilan perustamiseen

Kolme nuorta naista istuu vanhan aitan portailla.
Noora Vilkanen (vas.), Inka Lehtonen ja Minttu Laine pitivät Kesäkahvila Aittaa kesällä 2021 Vehmaan kirkon vieressä. Kuva: Saara Huovinen / Vakka-Suomen Sanomat.

Vehmaalaiset 15–16-vuotiaat nuoret Noora Vilkanen, Minttu Laine ja Inka Lehtonen perustivat viime kesänä kahvilan Vehmaan kirkon kupeessa olevaan vanhaan aittaan. Kesäkahvila Aitta oli auki kuusi viikkoa ja siellä myytiin muun muassa kahvia, jäätelöä, nuorten itse leipomia tuotteita ja paikallisia käsitöitä.

NuorisoLeaderin kautta he saivat tukea kahvilan alkuinvestointeihin. Lisäksi he saivat tukea monilta muiltakin tahoilta, esimerkiksi aitan omistavalta seurakunnalta, paikalliselta 4H:lta, Vehmaan muilta yrittäjiltä ja MTK:lta. Idean oman yrityksen perustamisesta heille esitteli alun perin Vehmaan nuorisotyöntekijä, ja kahvilaa vastapäätä toimiva partio tarjosi tilat leipomiseen.

– Monet ihmiset olivat meidän yrityksestä innoissaan ja tsemppasivat meitä. Esimerkiksi Mynämäen MainosVekkuli lahjoitti meille tienvarsikyltit. Heti kun ne oltiin laitettu, alkoi väkeä virrata kahvilalle ihan eri tavalla, muistelee Noora Vilkanen.

Eniten auttoivat kuitenkin nuorten omat vanhemmat. Kaikkien kolmen nuoren vanhemmista vähintään toinen on itsekin yrittäjä, mistä oli paljon hyötyä.

– He auttoivat kirjanpidossa, pankkiasioissa ja veroasioissa. Saimme paljon vinkkejä sellaisista asioista, joita emme olisi itse osanneet selvittää. Ja kaikkea ei alaikäisenä edes pysty hoitamaan yksin, kertoo Minttu Laine. 

Kaikki kolme nuorta perustivat kesäkahvilaa varten oman 4H-yrityksen, ja 4H:n kautta he saivat suoritettua esimerkiksi hygieniapassit. 

Kaikki sujui niin hyvin, että nuoret aikovat pitää kahvilaa myös ensi kesänä.

– Ei tätä kokemusta kannata hukkaan heittää! Kahvila oli hyvällä paikalla, sillä monet ajoivat esimerkiksi Turusta Uuteenkaupunkiin mökille meidän kahvilan kautta. Monet, jotka pysähtyivät kahville ja munkeilla, ostivat samalla myös viemisiä mökille.  Ja sunnuntaisin saimme asiakkaita kirkossa kävijöistä, toteaa Vilkanen. 

Kenelläkään nuorista ei ollut entuudestaan kokemusta kahvilan pitämisestä, mutta kaikilla oli kuitenkin muuta kesätyökokemusta, esimerkiksi lasten hoidosta, mökkitalkkarin töistä ja siivouksesta. 

– Oli tosi mukavaa saada olla itsenäinen yrittäjä ja oman tekemisensä herra. Ja myös työporukka oli mielenen, kun pidimme kahvilaa kolmestaan, kommentoi Vilkanen. 

– Vastuuta oli tietysti paljon enemmän kuin aiemmissa kesätöissä, mutta se oli sen väärti, jatkaa Laine. 

Sadepäivinä nuoret saivat huomata, ettei yrittäminen aina niin helppoa ole, mutta aurinkoisten viikonloppujen myynti paikkasi onneksi huonommat päivät. 

Kolmen hengen porukka oli kahvilan pitämiseen juuri sopiva. Kaikille riitti tarpeeksi töitä, mutta myös mahdollisuuksia vapaapäiviin. 

Jos ensi kesäksi on aikeissa perustaa oman yrityksen, kannattaa heidän mukaansa aloittaa suunnittelu jo nyt!

Laitilan Itäkulmalla pidettiin urheilukoulua NuorisoLeaderin tuella 

Lapsia urheilukentällä.
16-vuotias Ella Hemmilä ohjasi urheilukoulua Itäkulman koulutalolla kesällä 2021.

Laitilalainen Kotiseutuyhdistys Suhina on työllistänyt jo useampana vuonna oman kylänsä nuoria. 

– Meillä on pitkät perinteet kesäteatteritoiminnassa ja siitä saaduista tuloista olemme pystyneet hankkimaan vuosien saatossa yhdistyksen omistukseen muun muassa kaksi saunamökkiä, leikkipuiston sekä tenniskentän. Kesätyöntekijämme ovat leikanneet nurmikkoa ja muutamana vuonna meillä on ollut lapsille myös kerhotoimintaa, kertoo Susanna Arvela-Jalonen. 

 Tänä vuonna  yhdistys sai kaksi hyvää hakemusta. 

– Toinen nuori oli kiinnostunut nurmikon leikkuusta ja toinen urheilukoulun pitämisestä. Ravakan avulla saimme urheilukoulun ohjaajan palkattua, Arvela-Jalonen kiittelee. 

