Vieraskynä

 

Paikallisen kehittämisen Leader-ryhmät ovat osaltaan ratkaisemassa liian vähäisen liikunnan mukanaan tuomia ongelmia. Maaseudulle syntyy vuosittain yli 200 liikunta- ja harrastuspaikkaa koko Suomen laajuisesti. Leader-rahoituksen ja maaseudun asukkaiden talkootyön ansiosta on syntynyt liikuntahalleja, luontopolkuja, laavuja, latuja, uimarantoja, kokoontumispaikkoja, leikkipaikkoja ja kulttuurikohteita.

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että liian vähäinen liikunta aiheuttaa Suomessa jopa 400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Kustannuksia voidaan pienentää parantamalla liikkumisen mahdollisuuksia. Leader-ryhmät toimivat asukkaiden toteuttamien liikuntapaikkojen rahoittajina yhdessä kuntien ja valtion kanssa. Rahoituksen turvin maaseudulle syntyy jatkuvasti uusia harrastuspaikkoja.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat rahoittaneet yhteensä 36 erilaista harrastepaikkaa ja 29 liikuntapaikkaa. Harrastepaikkoja ovat esimerkiksi kesäteatterit, kulttuurikohteet (museot), agility-hallit, hevostallit, leikkikentät, laavut, kodat, erämajat, uimarannat, venelaiturit ja erilaiset kokoontumispaikat. Liikuntapaikkoja puolestaan ovat erilaiset urheilukentät, radat (frisbee, BMX, parkour, jne.), ladut, jäähallit, hallit ja kiipeilyseinät sekä lähiliikuntapaikat, kuntolaitteet ja kuntoportaat.

Rahoitus koostuu EU:n, valtion ja kuntien rahasta. Se on tuonut vuodesta 2014 yli 30 miljoonan euron panoksen suomalaisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Liikuntapaikkoja on rahoitettu Varsinais-Suomessa yhteensä 1 200 000 eurolla ja harrastepaikkoja noin miljoonalla eurolla vuodesta 2014.

Leader-rahoituksella toteutetut kohteet ovat alueen asukkaiden itsensä ideoimia ja ne toteutetaan yleensä osin talkoovoimin. Ne mahdollistavat liikunnallisen tekemisen paitsi alueen asukkaille, myös vetävät puoleensa liikkujia lähikaupungeista.

— Rahoitus perustuu aina siihen, että paikalliset ovat päättäneet, miten aluetta halutaan kehittää. Silloin voidaan olla varmoja, että hankkeet vastaavat alueen tarpeeseen, sanoo maaseutuylitarkastaja Laura Jänis maa- ja metsätalousministeriöstä.

Leader-rahoituksen saaminen edellyttää yhdistyksiltä usein talkootyötä, joka lasketaan osaksi hankkeen yksityistä rahoitusta. Leader-rahoitetut hankkeet ovat myös kustannustehokkaita, sillä asukkaat antavat oman työpanoksensa yhteiseen hyvään.

Leader-rahoituksella syntyneet liikunta- ja harrastuspaikat ovat yleisesti kaikkien asukkaiden käytössä. Seurat ja yhdistykset vuokraavat hankkeilla toteutettuja tilojaan halukkaille.

Myös kunnat tekevät yhteistyötä Leader-yhdistysten kanssa. Esimerkiksi Marttilassa kunta on toteuttanut hankkeena frisbeegolfradan laajennuksen ja kuntoradan laajennuksen. Laajennushankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet 53 500 euroa. Rahoittajana on Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry.

Leader-rahoituksella on myös kunnostettu liikuntatiloja. Esimerkiksi Liedon Parmalla on käynnissä laaja urheilutalon remonttihanke. Hankkeen kokonaisrahoitus on noin 270 000 euroa.  Hankkeessa remontoidaan talon alakerran saunatilat, pukuhuoneet ja WC-tilat. Samassa parannetaan ilmastointia ja uusitaan tilojen valaistusta. Hankkeen rahoittajana on Varsin Hyvä ry.

— Ilman Leader-rahoitusta urheilutalon remontti olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Hankkeen vaatima byrokratia tuntui alkuun työläältä. Projekti on kuitenkin edennyt hyvää vauhtia. Remontissa tulee täyteen tuhansia talkootunteja ja meidän onneksi olemme saaneet talkoisiin mukaan runsaasti osaavia ammattilaisia, kertoo Liedon Parman puheenjohtaja Maarit Lempiäinen.

 

Lisätietoja hankkeista antavat Leader-ryhmät. Varsinais-Suomen alueella toimii yhteensä viisi Leader-ryhmää.

Maaseutuohjelmasta rahoitettuja hankkeita voi hakea myös Maaseutuviraston hankerekisteristä: http://www.mavi.fi/fi/tietoa-meista/tietopalvelut/Sivut/hankerekisteri.aspx

 

 

Ravakka ry

Eurajoki, Laitila, Mynämäki, Pyhäranta, Rauma, Uusikaupunki ja Vehmaa

Toiminnanjohtaja Ulla Kallio p. 044 034 4345

 

Samassa veneessä – I samma båt ry

Kemiönsaari, Kustavi, Parainen

Toiminnanjohtaja Emil Oljemark p. 0400 718 913

 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry

Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero, Tarvasjoen alue Liedon kunnasta.

Toiminnanjohtaja Taina Sainio, p. 044 0674 434

 

Varsin Hyvä ry

Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo, Taivassalo ja Turku.

Toiminnanjohtaja Pia Poikonen p. 050 338 3867

 

Ykkösakseli ry

Karkkila, Lohja, Salo, Vihti

Toiminnanjohtaja Maarit Teuri p.  0400 982 236

 

 

TIEDOTE: Varsinais-Suomen Leader-ryhmät 26.9.2018

Tiedote: Viime vuonna Suomen kotieläintiloista 13 prosenttia, eli noin 1 500 tilaa harjoitti suoramyyntiä. Määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Suosituimpia suoramyyntituotteita ovat kananmunat. Viime vuonna 53 prosenttia kananmunia tuottavista tiloista harjoitti suoramyyntiä. REKO-lähiruokarenkaille munia myi 17 prosenttia munatiloista, ruokapiireille taas 9 prosenttia kananmunatiloista.

Loimaalainen munatuottaja Juuso Hulmi on tehnyt maatilayrittäjänä suoramyyntiä jo kymmenen vuoden ajan.

— Sain idean alun perin, kun olin harjoittelussa Ruotsissa. Siellä kanalan ovi oli auki 24 tuntia vuorokaudessa, munia sai tulla hakemaan koska tahansa ja rahat jätettiin seinässä olevaan reikään. Päätimme pystyttää samanlaisen suoramyyntipisteen, Juuso Hulmi kertoo.

Kanakumppanit-yrityksen toinen omistaja Hulmi sanoo, että tilalla on 45 000 munituskanaa. Tila tuottaa noin 40 000 munaa päivässä. Niistä noin pari-kolme prosenttia myydään suoraan tilalta. Kananmuna on vaivaton tuote suoramyyntiä ajatellen, sillä tuote tarvitsee ympärilleen vain kennon.

— Varastointi heikentää kananmunan laatua. Tilalta haettu muna taas voi olla munittu samana päivänä, jolloin se vaikuttaa makuun. Kuluttajien mukaan hyvä maku vetää puoleensa, Hulmi sanoo.

Hulmin mukaan suoramyynti on tilalle kannattava tapa tehdä bisnestä, sillä muun muassa pakkaamon ja rahdin katteet jäävät pois. Myynnin kannattavuuteen vaikuttaa suoraan sijainti ja kanakumppanien jatkuvasti avoinna oleva myyntipiste sijaitsee ison tien varressa.

 

Fakta: Tuottajalta kuluttajalle ilman välikäsiä

Alkutuotannon suoramyynnillä tarkoitetaan myyntitapaa, jossa maatilayrittäjä myy itse alkutuotannon tuotteet suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin.

Perinteisin tapa tehdä suoramyyntiä on myydä tuotteet suoraan tilalta. Monet myyvät tuotteita myös kauppa-auton avulla tai esimerkiksi toreilla.

Ruokapiirien avulla voi tilata luomu- ja lähiruokaa suoraan tuottajalta. Erilaisia ruokapiirejä löytyy ympäri Suomea.

Viime vuosina ovat yleistyneet myös REKO-lähiruokarenkaat. Ne toimivat ruokapiirien tapaan, mutta REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljetuissa ryhmissä, joissa sovitaan tuotteiden tilaukset ja toimitukset.

Osta tilalta -päivää vietetään lauantaina 15. syyskuuta. Tapahtuma tuo ruuan tuottajat ja kuluttajat yhteen. Mukana on tuottajia ympäri maata. Täältä näet oman alueesi tilat, jotka ovat mukana päivässä: https://ostatilalta.fi/hae-tiloja/kartalla/

 

Juttu kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteen pohjalta.

 

Mansikkapaikka Marttila tuottaa ja myy omalla tilalla viljeltyjä tuotteita, kuten mansikkaa, hernettä perunaa ja vadelmaa. Tila sijaitsee Pöytyällä ysitien varrella. Yrittäjät Rami ja Pirkko-Liisa Marttila (artikkelikuvassa) kertovat, että tilan pihamaalla on myyty mansikkaa jo lähes 30 vuotta. Suurin osa vierailijoista on vakioasiakkaita, mutta hyvän sijaintinsa ansiosta tilamyymälä houkuttelee myös ohikulkijoita.

– Mansikan viljelyssä tulee tänä vuonna täyteen 40 vuotta, sillä Ramin isä aloitti viljelyn vuonna 1978. Kesällä juodaan ainakin juhlavuoden kakkukahvit, suunnittelee Pirkko-Liisa Marttila.

Vuonna 2016 Rami ja Pirkko-Liisa päättivät kunnostaa pihapiirissä sijaitsevan vanhan navetan tilamyymäläksi. Myymälän kunnostukseen myönnettiin rahoitusta maaseuturahastosta Leader-yhdistys Jokivarsikumppaneiden kautta. Hankkeessa koko navetta remontoitiin täysin uuteen uskoon. Tällä hetkellä rakennus kätkee sisäänsä kylmiöt tuoreiden marjojen säilytykseen, myymälätilan ja varaston. Myymälän erikoisuus on takaseinällä oleva pieni ovi.

– Monet ihailevat juuri tuota ovea. Siihen liittyy huvittava juttu, sillä juuri tuo ovi on ollut tämän navetan sontaluukku, selostaa Pirkko-Liisa.

Hirsinavetta pelastettiin viime hetkellä, sillä rakennuksen katto oli päässyt huonoon kuntoon. Yrittäjät selvittivät erilaisia vaihtoehtoja ja navetan purkutöistäkin on olemassa tarjous. Onneksi purkuun ei kuitenkaan päädytty, sillä kunnostettu rakennus sopii hyvin perinteiseen maalaismaisemaan. Vanhat hirret ovat näkyvillä myymälässä ja kunnostuksessa on yhdistetty taidokkaasti vanhaa ja uutta.

Kunnostuksen alkutaipaleella yrittäjät huomasivat onnekseen, että rakennuksen hirret olivat moitteettomassa kunnossa. Hirret olivat aaltopeltien alla peitossa, joten niiden kuntoa ei tarkkaan tiedetty. Rakennuksen kattotuolit ovat alkuperäiset, mutta kattotiilet ovat uudet.

Myymälätila oli alun perin liian matala, joten rakennuksen alapuolella olevaa kalliota jouduttiin räjäyttämään, jotta huonekorkeus saatiin normaaliksi.

Tilamyymälä on auki päivittäin kesällä juhannuksesta elokuulle saakka. Myynnissä on omien tuotteiden lisäksi myynnissä paikallisten tuottajien elintarvikkeita ja käsitöitä.

 

Mansikkapaikka Marttila

Yritys myy tuottamiaan viljeltyjä tuotteita. Päätuote on mansikka, jota on viljelty tilalla vuodesta 1978.

Yritys työllistää sesongin aikaan noin 40 henkilöä, josta suuri osa on paikallisia nuoria ja opiskelijoita.

Yritys on saanut EU:n maaseuturahaston tukea Leader-yhdistys Jokivarsikumppanien kautta tilamyymälän kunnostamiseen.

 

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

 

Ravinuorisotoiminta ei todennäköisesti ole se kaikkein tunnetuin hevosharrastus. Eikä ihme. Ohjattua raviharrastustoimintaa ei ole Varsinais-Suomesta löytynyt ennen Ponipowerii!-hanketta. Varsinais-Suomen Hevosjalostusliiton viime vuonna käynnistämä, ja Leader Varsin Hyvän rahoittama, hanke tuo ponit ja poniravit harrastajien tietoisuuteen. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että ravitoiminta mielletään vain ammattilaisten lajiksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sanoo hankekoordinaattori Riikka Mustonen.

— Jos toukokuisena perjantaina Metsämäen raviradan alueella viihtyy reilut 200 lasta tutustumassa poneihin, hevosiin, kengittämiseen ja raveihin, niin kiinnostusta raviharrastustoiminnalle tuntuisi olevan. Toistamiseen Ponipowerii!-hankkeessa järjestetty alakoululaisten hevospäivä on vuoden sisällä koonnut yli 600 koululaista tutustumaan ravien ja poniharrastamisen maailmaan. Ruohonjuuritason toimintaa, jonka palaute on ollut erittäin positiivista. Muun muassa tällaisten tutustumispäivien kautta, samoin kuin monenlaisten maakunnassa järjestettyjen esittelytilaisuuksien siivittämänä, hankkeen ponistarttiryhmiin on tullut mukaan tulevaisuuden raviohjastajia, kuten myös Keppari- eli keppihevoskerhoonkin. Ainoa alueella sijaitseva kaikille avoin poniharrastuspaikka löytyy Ruskolta, hankkeessakin mukana olevan Maret Ehrlundin ponikoulu.

—  Yllättävää on ollut se, että useille peruskoulujen opettajillekin Metsämäen ravirata on uusi tuttavuus. Jos on hevosista kiinnostunut niin lähes automaattisesti tällainen harrastaja suuntaa kulkunsa ratsastustallille. Alueeltamme puuttuu organisoitu poni- ja raviharrastuspaikka, Mustonen harmittelee. Nyt Ponipowerin myötä tavoitellaan nuorisoa ja tehdään tällaista harrastusmahdollisuutta tutuksi.

 

Teksti ja kuva Maarit Hatakka

 

 

Perniön Ylönkylässä järven rannalla sijaitsee Meritalon tila, jossa tehdään monelle tutut hillot ja mehut. Perheyritys tuottaa vuodessa satoja tuhansia purkkeja erilaisia hilloja ja mehuja kuluttajien arkeen ja juhlaan. Meritalon bändi rakentuu vahvasti suomalaisuuteen, sillä yritys käyttää tuotteissaan täysin suomalaisia raaka-aineita. Nimi Meritalo juontaa juurensa tilan päärakennukseen.

– Tilaa on aikojen saatossa alettu kutsua Meritaloksi, sillä monet luulivat viereistä järveä mereksi. Meiltä on merelle kuitenkin lähes kahdeksan kilometriä matkaa, kommentoi yrittäjä Olavi Lindstedt (artikkelikuvassa).

Meritalo sai alkunsa vuonna 1995, kun tilan yrittäjät Olavi ja Susanna Lindstedt päättivät kokeilla elintarvikevalmistusta viljelemästään mansikasta. Pariskunta oli ostanut tilan vuonna 1983 ja viljelyä tehtiin viikonloppuisin muiden töiden lomassa. Tuolloin yrittäjät asuivat Helsingissä ja lomat kuluivat maaseudulla. Pariskunnan lapset tulivat kouluikään, jolloin piti tehdä päätös asuinpaikasta. Pääkaupunkiseudun meno alkoi kyllästyttää ja he päättivät muuttaa kokonaan maaseudulle Varsinais-Suomeen. Lamavuosina 90-luvun alussa he irtisanoutuivat töistään Helsingissä ja alkoivat viljelijöiksi.

– Tilalla riitti tehtävää, sillä tuohon aikaan meillä oli käytännössä 15 kaatumaisillaan olevaa rakennusta. Rakennusten kunnostusta tehtiin hiljakseen, sillä rahat olivat jatkuvasti loppu, kuvailee Lindstedt.

Viljelyssä päädyttiin mansikkaan ja sitä viljeltiin yhteensä noin 20 vuoden ajan. Viljelyn ohessa heräsi kiinnostus mansikan jatkojalostukseen ja elintarvikevalmistukseen. Ensimmäiset mansikkahillot keitettiin vuonna 1995 ja tuotetta tarjottiin kaupoille myyntiin.

– Mansikkahillon kanssa lähdettiin kokeilemaan Keskoon. Hilloa ei saatu Keskon valikoimaan, mutta heiltä saatiin vinkki, että kokonainen tuoteperhe voisi menestyä yhtä hilloa paremmin. Kesän aikana sitten keitettiin reseptit eri marjoille ja loppuvuodesta meillä oli jo kahdeksan marjahilloa valmiina Meritalo-brändillä, Lindstedt kertoo.

Hillojen valmistukseen tarvittavat elintarviketilat tehtiin maatilan vanhaan navettaan, joka on rakennettu 1900 luvun alussa. Käytännössä kaikki tehtiin uudestaan lukuun ottamatta seiniä ja kattotuoleja. Hillojen valmistus tapahtui aluksi hyvin yksinkertaisella tekniikalla ja yhdessä. Keiton jälkeen toinen kaatoi kattilasta lasipurkkiin ja toinen kiersi kannen paikalleen.

– Toiminta lähti laajenemaan, kun saatiin hillot Inexin tukkuun. Tuolloin uskalsimme investoida toimintaan ja ostimme pakkauskoneen, selostaa Lindstedt.

Yrityksen vahvuudet ovat toimitusvarmuus, tasalaatuisuus, hyvä maku ja marjan kotimaisuus. Yritys ostaa käyttämänsä marjat suomalaisilta viljelijöiltä ja metsämarjat vakiintuneilta toimittajilta. Tällä hetkellä vadelma on marja, jota Meritalolla viljellään itse. Valmistuksessa käytettävien marjojen suomalaisuus tuli osaksi brändiä EU:n myötä.

–  Alun perin silloin vuonna 1995 ajateltiin, että EU:n myötä ulkomaalaisten elintarvikkeiden määrä kasvaa Suomessa. Arvioitiin, että suomalaisilla tulee vastaiskuna halu ostaa kotimaista, joten päätetiin satsata kotimaisuuteen. Meillä marja on sataprosenttisesti suomalaista, Lindstedt täsmentää.

