Haloo maaseutu! -viestintäseminaari 19.3.2019 Turussa

 

Haloo maaseutu! -viestintäseminaari

Lataa seminaariohjelma PDF-muodossa TÄSTÄ

Ilmoittaudu nyt mukaan maksuttomaan viestintäseminaariin, jossa luvassa viestintää, tarinallistamista ja vaikuttavuutta.

Ilmoittautuminen on päättynyt.

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille maaseudun kehittämisen viestinnästä kiinnostuneille.

Aika ja paikka:

Tiistaina 19.3.2019
klo 12.00- 18.30 Valtion Virastotalo Turku, Itsenäisyydenaukio 2.

Mikä ihmeen maaseutu?
95 prosenttia Suomesta on maaseutua!
Mitä jos 95 prosenttia somesta olisi maaseutua?
Miksi maaseudusta täytyy viestiä?
Riittääkö maalaisjärki maaseudun viestinnässä?
Maaseudun tulevaisuus, onko sitä?

Maksuton seminaari, jossa pureskellaan viestintää maaseudusta
asiantuntijoiden ja median edustajien kanssa. Tilaisuus on tarkoitettu
kaikille maaseudun kehittämisestä kiinnostuneille.
Ennakkoilmoittautuminen. Paikkoja on 200 ilmoittautuneelle.

Tilaisuuden järjestää Haloo maaseutu -viestintähanke yhteistyössä
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja paikallisten Leader-ryhmien kanssa.
Haloo maaseutu -viestintähanke viestii Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelmasta Varsinais-Suomessa.

 

OHJELMA

12.00 Seminaarin avaus Haloo maaseutu -viestintähanke
Viestintäkoordinaattori Anssi Ketonen:
Yhdessä timantti, yksin pelkkää lasia.

12.30 Mikko ”Peltsi” Peltola: Luontomatkailu kiinnostaa, miten maaseudun yritykset, yhdistykset ja asukkaat voivat hyödyntää luontohypetyksen?

13.30 Kahvit

14.00-15.15 Mediapaneeli: Miten maaseutu esiintyy mediassa?
Mitkä maaseutuaiheet kiinnostavat mediaa?
Juontajana Timo Virkkula. Paneelikeskustelun osallistujat:
Maaseudun Tulevaisuus, Jussi Martikainen toimituspäällikkö
Turun Sanomat, Veijo Hyvönen toimituspäällikkö
Vakka-Suomen Sanomat, Teija Uitto päätoimittaja
YLE Turku, Antti Korhonen suunnitteleva tuottaja

15.20-15.50 Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sanna Sihvola
Maaseutuohjelma ja uusi ohjelmakausi.

15.50-16.30 Lähiruokatori ja kahvit

16.30-18.15 Erotu tarinallistamalla – tarinatyöpaja maaseudun yhdistyksille ja
yrityksille. Tarinallistamisen työpajan vetäjänä toimii Anne Kalliomäki.
Anne on tarinallistamisen eli tarinalähtöisen palvelumuotoilun paras asiantuntija Suomessa.

Varsinais-Suomen maaseudulla rakennetaan jatkuvasti uusia liikuntapaikkoja

Kuva: Maaseutuverkosto, kuvaaja Jyrki Vesa

Paikallisen kehittämisen Leader-ryhmät ovat osaltaan ratkaisemassa liian vähäisen liikunnan mukanaan tuomia ongelmia. Maaseudulle syntyy vuosittain yli 200 liikunta- ja harrastuspaikkaa koko Suomen laajuisesti. Leader-rahoituksen ja maaseudun asukkaiden talkootyön ansiosta on syntynyt liikuntahalleja, luontopolkuja, laavuja, latuja, uimarantoja, kokoontumispaikkoja, leikkipaikkoja ja kulttuurikohteita.

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että liian vähäinen liikunta aiheuttaa Suomessa jopa 400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Kustannuksia voidaan pienentää parantamalla liikkumisen mahdollisuuksia. Leader-ryhmät toimivat asukkaiden toteuttamien liikuntapaikkojen rahoittajina yhdessä kuntien ja valtion kanssa. Rahoituksen turvin maaseudulle syntyy jatkuvasti uusia harrastuspaikkoja.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat rahoittaneet yhteensä 36 erilaista harrastepaikkaa ja 29 liikuntapaikkaa. Harrastepaikkoja ovat esimerkiksi kesäteatterit, kulttuurikohteet (museot), agility-hallit, hevostallit, leikkikentät, laavut, kodat, erämajat, uimarannat, venelaiturit ja erilaiset kokoontumispaikat. Liikuntapaikkoja puolestaan ovat erilaiset urheilukentät, radat (frisbee, BMX, parkour, jne.), ladut, jäähallit, hallit ja kiipeilyseinät sekä lähiliikuntapaikat, kuntolaitteet ja kuntoportaat.

Rahoitus koostuu EU:n, valtion ja kuntien rahasta. Se on tuonut vuodesta 2014 yli 30 miljoonan euron panoksen suomalaisten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Liikuntapaikkoja on rahoitettu Varsinais-Suomessa yhteensä 1 200 000 eurolla ja harrastepaikkoja noin miljoonalla eurolla vuodesta 2014.

Leader-rahoituksella toteutetut kohteet ovat alueen asukkaiden itsensä ideoimia ja ne toteutetaan yleensä osin talkoovoimin. Ne mahdollistavat liikunnallisen tekemisen paitsi alueen asukkaille, myös vetävät puoleensa liikkujia lähikaupungeista.

— Rahoitus perustuu aina siihen, että paikalliset ovat päättäneet, miten aluetta halutaan kehittää. Silloin voidaan olla varmoja, että hankkeet vastaavat alueen tarpeeseen, sanoo maaseutuylitarkastaja Laura Jänis maa- ja metsätalousministeriöstä.