Ruohonleikkaajan palkkaamiseen yhdistys sai puolestaan tukea Kesäduuni OP:n piikkiin -kampanjasta. Yhdistys ei ole koronan vuoksi pystynyt esittämään kesäteatteria kahteen vuoteen, joten tuet tulivat todella tarpeeseen.

Urheilukoulun ohjaaja oli oman kylän nuori, 16-vuotias Ella Hemmilä, jonka ideoimassa kerhossa pelattiin esimerkiksi jalkapalloa ja sählyä sekä yleisurheiltiin, leikittiin erilaisia hippoja ja tutustuttiin baletin alkeisiin. Urheilukoulua pidettiin Itäkulman koulutalolla, jossa pystyttiin hyödyntämään myös koulun liikuntavälineitä.

– Ella on itse yleisurheilija, joten hän oli hommassa todella hyvä. Käytännössä hän ohjasi kahta ryhmää: alakouluikäisten ryhmää ja alle kouluikäisten ryhmää. Kylän lapsista yli 50 % osallistui toimintaan. Laitilan Jyske piti vastaavia kerhoja muilla kouluilla ja niissä osallistujia oli vähemmän. Uskomme, että tämä kerho otettiin paremmin vastaan juuri siksi, että sitä veti oman kylän nuori, jonka moni lapsi tunsi entuudestaan, pohtii Arvela-Jalonen.

Suhina pitää tärkeänä sitä, että lapsille saatiin järjestettyä ohjattua tekemistä pitkän kesäloman ajaksi omalla kylällä – ja sitä että yhdistys pystyi tarjoamaan kesätyön kahdelle oman kylän nuorelle. Itäkulman alueeseen kuuluvat Kaivolan, Pahojoen, Katinhännän ja Toman kylät, joista on Laitilan keskustaan yli kymmenen kilometrin matka, joten sekä harrastusmahdollisuuksien että kesätöiden merkitys on todella suuri. 

 

Teksti: Janica Vilen

Haloo maaseutu kouluttaa viestintäsuunnittelun saloihin 7.12.

Kädet tietokoneella, kuvan päällä vuosikello ja kaaviokuva sekä otsikko: Nyt on aika tehdä viestintäsuunnitelma vuodelle 2022.

 

Haloo maaseutu -viestintähanke järjestää verkkokoulutuksen viestinnän suunnittelusta tiistaina 7. joulukuuta klo 10–11. Koulutus on kaikille avoin ja maksuton, mutta näkökulma on ennen kaikkea maaseutu- ja Leader-viestinnässä.

Tunnin mittaisessa koulutuksessa esitellään erilaisia tapoja viestinnän suunnitteluun. Koulutus on tarkoitettu erityisesti sellaisille organisaatioille, joilla ei ole vielä omaa viestintäsuunnitelmaa. Tunnin aikana käydään läpi kymmenen kysymystä, joihin vastaamalla viestintäsuunnitelmasi vuodelle 2022 tulee kerralla kuntoon!

Koulutuksen pitää Haloo maaseudun viestintäkoordinaattori Janica Vilen.

Ilmoittaudu mukaan viimeistään 2.12. sähköpostitse: janica.vilen@haloomaaseutu.fi

Teams-linkki jaetaan ilmoittautuneille 3.12.

Laita hyvä kiertämään ja kerro meille joulumuistosi!

Jouluisten köynnösten keskellä teksti, jossa lukee "Kirjoittaisitko tänä vuonna joulupukin lisäksi myös Haloo maaseudulle?".

 

Mikä on juuri sinulle rakkain, hauskin, hämmentävin tai muuten vain ikimuistoisin sattumus jouluun liittyen? Osallistu kilpailuun ja kerro se meille! Parhaan tarinan jakanut henkilö palkitaan Varsinais-Suomen Kylien uudella Kylän historia eläväksi -kirjalla ja lisäksi hän pääsee päättämään, mille Varsinais-Suomen maaseudulla toimivalle yleishyödylliselle yhdistykselle Haloo maaseutu lahjoittaa 100 euroa joulurahaa. 

Kampanjan tarkoitus on virittää Haloo maaseudun lukijat joulutunnelmaan ja luoda hyvää joulumieltä. Tarinoiden parhaat palat ja tieto lahjoituksen saavasta yhdistyksestä julkaistaan jouluviikolla. 

Muistoja voi lähettää 15.12. asti kirjallisesti osoitteeseen: janica.vilen@haloomaaseutu.fi. Muisto voi olla hyvinkin tiivis, esimerkiksi parin virkkeen kuvaus – tai sitten pidempi tarina, kuitenkin korkeintaan liuskan mittainen. Toimitus pidättää itsellään oikeuden otsikoida ja tarvittaessa tiivistää julkaistavia tarinoita. Muiston voi lähettää myös nimimerkillä. 

Onko lahjoituksen saaja jo mielessä? Tarkista kartalta, toimiiko yhdistys maaseudulla:

Varsinais-Suomen kartta, johon merkitty kaupunki- ja maaseutualueet.
Maaseutuohjelmaa toteutetaan kaikilla muilla alueilla paitsi sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella.