Tee se Vakka-Suomessa! Matkailuvinkkejä maaseudun ystäville

Neljä kuvaa matkailuaiheista, joiden päällä Varsinais-Suomen leima ja Tee se Suomessa -logo.

 

Vakka-Suomi on täynnä mielenkiintoisia matkailukohteita! Moni löytää tiensä Uuteenkaupunkiin Pakkahuoneen munkkeja maistelemaan, mutta onhan siellä muutakin. Vakka-Suomen maaseutu on ripoteltu täyteen matkailuhelmiä, joita esitellään juuri päivitetyllä Tee se Suomessa -sivustolla.

Valtakunnallinen matkailusivusto Tee se Suomessa on päivitetty kesään 2021. Varsinais-Suomen sivulla esitellään kolmisenkymmentä matkailuvinkkiä, joista kuusi on Vakka-Suomessa: Asmandia ja Mietoistenlahti Mynämäellä, Untamalan raittikylä Laitilassa, Velhoveden kierros ja Pyhämaan kylä Uudessakaupungissa sekä Tummamäen luontopolku Vehmaalla, joiden kaikkien kehittämistä on tukenut paikallinen Leader-ryhmä Ravakka.

Asmandia on ulkoilualue Mynämäellä, jossa voi viettää aikaa rentoutuen tai kuntoillen. Se on lähtöpaikka luontopoluille, joita pitkin pääsee esimerkiksi Rauasvuorelle, Linnavuorelle ja Kurasmäen tammimetsän lehtojensuojelualueelle. Asmankolo-laavulla pystyy valmistamaan omia eväitä. Laavulta saa myös vuokrattua kyläyhdistyksen kanootteja, jos haluaa kokea Mynämäen maalaismaisemat Mynäjoesta käsin. Alueelta löytyy myös lentopallokenttä, kuusiväyläinen frisbeegolf-rata sekä mölkky- ja petankkikenttä, joihin tarvikkeita saa lainata maksutta.

Nainen katsoo kiikareilla maisemaa ja kuvan alareunassa lukee "Tee se Suomessa".
Rauasvuoren näköalapaikalta avautuu upeat metsäiset maalaismaisemat.

Mietoistenlahti on yksi Suomen arvokkaimmista lintuvesistä. Mietoistenlahden lintupolut tarjoavat hyvät mahdollisuudet päiväretkeilyyn niin lintuharrastajille kuin muillekin ulkoilijoille. Nappaa siis kiikarit mukaan ja lähde bongamaan tai nauti vain kävelystä luonnon ja lintujen keskellä! Alueella on kaksi lintutornia, Vasikkahaan torni ja Perhetorni, sekä Silakkarin esteetön lintulava ja maisemakalliot. Enimmillään lahdella on laskettu jopa 6 000 vesilintua.

Ihmisiä lintutornissa.
Mietoistenlahden aluetta ylläpitää Metsähallitus yhdessä Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa.

Untamalan kylässä 2 000 vuotta vanha historia ja sen hyödyntäminen limittyvät hyvin tämän päivän maaviljelykseen, aktiiviseen kyläyhteisöön sekä matkailuun. Untamalan harjua pitkin kulkee keskiajalta peräisin oleva kyläraitti, jonka varrella on yhä vanhoilla paikoillaan olevat kantatalot, kuten Untamalan puinen kirkko ja Ventolan kylätalo. Alueella on myös museo, kesäkahvila ja 2,3 km mittainen kulttuuripolku, jonka varrella voi tutustua Untamalan vanhoihin rakennuksiin, muinaisjäänteisiin ja rautakauden jälkipuolella uhrikivinä käytettyihin kuppikiviin. Samalla alueella sijaitsee myös KasiTori, josta löytyy laaja kirjo paikallisia tuotteita aina tuorevihanneksista käsitöihin.

Keskellä kirkko, oikealla Ventolan kylätalo.
Untamalassa sijaitseva Pyhän Pietarin kirkko on puukirkko, joka on rakennettu 1785.

Velhoveden kierros Uudessakaupungissa on pyöräilyreitti, jossa voit nauttia saariston tunnelmasta ilman venettä tai huolta lautta-aikatauluista. Hurauta pyörällä koko 50 kilometrin mittainen reitti yhtä soittoa tai nautiskele saariston tunnelmasta pitkän kaavan mukaan! Pääreitti on viitoitettu myötäpäivään tienvarressa oleville pyöräilyreittimerkeillä.