Leader-rahoituksen saaminen edellyttää yhdistyksiltä usein talkootyötä, joka lasketaan osaksi hankkeen yksityistä rahoitusta. Leader-rahoitetut hankkeet ovat myös kustannustehokkaita, sillä asukkaat antavat oman työpanoksensa yhteiseen hyvään.

Leader-rahoituksella syntyneet liikunta- ja harrastuspaikat ovat yleisesti kaikkien asukkaiden käytössä. Seurat ja yhdistykset vuokraavat hankkeilla toteutettuja tilojaan halukkaille.

Myös kunnat tekevät yhteistyötä Leader-yhdistysten kanssa. Esimerkiksi Marttilassa kunta on toteuttanut hankkeena frisbeegolfradan laajennuksen ja kuntoradan laajennuksen. Laajennushankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet 53 500 euroa. Rahoittajana on Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry.

Leader-rahoituksella on myös kunnostettu liikuntatiloja. Esimerkiksi Liedon Parmalla on käynnissä laaja urheilutalon remonttihanke. Hankkeen kokonaisrahoitus on noin 270 000 euroa.  Hankkeessa remontoidaan talon alakerran saunatilat, pukuhuoneet ja WC-tilat. Samassa parannetaan ilmastointia ja uusitaan tilojen valaistusta. Hankkeen rahoittajana on Varsin Hyvä ry.

— Ilman Leader-rahoitusta urheilutalon remontti olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Hankkeen vaatima byrokratia tuntui alkuun työläältä. Projekti on kuitenkin edennyt hyvää vauhtia. Remontissa tulee täyteen tuhansia talkootunteja ja meidän onneksi olemme saaneet talkoisiin mukaan runsaasti osaavia ammattilaisia, kertoo Liedon Parman puheenjohtaja Maarit Lempiäinen.

 

Lisätietoja hankkeista antavat Leader-ryhmät. Varsinais-Suomen alueella toimii yhteensä viisi Leader-ryhmää.

Maaseutuohjelmasta rahoitettuja hankkeita voi hakea myös Maaseutuviraston hankerekisteristä: http://www.mavi.fi/fi/tietoa-meista/tietopalvelut/Sivut/hankerekisteri.aspx

 

 

Ravakka ry

Eurajoki, Laitila, Mynämäki, Pyhäranta, Rauma, Uusikaupunki ja Vehmaa

Toiminnanjohtaja Ulla Kallio p. 044 034 4345

 

Samassa veneessä – I samma båt ry

Kemiönsaari, Kustavi, Parainen

Toiminnanjohtaja Emil Oljemark p. 0400 718 913

 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry

Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero, Tarvasjoen alue Liedon kunnasta.

Toiminnanjohtaja Taina Sainio, p. 044 0674 434

 

Varsin Hyvä ry

Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo, Taivassalo ja Turku.

Toiminnanjohtaja Pia Poikonen p. 050 338 3867

 

Ykkösakseli ry

Karkkila, Lohja, Salo, Vihti

Toiminnanjohtaja Maarit Teuri p.  0400 982 236

 

 

TIEDOTE: Varsinais-Suomen Leader-ryhmät 26.9.2018

Suoramyynti maatiloilta kasvattaa suosiotaan – jo yli puolet munatiloista suosii suoramyyntiä

Tiedote: Viime vuonna Suomen kotieläintiloista 13 prosenttia, eli noin 1 500 tilaa harjoitti suoramyyntiä. Määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Suosituimpia suoramyyntituotteita ovat kananmunat. Viime vuonna 53 prosenttia kananmunia tuottavista tiloista harjoitti suoramyyntiä. REKO-lähiruokarenkaille munia myi 17 prosenttia munatiloista, ruokapiireille taas 9 prosenttia kananmunatiloista.

Loimaalainen munatuottaja Juuso Hulmi on tehnyt maatilayrittäjänä suoramyyntiä jo kymmenen vuoden ajan.

— Sain idean alun perin, kun olin harjoittelussa Ruotsissa. Siellä kanalan ovi oli auki 24 tuntia vuorokaudessa, munia sai tulla hakemaan koska tahansa ja rahat jätettiin seinässä olevaan reikään. Päätimme pystyttää samanlaisen suoramyyntipisteen, Juuso Hulmi kertoo.

Kanakumppanit-yrityksen toinen omistaja Hulmi sanoo, että tilalla on 45 000 munituskanaa. Tila tuottaa noin 40 000 munaa päivässä. Niistä noin pari-kolme prosenttia myydään suoraan tilalta. Kananmuna on vaivaton tuote suoramyyntiä ajatellen, sillä tuote tarvitsee ympärilleen vain kennon.

— Varastointi heikentää kananmunan laatua. Tilalta haettu muna taas voi olla munittu samana päivänä, jolloin se vaikuttaa makuun. Kuluttajien mukaan hyvä maku vetää puoleensa, Hulmi sanoo.

Hulmin mukaan suoramyynti on tilalle kannattava tapa tehdä bisnestä, sillä muun muassa pakkaamon ja rahdin katteet jäävät pois. Myynnin kannattavuuteen vaikuttaa suoraan sijainti ja kanakumppanien jatkuvasti avoinna oleva myyntipiste sijaitsee ison tien varressa.

 

Fakta: Tuottajalta kuluttajalle ilman välikäsiä

Alkutuotannon suoramyynnillä tarkoitetaan myyntitapaa, jossa maatilayrittäjä myy itse alkutuotannon tuotteet suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin.

Perinteisin tapa tehdä suoramyyntiä on myydä tuotteet suoraan tilalta. Monet myyvät tuotteita myös kauppa-auton avulla tai esimerkiksi toreilla.

Ruokapiirien avulla voi tilata luomu- ja lähiruokaa suoraan tuottajalta. Erilaisia ruokapiirejä löytyy ympäri Suomea.

Viime vuosina ovat yleistyneet myös REKO-lähiruokarenkaat. Ne toimivat ruokapiirien tapaan, mutta REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljetuissa ryhmissä, joissa sovitaan tuotteiden tilaukset ja toimitukset.

Osta tilalta -päivää vietetään lauantaina 15. syyskuuta. Tapahtuma tuo ruuan tuottajat ja kuluttajat yhteen. Mukana on tuottajia ympäri maata. Täältä näet oman alueesi tilat, jotka ovat mukana päivässä: https://ostatilalta.fi/hae-tiloja/kartalla/

 

Juttu kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteen pohjalta.

Suoramyyntiä vanhasta navetasta

Tilamyymälä on remontoitu taidokkaasti yhdistäen uutta ja vanhaa. Kuvassa yrittäjät Rami ja Pirkko-Liisa Marttila. Kuvaaja: Anssi Ketonen

Mansikkapaikka Marttila tuottaa ja myy omalla tilalla viljeltyjä tuotteita, kuten mansikkaa, hernettä perunaa ja vadelmaa. Tila sijaitsee Pöytyällä ysitien varrella. Yrittäjät Rami ja Pirkko-Liisa Marttila kertovat, että tilan pihamaalla on myyty mansikkaa jo lähes 30 vuotta. Suurin osa vierailijoista on vakioasiakkaita, mutta hyvän sijaintinsa ansiosta tilamyymälä houkuttelee myös ohikulkijoita.

— Mansikan viljelyssä tulee tänä vuonna täyteen 40 vuotta, sillä Ramin isä aloitti viljelyn vuonna 1978. Kesällä juodaan ainakin juhlavuoden kakkukahvit, suunnittelee Pirkko-Liisa Marttila.

Vuonna 2016 Rami ja Pirkko-Liisa päättivät kunnostaa pihapiirissä sijaitsevan vanhan navetan tilamyymäläksi. Myymälän kunnostukseen myönnettiin rahoitusta maaseuturahastosta Leader-yhdistys Jokivarsikumppaneiden kautta. Hankkeessa koko navetta remontoitiin täysin uuteen uskoon. Tällä hetkellä rakennus kätkee sisäänsä kylmiöt tuoreiden marjojen säilytykseen, myymälätilan ja varaston. Myymälän erikoisuus on takaseinällä oleva pieni ovi.

— Monet ihailevat juuri tuota ovea. Siihen liittyy huvittava juttu, sillä juuri tuo ovi on ollut tämän navetan sontaluukku, selostaa Pirkko-Liisa.

Hirsinavetta pelastettiin viime hetkellä, sillä rakennuksen katto oli päässyt huonoon kuntoon. Yrittäjät selvittivät erilaisia vaihtoehtoja ja navetan purkutöistäkin on olemassa tarjous. Onneksi purkuun ei kuitenkaan päädytty, sillä kunnostettu rakennus sopii hyvin perinteiseen maalaismaisemaan. Vanhat hirret ovat näkyvillä myymälässä ja kunnostuksessa on yhdistetty taidokkaasti vanhaa ja uutta.

Kunnostuksen alkutaipaleella yrittäjät huomasivat onnekseen, että rakennuksen hirret olivat moitteettomassa kunnossa. Hirret olivat aaltopeltien alla peitossa, joten niiden kuntoa ei tarkkaan tiedetty. Rakennuksen kattotuolit ovat alkuperäiset, mutta kattotiilet ovat uudet.

Myymälätila oli alun perin liian matala, joten rakennuksen alapuolella olevaa kalliota jouduttiin räjäyttämään, jotta huonekorkeus saatiin normaaliksi.

Tilamyymälä on auki päivittäin kesällä juhannuksesta elokuulle saakka. Myynnissä on omien tuotteiden lisäksi myynnissä paikallisten tuottajien elintarvikkeita ja käsitöitä.

 

Faktat tiskiin:

Mansikkapaikka Marttila

Yritys myy tuottamiaan viljeltyjä tuotteita. Päätuote on mansikka, jota on viljelty tilalla vuodesta 1978.

Yritys työllistää sesongin aikaan noin 40 henkilöä, josta suuri osa on paikallisia nuoria ja opiskelijoita.

Yritys on saanut EU:n maaseuturahaston tukea Leader-yhdistys Jokivarsikumppanien kautta tilamyymälän kunnostamiseen.

 

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

Raviharrastuksen voi aloittaa nuorena — Ponipowerii-hankkeessa ravataan harjat hulmuten

 

 

Ravinuorisotoiminta ei todennäköisesti ole se kaikkein tunnetuin hevosharrastus. Eikä ihme. Ohjattua raviharrastustoimintaa ei ole Varsinais-Suomesta löytynyt ennen Ponipowerii!-hanketta. Varsinais-Suomen Hevosjalostusliiton viime vuonna käynnistämä, ja Leader Varsin Hyvän rahoittama, hanke tuo ponit ja poniravit harrastajien tietoisuuteen. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että ravitoiminta mielletään vain ammattilaisten lajiksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sanoo hankekoordinaattori Riikka Mustonen.

— Jos toukokuisena perjantaina Metsämäen raviradan alueella viihtyy reilut 200 lasta tutustumassa poneihin, hevosiin, kengittämiseen ja raveihin, niin kiinnostusta raviharrastustoiminnalle tuntuisi olevan. Toistamiseen Ponipowerii!-hankkeessa järjestetty alakoululaisten hevospäivä on vuoden sisällä koonnut yli 600 koululaista tutustumaan ravien ja poniharrastamisen maailmaan. Ruohonjuuritason toimintaa, jonka palaute on ollut erittäin positiivista. Muun muassa tällaisten tutustumispäivien kautta, samoin kuin monenlaisten maakunnassa järjestettyjen esittelytilaisuuksien siivittämänä, hankkeen ponistarttiryhmiin on tullut mukaan tulevaisuuden raviohjastajia, kuten myös Keppari- eli keppihevoskerhoonkin. Ainoa alueella sijaitseva kaikille avoin poniharrastuspaikka löytyy Ruskolta, hankkeessakin mukana olevan Maret Ehrlundin ponikoulu.

—  Yllättävää on ollut se, että useille peruskoulujen opettajillekin Metsämäen ravirata on uusi tuttavuus. Jos on hevosista kiinnostunut niin lähes automaattisesti tällainen harrastaja suuntaa kulkunsa ratsastustallille. Alueeltamme puuttuu organisoitu poni- ja raviharrastuspaikka, Mustonen harmittelee. Nyt Ponipowerin myötä tavoitellaan nuorisoa ja tehdään tällaista harrastusmahdollisuutta tutuksi.

 

Teksti ja kuva Maarit Hatakka

 

Meritalon brändi rakentuu kotimaisuuden ympärille

Olavi Lindstedt kertoo, että maaseuturahaston tuet ovat vauhdittaneet yrityksen investointeja. Kuva: Anssi Ketonen

Perniön Ylönkylässä järven rannalla sijaitsee Meritalon tila, jossa tehdään monelle tutut hillot ja mehut. Perheyritys tuottaa vuodessa satoja tuhansia purkkeja erilaisia hilloja ja mehuja kuluttajien arkeen ja juhlaan. Meritalon bändi rakentuu vahvasti suomalaisuuteen, sillä yritys käyttää tuotteissaan täysin suomalaisia raaka-aineita. Nimi Meritalo juontaa juurensa tilan päärakennukseen.

— Tilaa on aikojen saatossa alettu kutsua Meritaloksi, sillä monet luulivat viereistä järveä mereksi. Meiltä on merelle kuitenkin lähes kahdeksan kilometriä matkaa, kommentoi yrittäjä Olavi Lindstedt.

Meritalo sai alkunsa vuonna 1995, kun tilan yrittäjät Olavi ja Susanna Lindstedt päättivät kokeilla elintarvikevalmistusta viljelemästään mansikasta. Pariskunta oli ostanut tilan vuonna 1983 ja viljelyä tehtiin viikonloppuisin muiden töiden lomassa. Tuolloin yrittäjät asuivat Helsingissä ja lomat kuluivat maaseudulla. Pariskunnan lapset tulivat kouluikään, jolloin piti tehdä päätös asuinpaikasta. Pääkaupunkiseudun meno alkoi kyllästyttää ja he päättivät muuttaa kokonaan maaseudulle Varsinais-Suomeen. Lamavuosina 90-luvun alussa he irtisanoutuivat töistään Helsingissä ja alkoivat viljelijöiksi.

— Tilalla riitti tehtävää, sillä tuohon aikaan meillä oli käytännössä 15 kaatumaisillaan olevaa rakennusta. Rakennusten kunnostusta tehtiin hiljakseen, sillä rahat olivat jatkuvasti loppu, kuvailee Lindstedt.

Viljelyssä päädyttiin mansikkaan ja sitä viljeltiin yhteensä noin 20 vuoden ajan. Viljelyn ohessa heräsi kiinnostus mansikan jatkojalostukseen ja elintarvikevalmistukseen. Ensimmäiset mansikkahillot keitettiin vuonna 1995 ja tuotetta tarjottiin kaupoille myyntiin.

Meritalon hillojen marjat ovat kotimaisia. Kuva: Anssi Ketonen

— Mansikkahillon kanssa lähdettiin kokeilemaan Keskoon. Hilloa ei saatu Keskon valikoimaan, mutta heiltä saatiin vinkki, että kokonainen tuoteperhe voisi menestyä yhtä hilloa paremmin. Kesän aikana sitten keitettiin reseptit eri marjoille ja loppuvuodesta meillä oli jo kahdeksan marjahilloa valmiina Meritalo-brändillä, Lindstedt kertoo.

Hillojen valmistukseen tarvittavat elintarviketilat tehtiin maatilan vanhaan navettaan, joka on rakennettu 1900 luvun alussa. Käytännössä kaikki tehtiin uudestaan lukuun ottamatta seiniä ja kattotuoleja. Hillojen valmistus tapahtui aluksi hyvin yksinkertaisella tekniikalla ja yhdessä. Keiton jälkeen toinen kaatoi kattilasta lasipurkkiin ja toinen kiersi kannen paikalleen.

— Toiminta lähti laajenemaan, kun saatiin hillot Inexin tukkuun. Tuolloin uskalsimme investoida toimintaan ja ostimme pakkauskoneen, selostaa Lindstedt.

Yrityksen vahvuudet ovat toimitusvarmuus, tasalaatuisuus, hyvä maku ja marjan kotimaisuus. Yritys ostaa käyttämänsä marjat suomalaisilta viljelijöiltä ja metsämarjat vakiintuneilta toimittajilta. Tällä hetkellä vadelma on marja, jota Meritalolla viljellään itse. Valmistuksessa käytettävien marjojen suomalaisuus tuli osaksi brändiä EU:n myötä.

—  Alun perin silloin vuonna 1995 ajateltiin, että EU:n myötä ulkomaalaisten elintarvikkeiden määrä kasvaa Suomessa. Arvioitiin, että suomalaisilla tulee vastaiskuna halu ostaa kotimaista, joten päätetiin satsata kotimaisuuteen. Meillä marja on sataprosenttisesti suomalaista, Lindstedt täsmentää.

Yrityksellä on ollut useampia maaseuturahaston kautta haettuja hankkeita. Viimeisin hanke on ELY-keskuksen kautta haettu investointituki omenanpuristuskoneeseen. Maaseuturahaston kautta tullut tuki on koettu hyödyllisiksi, sillä muuten investoinnit olisivat jääneet tekemättä tai ne olisi toteutettu myöhemmin.

— Yrittäjänä rahasta on aina pulaa, joten tuki on jouduttanut investointeja. Investointituen hakeminen näissä erilaisissa koneissa on ollut melko kivuton prosessi. Rakennuspuolen hankkeet ovat meillä osoittautuneet hankalammaksi, sillä olemme kaksi kertaa yrittäneet saada tukea rakentamiseen ilman tulosta, Lindstedt pohtii.

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen

Faktat tiskiin
Meritalo Oy
Vuonna 1995 perustettu perheyritys tuottaa hilloja ja mehuja suomalaisista raaka-aineista.
Yritys tuottaa satoja tuhansia purkkeja hilloja ja mehuja vuosittain.
Yritys työllistää 2,5 yrittäjäperheestä ja ulkopuolista työvoimaa neljä henkilöä.
Yritykselle on myönnetty useampia maaseuturahaston investointitukia, jotka on rahoitettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta.

Niittylihasta tehtiin Ruotsissa brändi – Suomessakin suurin osa lampaista laiduntaa luonnonniityillä

Herrakunnan tilalla kasvatetaan myös Kainuun harmasta, joka on toinen suomalaisista alkuperäisistä lammasroduista. Kuva: Sari Jaakola

 

 

 

 

Niittyliha on noussut pysyväksi trendiksi Ruotsissa. Luonnonlaitumilla laiduntaneen eläimen liha on korkealuokkaista, ja ruoantuotantotapa on myös ekologinen, sillä se edistää luonnon monimuotoisuutta. Harva tietää, että pääosa suomalaisista karitsoista kasvaa laitumilla.

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote:

Sari Jaakolan ja Jaakko Jussilan lampaat hakevat ravintonsa nurmilta ja joennotkoista aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Varsinais-Suomen Perttelissä toimivan Herrakunnan lammas -tilan lampaat laiduntavat vapaasti luonnonnurmilla, jolloin lampaanlihaa voidaan kutsua nimellä niittyliha.

Pariskunnan laitumista 98 prosenttia on nykyään luonnonniittyjä. Alueet eivät sovellu perinteiseen maanviljelyyn, joten laiduntamisen avulla niityistä saadaan kaikki hyöty irti.

Suomessa perinteinen laidunnustrendi on yleistynyt, mutta siitä ei ole juurikaan pidetty meteliä toisin kuin Ruotsissa. Siellä niittylihaa on myyty yli 15 vuotta, ja lihalle on jopa oma sertifikaatti.

”Tällä hetkellä Suomessakin on lukuisia lammas- ja nautatiloja, jotka täyttävät niittylihan kriteerit”, Sari Jaakola sanoo.

Arvostettua lihaa myydään Ruotsissa noin 400 000 kiloa joka vuosi, ja tuottaja voi saada niittylihasta jopa viidenneksen paremman hinnan kuin tavallisesta lihasta. Ruotsin lisäksi niittylihan tuotantoon on satsattu Euroopassa esimerkiksi Hollannissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa ruokakaupoista saa niittylihan lisäksi jopa laiduntamisella (grass-fed) brändättyjä maitotuotteita, kuten kananmunia, jogurttia ja juustoja.

Laiduntaminen suojaa uhanalaisia perinneympäristöjä

Jussilat kuvailevat luonnonniittyjä paratiisimaisiksi paikoiksi lampaille.

”Maasto on vaihtelevaa, ja lampailla on tilaa liikkua. Niityiltä löytyy suojaa tuulelta, sateelta ja auringonpaahteelta”, Jaakko Jussila sanoo.

Laitumet ovat hyväksi lampaille, mutta myös ympäristölle. ProAgrian lammastuotannon erityisasiantuntija Sari Heltelä kertoo, että lampaat toimivat laiduntaessaan perinnebiotoopin hoitajina.

”Lampaat ovat ikään kuin kesätöissä, ne auttavat maisemanhoidossa. Laiduntamisen avulla luonto pidetään monimuotoisena samaan aikaan, kun eläimet pysyvät terveinä”, Heltelä sanoo.

Hänen mukaansa lammas on laiduntajana erinomainen eläin pehmeytensä ansiosta.

”Lammas ei ole iso eläin, eikä se riko maastoa samalla tavalla kuin vaikkapa naudat”, Heltelä sanoo.

”Lampaan monipuolinen ravinto maistuu lihassa”

Niittylihassa on tutkimusten mukaan enemmän makunyansseja ja hyviä omega-3-rasvahappoja kuin tavallisessa lihassa. Myös tuottajat puhuvat lihan erityisen maun puolesta.

”Kun eläin saa itse valita ruokansa, lampaan monipuolinen ravinto maistuu lihassa”, Jaakko Jussila kertoo.

Sari Heltelän mukaan lammas on niin fiksu eläin, että se osaa etsiä laitumelta juuri optimaalisen rehuseoksen itselleen.

”Lampaat rakastavat makuja. Ne etsivät välillä kitkerän makuista ruokaa ja saattavat syödä ohdakkeen, välillä taas maistuvat kukat”, Heltelä kuvailee.

Hänen mukaansa luonnonlaitumelta saa lampaalle erittäin hyvää ravintoa, mutta tärkeintä on taata lampaille sellaiset alueet, joissa syöminen ei lopu kesken.

”Niitty voi olla myös köyhää. Lampurin vastuulla on seurata, että lampailla riittää ravintoa”, Heltelä sanoo.

 Lihatuotannosta eniten luomua löytyy lammastiloilta

  • Lampaanlihaa tuotetaan Suomessa noin 1,3 miljoonaa kiloa vuosittain. Karitsanlihaa noin miljoona kiloa.
  • Pääsiäinen on myös kotimaisen lampaanlihan huippusesonki, mutta käytännössä keväällä syntyvät karitsat tulevat teurasikään syksyllä. Tuoretta lihaa on tarjolla ympäri vuoden.
  • Suomessa on lähes 1 500 lammastilaa, joista päätoimisia on noin 700. Valtaosa tiloista sijaitsee Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.
  • Lampaanlihan kulutus on noin 0,7 kiloa vuodessa henkilöä kohden.
  • Suomalaisesta lihatuotannosta lammastuotannossa on ylivoimaisesti eniten luomutiloja. Jopa neljäsosa lampaanlihan tuotannosta on täysin luomua.

Lähde: Suomen lammasyhdistys ry ja MTK. Luvut vuodelta 2016.

 

Teksti: Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriön kaksivuotinen ruuan arvostuskampanja pyrkii lisäämään suomalaisten tietoisuutta ruuan alkuperän merkityksestä: kuinka ruoka tuotetaan meillä Suomessa ja mitä saamme, kun valitsemme lähellä tuotettua ruokaa. Läheltä parempaa -kampanjassa seurataan kymmenen eri puolilla maata sijaitsevan maatilan kautta nykyaikaista suomalaista ruuantuotantoa ja etsitään vastauksia sille, miksi suomalaisen ruuan sanotaan olevan maailman puhtainta, vastuullisesti tuotettua ja jäljitettävää. Kampanjassa ovat mukana myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK sekä Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC. www.läheltäparempaa.fi #läheltäparempaa #bramatväxernärä

Puutuotealaa hiotaan nousukiitoon

Jouni Silvast on ollut parikymmentä vuotta puutuotealan yritysten kanssa tekemisissä Etelä-Suomen alueella. Kuvaaja: Saija Räty

Tutkimuksesta kilpailukykyä puutuotealalle eli TutKi–hankkeen tarkoituksena on jalkauttaa tutkimustiedon hyödyt pienten ja mikroyritysten saataville.

— Tavoitteena on, että yritysten liiketoimintaa saadaan vauhditettua tuotekehityksen, markkinoinnin, ympäristöviestinnän ja digitalisoinnin avulla, kertoo projektipäällikkö Jouni Silvast Metsäkeskuksesta.

Keväällä 2016 alkaneessa hankkeessa on saatu jo paljon hyviä tuloksia aikaan. EPD-ympäristöselosteen tuotantomallin kehittäminen piensahoille on yksi uusista avauksista. Ympäristöseloste tarkoittaa käytännössä rakennustuotteen hiilijalanjälkeä. Pilotointi piensahojen EPD:stä tehtiin savitaipalelaisessa Finnstamm Oy:ssä. Hirsiteollisuus ry:n jäsenyrityksille on parhaillaan valmistumassa hirsiseinän ympäristöseloste TutKi-hankkeessa suunnitellun mallin mukaisesti.

—  Selosteen puuttuminen on ollut viennin este hirsiteollisuudelle, sillä Keski-Euroopassa on vaadittu ympäristöselostetta. Jollain aikavälillä EPD saattaa olla Suomessakin pakollinen kaikille rakennustuotteille. Tuli se pakolliseksi tai ei, kehitys menee siihen suuntaan, että ympäristöseloste vaaditaan, Silvast huomauttaa.

TutKi-hankkeessa Suomen sahayrittäjille lanseerattu Lähipuu-brändi on saanut paljon kiinnostusta osakseen.
—  Sahayrittäjissä on paljon pieniä yrittäjiä, jotka toimivat paikallisesti ja käyttävät puuta paikallisesti. Lähipuu-brändi on heille hyvä markkinointiväline.
TutKi-hanke vastaa todelliseen tarpeeseen, sillä puutuotealan mikroyrityksillä ja pienillä yrityksillä ei usein ole resursseja kehittämiseen. Toiminta sisältää koulutuksia, yritysverkostojen rakentamista, yrityskohtaista neuvontaa sekä avustamista yritysten tuotekehityksessä, tuotannon kehittämisessä ja markkinoinnissa. Hanke reagoi myös erilaisiin vaatimuksiin, joihin pienten yritysten on tulevaisuudessa vastattava.

—  Yksi esimerkki on juuri tämä ympäristöseloste. Nämä olisivat pienille yrityksille vaativia projekteja, jos niissä ei olisi mikään ulkopuolinen taho apuna, Silvast tietää.

Höyläyksen työpaja Piispanristin Saha Oy:ä. Kuvaaja: Jouni Silvast

Vientikauppa tasaa kotimaan markkinoiden notkahduksia

Silvast toivoo, että puutuotealan yritykset lähtisivät rohkeammin viemään tuotteitaan maailmalle.

—  Tällä alalla vientikauppaan on ollut jostain syystä aina kynnys. Vienti nähdään ehkä vaikeana, vaikka ei se ole sen kummempaa kuin kaupankäynti kotimaassakaan.
Valonkajastusta yritysten vientihalukkuuteen on kuitenkin nähtävissä.

—  Nyt tulee uutta yrittäjäsukupolvea, jolla on enemmän halua ja varmaan osaamistakin vientiin. Kielitaitoa ja koulutusta on enemmän kuin aiemmilla sukupolvilla.

Silvast muistuttaa, että Suomessa puutuotealalla on pienet markkinat ja kova kilpailu. Vienti esimerkiksi Euroopan suurille markkinoille olisi tervetullut kysynnän tasaaja.

—  Jos meille tulee taantuma, voi isommilla markkinoilla olla kysyntää. Meillä pienten yritysten tuotantomäärät ovat niin pieniä, että ne uppoavat helposti vientiin.
Euroopassa puurakentaminen on voimakkaassa nosteessa, kun Suomessa vasta heräillään tähän. Metsäteollisuudestaan tunnettu Kaakkois-Suomikaan ei voi puurakentamisella ylpeillä.