Yrityksellä on ollut useampia maaseuturahaston kautta haettuja hankkeita. Viimeisin hanke on ELY-keskuksen kautta haettu investointituki omenanpuristuskoneeseen. Maaseuturahaston kautta tullut tuki on koettu hyödyllisiksi, sillä muuten investoinnit olisivat jääneet tekemättä tai ne olisi toteutettu myöhemmin.

– Yrittäjänä rahasta on aina pulaa, joten tuki on jouduttanut investointeja. Investointituen hakeminen näissä erilaisissa koneissa on ollut melko kivuton prosessi. Rakennuspuolen hankkeet ovat meillä osoittautuneet hankalammaksi, sillä olemme kaksi kertaa yrittäneet saada tukea rakentamiseen ilman tulosta, Lindstedt pohtii.

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

 

Meritalo Oy
Vuonna 1995 perustettu perheyritys tuottaa hilloja ja mehuja suomalaisista raaka-aineista.
Yritys tuottaa satoja tuhansia purkkeja hilloja ja mehuja vuosittain.
Yritys työllistää 2,5 yrittäjäperheestä ja ulkopuolista työvoimaa neljä henkilöä.
Yritykselle on myönnetty useampia maaseuturahaston investointitukia, jotka on rahoitettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta.

 

 

Kuusjoella keskelle kaunista peltomaisemaa kohoaa uusi punainen tuotantohalli. Punainen rakennus kätkee sisälleen perinteikkään kauraherkun uuden tuotantotilan. Kivisaaren piapojauhoja on valmistettu 90-luvun alusta saakka ja uusi elintarviketila mahdollistaa jauhojen tehokkaamman tuotannon.

Piapojauho, toiselta nimeltään talkkunajauho, valmistetaan kaurasta, herneestä ja suolasta. Valmistus alkaa kauran lajittelulla, jonka jälkeen se keitetään. Keitetty kaura kuivataan ja kuivana se myllytetään hienoksi.

Slaavilaisesta kulttuurista lähtöisin oleva herkku oli alkujaan vain herrasväen ruoka, jota saivat syödä ylimystön lisäksi vain talkkunamestarit. Piapojauho on yrittäjä Kari Tuomisen (artikkelikuvassa) mukaan todellinen terveysherkku. Idea jauhojen valmistukseen syntyi sattumalta 90-luvun alussa.

– Olin yksissä myyjäisissä ja muistan elävästi, kun isokokoinen mies huusi ovella ”onk kellää piapohauhoi”. Siitä heräsi kiinnostus tuota kaurajauhoa kohtaan, Tuominen muistelee.

Tuomisen käyttämää reseptiä on hiottu suvussa jo useiden sukupolvien ajan.

– Sukulaispariskunta oli 90-luvun alussa lopettamassa piapojauhojen valmistusta. Minä sitten kysyin, voisinko tulla opettelemaan hommaa. Yksi talvi siinä meni opetellessa. Siitä seuraavana vuonna kiersin toreja ja heräsi suurempi kiinnostus toiminnan laajentamiseen. Kävin yliopiston järjestämän yrittäjäkurssin, joka antoi minulle itseluottamusta projektiin.

Piapojauhoja osattiin Tuomisen mukaan tehdä vielä 20 vuotta sitten useammissa kylissä. Nykyään jauhojen valmistajia ei ole montaa, joten pitkä perinne ja osaaminen on ollut vaarassa kadota.

Yritys tähtää täysin gluteenittomaan tuotteeseen. Tavoitteena on, että ensi vuoden aikana tuotteeseen saataisiin gluteenittomuuden leima.

– Mylly on oma haasteensa, sillä nyt jauhot myllätään vuokramyllyssä. Samassa myllyssä jauhetaan myös muita jauhoja, joten gluteenittomuutta ei voi taata. Parhaillaan selvitetään gluteenitonta myllyä tai jopa investointia omaan myllyyn.

Uudessa tuotantohallissa on erikseen kylmä ja lämmin puoli. Kylmällä puolella on viljan varastotilaa ja keittoastiat. Lämpimällä puolella ovat piapojauhojen tuotantotilat, toimisto ja pakkaustoiminnot.  Hallin rakentaminen toteutettiin maaseuturahaston avustuksella. Rakennusprojekti tehtiin Leader-hankkeena Ykkösakselin kautta. Leader-rahoitukseen Tuominen kertoo törmänneessä yrittäjien tapaamisessa.

– Olin Yrityssalon järjestämässä tilaisuudessa, jossa esiteltiin myös maaseuturahaston Leader-rahoitusta ja silloin totesin, että tämä voisi olla juuri minun juttu. Soitin Ykkösakseliin ja sain todella asiantuntevaa apua hankkeen käynnistämiseen.

 

Kivisaaren Piepojauhoi
Yritys sijaitsee Kuusjoen Raatalassa.
Yritys tuottaa perinteisesti valmistettua talkkunaa, eli piapojauhoja.
Yritykselle on myönnetty maaseuturahaston Leader-rahoitusta uuteen tuotantohalliin.

 

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

 

 

 

Niittyliha on noussut pysyväksi trendiksi Ruotsissa. Luonnonlaitumilla laiduntaneen eläimen liha on korkealuokkaista, ja ruoantuotantotapa on myös ekologinen, sillä se edistää luonnon monimuotoisuutta. Harva tietää, että pääosa suomalaisista karitsoista kasvaa laitumilla.

Sari Jaakolan ja Jaakko Jussilan lampaat hakevat ravintonsa nurmilta ja joennotkoista aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Varsinais-Suomen Perttelissä toimivan Herrakunnan lammas -tilan lampaat laiduntavat vapaasti luonnonnurmilla, jolloin lampaanlihaa voidaan kutsua nimellä niittyliha.

Pariskunnan laitumista 98 prosenttia on nykyään luonnonniittyjä. Alueet eivät sovellu perinteiseen maanviljelyyn, joten laiduntamisen avulla niityistä saadaan kaikki hyöty irti.

Suomessa perinteinen laidunnustrendi on yleistynyt, mutta siitä ei ole juurikaan pidetty meteliä toisin kuin Ruotsissa. Siellä niittylihaa on myyty yli 15 vuotta, ja lihalle on jopa oma sertifikaatti.

– Tällä hetkellä Suomessakin on lukuisia lammas- ja nautatiloja, jotka täyttävät niittylihan kriteerit, Sari Jaakola sanoo.

Arvostettua lihaa myydään Ruotsissa noin 400 000 kiloa joka vuosi, ja tuottaja voi saada niittylihasta jopa viidenneksen paremman hinnan kuin tavallisesta lihasta. Ruotsin lisäksi niittylihan tuotantoon on satsattu Euroopassa esimerkiksi Hollannissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa ruokakaupoista saa niittylihan lisäksi jopa laiduntamisella (grass-fed) brändättyjä maitotuotteita, kuten kananmunia, jogurttia ja juustoja.

Laiduntaminen suojaa uhanalaisia perinneympäristöjä

Jussilat kuvailevat luonnonniittyjä paratiisimaisiksi paikoiksi lampaille.

– Maasto on vaihtelevaa, ja lampailla on tilaa liikkua. Niityiltä löytyy suojaa tuulelta, sateelta ja auringonpaahteelta, Jaakko Jussila sanoo.

Laitumet ovat hyväksi lampaille, mutta myös ympäristölle. ProAgrian lammastuotannon erityisasiantuntija Sari Heltelä kertoo, että lampaat toimivat laiduntaessaan perinnebiotoopin hoitajina.

– Lampaat ovat ikään kuin kesätöissä, ne auttavat maisemanhoidossa. Laiduntamisen avulla luonto pidetään monimuotoisena samaan aikaan, kun eläimet pysyvät terveinä, Heltelä sanoo.

Hänen mukaansa lammas on laiduntajana erinomainen eläin pehmeytensä ansiosta.

– Lammas ei ole iso eläin, eikä se riko maastoa samalla tavalla kuin vaikkapa naudat, Heltelä sanoo.

Lampaan monipuolinen ravinto maistuu lihassa

Niittylihassa on tutkimusten mukaan enemmän makunyansseja ja hyviä omega-3-rasvahappoja kuin tavallisessa lihassa. Myös tuottajat puhuvat lihan erityisen maun puolesta.

– Kun eläin saa itse valita ruokansa, lampaan monipuolinen ravinto maistuu lihassa, Jaakko Jussila kertoo.

Sari Heltelän mukaan lammas on niin fiksu eläin, että se osaa etsiä laitumelta juuri optimaalisen rehuseoksen itselleen.

– Lampaat rakastavat makuja. Ne etsivät välillä kitkerän makuista ruokaa ja saattavat syödä ohdakkeen, välillä taas maistuvat kukat, Heltelä kuvailee.

Hänen mukaansa luonnonlaitumelta saa lampaalle erittäin hyvää ravintoa, mutta tärkeintä on taata lampaille sellaiset alueet, joissa syöminen ei lopu kesken.

– Niitty voi olla myös köyhää. Lampurin vastuulla on seurata, että lampailla riittää ravintoa, Heltelä sanoo.