Viisi pyöräilijää, joista ensimmäinen vilkuttaa.
Velhoveden luodoilla ja saarilla on asuttu yli tuhannen vuoden ajan. Rengastie on syntynyt, kun kaksi merenlahtea, Ruotsinvesi ja Velhovesi, padottiin kaupungin vedenhankintaan.

Pyhämaa taas on matkakohde meriseikkailujen, luonnon ja historian ystäville. Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalla sijaitseva Pyhämaa muodostuu 245 saaresta ja luodosta, joista suuri osa kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Pyhämaan koululta lähtee frisbeegolfrata ja Telakanrannasta löytyy matala uimaranta, lentopallokenttä, grillikatos, vesiposti, jätesäiliöt, matonpesupaikka, veneenlaskupaikka, vierasvenesatama ja infopiste Rantsali. Idyllinen ja rauhallinen paikka sopii varsinkin lapsiperheille. Telakanrannasta voi myös vuokrata kajakkeja. Pyhämaan vanha kirkko eli Pyhämaan uhrikirkko on yksi harvoista 1600-luvulta säilyneistä puukirkoista. Elinvoimainen ja omaleimainen Pyhämaa valittiin vuoden 2015 varsinaissuomalaiseksi kyläksi.

Kolme ihmistä selin frisbeegolfradalla.
Pyhämaan koululta lähtee frisbeegolfrata.

Tummamäen luontopolku kutsuu ihastumaan Vehmaan maisemiin ja kivityöhistoriaan. Vanhan kiviteollisuusalueen lomassa kulkevalla luontopolulla pääsee hämmästelemään luonnonvaraisen metsän ja ihmisen jättämien jätekivikasojen sopusointua. Alueella kaivettiin graniittia vuoteen 1973 asti. Nyt tuosta historiasta muistuttavat enää maisemaa muokkaavat rääpekivet ja jäljelle jääneet montut, jotka ovat vuosikymmenten saatossa täyttyneet kauniisti vedellä. Vajaan parin kilometrin mittainen ja helppokulkuinen luontopolku sopii hyvin lapsiperheille, mutta siellä riittää hämmästeltävää myös aikuisten kesken. Reitin varrella on näköalalava, taukokatos ja laavu nuotipaikkoineen sekä kuivakäymälä.

Laavu metsämaisemassa.
Lahdingon kylässä sijaitseva Tummamäen luontopolku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan.

Yli 300 kohdetta kutsuu lomailemaan maaseudulle

Maa- ja metsätalousministeriön luotsaamalle Tee se Suomessa -sivustolle on koottu Suomesta yhteensä yli 300 kohdetta, joissa matkailu on paitsi turvallista ja vastuullista, myös elämyksellistä ja hauskaa! Sivustolla on tarjolla useita ulkoilmakohteita, joissa voi vaikkapa patikoida, pyöräillä tai pysähtyä nauttimaan hetkestä luonnon ääreen. Erilaiset majoituskohteet, kahvilat ja ravintolaelämykset innostavat nauttimaan Suomen kesästä.

EU-osarahoitteisesta maaseutuohjelmasta rahoitetaan matkailua monella tapaa. Ohjelmasta on vuosina 2014–2020 myönnetty 81 miljoonan euron rahoitus matkailuun. Erilaisiin yritysinvestointeihin on myönnetty 47 miljoonaa euroa ja hankkeisiin 34 miljoonaa. Matkailuyrityksissä käytetty raha on saanut liikkeelle myös yksityistä rahaa: 47 miljoonan euron tuella on saatu aikaan 180 miljoonan euron investoinnit. Lisäksi suorien matkailuun kohdistuvien rahoituksien lisäksi on rahoitettu tuhansia erilaisia kaikkien käytössä olevia investointeja kuten laavuja, reitistöjä, uimarantoja ja leikkipaikkoja.

Vesistönhoitoalus KaislaYara sai kasteen Vehmaalla

Vesistönhoitoalus KaislaYara järven rannassa.

 

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen VeVe:n uusi hoitoalus kastettiin perjantaina 4. kesäkuuta Himoisten rannassa. KaislaYara-nimen saaneen aluksen kastoi ministeri Annika Saarikko. Uusi alus kasvattaa vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen kapasiteettia ja mahdollistaa entistä tehokkaamman vesikasvien poiston Vehmassalmen alueelta.

Vehmaan vesistöjen rehevöityminen on riistäytynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana käsistä: rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet valtavia alueita. Vesikasvien poisto on helpoin ja halvin välittömiä vaikutuksia antava vesistöjenhoitotoimi, ja siksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys haluaakin panostaa siihen erityisesti. Yhdistyksellä on aiemmin ollut käytössään pieni kaislanniittovene, jolla lähiseudun asukkaat ovat voineet hoitaa omia rantojaan, mutta innokkaita talkoolaisia on ollut niin paljon, että yhdistys päätti hankkia isomman aluksen vesikasvien niittämistä varten.

– Oma niittokalusto on vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle tuiki tärkeä. Näin vesikasveja voidaan poistaa siellä missä se kulloinkin on tehokkainta, VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori kertoo.

Vesistönhoitoaluksen runko hankittiin lannoitetehdas Yaran stipendin ja paikallisten yritysten tuella, ja alus varusteltiin Leader Ravakan tuella. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 25 000 euroa, josta Leader-tukea oli 50 prosenttia ja omarahoitusosuudesta katettiin talkootyöllä 10 000 euroa. Hoidetut pinta-alat ovat laajoja liki 12 kilometriä pitkässä Vehmassalmessa, ja uusi hoitoalus tekeekin vesikasvien poistosta entistä helpompaa.

– Uusi alus on noin neljä kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha alus. Se kulkee pääosin kävelyvauhtia huippunopeuden ollessa noin 10–15 kilometriä tunnissa. Vanhaa pienempää alusta ei ole kuitenkaan tarkoitus hylätä, vaan sillä on tarkoitus ajaa ahtaita paikkoja ja poistaa vesikasveja niistä kohteista, joihin uusi KaislaYara ei mahtuisi. Koskaan ei voi olla liikaa kalustoa vesikasvien poistoon, kertoo VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa.

KaislaYara parkissa järven rannalla.
KaislaYara on monta kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha kaislanpoistovene, minkä vuoksi se helpottaa yhdistyksen työtä Vehmassalmella. Upouusi alus olisi tarkoitus laskea vesille ensimmäistä kertaa juhannuksen jälkeen.

Ministeri Annika Saarikko kastoi aluksen “monivedellä”

Aluksen kastetilaisuuteen osallistui noin viisikymmentä henkeä, joista suurin osa oli kaislikkotason toimijoita: yhdistyksen jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita Vehmaan kunnasta, Leader Ravakasta, paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä. Ennen ministeri Saarikon suorittamaa kastetta tilaisuudessa pitivät puheen VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa, joka lausui tervetulosanat yleisölle, Yaran Uudenkaupungin tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää ja Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen. Yaran tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää teroitti puheessaan, että lannoituksessa käytettyjen ravinteiden tulisi päätyä vesistöjen sijasta kasveihin. Lannoituksessa tulisikin hänen mukaansa käyttää kohdennuslannoitteita, jotka päätyvät taatusti oikeaan paikkaan.

Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen taas nosti puheessaan esiin lähiruoan Vehmaan alueen ehdottomana vahvuutena. Kunnan elinvoimainen lähiruokakulttuuri näkyikin selvästi myös tilaisuuden tarjoiluissa. Tarjolla oli paikallisen lihatilan makkaraa, saaristolaisleipää, paikallista juustoa ja maalaispalvia sekä raparperipiirakkaa.

Kaislikkotason toimijat saivat tilaisuuden päävieraalta, ministeri Annika Saarikolta, erityiskiitokset. Hän korosti puheessaan, että kunnan tekevät aina kuntalaiset itse, ja alueella tapahtuvat asiat ovat heidän ansiotaan. Hän myös vertasi hoitoalusta Titaniciin, ei kokonsa vaan merkityksensä puolesta.

– Vaikka en seisokaan Titanicin kannella, kokoaan tärkeämpää tehtävää tämä alus saa silti suorittaa, päätti ministeri Saarikko puheensa.

Puheen jälkeen ministeri Saarikko kastoi aluksen “monivedellä” eli alueen eri vesistöistä kerätyllä ja pullotetulla vedellä.

Ministeri Annika Saarikko KaislaYaran kannella pitämässä puhetta.
Ministeri Saarikko korosti puheessaan pienten toimijoiden tärkeyttä kunnissa.

Vesistöjen hoito pitkäjänteistä työtä

VeVe kerää vuosittain vesistöjen seurantatietoja, järjestää talkoita ja edistää sekä tukee muiden paikallisten toimijoiden tekemiä vesistötoimenpiteitä. Vesistöjenhoito on yhdistyksen mukaan pitkäjänteistä ja systemaattista työtä, jonka tulokset näkyvät vasta useiden vuosien päästä, eivätkä välttämättä silloinkaan.  Siksi vesikasvien poiston lisäksi myös rehevöitymisen juurisyihin pitäisi yrittää vaikuttaa.

– Moni pitää Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin. Olisi myös tärkeää keskittää toimia sinne, missä typpi- ja fosforipäästöt ovat todetusti suuret ja edistävät rehevöitymistä, kertoo VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori.

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen mukaan jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan: varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.

– Kaikki tämä työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan. Kun isompi hoitoalus nyt saadaan vesille ja käyttöön tästä se työ vasta alkaa! Tervetuloa kesän talkoisiin, Kari Puttaa kehottaa.

Ilmakuva Vehmassalmesta.
Talkoolaiset poistivat viime vuonna Vehmassalmesta 60 tonnia ruovikkoa. Nyt salmen keskellä on kaista, jossa mahtuu ajamaan veneellä.
Janne Lahtivuo Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksestä KaislaYaran kannella.
Janne Lahtivuo Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksestä esittelee KaislaYaran toimintamekanismia. Esa Karhulan ideoiman aluksen leikkuuterät voi kääntää keulaan haravan paikalle.
Anna Kaskinen pitää puhetta KaislaYaran kannella.
Vehmaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen kertoi puheessaan, että Vehmaa on pieni mutta eläväinen kunta. Hän korosti erityisesti lähiruokaa kunnan vahvuutena.
Anna Kaskinen luovuttaa ministeri Saarikolle paikallisia tuotteita rannalla.
Anna Kaskinen antoi ministeri Saarikolle lahjaksi paikallisia tuotteita.
Makkaratarjoilu kastetilaisuuden jälkeen.
Leila Holvisto ja Päivi Ahala tarjoilivat tilaisuudessa vehmaalaisen pienteurastamo Vallan Maukkaan makkaroita.

 

 



Nina Maunuaho

Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla

Retkeilijöitä kävelemässä Tummamäen luontopolulla

 

Tummamäen luontopolulla kävijät pääsevät tutustumaan Vehmaan seudun pitkään kivityöhistoriaan. Vanhalla louhosalueella mutkitteleva luontopolku tarjoaa kävijöilleen vaihtelevia maisemia rääpekivikasoista vehreään metsikköön – tauolle taas voi pysähtyä vaikkapa louhosmontun rantaan rakennetulle grillikatokselle. Syvemmälle alueen historiaan pääsee halutessaan sukeltamaan noin kilometrin päässä sijaitsevassa kivityömuseossa. 

Lahdingon kylässä sijaitseva Tummamäen luontopolku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan. Noin puolentoista kilometrin mittainen polku vie kävijänsä aikamatkalle kymmenien vuosien taakse, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin graniittia. 

– Tummamäen louhimo perustettiin vuonna 1931, ja graniittia louhittiin parhaimmillaan yli kuudentoista hehtaarin alueella. Louhinta kuitenkin lopetettiin yli neljänkymmenen toimintavuoden jälkeen vuonna 1976, kertoo Marjo Lehtonen, joka miehensä Reijo Lehtosen kanssa toimii aktiivisesti polkua ylläpitävässä Lahdingon kyläyhdistyksessä.

Nykyisin alueella sijaitsee louhimisen sivutuotteena syntyneestä “rääpekivestä” kasattu korkea harjanne, jonka päällä luontopolku osittain mutkittelee. Lahdingon kyläyhdistys rakensi polun Leader Ravakan tuella vuonna 2013, ja se oli osa kylien lähiluontokohteiden kehittämiseen tähtäävää Kaik polu viä peril -hanketta. Alue haluttiin saada hyötykäyttöön mielenkiintoisen historiansa vuoksi.

– Monet vanhat louhosalueet sijaitsevat yksityismailla tai ne ovat vielä toiminnassa. On mukavaa, että on olemassa edes yksi paikka, jossa ihmiset pääsevät tutustumaan kivityön muovaamaan ympäristöön, kertoo Leader Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson.

Lahdingon kyläyhdistysaktiivit Reijo ja Marjo Lehtonen
Lahdingon kyläyhdistysaktiivit Marjo ja Reijo Lehtonen ovat olleet alusta saakka mukana polun kehittämisessä. Taustalla näkyvällä esiintymislavalla on järjestetty kesäisin muun muassa Louhoskonsertti.