— Kun vertaa muuhun Suomeen, on Kaakko puurakentamisen valkoista aluetta. Ilmastotalkoita ajatellen puurakentaminen olisi kuitenkin tehokas tapa sitouttaa hiilidioksidia. Olisi hyvä, jos kunnissa velvoitettaisiin tutkimaan puu aina vaihtoehtona, kun suunnitellaan rakennuskohteita, Silvast sanoo.

TutKi-hanke on Suomen metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kumppanuushanke, joka jatkuu vuoden 2019 helmikuuhun saakka. Hankkeen kohderyhmänä ovat puuta hyödyntävät ja sitä jalostavat metsäteollisuuden yritykset ja niihin liittyvät tuotannon ja palvelun yritykset.
INSTA – lujuuslajittelukoulutukset ja uusinnat pyörivät nonstop -koulutuksina koko hankkeen ajan. Hanke järjestää yhteismatkan Kevätmessuille 13.4.2018 ja Okra – näyttelyyn heinäkuun alussa. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot ja ilmoittautumiset Jouni Silvastille.

Finnstamm Oy:n Heikki Rytkönen (vas.) Savitaipaleelta sekä professori Erkki Verkasalo ja erikoistutkija Martti Venäläinen (oik.) ihmettelemässä männyn tyviä Punkaharjulla. Lahonkestävä männyn sydänpuu on kotimaista ja myrkytöntä materiaalia rakentamiseen. Kuvaaja: Jouni Silvast

 

 

 

Teksti: Saija Räty, tiedottaja, KaakonKantri

Paikallista tuottajaa halutaan tukea – lähiruoka kiinnostaa aiempaa enemmän

Turussa tehdyn kuluttajakyselyn mukaan jopa 96 prosenttia vastaajista kertoi ylipäätänsä joskus ostavansa lähiruokaa ja heistä 87 prosenttia ostaa lähiruokaa vähintään kerran viikossa.

Turun yliopiston tiedote:

Turun yliopiston Brahea-keskus toteutti laajan kuluttajakyselyn lähiruoan hankintamotiiveista, suosikkituoteryhmistä, ostopaikoista sekä erilaisten jakamistalouden mallien kiinnostavuudesta.

Brahea-keskuksen tekemä selvitys vahvistaa aikaisempien valtakunnallisten tutkimusten tuloksia lähiruoan hankinnan motiiveista. Suurin osa vastaajista (63 %), kertoo tärkeimmäksi syyksi ostaa lähiruokaa halun tukea paikallista yrittäjää. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi nousi kuluttajien halu tietää, missä, miten ja kuka ruoan on tuottanut (40 %). Kolmantena syynä nousi esille lähiruoan tuoreus ja mielikuva lähiruoan pienemmästä ympäristövaikutuksesta (33 %).

– On mielenkiintoista huomata kuluttajien hankintamotiiveissa tapahtunut muutos viimeisten vuosien aikana. Kuluttajien tietoisuus omien valintojen vaikutuksesta niin ympäristöön kuin yhteiskuntaan on kasvanut, projektipäällikkö Johanna Mattila sanoo.

Kuluttajalähtöisessä ruokaketjussa on tärkeää tarkastella kuluttajien toiveita siitä, mistä he haluavat ostaa lähiruokaa. Valtaosa vastaajista (82 %) ostaa lähiruoan kaupasta samalla kun tekevät kotitalouden muutkin ruokaostokset. Myös tulevaisuudessa vastaajat toivovat lähiruokatuotteita löytyvän ruokakaupasta.

– Kuluttajat toivovat jatkossa pystyvänsä ostamaan yhä enemmän paikallista ruokaa esimerkiksi ravintoloista. Tämä on mielenkiintoinen signaali koko food service -sektorille. Osataanko tätä hyödyntää markkinoinnissa tarpeeksi hyvin esimerkiksi nostamalla paikallinen ruoka ja ruoantekijät esille ruokalistoilla? Tarinat ja tekijät ruoan takana kiinnostavat asiakkaita, Mattila toteaa.

Toisaalta kyselyssä selvisi myös, että erilaiset vaihtoehtoiset lyhyet jakelukanavat nostavat suosiotaan.

– Koska suurin motivaatio ostaa lähellä tuotettua ruokaa oli halu tukea paikallista yrittäjää, heijastuu se myös ostopaikkatoiveisiin. Erilaiset suoramyynnin tavat kiinnostavat 68 % vastaajista, Mattila kertoo.

Kuluttajat haluavat itse osallistua ruoan tuotantoon

Kyselyn mukaan yli puolet vastaajista haluaa osallistua itse ruoan tuottamiseen (56 %). Erilaiset kuluttajakeskeiset liiketoimintamallit, kuten kumppanuusmaatalouden erilaiset muodot, monipuolistavat lähiruoan tarjontakonsepteja perinteisten jakelukanavien rinnalla ja tuovat kuluttajan vahvemmin osaksi ruokaverkostoa.

– Kuluttajakeskeiset liiketoimintamallit ja uudet osallistavat tavat toimia ruokaketjussa ovat jo saavuttaneet erityisesti Etelä-Suomen kaupunkikeskusten asukkaat. Kuluttajissa on herännyt kiinnostus osallistua ruoantuotantoon erilaisin tavoin. Osasyynä tähän on varmasti kuluttajien vieraantuminen ruoantuotannosta, Mattila pohtii.

Osa vastaajista (17 %) kertoi olevansa kiinnostunut joukkorahoituksesta. Joukkorahoituksen kautta kuluttaja pystyisi osallistumaan lähiruokayrityksen toimintaan. Kumppanuusmaatalous kuulosti kiinnostavalta 15 prosentin mielestä. Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja voisi esimerkiksi vuokrata viljelijältä oman omenapuun tai ostaa puutarhalta sato-osuuden. Kaupunki- ja kotitarveviljelystä oli kiinnostunut 39 % vastaajista.