 Lihatuotannosta eniten luomua löytyy lammastiloilta

• Lampaanlihaa tuotetaan Suomessa noin 1,3 miljoonaa kiloa vuosittain. Karitsanlihaa noin miljoona kiloa.
• Pääsiäinen on myös kotimaisen lampaanlihan huippusesonki, mutta käytännössä keväällä syntyvät karitsat tulevat teurasikään syksyllä. Tuoretta lihaa on tarjolla ympäri vuoden.
• Suomessa on lähes 1 500 lammastilaa, joista päätoimisia on noin 700. Valtaosa tiloista sijaitsee Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.
• Lampaanlihan kulutus on noin 0,7 kiloa vuodessa henkilöä kohden.
• Suomalaisesta lihatuotannosta lammastuotannossa on ylivoimaisesti eniten luomutiloja. Jopa neljäsosa lampaanlihan tuotannosta on täysin luomua.

Lähde: Suomen lammasyhdistys ry ja MTK. Luvut vuodelta 2016.

 

Teksti: Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriön kaksivuotinen ruuan arvostuskampanja pyrkii lisäämään suomalaisten tietoisuutta ruuan alkuperän merkityksestä: kuinka ruoka tuotetaan meillä Suomessa ja mitä saamme, kun valitsemme lähellä tuotettua ruokaa. Läheltä parempaa -kampanjassa seurataan kymmenen eri puolilla maata sijaitsevan maatilan kautta nykyaikaista suomalaista ruuantuotantoa ja etsitään vastauksia sille, miksi suomalaisen ruuan sanotaan olevan maailman puhtainta, vastuullisesti tuotettua ja jäljitettävää. Kampanjassa ovat mukana myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK sekä Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC. www.läheltäparempaa.fi #läheltäparempaa #bramatväxernärä

Turussa tehdyn kuluttajakyselyn mukaan jopa 96 prosenttia vastaajista kertoi ylipäätänsä joskus ostavansa lähiruokaa ja heistä 87 prosenttia ostaa lähiruokaa vähintään kerran viikossa.

Turun yliopiston tiedote:

Turun yliopiston Brahea-keskus toteutti laajan kuluttajakyselyn lähiruoan hankintamotiiveista, suosikkituoteryhmistä, ostopaikoista sekä erilaisten jakamistalouden mallien kiinnostavuudesta.

Brahea-keskuksen tekemä selvitys vahvistaa aikaisempien valtakunnallisten tutkimusten tuloksia lähiruoan hankinnan motiiveista. Suurin osa vastaajista (63 %), kertoo tärkeimmäksi syyksi ostaa lähiruokaa halun tukea paikallista yrittäjää. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi nousi kuluttajien halu tietää, missä, miten ja kuka ruoan on tuottanut (40 %). Kolmantena syynä nousi esille lähiruoan tuoreus ja mielikuva lähiruoan pienemmästä ympäristövaikutuksesta (33 %).

– On mielenkiintoista huomata kuluttajien hankintamotiiveissa tapahtunut muutos viimeisten vuosien aikana. Kuluttajien tietoisuus omien valintojen vaikutuksesta niin ympäristöön kuin yhteiskuntaan on kasvanut, projektipäällikkö Johanna Mattila sanoo.

Kuluttajalähtöisessä ruokaketjussa on tärkeää tarkastella kuluttajien toiveita siitä, mistä he haluavat ostaa lähiruokaa. Valtaosa vastaajista (82 %) ostaa lähiruoan kaupasta samalla kun tekevät kotitalouden muutkin ruokaostokset. Myös tulevaisuudessa vastaajat toivovat lähiruokatuotteita löytyvän ruokakaupasta.

– Kuluttajat toivovat jatkossa pystyvänsä ostamaan yhä enemmän paikallista ruokaa esimerkiksi ravintoloista. Tämä on mielenkiintoinen signaali koko food service -sektorille. Osataanko tätä hyödyntää markkinoinnissa tarpeeksi hyvin esimerkiksi nostamalla paikallinen ruoka ja ruoantekijät esille ruokalistoilla? Tarinat ja tekijät ruoan takana kiinnostavat asiakkaita, Mattila toteaa.

Toisaalta kyselyssä selvisi myös, että erilaiset vaihtoehtoiset lyhyet jakelukanavat nostavat suosiotaan.

– Koska suurin motivaatio ostaa lähellä tuotettua ruokaa oli halu tukea paikallista yrittäjää, heijastuu se myös ostopaikkatoiveisiin. Erilaiset suoramyynnin tavat kiinnostavat 68 % vastaajista, Mattila kertoo.

Kuluttajat haluavat itse osallistua ruoan tuotantoon

Kyselyn mukaan yli puolet vastaajista haluaa osallistua itse ruoan tuottamiseen (56 %). Erilaiset kuluttajakeskeiset liiketoimintamallit, kuten kumppanuusmaatalouden erilaiset muodot, monipuolistavat lähiruoan tarjontakonsepteja perinteisten jakelukanavien rinnalla ja tuovat kuluttajan vahvemmin osaksi ruokaverkostoa.