Monipuolinen luontopolku on myös oiva paikka kesätapahtumille

Polulla vierailee tuhansia kävijöitä vuosittain, ja se on saanut paljon positiivista palautetta erityisesti monipuolisuudestaan.

– Vaikka polku on lyhyt, kulkee se silti hyvin vaihtelevissa maisemissa, kertoo Marjo Lehtonen. 

– Metsämaisema ja kivikasat yhdistyvät polulla hienosti vehmaalaiseen kulttuurimaisemaan. Lisäksi polulla on korkeuseroja ja sen varrelta löytyy vettä monesta eri kohtaa, mielenkiintoista kivityöhistoriaa tietystikään unohtamatta, täydentää Tuuli Jansson.

Luontopolulla voi historiaan tutustumisen lisäksi ihailla alueen monipuolista kasvistoa tai vaikka grillata makkaraa. Toinen polun tulentekopaikoista, Kivitasku-niminen laavu, sijaitsee lammen takana kohoavilla kallioilla, mutta sinne on esteetön kulku luontopolun parkkipaikalta. Laavulta on lisäksi suora näköyhteys kahden montun väliin pystytetylle esiintymislavalle, jolla järjestetään kesäisin muun muassa konsertteja.

– Elokuussa järjestettävä Louhoskonsertti on houkutellut paikalle jopa satoja kävijöitä. Sen avulla olemme myös keränneet varoja polun kunnostamiseen, kertoo Reijo Lehtonen.

Lahdingon kyläyhdistys järjestää alueella myös opastettuja kierroksia. Marjo Lehtosen mukaan oppaat ovat alueen louhostyöntekijöiden jälkipolvea, joten kierroksella kävijät pääsevät kuulemaan tarinoita ajalta, jolloin louhos oli vielä toiminnassa. Lisäksi polun varrelle pystytetyt opastaulut kertovat louhoksen historiasta ja sitä ympäröivästä luonnosta.

Tummamäen luontopolun grillikatos.
Louhosmontun rannalla sijaitsevalle grillipaikalle voi pysähtyä vaikkapa paistamaan makkaraa.

Toiveissa tiiviimpi yhteistyö kivityömuseon kanssa

Lahdingon kylässä sijaitsee myös Vehmaan kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä kotiseutumuseo, vanha ruotusotamiehen torppa ja kivityömuseo, joissa kävijät voivat tutustua tarkemmin alueen historiaan. Kyläyhdistyksen toiveissa onkin tiivistää yhteistyötä museoiden kanssa entisestään. Yhdistyksellä on nimittäin tulevaisuudessa suunnitelmana järjestää alueella kierroksia, joihin kuuluu opastuksen lisäksi myös ruokailut ja vierailu museolla.

– Kivityömuseo ja luontopolku kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että olisi tärkeää tehdä entistä enemmän yhteistyötä, selventää Marjo Lehtonen.

Reijo Lehtonen sen sijaan suunnittelee pystyttävänsä yhden rääpekivikukkulan päälle tiipiin, ja toisen sammaloituneen harjanteen päälle hänen on tarkoitus rakentaa pitkospuut, jotta kävijät pääsisivät ihmettelemään alueella kasvavien sammallajien monimuotoisuutta.

Vaikka kehittämisen kohteita ja uusia ideoita löytyy, kyläyhdistys kuitenkin kokee, että luontopolku on jo ylittänyt odotukset moninkertaisesti. Tavoite Vehmaan kivityöhistorian saattamisesta suuren yleisön tietoisuuteen on täyttynyt ja alue on saatu hyötykäyttöön.

Tuuli Jansson Leader Ravakalta.
Leader Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson auttaa kyläyhdistystä uusimaan luontopolun kyltit ja opasteet. Tarkoituksena olisi hankkia muutama suurempi pääopaste karttoineen uuden parkkipaikan läheisyyteen.

 

Reijo Lehtonen, Marjo Lehtonen ja Tuuli Jansson kivityömiesten taukoringillä.
Metsään asetellut lohkareet ovat Lehtosten mukaan todennäköisesti toimineet kivityömiesten taukorinkinä.

 

Vehmaalaista peltomaisemaa.
Luontopolku kulkee Vehmaan vehreissä peltomaisemissa.

 

Ilmakuva Tummamäen luontopolun alueesta. Kuvassa muun muassa louhosmontut.
Kivitasku-laavu kohoaa kalliolla louhosmonttujen yläpuolelle. Kuvassa oikealla luontopolun hiljattain laajennettu parkkipaikka, josta on esteetön kulku laavulle.