– Kuluttajien osallistuminen ruoan tuottamiseen lisää ruoan arvostusta. Kiinnostus kumppanuusmaatalouteen ja joukkorahoitukseen alkaa heräämään 30 vuoden iässä. Suurin asiasta kiinnostuneiden kuluttajaryhmä näyttäisi olevan 41–60-vuotiaat. Isojen kaupunkien asukkaat ovat kiinnostuneempia osallistumaan ruoan tuotantoon kuin muiden kuntien asukkaat.

Mattilan mukaan kuluttajalähtöisiin konsepteihin liittyy erittäin vahvasti lähiruokasektorin tulevaisuuden liiketoiminnan menestymismahdollisuudet.

– Kuluttajat haluavat tehdä vastatoimia globalisaatiolle kannattamalla erilaisia hyperlokalisaatiota tukevia kulutusmuotoja, Mattila sanoo.

Kysely toteutettiin osana ”Yhteisillä eväillä lähiruoka kasvuun Varsinais-Suomessa” -hanketta, jota rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Varsinais-Suomen kunnat. Kyselyyn vastasi yhteensä 449 kuluttajaa.

Lisätietoa:
Johanna Mattila
projektipäällikkö
Turun yliopiston Brahea-keskus
p. 040 565 8121, johanna.mattila@utu.fi

Pastakin voi olla lähiruokaa – toimittaja perusti pastatehtaan autotalliin

Mularin pihapiirissä on myös kanoja, joiden munia hän ei tiukan lainsäädännön vuoksi voi käyttää pastan valmistuksessa.

Paimiolainen Marika Mulari on intohimoinen kokkaaja, joka arvostaa puhdasta lähiruokaa. Keittiössä Mulari rakastaa kokeilla erilaisia uusia reseptejä. Muutama vuosi sitten Mulari halusi kokeilla pastan valmistamista, ja hän osti oman pienen pastamankelin. Nopeasti hän huomasi, että tuorepastan valmistaminen on yksinkertaista, mutta työlästä. Kaupassa myydään valmista italialaista tuorepastaa, mutta tuhansien kilometrien päästä kuljetettava ruoka ei ole ekologisesti kestävä valinta.

Vuosi sitten Mulari päätti selvittää, voisiko hän ryhtyä tekemään suomalaisista raaka-aineista tehtyä tuorepastaa. Niin toimittajan hommat saivat jäädä, sillä alkukesästä hän perusti yrityksen nimeltä Egget Pastaamo. Pastaamon ydinajatus on valmistaa tuorepastaa suomalaisista raaka-aineista.

Tuorepasta maistuu paljon paremmalle kuin vedestä ja vehnäjauhosta valmistettu kuivatettu makaroni. Meillä pasta valmistetaan kananmunista, joita käytetään runsaasti. Se on pehmeää, täyteläistä ja siinä on kananmunien takia myös proteiinia. Pasta myydään sinä päivänä kuin se on tehty. Se on aidosti tuoretta lähiruokaa, Mulari kertoo.

Pastaamo sijaitsee Mularin pihalla olevassa autotallissa. Tallissa ei tosin ole ikinä pidetty autoa, koska ajoluiska ei, pastatehtaan onneksi, valmistunut ajallaan. Mulari kutsuu itseään leikkisästi tehtaan johtajattareksi, sillä autotallissa on todellakin oikea pastatehdas.

Pastatehdas on sisustettu tyylikkäästi ja tila on suoraan kuin sisustuslehdestä. Koneiden tasainen hurina tuo tilaan tehtaan tuntua. Pastatehtaan tärkein osa on Italiasta ostettu pastakone, jonka avulla pystyy valmistamaan lähes minkä mallista pastaa tahansa. Tehtaassa on myös erilaisia muita tarvikkeita ja laitteita pastan valmistamiseen sekä pakkaamiseen.

Tuorepastan perusresepti on yksinkertainen; ulkoilevan kanan munia, lähellä jauhettuja jauhoja ja vettä. Niinpä, miksi ihmeessä sitä täytyy rahdata Italiasta asti?

Meillä Suomessa on vehnää, maailman puhtaimmat kananmunat ja puhtain vesi. Suurin osa tuorepastasta tuodaan Suomeen joko pakastettuna tai suojakaasuun pakattuna, Mulari toteaa.

Tällä hetkellä Egget Pastaamon pastaa myydään lähiruokapiireissä. Mulari kertoo, että kaupoista on jo tullut kyselyjä ja lähiaikoina pastaa toimitetaan myös muutamiin ravintoloihin.

Mularin tavoitteena on nyt opettaa suomalaiset syömään lähellä tuotettua tuorepastaa.

Se on arjen luksusta. Muutamassa minuutissa sinulla on valmis ruoka. Ei siinä tarvitse kuin vaikka oliiviöljyä ja valkosipulia tai voita ja jonkun yritin. Sitten oletkin jo valmis syömään sitä pastaa.

Yritys sijaitsee Paimiossa maaseudulla, joten Egget Pastaamoon on myönnetty maaseuturahaston yritystukea Leader-yhdistys Varsin Hyvän kautta. Mulari suosittelee muillekin yrittäjille maaseuturahaston mahdollisuuksien selvittämistä.

Tämä on minun mielestä niin loistava mahdollisuus, että kannattaa selvittää onko maaseuturahastossa jotain sellaista, mitä voisi itse yrityksessään hyödyntää, rohkaisee Mulari.

 

Teksti ja kuvat: Anssi Ketonen, Haloomaaseutu.fi

Katso video ja kuuntele haastattelu alta!