– Kuluttajakeskeiset liiketoimintamallit ja uudet osallistavat tavat toimia ruokaketjussa ovat jo saavuttaneet erityisesti Etelä-Suomen kaupunkikeskusten asukkaat. Kuluttajissa on herännyt kiinnostus osallistua ruoantuotantoon erilaisin tavoin. Osasyynä tähän on varmasti kuluttajien vieraantuminen ruoantuotannosta, Mattila pohtii.

Osa vastaajista (17 %) kertoi olevansa kiinnostunut joukkorahoituksesta. Joukkorahoituksen kautta kuluttaja pystyisi osallistumaan lähiruokayrityksen toimintaan. Kumppanuusmaatalous kuulosti kiinnostavalta 15 prosentin mielestä. Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja voisi esimerkiksi vuokrata viljelijältä oman omenapuun tai ostaa puutarhalta sato-osuuden. Kaupunki- ja kotitarveviljelystä oli kiinnostunut 39 % vastaajista.

– Kuluttajien osallistuminen ruoan tuottamiseen lisää ruoan arvostusta. Kiinnostus kumppanuusmaatalouteen ja joukkorahoitukseen alkaa heräämään 30 vuoden iässä. Suurin asiasta kiinnostuneiden kuluttajaryhmä näyttäisi olevan 41–60-vuotiaat. Isojen kaupunkien asukkaat ovat kiinnostuneempia osallistumaan ruoan tuotantoon kuin muiden kuntien asukkaat.

Mattilan mukaan kuluttajalähtöisiin konsepteihin liittyy erittäin vahvasti lähiruokasektorin tulevaisuuden liiketoiminnan menestymismahdollisuudet.

– Kuluttajat haluavat tehdä vastatoimia globalisaatiolle kannattamalla erilaisia hyperlokalisaatiota tukevia kulutusmuotoja, Mattila sanoo.

Kysely toteutettiin osana ”Yhteisillä eväillä lähiruoka kasvuun Varsinais-Suomessa” -hanketta, jota rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Varsinais-Suomen kunnat. Kyselyyn vastasi yhteensä 449 kuluttajaa.

Lisätietoa:
Johanna Mattila
projektipäällikkö
Turun yliopiston Brahea-keskus
p. 040 565 8121, johanna.mattila@utu.fi

 

Loukonkulman Lukko ry rakentaa parhaillaan 700 neliön kokoista uutta liikuntahallia Pöytyän Kumilassa. Halli rakennetaan tarpeeseen, sillä liikuntapaikoista on huutava pula. Hallilla halutaan tukea erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.

Rakentamisesta vastaava Vesa Rantanen Turun Teollisuuden Rakentajista kertoo, että samanlaisen hallin rakennuttaminen maksaisi yleensä noin 800 tuhatta euroa. Hintalappu on noin puolet pienempi talkootyön, yhteistyökumppaneiden ja paikallisten yrittäjien ansiosta. Hankkeelle on myönnetty 50 prosentin rahoitus maaseuturahaston kautta. Rahoittajana toimii paikallinen Leader-yhdistys Jokivarsikumppanit.

Liikuntahalli on valmistunut nopeasti, sillä hanke käynnistyi keväällä ja parhaillaan hallissa tehdään sisälevytystä. Ripeä tahti on hyvän suunnittelun ja ahkerien talkoolaisten ansiota. Talkootyötunteja on tällä hetkellä lähes neljätuhatta. Loukonkulman Lukon hankkeen puuhamies Paavo Kallio kertoo, että kaikki on edennyt hienosti suunnitelmien mukaan. Hankkeen budjetti tulee hieman ylittymään alkuperäisestä, sillä lattiaratkaisu vaihdettiin paremmaksi.

— Talkooväki on ollut mukana todella hienosti. Talkoolaiset ovat antaneet myös omia työkoneitaan käyttöön, joten kaikin puolin tämä on ollut mallikas yhteinen projekti, kertoo Paavo Kallio.

Rakentamiseen on sisältynyt myös rakennusteknisesti mielenkiintoisia vaiheita. Hallin kattotuolit koottiin maassa kolmeen osaan. Valmiit osat nostettiin suurikokoisella nosturilla omille paikoilleen. Käytetyt rakennusmateriaalit ovat laadukkaita lattiasta kattoon. Suuren tilan lämmitys tulee olemaan seuran kannalta kustannustehokas maalämpö.

Liikuntahalli valmistuu ensi vuoden alussa. Loukonkulman Lukko suunnittelee jo seuraavaa hanketta, joka on uuden hallin kyljessä sijaitsevan vanhan Lukontalon remontointi.

 

Juttu ja kuvat: Anssi Ketonen, haloomaaseutu.fi

 

Katso alla olevat videot hankkeesta!