 

Reijo Lehtonen ja Tuuli Jansson rääpekivikasan edessä.
Louhimisen sivutuotteena syntyneet kivet on järjestetty siististi korkeaksi seinämäksi.

 

Sammaleinen rääpekivikasa.
Reijo Lehtonen on suunnitellut avaavansa sammaleisen rääpekivikasan päälle erityisen sammalpolun, sillä kivien päältä löytyy useaa eri sammallajia.



Nina Maunuaho

Vehmaalaiset ottavat vesistöjen suojelun tosissaan! Kesän aikana poistettiin talkoilla 60 tonnia ruovikkoa

Kolme henkilöä seisoo sillalla. Taustalla Vehmassalmi.

 

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) perustettiin joulukuussa 2013, kun paikalliset asukkaat huolestuivat Vehmassalmen ja muiden Vehmaan vesialueiden tilasta. Ensimmäiset vuodet talkoita ollaan tehty kovalla sykkeellä ja nyt tulokset alkavat näkyä. 

Vehmaa on tunnettu upeista vesistöistään. Vehmassalmen lisäksi alueella on parikymmentä järveä ja Mynälahteen laskeva Puttaajoki, jotka ovat tärkeitä virkistyspaikkoja sekä hyviä lintu- ja kalavesiä.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rehevöityminen on riistäytynyt käsistä ja vesistöt ovat paikoin kasvaneet lähes umpeen. Rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet jo valtavia alueita. Myös levästä on tullut alueella iso ongelma. 

Syksyllä 2013 Leader Ravakan silloinen ympäristöneuvoja, eli yhdistyksen nykyinen sihteeri Tuuli Jansson, kutsui ihmisiä Kirkonkylän koululle keskustelemaan aiheesta. Paikalle tuli 80 ihmistä.

– Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain pitää tehdä, mutta siitä keskusteltiin paljon, että miten tehdään ja millä vesialueella, Jansson muistelee. 

Yhteistuumin päätettiin perustaa Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe), joka toimii kaikkien Vehmaan vesistöjen valuma-alueella. 

– Moni piti Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin, varapuheenjohtaja Kai Vuori toteaa. 

Toiminnan pohjaksi tarvittiin koko valuma-alueen kattava suunnitelma, joka tilattiin asiantuntijatyönä Valoniasta. Valonia on Varsinais-Suomen kuntien yhteinen puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio. Homma saatiin käyntiin Leader Ravakan myöntämän hankerahoituksen turvin. 

– Talkoilla kerättiin vesinäytteitä, tehtiin kyselyitä ja järjestettiin yleisötilaisuuksia, Jansson täydentää. 

Ruovikot ovat vallanneet Vehmassalmen paikoin lähes koko leveydeltä. Kuvassa näkyy talkoolaisten niittämä kaista, josta mahtuu ajamaan veneellä.

Nopeasti näkyviä tuloksia

Hanke päättyi viime vuoden loppuun. Suunnitelma on luettavissa Vehmaan kunnan sivuilla. 

Suunnitelmassa on esitelty kaikki vesialueet, niiden tila ja tarvittavat toimenpiteet, joita ollaan heti alettu toteuttaa talkoilla. 

Hoitotyöt vaativat tekijöiden lisäksi myös oikeanlaisen kaluston. Erillisessä KaislaYara kuntoon -Leader-hankkeessa varusteltiin VeVe:lle oma hoitoalus. 

– Saimme kaluston valmiiksi vasta heinäkuun lopulla, mutta silti ehdimme nostaa jo 60 tonnia niitettyä ruovikkoa sekä pienissä määrin lummetta, ulpukkaa, kaislaa ja ärviää, iloitsee puheenjohtaja Kari Puttaa. 

Avovesialue on kaksinkertaistunut, ja vesi myöskin liikkuu paremmin. Niitto on siitä kiitollista työtä, että tulokset näkyvät maisemassa heti. Vedenlaadussa ja kasvillisuudessa tulokset näkyvät viiveellä, mutta nyt jo nähdään, että makeissa vesissä viihtyvä lumme on alkanut vetäytyä, kun veden suolapitoisuus on niiton ansiosta noussut, Jansson jatkaa.  

Muutoksia odotellaan myös alueen kalakantoihin. 

Kuvassa näkyy viimevuotisen leikkauksen reuna. Ruoko kasvaa takaisin, mutta paljon hennompana. “Yleensä kahtena peräkkäisenä vuonna niitetty ruovikko pysyy poissa seitsemän vuotta”, Kai Vuori tietää.

Tarvitaan rahoitusta, ihmisiä ja pakkastalvia

Vesienhoitoalus saatiin ostettua Yaran taloudellisessa avustuksella. Lopputulos on yhdistyksen näköinen. Vanhaan katamaraanialukseen lisättiin moottoori ja tarvittavat välineet, muun muassa haravat ja ketjut, joiden avulla leikatut vesikasvit saadaan ylös vedestä. Alus toimii hyvin, mutta sen työskentelynopeus on kävelyvauhtia hitaampi. Työläintä on leikatun jätteen saaminen nostopaikalle. Sen vuoksi yhdistys on tehnyt rannoille paljon uusia nostopaikkoja. 

– Jos jostain tulisi pari miljoonaa euroa, homma olisi valmis parissa vuodessa. Mutta tällä kalustolla ja näillä aktiiveilla työhön tulee kulumaan paljon aikaa, Kai Vuori toteaa. 

Vaikka työtä tehdäänkin talkoilla, rahaa kuluu muun muassa kaluston päivittämiseen, polttoaineeseen ja nostetun ruovikon hävittämiseen. 

– Tänä vuonna ajoimme sitä kuivalantalevittimellä peltoon silpuksi. Vaikutuksesta ei vielä osata sanoa mitään, Vuori kertoo. 

Raha ja aktiiviset talkoolaiset eivät vielä kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös tietynlaiset sääolosuhteet. Kunnon pakkastalven aikana työskentely onnistuisi myös jään päällä. Jos ruovikot poistaa jään päältä talvella, seuraavana kesänä leikattavan ruovikon massa on pienempi, mikä nopeuttaa nostoa ja kuljetusta. Kesällä paras aika ruovikoiden poistolle on heti juhannuksen jälkeen, kun kukka-aihio on syntynyt. Silloin ravinteet ovat nousseet pois juuristosta, jolloin leikkauksella saadaan aikaan parhaat tulokset. 

Paikalliset ihmiset ja yritykset ovat lähteneet tukemaan työtä liittymällä VeVe:n jäseniksi. Jäseniä on jo yli 150, mikä tarkoittaa jäsenmaksuina noin 3 000 euron vuosittaista pottia. Kunta taas lähti mukaan muun muassa ostamalla niittoa omille ranta-alueilleen. Isoilla vesialueilla niittoon tarvitaan neljän suurimman maanomistajan lupa. Onneksi kaikki ovat olleet asialle myötämielisiä. 

Jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan, esimerkiksi varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.  

– Tämä kaikki työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan, muistuttaa Kai Vuori. 

VeVe on mukana myös koko Varsinais-Suomen yhteisessä vesistökunnostusverkostossa. 

Yhdistyksen vesienhoitoalus on varusteltu vastaavanlaiseen alukseen kuin kuvassa oleva Kai Vuoren oma alus.
Haravat kiinnitetään aluksen eteen.

Monta rautaa tulessa

Niittotalkoiden lisäksi yhdistys on järjestänyt muun muassa keskustelutilaisuuksia viemäröinnin tärkeydestä ja perustanut koululaisille suunnatun Pisara-palkinnon saadakseen myös uuden sukupolven kiinnostumaan vesiensuojelusta. Kesällä järjestettiin MTK Vehmaan kanssa pyöräilytempaus, jossa poljettiin läpi kaikki hoitosuunnitelmassa mainitut vesialueet. Kilometrejä tuli 85 ja polkijoita oli mukana yli 100. 

Lisäksi pyritään tuomaan mahdollisimman paljon tietoa esille. 

– Maatalouden päästöt, metsätalouden päästöt ja yhdyskuntapäästöt ovat ne asiat, joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa, listaa Jansson. 

Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. 

– Vaikka lopettaisimme elämisen kokonaan, vesien ravinnekuormitus jatkuisi vielä pitkään, sillä ravinteita on varastoituneena maaperään vaikka kuinka paljon. Me paikkaamme nyt 60–70-lukujen virheitä. Muistan hyvin, miten silloin kynnettiin aina niin pitkälle rantaan kuin uskallettiin ajaa. Sen jälkeen pellot lannoitettiin fosforirikasteella, jota päätyi myös vesistöihin. Nykyisin lannoitteita levitetään vain EU:n hyväksymät määrät – suojavyöhykkeet huomioiden, kertoo Kari Puttaa, joka on tehnyt työuransa maanviljelijänä.

Myös uusi sukupolvi halutaan innostaa mukaan vesiensuojeluun.
Ote Vehmaan vesistöjen hoito- ja virkistyskäyttösuunnitelmasta. Koko suunnitelma luettavissa täällä.

 

Janica Vilen

Avoimet Kylät -päivää vietetään tänään verkossa – katso videoesittely Vehmaalta Tummamäen luontopolusta tai tutustu harrastusmahdollisuuksiin Liedon Yliskulmalla

 

Tänään 13. kesäkuuta vietetään Avoimet Kylät -päivää verkossa. Kaikki päivän tapahtumat löytyy Suomen kartalle ripoteltuina tapahtuman verkkosivuilta.

Kylät ovat julkaisseet paljon erityisesti videoita, joiden avulla ihmiset pääsevät tutustumaan kunkin kylän elämään ja identiteettiin. Verkkotapahtumia on valtakunnallisesti lähes 600. 

Edellisinä vuosina Varsinais-Suomesta tapahtumaan on osallistunut viitisenkymmentä kylää, ja virtuaalitapahtumiakin lähti luomaan lähes 20 kylää. Esimerkiksi Liedon Yliskulman kylä esittelee verkossa kehityssuunnitelmiaan, tonttitarjontaansa ja harrastusmahdollisuuksiaan sekä kylän omia nettisivuja. Liedosta mukana on myös Saukonojan kylä, joka esittää vuoden 2018 Avoimet Kylät -tapahtumassa tehdyn videonsa. 

Pöytyäläinen Mustanojan kylä julkaisee Facebook-sivuillaan kuvia ja videoita omasta kylästään. Ollilan kylä Marttilassa taas esittelee uutta Facebook-sivuaan. 

Salossa Märynummen kylä esittää uudelleen tekemänsä Märy-videon ja lähettää muun muassa Facebook-liveä uudelta ulkoliikuntatelineeltään. Toinen salolainen kylä, Perniön asemanseutu, pureutuu puolestaan historiaan. Esittelyssä on vanhoja valokuvia, videoita sekä kirjallista materiaalia kylän ja kyläläisten vaiheista. 

Esittelyssä luontopolut Vehmalla ja Maskussa

Tapahtuman teemana on tänä vuonna ulkoilu ja lähiliikuntapaikat. Tappahtumakartan lähes 600 kohteesta 200 on nimenomaan kylien ulkoilupaikkoja. Esimerkiksi Vehmaalla Lahdingon Kyläyhdistys julkaisee esittelyvideon Tummamäen luontopolusta. Maskussa Lemun Kempit esittelevät videolla Kolkanpolun. Pöytyällä puolestaan Kyrön kylä esittelee videolla kylänsä liikuntapaikkoja ja maauimalaa. 

Tummamäen luontopolku Vehmaalla kulkee vanhan kiviteollisuusalueen lomassa. Alueella kaivettiin graniittia vuoteen 1973 asti. Nyt tuosta historiasta muistuttavat enää maisemaa muokkaavat rääpekivet ja jäljelle jääneet montut, jotka ovat vuosikymmenten saatossa täyttyneet kauniisti vedellä. Vajaan parin kilometrin mittainen ja helppokulkuinen luontopolku sopii hyvin lapsiperheille, mutta siellä riittää hämmästeltävää myös aikuisten kesken. Reitin varrella on näköalalava, taukokatos ja laavu nuotipaikkoineen sekä kuivakäymälä. Jätekivikasojen päältä avautuu upea näkymä varsinaissuomalaiseen maalaismaisemaan. Tummamäen luontopolun on rakentanut Lahdingon kyläyhdistys vuonna 2013 ja hanketta on tuettu Leader Ravakan kautta maaseuturahastosta. 

Kolkanpolku taas lähtee Maskusta Lemun kunnantalolta ja jakautuu kolmeen osaan: eteläiseen, keskiseen ja koilliseen. Reitistö ulottuu etelästä Isovuoren alueelta Lemun keskustan kautta Veraisten läpi pohjoiseen Mannuistenvuorelle, josta reitti jatkaa länteen Kuuvanvuorelle, jossa on nähtävissä muinaislinnan jäänteet. Reitistön kokonaispituus on noin 20 km, josta polkuosuus on noin 12–13 km. Reitin voi myös polkupyöräillä.